1|1|Ylistys Jumalalle, maailmojen Valtiaalle,
1|2|armolahjojen Antajalle, laupiaalle Ohjaajalle ja Siunaajalle,
1|3|jonka hallussa yksin on Tilinteon pنivن.
1|4|Sinua ainoata palvelemme, Sinua huudamme avuksi.
1|5|Ohjaa meidنt oikeata tietن,
1|6|niiden tietن, joiden osana on Sinun mielisuosiosi
1|7|ei niiden tietن, jotka ovat Sinun vihasi alaisia, eikن niiden,jotka harhaan eksyvنt.
2|1|Alif. Laam. Miim. Tنmن Pyhن kirja, siitن ei ole epنilystنkننn on
2|2|opastus jumalaapelkننvنisille ja pahaa karttaville ,
2|3|niille, jotka uskovat siihen, mikن ei nنy, elنvنt rukoillen ja tuovat uhria siitن, mitن Me olemme heille suoneet,
2|4|niille, jotka uskovat siihen, mikن on ylhننltن ilmoitettu sinulle (Muhammed), sekن siihen, mikن on ilmoitettu ennen sinua, ja jotka varmassa luottamuksessa odottavat tulevaista elنmنن.
2|5|Nنmن elنvنt Herransa johdatuksessa; nنmن ovat onnellisia.
2|6|Jumalattomille taasen on totisesti samantekevنن, varoitatko heitن vai et; he eivنt usko.
2|7|Jumala on sinetillن sulkenut heidنn sydنmensن ja korvansa, ja heidنn silmiننn peittنن verho; niin, heitن kohtaa kammottava rangaistus.
2|8|Muutamat ihmiset sanovat kyllن: »Me uskomme Jumalaan ja Viimeiseen pنivننn», eivنtkن kuitenkaan usko.
2|9|He tahtovat pettنن Jumalaa ja niitن, jotka uskovat, mutta he eivنt petن ketننn muita kuin itsensن, eivنtkن kنsitن sitن.
2|10|Sairaus turmelee heidنn sydنmensن, ja Jumala pahentaa heidنn sairautensa; niin, heitن odottaa tuskallinen rangaistus, koska he ovat valehdelleet.
2|11|Kun heille sanotaan: »Alkنن aiheuttako pahennusta maan pننllن», he vastaavat: »Mehنn vain uudistamme asiat oikeiksi.»
2|12|ivنtkض juuri sellaiset tosiaan ole niitن, joista paha paisuu? Mutta he eivنt sitن tajua.
2|13|Ja kun heille sanotaan: »Uskokaa kuten nuo ihmiset uskovat», he vastaavat: »Onko meidنn uskottava kuten hullut uskovat?» Mutta eivنtkض todellisuudessa juuri he itse ole hulluja? Vaan sitنkننn he eivنt نlyن.
2|14|Kohdatessaan uskovaisia he sanovat: »Me uskomme», mutta kun he erkanevat taas saatanainsa pariin, he selittنvنt: »Tietysti olemme teikنlنisiن, me vain teimme pilkkaa.»
2|15|Mutta Jumala tekeekin pilkkaa heistن itsestننn, jنttنن heidنt yltymننn pahuudessaan ja vaeltamaan sokeasti yhن syvempننn hنpeننn.
2|16|He ovat niitن, jotka oikean johdatuksen vaihtavat harhatiehen, eikن se vaihtokauppa ole heille voittoa tuottava, vaan he jننvنt kokonaan ilman Jumalan Opastusta.
2|17|Heidنn laitansa on kuin niiden, jotka sytyttنvنt itselleen tulen, mutta kun se on valaissut mitن heidنn ympنrillننn on, tempaa Jumala pois valon ja jنttنن kaikki pimeyteen, niin etteivنt he voi nنhdن; Hنn jنttنن heidنt
2|18|mykiksi, kuuroiksi ja sokeiksi, niin etteivنt he voi palata.
2|19|Tai kuten on ukkossateen yllنttنessن, joka tuo mukanaan pimeyden, jyrinنn ja salaman; he tukkivat sormin korvansa ukkosen jylinنltن ja pelkننvنt saavansa kuoliniskun salamoista - Jumalalla on uskottomat vallassaan - ja
2|20|salama on riistنmنisillننn heiltن nنضn. Niin usein kuin se vنlنhtنن, liikkuvat he sen valossa, mutta kun pimeys taas lankeaa heidنn ylitsensن, pysنhtyvنt he. Jos Jumala tahtoisi, voisi Hنn ottaa heiltن kokonaan kuulon ja nنضn; katso, Jumala on totisesti kaikkivaltias.
2|21|Oi, ihmiset, palvelkaa Herraanne, joka on luonut sekن teidنt ettن ne, jotka ovat elنneet ennen teitن, jotta pelastuisitte pahasta!
2|22|Jumala on tehnyt maan teille lepopaikaksi ja kaartanut taivaan ylitsenne, Hنn antaa vettن taivaasta ja sillن kasvattaa hedelmiن ravinnoksenne. نlkنن siis asettako Jumalan rinnalle muita Hنnen vertaisikseen vastoin parempaa tietoanne.
2|23|jos epنilette sitن, mitن Me ilmoitamme palvelijallemme (Muhammedille), niin aikaansaakaa tنmنn kaltainen kirjoitus ja kutsukaa Jumalan vertaisia todistajia, jos tahdotte pysyن totuudessa;
2|24|mutta jollette tee niin - ja sitن ette koskaan voi tehdن silloin kavahtakaa tulta, joka on valmistettu uskottomille ja jonka polttoaineena ovat ihmiset ja kivet.
2|25|julista niille (oi Muhammed), jotka uskovat ja tekevنt hyviن tضitن, se riemullinen sanoma, ettن heitن odottavat huvitarhat, joissa purot solisevat. Niin usein kuin he nauttivat hedelmiن sieltن ravinnokseen, he sanovat: »Tنmن oli muinoin meidنn ruokaamme» - vaikkakin heille tarjotaan se vain samankaltaisena.Siellن odottavat heitن puhtaat puolisot ja siellن he viihtyvنt ikuisesti.
2|26|Jumala ei hنpeن kنyttنن vertauskuvana vaikkapa hyttystن tai jotakin sen ylنpuolella olevaa . Ne jotka uskovat, tietنvنt, ettن siinن on heidنn Herransa ilmoittama totuus, kun taas uskottomat kummastelevat: »Mitنhنn Jumala tarkoittaa moisella vertauksella?» Hنn sillن eksyttنن monta ja opastaa monta, mutta muut eivنt eksy eivنtkن joudu kadotukseen kuin jumalattomat,
2|27|jotka rikkovat liiton Jumalan kanssa, sen jنlkeen kuin se on vahvistettu, erottavat, mitن Jumala on mننrنnnyt yhdistettنvنksi, ja aiheuttavat pahaa maan pننllن, he ovat niitن, jotka joutuvat onnettomuuteen.
2|28|Kuinka voitte kieltنن Jumalan te, jotka olitte kuolleita ja joille Hنn antoi elنmنn? Aikanaan Hنn antaa teidنn kuolla, sitten Hنn herنttنن taas teidنt elنmننn, ja lopulta palajatte jنlleen Hنnen luoksensa.
2|29|Hنn on se, joka on luonut teille kaiken, mitن on maan pننllن. Sitten Hنn nousi taivaaseen ja muodosti sen seitsemنksi taivaaksi; niin, Hنn on kaikkitietنvن.
2|30|Ja kun Herrasi puhui enkeleille: »Katso, Minن aion totisesti asettaa sijaisen maan pننlle», he kysyivنt: »Aiotko asettaa sinne jonkun, joka siellن aiheuttaa vننryyttن ja vuodattaa verta, meidنn ylistنessنmme Sinua ja julistaessamme Sinun pyhyyttنsi?» Hنn vastasi: »Minن tiedنn totisesti, mitن te ette tiedن.»
2|31|Ja Hنn opetti ihmiselle (Aadamille) kaikki nimet ja nimitettنvنt; sitten nنytti Hنn kaikki enkeleille ja sanoi: »Lausukaa nنiden nimet Minulle, jos olette todellisuudesta selvillن.»
2|32|He vastasivat: »Sinulle yksin kunnia! Meillن ei ole muuta tietoa, kuin minkن olet opettanut meille, Sinن ainoa olet totisesti Tietنjن, Viisas.»
2|33|Silloin Hنn sanoi: »Ihminen (Aadam), lausu niiden nimet heille!» ja kun hنn lausui niiden nimet heille, sanoi Hنn: »Enkض ole teille sanonut, ettن Minن tunnen totisesti salat taivaassa ja maan pننllن, ja Minن tiedنn, mitن te ilmaisette ja mitن salaatte?»
2|34|Ja kun Me sanoimme enkeleille: »Kumartukaa maahan Ihmisen (Aadamin) edessن», heittنytyivنt he maahan kaikki paitsi Saatana. Hنn kieltنytyi ylpeyksissننn ja joutui jumalattomien lukuun.
2|35|Me sanoimme vielن: »Aadam, asu Paratiisissa, sinن ja vaimosi, ja nauttikaa sieltن vapaasti ravintoa, mistن haluatte, mutta نlkنن lنhestykض tنtن puuta, jottette tulisi vننrintekijضiksi.»
2|36|Mutta Saatana sai heidنt poikkeamaan tنstن ja vietteli heidنt ulos siitن autuaasta olotilasta, jossa he olivat, ja Me sanoimme: »Syضksykنن alas! Toinen teistن olkoon toisen vihollinen! Kuitenkin saatte ajallisen olinpaikan ja toimeentulonne maan pننllن.»
2|37|Tنllضin vastaanotti Aadam ilmestyksen sanat Herraltansa, ja tنmن sننli hنntن: katso, Hنn on totisesti sننlivنinen, laupias.
2|38|Me sanoimme: »Syضksykنن tننltن alas kaikki!» Totisesti tulee teille Minulta kuitenkin vielن Johdatus, ja jotka Minun johdatustani seuraavat, niitن ei mikننn pelko valtaa, eikن heidنn tarvitse murehtia.
2|39|Mutta ne, jotka ovat uskottomia ja pitنvنt ilmestyksemme valheena, ovat Tulen omia ja pysyvنt siinن iankaikkisesti.
2|40|Israelilaiset, muistakaa Minun mielisuosiotani, jonka olen antanut tulla osaksenne, ja tنyttنkنن osuutenne liitossa, niin olen Minن tنyttنvن oman osani liitossa, ja peljنtkنن yksin Minua
2|41|ja uskokaa siihen, minkن olen ilmoittanut (Muhammedille), vahvistaen sillن ennestننn teillن jo olevat Pyhنt kirjoitukset; نlkنن olko ensimmنisiن epنuskossa نlkننkن vaihtako Minun ilmoitustani mitنttضmiin arvoihin, vaan kunnioittaen peljنtkنن yksin Minua.
2|42|نlkنن verhotko totuutta valheella نlkننkن salatko totuutta vastoin parempaa tietoanne,
2|43|vaan harjoittakaa rukoilemista, antakaa almuja ja kumartakaa yhdessن niiden kanssa, jotka Minua kumartavat.
2|44|Kuinka te kehoittaisitte ihmisiن vanhurskauteen, itse unohtaessanne oman sielunne? Tehنn tutkitte Pyhنن kirjaa, eikض teillن ole ymmنrrystن?
2|45|Etsikنن apua kنrsivنllisyydestن ja rukouksesta. Tنmن on totisesti vaikea tehtنvن muille paitsi nضyrنsydنmisille,
2|46|jotka tietنvنt, ettن he kohtaavat Herransa ja ettن he palaavat Hنnen luokseen.
2|47|Israelilaiset! Muistakaa armoani, jota olen teille osoittanut, ja ettن olen suosinut teitن ja korottanut teidنt yli kaikkien kansojen.
2|48|Ja varokaa sitن pنivنن, jolloin yksikننn sielu ei voi suorittaa vنhنisintنkننn hyvitystن toisen puolesta, jolloin ei mitننn vنlitystن hyvنksytن eikن mitننn lunnaita vastaanoteta, eikن kukaan saa toisen apua.
2|49|ja muistakaa, kuinka Me pelastimme teidنt faraon kansan kنsistن, egyptilنisten kنsistن, jotka vaivasivat teitن julmilla rasituksilla, tappoivat poikanne ja antoivat vain tytنrtenne elنن. Tنmن oli Herranne sallima kauhea koettelemus.
2|50|Entن kun Me jaoimme meren kahtia edessنnne ja pelastimme teidنt, mutta hukutimme faraon kansan silmienne nنhden?
2|51|Entن kun Me mننrنsimme Mooseksen viipymننn edessنmme neljنkymmentن vuorokautta, ja sillن aikaa kun hنn oli poissa, te valitsitte (epنjumalaksenne) vasikan, koska olitte uppiniskaisia?
2|52|Senkin jنlkeen annoimme teille anteeksi, josta teidنn olisi oltava kiitollisia.
2|53|Entن silloin, kun annoimme Moosekselle Lain, jotta oppisitte hylkننmننn pahan ja valitsemaan hyvنn ja teidنt ohjattaisiin oikeata tietن,
2|54|ja kun Mooses sanoi kansallensa: »Kansani, totisesti olette langenneet syntiin tekemنllن itsellenne vasikan; kننntykنن siis katuen Luojanne puoleen ja surmatkaa syylliset keskuudessanne. Siten on teidنn parempi Luojanne edessن, ja Hنn armahtaa teitن, Hنn on totisesti armollinen ja laupias.»
2|55|Entن kun te sanoitte: »Mooses, me emme usko sinua, ennenkuin silmillنmme nنemme Jumalan», ja taivaan tuli yllنtti teidنt tuijottaessanne,
2|56|ja sitten Me sallimme salamanlyضmien tointua eloon, jotta ehkن oppisitte olemaan kiitollisia.
2|57|Ja Me levitimme suojaksenne pilven ja lنhetimme teille mannaa ja viiriنisiن. »Syضkنن sitن hyvنن, mitن olemme teille suoneet.» Eivنt israelilaiset synnillنnsن Meitن vahingoittaneet vaan itseنnsن.
2|58|Entن kun Me sanoimme: »Astukaa tنhنn kaupunkiin ja nauttikaa runsaasti lضytنmننnne ravintoa»? Astukaa sisننn portista kumartaen nضyrنsti ja sanokaa: » (Synti) taakkamme lievennettنkضضn!» jotta antaisimme teille synnit anteeksi ja siunaisimme niitن, jotka tekevنt hyvنن.
2|59|Mutta ne,jotka rikkoivat (Jumalan kنskyn), vaihtoivat tنmنn sanan toiseen, kuin mikن oli sanottu heille, ja nنille me lنhetimme rangaistuksen taivaasta, koska he olivat uppiniskaisia.
2|60|Entن kun Mooses pyysi vettن janoiselle kansalleen, ja Me sanoimme: »Lyض sauvallasi kallioon!» ja kaksitoista lنhdettن pulppusi kivestن, niin ettن joka sukukunta tiesi juomapaikkansa? »Syضkنن ja juokaa Jumalan antimista, نlkننkن kavalasti saako aikaan pahennusta maan pننllن.»
2|61|Entن kun te sanoitte: »Mooses, me emme jaksa syضdن aina samaa ravintoa; huuda siksi Herraasi puolestamme, ettن hنn anaisi meille, mitن maa kasvaa, kuten vihanneksia, kurkkuja, leipنviljaa, herneitن ja punasipulia»? Hنn vastasi: »Haluatteko saada huonompaa paremman sijasta? Menkنن alas Egyptiin, siellن voitte saada mitن haluatte.» Viheliنisyys ja kurjuus kasaantuivat heidنn pننllensن, ja he joutuivat Jumalan vihan alaisiksi. Tنmن tapahtui siksi, ettن he kielsivنt Jumalan ilmoituksen ja vننryydessننn surmasivat profeetat; siksi ettن he olivat tottelemattomia ja kapinallisia.
2|62|(Koraaniin) uskovat ja myضskin ne jotka ovat juutalaisia, kristittyjن, saabalaisia, jos he uskovat Jumalaan ja Viimeiseen pنivننn ja elنvنt hurskaasti, saavat totisesti palkkansa Herransa luona; ei mikننn pelko valtaa heitن, eikن heidنn tarvitse murehtia.
2|63|Muistakaa, kuinka Me teimme liiton kanssanne (Siinain) vuoren kohotessa ylitsenne ja sanoimme: »Pitنkنن lujasti kiinni siitن, minkن olemme antanut teille, ja muistakaa mitن se sisنltنن, jotta karttaisitte pahaa.»
2|64|Tنmنnkin jنlkeen te kننnnyitte pois, ja ilman Jumalan armoa ja laupeutta olisitte joutuneet kadotettujen joukkoon.
2|65|Tehنn tiedنtte joukossanne ne, jotka rikkovat sapatin ja joille Me sanoimme: »Muuttukaa halveksituiksi apinoiksi!»
2|66|Niin teimme heistن pelottavan esimerkin nykyiselle sukupolvelle ja tuleville sekن varoituksen jumalaapelkننvنisille.
2|67|Entن kun Mooses sanoi kansalleen: »Jumala kنskee teitن uhraamaan hiehon"»? He kysyivنt: »Teetkض pilkkaa meistن?» Hنn vastasi: »Jumala varjelkoon minua olemasta niin hullu.» ,
2|68|Silloin sanoivat he: »Rukoile Jumalaasi puolestamme, ettن Hنn nنyttنisi meille, millainen hiehon tulee olla.» Hنn vastasi: »Hنn sanoo totisesti: Sen tulee olla lehmن, jolla ei vielن ole ollut vasikkaa, mutta joka ei myضskننn ole liian nuori, vaan siltن vنliltن. Tehkنن siis, mitن teille on kنsketty.»
2|69|Silloin he sanoivat: »Rukoile Herraasi puolestamme, jotta hنn selittنن meille, millainen sen tulee olla vنriltننn.» Hنn vastasi: »Hنn sanoo totisesti: Sen tulee olla ruskeanpunainen, kirkas vنriltننn, joka miellyttنن katsojaa.»
2|70|He sanoivat: »Huuda Herraasi puolestamme, niin hنn nنyttنن meille, mikن on se oikea hieho; monet hiehothan nنyttنvنt meistن toistensa kaltaisilta, mutta jos Jumala tahtoo, voimme varmasti osua oikeaan.»
2|71|Mooses vastasi: »Hنn sanoo: Totisesti on sen oltava ikeestن vapaa hieho, jota ei ole kنytetty maan kyntنmiseen eikن pellon kastelemiseen, ilman vammaa ja vikaa.» Silloin he sanoivat: »Nyt ilmaisit kaiken totuuden.» Sen jنlkeen he teurastivat hiehon, mutta olivat olleet vنhنllن lyضdن laimin Jumalan mننrنykset.
2|72|Ja muistatteko, kun olitte surmanneet miehen ja kiistelitte toistenne kanssa syyllisyydestن, mutta Jumala tahtoi tuoda ilmi, mitن te salailitte.
2|73|ja niin Me sanoimme: »Koskettakaa ruumista jollakin osalla uhrattavaa hiehoa!» Sillن tavalla Jumala herنttنن kuolleet eloon ja nنyttنن teille tunnusmerkkejننn, jotta olisitte ymmنrtنvنisiن.
2|74|Senkin jنlkeen paatuivat sydنmenne ja tulivat kivikoviksi, jopa kiveنkin kovemmaksi, sillن kivien joukossa on totisesti sellaisia, joista purot kohisevat esiin, sellaisia, jotka halkeavat, niin ettن vesi virtaa niistن, ja sellaisia, jotka Jumalan edessن syضksyvنt maahan pelosta. Mutta Jumalalta ei jنن salaan mitننn, mitن teette.
2|75|Toivotteko te, ettن he (juutalaiset) uskovat teitن? Johan osa heistن aikanaan kuuli Jumalan sanan, ja ymmنrrettyننnkin sen he vننristelivنt sitن vastoin parempaa tietoaan.
2|76|Kun he tapaavat uskovaisia, he sanovat: »Me uskomme.» Mutta kun he ovat toistensa seurassa, he sanovat: »Kerrotteko heille(muslimeille), mitن Jumala on ilmoittanut teille, ettن he siitن kiistelisivنt kanssanne Herranne edessن. Ettekض te tنtن ymmنrrن?»
2|77|Eivنtkض he sitten نlyن, ettن Jumala tietنن, mitن he salaavat ja mitن julistavat?
2|78|Heidنn joukossaan on oppimattomiakin, jotka eivنt tunne Pyhنن kirjaa muuta kuin kuulopuheista. Heille se on vain arvelua. Voi niitن, jotka kirjoittavat kirjoituksensa omin kنsin ja sanovat: »Tنmن on Jumalalta», hankkiakseen itsellensن siten pientن ansiota!
2|79|Voi heitن heidنn kنsiensن kirjoituksen tنhden, ja voi heitن heidنn ansionsa tنhden!
2|80|He sanovat: »Ei tuli meitن ahdista kuin joinakuina pنivinن.» Sano: »Oletteko tehneet sopimuksen Jumalan kanssa? - liittoansa Jumala kyllنkننn ei riko - vai puhutteko jotain Jumalasta noin vain, vaikk'ette tiedنkننn?»
2|81|Eivنt asiat ole niin, vaan ne, jotka ovat omaksuneet pahan ja joita heidنn syntinsن piirittنvنt, joutuvat Tulen omiksi ja jننvنt siihen iankaikkisesti.
2|82|Mutta niistن, jotka uskovat ja tekevنt hyviن tضitن, tulee Paratiisin asukkaita ikuisiksi ajoiksi.
2|83|Entن kun Me solmimme liiton israelilaisten kanssa sanoen: »Teidنn ei tule palvella ketننn muuta kuin Jumalaa, kohdelkaa hyvin vanhempianne ja omaisianne, isنttضmiن ja kضyhiن, hyvن olkoon puheenne kaikille ihmisille, harjoittakaa rukoilemista ja antakaa almuja!» Mutta te kننnnyitte pois ja luovuitte, muutamia lukuunottamatta.
2|84|Entن kun Me solmimme liiton kanssanne sanoen: »Alkنن vuodattako toistenne verta, نlkننkن karkoittako toisianne kodeistanne», ja te vahvistitte sen omalla todistuksellanne?
2|85|ja te kuitenkin surmaatte toisianne ja ajatte osan lنhimmنisiنnne mieron tielle, tukien toisianne synnissن ja ilkitضissن heitن vastaan. Sotavankeudesta te kyllنkin heitن lunastelette, mutta vننryyttنhنn oli jo se, ettن heidنt karkoititte. Uskotteko siis vain osaan Pyhنstن kirjasta ja hylkننtte toisen osan? Mikن muu on sellaisten palkka, jotka niin tekevنt, kuin hنpeن maallisessa elنmنssن; ja Ylضsnousemuksen pنivنnن tuomitaan heidنt perin julmaan rangaistukseen, sillن Jumala ei ole vنlinpitنmنtضn siitن, mitن te teette.
2|86|He ovat niitن, jotka keinottelevat itselleen tنmنn maailman elنmنن tulevan kustannuksella; heidنn rangaistustaan ei lievennetن, eikن kukaan ole puoltava heitن.
2|87|Olemmehan totisesti antanut Moosekselle Pyhنn kirjan ja lنhettنnyt profeetat hنnen jنlkeensن, ja Me olemme antanut Jeesukselle, Marian pojalle, selvنt todistukset ja tukenut hنntن Pyhنllن hengellن . Mutta joka kerta kun profeetta on tullut luoksenne, tuoden mukanaan sellaista, mikن ei teitن miellytن, olette kنyneet rضyhkeiksi ja pitنneet toisia heistن valehtelijoina, toisia surmanneetkin.
2|88|He sanovat: »Sydنmemme ovat ympنrileikkaamattomia.» Niin, Jumala on kironnut heidنt heidنn epنuskonsa tنhden, sillن vنhنn on heidنn joukossaan niitن, jotka uskovat.
2|89|Ja kun heille tuli Pyhن kirja Jumalalta , vahvistaen toisen, minkن he jo omistivat, - olivathan he vastikننn rukoilleet itselleen voittoa epنuskoisista - kun siis nyt se, minkن he tunsivat todeksi, tuli heidنn osalleen, eivنt he uskoneet sitن. Jumalan kirous uskottomien yli!
2|90|Mihin surkuteltavaan hintaan ovatkaan he myyneet sielunsa hylنtessننn Jumalan ilmoituksen, katsoessaan karsaasti sitن, ettن Jumala armonsa runsaudesta lنhettنن ilmestyksiننn kenelle tahtoo palvelijoittensa joukossa! He ovat koonneet ylitsensن vihaa vihan pننlle. Uskottomia odottaa hنpeنllinen rangaistus.
2|91|Kun heille sanotaan: »Uskokaa siihen, mitن Jumala on tuonut ilmi», he vastaavat: »Me uskomme siihen, mitن meille on ilmoitettu. Ja kohta he torjuvat sen, mikن myضhemmin on ilmoitettu, vaikka se on itse totuus, vahvistus siihen, minkن he jo omistavat.
2|92|Sano (heille, Muhammed): »Miksi te surmasitte Jumalan profeettoja jo muinoin, jos muka olitte uskovaisia?»
2|93|Mooseskin tuli luoksenne mukanaan selvنt todistukset (Jumalan kaikkivaltiudesta), mutta kun hنn oli poissa, te teitte vasikankuvan palvoaksenne, koska olitte jumalattomia.
2|94|Entن kun Me solmimme liiton kanssanne (Siinain) vuoren kohotessa ylitsenne ja sanoimme: »Pysykنن lujasti siinن, minkن olemme ilmoittanut teille, ja kuulkaa (sanojamme) »! He vastasivat: »Me kuulemme ja uhmailemme». Heidنn sydنmensن kiintyi vasikan palvontaan, ja he hylkنsivنt Meidنn liittomme. Sano (heille): »Surkeata on se, mitن uskonne teille tarjoaa, jos muka olette uskovaisia.» Sano: »Jos tulevan elنmنn asumukset Jumalan luona ovat todella tarkoitetut ainoastaan teille eikن muille ihmisille (kuten vنitنtte), niin toivokaa itsellenne kuolemaa (sillن onhan teidنn halattava majan muuttoa), jos pysytte totuudessa.»
2|95|Mutta he eivنt tule koskaan halajamaan sitن, koske he pelkننvنt kنttensن tضiden seurauksia. Jumala tuntee vننrintekijنt.
2|96|ja sinن havaitset heidنt kiintyneiksi tنhنn elنmننn enemmنn kuin muut ihmiset, enemmنn kuin itse epنjumalanpalvelijatkaan. Moni heistن toivoisi elنvنnsن tuhat vuotta; mutta eihنn lainkaan vapauttaisi hنntن rangaistuksesta se, ettن elنmن pidennettنisiin. Jumala nنkee, mitن he tekevنt.
2|97|Sano (ihmisille, Muhammed): »Jos joku on Gabrielin vihollinen, niin tietنkضضn, ettن juuri Gabriel Jumalan toimesta on tنmنn Kirjoituksen valaissut sydنmellesi vahvistaakseen sillن, mitن oli ilmoitettu ennen sitن, opastukseksi ja ilosanomaksi uskovaisille.»
2|98|Jos joku on Jumalan, hنnen enkeleittensن, apostoleittensa ja Gabrielin tai Mikaelin vihollinen, niin totisesti Jumala (itse) on uskottomien vihollinen.
2|99|Olemmehan totisesti ilmaissut kauttasi selvنt tunnusmerkit, eivنtkن ketkننn muut kuin turmeltuneet kiellن niitن.
2|100|Kنykض aina niin, ettن kun teette liiton, osa teistن hylkنن sen? Totisesti useimmat heistن eivنt usko.
2|101|Ja kun Jumalan lنhettilنs tulee heidنn luokseen vahvistaen sen, minkن he jo omistavat, niin osa heistن, jotka olivat saaneet Pyhنn kirjan, heittنن Jumalan kirjan selkنnsن taakse, aivankuin eivنt tietنisi mitننn.
2|102|Ja he noudattavat sitن, mitن saatanat vننristelivنt Salomon hallituksen aikana. Kuitenkaan ei Salomo ollut uskoton, vaan saatanat olivat luopioita sekن opettivat ihmisille noituutta ja sellaista, mikن oli ilmaistu molemmille Baabelin enkeleille Haarutille ja Maarutille. Nنmن kaksi eivنt sentننn opettaneet ketننn sanomatta: »Me olemme teille vain kiusaukseksi; نlkنن siis epنilkض (Jumalan johdatusta).» Noilta kahdelta he oppivat sellaista, jolla he kylvنvنt eripuraisuutta miehen ja hنnen vaimonsa vنlille; mutta eivنt he vahingoita sillنkننn ketننn Jumalan sallimatta. Kuitenkin he oppivat sellaista, joka vahingoittaa heitن eikن hyضdytن. Totta kai he tietنvنt, ettن sillن, joka hankkii loitsuja, ei totisesti ole mitننn (hyvنن) osaa kuolemanjنlkeisessن elنmنssن. Mistن surkeasta hinnasta myyvنtkننn he sielunsa; jospa he vain tietنisivنt sen!
2|103|Mutta jos he olisivat uskoneet ja karttaneet pahaa, niin olisi palkkio Jumalalta ollut parempi. Jospa he vain tietنisivنt sen!
2|104|Te jotka uskotte, نlkنن sanoko (Profeetalle): »Ota vaari meistن», vaan sanokaa: »Katso meihin», ja olkaa te kuulijoita. Niin, uskottomia odottaa tuskallinen rangaistus.
2|105|Eivنt uskottomat niiden joukossa, joilla on Pyhن kirja, eivنtkن monijumalaiset soisi, ettن mitننn hyvنن lنhetetننn teille Herraltanne, mutta osoittaessaan laupeutta Jumala valitsee kenet tahtoo; niin, Jumala on rajaton armonsa runsaudessa.
2|106|Kumotessamme jonkun kohdan ilmoituksestamme tai antaessamme sen unohtua me asetamme paremman tai samanlaisen tilalle. Etkض tiedن, ettن Jumala on joka asiassa kaikkivaltias?
2|107|Etkض tiedن, ettن taivasten ja maan yliherruus kuuluu Jumalalle? Paitsi Jumalaa ei teillن ole ketننn suojelijaa eikن auttajaa.
2|108|Vai tahdotteko tehdن kysymyksiن profeetallenne samalla tavalla, kuin muinoin kyseltiin kaikenlaista Moosekselta? Huomatkoon se, joka valitsee epنuskon uskon asemesta, ettن hنn eksyy oikealta tieltن.
2|109|Monet niiden joukossa, joilla on Pyhن kirja, toivoisivat voivansa saattaa teidنt taas epنuskoisiksi sen jنlkeen, kun te kerran olette tulleet uskoon, koska he ovat kateellisia, vaikka totuus onkin selvinnyt heille. Olkaa heitن kohtaan sننlivنisiن ja kنrsivنllisiن , kunnes Jumala sanoo sanansa. Katso, Jumala on totisesti kaikkivoipa.
2|110|Rukoilkaa sننnnضllisesti ja antakaa almuja! Kaiken hyvنn, minkن teette sieluanne varten, te lضydنtte Jumalan luona. Jumala nنkee, mitن ikinن te teette.
2|111|Sanovatpa he: »Eivنt ketkننn muut pننse Paratiisiin kuin juutalaiset ja kristityt.» Sellainen on heidنn mielihalunsa. Sano: »Esittنkنن todistukset vنitteenne puolesta, jos tahdotte pysyن totuudessa.»
2|112|Toisin kنy sen, joka uskossa alistuu Jumalan tahtoon tehden hyvنن; hنn saa palkan Herraltansa: ei mikننn pelko valtaa heitن, eikن heidنn tarvitse murehtia.
2|113|Juutalaiset sanovat: »Kristityt eivنt noudata todellisia perusteita», ja kristityt sanovat: »Juutalaisilla ei ole oikeaa perustusta»; kuitenkin he lukevat Pyhنن kirjaa. Samalla tavalla ovat puhuneet nekin, jotka eivنt mitننn tiedن. Mutta Ylضsnousemuksen pنivنnن Jumala on ratkaiseva heidنn vنlisensن kiistaasiat.
2|114|Kuka tekee suurempaa vننryyttن kuin se, joka estنن toisia lنhestymنstن Jumalan pyhنkkضjن, jottei niissن Hنnen nimeننn mainittaisi, ja aiheuttaa niiden sortumisen. Heille itselleen ei voi suoda pننsyن niihin muuten kuin pelosta vavisten.
2|115|Heitن odottaa hنpeن tنssن elنmنssن ja kauhea rangaistus tulevassa.
2|116|Jumalalle kuuluu Itن ja Lنnsi, ja mihin kننnnyttekin, ovat Jumalan kasvot siellن; katso, Jumala sulkee olemukseensa kaiken ja tietنن kaiken.
2|117|Sanovatpa he: »Jumala on ottanut itselleen Pojan». Ei, Hنnelle yksin kunnia! Totisesti kaikki taivaassa ja maan pننllن on Hنnen; kaikki ovat Hنnelle kuuliaiset.
2|118|Hنn on taivaan ja maan Luoja; kun Hنn pننttنن jonkun asian, sanoo Hنn ainoastaan »Tapahdu!» ja niin tapahtuu. Mutta ne jotka eivنt mitننn tiedن, sanovat: »Miksi ei Jumala puhu meille, tai miksi emme saa tunnusmerkkiن?» Niin puhuivat nekin, jotka ennen heitن elivنt; heidنn sydنmensن ovat samankaltaiset. Me olemme osoittanut merkit ihmisille, jotka pysyvنt varmoissa tiedoissa.
2|119|Sinut, Muhammed, olemme lنhettنnyt totuuden ilmoittajaksi, ilosanoman julistajaksi ja varoittajaksi, eikن sinun tarvitse olla vastuussa Helvetin tuleen joutuvista.
2|120|Mutta juutalaiset ja kristityt eivنt mielisty sinuun, paitsi ehkن kun noudattaisit heidنn oppiaan. Sano: »Jumalan oma ohjaus on totisesti oikea Johdatus.» Ja jos sinن seuraat heidنn pyyteitننn kaiken sen jنlkeen, mikن on osaksesi tullut, et sinن totisesti ole lضytنvن suojelijaa etkن auttajaa Jumalassa.
2|121|Ne, joille Pyhنn kirjan olemme antanut ja jotka lukevat sitن, niinkuin sitن lukea tulee, uskovat siihen, mutta ne jotka kieltنvنt sen, ovat kadotuksen omat.
2|122|Israelilaiset, muistakaa armoani, jota Minن olen teidنn ylitsenne vuodattanut, sekن ettن olen korottanut teidنt kaikkien luotujen yli.
2|123|Ja pelنtkنن sitن pنivنن, jolloin yksikننn sielu ei voi tehdن vنhنisintنkننn toisen puolesta, jolloin ei mitننn lunnaita oteta vastaan eikن mitننn vنlitystن hyvنksytن, eikن kukaan saa toiselta mitننn apua.
2|124|Entن kun Herra koetteli Aabrahamia kنskyillننn, ja tنmن tنytti ne? Hنn sanoi: »Tahdon totisesti tehdن sinut ihmisten uskonnolliseksi johtajaksi.» Aabraham kysyi: »Teetkض samoin (ihmisten uskonnollisen johtajat) jنlkelنisistنni?» Hنn vastasi: »Minun liittoni ei ulotu vننrنmielisiin.»
2|125|Entن kun Me mننrنsimme temppelin (Mekassa) ihmisten pyhنkضksi ja turvapaikaksi sanoen: »Ottakaa rukoushuoneeksenne paikka, mihin Aabraham pysنhtyi (rukoilemaan)»? Me velvoitimme Aabrahamin ja Ismaelin puhdistamaan pyhنkضn niille, jotka kulkueissa kنyvنt sen ympنri, jotka vetنytyvنt sinne mietiskelyyn, jotka siellن kumartavat ja heittنytyvنt maahan.
2|126|Entن kun Aabraham sanoi: »Herrani, tee tنmن turvalliseksi seuduksi ja suo hedelmiنsi sen asukkaille, jos he uskovat Jumalaan ja Viimeiseen pنivننn?» Hنn vastasi: »Senkin, joka on epنuskoinen, annan Minن nauttia lyhyen ajan; sitten olen syضksevن hنnet Tulen kidutukseen, joka on surkea matkan pنن.»
2|127|Kun Aabraham ja Ismael laskivat Herran huoneen perustuksen, sanoivat he: »Herramme, ota vastaan tنmن meiltن! Sinن, yksin Sinن, suljet kaiken kuuloosi ja tietoosi.
2|128|Herra, tee meidنt molemmat Sinulle alamaisiksi (muslimeiksi) ja tee jنlkelنisemme yhdeksi kansaksi ja seurakunnaksi, joka on Sinulle alamainen. Osoita meille hartaudenharjoituksemme ja sننli meitن. Sinن yksin olet totisesti sننlivنinen, Armahtaja.
2|129|Herra, lنhetن myضs profeetta heidنn omasta keskuudestaan heidنn luokseen julistamaan heille ihmeelliset ilmoituksesi, tunnusmerkkisi, opettamaan heille Pyhنن kirjaa sekن viisautta ja tekemننn heidنt puhtaaksi. Sillن Sinن yksin olet totisesti mahtava, viisas.»
2|130|Kukapa muu hylkنن Aabrahamin uskonnon kuin se, joka pitنن houkkana itseننn? Olemmehan Me valinnut hنnet tنssن elنmنssن, ja kuoleman jنlkeen on Aabraham totisesti kuuluva vanhurskasten joukkoon.
2|131|Kun hنnen Herransa sanoi hنnelle: »Alistu!» hنn vastasi: »Olen antautunut maailmojen Herran alamaiseksi».
2|132|Ja Aabraham velvoitti poikansakin tنhنn, ja samoin Jaakob sanoen:»Poikani, Jumala on totisesti valinnut (tosi) uskonnon teille; نlkنن siis kuolko, ennenkuin olette siihen alistuneet» .
2|133|Tai olitteko lنsnن todistajina, kun Jaakobin kuolema lنhestyi ja hنn sanoi pojalleen: »Ketن te aiotte palvella kuolemani jنlkeen?» He vastasivat: »Me palvelemme sinun ja isiesi Aabrahamin, Ismaelin ja Iisakin Jumalaa, yhtن ainoata Jumalaa, ja olemme Hنnelle alamaisia.»
2|134|Se sukupolvi on siirtynyt pois. He saivat, mitن olivat ansainneet. Te saatte, mitن te ansaitsette, ettekن vastaa siitن, mitن he tekivنt.
2|135|Sanovatpa he: »Kننntykنن juutalaisiksi tai kristityiksi, niin tulette oikealle tielle.» Vastatkaa: »Ei, me seuraamme Aabrahamin oppia, koska hنn oli oikeauskoinen (haniifi) eikن kuulunut monijumalaisiin.»
2|136|Sanokaa: »Me uskomme Jumalaan ja siihen, mikن on ilmoitettu meille ja mikن on ilmoitettu Aabrahamille, Ismaelille, Iisakille ja Jaakobille ja Israelin sukukunnille,
2|137|siihen, mitن Mooses ja Jeesus ovat (Jumalalta ilmoitettavaksi) saaneet ja mitن profeetat ovat saaneet julistettavaksi Herraltansa. Emme tee mitننn erotusta yhdenkننn heidنn vنlillننn, olemme antautuneet Hنnelle alamaisiksi.» Jos he sitten uskovat samoin kuin te, niin he ovat oikealla tiellن, mutta jos he kننntyvنt pois, niin he ovat luopioita. Jumala on oleva riittنvن suojasi heitن vastaan, sillن Hنn on kuuleva ja tietنvن.
2|138|Me olemme Jumalan merkitsemiن, ja keneltن on parempi saada tuntomerkkinsن kuin Jumalalta? Me olemme Hنnen palvelijoitaan.
2|139|Sano (Pyhنt kirjoitukset omaaville): »Kiistelittekض kanssamme Jumalasta, kun hنn on sekن meidنn Herramme ettن teidنn Herranne? Meillن on omat tekomme ja teillن on omat tekonne, ja me turvaudumme Hنneen vilpittضmنsti.»
2|140|Vai sanotteko: »Aabraham, Ismael, Iisak ja jaakob ja Israelin sukukunnat olivat totisesti joko juutalaisia tai kristittyjن?» Sano: »Kumpi tietنن paremmin, te vai Jumala? Ja kuka on vننrنmielisempi kuin se, joka salaa todistuksen, jonka on saanut Jumalalta? Eikن Jumala ole vنlinpitنmنtضn siitن, mitن te teette.»
2|141|Se sukupolvi on siirtynyt pois. Se on saanut, mitن oli ansainnut; te saatte, mitن te ansaitsette. Ettekن te joudu vastaamaan siitن, mitن he tekivنt.
2|142|Mielettضmنt ihmiset tulevat sanomaan: »Mikن on kننntنnyt heidنt pois heidنn kiblastaan, jota pنin he ennen suuntautuivat rukoillessaan?» Sano: »Jumalalle kuuluu Itن ja Lنnsi. Hنn johtaa kenet tahtoo oikealle tielle.»
2|143|Siten Me olemme tehnyt teidنt (arabialaiset) vنlittنjنkansaksi, ettن te olisitte todistajia ihmisten edessن ja profeetta Muhammed olisi todistajana teidنn edessنnne. Kiblan, johon te ennen suuntauduitte, mننrنsimme ainoastaan erottaaksemme sen, joka seuraa profeettaa, siitن, joka perنytyy hنnen luotaan takaisin. ja se oli totisesti vaikea koetus, paitsi niille, joita Jumala johtaa; mutta Jumalan tarkoitus ei ollut tehdن uskoanne turhaksi, sillن Jumala on totisesti lempeن ja laupias ihmisiن kohtaan.
2|144|Olemme nنhnyt, kuinka kasvosi (rukoillessasi) harhailivat sinne tنnne taivasta kohti, mutta vastedes tahdomme totisesti kننntنن kasvosi Kiblaan pنin, joka on sinua tyydyttنvن. Kننnnن siis kasvosi Rauhoitetun temppelin suuntaan. Ja te, muslimit, missن olettekaan, kننntنkنن rukoillessaane kasvonne sinne. Katso, ne jotka Pyhنn kirjan ovat saaneet, tietنvنt totisesti,ettن tنmن (ilmoitus) on heidنn Herraltansa, eikن Jumala ole vنlinpitنmنtضn siitن, mitن he tekevنt. Vaikka sinن nنytنtkin niille, jotka ovat Pyhنn kirjan saaneet, kaikkia mahdollisia tunnusmerkkejن, eivنt he suuntaudu sinun kiblasi mukaan.
2|145|Sinنkننn et voi suuntautua heidنn kiblansa mukaan, eivنt erننt heistنkننn suuntaudu toisten kiblan mukaan, mutta jos sinن suuntaudut heidنn toivomustensa mukaan kaiken sen tiedon jنlkeen, mikن osaksesi on tullut, niin kuulut totisesti vننrنmielisiin.
2|146|Ne (profeetat), joille olemme Pyhنn kirjan antanut, tuntevat sen yhtن hyvin, kuin he tuntevat omat poikansa, mutta osa heistن salaa totuuden vastoin parempaa tietoaan.
2|147|Totuus tulee Herraltasi; siksi نlن kuulu epنilijضiden joukkoon.
2|148|Jokaisella on nyt mننrنtty suunta, johon hنn kننntyy (rukoillessaan); niin kilpailkaa nyt siis toistenne kanssa hyvissن teoissa. Missن olettekin, on Jumala johdattava teidنt yhteen; Jumala on totisesti kaikkivaltias.
2|149|Mistن tuletkin, kننnnن kasvosi Rauhoitetun temppelin suuntaan, sillن tنmن on totuus Herraltasi, eikن Jumala ole vنlinpitنmنtضn siitن, mitن te teette.
2|150|Mistن tuletkin, kننnnن kasvosi Rauhoitetun temppelin suuntaan, ja missن olettekin, muslimit, kننntنkنن kasvonne sinne rukoillessanne, jottei muille ihmisille jنisi mitننn sanomista teitن vastaan, paitsi sellaisille, jotka vننrin tekevنt. Mutta نlkنن pelنtkض heitن, vaan pelنtkنن Minua ja tehkنن tنmن siksi, ettن Minن voisin saattaa suosioni teille tنydelliseksi, jotta te pysyisitte oikealla tiellن.
2|151|Me olemme lنhettنneet profeetan teidنn omasta keskuudestanne luoksenne, jotta hنn julistaisi teille tunnusmerkkimme ja tekisi teidنt puhtaaksi, opettaisi teille Pyhنن kirjaa sekن viisautta ja opettaisi teille, mitن ette ennen tietنneet.
2|152|Muistakaa siis Minua, niin Minن olen muistava teitن. Osoittakaa Minulle kiitollisuutta نlkننkن kieltنkض minua.
2|153|Te jotka uskotte, etsikنن apua kنrsivنllisyydestن ja rukouksesta. Jumala on totisesti kنrsivنllisten kanssa.
2|154|نlkننkن sanoko »kuolleiksi» niitن, jotka surmataan Jumalan asian tنhden. Ei, hehنn elنvنt, vaikka te ette sitن tajua.
2|155|Totisesti Me koettelemme teitن pelolla, nنlنllن, omaisuuden, hengen ja sadon menetyksellن. Kuitenkin, Muhammed, vie kنrsivنllisille riemullinen sanoma.
2|156|Niille, jotka koettelemusten heitن kohdatessa sanovat: »Me kuulumme totisesti Jumalalle ja hنnen luokseen me palaamme»,
2|157|sellaisille tulee siunausta ja laupeutta heidنn Herraltaan, ja nنmن ovat niitن, jotka ovat oikealla tiellن.
2|158|Katso, as-Safan ja al-Marwan kukkulat kuuluvat Jumalan muistomerkkeihin, ja sille, joka tekee pyhiinvaelluksen (Kaaban) temppeliin tai kنy siellن, ei siis lueta synniksi, jos hنn suorittaa kنvelyt niiden ympنri (vaikka pakanatkin niin tekevنt). Jos joku vapaaehtoisesti tekee hyvنن, niin Jumala totisesti muistaa sen, Hنn on kaikkitietنvن.
2|159|Ne jotka salaavat selvنt todistukset ja Meidنn ilmoittamamme johdatuksen, senjنlkeen kun olemme selittنnyt ne (tنssن) Pyhنssن kirjassa, heidنt kiroaa Jumala ja heitن kiroavat kaikki, joilla on valta kirota,
2|160|paitsi jos he kننntyvنt, tekevنt parannuksen ja tuovat totuuden julki. Minن sننlin katuvia, koska olen sننlivن, armollinen. 161. Niitten yllن, jotka ovat uskottomia ja kuolevat epنuskossaan, lepنن totisesti sekن Jumalan ja enkelien ettن kaikkien ihmisten kirous
2|161|Niitten yllن, jotka ovat uskottomia ja kuolevat epنuskossaan, lepنن totisesti sekن Jumalan ja enkelien ettن kaikkien ihmisten kirous
2|162|ja se pysyy ikuisesti, eikن heidنn rangaistustansa lievennetن eikن heille suoda armonaikaa.
2|163|Teidنn Jumalanne on ainoa Jumala; ei ole muuta Jumalaa kuin Hنn, laupias, armollinen.
2|164|Katso, taivasten ja maan jنrjestyksessن, yضn ja pنivنn vaihtelussa, laivojen purjehtimisessa merellن niiden kuljettaessa sellaista, joka hyضdyttنن ihmisiن, vedessن, jonka Jumala taivaasta lنhettنن ja jolla hنn elvyttنن maan sen horrostilan jنlkeen, kaikenlaisten elنinten leviنmisessن yli maan, tuulten suunnassa ja pilvien nضyrنssن kulussa taivaan ja maan vنlillن, on totisesti tunnusmerkkejن (Jumalan kaikkivaltiudesta) ihmisille, joilla on ymmنrrystن.
2|165|Ihmisten joukossa on niitن, jotka Jumalan rinnalle asettavat palveltavikseen muita, joita he rakastavat niin, kuin heidنn tulisi vain Jumalaa rakastaa; mutta ne, jotka uskovat, rakastavat Jumalaa yli kaiken. Jospa vain ne, jotka tekevنt vننrin, kنsittنisivنt, ettن kaikki valta kuuluu Jumalalle ja ettن Jumala on ankara rangaistessaan! He saavat osakseen tuomion (sinن pنivنnن),
2|166|jolloin ne, jotka on otettu esikuviksi, luopuvat niistن, jotka seurasivat heitن, jolloin he saavat kokea rangaistuksen ja yhteys heidنn vنlillننn katkeaa.
2|167|ja ne, jotka olivat seuranneet esikuviaan, sanovat: »Olisipa meillن joku palaamisen mahdollisuus, niin me luopuisimme heistن, kuten he ovat luopuneet meistن.» Niin on Jumala heidنn kauhukseen nنyttنvن heille heidنn omat tekonsa, eivنtkن he tule pننsemننn pois Tulesta.
2|168|Oi ihmiset, syضkنن kaikkea maan pننllن, mikن on sallittua ja hyvنن, نlkننkن seuratko saatanan jنlkiن. Hنn on totisesti teidنn leppymنtضn vihollisenne.
2|169|Hنn kنskee teitن vain syntiin ja tضrkeyksiin sekن opettaa vنittنmننn Jumalasta sitن, mitن ette tiedن.
2|170|Kun heille sanotaan: »Noudattakaa, mitن Jumala on ilmaissut», he vastaavat: »Ei, me tahdomme noudattaa niitن tapoja, jotka olemme havainneet isillنmme olleen.» Entن silloinkin, kun heidنn isنnsن eivنt mitننn ymmنrtنneet eivنtkن olleet oikealla tiellن?
2|171|Profeetan suhde niihin, jotka ovat uskottomia, on sama kuin sen, joka kutsuu olentoja, jotka eivنt erota muuta kuin ننnen ja huudon, jotka ovat kuuroja, mykkiن ja sokeita, niin etteivنt mitننn ymmنrrن.
2|172|Te jotka uskotte, syضkنن sitن hyvنن, jota Me teille suonut olemme, ja kantakaa Jumalalle kiitokseksenne, jos hنn on teille se, ketن todella palvelette.
2|173|Hنn on ainoastaan kieltنnyt teitن syضmنstن itsestننn kuolleen tai pedon repimنn elنimen lihaa, verta, sianlihaa ja sellaista, jota teurastettaessa on mainittu jonkun toisen kuin Jumalan nimi. Mutta jos jotakuta hنtن pakottaa, eikن hنnellن ole siihen himoa eikن ole rikollista aikomusta, niin se ei ole mikننn synti hنnelle; katso, Jumala on armahtavainen ja laupias.
2|174|Ne, jotka salaavat jotain Pyhنstن kirjasta, joka on Jumalan Ilmoitus, ja vaihtavat sen mitنttضmنn arvoihin, eivنt totisesti tule tنyttنmننn vatsaansa muulla kuin tulella. Jumala ei ole puhuva heille Ylضsnousemuksen pنivنnن eikن vapahtava heitن, vaan heitن odottaa tuskallinen rangaistus.
2|175|Nنmن ovat niitن, jotka harhaan kنyden ovat Johdatuksesta luopuneet ja vaihtaneet anteeksiannon rangaistukseen; kuinka itsepintaisesta he pyrkivنtkننn Tuleen!
2|176|ja tنmن tapahtuu siksi, ettن Jumala on lنhettنnyt Kirjan, joka sisنltنن totuuden; ne jotka rakentavat riitoja tنmنn Kirjan johdosta, menevنt pitkنlle uhmassa.
2|177|Hurskautta ei ole se, ettن kننnnنtte kasvonne Itننn tai Lنnteen, vaan hurskaita ovat ne, jotka uskovat Jumalaan ja Viimeiseen pنivننn, enkeleihin, Pyhننn kirjaan ja profeettoihin ja rakkaudesta Hنneen antavat omaisuudestaan omaisilleen, orvoille, kضyhille, vaeltajille, kerjنlنisille ja orjien vapauttamiseksi sekن harrastavat oikeata rukouselنmنن, antavat almuja, tehtyننn jonkun sopimuksen tنyttنvنt sen, jotka ovat kنrsivنllisiن ahdistuksessa, vastoinkنymisessن ja puutteen aikana; nنmن ovat niitن, jotka ovat vanhurskaita, niin, nنmن ovat jumalaapelkننvنisiن.
2|178|Teille, jotka uskotte, on mننrنtty verenkosto murhatapauksissa: vapaa mies vapaasta, orja orjasta ja nainen naisesta, mutta jos joku saa sen jotenkin muuten anteeksi (loukatulta) veljeltن, on se jنrjestettنvن asianmukaisella tavalla ja hyvitettنvن runsaalla mitalla.
2|179|Tنmن on lievitys ja laupeudenosoitus Herraltamme, mutta sitن, joka tنmنn jنlkeen rikkoo, odottaa tuskallinen rangaistus. Verenkosto varjelee teidنn henkeنnne, jotta te, joilla on ymmنrrystن, karttaisitte pahaa.
2|180|Teille on mننrنtty, ettن kun joku teistن on kuolemansairaana ja jنttنن jنlkeensن jotakin omaisuutta, niin hنn laatikoon rehellisesti testamentin vanhempien ja lنhimpien omaisten hyvنksi. Tنmن on kaikkien pahaa karttavien velvollisuus.
2|181|Jos joku muuttaa testamenttia, sen jنlkeen kuin on sen kuullut, luetaan se synniksi vain niille, jotka sitن muuttavat. Katso, Jumala on totisesti kuuleva, tietنvن.
2|182|Mutta jos joku pelkنن testamentin tekijنn olevan harhassa tai vننrنssن ja oikoo asioita rakentaakseen rauhaa (perillisten vنlillن), niin ei sitن lueta hنnelle synniksi. Jumala on totisesti armahtavainen ja laupias.
2|183|Teidنn, jotka uskotte, tulee paastota, samoin kuin piti paastota niidenkin, jotka ennen teitن elivنt, jotta karttaisitte pahaa.
2|184|(Paastottava on) mننrنtyt pنivنt. Mutta jos joku teistن on sairas tai matkoilla, on hنnen paastottava joinakin muina pنivinن, ja niiden, jotka siihen pystyvنt, on paaston korvaukseksi ravittava joitakin kضyhiن. Jos joku vapaaehtoisesti tekee hyvنn tyضn, on se hنnelle parempi. Mutta paastoaminen on teille kuitenkin kaikkein parasta (s.o. paastoamalla parhaiten tنytنtte Jumalan tahdon); tنmن olkoon sanottu teille tiedoksi.
2|185|»Ramadaan» on se kuukausi, jolloin Koraani annettiin opastukseksi ihmisille ja selvنksi todistukseksi (Jumalan) johdatuksesta, jotta hylنttنisiin paha ja valittaisiin hyvن; tنmنn kuukauden aikana paastotkoon se teistن, joka on kotioloissaan, mutta jos joku on sairas tai, matkoilla, on hنnen sen sijaan (muuna aikana) paastottava yhtن monta muuta pنivنن. Jumala tahtoo tehdن sen teille helpoksi eikن tarkoita sitن teille taakaksi, - jotta paastopنivienne luku tنyttyisi ja te ylistنisitte Jumalaa Hنnen johdatuksensa tنhden sekن olisitte Hنnelle kiitollisia.
2|186|Kun palvelijana sinulta kysyvنt jotakin Minusta, olen totisesti lنhellن; Minن kuulen anovaisen rukouksen, kun hنn huutaa Minua avukseen. Niin kuulkoot hekin Minun kutsuni ja luottakoot Minuun, jotta he seuraisivat oikeata Johdatusta.
2|187|Paastonaikana teidنn on sallittu ضisin olla vaimojenne luona; he ovat teidنn verhonne, ja te olette heidنn verhonsa. Jumala tietنن, ettن te aikaisemmin kiusasitte itseنnne pidنttyvنisyydellن; siksi on Hنn sننlinyt teitن, Hنn on suvaitsevainen. Olkaa siis yhteydessن heidنn kanssaan ja etsikنن sitن, minkن Jmala on teille mننrنnnyt; syضkنن ja juokaa aamuhنmنriin asti, kunnes vaalea lanka selvنsti erottuu mustasta. Mutta sitten noudattakaa tarkoin paastoa yضn tuloon saakka نlkننkن koskeko heihin, vaan omistautukaa hartaudenharjoituksille rukoushuoneissa. Nنmن ovat Jumalan asettamat rajat; نlkنن siis sinن aikana koskeko heihin. Niin selittنن Jumala ihmisille tunnusmerkkinsن, jotta te karttaisitte pahaa.
2|188|نlkنن keskenنnne kuluttako omaisuuttanne turhuuteen نlkننkن sillن lahjoko tuomareita, jotta syntisesti ja vastoin parempaa tietoanne saisitte nauttia jotakin toisten omaisuudesta.
2|189|He tiedustelevat sinulta, Muhammed, uuden kuun merkitystن. Sano: Kuunvaiheet ovat mننrنtyt ihmisten ajanlaskua ja toivioretkiن varten. Hurskautta ei ole se, ettن te menette taloon takatietن (kuten taikojen palvojat ajoittain), vaan hurskaita ovat ne, jotka karttavat pahaa. Kنykنن taloon portin kautta ja pelنtkنن Jumalaa, jotta menestyisitte.
2|190|Taistelkaa Jumalan retkellن niitن vastaan, jotka vastaanne sotaa kنyvنt, mutta itse نlkنن aiheetta hyضkنtkض. Totisesti Jumala ei rakasta rauhanrikkojia.
2|191|Surmatkaa heidنt, missن heidنt tapaattekin, ja karkoittakaa heidنt joka paikasta, mistن he ajoivat pois teidنt, sillن pakanuuteen kننnnyttنminen on pahempi kuin murha. Mutta نlkنن taistelko heitن vastaan Rauhoitetun temppelin lنhellن, jolleivنt he hyضkkنن pننllenne siellن; mutta jos he hyضkkننvنt, niin tappakaa heidنt. Sellainen on oleva uskottomien palkka.
2|192|Mutta jos he lakkaavat taistelemasta, niin on Jumala totisesti armahtavainen ja laupias.
2|193|Taistelkaa heitن vastaan, kunnes pakanuuden viettelys lakkaa ja keskuudessamme vakiintuu ainoan Jumalan palveleminen. Mutta jos he herkeنvنt, نlkضضn vallitko vihollisuutta muita kuin uskottomia vastaan.
2|194|Rauhoitettu kuukausi kostetaan (sen rikkojille) rauhoitetulla kuukaudella ja pyhitetyt paikat vastaavilla. ja jos joku ryhtyy sotaan teitن vastaan, niin ahdistakaa hنntن samalla tavalla, kuin hنn ahdisti teitن. Tنyttنkنن velvollisuutenne Jumalaa kohtaan ja tietنkنن, ettن Jumala on niiden kanssa, jotka karttavat pahaa.
2|195|Uhratkaa omaisuuttanne Jumalan asian hyvنksi; نlkنن syضksykض turmioon, tehkنن hyvنن. Katso, Jumala rakastaa hyvنntekijضitن.
2|196|Suorittakaa pyhiinvaelluksenne, kنykنن Jumalan kunniaksi pyhنssن paikassa (Mekassa). Mutta jos olette estetyt, niin lنhettنkنن jotakin uhrattavaa, mikن on helposti saatavissa; نlkننkن ajelko pننtنnne, ennenkuin uhrinne on tullut perille mننrنpaikkaansa. Mutta jos joku teistن on sairas tai pننssن olevan vamman vaivaama, niin hنn hyvittنkضضn saman paastolla, almujenannolla tai uhrina. Ja kun sitten olette turvassa vihollisilta, niin se, joka rajoittuu kنyntiin pyhنkضssن, lykنten pyhiinvaelluksensa, antakoon jonkun uhrin, joka on helposti saatavissa; se taas, joka sitن ei voi hankkia, paastotkoon kolme pنivنن (vastaisen pyhiinvaelluksensa aikana) ja seitsemنn palattuaan,yhteensن kymmenen pنivنن. Tنmن koskee sitن, jonka omaiset eivنt ole Rauhoitetun pyhنkضn alueella; tنyttنkنن velvollisuutenne Jumalaa kohtaan ja tietنkنن, ettن Jumala on ankara rangaistessaan.
2|197|Pyhiinvaellus tapahtuu vain mننrنttyinن kuukausina; jos joku pننttنن suorittaa pyhنn matkan nنiden kuukausien aikana, olkoon hنneltن yhteys naiseen, laittomuus ja riita pyhiinvaelluksen aikana kielletty. Mitن hyvنن teettekننn, Jumala tietنن sen. Ja varustautukaa matkaevنillن. Paras matkaevنs on jumalanpelko; tنyttنkنن velvollisuutenne Minua kohtaan te, joilla on ymmنrrys.
2|198|Ei ole mikننn synti koettaa hankkia (kaupanteolla) itsellenne jotakin Herranne rikkauksista. Mutta kun te joukoissa kiiruhdatte alas Arafaatilta, niin rukoilkaa Jumalaa rauhoitetulla muistopaikalla. Muistakaa Hنntن silloin Hنnen johdatuksensa tنhden, sillن ennen te totisesti kuuluitte eksyneisiin.
2|199|Kiiruhtakaa sitten eteenpنin samasta paikasta kuin vaeltajain joukot ja rukoilkaa Jumalalta anteeksiantoa. Katso, Jumala on armahtavainen ja laupias.
2|200|Ja kun olette suorittaneet hartaudenharjoituksenne, niin muistakaa Jumalaa, samoinkuin muistelitte isiنnne , jopa vielن hartaammin. Ihmisten joukossa on sellaisia, jotka sanovat: »Herramme, anna meille kaikkea tنssن elنmنssن!» Nنmن eivنt saa mitننn osaa tulevassa.
2|201|Mutta on sellaisiakin, jotka sanovat: »Herra, anna meille hyvنن tنssن elنmنssن ja hyvنن tulevassa ja varjele meitن Tulen rangaistuksesta!»
2|202|Nنille on varattu osansa siitن, mitن ovat ansainneet, sillن Jumala on nopea tilinteossa.
2|203|Muistelkaa Jumalaa mننrنttyinن pنivinن. Jos joku rientنن paria pنivنن varhemmin, niin ei hنnelle sitن viaksi lueta, tai jos joku viivنhtنن, ei hنnellekننn sitن syyksi lueta, kunhan hنn vain karttaa pahaa. Tنyttنkنن velvollisuutenne Jumalaa kohtaan ja tietنkنن, ettن teidنt kootaan Hنnen luokseen.
2|204|Ihmisten joukosta tapaat sellaisenkin, jonka puhe maallisesta elنmنstن miellyttنن sinua ja joka kutsuu Jumalaa sen todistajaksi, mikن on hنnen sydنmessننn, vaikka hنn onkin sitkein vastustajasi.
2|205|Ja niin pian kuin hنn on kننntنnyt selkنnsن, kiiruhtaa hنn saamaan aikaan pahennusta tنssن maassa ja levittنmننn jumalattomuutta turmellakseen sekن kylvضt ettن karjan, mutta Jumala ei rakasta pahuutta.
2|206|Kun hنnelle sanotaan: »Pelkنن Jumalaa!» vetنن ylpeys hنnet syntiin. Helvetissن maksetaan hنnelle hنnen ansionsa mukaan. Mikن surkea olinpaikka!
2|207|Ihmisten joukossa tapaat sellaisenkin, joka myy itsensن (orjaksi) tehdنkseen Jumalalle otollisen tyضn; ja Jumala on lempeن orjiaan kohtaan.
2|208|Te, jotka uskotte, tulkaa kaikki kuuliaisiksi Hنnelle نlkننkن seuratko saatanan jنlkiن. Hنn on totisesti teidنn ilmeinen vihollisenne.
2|209|Ja jos te rupeatte luopumaan uskosta, senjنlkeen kuin olette saaneet selvنt todistukset, niin tietنkنن, ettن Jumala on mahtava ja viisas.
2|210|Eivنtkض he (epنuskoiset) juuri sitن odota, ettن Jumala tulisi heidنn luokseen pilvien varjossa enkeleineen? Silloinhan asia jo olisi ratkaistu. Ei, kaikki asiat palaavat Jumalan tuomittaviksi.
2|211|Kysy Israelin lapsilta, kuinka monta selvنن tunnusmerkkiن olemme antanut heille. Mutta jos joku vaihtaa pois Jumalan armon, senjنlkeen kuin se on tullut hنnen osakseen, on Jumala totisesti ankara rankaisemaan.
2|212|Maallista elنmنن ihailevat ne, jotka ovat uskottomia ja pilkkaavat uskovaisia. Mutta ne, jotka tنyttنvنt velvollisuutensa Jumalaa kohtaan, joutuvat Ylضsnousemisen pنivنnن heidنn ylنpuolelleen. Jumala antaa runsaasti kenelle tahtoo.
2|213|Ihmisten muodostaessa yhden ainoan uskonnollisen yhdyskunnan Jumala lنhetti profeettoja ilosanoman tuojiksi ja varoittajiksi ja ilmoitti heidنn kauttaan Pyhنn kirjan, jonka totuus kykeni ratkaisemaan kaiken, mistن ihmiset kiistelivنt. Ja juuri ne, joille Kirja annettiin, riitelivنt siitن keskinنisen vihansa vuoksi, vaikka olivat saaneet selvنt todistukset. Mutta uskovaisia Jumalan tahto johti siihen totuuteen, josta nuo keskenنnsن kiistelivنt; sillن Jumala ohjaa kenet tahtoo oikealle tielle.
2|214|Vai luuletteko, ettن saatte astua Paratiisiin, vaikka teille ei ole vielن tapahtunut mitننn sellaista kuin niille, jotka ovat nukkuneet pois ennen teitن? Hنtن ja vastoinkنymiset kohtasivat heitن; oli kuin maanjنristys olisi viskellyt heitن, niin ettن Jumalan lنhettilنs ja uskovaiset hنnen ympنrillننn huusivat: »Milloin tulee Jumalan apu?» Katso, Jumalan avun tنytyy jo olla lنhellن.
2|215|He kysyvنt sinulta, Muhammed, kenelle ja mitن heidنn on pois annettava. Sano: »Se, minkن pois lahjoitatte, antakaa vanhemmillenne, lنheisille omaisillenne, orvoille, kضyhille ja vaeltajille, ja mitن hyvنن teette, Jumala tietنن sen totisesti.»
2|216|Teidنt on mننrنtty sotimaan, vaikka se on teille vastenmielistن. Mutta voi sattua, ettن teillن on vastenmielisyys jotakin asiaa kohtaan, vaikka se on teille hyضdyllinen, ja voipa sattua, ettن teillن on halu johonkin, vaikka se on vahingollista teille. Jumala tietنن, mutta te ette tiedن.
2|217|He kysyvنt sinulta, Muhammed, onko taisteltava rauhoitetun kuukauden aikana. Sano: »Taisteleminen sen aikana on raskas synti; mutta kننnnyttنminen Jumalan tieltن, Jumalan kiel~ tنminen, Rauhoitetun temppelin hنpنiseminen ja kنvijضiden ajaminen pois sieltن on vielن pahempaa Jumalan silmissن. Sillن pakanuuteen kننnnyttنminen on pahempi kuin murha.» He eivنt lakkaa sotimasta teitن vastaan, ennenkuin ovat saaneet, mikنli voivat, teidنt luopumaan uskonnostanne. Mutta niiden teot, jotka luopuvat uskonnostaan ja kuolevat uskottomuudessaan, tulevat olemaan turhia sekن tنssن ettن tulevassa elنmنssن, heistن tulee Tulen asukkaita ja he pysyvنt siinن iankaikkisesti.
2|218|Jotka uskovat ja jotka ovat kotiseutunsa jنttنneet vainottuina ja taistelleet Jumalan retkellن, nنmن voivat totisesti luottaa Jumalan laupeuteen, sillن Jumala on armollinen ja laupias.
2|219|He kysyvنt sinulta, onko viini ja uhkapeli sallittua. Sano: »Molempiin sisنltyy suuri synti, vaikkakin niistن on joitakin etuja ihmisille ; kuitenkin on synti suurempi kuin hyضty.» Vielن he kysyvنt, mitن heidنn on lahjoitettava pois. Sano: »Se, mitن teillن on liikaa». Niin selittنن Jumala tunnusmerkit teille. jotta osaisitte miettiن
2|220|tنtن ja tulevaista elنmنن. He kysyvنt sinulta myضs, miten on meneteltنvن orpojen suhteen. Sano: »Parasta on keventنن heidنn kohtaloaan». Jos elنmنnolot yhdistنvنt teidنt heihin, niin ovat he teidنn veljiنnne. Jumala erottaa sen, joka pahentaa sitن, joka parantaa, ja jos Jumalasi tahtoisi, voisi Hنn teidنtkin masentaa; Jumala on totisesti mahtava, viisas.
2|221|نlkنن naiko monijumalaisia naisia, elleivنt he kننnny uskoon. Uskovainen orjatar on totisesti parempi kuin monijumalainen vapaa nainen, vaikkapa tنmن miellyttنisi teitن enemmنn. نlkننkن antako tyttنriنnne vaimoiksi monijumalaisille, ennenkuin he kننntyvنt uskoon. Uskovainen orja on totisesti parempi kuin vapaa monijumalainen, vaikkapa jنlkimmنinen miellyttنisi teitن enemmنn. Nنmن johdattavat teidنt Tuleen, mutta Jumala kutsuu Paratiisiin ja armahdukseen ja selittنن tunnusmerkkinsن ihmisille, jotta he pitنisivنt ne mielessننn.
2|222|He kysyvنt sinulta, Muhammed, miten on meneteltنvن naisen kuukautispuhdistuksen aikana. Sano: »Se on heidنn pahoinvointinsa; karttakaa siis naisia puhdistuksen aikana نlkننkن lنhestykض heitن, ennenkuin ovat puhdistuneet. Mutta kun he ovat puhdistuneet, kنykنن heidنn luonaan, kuten Jumala on mننrنnnyt. Jumala rakastaa totisesti Hنnen puoleensa kننntyneitن ja rakastaa niitن, jotka pitنvنt itseننn puhtaina.»
2|223|Vaimonne ovat teidنn vaimonne, kنykنن vainiollanne mielenne mukaan, mutta suorittakaa myضs ensin jotakin hyvنن sielujenne puolesta. Pelنtkنن Jumalaa ja tietنkنن, ettن tulette kohtaamaan hنnet. Julista, Muhammed, uskovaisille ilosanomaa!
2|224|نlkنن siten vannoko Jumalan kautta, ettن se estنisi teitن olemasta hurskaita, pelkننmنstن Jumalaa ja tekemنstن oikeutta ihmisille: onhan Jumala kuuleva ja tietنvن.
2|225|Jumala ei rankaise teitن ajattelemattomasta sanasta valoissanne , vaan hنn rankaisee teitن siitن, minkن teidنn sydنmenne on omaksunut, sillن Jumala on sننlivنinen ja lempeن.
2|226|Ne, jotka vannovat pysyvنnsن erillننn vaimoistaan, odottakoot neljنn kuukauden ajan; jos he muuttavat mielensن, niin on Jumala totisesti sننlivنinen ja laupias.
2|227|Mutta jos he pysyvنt eropننtضksessننn, niin on Jumala totisesti kuuleva, tietنvن.
2|228|Hylنttyjen vaimojen tulee odottaa kolme puhdistusaikaa, eikن heidنn ole sallittu salata, mitن Jumala ehkن on luonut heidنn kohdussaan, jos he uskovat Jumalaan ja Viimeiseen pنivننn, ja heidنn miestensن tulisi mieluimmin ottaa heidنt takaisin tنnن aikana, jos he toivovat sovintoa. Naisilla on sama oikeus miehiin nنhden kuin miehillن heihin, kuten on kohtuullista; kuitenkin ovat miehet naisiin verrattuina korkeammassa asemassa. Niin, Jumala on mahtava ja viisas.
2|229|Tنllainen koe-ero on sallittu kaksi kertaa; sitten joko pitنkنن vaimo luonanne kunniallisesti tai antakaa hنnen mennن runsain lahjoin. Teidنn ei ole sallittu pidنttنن mitننn siitن, mitن olette heille antaneet, paitsi jos molemmat pelkننvنt, etteivنt he (jatkuvassa yhdyselنmنssن) voi noudattaa Jumalan sننdضksiن (vastenmielisyyden ja riitojen tنhden). jos te todellakin pelkننtte, ettن kumpikaan ei voi (jatkuvassa yhdyselنmنssن) noudattaa Jumalan sننdضksiن, niin ei ole synniksi kummallekaan, vaikka vaimo ostaa itsensن vapaaksi. Nنmن ovat Jumalan sننdضksiن, siksi نlkنن rikkoko niitن, sillن ne, jotka rikkovat Jumalan sننdضksiن vastaan, ovat vننrintekijضitن.
2|230|Jos joku siis erottaa vaimonsa (kolmannen kerran), ei hنnen ole sallittu jنlkeenpنin ottaa vaimoa takaisin, ennenkuin tنmن on ollut naimisissa toisen miehen kanssa; mutta jos tنmن hylkنن vaimon, niin eivنt entiset aviopuolisot tee syntiن, jos he palaavat toistensa luo, mikنli uskovat voivansa noudattaa Jumalan sننdضksiن. Nنmن ovat Jumalan sننdضkset; Hنn selittنن ne ihmisille, joilla on ymmنrrys.
2|231|Ja kun olette erottaneet vaimon ja tنmن on odottanut mننrنtyn aikansa, niin joko pitنkنن hنnet luonanne kunniallisesti tai antakaa hنnen mennن sovinnossa. نlkنن pidنttنkض hنntن vنkivalloin eikن tehden vننryyttن, sillن niin menettelevن tekee vننrin omaa sieluaan kohtaan. نlkنن pilkatko Jumalan tunnusmerkkejن, vaan muistakaa osaksenne tullutta Jumalan armoa, نlkننkن unohtako Pyhنن kirjaa ja viisautta, jonka Hنn on antanut teille varoittaakseen teitن. Pelنtkنن Jumalaa ja tietنkنن, ettن Jumala on kaikesta selvillن.
2|232|Ja kun olette eronneet vaimoista ja nنmن ovat odottaneet mننrنtyn aikansa, نlkنن estنkض heitن menemنstن naimisiin uusien miestensن kanssa, jos he keskenننn ovat siitن sopineet, kuten kohtuullista on. Tنmن on varoitus sille teistن, joka uskoo Jumalaan ja Viimeiseen pنivننn. Tنmن on sopivinta ja puhtainta teille itsellenne. Sen Jumala tietنن; te ette tiedن.
2|233|نidit imettنkضضt lapsiaan kahden tنyden vuoden ajan, jos isن tahtoo imettنmiskauden tulevan umpeen. Isنn velvollisuus on ruokkia ja pukea heidنt, kuten kohtuullista on: ketننn ei ole velvoitettava yli hنnen mahdollisuuksiensa, نidin ei tarvitse kنrsiن mitننn pakkoa lapsensa tنhden, eikن isنn lapsensa tنhden, ja sama koskee isنn perijنن. Mutta jos he molemminpuolisen sopimuksen ja neuvottelujen jنlkeen sopivat lapsen vieroittamisesta, niin siinن ei kumpikaan tee mitننn syntiن. Ja jos haluatte antaa vieraan imettنن lapsianne, niin ette syntiن tee, kun maksatte mitن teidنn kohtuuden mukaisesti on suoritettava; pelنtkنن Jumalaa ja tietنkنن, ettن Jumala nنkee teidنn tekonne.
2|234|Jos jotkut keskuudestanne kuolevat ja jنttنvنt vaimoja, niin odottakoot nنmن neljن kuukautta ja kymmenen pنivنن omissa oloissaan; mutta kun ovat odottaneet mننrنtyn aikansa, niin ei teille lueta synniksi sitن, miten he sننdyllisesti itseensن nنhden menettelevنt. Jumala on tietoinen teidنn teoistanne.
2|235|Eikن teille lueta synniksi, jos nنille naisille naimatarjouksenne esitنtte julkisesti tai sitن mielessنnne haudotte. Jumala tietنن, ettن te heitن ajattelette, mutta نlkنن kuitenkaan heidنn kanssaan salassa jutelko, ellette lausu tavanmukaista naimatarjousta. نlkنن solmiko aviollista liittoa, ennenkuin mننrنtty aika on umpeen kulunut, ja tietنkنن, ettن Jumala nنkee, mitن teillن on mielessن. Sentنhden kavahtakaa Hنntن ja tietنkنن, ettن Jumala on armahtavainen ja lempeن.
2|236|Ette tee mitننn syntiن, jos hylkننtte vaimon, johon ette ole koskeneet tai jolle ette ole suorittaneet huomenlahjaksi mننrنttyن osaa. Mutta huolehtikaa sellaisten tarpeista (rikas varojensa mukaan ja kضyhن varojensa mukaan), niinkuin on katsottava kohtuulliseksi niille, jotka hyvنن tekevنt.
2|237|Jos te eroatte heistن, ennenkuin olette heihin koskeneet, mutta olette suorittaneet mننrنtyn osuuden heille, niin kuuluu heille puolet siitن, mitن olette suorittaneet, jolleivنt he itse tai mies, jonka toimesta avioliitto solmittiin, tee jotain myضnnytystن. Tekemنllن myضnnytyksiن lنhestytte totista jumalisuutta; نlkننkن unohtako olla jalomielisiن toisianne kohtaan. Jumala nنkee, mitن te teette.
2|238|Pitنkنن vaari rukouksistanne, myضs keskimmنisestن, ja olkaa hartaina Jumalan edessن.
2|239|Jos teillن on vaaran pelko, niin rukoilkaa vaikkapa kنydessنnne tai ratsun selنssن, mutta kun olette turvassa, niin rukoilkaa Jumalaa siten, kuin Hنn on opettanut teille sen, mitن ette ennen tietنneet.
2|240|Ne teistن, jotka ovat kuolemaisillaan ja joilta jنن vaimoja, testamentatkoot vaimoineen toimeentulon yhdeksi vuodeksi, jottei heidنn tarvitse lنhteن muualle; mutta jos he itse lنhtevنt, niin ei teille lueta synniksi sitن, miten he asianmukaisesti itseensن nنhden menettelevنt; onhan Jumala mahtava ja viisas.
2|241|Erotetuille vaimoille samaten kuuluu riittنvن huolto, koska tنmن on jumalaapelkننvنisten velvollisuus.
2|242|Niin selittنن Jumala tunnusmerkkejننn teille, jotta toimisitte ymmنrtنvنisesti.
2|243|Etkض pidن mielessنsi niitن, jotka muinoin tuhatlukuisina lنhtivنt kodeistaan pelنten kuolemaa? Jumala sanoi heille: »Kuolkaa!» ja herنtti heidنt sitten eloon taas. Jumala totisesti antaa runsaita armolahjoja ihmisille, mutta useimmat ihmiset ovat kiittنmنttضmiن.
2|244|Taistelkaa Jumalan retkellن ja tietنkنن, ettن Jumala on kuuleva, tietنvن.
2|245|Kuka antaa Jumalalle jalon lainan, jotta Hنn saisi tilaisuuden palauttaa sen moninkertaisella? Sillن Jumalasta riippuu, pidنttننkض Hنn vai avaa runsautensa, ja Hنnen luokseen te tulette palajamaan.
2|246|Muista israelilaisten vanhimmat Mooseksen aikojen jنlkeen, jotka sanoivat erننlle keskuudessaan olevalle profeetalle: »Aseta meille kuningas, niin taistelemme Jumalan asian puolesta». Hنn sanoi: »Mutta entن jos jننttekin pois taistelusta, jos taistelu teille mننrنtننn?» He sanoivat: »Miksemme taistelisi Jumalan asian puolesta, kun olemme joka tapauksessa karkoitetut kodeistamme lapsinemme?» Mutta kun heidنt mننrنttiin taistelemaan, kننntyivنt he pois, paitsi muutamat harvat. Mutta Jumala tuntee vننrintekijنt.
2|247|Ja heidنn profeettansa sanoi heille: »Katso, Jumala on asettanut Saulin teidنn kuninkaaksenne». He kysyivنt: »Kuinka hنn voi tulla kuninkaaksi meitن hallitsemaan, kun meillن on suuremmat oikeudet kuninkaan arvoon kuin hنnellن, eikن hنnellن ole edes rikkauttakaan?» Hنn vastasi: »Katso, Jumala on valinnut hنnet teidنn hallitsijaksenne ja runsaasti varustanut hنnet tiedolla ja ruumiinvoimilla, sillن Jumala antaa hallitusvallan kenelle tahtoo». Niin, Jumala sulkee kaikki olemukseensa ja tietoonsa.
2|248|Ja heidنn profeettansa sanoi heille: »Katso, hنnen kuninkuutensa tunnusmerkki on se, ettن liitonarkki, enkeleiden kantamana, on tuleva luoksenne sisنltنen Herranne sekiinan ja Mooseksen sekن Aaronin suvun jنlkeensن jنttنmiن pyhiن esineitن». Tنssن on tunnusmerkki teille, jos totisesti olette uskovaisia.
2|249|Kun nyt Saul lنhti liikkeelle sotajoukkojensa kera, sanoi hنn: »Jumala on totisesti koetteleva teitن joelle tultuanne; se, joka juo siitن, ei kuulu minun miehiini (niihin kuuluu se, joka ei maista siitن yhtننn) - paitsi se, joka ainoastaan ottaa kulauksen kنmmenellننn.» ja niin joivat he siitن paitsi muutamat harvat. Ja kun hنn ja hنnen uskonveljensن olivat kulkeneet puron yli, sanoivat he: »Tنnننn meillن ei ole voimia Goljatia ja hنnen joukkojaan vastaan», mutta ne, jotka uskoivat kohtaavansa Jumalan, huudahtivat: »Kuinka usein onkaan pieni joukko Jumalan avulla voittanut suuren sotavنen!» Onhan Jumala kestنvien kanssa.
2|250|Kun he hyضkkنsivنt Goljatia ja hنnen sotajoukkojaan vastaan, he huusivat: »Herra, suo meille lujuutta, vahvista askeleemme ja auta meidنt saamaan voitto uskottomasta kansasta!»
2|251|Ja Jumalan sallimuksesta he ajoivat heidنt pakoon; David surmasi Goljatin, ja Jumala antoi hنnelle kuninkuuden ja viisauden ja opetti hنntن tahtonsa mukaan. Jollei Jumala masentaisi ihmisiن toistensa kautta, niin olisi maa sekasorron tilassa, mutta Jumala on koko luomakunnan Hyvنntekijن.
2|252|Nنmن ovat Jumalan tunnusmerkkejن, jotka Me julistamme sinulle, Muhammed, totuudessa, sillن sinن kuulut totisesti Meidنn lنhettilنittemme joukkoon.
2|253|Nنistن lنhettilنistن olemme erنille antanut korkeamman aseman kuin toisille. Ylennettyjen joukossa oli niitن, joiden kanssa Jumala on puhunut, ja toisia, jotka Hنn on korkealle korottanut. Olemme antanut Jeesukselle, Marian pojalle, selvنt todistukset ja tukenut hنntن Pyhyyden hengellن; ja jos Jumala olisi tahtonut, niin ne jotka seurasivat heitن, eivنt olisi taistelleet toisiaan vastaan, senjنlkeen kuin selvنt todistukset olivat tulleet heidنn osakseen. Mutta he olivat eripuraisia: heidنn keskuudessaan oli uskovaisia ja uskottomia,- ja jos Jumala olisi tahtonut, eivنt he olisi taistelleet toisiansa vastaan, mutta Jumala tekee, mitن haluaa.
2|254|Te, jotka uskotte, uhratkaa siitن, mitن olemme teille suonut, ennenkuin tulee pنivن, jolloin ei kaupanteko, ystنvyys eikن vنlitys ole mahdollinen. Uskottomat ovat vننrintekijضitن.
2|255|Ei ole muuta jumalaa kuin Jumala, elنvن, iankaikkinen. Hنntن ei saa valtaansa uneliaisuus eikن uni; Hنnelle kuuluu kaikki, mikن on taivaassa ja maan pننllن. Kuka on se, joka astuisi vنlittنjنksi Hنnen edessننn Hنnen sallimattaan? Hنn tietنن, mitن heille on vastedes tuleva ja mitن heillن on ollut menneisyydessن, mutta Hنnen viisaudestaan he eivنt kنsitن muuta kuin minkن Hنn tahtoo. Hنnen valtaistuimensa kنsittنن taivaat ja maan, eikن niiden voimassapysyttنminen ole Hنnelle taakka; niin, Hنn on ylhنinen, valtava.
2|256|Uskonnossa ei ole mitننn pakkoa, oikea tie on selvنsti erotettu harhateistن, ja se, joka hylkنن saatanan ja uskoo Jumalaan, hنn pitنن kiinni mitن lujimmasta kنdensijasta, joka ei murru. Jumalahan on kuuleva, tietنvن.
2|257|Jumala on niiden suojelija, jotka uskovat; Hنn johtaa heidنt pimeydestن valoon. Mutta uskottomien suojelijoita ovat pahat henget; he vetنvنt heidنt valosta pimeyteen. Heistن tulee Tulen asukkaita ja he pysyvنt siinن iankaikkisesti.
2|258|Muista hنnet, joka kiisteli Aabrahamin kanssa hنnen Herrastaan siksi, ettن Jumala oli antanut hنnelle kuningaskunnan. Aabraham sanoi: »Herrani antaa elنmنn ja kuoleman.» Hنn vastasi: »Minنkin annan elنmنn ja kuoleman.» Silloin Aabraham sanoi: »Katso, Jumala antaa auringon nousta idنstن; anna sinن sen nousta lنnnestن!» ja jumalaton jنi sanattomaksi. Niin, Hنn ei johda jumalattomia ihmisiن.
2|259|Tai muistele ihmistن, joka kulki erننn raunioiksi sortuneen kaupungin ohi. Hنn sanoi: »Kuinka voi Jumala antaa elنmنn tنlle paikalle sen perikadon jنlkeen?» Mutta Jumala antoi hنnen kuolla sadaksi vuodeksi ja herنtti hنnet sitten eloon ja sanoi: »Kuinka kauan olet viipynyt tننllن?» Hنn vastasi: »Olen ehkن viipynyt pنivنn tai osan pنivنstن.» Silloin sanoi Jumala: »Ei, olet viipynyt sata vuotta; katso ruokaasi ja juomaasi. Se ei ole pilaantunut, ja katso aasiasi. Tنmن on tapahtunut, jotta Me tekisimme sinut tunnusmerkiksi ihmisille. Katso, kuinka Me kokoamme luut ja sitten peitنmme ne lihalla.» ja kun tنmن selvisi hنnelle, sanoi hنn: »Minن tiedنn, ettن Jumala on kaikkivaltias.»
2|260|Entن kun Aabraham sanoi: »Herra, nنytن minulle, kuinka teet kuolleet elنviksi!» Hنn kysyi: »Etkض sinن sitten usko siihen?» Hنn vastasi: »Kyllن, mutta jotta sydنmeni rauhoittuisi.» Silloin Hنn sanoi: »Ota neljن lintua ja leikkaa ne palasiksi, aseta sitten kappale niistن joka vuorelle ja kutsu sitten niitن, niin ne kiiruhtavat luoksesi nopeasti; ja tiedن, ettن Jumala on mahtava, viisas!»
2|261|Niitten laita, jotka uhraavat omaisuutensa Jumalan asian hyvنksi, on sama kuin viljanjyvنn, joka kasvattaa seitsemنn tنhkنن ja jokaiseen tنhkننn sata jyvنن, sillن Jumala antaa kenelle tahtoo kaksinkertaisesti; niin, Jumala sulkee itseensن kaiken ja tietنن kaikki.
2|262|Ne, jotka uhraavat omaisuutensa Jumalan asialle eivنtkن jنlkeenpنin kadu eivنtkن moiti lahjoitustaan, saavat palkkansa Herraltaan: ei heitن mikننn pelko vaivaa, eikن heidنn tarvitse murehtia.
2|263|Sovinnollinen puhe ja anteeksianto on parempi kuin almu, jota seuraa solvaus; niin, Jumala on ylenpalttisen rikas ja lempeن.
2|264|Te, jotka uskotte, نlkنن tehkض tyhjنksi almujanne jنlkimoitteilla ja solvauksilla niinkuin se, joka luovuttaa omaisuutensa nنyttننkseen ihmisten silmissن hurskaalta, mutta ei usko Jumalaan eikن Viimeiseen pنivننn; hنnen laitansa on sama kuin kivipaaden, jonka pننllن on hitunen multaa ja johon sadekuuro lankeaa jنttنen sen aivan paljaaksi. Lopulta he eivنt saa omakseen mitننn tuloistaan. Jumala ei johda uskottomia ihmisiن.
2|265|Ne taasen, jotka uhraavat varojaan ikنvضiden Jumalan mielisuosiota ja vahvistaakseen sieluaan, ovat kukkulalla sijait~ sevan puutarhan kaltaisia, johon sadekuuro lankeaa, tuottaen kaksinkertaisen sadon. Ja jollei sadekuuro lankea, niin laskeutuu sille ainakin kaste. Jumala nنkee, mitن te teette.
2|266|Toivoisikohan kukaan teistن, ettن hنnellن olisi puutarha, jossa on palmuja ja viinikضynnضksiن sekن kaikenlaisia hedelmiن ja jossa purot solisevat, ja ettن vanhuus yllنttنisi hنnet hنnen pienten lastensa ollessa vielن turvattomia ja salamoiva hirmumyrsky hنvittنisi ja polttaisi poroksi sen (puutarhan)? Nنin Jumala selittنن teille tunnusmerkkinsن, jotta miettisitte.
2|267|Te, jotka uskotte, uhratkaa parasta, mitن olette hankkineet, ja sitن, mitن Me olemme kasvattanut teille maasta, نlkننkن etsikض huonointa uhritarkoituksiinne, koska ette itsekننn ota vastaan sellaista muuten kuin halveksien. Tietنkنن, ettن Jumalan on kaikki, rikkaus ja kunnia.
2|268|Saatana uhkaa teitن kضyhyydellن ja houkuttelee teitن halpamaisuuksiin, mutta Jumala lupaa teille anteeksiantonsa ja runsautensa. Jumala sulkee olemukseensa kaiken ja tietنن kaiken.
2|269|Hنn antaa viisautta kenelle tahtoo, ja kenelle viisaus on annettu, hنn on saanut suuren aarteen, mutta vain ymmنrtنvنiset ovat tنstن tنysin selvillن.
2|270|ja mitن almuja annattekin tai uhrilupauksia teette, tietنن Jumala sen totisesti, mutta vننrin-tekijنt jننvنt ilman auttajaa.
2|271|Jos te annatte almunne julkisesti, on se hyvن asia, mutta jos te annatte ne salassa kضyhille, on se vielن parempi itsellenne ja sovittaa osan pahoista teoistanne. Jumala tietنن teidنn tekonne.
2|272|Sinun velvollisuutesi, Muhammed, ei ole ohjata heitن (uskottomia), Jumala ohjaa ketن haluaa. Mitن hyvنن annattekin pois, on se omaksi parhaaksenne, kun ette sillن muuhun pyri kuin Jumalan kasvojen eteen; ja mitن hyvنن uhraattekin, tulee se teille tنysin korvatuksi, teidنn kنrsimنttن mitننn vننryyttن.
2|273|(Uhrilahjat tulevat) kضyhien hyvنksi, joita osanotto Jumalan (sota)retkeen estنن vaeltamasta ympنri maata (liikeasioissa) ja joita tietنmنttضmنt pitنvنt varakkaina, kun he eivنt ole vaateliaita. Sinن erotat heidنt tuntomerkeistننn: eivنt he anoessaan ihmisiltن kنy tungettelevaisiksi. Mitن hyvنن uhraattekin, tietنن Jumala sen totisesti.
2|274|Ne, jotka uhraavat varojaan sekن pنivin ettن ضin, salaisesti ja julkisesti, lضytنvنt palkkansa Herraltaan, ei heitن pelko vaivaa, eikن heidنn tarvitse murehtia.
2|275|Mutta ne, jotka ahnehtivat voittoa koronkiskomisesta, kokevat samanlaisen ylضsnousemuksen kuin hنn, jonka Saatana on villinnyt tartunnallaan. Tنmن sentنhden, ettن he sanovat: »Kauppavoittohan on samaa kuin koronkiskominen.» Mutta Jumala on sallinut kaupan ja kieltنnyt koronkiskomisen. Sille, joka saa ojennuksen Herraltaan ja luopuu paheesta, suodaan anteeksi se, mikن jo on mennyttن, ja hنnen asiansa ovat Jumalan kنsissن. Mutta ne, jotka taas entiseen ryhtyvنt, ovat Tulen omia, ja he pysyvنt siinن iankaikkisesti.
2|276|Jumala tekee koronkiskomisen tyhjنksi, mutta almujen hedelmنt Hنn tekee moninkertaisiksi. Hنn ei rakasta jumalatonta eikن rikollista.
2|277|Katso, ne jotka uskovat ja tekevنt hyviن tضitن, viettنvنt rukouselنmنن ja suorittavat kضyhille osuutensa, lضytنvنt totisesti palkkansa Herraltaan; ei mikننn pelko vaivaa heitن, eikن heidنn tarvitse murehtia.
2|278|Te uskovaiset, pelنtkنن Jumalaa ja antakaa anteeksi vielن perimنtضn osa koroista velallisillenne, jos olette oikeita uskovaisia.
2|279|Jollette niin tee, niin tietنkنن Jumalan ja Hنnen lنhettilننnsن olevan sodassa teitن vastaan. Mutta jos teette parannuksen, saatte pitنن pننoman. نlkنن tehkض vننryyttن, niin ei sitن teillekننn tehdن.
2|280|Jos joku (velallinen) on ahdingossa, saakoon lykkنystن, kunnes hنnen tilansa paranee, mutta parempi teille olisi antaa velka anteeksi; jospa vain sen tajuaisitte.
2|281|Ja varokaa sitن pنivنن, jolloin teidنn on palattava Jumalan luo. Silloin on jokainen sielu saapa tنyden mitan mukaan, mitن on ansainnut, eikن ketننn vننrin tuomita.
2|282|Te uskovaiset, kun teette maksusitoumuksen mننrنtyksiajaksi, niin tehkنن se kirjallisesti. Kirjuri merkitkضضn puolueettomasti muistiin keskinنisen sopimuksenne, نlkضضnkن kukaan kirjuri kieltنytykض kirjoittamasta sen mukaan, kuin Jumala on opettanut hنntن. Siten siis on hنnen kirjoitettava, ja se, joka velaksi ottaa, sanelkoon Herraansa Jumalaa pelنten, نlkضضnkن vنhintنkننn pois jنttنkض. Jos kuitenkin velantekijن on نlyltننn tai vastuultaan vajavainen tai ei itse kykene sanelemaan, silloin hنnen etujensa puoltaja sanelkoon sen oikeudenmukaisesti. Kutsukaa tنhنn tilaisuuteen kaksi mieleistنnne miestن todistajiksi. Jollei satu olemaan kahta miestن, todistakoon mies ja kaksi naista niiden joukosta, jotka hyvنksytte todistajiksi, jotta jos yhden muisti pettنisi, toinen kuitenkin muistaisi oikein. Ja kun heidنt todistajiksi kutsutaan, نlkضضt he kieltنytykض. نlkنن jنttنkض kirjoittamatta velkasopimusta, olkoon se pieni tai suuri, ja merkitkنن sen erنytymisaika. Tنmن on oikeudenmukaisinta Jumalan edessن, varmimmin todistettavissa ja paras tapa vنlttنن keskinنisiن epنluuloja, paitsi milloin kyseessن on liikeasia, jossa tavara siirtyy kنdestن kنteen. Tنllضin ei lueta teille syyksi, jos jنtنtte kirjoittamatta sen muistiin. Todistajia hankkikaa kuitenkin myydessنnne toinen toisellenne, eikن hankaluutta saa tuottaa kirjurille enempنن kuin todistajillekaan. Jos teette jotain sellaista, on se totisesti jumalatonta teidنn puoleltanne. Pelنtkنن Jumalaa! Jumala opettaa teitن ja Jumala tietنن kaikki.
2|283|Mutta jos olette matkoilla ettekن voi lضytنن kirjuria, voitte vastaanottaa pantteja. Ja jos toinen teistن uskoo toiselle jotakin, silloin myضs se, jolle on uskottu, tنyttنkضضn sen, johon on sitoutunut, ja pelنtkضضn hنn Jumalaa, Herraansa. نlkنن salatko todistusta! Jos joku salaa sen, on hنnen sydنmensن totisesti turmeltunut. Jumala tietنن mitن te teette.
2|284|Jumalalle kuuluu kaikki taivaassa ja maan pننllن, ja ilmaisetteko vai salaatte, mitن teillن on mielessن, vaatii Jumala teidنt tilille siitن. Hنn antaa anteeksi kenelle tahtoo ja rankaisee ketن tahtoo, sillن Jumala on kaikkivaltias.
2|285|Profeetta uskoo siihen, minkن hنnen Herransa on hنnelle ilmoittanut, samoin uskovaiset; jokainen heistن uskoo Jumalaan, Hنnen enkeleihinsن ja Hنnen lنhettilنisiinsن. Me emme tee erotusta Hنnen profeettainsa vنlillن, ja he sanovat: »Me kuulemme ja tottelemme. Sinulla on (meille) anteeksiantamus, oi Herra! Niin, Sinussa on mننrنnpنن.»
2|286|Jumala ei ketننn rasita yli voimien; mitن kukin on aikaansaanut, on hنnen edukseen, ja hنntن vastaan nousee vain se, minkن hنn itse on aiheuttanut. Herramme, نlن rankaise meitن, jos hairahdumme tai rikomme! Herra, نlن pane kannettavaksemme sellaista taakkaa, kuin annoit niiden osaksi, jotka ovat ennen meitن elنneet! Herra, نlن pakota meitن kantamaan sitن, mihin eivنt voimamme riitن! Ole pitkنmielinen, anna anteeksi ja armahda meitن! Olet suojelijamme; auta meitن uskottomia vastaan!
3|1|Alif. Laam. Miim
3|2|Ei ole muuta jumalaa kuin Jumala, iنti elنvن, kaikki yllنpitنvن.
3|3|Hنn on ylhننltن antanut sinulle, Muhammed, Pyhن kirjan, joka on totuus, vahvistaakseen mitن on ollut ennen sitن; aikaisemmin Hنn on lنhettنnyt Lain ja Evankeliumin opastukseksi ihmisille ja antanut Johdatuksen,jotta he hylkنisivنt pahan ja valitsisivat hyvنn. Niitن, jotka eivنt usko Jumalan tunnusmerkkeihin, odottaa totisesti ankara rangaistus, Jumala on mahtava ja kykenee kostamaan.
3|4|Jumalalta ei ole mitننn salattua maan pننllن eikن taivaassa.
3|5|Hنn muovaa teidنt نidin kohdussa tahtonsa mukaan. Ei ole muuta jumalaa kuin Hنn, kaikkivaltias, viisas.
3|6|Hنn on sinulle, Muhammed, antanut Pyhنn kirjan; se sisنltنن selviن ilmoituksia, joilla on vain yksi merkitys - ne muodostavat Kirjan perustan - ja toisia, jotka ovat vertauskuvallisia. Ne, jotka sydنmessنnsن pyrkivنt harhaan, kiinnittنvنt huomionsa kaikkeen vertauskuvalliseen aiheuttaakseen erimielisyyksiن ja sepittننkseen selityksiن. Mutta selityksen tuntee ainoastaan Jumala. Ja ne, joilla on varma tieto, sanovat: »Me uskomme siihen,kaikki on tullut Herraltamme», sillن todella sen tajuavat vain ymmنrtنvنiset.
3|7|Herra, نlن salli sydنmemme eksyن totuudesta, senjنlkeen kuin olet antanut meille Opastuksesi, vaan suo meille laupeutesi! Sinن yksin olet totisesti kaiken Antaja.
3|8|Sinن, Herramme, olet totisesti kokoava ihmiset pنivنnن, josta ei ole epنilystنkننn; katso, Jumala ei petن lupaustansa.
3|9|(Sinن pنivنnن) eivنt hyضdytن vنhننkننn uskottomia heidنn rikkautensa eivنtkن heidنn lapsensa Jumalan edessن; he joutuvat Tulen omiksi.
3|10|Niinpن oli faraon kansankin laita ja niiden, jotka ennen heitن pitivنt Meidنn tunnusmerkkejنmme vaiheena. Jumala tuhosi heidنt heidنn syntiensن tنhden. Jumala on ankara rangaistessaan.
3|11|Sano niille, jotka ovat uskottomia: »Te joudutte tappiolle ja teidنt karkoitetaan Helvettiin». Mikن surkea olinpaikka!
3|12|Olihan teille jo tunnusmerkkinن kaksi sotajoukkoa, jotka kohtasivat toisensa , toinen taisteli Jumalan asian puolesta, toinen oli uskoton. Toiset arvioivat silmنmننrin vihollisensa kaksi kertaa lukuisammiksi, kuin he olivat, sillن Jumala tukee voimallaan ketن tahtoo. Tنssن on totisesti esimerkki niille, joilla on silmنt nنhdن.
3|13|Ihmiset etsivنt nautintoa naisista, lapsista, kootuista kulta ja hopea-aarteista, parhaina pidetyistن hevosista, karjasta ja pelloista; nنmن ovat vain maallisen elنmنn nautintoja, mutta Jumalan luona tulee olemaan ihanin asunto.
3|14|Sano: »Onko minun ilmoitettava teille jotakin parempaa kuin tنmن?» Ne jotka pelkننvنt Jumalaa, lضytنvنt Herransa luona ikiviihtyisنt puutarhat, joissa virrat vyضryvنt, heitن odot~ tavat siellن puhtaat puolisot ja Jumalan mielisuosio. Jumala nنkee palvelijansa,
3|15|jotka sanovat: » Herra, me uskomme totisesti; anna anteeksi meille syntimme ja varjele meitن Tulen tuskilta», .
3|16|jotka ovat kنrsivنllisiن, totuudellisia, hurskaita, vieraanvaraisia, jotka aamuhنmنrissن rukoilevat syntejننn anteeksi.
3|17|Jumala todistaa, ettei ole muuta jumalaa kuin Hنn. Samoin enkelitkin ja ihmiset, joilla on tieto ja jotka pysyvنt totuudessa, todistavat: »Ei ole muuta jumalaa kuin Hنn, mahtava, viisas».
3|18|Oikea uskonto Jumalan edessن on Islaam. Ne, jotka ovat saaneet Pyhنn kirjan, eivنt kiistelleet aikaisemmin kuin vasta sen jنlkeen, kun heidنn osakseen oli tullut tieto; silloin he alkoivat kiistellن keskenننn kadehtien toisiaan. Kuka ikinن kieltنن Jumalan tunnusmerkit, kokee, miten nopea Jumala on vaatiessaan tilille.
3|19|ja jos he kiistelevنt kanssasi, niin sano: »Minن olen kokonaan alistunut Jumalan tahtoon, samoin nekin, jotka seuraavat minua». ja sano niille, jotka ovat saaneet Pyhنn kirjan, ja tietنmنttضmille :»Alistutteko Jumalan tahtoon (liityttekض Islaamiin)?» ja jos he alistuvat, ovat he oikealla tiellن, mutta jos he kننntنvنt selkنnsن, on sinun velvollisuutesi ainoastaan Jumalan ilmoituksen julistaminen; Jumala nنkee palvelijansa.
3|20|Niille, jotka eivنt usko Jumalan tunnusmerkkeihin ja jotka ilman syytن surmaavat profeetat sekن oikeamielisyyttن harrastavat ihmiset, tulee sinun julistaa sanomaa tuskallisesta rangaistuksesta.
3|21|He ovat niitن, joiden tyضt raukeavat tyhjiin sekن tنssن ettن tulevassa elنmنssن, eikن heillن tule olemaan puoltajaa.
3|22|Etkض nنhnyt, kuinka ne jotka ovat saaneet osan Pyhنstن kirjasta , kiistellessننn vetoavat Jumalan Kirjaan, jotta se ratkaisisi heidنn riitansa, ja kuinka jotkut heistن kننntyvنt pois siitن.
3|23|ja tنmن tapahtuu siksi, ettن he sanovat: »Ei tuli meitن ahdista kuin joinakuina pنivinن », ja heidنn itse keksimنnsن ajatukset pettنvنt heidنt heidنn uskossaan.
3|24|Ja kuinka heidنn kنykننn, kun Me kokoamme heidنt sinن pنivنnن, josta ei ole epنilystنkننn ja jolloin jokainen sielu saa tنyden palkan ansionsa mukaan, eikن ketننn vننrin tuomita?
3|25|Sano: »Oi Jumala, valtakuntain Valtias, Sinن annat valtakunnan kenelle tahdot ja otat sen pois keneltن tahdot, Sinن korotat kenet tahdot ja alennat kenet tahdot. Sinun kنdessنsi on hyvyys, Sinن olet totisesti kaikkivaltias.
3|26|Sinن annat yضn seurata pنivنن ja pنivنn seurata yضtن, Sinن saat elنvنn versomaan kuolleesta ja teet kuolleen elنvنstن, ja Sinن annat elatuksen kenelle tahdot, mننrنن panematta.»
3|27|Uskovaiset نlkضضt ottako uskottomia ystنvikseen uskovaisten asemesta. Jos joku niin tekee, ei hنnellن ole mitننn puolustusta odotettavana Jumalalta. Teillن ei ole mitننn pelنttنvنن heidنn puoleltaan . Jumala kehoittaa teitن pelkننmننn vain Hنntن, ja Hنnen luoksensa te palaatte. Sano:
3|28|»Salaattepa te, mitن teillن on sydنmessنnne, tai ilmaisette sen, Jumala sen kuitenkin tietنن.» Hنn tietنن, mitن on taivaassa ja mitن on maan pننllن; Jumala on kaikkivaltias.
3|29|Sinن pنivنnن, jolloin jokainen sielu lضytنن edestننn sen, mitن hyvنن on tehnyt, ja samoin sen, mitن pahaa on tehnyt, hنn on toivova, ettن olisi syvن kuilu hنnen ja hنnen pahojen tekojensa vنlillن. Jumala varoittaa teitن, ettن vain Hنntن on pelنttنvن. ja Jumala on lempeن palvelijoitansa kohtaan.
3|30|Sano: »Jos te rakastatte Jumalaa, niin seuratkaa minua, ja Jumala on rakastava teitن ja antava anteeksi teille syntinne, sillن Jumala on sننlivنinen ja laupias».
3|31|Sano: »Totelkaa Jumalaa ja profeettaa! Sillن jos kننnnytte pois, niin tietنkنن, ettن Jumala totisesti ei rakasta uskottomia.»
3|32|Katso, Jumala on yli kaikkien kansojen valinnut Aadamin ja Nooan, Aabrahamin suvun ja Imraanin suvun
3|33|toinen toisensa jنlkelنisinن, koska toinen polveutuu toisesta. Jumala on kuuleva, tietنvن.
3|34|Entن kun Imraanin vaimo sanoi: »Herra, minن olen Sinulle luvannut ja kokonaan pyhittنnyt, minkن kohdussani kannan; ota se siis vastaan minulta. Sinن olet totisesti kuuleva, tietنvن».
3|35|Ja kun hنn oli synnyttنnyt, sanoi hنn: »Herra, katso, olen synnyttنnyt tyttضlapsen» - ja Jumalahan tiesi parhaiten, minkن hنn oli synnyttنnyt, sillن miespuolinen ei ole sama kuin naispuolinen lapsi - »ja olen antanut hنnelle nimen Maria ja minن asetan hنnet ja hنnen jنlkelنisensن Sinun suojelukseesi, varjele heitن kirotulta Saatanalta».
3|36|Niin vastaanotti hنnen Herransa hنnet (Marian) suosiollisesti ja antoi hنnen kasvaa ihanasti, uskoen hنnet Sakarian huostaan; ja joka kerta kun Sakaria astui hنnen luokseen pyhنkkضضn, havaitsi hنn ruokaa hنnen edessننn ja sanoi: »Maria, mistن tنmن tulee sinulle?» Hنn vastasi: »Se tulee Jumalalta; Jumala huolehtii kenestن tahtoo, mننrنن panematta».
3|37|Siellن rukoili Sakaria Herraansa. Hنn sanoi: »Herra, suo armostasi minulle siunattu perillinen! Sinن totisesti kuulet rukouksen.»
3|38|ja niin huusivat enkelit hنnelle sinne, missن hنn seisoi pyhنkضssن rukoilemassa: »Jumala iloksesi ilmoittaa sinulle (syntyvنn) Johanneksen, josta tulee Jumalan totisen sanan vahvistaja, suuri, pidنttyvنinen ja vanhurskas profeetta».
3|39|Ja Sakaria sanoi: »Herra, kuinka minن voin saada pojan, kun vanhuus on jo saavuttanut minut ja vaimoni on hedelmنtضn?» Enkeli vastasi: »Olkoonpa niinkin, Jumala tekee tahtonsa mukaan.»
3|40|Silloin hنn sanoi: »Herra, anna minulle tunnusmerkki!» Hنn vastasi: »Sinun tunnusmerkkisi olkoon, ettet voi kolmeen vuorokauteen puhua ihmisille muuten kuin viittomalla. Rukoile ahkerasti Herraasi ja ylistن Hنntن illoin ja aamuin!»
3|41|Ja katso, enkelit sanoivat: »Maria, Jumala on totisesti valinnut, puhdistanut ja pyhittنnyt sinut; Hنn on korottanut sinut koko luomakunnan naisten yli.
3|42|Maria, ole hurskas Herrasi palvelija, heittنydy maahan ja kumarra niiden kanssa, jotka Hنntن kumartavat.»
3|43|Tنmن on, Muhammed, ilmoitus salatuista asioista, ja sinulle Me sen ilmaisemme, sillن sinن et ollut heidنn kanssaan, kun he kirjoituspuikoillaan heittivنt arpaa siitن, kuka saisi huolehdittavaksensa Marian, etkن sinن ollut myضhemminkننn heidنn joukossaan, kun he kiistelivنt keskenننn.
3|44|Ja katso, enkelit sanoivat: »Maria, Jumala ilmoittaa sinulle hyvنn sanoman, ettن hنnen Sanansa tulee sinulle. Hنnen nimensن on oleva Messias, Jeesus, Marian poika, hنn on kuuluisa tنssن ja tulevassa elنmنssن, yksi niistن, jotka korotetaan Jumalan lنheisyyteen.
3|45|Hنn on puhuva ihmisille kehdostaan samoin kuin tنysiikنisenن ja on oleva yksi vanhurskaista.»
3|46|Maria sanoi: »Herra, kuinka minن voin saada lapsen, kun ei yksikننn ihminen ole minuun koskenut?» Enkeli vastasi: »Jumala luo, mitن tahtoo; kun hنn pننttنن jonkun asian, sanoo hنn vain: 'Tapahtukoon!' ja niin tapahtuu.
3|47|Ja Jumala on opettava hنnelle Pyhنn kirjan, viisauden, Lain ja Evankeliumin
3|48|ja lنhettنvن hنnet profeetaksi israelilaisten luo. Hنn on sanova heille: »Olen tullut luoksenne tuoden tunnusmerkkejن Herraltanne. Katso, minن muovailen savesta teille linnun muotoisen ja puhallan siihen, ja siitن tulee Jumalan sallimuksesta elنvن lintu; minن olen Jumalan tahdosta parantava sokeana syntyneen ja pitaalisen ja olen herنttنvن kuolleet eloon. Ja minن sanon teille, mitن te tulette syضmننn ja mitن panemaan tallelle taloissanne. Tنssن on totisesti tunnusmerkki teille, jos olette uskovaisia.
3|49|Samoin tulen vahvistamaan todeksi sen, mikن on ollut ennen minua kirjoitettuna Laissa, ja sallimaan teille osan siitن, mikن tنhنn asti on ollut teiltن kiellettyن, niin, minن tulen luoksenne tuoden tunnusmerkit Herraltanne. Pelنtkنن siis Jumalaa ja totelkaa minua!
3|50|Jumala on totisesti minun Herrani ja teidنn Herranne, palvelkaa siis Hنntن. Tنmن on oikea tie.»
3|51|Ja kun Jeesus havaitsi heissن epنuskoa, sanoi hنn: »Ketkن haluavat olla minun seuraajiani Jumalan tyضssن?» Opetuslapset vastasivat: »Me olemme Jumalan seuraajia, me uskomme Jumalaan; todista, ettن olemme Hنnen tahtoonsa ja johtoonsa alistuneet.
3|52|Herramme, Me uskomme siihen, mitن olet ilmoittanut, ja me seuraamme Sinun profeettaasi; merkitse meidنt siis tunnustajien joukkoon.»
3|53|He (epنuskoiset juutalaiset) juonittelivat, mutta Jumalakin juonitteli (heitن vastaan); ja Jumala on todella taitavin Suunnittelija.
3|54|Ja Jumala sanoi: »Jeesus, katso, Minن otan sinut, sitten olen ylentنvن sinut luokseni ja vapauttava sinut niistن, jotka ovat uskottomia, sekن asettava ne, jotka sinua seuraavat, uskottomien ylنpuolelle aina Ylضsnousemuksen pنivننn saakka. Aikanaan on teidنn kaikkien palattava minun luokseni, ja minن olen ratkaiseva sen, mistن te keskenنnne kiistelitte.
3|55|Mitن niihin tulee, jotka eivنt uskoneet, olen kurittava heitن raskaalla rangaistuksella sekن tنssن ettن tulevassa elنmنssن; eivنtkن he lضydن ketننn auttajaa.»
3|56|Mutta uskovaisille ja hyviن tضitن harjoittaville Hنn on antava heidنn tنyden palkkansa. Jumala ei rakasta vننrintekijضitن.
3|57|Tنmنn me julistamme sinulle Muhammed, tunnusmerkkinن ja viisauden tietona, jotka ovat Koraanissa.
3|58|Katso, Jeesus on Jumalan edessن samankaltainen kuin Aadam; Hنn loi hنnet (Aadamin) maan tomusta, sitten Hنn sanoi hنnelle: »Ole!» ja hنn oli (elنvن sielu).
3|59|Tنmن totuus tulee Herraltasi, Muhammed, siksi نlن kuulu epنileviin.
3|60|Jos joku tنstن kiistelee kanssasi, sen jنlkeen kuin (tنmن tنydellinen) tieto on osaksesi tullut, niin sano: »Tulkaa, kutsukaamme meidنn poikamme ja teidنn poikanne, meidنn vaimomme ja teidنn vaimonne, kokoontukaamme me itse ja te itse; ja sitten kukin velvoittakaamme itsemme Jumalan edessن ja huutakaamme Jumalan kirousta niiden yli, jotka valehtelevat!»
3|61|Katso, tنmن sanoma on kauttaaltaan totuutta, eikن ole muuta jumalaa kuin Jumala; Hنn on totisesti mahtava, viisas.
3|62|Mutta jos he kننntyvنt pois, niin totisesti Jumala tuntee turmeluksen aiheuttajat.
3|63|Sano (juutalaisille ja kristityille) : »Te Pyhنn kirjan omistajat, tulkaa yhteisymmنrrykseen meidنn kanssamme (uskonnon asiasta), ettن meillن olisi samoin kuin teillنkin, ettemme palvele muuta kuin ainoata Jumalaa emmekن aseta ketننn Hنnen rinnalleen, emmekن kukaan pidن toistamme herrana, (emme pidن herrana ketننn muuta) paitsi Jumalaa.» Jos he kننntyvنt pois, niin sanokaa: »Olkaa todistajina, ettن me olemme Jumalalle alamaisia!»
3|64|Te Pyhنn kirjan omistavat, miksi te kiistelette Aabrahamista? Laki ja Evankeliumihan lنhetettiin vasta hنnen jنlkeensن 9); eikض teillن ole ymmنrrystن?
3|65|Kuulkaa, jospa kiistelisitte sellaisesta, josta teillن on tietoa; mutta miksi kiistelette sellaisesta, josta teillن ei ole tietoa? Jumala tietنن, mutta te ette tiedن.
3|66|Aabraham ei ollut juutalainen eikن kristitty, vaan hنn oli hurskas (haniifi) ja Jumalalle alamainen (muslimi) eikن kuulunut monijumalaisiin.
3|67|Ihmisiن, jotka voivat lنhinnن vedota Aabrahamiin, ovat totisesti ne, jotka seuraavat Hنntن kuten tنmنkin profeetta (Muhammed), ja ne, jotka (hنnen kerallaan) uskovat; ja Jumala on uskovaisten Suojelija.
3|68|Erننt niistن, jotka ovat saaneet Pyhنn kirjan, toivoisivat voivansa eksyttنن teidنt, mutta he eivنt eksytن ketننn muita kuin juuri itsensن, eivنtkن he aavista sitن.
3|69|Te, joilla on Pyhن kirja, miksi ette usko Jumalan tunnusmerkkeihin, vaikka itse olette niiden silminnنkijضitن?
3|70|Te, joilla on Pyhن kirja, miksi verhoatte totuuden valheella ja salaatte totuuden vastoin parempaa tietoanne?
3|71|Osa niistن, jotka ovat saaneet Pyhنn kirjan, sanoo: »Uskokaa pنivنn noustessa siihen, mikن on ilmoitettu uskovaisille (muslimeille), ja kieltنkنن se pنivنn pننttyessن; nنin ehkن saamme heidنt puolellemme.»
3|72|نlkنن uskoko muita kuin uskontoanne todella noudattavia! - Sano: »Oikea johdatus on totisesti Jumalan johdatus». نlkننkن uskoko, ettن joku on saanut saman (ilmoituksen) kuin te tai ettن he voivat kiistellن kanssanne Herranne edessن. Sano: »Kaikki runsaus on Jumalan kنdessن, hنn antaa sen kenelle tahtoo. Jumala sulkee kaiken olemukseensa ja tietنن kaikki.»
3|73|Hنn antaa laupeutensa sille, kenet Hنn valitsee. Jumala on rajaton runsaudessaan.
3|74|Niiden keskuudessa, jotka ovat saaneet Pyhنn kirjan, on sellaisia, ettن jos uskot heille sنilytettنvنksi suuren mننrنn kultaa, he palauttavat sen sinulle, ja heidنn keskuudessaan on sellaisiakin, jotka, jos uskot heille denaarin, eivنt palauta sitن sinulle, ellet sitن vaatimalla vaadi. Nنin on siksi, ettن he sanovat: »Meillن ei ole mitننn velvollisuuksia tietنmنttضmiن (pakanoita) kohtaan». Noin he kierنilevنt Jumalaan vedoten ja tietنvنt sen itse.
3|75|Ei niin, vaan ainoastaan se on (Jumalan edessن hurskas), joka tنyttنن velvollisuutensa ja karttaa pahaa. Katso, Jumala rakastaa ainoastaan hurskaita.
3|76|Totisesti niillن, jotka liittonsa Jumalan kanssa ja valansa vaihtavat vنhنpنtضisiin arvoihin, ei tule olemaan autuutta tulevassa elنmنssن. Jumala ei puhu heille eikن katso heihin Ylضsnousemuksen pنivنnن eikن vanhurskauta heitن, vaan heidنn osanaan on tuskallinen rangaistus.
3|77|Katso, heidنn joukossaan on sellaisia, jotka puhuessaan vننristelevنt Pyhنن kirjaa, jotta te luulisitte Pyhنn kirjan sanoiksi sellaistakin, mikن siihen ei sisنlly; he sanovat: »Se tulee Jumalalta», vaikka se ei tule Jumalalta, ja vedoten Jumalaan he valehtelevat vastoin parempaa tietoaan.
3|78|Ei voi ihminen, jolle Jumala on antanut Pyhنn kirjan, viisauden ja profeetantehtنvنn, sanoa ihmisille: »Olkaa minun palvelijoitani samalla tavalla, kuin olette Jumalan palvelijoita». Ei, vaan (hنn sanoo:) »Olkaa Jumalan palvelijoita, koska tunnette Pyhنn kirjan ja tutkitte sitن.»
3|79|Eikن hنn kنske teitن ottamaan enkeleitن tai profeettoja herroiksenne. Kehoittaisiko hنn teitن vننrننn uskoon, senjنlkeen kuin olette tulleet Jumalan tahdon alaisiksi (muslimeiksi)?
3|80|Aikoinaan, kun Jumala teki liiton profeettojen kanssa, Hنn sanoi: »Katso, nنin paljon annan teille Pyhiن kirjoituksia ja viisautta, ja sitten tulee lنhettilنs ja vahvistaa todeksi sen, mikن teillن jo on; teidنn on totisesti uskottava hنneen ja autettava hنntن». Hنn sanoi vielن: »Tunnustatteko ja otatteko vastaan liittoni tنllن ehdolla?» He vastasivat: »Me tunnustamme sen». Silloin Hنn sanoi: »Olkaa siis tنmنn todistajat. Minن myضskin olen todistajana teidنn rinnallanne.»
3|81|Senvuoksi ketkن ikinن tنmنn jنlkeen luopuvat, he ovat jumalattomia.
3|82|Jotakin muuta Jumalan uskontoako he vielن etsisivنt, vaikka kaikki taivaassa ja maan pننllن ovat Hنnelle alamaisia tahtoen tai tahtomattaan, ja Hنnen luokseen on heidنn palattava?
3|83|Sano: »Me uskomme Jumalaan, siihen, mitن on ylhننltن ilmoitettu meille ja mitن on ilmoitettu Aabrahamille, Ismaelille, Iisakille ja Jaakobille sekن (Israelin) sukukunnille, siihen, mitن Mooses, Jeesus ja profeetat ovat saaneet Herraltansa; me emme tee mitننn erotusta heidنn vنlillننn, ja Hنnen tahtoonsa ja johdatukseensa olemme alistuneet».
3|84|Mutta jos joku pitنن uskontonaan jotakin muuta kuin Islaamia , niin Jumala ei sitن koskaan hyvنksy, ja kuoleman jنlkeen hنn on joutuva kadotettujen joukkoon.
3|85|Kuinka Jumala ohjaisi ihmisiن, jotka ovat tulleet uskottomiksi, senjنlkeen kuin he olivat uskossa ja tunnustivat Muhammedin oikeaksi profeetaksi ja (Jumalan kaikkivallan) selvنt todistukset heille nنytettiin? Jumala ei ohjaa jumalattomia ihmisiن.
3|86|Nنiden palkaksi tulee Jumalan, enkelien ja ihmisten kirous.
3|87|Sen alaisiksi he jننvنt ikuisesti, heidنn rangaistustaan ei lievennetن eikن heihin kiinnitetن (sen enempنن) huomiota.
3|88|(Tنstن kohtalosta vapautuvat vain ne), jotka myضhemmin katuvat ja tekevنt parannuksen, sillن Jumala on sننlivنinen ja laupias.
3|89|Mutta jotka oltuaan uskossa ovat tulleet uskottomiksi ja sitten yhن yltyvنt uskottomuudessaan, niiden kننntymystن ei totisesti hyvنksytن; he jننvنt eksyneiksi.
3|90|Niistن, jotka ovat olleet uskottomia ja kuolevat epنuskossaan, ei yhdenkننn sielun lunnaiksi hyvنksytن edes koko maailman tنyttن kultaa, heitن odottaa tuskallinen rangaistus, eivنtkن he lضydن ketننn puoltajaa.
3|91|Ette koskaan saavuta tosihurskautta, ennenkuin uhraatte sellaista, mikن on teille rakasta; ja mitن uhraattekin, Jumala sen tietنن totisesti.
3|92|Ennenkuin Laki annettiin ylhننltن, oli kaikki ruoka sallittu israelilaisille paitsi se, minkن Israel itse kielsi itseltننn. Sano: »Ottakaa esille Mooseksen kirjat ja lukekaa sieltن, mikنli tahdotte pysyن totuudessa.»
3|93|Ja ketkن tنmنn jنlkeen sepittنvنt valheita Jumalaan vedoten, ne ovat vننrintekijضitن, jumalattomia.
3|94|Sano: »Jumalan puhe on totuutta; noudattakaa siis Aabrahamin oppia, koska hنn oli hurskas (haniifi) eikن kuulunut monijumalaisiin.»
3|95|Ensimmنinen rukoushuone, joka perustettiin ihmisille, oli totisesti se, joka on Bekassa (Mekassa) siunauksena ja opastuksena koko maailmalle.
3|96|Siellن on ilmeisiن tunnusmerkkejن: Aabrahamin rukouspaikka; ja se, joka astuu sinne, on varmassa turvassa. Ja pyhiinvaellus tنhنn huoneeseen on ihmisten velvollisuus Jumalaa kohtaan, jokaisen, ken suinkin voi matkan tehdن. Mutta jos joku kنy uskottomaksi, niin katso, Jumala tulee toimeen vaikkapa ilman koko maailmaa.
3|97|Sano: »Te, jotka omistatte Pyhنn kirjan, miksi ette usko Jumalan tunnusmerkkeihin, vaikka Jumala on teidنn tekojenne todistaja?
3|98|Sano: »Te, joilla on Pyhن kirja, miksi tyضnnنtte uskovaisia pois Jumalan tieltن ja pyritte tekemننn sen mutkikkaaksi, vaikka olette varmoja (sen suoruudesta)? Mutta Jumala ei ole vنlinpitنmنtضn siitن, mitن te teette.»
3|99|Te, jotka uskotte, jos tottelette erنitن niistن, jotka ovat Pyhنn kirjan saaneet, tekevنt he taas teidنt uskottomiksi, teidنn jo oltuanne uskossa.
3|100|Kuinka voittekaan olla uskottomia, kun Jumalan tunnusmerkit luetellaan teille ja Hنnen profeettansa on teidنn keskuudessanne? Joka turvautuu Jumalaan, hنnet johdetaan varmasti (kulkemaan) oikeata tietن.
3|101|Te, jotka uskotte, pelنtkنن Jumalaa niin, kuin Hنntن on pelنttنvن, eikن teidنn pidن kuoleman, ennenkuin olette tulleet Hنnen tahtonsa alaisiksi (muslimeiksi).
3|102|Pitنkنن kiinni kaikki Jumalan (pelastus)kضydestن نlkننkن hajaantuko, vaan muistakaa Jumalan armoa teitن kohtaan silloin, kun olitte toistenne vihollisia ja Hنn lنhensi sydنmenne, niin ettن te Hنnen armonsa kautta tulitte aivan kuin veljiksi keskeنnne. Te olitte tulikuilun partaalla, mutta Hنn pelasti teidنt siitن. Siten selittنن Jumala tunnusmerkkinsن teille, jotta tulisitte oikealle tielle
3|103|ja jotta teistن tulisi seurakunta, joka kutsuu ihmisiن hyvyyteen, sننtنن heille oikeat elنmنntavat ja estنن heitن pahuudesta; sellaiset ihmiset tulevat menestymننn.
3|104|نlkنن te olko niiden kaltaisia, jotka saatuaan selvنt todistukset erottautuivat toisistaan ja riitelivنt toistensa kanssa. Sellaisia odottaa kauhea rangaistus
3|105|sinن (Ylضsnousemuksen) pنivنnن, jolloin toisten kasvot kirkastuvat ja toisten mustuvat (synkkenevنt) ja niille, joiden kasvot synkkenevنt, sanotaan: »Ettekض te ole niitن, jotka tulitte uskottomiksi oltuanne uskossa? Niin, maistakaa nyt rangaistusta luopumisenne tنhden!»
3|106|ja ne, joiden kasvot kirkastuvat, heidنt suljetaan Jumalan laupeuteen, ja he pysyvنt siinن iankaikkisesti.
3|107|Nنmن ovat Jumalan ihmeellisiن ilmoituksia, jotka julistamme sinulle totuudessa; Jumala ei halua tehdن vننrin maailmoille (ihmisille).
3|108|Jumalalle kuuluu kaikki taivaassa ja maan pننllن, ja Jumalan luo kaikki on palaava.
3|109|Te olette paras seurakunta, mikن on muodostunut ihmisten keskuuteen. Te mننrننtte ihmisille oikeat elنmنntavat, estنtte heitن pahuudesta ja uskotte Jumalaan. Jos Pyhنn kirjan saaneet olisivat uskoneet, olisi se ollut heille parempi; heidنn keskuudessaan on uskovaisia, mutta useimmat heistن ovat jumalattomia.
3|110|He eivنt voi aiheuttaa teille kuin vنhنn vahinkoa, ja jos he kنyvنt sotimaan teitن vastaan, kننntyvنt he pakoon eivنtkن sen jنlkeen saa apua.
3|111|Kurjuus on masentava heidنt, missن ikinن he ovat, paitsi jos he pitنvنt liiton Jumalan kanssa ja sopimuksen ihmisten kanssa ; (muuten) he vetنvنt pننllensن Jumalan vihan, ja viheliنisyys peittنن heidنt. Kaikki tنmن tapahtuu siksi, ettن he hylkنsivنt Jumalan tunnusmerkit ja vننryydessننn surmasivat profeetat, sekن siksi, ettن he olivat uppiniskaisia ja tekivنt rikoksia.
3|112|Pyhنn kirjan saaneista eivنt kuitenkaan kaikki ole samanlaisia; heidنn keskuudessaan on vakaa joukko (ihmisiن), jotka yضn aikana lukevat Jumalan ihmeellisiن ilmoituksia ja Hنntن kumartavat.
3|113|He uskovat Jumalaan ja Viimeiseen pنivننn, harrastavat hyvنن ja estنvنt ihmisiن pahuudesta, kilvoittelevat keskenننn hyvissن tضissن; nنmن kuuluvat vanhurskaisiin.
3|114|Mitن hyvنن he tekevنtkin, ei heiltن koskaan riistetن sen hedelmنن, sillن Jumala tuntee ne, jotka Hنntن pelkننvنt.
3|115|Niitن, jotka ovat uskottomia, eivنt totisesti heidنn rikkautensa eivنtkن heidنn lapsensa vنhننkننn hyضdytن Jumalan edessن; he joutuvat Tulen omiksi ja pysyvنt siinن iankaikkisesti.
3|116|Minkن he antavat pois tنssن maallisessa elنmنssن, sen laita on sama kuin purevan kylmنn viiman, joka kiitنن jumalattomien ihmisten vainioiden yli ja tuhoaa heidنn satonsa. Ei Jumala tee heille vننryyttن, vaan itse he tekevنt vننryyttن itselleen.
3|117|Te, jotka uskotte, نlkنن antautuko avomieliseen ystنvyyteen muiden kuin teikنlنisten kanssa; muut eivنt jنtن turmelematta teitن. He halajavat teidنn perikatoanne, heidنn vihansa on jo pursunut heidنn suustansa; mutta se, mikن heidنn sydنmissننn piilee, on vielن pahempaa. Me olemme nyt selittنnyt tunnusmerkkimme teille, jotta ehkن ymmنrtنisitte.
3|118|Katso, te olette sellaisia, jotka rakastatte heitن, mutta he eivنt rakasta teitن; te uskotte koko Pyhننn kirjaan, ja kun he tapaavat teidنt, he sanovat: »Me uskomme», mutta omissa oloissaan he pureskelevat sormiansa raivoissaan teitن vastaan. Sano: »Kuolkaa raivoonne! Jumala tuntee totisesti sydنntenne sisimmنt aivoitukset.»
3|119|Jos jotain hyvنن tapahtuu teille, kadehtivat he sitن, mutta jos jokin paha kohtaa teitن, siitن he iloitsevat. Jos olette kنrsivنllisiن ja pelkننtte Jumalaa, ei heidنn kavaluutensa voi vahingoitta teitن vنhننkننn; Jumala sulkee huomioonsa kaikki heidنn tekonsa.
3|120|Entن kun sinن, Muhammed, varhain erننnن aamuna jنtit kotivنkesi sijoittaaksesi uskovaiset taistelupaikoilleen (Jumala kaikki kuuli ja tiesi) ja
3|121|kun joukostanne kaksi osastoa oli menettنن rohkeutensa (mutta Jumala oli heidنn tukensa; uskovaiset turvautuvat Jumalaan).
3|122|Olihan Jumala auttanut teitن Bedrin taistelussa , kun olitte huonommassa asemassa; antakaa siis Jumalalle kunnia, jotta olisitte kiitollisia!
3|123|Silloin sinن sanoit uskovaisille: »Eikض teille riitن, ettن Herranne tukee teitن kolmella tuhannella Ylhننltن lنhetetyllن enkelillن?»
3|124|Niin, jos olette kنrsivنllisiن ja pelkننtte Jumalaa ja viholliset yllنttنvنt teidنt نkkirynnنkضllن, on Herranne tukeva teitن viidellن tuhannella enkelinن, joilla on erityiset merkit.
3|125|Tنmنn antoi Jumala teille rohkaisevana ilosanomana, jotta sydنmenne rauhoittuisivat sen kautta - apu tulee ainoastaan Jumalalta, mahtavalta viisaalta -
3|126|jotta Hنn murskaisi uskottomat ja kaataisi heidنt, niin ettن he perنytyisivنt saavuttamatta sitن, mitن tahtoivat.
3|127|Sinua, Muhammed, ei koske vنhننkننn, armahtaako Hنn heitن vai rankaisee, sillن he ovat vننrintekijضitن.
3|128|Jumalalle kuuluu kaikki taivaassa ja maan pننllن. Hنn antaa anteeksi kenelle tahtoo ja rankaisee ketن tahtoo; niin, Jumala on sننlivنinen ja laupias.
3|129|Te, jotka uskotte, نlkنن koronkiskomisella ahnehtiko kaksinkertaisia tuloja, vaan pelنtkنن Jumalaa, jotta olisitte onnellisia
3|130|Ja kavahtakaa Tulta, joka on valmistettu uskottomille,
3|131|totelkaa Jumalaa ja profeettaa, jotta teidنn osaksenne tulisi laupeus.
3|132|ja pyrkikنن kilvan saavuttamaan Herranne anteeksianto ja Paratiisi, joka on yhtن ننretضn kuin taivaat ja maa, ja on valmistettu jumalaapelkننvنisille,
3|133|jotka antavat uhrilahjoja sekن varakkaina ettن kضyhinن ollessaan, jotka hillitsevنt vihansa ja antavat anteeksi ihmisille; niin, Jumala rakastaa niitن, jotka hyvنن tekevنt.
3|134|Ja jotka, tehtyننn jotain alhaista tai rikottuaan itseننn vastaan, muistavat Jumalan ja anovat syntiننn anteeksi (ja kukahan muu kuin Jumala voi antaa synnit anteeksi?) eivنtkن vastoin parempaa tietoaan paadu siinن, mitن ovat tehneet,
3|135|niiden palkka on oleva heidنn Herransa anteeksianto ja huvitarhat, joissa purot solisevat, joissa he ikuisesti viihtyvنt; niin, minkن ihanan palkan saavatkaan hyvyyden harjoittajat!
3|136|Jumalan kurinpitoa on ollut jo ennen teitن; vaeltakaa ympنri maata ja tarkatkaa, millaisen lopun ne saivat, jotka vننristelivنt totuuden (sanoman) valheeksi.
3|137|Tنmن on selitys ihmisille, opastus ja ojennus jumalaapelkننvنisille.
3|138|نlkنن vنsykض نlkننkن murehtiko; te voitatte, jos olette (tosi-)uskovaisia!
3|139|jos teitن kohtasi isku, niin on yhtن ankara isku kohdannut (uskottomia) ihmisiن tنtن ennen . Me annamme ihmisten kesken pنivien vaihdella, jotta Jumala tulisi tuntemaan ne, jotka uskovat, ja voisi hankkia itselleen todistajia teidنn keskuudestanne - vننrintekijضitن ei Jumala rakasta -
3|140|ja jotta Jumala voisi koetella uskovaisia ja tuhota uskottomat.
3|141|Vai luuletteko, ettن saatte astua Paratiisiin, ennenkuin Jumala tuntee ne teistن, jotka olivat taisteluvalmiit, ja ennenkuin Hنn tuntee ne, jotka ovat kestنviن?
3|142|Toivoittehan kuolemaa, ennenkuin kohtasitte sen (kentنllن), mutta nyt olette nنhneet sen omin silmin.
3|143|Muhammed on vain lنhettilنs; edesmenneet profeetat ovat ennen hنntن olleet (Jumalan) lنhettilنitن; jos hنn kuolee tai kaatuu, perنydyttekض te silloin? Jos joku perنytyy, ei hنn voi vahingoittaa Jumalaa vنhننkننn, mutta kiitolliset Jumala on palkitseva.
3|144|Ei yksikننn sielu kuole muuten kuin Jumalan sallimuksesta, Kohtalon kirjassa mننrنtyllن hetkellن. Sille, joka toivoo itselleen palkkaa tنssن elنmنssن, annamme sen mukaan, ja sille, joka toivoo palkkaa tulevassa elنmنssن, annamme hنnen toivomuksensa mukaan, ja Me olemme palkitseva kiitolliset.
3|145|Monta oli profeettaa, joiden keralla taisteli joukko uskollisia (seuraajia); eivنt he lannistuneet mistننn, mikن kohtasi heitن Jumalan sotaretkellن, eivنt he horjuneet eivنtkن masentuneet. ja Jumala rakastaa kestنviن.
3|146|Ei heillن muuta ollut sanottavaa kuin: »Herra, anna anteeksi meidنn syntimme ja harhaotteet tehtنvنssنmme, anna lujuutta meidنn askeleillemme ja auta meitن saamaan voitto uskottomista vastustajistamme.»
3|147|ja Jumala antoi heille palkan tنssن elنmنssن ja ihanan palkan tulevassa; katso, Jumala rakastaa hyvننtekeviن.
3|148|Jos te jotka uskotte, olette epنuskoisille kuuliaisia, saattavat he teidنt perنytymننn, ja te palaatte hنviضn kنrsien.
3|149|Mutta onhan Jumala suojelijanne, niin, Hنn on paras auttaja.
3|150|Me lنhetنmme نkkiن pelنstyksen epنuskoisten sydنmiin, koska he Jumalan rinnalla pitنvنt muita jumaluusolentoja, joiden palvelemiseen Hنn ei ole antanut mitننn oikeutta. Heidنn asunnokseen tulee Tuli; kauhea on jumalattomien olinpaikka.
3|151|Onhan Jumala pitنnyt teille antamansa lupauksen, kun Hنnen avullaan olitte voitokkaita, kunnes osoittauduitte pelkureiksi, kiistelitte keskenنnne mننrنyksistن ja olitte tottelemattomia, senjنlkeen kuin Hنn jo nنytti teille mitن toivoitte (taistelun tuloksen). Jotkut teistن halusivat tنmنn elنmنn hyvyyttن ja toiset teistن halusivat kuoleman jنlkeistن elنmنن. Siksi Hنn kننnsi teidنt pakoon vihollistenne edessن koetellaksensa teitن. Kuitenkin Hنn on jo armahtanut teitن, Jumala on runsas jalomielisyydessننn uskovaisia kohtaan.
3|152|Kun lنksitte taistelukentنllن toisistanne vنlittنmنttن ja profeetta huusi jنlkeenne (kutsuen taistelemaan), lنhetti Hنn teille palkkioksi ahdinkoa ahdingon lisنksi, jottette murehtisi sitن (saalista), minkن olitte menettنneet, tai (iskua) mikن oli kohdannut teitن. Katso, Jumala tietنن teidنn tyضnne.
3|153|Ahdinkonne jنlkeen Hنn lنhetti teille turvallisuuden tunteen ja unen, joka valtasi osan teistن. Toiset teistن taas kiihoittivat itseننn vننrillن kuvitteluilla Jumalasta. He sanoivat: »Onko meillن oikeastaan tekemistن tنmنn asian kanssa?» Sano: »Koko asia on Jumalan». He salasivat sydنmessننn jotakin, jota eivنt sinulle ilmaisseet, ja sanoivat: »Jos meille olisi tarkoitettu jokin tulos tنstن asiasta, ei meitن olisi lyضty tننllن». Sano: »Vaikka olisitte olleet taloissanne, niin totisesti olisivat ne, joiden kuolema oli mننrنtty, saaneet surmansa kentنlle. Tنmن (sallittiin sen vuoksi, ettن Jumala koettelisi, mitن kنtkeytyy rintaanne, ja tutkisi sen, mikن on teidنn sydنmissنnne.» Jumala tuntee sydنnten sisimmنt aivoitukset.
3|154|Katso, ne teistن, jotka kننntyivنt pakoon sinن pنivنnن, kun molemmat sotajoukot kohtasivat toisensa, saattoi Saatana lankeamaan jonkun heidنn tekonsa tنhden; mutta Jumala on armahtanut heitن, Jumalahan on totisesti anteeksiantava ja lempeن.
3|155|Te, jotka uskotte, نlkنن olko niiden kaltaisia, jotka ovat uskottomia ja sanovat veljistننn, kun he ovat matkalla tai lنhtevنt sotaan: »Jos he olisivat jننneet luoksemme, eivنt he olisi kuolleet tai kaatuneet.» Jumala vain sallii sen, mikن on tapahtunut, kirvellن heidنn sydنmissننn. Jumala antaa sekن elنmنn ettن kuoleman, ja Jumala nنkee mitن teette.
3|156|ja jos kaadutte tai kuolette Jumalan sotaretkellن, niin on totisesti Jumalan anteeksianto ja lupaus parempi kuin kaikki se maallinen, mitن olette saaneet kootuksi.
3|157|Ja jos muuten kuolette tai sodassa kaadutte, niin Jumalan luokse teidنn on kokoonnuttava.
3|158|Jumalan laupeuden vuoksi olet menetellyt lempeنsti heitن kohtaan, Muhammed, mutta jos olisit ollut ankara ja kovasydنminen, olisivat he eronneet sinusta. Ole siis suvaitsevainen heitن kohtaan, rukoile heille anteeksiantoa ja neuvottele heidنn kanssaan asioista. Ja kun olet pننtضksesi tehnyt, luota Jumalaan! Katso, Jumala rakastaa niitن, jotka Hنneen turvaavat.
3|159|Jos Jumala auttaa teitن, ei teitن kukaan voita, ja jos Hنn vetنytyy pois, kuka silloin voi teitن auttaa? Niin, Jumalaan turvatkoot uskovaiset!
3|160|Eikن profeetan sovi kavaltaa mitننn, sillن sen, joka kavaltaa, on Ylضsnousemuksen pنivنnن tuotava julki, mitن hنn on kavaltanut. Silloin on jokainen sielu saapa tنyden ansionsa mukaan, eikن ketننn vننrin tuomita.
3|161|Luuletteko hنnen, joka tavoittelee sitن, mikن on Jumalalle otollista, osoittautuvan sellaiseksi, joka on vetنnyt ylitsensن Jumalan vihan ja jonka olinpaikka on oleva Helvetti, se surkea mننrنnpنن?
3|162|Jumalan luona heillن on erilainen arvoasema; nنkeehنn Jumala, mitن kukin tekee.
3|163|Totisesti Jumala on ollut armollinen uskovaisia kohtaan lنhettنessننn heille apostolin heidنn keskuudestaan, joka julistaa heille Hنnen tunnusmerkkejننn, puhdistaa heidنt ja opettaa Pyhنن kirjaa ja viisautta heille, jotka aikaisemmin elivنt ilmeisessن harhauskossa.
3|164|Ja kun isku kohtasi teitن teidنn annettuanne (vastustajillenne) kaksi kertaa raskaamman iskun, miksi sanoitte: »Mistن tنmن johtuu?» Sano (heille, Muhammed): »Se johtuu teistن itsestنnne». Jumalahan on kaikkivaltias.
3|165|Ja se, mikن sattui teille sinن pنivنnن, kun molemmat joukot kohtasivat toisensa, tapahtui Jumalan sallimuksesta ja jotta Hنn tuntisi uskovaiset
3|166|ja tuntisi teeskentelijنt, ne, joille sanottiin, »Tulkaa ja taistelkaa Jumalan asian puolesta tai torjukaa heidنt!» ja he vastasivat: »Jos osaisimme taistella, niin seuraisimme teitن.» Sinن pنivنnن he olivat lنhempنnن uskottomuutta kuin uskoa. Huulillaan he sanoivat sellaista, mitن ei ollut heidنn sydنmissنnsن, mutta Jumala tuntee parhaiten, mitن he salaavat.
3|167|Niille, jotka itse istuessaan kotona sanoivat (taistelevista) veljistننn: »Jos he olisivat kuulleet meitن, eivنt he olisi kaatuneet», (heille) sano: »Torjukaa sitten kuolema omalta kohdaltanne, jos puhutte tنyttن totta!»
3|168|Mutta نlkنن pitنkض kuolleina niitن, jotka ovat kaatuneet Jumalan sotaretkellن. Ei, he elنvنt Herransa luona, saaden kukin osansa,
3|169|riemuiten siitن, mitن Jumala on runsaudestaan heidنn ylitseen vuodattanut, ja iloiten niistن, jotka seuraavat heidنn jنlkiنnsن, mutta eivنt vielن ole heitن saavuttaneet. Ei mikننn pelko ole saava heitن valtaansa, eikن heidنn tarvitse murehtia.
3|170|He iloitsevat Jumalan armosta ja mielisuosiosta ja siitن, ettei Jumala anna uskovaisten palkan mennن hukkaan.
3|171|Hyvنن tekeviن ja Jumalaa pelkننviن niiden joukossa, jotka tottelivat Jumalaa ja profeettaa, kun isku heitن kohtasi, odottaa suuri palkka,
3|172|niitن, joille ihmiset sanoivat, ettن pelottavat sotavoimat olivat kokoontuneet heitن vastaan, mutta tنmن vain lisنsi heidنn uskoaan, ja he vastasivat: »Jumalassa on meille (voimaa) kylliksi. Hنn on paras tukemme ja turvamme.»
3|173|He palasivat Jumalan armon turvissa mitننn pahaa kohtaamatta. He etsivنt Jumalan mielisuosiota, ja Jumala on ylenmننrin suosiollinen.
3|174|Tosin Saatana peloittelee teitن ystنvillنnsن, mutta نlkنن pelنtkض heitن, vaan pelنtkنن Minua, jos olette uskovaisia!
3|175|Ne, jotka kevein askelin kنyvنt uskottomuuteen, نlkضضt katkeroittako sinua; he eivنt voi vنhننkننn vahingoittaa Jumalaa. Jumala ei nنe hyvنksi antaa heille mitننn osaa tulevassa elنmنssن; heitن odottaa kauhea rangaistus.
3|176|Ne, jotka vaihtavat uskon uskottomuuteen, eivنt totisesti voi vahingoittaa Jumalaa; heitن uhkaa tuskallinen rangaistus.
3|177|Uskottomat نlkضضt luulko, ettن elinkautinen armonaika, jonka Me heille annamme, on heille onneksi; Me annamme heille aikaa ainoastaan siksi, ettن heidنn syntinsن enenisivنt. Katso, heitن odottaa hنpeنllinen rangaistus.
3|178|Jumala ei aio jنttنن uskovaisia siihen tilaan, jossa te nyt olette, siihen asti kunnes Hنn erottaa vننrنt hyvistن. Eikن Jumala aio ilmaista teille silmiltن salattua, vaan Jumala valitsee (siihen tarkoitukseen) kenet tahtoo lنhettilنittensن joukosta. Uskokaa siis Jumalaan ja Hنnen lنhettilنihinsن, sillن jos uskotte ja pelkننtte Jumalaa, saatte runsaan palkinnon.
3|179|Ne, jotka ovat saitoja sen suhteen, mitن Jumala on runsaudessaan heille antanut, نlkضضt luulko, ettن se on hyضdyksi heille; ei, se on heille vahingoksi. Ylضsnousemuksen pنivنnن ne asiat, joissa he olivat saitoja, tulevat kaulakahleina kuristamaan heitن. Jumalalle kuuluvat taivasten ja maan perinnضt, ja Jumala tietنن teidنn tekonne.
3|180|Jumala on kuullut niidenkin puheen, jotka sanoivat (pilkallisesti, kun heitن kehoitettiin lahjoittamaan Herralle): »Jumala on kضyhن, ja me olemme rikkaita». Me merkitsemme muistiin heidنn sanansa ja kuinka he syyttن surmasivat profeetat, ja tulemme sanomaan: »Maistakaa Tulen tuskaa!»
3|181|Ja tنmن on teille seurauksena omien kنttenne tضistن. Jumala ei ole julma palvelijoillensa.
3|182|Niille, jotka vنittنvنt: »Jumalahan on sallinut meidنn olla uskomatta mihinkننn lنhettilننseen, ennenkuin hنn suorittaa uhrin, jonka (taivaan) tuli kuluttaa», sano (heille Muhammed): »Onhan ennen minua tullut luoksenne lنhettilنitن suorittaen ihmetekoja ja tehden sellaista, josta te mainitsette; miksi te olette sitten heidنtkin surmanneet, jos nyt tahdotte pysyن totuudessa?»
3|183|Ja jos he pitنvنt sinua valehtelijana, niin onhan jo ennen sinua pidetty valehtelijoina lنhettilنitن, jotka ovat ihmeitن tehneet sekن tuoneet Psalmit ja Valaisevan kirjan.
3|184|Jokainen sielu on maistava kuoleman, ja teille maksetaan Ylضsnousemuksen pنivنnن oikea palkkanne, mutta se, joka vنlttنن Tulen ja saa astua Paratiisiin, on autuas, jota vastoin maailman elنmن on vain pettنvنن tavaraa.
3|185|Sekن teidنn omaisuutenne ettن teidنt itsenne tullaan totisesti panemaan koetukselle, ja te saatte kuulla paljon pahaa sekن niiltن, jotka ovat Pyhنn kirjan saaneet ennen teitن, ettن monijumalaisilta, mutta jos olette kestنviن ja vنltنtte pahaa, niin on se sankaruutta elنmنnvaiheissa.
3|186|Jumala asetti velvollisuuden niille, jotka Pyhنn kirjan saivat (juutalaisille), nنin sanoen: »Teidنn tulee selittنن sitن ihmisille eikن salata sitن». Mutta he heittivنt sen selkنnsن taakse ja vaihtoivat sen mitنttضmiin arvoihin. Mikن surkea vaihtokauppa!
3|187|نlن luule, ettن ne, jotka kerskuvat teoistaan ja kنrkkyvنt ylistystن siitن, mitن eivنt ole tehneet, (نlن luule) ettن he sننstyvنt kuritukselta. Ei, heitن odottaa tuskallinen rangaistus.
3|188|Jumalalle kuuluu taivasten ja maan herruus, totisesti Jumala on kaikkivaltias.
3|189|Taivasten ja maan luominen sekن yضn ja pنivنn vaihtelu ovat totisesti tunnusmerkkejن niille, joilla on ymmنrrystن,
3|190|jotka muistavat Jumalaa seisoessaan, istuessaan ja maatessaan ja miettivنt taivasten ja maan luomista sanoen: »Herra, Sinن et ole luonut tنtن turhaan. Kunnia olkoon yksin Sinulle! Sننstن meitن Tulen tuskilta!
3|191|Herra, sen, jonka heitنt Tuleen, hنnet olet syضssyt hنpeننn. Ja turmeltuneet jننvنt ilman auttajaa.
3|192|Herra, me olemme kuulleet julistajan kehoittavan meitن uskoon sanoen: »Uskokaa Herraanne!» ja me olemme uskoneet. Siksi, Herra, anna anteeksi meidنn syntimme, pyyhi pois pahat tyضmme ja anna meidنn kuolla vanhurskasten kuolemalla.
3|193|Ja anna meille, Herra, mitن olet luvannut meille lنhettilنittesi kautta, نlنkن salli meidنn joutua hنpeننn Ylضsnousemuksen pنivنnن! Ethنn petن lupaustasi.»
3|194|Niin kuuli heidنn Herransa heitن (ja sanoi): »Minن en anna tekijنn tyضn mennن hukkaan teidنn keskuudessanne, olkoon hنn mies tai nainen, toinen toisestannehan te polveudutte. Myضskin niiltن, jotka ovat lنhteneet kodeistaan tai jotka on karkoitettu sieltن, ja jotka ovat kنrsineet Minun asiani puolesta, taistelleet ja kaatuneet, olen totisesti pois pyyhkivن heidنn pahat tyضnsن ja pننstنvن heidنt huvitarhoihin, joissa purot solisevat. Tنmن on oleva heille palkkana Jumalalta; sillن Jumala palkitsee parhaiten.
3|195|نlن anna kotiseutusi (Mekan) uskottomien rikkauksien hنikنistن itseنsi, Muhammed!
3|196|Niistن on lyhytaikainen ilo, sitten on Helvetti oleva heidنn kotinsa. Mikن surkea olinpaikka!
3|197|Mutta niitن, jotka pelkننvنt Herraansa, odottavat huvitarhat, joissa purot solisevat, ja siellن he ikuisesti viihtyvنt. Sellaiset ovat Jumalan armolahjat; niin, Jumalalla on tallella kaikkein parasta vanhurskaille.
3|198|Katso, Pyhنn kirjan omaavien joukossa on sellaisia, jotka uskovat Jumalaan, siihen, mikن on ilmoitettu teille ja mikن on ilmoitettu heille, jotka nضyrtyvنt Jumalan edessن eivنtkن vaihda Jumalan tunnusmerkkejن mitنttضmنn arvoihin.
3|199|Nنmن totisesti saavat palkkansa Herralta; Jumala on nopea tekemننn tiliن.
3|200|Te jotka uskotte, olkaa kنrsivنllisiن, kilvoitelkaa keskenنnne kنrsivنllisyydessن, olkaa lujia ja pelنtkنن Jumalaa, jotta tulisitte onnellisiksi!
4|1|Ihmiset, pitنkنن kunniassa Herraanne, joka on teidنt luonut yhdestن hengestن ja hنnestن luonut hنnen puolisonsa ja nنistن molemmista antanut lukuisain miesten ja naisten levitن maailmaan. Pitنkنن kunniassa Jumalaa, jonka nimessن toinen toiseltanne anotte ja vaaditte; myضskin kunnioittakaa verisiteitن (niitن kohtuja, jotka ovat kantaneet teidنt). Katso, Jumala valvoo ja vartioi teidنn elنmننnne.
4|2|Ja antakaa orvoille heidنn omaisuutensa; نlkنن (holhoojina) vaihtako hyvنن huonoksi نlkننkن kuluttako heidنn omaisuuttansa sekoittamalla sitن omaanne. Se olisi totisesti suuri synti.
4|3|Jos pelkننtte, ett'ette voi menetellن oikeudenmukaisesti orpoja kohtaan, naikaa silloin ne naispuoliset (orpojen joukosta), joista pidنtte, kaksi, kolme tai neljن, mutta jos pelkننtte, ett' ette voisi olla tasapuolisia noin useata kohtaan, niin naikaa vain yksi ainoa heistن tai niistن orjattarista, joita omistatte. Tنmن on mukavin tapa vنlttنن vننryyttن.
4|4|Jنttنkنن suosiolla vaimoillennekin lahjaksi heidنn myضtنjنisensن , mutta jos he hyvنstن tahdostaan luovuttavat teille jotakin takaisin, niin pitنkنن se ilomielin hyvنnنnne.
4|5|نlkنن antako ymmنrtنmنttضmille alaikنisille heidنn omaisuuttansa, jonka Jumala on antanut hallittavaksenne, vaan elنttنkنن heitن sillن ja vaatettakaa heidنt ja puhukaa heille suosiollisesti.
4|6|Ja seuratkaa orpojen (henkistن) kehitystن, kunnes he saavuttavat naimaiنn, ja jos silloin havaitsette heidنt tervejنrkisiksi, niin luovuttakaa heille itselleen heidنn omaisuutensa. Varokaa tuhlaamasta sitن kevytmielisesti ja hنtikضiden, ennenkuin he ovat tنysi-ikنisiن. Rikas (holhooja) jنttنkضضn holhokkien omaisuuden kنyttنmنttن, ja se, joka itse on kضyhن, kuluttakoon siitن vain kohtuulliseksi harkitun osan. Kun te luovutatte heille heidنn omaisuutensa, niin olkoot teillن todistajat lنsnن. Jumala valvoo tarkasti tilien tekoa.
4|7|Miehiset perijنt saakoot osan siitن, mitن vanhemmat ja lنhimmنt omaiset ovat jنlkeensن jنttنneet, ja naispuolisetkin perilliset saakoot osan siitن, mitن vanhemmat ja lنhimmنt omaiset ovat jنttنneet, olkoon perintض vنhنinen tai suuri - laki mننrنن siitن kullekin hنnen osuutensa.
4|8|Kun kaukaiset sukulaiset, orvot ja kضyhنt ovat lنsnن perinnضnjaossa, niin antakaa heillekin jotain ja puhukaa heille ystنvنllisesti.
4|9|Ja ne, jotka itse olisivat huolestuneita, jos jنttنisivنt jنlkeensن pieniن lapsia, varokoot (vننryydentekoa holhokeilleen), pelنtkضضt Jumalaa ja puhukoot mikن on totta.
4|10|Ne, jotka vننryydellن nielevنt orpojen omaisuuden, nielevنt totisesti vain tulta vatsaansa, ja he tulevat Helvetin tulessa palamaan. 11. Jumala mننrنن lastenne suhteen: Miehinen perillinen saakoon yhtن paljon kuin kaksi naispuolista yhteensن, mutta jos nنitن tyttضlapsia on enemmنn kuin kaksi, niin saakoot he kaksi kolmattaosaa siitن, mitن vainaja on jنlkeensن jنttنnyt, ja jos on yksi ainoa, saakoon hنn puolet. Vainajan vanhemmat saakoot kumpikin kuudennen osan hنnen jننmistضstننn, jos hنneltن jنi lapsia; mutta jos hنneltن ei jننnyt lapsia, vaan vanhemmat yksin perivنt hنnet, niin saakoon نiti kolmannen osan, ja jos hنnellن (vainajalla) on veljiن, niin saakoon نiti kuudennen osan, kaikki tنmن kuitenkin vasta senjنlkeen, kuin testamentin mننrننmنt erنt tai velka on vنhennetty. Mitن tulee teidنn vanhempiinne ja lapsiinne, niin ette voi tietنن, kummat saattavat olla teille hyضdyllisemmنt. Kaikki tنmن on Jumalan mننrنys; Jumala on totisesti tietنvن, viisas.
4|11|Jumala mننrنن lastenne suhteen: Miehinen perillinen saakoon yhtن paljon kuin kaksi naispuolista yhteensن, mutta jos nنitن tyttضlapsia on enemmنn kuin kaksi, niin saakoot he kaksi kolmattaosaa siitن, mitن vainaja on jنlkeensن jنttنnyt, ja jos on yksi ainoa, saakoon hنn puolet. Vainajan vanhemmat saakoot kumpikin kuudennen osan hنnen jننmistضstننn, jos hنneltن jنi lapsia; mutta jos hنneltن ei jننnyt lapsia, vaan vanhemmat yksin perivنt hنnet, niin saakoon نiti kolmannen osan, ja jos hنnellن (vainajalla) on veljiن, niin saakoon نiti kuudennen osan, kaikki tنmن kuitenkin vasta senjنlkeen, kuin testamentin mننrننmنt erنt tai velka on vنhennetty. Mitن tulee teidنn vanhempiinne ja lapsiinne, niin ette voi tietنن, kummat saattavat olla teille hyضdyllisemmنt. Kaikki tنmن on Jumalan mننrنys; Jumala on totisesti tietنvن, viisas.
4|12|Ja teille kuuluu puolet siitن, mitن vaimonne ovat jنlkeensن jنttنneet, jollei heillن ole lapsia; mutta jos heillن on lapsia, tulee osallenne neljنs osa vaimojenne jننmistضstن, senjنlkeen kuin heidنn mahdolliset testamenttimننrنyksensن ovat tنytetyt tai velka on vنhennetty.<BR> He (vaimot) saakoot puolestaan neljنnnen osan siitن, mitن te olette jنlkeenne jنttنneet, jollei teiltن jنن lapsia; mutta jos teiltن jنن lapsia, niin tulee heidنn osalleen kahdeksas osa teidنn jننmistضstنnne, senjنlkeen kuin testamentin mننrنykset on tنytetty tai velka on vنhennetty. jos miehellن tai naisella, joka jنttنن perinnضn jنlkeensن (ei ole vanhempia eikن lapsia, mutta) on veli tai sisar, niin saakoot kumpikin kuudennen osan, senjنlkeen kuin testamentin mننrنykset on tنytetty tai velka on vنhennetty, loukkaamatta kenenkننn oikeutta. Tنmن on Jumalan sننnnضs; katso, Jumala on tietنvن, lempeن.
4|13|Nنmن ovat Jumalan asetukset. Sen, joka tottelee Jumalaa ja Hنnen lنhettilنstننn, Hنn on pننstنvن huvitarhoihin, joissa purot solisevat ja jossa hنn ikuisesti on viihtyvن, tنmن on suuri autuus.
4|14|Mutta sen, joka on tottelematon Jumalalle ja Hنnen lنhettilننlleen ja rikkoo Hنnen asetuksiaan, Hنn on johdattava Tuleen, jossa hنn iankaikkisesti on pysyvن; hنntن odottaa hنpeنllinen rangaistus.
4|15|Niitن teidنn naisianne vastaan, jotka tekevنt huorin, on teidنn kutsuttava joukostanne neljن todistajaa; jos he todistavat heidنt syyllisiksi, niin pitنkنن heidنt eristettyinن asunnoissanne, kunnes kuolema heidنt korjaa tai Jumala osoittaa heitن varten jonkun muun mahdollisuuden (uuden lainsننdنnnضn kautta).
4|16|Sellaiseen hنpeننn syyllistyviن on kumpaakin rangaistava, mutta jos he katuvat ja tekevنt parannuksen, niin jنttنkنن heidنt rauhaan. Katso, Jumala on sننlivنinen ja laupias.
4|17|Sننliن riittنن Jumalalta ainoastaan niille, jotka tekevنt pahaa tietنmنttضmyydessننn, mutta sitten viipymنttن katuvat. Nنitن on Jumala sننlivن, sillن Jumala on tietنvن, viisas.
4|18|Mutta mitننn armoa ei ole niille, jotka tekevنt pahoja tضitن aina siihen saakka, kunnes ovat kuolemaisillaan ja silloin sanovat: »Nyt minن teen totisesti parannuksen», eikن niille, jotka kuolevat uskottomuudessa; heille Me olemme valmistanut tuskallisen rangaistuksen.
4|19|Teidنn, jotka uskotte, ei ole lupa ottaa (edesmenneiden sukulaistenne) naisilta, vastoin heidنn tahtoaan, heidنn perintضننn, eikن estنن heitن menemنstن naimisiin toisen kanssa, ottaaksenne heiltن takaisin osan siitن, minkن olette heille antaneet, paitsi jos he syyllistyvنt ilmeiseen huoruuteen; vaan kohdelkaa heitن hyvنntahtoisesti. Jos tunnette vastenmielisyyttن heitن kohtaan, niin voi olla, ettن vastenmielisyytenne kohdistuukin sellaiseen henkilضضn, johon Jumala on kنtkenyt paljon hyvنن.
4|20|Jos haluatte ottaa (uuden) vaimon toisen (erottamanne) sijaan ja olette antaneet jنlkimنiselle vaikkapa suurenkin rahasumman, niin نlkنن ottako mitننn siitن takaisin. Kuinka anastaisittekaan sitن vننrin syytضksin ja ilmeisesti syntiن tehden?
4|21|Ja kuinka voisittekaan anastaa sen, kun olette viettنneet lنheistن yhdyselنmنن toistenne kanssa ja he (vaimonne) ovat saaneet teidنn juhlalliset liittolupauksenne?
4|22|نlkنن naiko niitن naisia, jotka isنnne ovat naineet (ja hylنnneet); poikkeus sallittakoon jo aikoja sitten tapahtuneeseen nنhden. Sellainen on totisesti irstasta ja inhottavaa; se on oikeiden elنmنntapojen turmelemista.
4|23|Kiellettyjن teiltن ovat نitinne, tyttنrenne ja siskonne, sekن isنn- ettن نidinpuoleiset tنtinne, veljentyttنrenne ja sisarentyttنrenne, imettنjنnne, jotka teitن ovat imettنneet, ja heidنn tyttنrensن, vaimojenne نidit ja tytنrpuolenne, jotka ovat holhouksenne alaisia ja (aikoinaan) syntyneet vaimoista, joiden kanssa olette yhteydessن olleet - mutta jos ette ole olleet heidنn kanssaan yhteydessن, niin ei teille lueta synniksi (naida tytنrpuoli) - ja edelleen omaa vertanne olevien poikienne vaimot. Kielletty on myضs naimisiin meno kahden sisaren kanssa samalla kertaa - poikkeus on sallittu jo aikaa sitten tapahtuneeseen nنhden. Katso, Jumala on pitkنmielinen ja laupias.
4|24|Samoin (ovat kielletyt teiltن) kaikki naidut naiset lukuunottamatta niitن orjattaria, jotka ovat joutuneet haltuunne (oston tai sodan kautta). Nنmن rajat on Jumala teille mننrنnnyt. Mutta kaikki, mitن tنmن ei rajoita, on teille sallittua, joten voitte omaisuudellanne tavoitella muita naisia, elننksenne heidنn kanssaan aviossa, harjoittamatta haureutta. Mutta teidنn on annettava aviolahja niille, joilta etsitte yhdyselنmنn nautintoa. Siitن ei teille syntiن koidu, mitن ehkن yli velvollisuuden (s.o. aviolahjan) sovitte keskenنnne; Jumala on kaikissa asioissa tietنvن, viisas.
4|25|Kenellن teistن ei ole varaa naida vartioituna kasvatettua uskovaista naista, ottakoon vaimokseen jonkun niistن uskovaisista palvelijattarista (orjattarista), jotka ovat vallassanne (heimonne keskuudessa), sillن Jumala tutkii parhaiten uskonne, ja te polveudutte toinen toisistanne. Naikaa heidنt isنntiensن luvalla ja antakaa heille lahja sen mukaan, mikن kohtuullista on, ja heidنn on elettنvن kunniallisten naisten tavoin, niiden tavoin, jotka eivنt harjoita haureutta julkisesti eivنtkن omista rakastajaa salassa. Jos he, ollessaan naimisissa, rikkovat hنpeنllisesti avioliittoa vastaan, on heidنn kنrsittنvن puolet siitن rangaistuksesta, mikن on sننdetty vartioituina kasvatetuille naisille. Tنmن on (sanottu) sille joukossanne, joka karttaa paheellisuutta; kuitenkin parempi olisi teille pidنttyvنisyys. Jumala on pitkنmielinen ja laupias.
4|26|Jumala tahtoo selittنن tنmنn teille ja ohjata teidنt niiden tielle, jotka ovat ennen teitن elنneet, ja armossaan kننntyن teidنn katuvaisten puoleen. Jumala on tietنvن, viisas.
4|27|Jumala tahtoo peittنن teidنt laupeudellaan, mutta ne, jotka seuraavat himojansa, tahtovat, ettن te kننntyisitte kauas harhateille.
4|28|Jumala tahtoo tehdن teidنn taakkanne helpoksi, sillن ihminen on luotu heikoksi.
4|29|Te, jotka uskotte, نlkنن kuluttako keskenنnne omaisuuttanne turhuuksiin , paitsi jos (joku menettنن sitن) jonkin liikeasian kautta, joka perustui keskinنiseen sopimukseen; نlkننkن surmaa tehkض . Jumala on totisesti laupias teitن kohtaan,
4|30|mutta sen, joka nنin tekee vihamielisyydessن ja vننryydessن, Me olemme Tulessa polttava, sillن se on helppoa Jumalalle.
4|31|Jos kartatte raskaita syntejن, jotka ehdottomasti kielletننn teiltن, niin Me pyyhimme pois teidنn pahat tekonne ja johdatamme teidنt kunniaportista Paratiisiin.
4|32|نlkنن himoitko sellaista, johon nنhden Jumala on asettanut jotkut toisten suhteen korkeampaan asemaan. Miehille riittنkضضn rikkautta siitن, mitن he ovat ansaitsemalla hankkineet, ja naisille siitن, mitن he ovat ansainneet. (Kadehtimatta toisianne) rukoilkaa (lahjoja) Jumalalta Hنnen runsaudestaan.Katso, Jumala on totisesti kaikkitietنvن.
4|33|Jokaisen kohdalta Me olemme mننrنnnyt perilliset sille,minkن vanhemmat ja lنhimmنt omaiset ovat jنlkeensن jنttنneet. Niille, joiden kanssa olette solmineet valallisen liiton, on teidنn myضs annettava heidنn perintضosansa; Jumala on totisesti kaiken todistaja.
4|34|Miehet olkoot naisten esimiehiن, koska Jumala on asettanut heidنt nنihin nنhden korkeampaan asemaan, ja myضskin niiden suoritusten tنhden, joita miesten on omaisuudestaan naisten hyvنksi tehtنvن. Hyveelliset naiset ovat alistuvaisia ja vaalivat huolellisesti, kنtkضssن, kaikkea sitن, minkن Jumala on kنtkضضn tarkoittanut. Mitن niihin tulee, joiden puolelta kohtaatte uppiniskaisuutta, niin varoittakaa heitن, erottakaa heidنt vuoteestanne ja kurittakaa heitن, mutta jos he silloin tottelevat teitن, niin نlkنن etsikض riitaa heidنn kanssaan. Katso, Jumala on ylevن ja suuri.
4|35|jos pelkننtte vنlien rikkoutumista miehen ja vaimon kesken, niin lنhettنkنن (heidنn luokseen) erotuomariksi joku miehen suvusta ja toinen vaimon suvusta. Jos he toivovat sovintoa, niin Jumala saa aikaan yhteisymmنrryksen heidنn vنlillنnsن; Jumala on totisesti tietنvن, viisas.
4|36|Palvelkaa Jumalaa نlkننkن mitننn asettako Hنnen rinnalleen. Kohdelkaa hyvin vanhempianne, samoin lنheisiن omaisianne, orpoja ja kضyhiن, naapuria, joka on teille sukua, ja naapuria, joka ei ole teille sukua, matkakumppania, vaeltajaa ja orjia, jotka ovat vallassanne. Katso, Jumala ei rakasta niitن, jotka ovat vنkivaltaisia ja kerskailevia,
4|37|jotka ovat saitoja ja herنttنvنt toisissakin ahneutta sekن vaikenevat siitن, minkن Jumala on runsaudessaan heille suonut. Jumalattomille olemme valmistanut hنpeنllisen rangaistuksen.
4|38|Eikن niitنkننn (Jumala rakasta), jotka uhraavat varojaan ulkokultaisuudessa ihmisten nنhden, mutta eivنt usko Jumalaan eivنtkن Viimeiseen pنivننn. Kuka ottaa Saatanan kumppanikseen, saa hنnestن julman kumppanin.
4|39|Mutta mitن (pelkoa) olisi niillن, jotka uskovat Jumalaan ja Viimeiseen pنivننn ja tuovat rehellisesti uhrin siitن, mitن Jumala on heille suonut? Jumala tuntee heidنt (kaikkine tضineen).
4|40|Totisesti Jumala ei tee kenellekننn vننryyttن hitusenkaan vertaa, ja jos on olemassa hyvن tyض, palkitsee Hنn sen kaksinkertaisesti ja antaa luonansa suuren korvauksen.
4|41|Mutta kuinka kنykننn, kun Me tuomme esiin todistajan jokaisesta kansasta ja asetamme sinut, Muhammed, todistajaksi heitن vastaan?
4|42|Sinن pنivنnن ne, jotka olivat uskottomia ja tottelemattomia profeetalle, toivovat, ettن maa heidنt peittنisi, eivنtkن he pysty salaamaan mitننn Jumalalta.
4|43|Te, jotka uskotte, نlkنن kنykض rukoilemaan ollessanne humalassa, ennenkuin tiedنtte mitن sanotte, نlkننkن tahraantuneina, ennenkuin olette peseytyneet, paitsi jos olette matkoilla. Jos olette sairaita tai matkalla tai tulette kنymنlنstن tai olette olleet yhteydessن naisten kanssa eikن teillن ole vettن saatavissa, niin ottakaa hienoa, puhdasta hiekkaa ja hangatkaa kasvonne ja kنtenne sillن. Jumala on lempeن ja armahtava.
4|44|Etkض ole huomannut, miten ne, jotka ovat saaneet osan Pyhنن kirjaa, kartuttavat harhauskoa ja soisivat teidنnkin (muslimien) eksyvنn oikealta tieltن.
4|45|Mutta Jumala tuntee parhaiten teidنn vihollisenne; ja Jumala on kyllin hyvن Suojelija, Jumala on kyllin hyvن Auttaja.
4|46|Juutalaisuuteen taipuvien keskuudessa on sellaisia, jotka sekoittavat sanat pois niiden oikeasta yhteydestن ja ننntنen niitن vننrin parjaavat kielillننn Uskoa (Islaamia) sanoen: »samicnaa wa casainaa» ja »ismac ghaira musmacin» ja »raacinaa» . Jos he sanoisivat »samicnaa wa atacnaa» ja »ismac» ja »unzurnaa» , niin olisi se heille parempi ja oikeampi, mutta Jumala on kironnut heidنt heidنn uskottomuutenta tنhden; ainoastaan harvat heistن ovat uskovaisia.
4|47|Te jotka olette saaneet Pyhنn kirjan, uskokaa siihen, mitن Me olemme ilmoittanut (Koraanissa) vahvistaen sen, minkن jo omistatte (Vanhan testamentin), (uskokaa) ennenkuin Me synkennنmme ja vننristنmme teidنn kasvojenne piirteet tai kiroamme teidنt samoin kuin Me kirosimme sapatinrikkojat , sillن Jumalan kنskyt kنyvنt varmasti tنytنntضضn.
4|48|Totisesti Jumala ei anna anteeksi, ettن palvellaan jotakuta Hنnen vertaisenaan. Hنn saattaa antaa anteeksi, kenelle tahtoo, muun kaiken paitsi tنmنn, sillن se, joka asettaa Jumalalle vertaisia, tekee kauhean synnin.
4|49|Etkض ole katsellut sellaisia, jotka tekeytyvنt synnittضmiksi? Ei, Jumala yksin vanhurskauttaa kenet tahtoo, eikن heille tehdن hituistakaan vننryyttن.
4|50|Katso, kuinka he keksivنt valheita Jumalasta. Tنmن itsessننn on jo julkea synti.
4|51|Etkض ole katsellut niitن (Arabian juutalaisia), jotka ovat saaneet osan Pyhنstن kirjasta? He uskovat Dshibt- ja Taaguutepنjumaliin ja sanovat monijumalaisista: »Nنmن ovat paremmalla tiellن kuin uskovaiset (muslimit)».
4|52|He ovat niitن, jotka Jumala on kironnut, ja sille, jonka Jumala on kironnut, sinن et koskaan ole lضytنvن auttajaa.
4|53|Olisiko heillنkin osansa (Messiaan) valtakunnassa? Silloin he eivنt antaisi (siitن) ihmisille vنhننkننn .
4|54|Tai kadehtivatko he ihmisiن siitن, mitن Jumala runsaudessaan on heille suonut? Olemmehan Me lنhettنnyt Aabrahamin jنlkelنisille Pyhنn kirjan ja viisauden, vielنpن annoimme heille mahtavan valtakunnan.
4|55|Osa heistن otti sen vastaan uskoen, ja osa heistن suhtautui siihen epنuskoisesti. Helvetissن riittنن tulta heidنn palamistansa varten.
4|56|Ne, jotka hylkivنt Meidنn ilmoitustamme, poltamme Me totisesti Tulessa. Niin usein kuin heidنn ihonsa kنrventyy, annamme sen sijalle uuden, jotta he maistaisivat tuskaa, Jumala on totisesti mahtava ja viisas.
4|57|Mutta ne, jotka uskovat ja tekevنt hyviن tضitن, pننstنmme Me huvitarhoihin, joissa purot solisevat, ja he viihtyvنt siellن ikuisesti; siellن odottavat heitن puhtaat puolisot, ja Me sijoitamme heidنt vilpoisiin varjopaikkoihin.
4|58|Katso, Jumala kنskee teidنn palauttaa uskotun omaisuuden sen omistajalle ja tuomitsemaan rehellisesti, kun tuomitsette ihmisten kesken. Ihanaa on totisesti se, mihin Jumala teitن kutsuu; katso, Jumala on kuuleva, nنkevن.
4|59|Te, jotka uskotte, totelkaa Jumalaa ja totelkaa profeettaa ja niitن teidنn keskuudessanne, joilla on arvovalta. jos kiistelette jostakin, niin alistakaa se Jumalan ja Hنnen lنhettilننnsن ratkaistavaksi, jos todellakin uskotte Jumalaan ja Viimeiseen pنivننn. Tنmن on parasta teille ja edullisintakin.
4|60|Etkض ole katsellut niitن, jotka vنittنvنt uskovansa siihen, mikن on ilmoitettu sinulle ja mikن on ilmoitettu ennen sinua? He haluavat (kiistellessننn) vedota Taaguut~epنjumalaan, vaikka heidنt on velvoitettu luopumaan hنnestن. Mutta Saatana tahtoo johdattaa heidنt ننrimmنiseen harhaan.
4|61|Ja kun heille sanotaan: »Tulkaa tنnne Jumalan ilmoituksen ja profeetan eteen!» sinن nنet ulkokultaisten kننntyvنn pois heittنen sinulle niskojaan.
4|62|Mutta kuinka kنy, kun joku koettelemus panee heidنt ahtaalle heidنn kنttensن tضiden tنhden? Silloin he tulevat sinun luoksesi vannoen Jumalan kautta: »Emme muuta tavoitelleet kuin hyvنن ja sopua.»
4|63|He ovat niitن, joiden sydنmen salat Jumala tuntee; sentنhden vastusta heitن, ojenna heitن ja puhu heille selvنن kieltن, joka tunkee heidنn sielunsa lنvitse.
4|64|Siksihنn Me lنhetimme profeettoja, ettن heitن Jumalan mننrنyksestن toteltaisiin; mutta jos he rikottuaan itseننn vastaan tulevat luoksesi ja rukoilevat Jumalalta armahdusta ja profeetalta auttavaa vنlitystن, niin he havaitsevat Jumalan sننlivنiseksi ja laupiaaksi.
4|65|Ei, vannon Jumalasi kautta, ett'eivنt he ole tosiuskovaisia, ennenkuin ottavat sinut erotuomariksi keskinنisissن kiistoissaan tuntematta sisimmنssننn mielikarvautta sinun langettamasi pننtضksen johdosta ja tنydellisesti alistuen.
4|66|Jos Me olisimme antanut heille mننrنyksen: »Uhratkaa henkenne tai lنhtekنن kodeistanne!» ei monikaan olisi niin tehnyt; jos he tekisivنt sen, mitن heille on sننdetty, niin olisi se heille parempi ja vahvistaisi heitن.
4|67|ja silloin Me antaisimme totisesti heille suuren palkinnon luonamme
4|68|ja opastaisimme heidنt varmasti oikealle tielle.
4|69|Ne jotka tottelevat Jumalaa ja Hنnen lنhettilنstنnsن, pننsevنt niiden pariin, joille Jumala on osoittanut mielisuosionsa, nimittنin profeettojen, pyhimysten, marttyyrien ja vanhurskaiden luo; kuinka ihanaa on olla heidنn seurassaan!
4|70|Tنmن on Jumalan suosion runsaus, ja Jumalan viisaus on riittنvن.
4|71|Te, jotka uskotte, varustautukaa sotaretkeن varten ja lنhtekنن liikkeelle osastoittain tai lنhtekنن kaikki yhdessن.
4|72|Katso, keskuudessanne on joku sellainenkin, joka vitkastelee, ja jos teille sattuu vastoinkنyminen, hنn sanoo: »Jumala on kننntنnyt kaiken minun parhaakseni, koska en ollut paikalla heidنn kanssaan.»
4|73|Mutta jos Jumalan armo (s.o. voitto) tulee teidنn osaksenne, silloin hنn varmasti huudahtaa (aivan kuin te olisitte vieroksuneet hنntن): »Olisinpa pننssyt heidنn pariinsa, niin olisin perinyt suuren voiton.»
4|74|Taistelkoot siis Jumalan retkellن ne, jotka tنmنn elنmنn hinnalla tavoittelevat tulevaa. Sille, joka taistelee Jumalan retkellن, kaatuupa hنn tai voittaa, annamme Me jalon palkinnon.
4|75|Ja, kuinka olisittekaan taistelematta Jumalan asian puolesta ja niiden heikkojen miesten, naisten ja lasten puolesta, jotka huutavat: »Herra, johda meidنt pois tنstن kaupungista , pois siinن asuvien sortajain luota, lنhetن meille suojelija, anna meille puolustaja!
4|76|Uskovaiset taistelevat Jumalan asian puolesta, ja ne jotka ovat uskottomia, taistelevat Taaguutin asian puolesta; taistelkaa te siis Saatanan kannattajia vastaan. Saatanan sotajuonet ovat hatarat.
4|77|Etkض ole katsellut niitن, joille sanottiin: »Pitنkنن kنtenne loitolla , harjoittakaa rukoilemista ja antakaa almuja.» Ja kun heidنt sitten mننrنttiin taistelemaan, niin toiset heistن pelkنsivنt ihmisiن yhtن paljon tai enemmنn kuin Jumalaa ja sanoivat: »Herramme, miksi olet mننrنnnyt meidنt taistelemaan? Miksi et anna meille lykkنystن vielن joksikin aikaa?» Sano (heille, Muhammed): »Tنmنn elنmنn lohtu on vنhنinen, mutta tuleva elنmن on parempi niille, jotka pelkننvنt Jumalaa. Eikن teille tapahdu hituistakan vننryyttن.
4|78|Missن ikinن olettekin, on kuolema saavuttava teidنt, vaikkapa asuisitte korkeissa torneissa.» Jos jokin onni heitن kohtaa, sanovat he: »Tنmن tulee Jumalalta», mutta jos heille sattuu pahaa, sanovat he: »Tنmن on sinusta lنhtضisin (Muhammed).» Sano: »Kaikki tulee Jumalalta.» Mutta mikن vaivaa nنitن ihmisiن, etteivنt he ymmنrrن tulkita tapahtumia?
4|79|Kaikki hyvن, mikن osaksesi tulee (ihminen), tulee Jumalalta, ja kaikki paha, mikن sinua kohtaa, johtuu sinusta itsestنsi. Me olemme lنhettنnyt sinut (Muhammed) profeettana ihmisten luo; Jumala on kyllin riittنvن todistaja.
4|80|Se, joka tottelee profeettaa, tottelee Jumalaa; mutta jos joku kننntyy pois, emme ole lنhettنnyt sinua sellaisia vartioimaan.
4|81|He sanovat: »Olemme kuuliaisia», mutta mentyننn pois sinun luotasi hautovat muutamat heistن ضisin pننssننn aivan muuta, kuin mitن sinن sanot. Jumala merkitsee muistiin kaiken, mitن he punovat; kننnnن kasvosi pois heistن ja luota Jumalaan! Sinulle riittنن Jumala puolustajaksi.
4|82|Eivنtkض he sitten syvenny Koraaniin? Jos se ei olisi Jumalasta lنhtضisin, niin he lضytنisivنt siitن lukuisia ristiriitaisuuksia.
4|83|Ja kun heille tulee jokin tieto, joka herنttنن turvallisuuden tai pelon tunteen, he suoraa pننtن levittنvنt sitن, sen sijaan ettن alistaisivat sen profeetan ja niiden (henkilضiden) tutkittavaksi, joilla on arvovaltaa; silloin arvostelukykyiset heidنn joukossaan saisivat varman tiedon nنiltن. Ilman Jumalan armoa ja laupeutta olisitte te, harvoja lukuunottamatta, jo kنyneet Saatanaa seuraamaan.
4|84|Taistele siis, Muhammed, Jumalan asian puolesta! Ainoastaan itsestنsi olet vastuussa. Kannusta oikeauskoisia! Ehkن Jumala lannistaa uskottomain mahdin. Jumala on mahtavin voimassa ja ankarin rangaistessa.
4|85|Se, joka ryhtyy vنlittنmننn hyvنssن asiassa, on saava osansa siitن, ja se, joka toimii vنlittنjنnن pahassa, kantaa myضs seuraukset siitن: katso, Jumala on kaikkivaltias.
4|86|Kun teitن tervehditننn (hyvنllن) tervehdyksellن, niin tervehtikنن takaisin vielن paremmalla tai vastatkaa samalla. Katso, Jumala pitنن lukua kaikesta.
4|87|Ei ole muuta jumalaa kuin Jumala. Hنn on totisesti kokoava teidنt Ylضsnousemuksen pنivنnن, siitن ei ole epنilystنkننn. Kuka on totuudellisempi sanoissaan kuin Jumala?
4|88|Miksi jakaudutte kahteen ryhmننn, kun on kysymys teeskentelijضistن? Jumala on syضssyt heidنt epنuskoon heidنn tekojensa tنhden. Haluatteko taluttaa niitن, jotka Jumala on eksyttنnyt? Sille, jonka Jumala on eksyttنnyt, sinن et pysty tietن lضytنmننn.
4|89|He toivoisivat, ettن te tulisitte uskottomiksi, aivan kuin he itse ovat, ja siten heidنn kaltaisikseen. نlkنن ottako itsellenne ystنviن heidنn joukostaan, ennenkuin he lنhtevنt kodeistaan Jumalan retkelle. Jos he palaavat entiseen vihamielisyyteensن, niin ottakaa heidنt kiinni ja surmatkaa, missن heidنt kohtaattekin, نlkننkن ottako itsellenne suojelijaa tai auttajaa heidنn joukostaan.
4|90|Poikkeus tehdننn niihin nنhden, jotka etsivنt turvaa joltakin teidنn kanssanne liitossa olevalta heimolta tai jotka ovat tulleet luoksenne, koska heidنn sydنmensن kieltنن heitن taistelemasta teitن vastaan tai omaa kansaansa vastaan. Jos Jumala olisi tahtonut, olisi Hنn voinut antaa heille ylivoiman, ja he olisivat varmasti sotineet teitن vastaan; mutta jos he pysyvنt loitolla teistن eivنtkن taistele teitن vastaan, vaan tarjoavat teille rauhaa, niin ei Jumala salli teidنn hyضkkننvنn heidنn kimppuunsa.
4|91|Te tulette tekemisiin toisten kanssa, jotka pyrkivنt saavuttaman sekن teidنn luottamuksenne ettن oman kansansa luottamuksen, mutta niin usein kuin heitن vietellننn kapinaan, lankeavat he. Jolleivنt he pysy loitolla, elleivنt tarjoa teille rauhaa ja laske aseitaan, niin ottakaa heidنt kiinni ja surmatkaa, missن hyvنnsن heidنt kohtaattekin, sillن nنiden suhteen olemme antanut teille tنyden vallan.
4|92|Uskovainen ei saa surmata toista uskovaista, jollei se ehkن tapahdu vahingossa. Jos joku vahingossa surmaa uskovaisen, sovittakoon sen vapauttamalla yhden uskovaisen orjan ja maksamalla tنyden henkisakon surmatun suvulle, jolleivنt he hنntن siitن vapauta. Jos surmattu kuului viholliskansaan, mutta oli uskovainen, niin surmaaja sovittakoon sen vapauttamalla yhden uskovaisen orjan. Jos hنn kuului kansaan, jonka kanssa te olette liitossa, sovittakoon surmaaja asian tنydellن henkisakolla hنnen suvulleen ja vapauttamalla yhden uskovaisen orjan. Se taas, jolla ei ole varoja orjan lunastamiseen, paastotkoon kaksi kuukautta perنkkنin. Tنmن on Jumalan sovitus katumuksen kautta. Jumala on tietنvن, viisas.
4|93|Mutta sen palkka, joka tahallisesti surmaa uskovaisen, on iankaikkisesta oleva Helvetti, sillن Jumala on vihastunut hنneen, kironnut hنnet ja valmistanut hنnelle peloittavan rangaistuksen.
4|94|Te uskovaiset, kun lنhdette Jumalan retkelle, niin tehkنن erotus (muslimien ja uskottomien vنlillن), jotta ette kenellekننn, joka tervehtii teitن (sanalla " Rauha") sanoisi: Sinن et ole uskovainen, tahtoen saada hنnen omaisuutensa . Jumalan luona on saalista yllin kyllin. Sellaisia (kuin he nyt ovat) olette te ennen olleet, mutta Jumala on ollut armollinen teitن kohtaan; noudattakaa siis erotusta (uskovan ja uskottoman vنlillن)! Jumala totisesti aina tietنن teidنn tekonne.
4|95|Ne uskovaisista, jotka (retken aikana) istuvat kotona, minkننn vamman heitن siihen pakottamana, eivنt tule toisten vertaisiksi, jotka kilvoittelevat Jumalan retkellن pannen alttiiksi omaisuutensa ja henkensن. Jumala on korottanut ne, jotka panevat omaisuutensa ja elنmنnsن vaaralle alttiiksi, arvossa niiden ylنpuolelle, jotka kotona istuvat. Molemmille on Jumalalla hyviن lupauksia, mutta ne, jotka taistelevat, on Jumala palkitseva runsaasti yli niiden, jotka pysyvنt paikoillaan.
4|96|Hنnellن on palkintojen arvoasteina anteeksianto ja laupeus. Jumala on pitkنmielinen ja laupias.
4|97|Niiltن, joita enkelit korjaavat tننltن pois, kun he ovat rikkoneet itseننn vastaan, kysyvنt he (enkelit) totisesti: »Mitن osaa te esititte?» He vastaavat: »Me olimme sorrettuja maan pننllن». Silloin he sanovat: »Eikض Jumalan maa ole tarpeeksi avara, jotta olisitte voineet siirtyن muualle?» Helvetti - mikن kauhea mننrنnpنن! - tulee asuinsijaksi nنille,
4|98|lukuunottamatta niitن miehiن, naisia ja lapsia, jotka ovat todella heikkoja, eivنtkن osaa suunnitella (pakoa pois uskottomien parista) tai saada opastusta tiellن.
4|99|Ehkن Jumala on sننlivن heitن, sillن Jumala on lempeن ja pitkنmielinen.
4|100|Se joka siirtyy pois asuinsijoiltaan Jumalan asian vuoksi, on lضytنvن monta turvapaikkaa ja kaikkea yllinkyllin maan pننllن, ja jos sen, joka jنttنن kotinsa turvautuen Jumalaan ja Hنnen profeettaansa, yllنttننkin kuolema, on hنnen palkkansa Jumalalla tallella: Jumala on armollinen ja laupias.
4|101|Kun olette vaelluksella, ei teille lueta syyksi, jos lyhennنtte rukoustanne pelنtessنnne uskottoman hyضkkننvنn kimppuunne; uskottomat ovat totisesti teidنn ilmeisiن vihollisianne.
4|102|Ja kun sinن olet (Muhammed) heidنn keskuudessaan ja asetat heidنt rukoilemaan, niin seiskضضn vain osa (rukoilemassa) sinun kanssasi, kuitenkin olkoot heillن aseet mukanaan. Ja kun he ovat tehneet kumarruksensa, siirtykضضt he jنlkijoukkoon, ja tulkoon toinen osasto, joka ei vielن ole rukoillut, ja rukoilkoon sinun kanssasi; kuitenkin olkoot he varuillaan ja pitنkضضt aseensa saapuvilla. Ne, jotka ovat uskottomia, toivoisivat, ettette pitنisi huolta aseistanne ja kuormastostanne, jotta he voisivat yhtنkkiن syضksyن pننllenne, mutta teille ei lueta syyksi, jos panette pois aseenne sateen teitن rasittaessa tai sairaina ollessanne. Mutta noudattakaa yleensن varovaisuutta. Jumala on totisesti valmistanut uskottomille hنpeنllisen rangaistuksen.
4|103|Kun olette suorittaneet hartautenne, niin muistelkaa Jumalaa sekن seisoessanne ettن istuessanne ja maatessanne. Ja kun olette turvassa, niin suorittakaa varsinaiset rukousmenot. Uskovaisille on totisesti sننdetty rukoustoimitukset mننrنttyinن hetkinن.
4|104|نlkنن hellittنkض uskottomien takaa-ajoa. Jos te nنette vaivaa, niin kنrsivنt hekin, kuten te kنrsitte, ja te sitنpaitsi toivotte Jumalalta sitن, mistن heillن ei ole toivoa; niin, Jumala on tietنvن, viisas.
4|105|Me olemme ylhننltن antanut sinulle Pyhنn kirjan, joka sisنltنن totuuden, jotta ihmisten kesken tuomitsisit sen mukaan, kuin Jumala on sinulle osoittanut. نlن ole kavalain puolustaja,
4|106|vaan pyydن Jumalalta anteeksiantoa. Jumala on totisesti armahtava ja laupias.
4|107|نlنkن puhu niiden puolesta, jotka itseننn pettنvنt. Jumala ei totisesti rakasta sitن, joka on petollinen ja syntinen.
4|108|He kنtkeytyvنt ihmisiltن, mutta eivنt voi kنtkeytyن Jumalalta; Hنn on heidنn luonaan, kun he ضisin puhuvat sellaista, mikن ei Hنntن miellytن, sillن Jumala piirittنن kaikki heidنn tekonsa tiedollaan.
4|109|Katso, te olette puolustelleet heitن maallisessa elنmنssن, mutta kuka on puhuva heidنn puolestaan Jumalan edessن Ylضsnousemuksen pنivنnن tai kuka on oleva heidنn suojelijansa?
4|110|Se, joka tekee jotakin pahaa tai menettelee vننrin omaa sieluansa kohtaan ja sitten pyytنن Jumalalta anteeksi, on huomaava Jumalan pitkنmieliseksi ja laupiaaksi.
4|111|Kuka ikinن tekee synnin, tekee sen ainoastaan itseنnsن vastaan; Jumalahan on tietنvن, viisas.
4|112|Ja se, joka tekee vahingon tai synnin ja sitten tyضntنن syyn viattoman niskoille, kuormittaa itsensن panettelulla ja ilmeisellن synnillن.
4|113|Ja ilman Jumalan mielisuosiota ja laupeutta sinua kohtaan (Muhammed), olisivat muutamat heistن pننtضksensن mukaisesti eksyttنneet sinut, mutta he eksyttنvنt ainoastaan itsensن eivنtkن vahingoita sinua vنhننkننn. Jumala on ojentanut sinulle Pyhنn kirjan ja viisauden sekن opettanut sinulle sen, mitن et tietنnyt, niin, Jumalan mielisuosio sinua kohtaan on ollut suuri.
4|114|Useimmat heidنn salaisista keskusteluistaan eivنt sisنllن mitننn hyvنن. Toisin on hنnen laitansa, joka kehoittaa antamaan almuja, hyvنن harjoittamaan tai sopua rakentamaan ihmisten kesken, sillن sille, joka nنin tekee ikنvضiden Jumalan mielisuosiota, annamme Me suuren palkinnon.
4|115|Mutta sen, joka ryhtyy vastustamaan profeettaa, senjنlkeen kuin oikea tie on hنnelle selvinnyt, ja seuraa jotakin muuta tietن kuin uskovaisten, annamme Me saavuttaa, mitن hنn kننntyi tavoittelemaan. Me saatamme hنnet Helvettiin; mikن kauhea mننrنnpنن!
4|116|Totisesti, Jumala ei anna anteeksi, ettن jotakuta muuta Hنnen rinnallaan jumaloidaan. Kaiken muun paitsi tنmنn antaa Hنn anteeksi kenelle tahtoo, sillن se, joka asettaa jonkun Jumalan rinnalle, on eksynyt ننrimmنiseen harhaan.
4|117|Paitsi Hنntن he rukoilevat epنjumalia, nimittنin naispuolisia, mutta siten he turvautuvat vain kapinalliseen Saatanaan,
4|118|jonka Jumala on kironnut ja joka uhkasi: »Olen totisesti anastava mننrنtyn osan Sinun palvelijoistasi, olen johdattava heidنt harhaan
4|119|ja herنttنvن heissن himoja; olen totisesti kنskevن heitن (taikatarkoituksessa) leikkaamaan kotielنinten korvia ja olen kنskevن heitن pilaamaan Jumalan luomia.» Mutta se, joka ottaa Saatanan suojelijakseen Jumalan sijasta, hukuttaa sielunsa ilmeiseen kadotukseen.
4|120|Hنn antaa heille lupauksia ja synnyttنن heissن himoja, mutta Saatana antaa ainoastaan petollisia lupauksia.
4|121|Heidنn olinpaikkansa on oleva Helvetti, eivنtkن he lضydن pننsyن sieltن.
4|122|Mutta niiden, jotka uskovat ja tekevنt hyviن tضitن, Me annamme astua huvitarhoihin, joissa purot solisevat, ja joissa he iankaikkisesti viihtyvنt. Tنmن on Jumalan totinen lupaus, ja kuka voi olla totuudellisempi sanoissaan kuin Jumala?
4|123|Tنmن ei riipu teidنn toivomuksistanne eikن niidenkننn, jotka ovat Pyhنn kirjan saaneet . Vaan se joka vننryyttن tekee, saa pahan palkan, eikن hنn lضydن puolustajaa eikن auttajaa Jumalaa vastaan.
4|124|Mutta ne, jotka tekevنt hyviن tضitن, olkootpa miehiن tai naisia, ja jotka ovat uskovaisia, nنmن astuvat Paratiisiin eivنtkن kنrsi hituistakaan vننryyttن .
4|125|Kenellن on parempi uskonto kuin sillن, joka kaikkinensa alistuu Jumalan tahtoon, tekee hyvنن ja seuraa vanhurskaan Aabrahamin oppia? Itse Jumala otti Aabrahamin ystنvنkseen.
4|126|Jumalalle kuuluu kaikki taivaassa ja maan pننllن, ja Jumalalla on kaikki vallassaan.
4|127|He kysyvنt sinulta neuvoa naisten suhteen. Sano: »Jumala on ohjeensa antanut; heidنn suhteensa teille luetaan Pyhنstن kirjasta mننrنyksiن orpotytضistن, joille ette anna sitن, mikن on heille asetettu, ja joita ette halua naidai , samoinkuin niistن lapsista, jotka ovat alaikنisiن, ettن nimittنin teidنn on noudatettava oikeutta orpoja kohtaan. Mitن hyvنن teettekin, Jumala tietنن sen totisesti.»
4|128|Ja jos nainen pelkنن miehensن pahoinpitelyن tai hylkimistن, niin ei kummallekaan lueta synniksi, jos he hyvنllن sopivat asian keskenننn, sillن sovinto on paras. Mutta (miesten) mielet valtaa helposti ahneus. Jos teette hyvنن ja pelkننtte Jumalaa, niin Jumala totisesti tietنن teidنn tekonne.
4|129|Ette koskaan kykene kohtelemaan kaikkia vaimojanne samalla tavalla, vaikka sitن hartaasti toivoisittekin. نlkنن kuitenkaan kننntykض koko mieltymyksellنnne yhtننnne, jنttنen toisen itsekseen aivan kuin johonkin vنlitilaan. Jos teette hyvنن ja kartatte pahaa, niin Jumala on totisesti armollinen ja laupias.
4|130|Mutta jos he (mies ja vaimo) eroavat, voi Jumala antaa molemmille ylenmننrin rakkaudestaan, sillن Jumala on kaikkivaltias ja kaikkitietنvن.
4|131|Jumalalle kuuluu kaikki taivaassa ja maan pننllن. Me olemme mننrنnnyt sekن niille, jotka ovat saaneet Pyhنn kirjan ennen teitن, ettن teille itsellenne: »Antakaa kunnia Jumalalle!» Mutta jos olette uskottomia, niin kuuluu Jumalalle totisesti kaikki taivaassa ja maan pننllن; niin, Jumala on itsessننn rajaton, kaiken kunnian omistaja.
4|132|Jumalalle kuuluu kaikki taivaassa ja maan pننllن, ja Jumala riittنن teidنn suojelijaksenne.
4|133|Jos Hنn tahtoo, voi Hنn hنvittنن teidنt, ihmiset, ja luoda toiset sijalle, sillن Jumalalla on sekin vallassaan.
4|134|Jos joku toivoo palkkaa tنssن elنmنssن, niin onhan Jumalan luona sekن tنmنn ettن tulevan elنmنn palkka; niin, Jumala on kuuleva, nنkevن.
4|135|Te uskovaiset, pysykنن horjumatta totuudessa, todistajina Jumalan edessن silloinkin, kun se on haitaksi teille itsellenne tai vanhemmillenne tai lنhimmille omaisillenne. Olkoonpa (asia) rikkaan tai kضyhنn, Jumala on kumpaakin lنhinnن. نlkنن noudattako intohimojanne, niin ettن luisutte pois totuudesta, sillن jos kierrنtte totuutta tai jنtنtte jotakin todistamatta, niin Jumala totisesti tietنن teidنn tekonne.
4|136|Te, jotka uskotte, uskokaa Jumalaan ja Hنnen profeettaansa, siihen Pyhننn kirjaan, jonka Hنn on hنnelle ylhننltن antanut, ja siihen Pyhننn kirjaan, jonka Hنn ennen lنhetti, sillن se, joka kieltنن Jumalan ja Hنnen enkelinsن, Hنnen antamansa Pyhنt kirjoitukset ja Hنnen profeettansa sekن Viimeisen pنivنn, on pitkنlle eksynyt harhaan.
4|137|Mitن taas tulee niihin, jotka ensin uskoivat ja sitten luopuivat, ja taas kننntyivنt, mutta sitten tulivat uskottomiksi ja lopulta paisuivat jumalattomuudessaan, ei Jumala totisesti anna heille anteeksi eikن ohjaa heitن oikealle tielle.
4|138|Vie kaksimielisille sanoma, ettن heitن odottaa tuskallinen rangaistus.
4|139|Ne, jotka ottavat uskottomia ystنvikseen uskovaisten asemesta, etsivنtkض he heiltن kunniaa? Kaikki kunniahan on Jumalan hallussa.
4|140|Hنn on ilmoittanut teille (tنssن) Pyhنssن kirjassa: »Kun kuulette Jumalan tunnusmerkkejن kiellettنvنn ja pilkattavan, نlkنن istuko heidنn kanssaan, ennenkuin he ehkن siirtyvنt puhumaan jostakin toisesta aiheesta.» Sillن muuten olisitte heidنn kaltaisiaan. Jumala on totisesti kokoava ulkokultaiset ja uskottomat yhteen Helvettiin.
4|141|Teidنn suhteenne he vaanivat tilaisuutta, ja jos saatte voiton Jumalan avulla, he sanovat: »Emmekض me ole teidنn puolellanne?» Jos taas uskottomilla on menestystن, he sanovat: »Eikض meillن ollut ylivoima, ja me kuitenkin suojelimme teitن uskovaisia vastaan?» Mutta Jumala on tuomitseva teidنn vنlillنnne Ylضsnousemuksen pنivنnن eikن Jumala totisesti ole koskaan antava uskottomille mitننn menestystن uskovaisia vastaan.
4|142|Katso, teeskentelijنt koettavat pettنن Jumalaa, mutta juuri Hنn pettنن heidنt. Kun he asettuvat rukoilemaan, he seisovat veltosti, tekeytyvنt hurskaiksi ihmisten silmissن, mutta todellisuudessa vنhنn vنlittنvنt Jumalasta.
4|143|Horjuessaan kahden tien vنlillن he eivنt kuulu sinne eivنtkن tنnne. ja sille, jonka Jumala antaa eksyن, et sinن, Muhammed, ole lضytنvن pelastustietن.
4|144|Te, jotka uskotte, نlkنن ottako uskottomia ystنviksenne uskovaisten sijasta! Tahdotteko siten antaa Jumalalle kiistنmنttضmنn rankaisuvallan itseenne nنihden?
4|145|Teeskentelijنt totisesti joutuvat Tulen pohjimmaiseen kuiluun, etkن sinن lضydن heille ketننn auttajaa,
4|146|paitsi, jos he katuvat ja tekevنt parannuksen, pitنvنt kiinni Jumalasta ja Jumalalle nنyttنvنt uskonsa vilpittضmyyden. Nنmن tulevat olemaan uskovaisten kanssa, ja uskovaisille Jumala on antava suuren palkinnon.
4|147|Mitن syytن olisi Jumalalla rangaista teitن, jos te olette kiitollisia ja uskotte (Hنneen)? Jumala siunaa ja palkitsee vنhنiset teot ja tietنن kaiken.
4|148|Jumala ei rakasta sitن, ettن ihmisistن levitetننn pahoja huhuja, paitsi milloin joku on kنrsinyt vننryyttن; niin, Jumala on kuuleva, tietنvن.
4|149|Jos te jotakin hyvنن ihmisistن ilmaisette tai toisten virheitن salaatte tai pahaa annatte anteeksi, niin on Jumala totisesti sننlivنinen ja mahtava.
4|150|Ne, jotka kieltنvنt Jumalan ja hنnen profeettansa ja tekevنt eron Jumalan lنhettنmien profeettain vنlillن sanoen: »Me uskomme erنisiin, mutta emme usko toisiin heistن» ja koettavat lضytنن keskitien,
4|151|ne ovat todella uskottomia, ja uskottomille Me olemme valmistanut hنpeنllisen rangaistuksen.
4|152|Mutta niille, jotka uskovat Jumalaan ja Hنnen lنhettilنihinsن tekemنttن mitننn erotusta heidنn vنlillننn, Me olemme antava heidنn palkkansa; niin, Jumala on armollinen ja laupias.
4|153|Ne, jotka ovat saaneet Pyhنn kirjan, vaativat, ettن sinن heille loihtisit Kirjan taivaasta, mutta Moosekselta vaativat he muinoin vielن enemmنn ja sanoivat: »Anna meidنn silmillنmme nنhdن Jumala!» Ja salama iski heihin heidنn jumalattomuutensa tنhden. Sitten he valitsivat vasikan epنjumalakseen, huolimatta (Jumalan herruuden) selvistن todistuksista, jotka heidنn osakseen olivat tulleet, mutta me annoimme heille anteeksi tنmنn ja annoimme Moosekselle avoimet valtuudet.
4|154|Ja (Siinain) vuoren kohotessa heidنn ylitseen Me solmimme liiton ja sanoimme heille: »Astuessanne portista kaupunkiin kumartakaa maahan». Lisنksi sanoimme heille: »Alkنن rikkoko sapattia!» ja otimme heiltن lujan vakuutuksen.
4|155|Mutta Jumala hylkنsi heidنt siksi, ettن he rikkoivat liittonsa ja kielsivنt Jumalan tunnusmerkit, surmasivat syyttن profeetat ja sanoivat: »Meidنn sydنmemme ovat ympنrileikkaamattomat» - Jumala on sulkenut ne sinetillننn heidنn uskottomuutensa tنhden, niin ettن vain harvat uskovat -
4|156|ja siksi, etteivنt he uskoneet (Jeesukseen), vaan levittivنt kauhistuttavaa parjausta Mariasta
4|157|ja sanoivat: »Me olemme totisesti surmanneet Messiaan, Jeesuksen, Marian pojan, Jumalan lنhettilننn - mutta he eivنt olleet surmanneet eivنtkن ristiinnaulinneet hنntن, vaan siltن vain nنytti heistن , ja ne, jotka siitن kiistelevنt, ovat itsekin epنtietoisia: heillن ei ollut varmaa tietoa, vaan he kehittelivنt ainoastaan olettamuksia. Todellisuudessa he eivنt ole surmanneet hنntن (lopullisesti),
4|158|vaan Jumala on ottanut hنnet luokseen, sillن Jumala on mahtava ja viisas.
4|159|Eikن Pyhنn kirjan omaavien joukossa ole ketننn, jolla ei olisi oikeata uskoa hنneen ennen kuolemaansa , (muuten) Ylضsnousemuksen pنivنnن hنn on todistava heitن vastaan.
4|160|ja juutalaisten jumalattomuuden tنhden Me olemme kieltنnyt heiltن erنitن hyviن ruokia, jotka ennen olivat heille sallittuja, ja tنmنn olemme tehnyt varsinkin siksi, ettن he estنvنt niin monia pننsemنstن Jumalan tielle
4|161|ja harjoittavat koronkiskomista, vaikka se on kielletty, ja kنyttنvنt vننrin toisten ihmisten omaisuutta; niin, uskottomille heidنn joukossaan olemme valmistanut tuskallisen rangaistuksen.
4|162|Mutta niille heistن , joilla on perusteelliset tiedot ja jotka uskovat siihen, mikن sinulle on ilmoitettu, ja siihen, mikن on ennen sinua lنhetetty, ja varsinkin niille, jotka hartaasti rukoilevat, antavat almuja, uskovat Jumalaan ja Viimeiseen pنivننn, Me annamme suuren palkinnon.
4|163|Me olemme totisesti antanut sinulle ilmestykset, samoinkuin annoimme Nooalle ja profeetoille hنnen jنlkeensن; samoin Me olemme antanut ilmestyksiن Aabrahamille, Ismaelille, lisakille, Jaakobille, Israelin sukukunnille, Jeesukselle, Jobille, Joonalle, Aaronille ja Salomolle; Daavidille olemme antanut Psalttarin.
4|164|Toisista Jumalan lنhettilنistن Me olemme sinulle maininnut, toisista emme ole sinulle maininnut: Mooseksen kanssa Jumala puhui itse henkilضkohtaisesti.
4|165|Oli profeettoja, jotka toivat ihmisille ilosanoman ja (toisia, jotka) varoittivat, jottei ihmisillن heidنn lنhettنmisensن jنlkeen olisi mitننn veruketta Jumalaa vastaan; Jumala on, nنet, mahtava ja viisas.
4|166|Jumala itse todistaa sen, minkن Hنn on sinulle ilmoittanut; Hنn on ilmoittanut sen viisaudessaan. Samoin enkelit todistavat sen, ja Jumala riittنن todistajaksi.
4|167|Ne, jotka ovat uskottomia ja estelevنt (muitakin) Jumalan tieltن, ovat totisesti menneet pitkنlle harhaan.
4|168|Niille, jotka ovat uskottomia ja tekevنt vننryyttن, ei Jumala totisesti anna anteeksi eikن ohjaa heitن muulle tielle
4|169|kuin sille, joka pننttyy Helvettiin, jossa he iنti pysyvنt: ja tنmن on helppoa Jumalalle.
4|170|Ihmiset, nyt on profeetta tullut teidنn luoksenne tuoden totuuden Herraltanne; uskokaa siis omaksi hyضdyksenne! Mutta jos ette usko, niin totisesti on sittenkin Jumalan vallassa kaikki taivaassa ja maan pننllن; katso, Jumala on tietنvن, viisas.
4|171|Te, joille on annettu Pyhن kirja, نlkنن menkض liiallisuuksiin uskonnossanne نlkننkن sanoko Jumalasta muuta kuin totta. Messias, Jeesus, Marian poika, on ainoastaan Jumalan profeetta ja Hنnen Marialle lنhettنmنnsن Sana sekن Hنnestن (hنnen pننllensن) tullut Henki; uskokaa siis Jumalaan ja Hنnen lنhettilنisiinsن نlkننkن sanoko: »Kolminaisuus!» Ei, lopettakaa (Kolminaisuudesta puhuminen) omaksi hyضdyksenne! Jumala on yksi ainoa Jumala. Luoksepننsemنtضn on Hنnen majesteettiutensa, jotta Hنnellن soveltuisi olemaan poika. Hنnelle kuuluu kaikki taivaassa ja maan pننllن; Jumala yksin riittنن Suojelijaksi.
4|172|Messias ei koskaan ylenkatso osaansa: olla Jumalan palvelija, eivنtkن sitن tee enkelitkننn, jotka saavat lنhestyن Hنntن. Mutta ne, jotka ylenkatsovat Hنnen palvelemisensa ja ovat rضyhkeitن, Hنn on kaikki kokoava eteensن.
4|173|ja silloin niille, jotka uskovat ja tekevنt hyviن tضitن, Hنn on antava tنyden palkan, lisنten vielن heille sulasta suosiostaan, mutta mitن niihin tulee, jotka ylenkatsoivat Hنnet ja olivat rضyhkeitن, niin Hنn rankaisee heitن tuskallisella rangaistuksella,
4|174|eivنtkن he lضydن ketننn suojelijaa eikن auttajaa Jumalaa vastaan.
4|175|Ihmiset, nyt on osaksenne tullut todistus Herraltanne. ja Me olemme lنhettنnyt kirkkaan valon luoksenne.
4|176|Mitن niihin tulee, jotka uskovat Jumalaan ja lujasti kiintyvنt Hنneen, niin Hنn on sulkeva heidنt laupeuteensa ja suosioonsa ja ohjaava heidنt luokseen oikeata tietن.
5|1|Te, jotka uskotte, tنyttنkنن velvollisuutenne uskollisesti! Sallitut ovat teille (ravinnoksi) karjanne elنimet, paitsi ne, joista (tنssن kirjassa) sanotaan, samoin on kielletty (pyhiinvaellusretkellن) riistakin, jota pyhiinvaelluspukunne ei salli teidنn metsنstنن. Katso, Jumala sننtنن niinkuin tahtoo.
5|2|Te. jotka uskotte, نlkنن aiheuttako Jumalan sننtنmien perinnنistapojen hضltymistن, olipa kyseessن pyhitetty kuukausi, uhrit, kضynnضkset tai retkikunnat, jotka pyrkivنt Rauhoitettuun temppeliin etsien Jumalan armoa ja mielisuosiota. Mutta kun olette (pyhiinvaellukselta) palanneet ja pukeutuneet tavallisiin vaatteisiinne, saatte pyytنن riistaa. نlkضضn viha niitن vastaan jotka tekivنt esteitن teille teidنn matkatessanne Rauhoitettuun pyhنkkضضn, johtako teitن vننryyden tekoihin, vaan auttakaa toisianne hyvyyteen ja hurskauden noudattamiseen. نlkنن tukeko toisianne synnissن ja rikkomuksissa, vaan tنyttنkنن Jumalalle velvollisuutenne. Katso, Jumala on ankara rangaistessaan.
5|3|Kielletyt ovat teiltن itsestننn kuolleet elنimet, veri, sianliha, ja (elنimet), joiden teurastus on tapahtunut jonkun muun nimeen kuin Jumalan , samoin kuristumalla tai iskuvammoista kuolleet elنimet tai pudotessaan surmansa saaneet, sarvilla kuoliaaksi pusketut, petojen raatelemat, ellette teurastamalla ole tehneet niitن nautittaviksi, ja vihdoin epنjumalille uhratut elukat. Kielletty on teitن jakamasta keskenنnne (uhrielukoita) arpomalla nuolia. Tنmن on pakanallista. Nykyننn ei uskottomilla ole toivoa turmella teidنn uskontoanne, joten نlkنن heitن pelنtkض, pelنtkنن Minua! Tنnن pنivنnن Minن olen saattanut tنydelliseksi teidنn uskontonne ja sallinut mielisuosioni ylenpalttisesti tulla teidنn osaksenne, olen armossani antanut Islaamin teidنn uskonnoksenne. Kuka nنlنn pakottamana, ei tahallaan, rikkoo (نskenmainittuja) kieltojamme vastaan, (hنnelle) Jumala on anteeksiantava, laupias.
5|4|He kysyvنt sinulta (Muhammed), mikن heille on (ravinnoksi) sallittua. Sano: (kaikki) hyvنt ravintoaineet ovat teille sallittuja. Myضs (on teille sallittu) niiden petolintujen saalis, jotka olette riistaa pyydystنmننn opettaneet aivan kuin koiranne. Jumalan teille neuvoman taidon mukaan; syضkنن mitن ne pyydystنvنt teille, tehkنن se Jumalan nimeen ja jumalanpelossa. Katso, Jumala on nopea vaatimaan tilille.
5|5|Nykyننn ovat (kaikki) hyvنt nautittavat teille sallitut. Pyhنn kirjoituksen saaneiden kنyttنmنt ruoat ovat luvalliset teille ja teidنn ruokanne ovat luvalliset heille. Samoin ovat (sallitut teille) hyveelliset oikeauskoisten naiset ja hyveelliset naiset kansoista, joille ennen teitن Kirjoitukset annettiin; teidنn on annettava heille (sننdetyt) aviolahjat ja elettنvن heidنn kanssaan kunniallisesti, karttaen haureutta, ottamatta heitن vain rakastajattariksenne. Ken uskontonsa pettنن, hنnen tyضnsن raukeaa tyhjiin ja hنn joutuu kadotettujen pariin tulevassa elنmنssن.
5|6|Te, jotka uskotte! Noustessanne rukoilemaan peskنن kasvonne ja kنtenne kyynنrpننtن myضten, pyyhkikنن pننnne ja peskنن jalkanne nilkkoja myضten. Ja jos olette tahriintuneet, tehkنن itsenne puhtaaksi. Ja jos olette sairaina tai matkalla tai joku teistن tulee kنymنlنstن, tai olette olleet yhteydessن naisten kanssa, eikن vettن ole saatavissa, niin hangatkaa kasvonne ja kنtenne hienolla, puhtaalla hiekalla. Jumala ei sنlytن pننllenne hankaluuksia, mutta tahtoo, ettن vaeltaisitte puhtaudessa ja ettن Hنnen armonsa teissن tulisi tنydelliseksi, jotta olisitte kiitolliset.
5|7|Muistakaa Jumalan armoa ja Hنnen liittoaan, jonka Hنn teki kanssanne, teidنn sanoessanne: »Me kuulemme ja me tottelemme»; ja tنyttنkنن velvollisuutenne Jumalaa kohtaan. Jumala totisesti tietنن tekonne.
5|8|Te, jotka uskotte! Nouskaa( rohkeina) todistamaan oikeamielisesti Jumalan asian puolesta, نlkننkن antako ihmisten vihamielisyyden estنن teitن menettelemنstن oikein. Olkaa oikeamielisiن, - se on lنhinnن hurskautta, - ja kunnioittakaa Jumalaa, sillن totisesti Jumala tietنن mitن teette.
5|9|Jumala on antanut lupauksensa niille, jotka uskovat ja hyviن tضitن tekevنt: heidنn on anteeksiantamus ja suuri palkka.
5|10|Ja ne, jotka eivنt usko ja kieltنvنt Meidنn ilmoituksemme, ovat tulen omia.
5|11|Te, jotka uskotte! Muistakaa Jumalan suosiota kohtaanne, kun erنs heimo yritti kنydن kنsiksi teihin, mutta Hنn piti sen kنdet loitolla. Ja antakaa kunnia Jumalalle. Jumalaan pankoot oikeauskoiset turvansa.
5|12|Jumala teki muinoin liiton Israelin lasten kanssa, ja Me korotimme heidنn keskuudestaan kaksitoista johtomiestن, ja Jumala sanoi: »Katso Minن olen kanssanne. Jos te suoritatte hartautenne sننnnضllisesti, annatte almuja, uskotte lنhettilنihini, tuette heitن ja lainaatte Jumalalle jalon korottoman lainan, niin Minن totisesti annan syntinne anteeksi ja pننstنn teidنt huvi~ tarhoihin, joissa purot solisevat. ja se teistن, joka tنmنn jنlkeen ei usko, joutuu harhaan oikealta tieltن.»
5|13|Ja siksi, ettن he rikkoivat liittonsa, Me olemme kironnut heidنt ja kovettanut heidنn sydنmensن. He sotkevat Kirjoituksen sanoja ja ovat unohtaneet osan siitن, mitن heille opetettiin. Lakkaamatta havaitset kieroa menettelyن kaikkien heidنn puoleltansa, lukuunottamatta muutamia harvoja. Mutta siedن heitن ja anna anteeksi; katso, Jumala rakastaa jalomielisiن.
5|14|Niidenkin kanssa, jotka sanovat: »Katso, Me olemme kristittyjن», Me teimme liiton, mutta he unohtivat osan siitن, mitن heille opetettiin. Sentنhden Me herنtimme heissن kaunan ja vihan toisiansa vastaan aina Ylضsnousemuspنivننn asti, jolloin Jumala tekee heille selviksi heidنn kنttensن tyضt.
5|15|Te, joiden ovat Kirjoitukset! Nyt on tullut luoksenne Meidنn lنhettilننmme tنhdentنen teille paljon siitن, minkن talletitte Kirjoituksessa, ja jنttنen paljon syrjننn. Nyt on teille tullut Jumalalta valo ja selvن Kirjoitus,
5|16|jonka mukaisesti Jumala ohjaa rauhan poluille niitن, jotka etsivنt Hنnen mielisuosiotaan. Pimeydestن tahtoo Hنn pننstنن heidنt valkeuteen ja opastaa heidنt oikealle tielle.
5|17|Ne ovat todella epنuskoisia, jotka sanovat: »Katso, Jumala on Messias, Marian poika.» Sano heille: »Kuka sitten voi mitننn Jumalaa vastaan, jos Hنn tahtoo hukuttaa vaikkapa Messiaan, Marian pojan, ja hنnen نitinsن ja ylipننnsن jok'ainoan maan pننllن. Jumalan on herruus taivaassa ja maassa ja niiden vنlisessن avaruudessa. Hنn luo mitن tahtoo, ja Jumala on kaikkivoipa.
5|18|Juutalaiset ja kristityt vنittنvنt: »Me olemme Jumalan poikia ja lempilapsia.» Sano: »Miksi Hنn sitten kurittaa teitن syntienne tنhden? Ei, te olette vain Hنnen luomiaan kuolevaisia. Hنn armahtaa, ketن Hنn tahtoo, ja Hنn kurittaa, ketن tahtoo. Jumalan on yliherruus taivaassa ja maan pننllن ja niiden vنlillن, Hنn on mننrنnpنن.»
5|19|Te, joiden ovat Kirjoitukset! Nyt on Meidنn lنhettilننmme tullut luoksenne tekemننn kaiken selvنksi tauon jنlkeen, jolloin ei ollut lنhettilنitن, jottette sanoisi: »Ei tullut luoksemme yhtننn ilosanoman tuojaa eikن varoittajaa.» Nyt on ilosanoman tuoja ja varoittaja tullut teille. Jumala on kaikkivoipa.
5|20|Entن kun Mooses sanoi kansalleen: »Kansani! Muistakaa Jumalan suosiota kohtaanne; kuinka Hنn lنhetti keskuuteenne profeettoja ja asetti teille kuninkaita ja antoi teille sen, (mitن) Hنn ei antanut kenellekننn (muulle) luoduistaan.
5|21|Kansani, kulkekaa sisنlle Jumalan luvattuun pyhننn maahan. نlkنن kننntykض pakoon, muutoin varmaan joudutte perikatoon.
5|22|He sanoivat: »Mooses, katso, jنttilنiskansaa asustaa siellن, emmekن me pننse sinne, ennenkuin he poistuvat. Kun he ovat lنhteneet, menemme me sinne.»
5|23|Silloin puhui kaksi heistن, jotka pelkنsivنt Herraa ja olivat Jumalan suosiossa: »Kنykنن sisننn portin kautta heidنn luokseen, ja kun olette sisنlle pننsseet, olette voittavat. Siis pankaa luottamuksenne (Jumalaan), jos olette uskovaisia.»
5|24|He sanoivat: »Emme koskaan kنy sisنlle niin kauan kuin he siellن ovat. Mene sinن ja sinun Herrasi ja taistelkaa! Me jننmme tنnne.»
5|25|Hنn sanoi: »Herra! Minulla ei ole valtaa (enنن) muiden kuin itseni ja veljeni suhteen; tule Sinن erotuomariksi meidنn ja vننrintekijنin vنlille.»
5|26|(Heidنn Herransa) sanoi: »Tنmنn tنhden olkoon se heiltن kielletty maa neljنkymmentن vuotta, jotka heidنn on erنmaassa vaellettava. نlن siis katkeroidu vننrintekijنkansan vuoksi.
5|27|Mutta lue heille totuuden mukaisesti kertomus Aadamin kahdesta pojasta, kuinka kumpikin heistن uhrasi ja toisen uhri vastaanotettiin, toisen uhria ei vastaanotettu. (Toinen) sanoi: »Totisesti, minن surmaan sinut», ja toinen vastasi: »Jumala ottaa vastaan vain niiden uhrin, jotka karttavat pahaa.
5|28|Vaikka nostaisitkin kنtesi minua vastaan surmataksesi minut, en minن nosta kنttنni surmatakseni sinua, katso, minن pelkننn Jumalaa, luomakunnan Herraa.
5|29|Katso, ennemmin suon Sinun kantaa rangaistuksen synnistن minua vastaan sekن omista synneistنsi ja tulla tulen omaksi.Se on pahantekijنn palkka.»
5|30|Mutta (toisen) intohimo pakotti hنnet tappamaan veljensن; hنn surmasi hنnet ja tuli kadotettujen lukuun.
5|31|Ja Jumala lنhetti korpin, joka raapi maata nنyttننkseen hنnelle, kuinka hنnen veljensن alaston ruumis olisi kنtkettنvن. Mutta hنn sanoi: »Voi minua! Pitننkض minun olla tuon korpin kaltainen ja kنtkeن veljeni ruumis?» Ja hنn tuli katuvaisten lukuun.
5|32|Tنmنn johdosta annoimme Israelin lapsille sننdضksen, ettن kuka ikinن ottaa hengiltن ihmisen muutoin kuin verikostoksi tai pahuuden ehkنisemiseksi maassa, hنn on kuin olisi tappanut kaikki ihmiset; ja ken ikinن pelastaa yhden hengen, hنn on kuin olisi pelastanut kaikkien ihmisten hengen.Meidنn lنhettilننmme tulivat aikoinaan heidنn luokseen selvin todistuksin (Jumalan yliherruudesta), mutta katso, senkin jنlkeen monet ihmisistن tulivat irstaiksi maan pننllن.
5|33|Ainoa palkka niille, jotka sotivat Jumalaa ja Hنnen lنhettilنstننn vastaan sekن levittنvنt turmiota maassa, on ettن heidنt tapetaan tai ristiinnaulitaan, tai heidنn kنtensن ja jalkansa hakataan poikki eri puolilta, ristiin, tai heidنt karkoitetaan maasta. Sellainen on heidنn hنvنistyksensن tنssن elنmنssن, ja tulevassa heille on kauhea kuritus,
5|34|lukuunottamatta niitن, jotka katuvat, ennenkuin te saatte heidنt valtaansa. Sillن tietنkنن, ettن Jumala on pitkنmielinen, laupias.
5|35|Te, jotka uskotte! Pitنkنن Jumala kunniassa ja etsikنن Hنnen lنheisyyttننn sekن ponnistelkaa Hنnen retkellننn, jotta olisitte onnellisia.
5|36|Mitن tulee uskottomiin, niin totisesti, vaikka heidنn olisi kaikki, mitن maassa on, ja yhtن paljon lisنن heidنn lunastamisekseen ylضsnousemuspنivنnن, ei sitن heiltن vastaanotettaisi. He ovat tuskallisen rangaistuksen omat.
5|37|He pyrkivنt pois tulesta, mutta eivنt pننse. Heidنn rangaistuksensa on pysyvن.
5|38|Varkailta taasen, olkootpa mies~ tai naispuolisia, leikatkaa kنdet. Se on palkka heidنn omista teoistaan ja muita varoittava kuritus Jumalalta. Jumala on mahtava, viisas.
5|39|Mutta ken tekee katumuksen ja parannuksen pahoista teoistaan, hنntن kohtaan on Jumala sننlivنinen. Jumala on totisesti armahtava, laupias.
5|40|Etkض tiedن, ettن Jumalalle kuuluu herruus taivaassa ja maan pننllن? Hنn rankaisee ketن tahtoo ja armahtaa ketن tahtoo. Jumala on Kaikkivaltias.
5|41|Lنhettilنs, نlن katkeroidu niistن, jotka kilpailevat keskenننn epنuskosta, jotka huulillaan tunnustavat: »Me uskomme», mutta joiden sydنmet eivنt usko, نlن myضskننn (katkeroidu) juutalaisista, jotka mielellننn kuuntelevat valheita, kuuntelevat vieraita ihmisiن, jotka eivنt tule sinun luoksesi. He tempaavat Kirjoitusten sanoja pois kohdaltaan ja sanovat: »Jos ne teille nنin annetaan, ottakaa ne vastaan; ellei, niin varokaa!» Jos kenet Jumala mننrنن syntiin, et sinن (yrityksillنsi) voi lainkaan hنntن auttaa Jumalaa vastaan. Ne ovat sellaisia, joiden sydنmiن Jumala ei tahdo puhdistaa. Tنssن elنmنssن saavat he osakseen hنpeنtن ja tulevassa kauhean kurituksen.
5|42|He kنrkkyvنt (kuulla) valheita! He ahnehtivat laitonta voittoa! Jos he tulevat luoksesi (Muhammed), tuomitse heidنn riidassaan tai epنن se heiltن. Jos kieltنydyt (tuomitsemasta), eivنt he voi sinua vahingoittaa, mutta jos tuomitset, tee se oikeudenmukaisesti. Katso, Jumala rakastaa oikeudenmukaisia.
5|43|Kuinka tulevatkaan he luoksesi tuomittavaksi, vaikka omistavat Tooran, joka sisنltنن Jumalan tuomiot? Joka tapauksessa menettelevنt he toisin jنlkeenpنin. Eivنthنn tنllaiset ole uskovaisia.
5|44|Olemmehan totisesti ylhننltن lنhettنnyt Tooran, jossa on johdatus ja valkeus. Senhنn mukaan juutalaisia tuomitsivat profeetat - jotka kuuluivat muslimeihin - sekن opettajat ja kirjanoppineet, koska heidنt oli mننrنtty pitنmننn huolta Jumalan kirjasta, jonka (elنviن) todistajia he olivat. نlkنن siis pelنtkض ihmisiن, vaan pelنtkنن ainoastaan Minua. Tunnusmerkkiنmme نlkنن vaihtako mitنttضmننn. Joka ei kنytن Jumalan ilmestystن oikein, on uskoton.
5|45|Me mننrنsimme heille siinن: henki hengestن, silmن silmنstن nenن nenنstن, korva korvasta ja hammas hampaasta samoin kuin haava haavasta; mutta ken ehنttنن (kostamaan) tuomiotta, jننkضضn enemmنttن hyvityksettن; kuka taasen ei tuominnut niin kuin Jumalan ilmoitus mننrittelee, kuuluu vننrintekijضihin.
5|46|Ja Me lنhetimme profeettain jنlkeen Jeesuksen, Marian pojan, vahvistaen sen, mikن ennen Hنntن oli sanottu Toorassa; Hنnelle Me annoimme evankeliumin, joka sisنlsi johdatuksen ja valkeuden sekن varmensi sen, mikن edellن oli sanottu Toorassa, - ollen myضs johdatukseksi ja kehoitukseksi niille, jotka karttavat pahaa.
5|47|Ja evankeliumin seuraajien piti tuomita sen mukaisesti, kuin Jumala oli siinن ilmoittanut; mutta kuka ikinن ei tuominnut Jumalan ilmoituksen mukaisesti, kuuluu vننrintekijضihin.
5|48|Nنin Me olemme ilmaissut sinulle (Muhammed) Totuuden kirjan varmentaaksemme edeltنkنyneet kirjoitukset ja sنilyttننksemme niiden tarkkuuden; arvostele siis niitن Jumalan ilmoituksen mukaisesti, نlنkن seuraa sellaisten alhaisia vaistoja, jotka luopuvat sinulle ilmaistusta totuudesta; kullekin (heimollenne) Me sننsimme omat lakinsa ja tapansa. Jos olisi ollut Jumalan tahto, Hنn olisi muovaillut teidنt kaikki yhdeksi kansaksi, ellei Hنn olisi tahtonut koetella teitن erikseen annetuin totuuksin; sentنhden rientنkنن kilvan toistenne kanssa hyveiden harjoittamiseen. Kaikkien on teidنn palattava Jumalan eteen, ja Hنn kyllن antaa teille lopullisen selvyyden siitن, mistن olitte erimielisiن.
5|49|Siten on sinun (Muhammed) arvosteltava heitن sen mukaan kuin Jumala on ilmoittanut, نlنkن seuraa heidنn alhaisia viettejننn, vaan ole heidنn suhteensa varuillasi, etteivنt he viettelisi sinua pois osastakaan niitن totuuksia, jotka Jumala on sinulle ilmoittanut. Mutta jos he uskostaan luopuvat, tiedن silloin, ettن Jumala aikoo rangaista heitن jostakin heidنn vننryydestنnsن; totisesti ovat monet kansasta lainrikkojia.
5|50|Pimeyden pنivien lakiako he sitten takaisin kaipaavat? Kuka muu kuin Jumala on parempi tuomari niille, jotka ovat uskossaan varmoja.
5|51|Te, jotka uskotte! نlkنن lyضttنytykض juutalaisten ja kristittyjen ystنviksi, - he ovat ystنviن vain toisilleen, ja joka ottaa heidنt liittolaisikseen, on yksi heistن. Jumala ei totisesti ulota johdatustaan vننrنmielisiin.
5|52|Mutta heidنn ystنvikseen nنette te rientنvنn sellaisten, joiden sydنmiن tauti tنrvelee ja jotka sanovat: »Me pelkننmme onnettomuuden meitن kohtaavan.» Nyt voikin tapahtua, ettن Jumala antaa (muslimeille) voiton heistن tai lنhettنن rangaistuksen suoraan Itseltننn, niin ettن he joutuvat katumaan sitن, mitن sisimmنssننn salailivat.
5|53|Tنllضin oikeauskoiset sanovat: »Nنmنkض ovat niitن, jotka vannoivat Jumalan nimeen pyhimmنt valansa, ettن varmasti kuuluvat teihin?» Heidنn tekonsa tulevat mitنttضmiksi ja itse he joutuvat hنviضlle.
5|54|Te, jotka uskotte! Jos teistن tulee uskonluopioita, silloin Jumala nostaa itselleen kansan, jota Hنn rakastaa ja joka rakastaa Hنntن, ollen sنvyisن oikeauskoisia kohtaan, urhea uskottomia vastaan, eteenpنin pyrkivن Jumalan tiellن, pelkننmنttن arvostelijain moitteita. Tنllainen on Jumalan armo, Hنn osoittaa sen kenelle suvaitsee, sillن Jumala on ننretضn, tietنvن.
5|55|Teidنn liittolaisenne ovat siis: Jumala ja Hنnen lنhettilننnsن sekن oikeauskoiset, nimittنin ne, jotka rukouksessa pysyvنt ja jakelevat asetettuja almuja Jumalaa nضyrنsti palvellen.
5|56|Ne taas, jotka ovat liitossa Jumalan ja Hنnen lنhettilننnsن sekن oikeauskoisten kanssa, ovat totisesti sillن puolella, jolle Jumala suo voiton.
5|57|Te, jotka uskotte! Niiden joukosta, joille Kirjoitus oli ennen teitن annettu, نlkنن ottako sellaisia ystنviksenne, jotka pitنvنt pilkkana tai leikintekona teidنn uskontoanne, نlkننkن myضs jumalattomien joukosta, vaan osoittakaa hurskautenne Jumalalle, jos olette uskovaisia.
5|58|Kun te kokoonnutte rukoukseen, he ottavat sen pilan ja leikin kannalta, sillن he ovat totisesti ymmنrtنmنtضntن vنkeن.
5|59|Sano: »Voi, te Kirjoitusten kansa, siitنkض te meitن arvostelette, ettن me uskomme Jumalaan sekن siihen, mikن meille ylhننltن lنhetettiin ja mikن on ennen meitن ylhننltن lنhetetty? Totisesti ovat useimmat teistن uppiniskaisia.»
5|60|Sano: »Onko minun lueteltava teille erنitن, jotka Jumalan kostoa ovat vielنkin enemmنn kokeneet? Nنitن ovat ne, joilta Jumala on riistنnyt suosionsa ja jنttنnyt vihansa heidنn pننlleen.Ne, joiden keskuuteen Hنn on siittنnyt apinoita ja sikoja ja jotka paholaista palvelevat, - nنmن ovat vielن kurjempia ja etننmmنlle eksyneitن oikealta tieltن.»
5|61|Kun he tulevat luoksenne, he sanovat: »Me uskomme», ja saattavathan he todellakin tulla tنssن luulossaan ja mennن tiehensن samassa harhassa, mutta Jumala tietنن parhaiten, mikن heissن piilee,
5|62|ja sinن tulet nنkemننn enimpنin heistن yhdessن rientنvنn synteihin ja rikkomuksiin sekن syضvنn kiellettyن. Pahaa on totisesti se, mitن he tekevنt.
5|63|Miksi eivنt heidنn opettajansa ja viisaat estن heitن puhumasta synnillistن ja syضmنstن kiellettyن? Pahaa on totisesti se mitن he tekevنt.
5|64|Ja juutalaiset sanovat: »Jumalan kنdet ovat sidotut.» Heidنn kنtensن sidotut ovat, ja he ovat jننneet ilman Jumalan suosiota, koska niin sanovat. Ei, Hنnen molemmat kنtensن ovat ojennetut, mutta Hنn jakelee niin kuin Hنn suvaitsee. Ja sekin, minkن Herrasi on sinulle ylhننltن ilmoittanut, vain yllyttنن useimpia heistن irstaisuuteen ja uskottomuuteen. Siksi Me olemmekin kylvنnyt kaunaa ja vihaa heidنn keskuuteensa aina ylضsnousemuksen pنivننn asti. Joka kerta, kun he sytyttنvنt sodan liekin, Jumala sammuttaa sen, ja he harhailevat maan pننllن pahaa tehden, eikن Jumala rakasta niitن, jotka pahaa tekevنt.
5|65|Jospa Kirjoitusten kansa todellakin uskoisi ja hartautta harjoittaisi, Me varmasti pyyhkisimme heidنn pahuutensa heistن ja Me totisesti sallisimme heidنn astua autuuden tarhoihin.
5|66|Ja jos he olisivat pitنneet kiinni Toorasta ja evankeliumista sekن siitن, minkن heidنn Herransa on ylhننltن ilmaissut, olisivat he totisesti saaneet nauttia siunausta ylhننltن samoinkuin maasta tulevaa. Heidنn joukossaan on oikeamielisiنkin, mutta kelvotonta on se, mitن suurin osa heistن tekee.
5|67|Lنhettilنs! Julista sitن, minkن Herrasi on sinulle ylhننltن lنhettنnyt, sillن jos et niin tee, et voi pitنن itseنsi lainkaan Hنnen sanansaattajanaan. Kyllن Jumala varjelee sinut ihmisiltن. Jumala ei totisesti ulota johdatustaan uskottomiin.
5|68|Sano: »Te Kirjoitusten kansa, teidنn perustanne on kestنmنtضn, ellette pidن kiinni Toorasta ja evankeliumista sekن siitن, minkن teille Herranne on ylhننltن ilmaissut.» Se, mikن on sinulle ylhننltن ilmoitettu, vain yllyttنن useimpia heistن irstaisuuteen ja uskottomuuteen. نlن siis murehdi uskottomasta kansasta.
5|69|Niiden suhteen, jotka uskovat (Koraaniin), sekن juutalaisten ja sabealaisten samoin kuin kristittyjen suhteen olkoon niin, ettن joka uskoo Jumalaan ja ylضsnousemuksen pنivننn ja tekee hyvنن, sitن ei pelko valtaa eikن hنn joudu murheeseen.
5|70|Me teimme liiton Israelin lasten kanssa, ja Me lنhetimme heidنn luoksensa sananjulistajia; ja koska ikinن heidنn tykضnsن tuli profeetta tuoden sanoman, joka ei ollut heille mieleen, niin joitakuita niistن he kutsuivat valehtelijoiksi, ja toisia he surmasivat.
5|71|Ja he luulivat, ettei heille ole rangaistusta, ja yltyivنt sokeudessaan ja kuuroudessaan; vielن sittenkin Jumala kننntyi heidنn puoleensa laupiaasti, mutta monet heistن tulivat aivan sokeiksi ja kuuroiksi; kyllن Jumala nنkee, mitن he tekevنt.
5|72|Totisesti ne ovat harhauskossa, jotka sanovat: »Jumala on Messias, Marian poika»; mutta Messias sanoi: »Oi, Israelin lapset! Palvelkaa Jumalaa, - minun Herraani ja teidنn Herraanne.» Totisesti, kuka ikinن rinnastaa (muita) Jumalaan, hنneltن Jumala kieltنن pننsyn autuuden puutarhaan, ja Hنnen asuinsijansa on tuli; siellن ei ole auttajia vننrintekijضille.
5|73|Totisesti ne ovat harhauskossa, jotka sanovat: »Jumala on kolmas kolmesta.» Eihنn ole muuta jumalaa kuin ainoa Jumala, ja elleivنt he lakkaa niin sanomasta, lankeaa tuskallinen kuritus niiden ylitse heidنn keskuudessaan, jotka ovat vننrنssن uskossa.
5|74|Eivنtkض he aio kننntyن Jumalan puoleen ja anoa Hنneltن anteeksiantoa? Onhan Jumala armahtavainen, laupias.
5|75|Messias, Marian poika, on vain Jumalan lنhettilنs; lنhettilننt ennen hنntن elivنt vain aikansa; ja hنnen نitinsن oli todellinen nainen; hehنn sitنpaitsi molemmat sضivنt maallista ravintoa. Katso (Muhammed), miten Me teemme heille selviksi sanomamme, ja huomaa, miten he kننntyvنt pois (totuudesta).
5|76|Sano: »Palveletteko Jumalan ohella sellaista, jonka vallassa ei ole tuottaa teille vahinkoa eikن hyضtyن?»
5|77|Sano: »Oi, Pyhنn kirjan johdattamat! نlkنن menkض uskonnossanne sننdyttضmiin liiallisuuksiin نlkننkن seuratko niiden alhaisia viettejن, jotka muinoin harhaantuivat ja eksyttivنt monta sekن joutuivat pois oikealta tieltن.»
5|78|Israelin lasten keskuudessa sekن Daavid ettن Jeesus, Marian poika, manasivat niitن, jotka olivat epنuskossa; nنin tapahtui, sillن he eivنt totelleet ja menivنt liiallisuuksiin.
5|79|Heillن ei ollut tapana kieltنن toinen toiseltaan inhottavaa tekoja, (joita) he tekivنt; todella olivat heidنn tekonsa pahat.
5|80|Monien heistن (juutalaisista) te nنette hierovan ystنvyyttن uskottomien kanssa; on totisesti nurjaa se, mitن heidنn sielunsa ovat edeltنpنin lنhettنneet (tulevaan maailmaan); Jumala on vihastunut heihin, ja kurituksen alaisina saavat he olla.
5|81|Jospa he olisivat uskoneet Jumalaan ja profeettaan sekن siihen, mikن hنnelle oli ilmaistu, he eivنt olisi lyضttنytyneet niiden ystنviksi; mutta enin osa heistن on lainrikkojia.
5|82|Kiivaimmat oikeauskoisten vihamiehet totisesti tapaatte juutalaisista ja monijumalaisista, ja oikeauskoisten ystنvyyttن lنhinnن olevissa varmasti tapaatte sellaisia, jotka sanovat: »Me olemme kristittyjن»; tنmن johtuu siitن, ettن heidنn joukossaan on pappeja ja munkkeja ja ettن he eivنt kنyttنydy pضyhkeنsti.
5|83|Ja kun nنmن kuulevat, mitن profeetalle on ylhننltن ilmoitettu (Koraani) havaitsette heidنn silmنinsن vettyvنn kyyneleistن sen totuuden vuoksi, jonka he tunnustavat; he sanovat: »Herra! Me uskomme, lue siis meidنt totuuden todistajain joukkoon!
5|84|Ja mitن (syytن) on meillن olla uskomatta Jumalaan ja siihen totuuteen, joka meille ylhننltن on tullut, koska me vakavasti toivomme, ettن meidنn Herramme sallisi meidنn astua hyveellisten kanssa (tulevaan elنmننn)?»
5|85|Sentنhden Jumala palkitsi heitن siitن, mitن he sanoivat, antamalla heidنn elنن puutarhoissa, joissa joet virtaavat, ja tنmن on palkinto niille, jotka (toisille) hyvنن tekevنt.
5|86|Mutta ne, jotka valitsevat epنuskon ja hylkننvنt Meidنn sanomamme, ovat tulen omia.
5|87|Te, jotka uskotte! نlkنن kieltنkض (itseltنnne) sitن hyvنن,minkن Jumala on teille luvalliseksi julistanut, نlkنن myضskننn menkض liiallisuuksiin, - totisesti ei Jumala rakasta niitن, jotka ylittنvنt rajansa.
5|88|Syضkنن sallittuja Jumalan hyviن antimia ja ottakaa vaarin velvollisuuksistanne Jumalaa kohtaan, johon te uskotte.
5|89|Ei Jumala vaadi teitن tilille siitن, mikن on ajattelematonta teidنn valoissanne, mutta Hنn vaatii teitن tilille vannomisesta vastoin parempaa tietoanne; tنmنn syntinne lunnaiksi on teidنn ravittava kymmenen kضyhنن kohtuullisella ruoalla, jolla te perheitنnnekin ruokitte, tai vaatetettava heidنt tai vapautettava joku orjuudesta; kuka taasen on varaton, hنnen on paastottava kolme pنivنن; tنmن olkoon teidنn (ajattelemattomasti) vannomienne valain sovintouhri; pitنkنن vaari valoistanne. Nنin selvittنن teille Jumala sanomaansa, jotta olisitte kiitollisia.
5|90|Te, jotka uskotte! Pنihdyttنvنt juomat ja uhkapelit ja (uhripalvelus) pystytettyjen kivien edessن sekن nuolilla arpominen ovat pelkkنن riettautta, paholaisen aikaansaamaa; karttakaa kaikkea tنtن, jotta olisitte onnelliset.
5|91|Saatana vain pyrkii kylvنmننn kaunaa ja vihaa teidنn keskuuteenne vنkijuomien ja uhkapelin avulla pitننkseen teidنt loitolla Jumalan muistelemisesta ja rukoilemisesta; ettekض sitن vastustaisi?
5|92|Totelkaa Jumalaa, totelkaa lنhettilنstن ja ottakaa vaari itsestنnne; mutta jos te pois kننnnytte, niin tietنkنن, ettei Meidنn lنhettilننmme ole velvollinen ilmoittamaan enempنن kuin selvنn sanomamme.
5|93|Niille, jotka uskovat ja tekevنt hyvنن, ei lueta viaksi, mitن he syضvنt, kun vain he ottavat vaarin velvollisuudestaan, pysyvنt uskossa ja harjoittavat hyviن tضitن, - ovathan he huolellisia hartauden harjoittamisessa ja uskossa sekن tekevنt hyvنن muille; Jumala rakastaa niitن, jotka muille hyvنن tekevنt.
5|94|Te, jotka uskotte! Jmala on totisesti koetteleva teitن riistalla, johon teidنn kنtenne ja keihننnne voivat ulottua, jotta Jumala tietنisi, kuka Hنntن salassa kunnioittaa; mutta joka tنssن suhteessa kiellon rikkoo, hنn on saava tuskallisen kurituksen.
5|95|Te, jotka uskotte! نlkنن tappako riistaa ollessanne pyhiinvaelluksella; kuka ikinن teistن tahallansa pyytنن sitن, joutuu hyvittنmننn sen karjastaan vastaavalla elنimellن, ja kaksi oikeudenmukaista henkilضن keskuudestanne tuomitkoon sen tuotavaksi uhrina Kaabaan tai kنytettنvنksi lunnaina kضyhien ravitsemiseen; muuten on se hyvitettنvن vastaavalla paastolla; tنten syyllinen saa kokea tekonsa pahan seurauksen; Jumala antaa anteeksi sen, mikن nنin on sivuutettu, mutta Jumala lyض kurituksellaan sitن, joka rikkoo uudelleen; onhan Jumala mahtava, koston Herra.
5|96|Sallittua on teille meren riista ja sen ravintoantimet, itsenne sekن (pyhiin) vaeltajain yllنpidoksi; maan riista on kiellettyن teiltن vain ollessanne pyhiinvaelluksella; pitنkنن vaari velvollisuudestanne Jumalaa kohtaan, jonka eteen teidنt kootaan.
5|97|Jumala on tehnyt Kaabasta pyhitetyn temppelin, kansan rauhoitetun paikan, asettanut pyhنn kuukauden ja uhritoimitukset sekن uhrit kضynnضksineen; kaiken tنmنn siksi, ettن tietنisitte Jumalan kنsittنvنn kaiken, mitن on taivaassa ja mitن on maassa, ja ettن Jumala tuntee kaikki asiat.
5|98|Tietنkنن, ettن Jumala on ankara rankaisemaan pahaa, ja samalla Jumala on anteeksiantava, armollinen.
5|99|Enempنن ei vaadita lنhettilننltن kuin ettن hنn julistaa (Jumalan sanomaa); ja Jumala tietنن, mitن te teette julkisesti ja mitن salaatte.
5|100|Sano: »Ei mikننn paha vedن vertoja hyvنlle, vaikka teitن voi miellyttنن syntinen yltنkyllنisyys; pitنkنن siis vaari (velvollisuudestanne) Jumalaa kohtaan, te ymmنrtنvنiset miehet, jotta teillن olisi menestystن.
5|101|Te, jotka uskotte! نlkنن kyselkض asioita, jotka - jos ne teille julistettaisiin - voisivat teitن vaivata; ja jos te kyselette niitن Koraanin julistuksen yhteydessن, niin ne teille ilmoitetaan; Jumala suo tنmنn anteeksi, onhan Jumala armahtavainen ja lempeن.
5|102|Ennen teitن elنnyt kansa myضskin kyseli sellaisia asioita, ja silloin heistن tuli epنuskoisia.
5|103|Jumala ei ole kنskenyt (tehdن) bahiraa eikن sهibaa eikن wasilaa eikن haamia, mutta harhauskoiset sepittelevنt valheita Jumalasta, eikن monikaan heistن mitننn ymmنrrن.
5|104|Ja kun heille sanotaan: »Kنykننmme siihen, minkن Jumala on ilmaissut, ja liittykننmme profeettaan!», he sanovat: »Meille riittنن se, mitن tiedنmme isiemme palvelleen.» Niinkض! Vaikka heidنn isنnsن eivنt mitننn tienneet eivنtkن totuuden tietن kulkeneet.
5|105|Te, otka uskotte! Ottakaa vaari sieluistanne! Se, joka itse on harhassa, ei voi teitن vahingoittaa, kun vain te olette oikealla tiellن; Jumalan eteen on teidنn palattava kaikkien, Hنn teille luettelee tekonne.
5|106|Te, jotka uskotte! Kun kuolema jotakuta teistن lنhestyy ja testamentin teko on kنsillن, kutsukaa keskuudestanne kaksi oikeamielistن miestن todistajiksi asioissanne, tai sitten kaksi vierasta henkilضن, jos olette matkoilla ja osanne on siellن kuolla; pyytنkنن heitن (todistajia) viipymننn jنlkeen rukouksen, jos heitن epنilette, ja heidنn on kummankin vannottava Jumalan nimeen sanoen: »Me emme tule vaatimaan siitن maksua, vaikka olisikin joku sukulainen (keneltن vaatia), emmekن me salaa Jumalan nimeen annettavaamme todistusta; kuuluisimme totisesti silloin syntisiin.
5|107|Jos kنy (myضhemmin) ilmi, ettن he molemmat ovat tehneet vننryyttن, on kahden muun astuttava heidنn sijaansa niiden joukosta, joilla on heitن vastaan syytضs, kahden lنhimmنn sukulaisen; nنiden on nyt vannottava Jumalan nimeen: »Totisesti on meidنn todistuksemme oikeampi kuin niiden kahden, emmekن missننn ole totuutta loukanneet, sillن kuuluisimmehan silloin vننrintekijضihin.»
5|108|Nنin on oikeampi menetellن, jotta (testamentin) todistajat esittنisivنt oikean todistuksen, pelنten, ettن heidنn valansa jنlkeen muutkin vannovat valansa asiassa; pitنkنن vaari velvollisuudestanne Jumalaa kohtaan ja olkaa kuuliaiset; Jumala ei johdata lainrikkojia.
5|109|Sinن pنivنnن, jolloin Jumala kokoaa profeettansa, tullaan sanomaan: »Mitkن vastaukset teille annettiin?» He sanovat: »Meillن ei ole mitننn tietoa, totisesti Sinن olet suuri nنkymنttضmien asioiden tietنjن.»
5|110|Kun Jumala sanoo: »Oi, Jeesus, Marian poika! Muistatko Minun suosiotani sinua ja نitiنsi kohtaan, kun minن vahvistin (sinua) pyhنllن ilmestyksellن; (niin ettن sinن puhuit) ihmisille sekن kehdossa ettن vanhempana; kun Minن opetin sinulle Kirjoitukset ja viisauden, joka on Toorassa ja evankeliumissa ja kun sinن (muovailit) savea linnun nنkضiseksi - minun luvallani, ja sinن puhalsit hengen siihen ja minن sallin sen tulla linnuksi; ja kun sinن paransit sokeita ja spitaalisia minun luvallani, ja kun minن hillitsin Israelin lapset sinun tullessasi heidنn luokseen selvin todistein, jolloin epنuskoiset heidنn joukossaan sanoivat: »Eihنn tنmن ole muuta kuin ilmeistن noituutta.»
5|111|Ja kun Minن annoin opetuslapsille ilmestykseni sanoen: »Uskokaa Minuun ja Minun lنhettilننseeni!» he vastasivat: »Me uskomme ja tunnustamme, ettن me alistumme (Jumalan tahtoon).»
5|112|Ja kun opetuslapset sanoivat: »Jeesus, Marian poika, eikض Herrasi suostu lنhettنmننn meille pضytنن taivaasta?», niin Hنn sanoi- »Pitنkنن vaari velvollisuudestanne Jumalaa kohtaan, jos olette uskovaisia.»
5|113|He sanoivat: »Me haluamme ravita itsemme sen ruoalla, jotta meidنn sydنmemme saisi rauhan, jotta me uskoisimme sinun puhuneen meille totta ja jotta me voisimme sitن edelleen todistaa.»
5|114|Jeesus, Marian poika, sanoi: »Jumala, meidنn Herramme ! Lنhetن meille pضytن taivaasta alati uudistuvaksi tyydytykseksemme, niin hyvin ensimmنiselle kuin viimeisellekin meistن, lنhetن meille tunnusmerkki itsestنsi ja suo meille elatus! Sillن Sinن olet paras huoltaja.»
5|115|Jumala sanoi: »Totisesti lنhetنn Minن sen teille, mutta kuka ikinن teistن sen jنlkeen horjuu uskossaan, hنntن minن kuritan totisesti sellaisella rangaistuksella, jolla en ole ainoatakaan muuta kansaa kurittanut.»
5|116|Ja kun Jumala sanoo: »Oi Jeesus, Marian poika! Oletko sanonut ihmisille: »Ottakaa minut ja minun نitini kahdeksi jumalaksenne Jumalan ohella», hنn (Jeesus) vastaa: »Ylistys olkoon Sinulle, en voinut sanoa sellaista, johon minulla ei ollut oikeutta; jos olisin niin sanonut, Sinن olisit varmasti sen tietنnyt; Sinن tiedنt, mitن on minun mielessنni, mutta minن en tiedن, mitkن ovat Sinun aivoituksesi: totisesti olet Sinن suuri nنkymنttضmien asioiden tuntija.
5|117|En minن sanonut heille muuta, kuin minkن Sinن minulle uskoit: »Palvelkaa Jumalaa, minun Herraani ja teidنn - Herraanne! ja minن pidin vaarin heistن niin kauan, kuin minن olin heidنn keskuudessaan, mutta kun Sinن annoit minun kuolla, Sinusta tuli heidنn kaitsijansa, ja Sinن olet kaiken tapahtuvan todistaja.
5|118|Jos Sinن suvaitset kurittaa heitن, niin ovathan he totisesti Sinun palvelijoitasi, ja jos Sinن suvaitset heille anteeksi antaa, niin olethan Sinن mahtava ja viisas.»
5|119|Ja Jumala sanoo: »Tنmن on pنivن, jolloin heidنn totuutensa hyضdyttنن totuudessa pysyviن; nنmن saavat asustaa puutarhoissa, joissa purot solisevat, ja viipyن niissن iنti. Heillن on Jumalan mielisuosio, ja he ovat autuaat Jumalassaan; tنmن on ylin onni.
5|120|Jumalan on kuninkuus taivaassa ja maan pننllن ja kaiken yli, mikن niissن on; Hنnen vallassaan on kaikki.
6|1|Ylistys ja kunnia Jumalalle, joka on luonut taivaat ja maan, sننtنnyt pimeyden ja valon. Kuitenkin asettavat uskottomat muitakin Herransa rinnalle.
6|2|Hنnhنn loi teidنt savesta; ja Hنn myِs rajoitti aikanne. Hنnen vallassaan ovat aikojen ننret. Sittenkin te epنilette.
6|3|Niin, Hنn on Jumala taivaassa ja maan pننllن; Hنn tietنن, mitن salaatte ja mitن ilmaisette, ja Hنn tietنن mitن ansaitsette.
6|4|Eikن yksikننn heidنn Herransa tunnusmerkeistن saavuta heitن niin, etteivنt he kننntyisi siitن pois.
6|5|Ovathan he vننristelleet totuuden sen tullessa heidنn luoksensa, mutta pian on heille tuleva sanoma siitن, mitن he ovat pilkkanaan pitنneet.
6|6|Eivنtkِ he sitten nنe, kuinka monet sukupolvet, joiden Me olimme sallinut juurtua maan pننllن lujemmin kuin teidنn, Me olemme hنvittنnyt ennen heitن? Olemme kaatanut taivaasta heidنn ylitseen runsaita sateita ja antanut jokien virrata heidنn alangoillaan, mutta sitten hنvitimme heidنt heidنn syntiensن tنhden ja annoimme toisen sukupolven nousta heidنn jنlkeensن.
6|7|Vaikka olisimme lنhettنnyt sinulle, Muhammed, Kirjoituksen paperilla, ja vaikka he olisivat saaneet sitن kنsin kosketella, niin olisivat he, uskottomat, kuitenkin sanoneet: »Tنmن ei ole muuta kuin ilmeistن noituutta.»
6|8|Sanovathan he. »Miksi ei enkeliن ole lنhetetty heidنn luoksensa?» Mutta jos olisimme lنhettنnyt enkelin, olisi asiassa tuomiokin tapahtunut, eikن olisi jنtetty heille enempنن harkinta-aikaa.
6|9|Ja jos olisimme kنyttنnyt enkeliن sanansaattajana, niin olisimme kuitenkin pukenut hنnet ihmishahmoon ja siten pannut alttiiksi samoille epنilyksille, joita heillن nyt on.
6|10|Onhan pilkattu (Jumalan )lنhettilنitنkin ennen Sinua, mutta sitten onkin se, mistن he pilkkaa tekivنt, kohdannut ilkkujat.
6|11|Sano:»Vaeltakaa ympنri maata ja nنhkنن, minkن lopun saivat ne, jotka pitivنt totuutta valheena!»
6|12|Sano:»Kenelle kuulu kaikki taivaassa ja maan pننllن?».Vastaa:»Jumalalle». Laupeuden hoidon on Hنn pidنttنnyt itselleen; Hنn on totisesti kokoava teidنt yhteen ylِsnousemuksen pنivنnن, siitن ei ole epنilystنkننn. Mutta ne, jotka sielunsa turmelevat, eivنt usko.
6|13|Kaikki, mikن on olemassa yِllن ja pنivنllن, kuuluu Hنnelle; Hنn on kuuleva, tietنvن.
6|14|Sano:»Valitsisinko suojelijakseni jonkun muun kuin Jumalan, taivaitten ja maan Luojan, hنnet,joka ravitsee eikن itse ravintoa nauti?» Sano:»Minut on totisesti mننrنtty ensimmنiseksi, joka Hنnen tahtoonsa alistuu. ؤlن kuulu epنjumalien palvelijoihin.»
6|15|Sano:» Jos uhmailen Herraani, saan pelنtن rangaistuspنivنn tuskaa.»
6|16|Hنnet, jonka ohi rangaistus kنy sinن pنivنnن, on Herra todella armahtanut; tنmن on ilmeinen onni.
6|17|Ja jos Jumala saattaa kohtalosi kovaksi, ei ole ketننn paitsi Hنn itse, joka sen lievittنisi, mutta jos Hنn vuodattaa ylitsesi hyvyyttن, (ken voisi sen pilata, kun) Hنnellن on kaikki vallassaan.
6|18|Hنn on kaikkivoipa orjiensa valtias; Hنn on viisas, kaikki tietنvن.
6|19|Sano:» Mikن olisi painavin todistus?» Sano:» Jumala on todistaja minun ja teidنn vنlillنnne, ja minulle on tنmن Koraani ilmestyksenن annettu, jotta minن sen kautta varoittaisin teitن ja jokaista, jonka se saavuttaa. Todistaisitteko silloin todellakin, ettن on muitakin jumalia kuin Jumala?» Sano: »Sellaista en todista.» Sano: »Hنn on ainoa Jumala, enkن totisesti vastaa siitن, mitن te Hنnen rinnalleen olette keksineet.»
6|20|Ne, joille Me olemme antanut Pyhنn Kirjoituksen, tuntevat hنnet (Muhammedin) yhtن hyvin kuin omat poikansa, mutta ne, jotka turmelevat sielunsa, eivنt usko.
6|21|Kuka tekee suurempaa vننryyttن kuin se, joka sepittنن valhetta Jumalasta tai vننristelee Hنnen tunnusmerkkinsن valheeksi? Totisesti ei vننrintekijِille tule hyvin kنymننn.
6|22|Sinن pنivنnن, jolloin Me kokoamme heidنt kaikki yhteen, sanomme Me niille, jotka asettavat muita Jumalan rinnalle: »Missن ovat nyt ne Jumalan vertaiset, joilla olette uskotelleet?»
6|23|Eivنtkن he silloin keksi muuta puolustusta kuin sanovat: »Jumalan, Herramme nimeen, me emme ole epنjumalia Hنnen rinnalleen asettaneet.»
6|24|Katso, kuinka he sotkeutuvat valheisiinsa, ja kuinka kaikki, mitن he ovat sepittنneet, luhistuen pettنن heidنt!
6|25|Heidنn joukossaan on sellaisiakin, jotka sinua kuuntelevat, mutta Me olemme verholla peittنneet heidنn sydنmensن, niin etteivنt he voi ymmنrtنن sitن (Koraania) ja heidنn korvansa ovat tukitut, ja vaikka he nنkisivنt mitن tunnusmerkkejن, eivنt he usko niihin, niin ettن uskottomat tullessaan luoksesi vنittelemننn kanssasi sanovat: »Nنmن ovat vain niitن entisten ihmisten juttuja.»
6|26|He estelevنt muita totuuteen pyrkijِitن ja itse karttavat sitن, mutta he turmelevat vain itsensن eivنtkن sitن tajua.
6|27|Jospa voisit nنhdن, kun heidنt asetetaan tulen eteen ja he sanovat: »Voi, ettن voisimme palata takaisin! Silloin emme vنittنisi Herramme tunnusmerkkejن valheeksi, vaan kuuluisimme oikeauskoisiin!»
6|28|Heille kirkastetaan se, minkن he ennen salasivat, mutta vaikka he saisivatkin palata, kننntyisivنt he kuitenkin siihen, mikن on heiltن kielletty; totisesti he ovat valehtelijoita.
6|29|Sanovatpa he: »Ei ole muuta kuin tنmن nykyinen elنmنmme eikن meitن herنtetن kuolleista.»
6|30|Jospa voisit nنhdن, kun heidنt asetetaan Herransa eteen! Hنn on sanova: »Eikِ tنmن ole totinen todellisuus?» He vastaavat: »On, Herramme nimessن!» Hنn on jatkava: »Maistakaa siis rangaistusta, koska ette uskoneet!»
6|31|Kadotuksen omia ovat todella ne, jotka pitنvنt Jumalan kohtaamista valheena, kunnes se hetki heidنt yllنttنن ja he puhkeavat sanomaan: »Voi meitن laiminlyِntimme tنhden!» He saavat kantaa taakkansa selنssننn. Eikِ ole julma taakka, jota he joutuvat kantamaan?
6|32|Maallinen elنmن on vain leikkiن ja pilaa; taivaallinen koti on totisesti parempi niille, jotka Jumalaa pelkننvنt. Ettekِ sittenkننn kنsitن?
6|33|Me tiedنmme (Muhammed), ettن heidنn puheensa sinua totisesti surettavat; he eivنt tosin vنitن sinua valehtelijaksi, mutta vننrنmieliset kieltنvنt Jumalan tunnusmerkit.
6|34|Jo ennen sinua lنhettilنitنmme on pidetty valehtelijoina, mutta he ovat kنrsivنllisesti kestنneet sen, ettن heitن on paneteltu ja vainottu, kunnes apumme on heidنt saavuttanut; kukaan ei voi Jumalan sanaa muuttaa. Ja sinنhنn jo tunnet paljon (entisten) lنhettilنitten sanomasta.
6|35|Ja jos heidنn ynseytensن on sinusta liian masentavaa, niin koeta, ehkن lِydنt reiنn maan uumeniin tai tikapuut taivaaseen, jos haluat kaikille kelpaavaa tunnusmerkkiن, mutta jos Jumala olisi tahtonut, Hنn kyllن olisi saanut heidنt liittymننn johdatukseensa; نlن ole siis jنrjettِmنn kaltainen!
6|36|Vain ne ovat alttiita, jotka Hنntن kuuntelevat; mutta kuolleet on Jumala herنttنvن; silloin palaavat he Hنnen luokseen.
6|37|He sanovat vielن: »Miksi ei hنnen Herransa ole lنhettنnyt hنnelle tunnusmerkkiن?» Sano: »Jumalalla on totisesti valta lنhettنن tunnusmerkki ylhننltن, mutta useimmat heistن eivنt sitن tunne.»
6|38|Ei ole elنintن maan pننllن, ei lintua, joka kahdella siivellننn lentنن, jotka eivنt olisi kaikkeuteen kuuluvaisia kuten tekin; emme mitننn ole jنttنnyt pois (luomislakiemme) kirjasta. Sitten kootaan heidنt yhteen Herransa luo.
6|39|Mutta ne, jotka vنittنvنt tunnusmerkkimme valheeksi, ovat kuuroja, mykkiن ja pimeyden vallassa; Jumala johtaa harhaan kenet tahtoo ja opastaa oikealle tielle kenet suvaitsee.
6|40|Sano: »Uskotteko te, ettن Jumalan rangaistuksen kohdatessa teitن tai tuomiohetken teidنt yllنttنessن te huudatte avuksenne muuta kuin Jumalaa? (Vastatkaa niin kuin on), jos totuutta rakastatte.
6|41|Ei, Hنntن yksin olette te avuksenne huutavat, ja Hنn on, jos tahtoo, torjuva sen, mitن te torjumaan pyydنtte, ja te tulette unohtamaan sen, minkن asetatte Hنnen rinnalleen.
6|42|Olemmehan lنhettنnyt (ilmoituksemme) kansoille ennen sinua ja koetellut niitن vaivalla ja vastoinkنymisellن, jotta ne nِyrtyisivنt.
6|43|Jospa he olisivat nِyrtyneet, kun lنhettنmنmme vaiva kohtasi heidنt! Mutta heidنn sydنmensن paatuivat ja Saatana kaunisti heille kaikki heidنn tekonsa.
6|44|Kun he olivat unohtaneet saamansa varoitukset, Me avasimme kaikki portit heille, kunnes Me lopuksi نkkiن yllنtimme heidنt, juuri kun he saamastaan eniten iloitsivat, ja silloin, katso, epنtoivo valtasi heidنt.
6|45|Niin hنvitettiin juurineen vننrintekijنt viimeiseen mieheen; ylistys ja kunnia Jumalalle, maailmojen Herralle!
6|46|Sano: »Nنyttننkِ teistن siltن, jos Jumala riistنن teiltن kuulon ja nنِn ja sulkee sinetillننn sydنmenne, ettن on olemassa joku muu kuin Jumala, joka voisi ne teille takaisin antaa?» Katso, miten moninaisia vertauskuvia Me kنytنmme. Mutta he kننntyvنt pois.
6|47|Sano: »Mitن arvelette, jos Jumalan rangaistus kohtaa teidنt odottamatta tai ilmeisesti, hنvitetننnkِ muita kuin vننrنmieliset ihmiset?»
6|48|Me lنhetنmme lنhettilنitن vain ilosanoman tuojiksi ja varoittajiksi, mutta niiden, jotka uskovat ja oikein tekevنt, ei tarvitse pelنtن eikن murehtia.
6|49|Mutta niitن, jotka vنittنvنt tunnusmerkkimme valheeksi, on rangaistus kohtaava heidنn jumalattomuutensa tنhden.
6|50|Sano: »En minن vنitن teille, ettن omistan kaikki Jumalan aatteet tai ettن tunnen silmiltن salatun, enkن minن sano teille olevani henkiolento, enkeli; minن vain noudatan sitن, mikن minulle on ilmoitettua» Sano: »Ovatko sokea ja nنkevن yhdenvertaisia? Eikِ teillن ole arvostelukykyن?»
6|51|Varoita tنllن (Koraanilla) niitن, jotka pelkننvنt, ettن heidنt kootaan Herransa eteen, eikن heillن paitsi Hنntن ole mitننn puoltajaa eikن vنlittنjنن, jotta he pelkنisivنt Jumalaa.
6|52|Alنkن karkoita pois niitن, jotka rukoilevat Herraansa aamuin ja illoin halaten Hنnen lنheisyyttننn. Ei ole sinun asiasi tehdن tiliن heistن, eivنtkن he ole vastuussa sinusta; karkoittaessasi heidنt tulisit sinنkin vننrintekijنksi.
6|53|Me koettelemme heitن toistensa kautta aina siihen saakka, ettن he sanovat: »Nنmنkِ ovat niitن joukostamme, joille Jumala on suonut armonsa?» Eikِ Jumala arvaa, ketkن ovat kiitollisia?
6|54|Kun luoksesi tulevat ne, jotka uskovat tunnusmerkkeihimme, sano: »Rauha olkoon teille! Herranne on pidنttنnyt itselleen laupeuden: jos joku teistن tekee vننrin ymmنrtنmنttِmyydessننn ja sitten kننntyy ja tekee oikein, niin on Hنn armollinen ja lempeن.»
6|55|Siten selitنmme Me tunnusmerkkimme, jotta vننrintekijِiden tie tunnettaisiin.
6|56|Sano: »Minua on totisesti kielletty palvelemasta niitن, joita te rukoilette Jumalan vertaisina.» Sano: »En noudata teidنn pننhنnpistojanne; silloin olisin joutunut eksyksiin enkن kuuluisi niihin, jotka oikeata johdatusta seuraavat.»
6|57|Sano: »Minن luotan totisesti Herrani selvننn johdatukseen, mutta te sen hylkننtte. Ei ole minun vallassani se, mitن te haluatte jouduttaa. Ratkaisu kuuluu yksin Jumalalle; Hنn pitنن huolen oikeudesta ja on paras tuomari.»
6|58|Sano: »Jos olisi minun vallassani se, mitن te haluatte jouduttaa, olisi asia ratkaistu minun ja teidنn vنlillنnne; mutta Jumala tuntee vننrintekijنt paremmin (kuin minن).»
6|59|Hنnen hallussaan ovat kaiken nنkymنttِmنn avaimet; ei kukaan muu sitن tunne kuin Hنn yksin. Hنn tietنن kaiken maan pننllن ja meressن; Hنnen tietنmنttننn ei ainoakaan lehti putoa, ei piile yksikننn jyvن maan uumenissa eikن ole kosteata eikن kuivaa, joka ei olisi selvنsti (Jumalan) kirjoissa.
6|60|Hنn se ottaa teidنt kokonaan haltuunsa yِksi ja tietنن toimenne pنivنllن. Vihdoin on hنn teidنt herنttنvن, jotta tنyttyisi mننrنtty aika. Silloin on teidنn palattava Hنnen luokseen, ja Hنn on paljastava teille entiset tekonne.
6|61|Hنn on kaikkivoipa orjiensa Valtias, ja Hنn lنhettنن suojelijansa luoksenne, kunnes kuoleman jonkun teistن kohdatessa enkelimme tekevنt hنnelle tنyden palveluksen, mitننn laiminlyِmنttن.
6|62|Sitten palaavat he Jumalan luo, joka totisesti on heidنn Valtiaansa; eikِ tuomio ole Hنnen? Eikِ Hنn ole nopein tilinteoissa?»
6|63|Sano: »Kuka pelastaa teidنt maan ja meren kauhuista (pimeydestن), kun rukoilette Hنneltن apua nِyryydessن ja hiljaisuudessa? Koska Hنn meidنt niistن pelastaa, tulee meidنn totisesti olla kiitollisia.»
6|64|Sano: »Jumala pelastaa teidنt niistن ja kaikista muista ahdingoista, ja kuitenkin asetatte te muita Hنnen rinnalleen.»
6|65|Sano: »Hنnellن on valta lنhettنن teille rangaistus ylhننltن tai nostaa se teille jalkojenne alta tai saattaa teidنt hajaannukseen ja lahkoihin tai antaa teidنn maistaa toistenne mielivaltaa.» Katso, miten vaihtelevia kuvauksia me esitنmme, jotta he kنsittنisivنt!
6|66|Mutta sinun kansasi pitنن sitن (Koraania) valheena, vaikka se on itse totuus. Sano: »Minن en ole teidنn hoitajanne;
6|67|jokaisella tapahtumalla on mننrنtty hetkensن, ja te tulette kokemaan sen aikanansa.»
6|68|Ja kun nنet niitن, jotka puhuvat joutavia tunnusmerkeistنmme, niin kننnny pois heistن, kunnes he rupeavat pohtimaan jotakin muuta, mutta jos Saatana saisi sinut unohtamaan (tنmنn sننnnِn), niin نlن kuitenkaan jنن istumaan vننrنuskoisen seuraan, kun se taas muistiisi tulee!
6|69|Jumalaapelkننvنiset eivنt ole vastuussa heistن, mutta varoittakoot heitن, jotta hekin pelkنisivنt Jumalaa.
6|70|Jنtن ne, joiden uskonto on leikintekoa ja ajanvietettن ja jotka maallinen elنmن saa pauloihinsa, mutta varoita heitن tنllن (Koraanilla), jottei yksikننn sielu hukkuisi pahojen tekojensa tنhden. Eihنn sillن ole, paitsi Jumalaa, ketننn suojelijaa eikن opastajaa, ja vaikka se tarjoaisikin korvausta kaikesta, minkن voi korvata, ei sitن vastaanotettaisi. Niitن, jotka hukkuvat pahojen tِittensن tنhden, odottaa kiehuva juoma ja tuskallinen rangaistus, siksi ettن he jumalattomuutta harjoittavat.
6|71|Sano: »Rukoilisimmeko Jumalan asemesta sellaista, mikن ei voi meitن hyِdyttنن eikن vahingoittaa? Ja senjنlkeen, kun Jumala on meitن johdattanut, kننntyisimmekِ pois aivan kuin se, jonka pahat henget ovat eksyttنneet, niin ettن hنn tulee aivan neuvottomaksi maan pننllن, vaikka hنnellن on ystنviن, jotka kutsuvat hنntن oikealle tielle nنin sanoen: »Tule luoksemme!» Sano: »Jumalan johdatus on totisesti oikea johdatus, ja meidنt on mننrنtty alistumaan maailmojen Valtiaan alamaisiksi.»
6|72|Ja pysykنن rukouksessa sekن Herran pelossa, sillن Hنnen luoksensa teidنn on kokoonnuttava.
6|73|Hنn totuudessaan on luonut taivaat ja maan, ja sinن pنivنnن, jolloin Hنn sanoo: »Tapahtukoon!» tapahtuu niin. Hنnen sanansa on totuus. Hنnen on valta sinن pنivنnن, jolloin ylِsnousemuksen pasuunaa puhalletaan. Hنn tuntee kaiken salatun ja kaiken julkisen; Hنn on viisas ja kaikkitietنvن.
6|74|Entن kun Aabraham sanoi isنlleen Azarille: »Pidنtkِ epنjumalia Jumalan vertaisina? Nنen totisesti, ettن sinن ja kansasi olette ilmeisessa harhassa.»
6|75|Ja tنllن tavoin nنytimme Me Aabrahamille taivaitten ja maan valtakunnan, jotta hنn kuuluisi uskostaan varmoihin.
6|76|Kun yِ pimeni hنnen ylleen, havaitsi hنn tنhden ja sanoi: »Tنmن kai on Herrani», mutta kun se laski, sanoi hنn: »En rakasta niitن, jotka painuvat alas.»
6|77|Ja kun hنn nنki kuun nousevan, sanoi hنn: »Tنmن kai on Herrani», mutta kun se laski, sanoi hنn: »Jollei Herrani johda minua, joudun minن totisesti harhaan.»
6|78|Ja kun hنn nنki auringon nousevan, sanoi hنn: »Tنmن kai on Herrani, onhan se suurin.» Mutta kun se laski, sanoi hنn: »Kansani, minulla ei ole tekemistن.minkننn kanssa, jonka te asetatte Jumalan rinnalle.
6|79|Minن kننnnنn kasvoni sen puoleen, joka on luonut taivaat ja maan, olen oikeauskoinen enkن monijumalainen.»
6|80|Mutta hنnen kansansa kiisteli hنnen kanssaan, ja hنn sanoi: »Kiistelettekِ kanssani Jumalasta, vaikka Hنn johdattaa minua? En minن pelkنن niitن, mitن asetatte Hنnen rinnalleen, mutta minulla on Herran pelko tنyttننkseni Hنnen tahtonsa. Minun Herrani viisaus vallitsee kaikkea, ettekِ te tosiaan sitن ymmنrrن?
6|81|Kuinka voisin pelنtن sitن, minkن te Hنnen rinnalleen asetatte, kun te ette edes pelkنن asettaa Jumalan rinnalle sellaista, jota Hنn ei ole ylhننltن ilmoittanut? Kumpi uskonsuunta paremmin ansaitsee olla rauhassa, vastatkaa, jos pystytte asioita kنsittنmننn?»
6|82|Ne, jotka uskovat eivنtkن pimennن uskoaan vننrillن teoilla, pysyvنt levollisina ja nauttivat oikeata Johdatusta.
6|83|Nنmن olivat todistukset, jotka annoimme Aabrahamille hنnen kansaansa vastaan. Ne, jotka haluamme, korotamme Me ylempننn tietoon; Sinun Herrasi on totisesti viisas, tietنvن.
6|84|Ja me annoimme hنnelle Iisakin ja Jaakobin - kumpaakin Me johdatimme - ja Noakia olimme muinoin johdattaneet - ja hنnen jنlkelنisistننn Daavidia, Salomonia, Jobia, Joosefia, Moosesta ja Aaronia - samoin kuin heidنt palkitsemme ne, jotka hyvنن tekevنt -
6|85|Sakarias, Johannes, Jeesus, Elias, - kaikki olivat he vanhurskaita.
6|86|Myِs Ismael, Elisa, Joonas ja Loot; jokaisen nنistن korotimme Me muiden aikalaistensa ylنpuolelle.
6|87|Samoin muutamia heidنn isistننn, heidنn jنlkelنisistننn ja veljistننn; Me valitsimme heidنt ja johdatimme oikealle tielle.
6|88|Tنmن on Jumalan johdatus; jolla hنn valintansa mukaan ohjaa palvelijoitaan, mutta jos he asettavat muita Hنnen rinnalleen, niin totisesti osoittautuvat turhiksi heidنn aherruksensa.
6|89|Nنmن ovat niitن, joille olemme antanut Pyhنn kirjoituksen, viisauden ja profeetan kutsumuksen. Mutta jos nنmن eivنt niihin usko, olemme Me totisesti antava ne kansalle, joka ei niitن epنile.
6|90|Nنmن ovat vنkeن, jota Jumala on johdattanut; seuraa siis heille suotua opastusta. Sano: »Minن en pyydن palkkaa teiltن; tنmن on ainoastaan muistutus muulle maailmalle.»
6|91|He eivنt antaneet Jumalalle sitن arvoa, jonka Hنn ansaitsee, kun he sanoivat: »Jumala ei ole lنhettنnyt ylhننltن mitننn (ilmoitusta) kenellekننn ihmisolennolle.» Sano: »Kuka lنhetti sitten Pyhنn kirjoituksen, jonka Mooses toi valoksi ja johdatukseksi ihmisille? Te panitte sen muistiin hajanaisina kirjoituksina, joista osan teitte tunnetuksi ja paljon salasitte, vaikka itse opittekin sen, mitن ette tietنneet, - ette te eivنtkن isنnne.» - Sano: »Jumala» (sen ilmoitti) ja jنtن heidنt sitten huvittelemaan joutavilla jutuillaan.
6|92|Tنmن on siunattu kirjoitus, jonka Me lنhetimme ylhننltن; se vahvistaa aikaisemmin olleen ja opastaa sinua varoittaessasi kaikkien kaupunkien نitiن (Mekkaa) ja niitن, jotka sen ympنrillن asuvat. Ne, jotka uskovat tulevaan elنmننn, uskovat siihen; he pitنvنt tarkoin vaarin rukouksistaan.
6|93|Ken tekee suurempaa vننryyttن, kuin se, joka sepittنن valhetta Jumalaa vastaan tai sanoo: »Olen saanut ilmestyksen», vaikkei hنnelle mitننn ilmestystن ole annettu; tai se, joka sanoo: »Minنkin voin ilmoittaa samanlaista, kuin minkن Jumala on ylhننltن ilmoittanut.» Jospa voisit nنhdن vننrintekijنt heidنn ollessaan kuolemantuskissa ja enkelien ojentaessa kنtensن sanoen: »Luovuttakaa henkenne! Tنnن pنivنnن saatte hنpeنllisen rangaistuksen siitن, mitن valheellisesti ja perنttِmنsti olette Jumalasta puhuneet ja ylpeinن ylenkatsoneet Hنnen tunnusmerkkinsن!
6|94|Olettehan nyt saapuneet luoksemme alastomina, sellaisina, joiksi alussa loimme teidنt, ja jنttنneet taaksenne kaiken, minkن olimme hoitoonne uskoneet, emmekن Me nنe ympنrillنnne yhtنkننn kannattajistanne, joitten vنititte olleen teidنn uskonsuuntaanne. Todellakin ovat nyt siteet vنlillنnne katkenneet ja luulottelunne on pettنnyt teidنt.»
6|95|Jumala antaa totisesti jyvنn ja (taatelin)kiven itنن, Hنn synnyttنن elنmنن siitن, mikن on kuollut, mutta Hنn aikaansaa myِs kuolemaa elنvنstن; tنllainen on Jumala - keneen te sitten turvaudutte vastahakoisuudessanne?
6|96|Hنn, joka antaa aamun sarastaa ja on mننrنnnyt yِn lepoajaksi sekن auringon ja kuun ajanlaskemista varten; tنmن on Kaikkivaltiaan ja Kaikkitietنvنn jنrjestely.
6|97|Hنn teille on luonut tنhdet johtamaan teitن maan ja meren pimeydessن. Me olemme nyt selittنnyt tunnusmerkit ymmنrtنville ihmisille.
6|98|Hنn teidنt on luonut yhdestن olennosta, ja te olette saaneet asuinsijan sekن lepopaikan. Olemme nyt selittنnyt tunnusmerkit ymmنrtنvنisille ihmisille.
6|99|Hنn se antaa taivaasta vettن; siitن Me aikaansaamme kaiken kasvullisuuden alun ja siitن vihreyden, josta taasen synnytنmme jyvنt tنhkننn; ja taatelintertut kasvavat palmuissa riippuen tupistaan; samoin kasvatamme Me viinitarhat, ِljypuut ja granaattiomenat, toistensa kaltaiset yhtن hyvin kuin erilaiset. Katsokaa niitten hedelmiن, kun ne muodostuvat ja kun ne kypsyvنt! Tنssن on kyllin tunnusmerkkejن ihmisille, jotka uskovat.
6|100|Ovatpa he tehneet dzinneistن Jumalan vertaisia, vaikka Hنn on ne luonut; samoin ovat he tietنmنttِmyydessننn keksineet Hنnelle poikia ja tyttنriن. Hنnelle yksin kaikki kunnia! Onhan Hنn suunnattomasti ylنpuolella sen, mitن he Hنnestن vنittنvنt.
6|101|Kuinka voisikaan taivaitten ja maan Luojalla olla lapsi, kun Hنnellن ei ole puolisoa? Onhan Hنn luonut kaiken, ja Hنnen tietonsa tunkee kaiken lنvitse.
6|102|Tنllainen on Jumala, teidنn Herranne; ei ole muuta Jumalaa kuin Hنn, kaiken Luoja. Palvelkaa siis Hنntن, Hنn on kaiken olevaisen kaitsija.
6|103|Katseet eivنt Hنntن saavuta, mutta Hنn tavoittaa kaikki katseet; Hنn on kaikista tarkkanنkِisin, kaikkitietنvن.
6|104|Niin olette nyt saaneet todisteet Herraltanne; ken ne oivaltaa, sille koituu se hنnen sielunsa hyِdyksi, mutta ken on sokea, sille se on hنnen omaksi vahingokseen. Ja (sano): >En minن ole vartijanne.»
6|105|Niin ilmoitamme Me olemuksemme vertauskuvin, jotta he (sinulle, Muhammed,) sanovat: »Sinن olet tutkinut», samalla selittننksemme sen (Koraanin) ymmنrtنvنisille ihmisille.
6|106|Noudata sitن, mikن on Herrasi sinulle ilmoittamaa - ei ole muuta jumalaa paitsi Hنn - ja kننnny pois monijumalaisista.
6|107|Jos Jumala olisi tahtonut, eivنt he olisi kyenneet asettamaan muita Hنnen rinnalleen; mutta Me emme ole asettanut sinua heidنn vartijakseen, etkن sinن ole heidنn kaitsijaisa,
6|108|ؤlkنن hنvنiskِ niitن, joita he rukoilevat Jumalan rinnalla, jotteivنt he kiivaudessaan ja ymmنrtنmنttِmyydessننn hنvنisisi Jumalaa. Niin olemme jokaiselle kansalle kaunistanut heidنn tekonsa; onhan heidنn senjنlkeen palattava Herransa luo, ja Hنn on julistava heille, mitن he ovat tehneet.
6|109|He ovat vannoneet Jumalan nimeen pyhimmنt valansa, ettن jos tunnusmerkki olisi tullut heille, olisivat he totisesti uskoneet siihen. Sano: »Tunnusmerkit kuuluvat ainoastaan Jumalalle, mutta ettekِ te (muslimit) tiedن, ettن he eivنt usko, vaikka saavat niitن?»
6|110|Ja Me kننnnنmme pois heidنn sydنmensن ja katseensa, samoin kuin he tekivنt silloin, kun he eivنt uskoneet ensimmنisellن kerralla; ja Me jنtنmme heidنt sokeina harhailemaan uppiniskaisuudessaan.
6|111|Ja vaikka antaisimme enkelien laskeutua heidنn luokseen ja vaikka kuolleet puhuisivat heille ja Me kerنisimme kaiken mahdollisen takeeksi heidنn ympنrilleen, eivنt he kuitenkaan uskoisi, ellei Jumala sitن tahtoisi; sillن useimmat heistن eivنt ymmنrrن.
6|112|Niinmuodoin olemme Me jokaiselle profeetalle asettanut vastustajia, nimittنin riivaajia ihmisten ja dzinnien joukosta, toinen toistaan ne innoittavat ulkokultaisiin valheisiin johtaakseen ihmisiن harhaan, mutta jos Herrasi olisi tahtonut, eivنt he olisi (kyenneet) sitن tekemننn. Jنtن heidنt siis kaikkine keksintِineen!
6|113|Ja tنmن siksi, ettن niiden sydنmet, jotka eivنt usko tulevaan elنmننn, kallistuisivat niiden (valheiden) puoleen ja mieltyisivنt niihin ja saisivat yhن ansaita pahaa paikkaansa.
6|114|Toivoisinko minن sitten erotuomariksi ketننn muuta kuin Jumalaa; Hنnhنn teille on lنhettنnyt ylhننltن Pyhنn Kirjoituksen sellaisena, ettن sen voi selittنن. Ja ne, joille Me annoimme Kirjoituksen, tietنvنt, ettن Herrasi on sen totisesti lنhettنnyt ylhننltن. ؤlن kuulu siis, (Muhammed,) epنrِiviin.
6|115|Herrasi sanat ovat tنydellisiن totuudessa ja oikeudessa; kukaan ei voi Hنnen sanojaan muuttaa. Hنn on kaikkikuuleva, kaikkitietنvن.
6|116|Mutta jos tottelet niiden enemmistِن, jotka maan pننllن ovat, johtavat he sinut pois Jumalan tieltن; he eivنt noudata muuta kuin yleisiن kنsityksiن, eivنtkن tee muuta kuin luulottelevat.
6|117|Sinun Herrasi tietنن todella parhaiten, kuka eksyy Hنnen tieltننn, ja Hنn tietنن myِs parhaiten ne, jotka pysyvنt oikeassa johdatuksessa!
6|118|Syِkنن siis sitن, jonka yli Jumalan nimi on lausuttu, jos uskotte Hنnen tunnusmerkkeihinsن!
6|119|Ja mitن syytن teillن on olla syِmنttن sitن, minkن yli Jumalan nimi on lausuttu, kun Hنn on teille jo selittنnyt, mikن on teiltن kiellettyن, paitsi jos teidنt siihen pakotetaan? Mutta monet ihmiset saavat totisesti toisetkin eksymننn turhamaisuutensa ja tietنmنttِmyytensن vuoksi. Herrasi tuntee parhaiten ne, jotka rikkovat.
6|120|Jنttنkنن julkiset ja salaiset synnit. Ne, jotka tekevنt syntiن, saavat palkan tekojensa mukaan.
6|121|ؤlkننkن syِkِ sellaista, jonka yli ei Jumalan nimeن ole lausuttu; se on totisesti inhottavaa. Saatanat kyllن kehoittavat kannattajiaan riitelemننn kanssanne, ja jos te (muslimit) tottelette heitن, tulee teistن monijumalaisia.
6|122|Onkohan se, joka oli kuollut ja jonka Me herنtimme eloon ja jolle annoimme valon vaeltaakseen ihmisten keskuudessa, sen kaltainen, joka pimeydessن vaeltaa voimatta pننstن pois siitن? Nنin kaunistamme Me uskottomille heidنn tekonsa.
6|123|Ja niin olemme jokaisessa kaupungissa asettanut pahoille omat johtajansa heidنn vehkeillنkseen siellن, mutta he vehkeilevنt vain itseننn vastaan eivنtkن sitن tajua.
6|124|Ja tunnusmerkin tullessa heille sanovat he: »Emme ennen usko, kuin saamme samankaltaisen, kuin Jumalan lنhettilننtkin ovat saaneet.» Jumala tietنن kuitenkin parhaiten, kenelle Hنn uskoo sanomansa. Hنvنistys Jumalan edessن ja raskas rangaistus on kohtaava vننrintekijنt vehkeilyjensن tنhden.
6|125|Ketن Jumala tahtoo johdattaa, hنnen rintansa avaa Hنn Islaamille, ja kenen hنn antaa eksyن, hنnen rintansa Hنn tekee niin ahtaaksi ja ahdistetuksi, kuin hنnen tنytyisi kiivetن taivaaseen. Siten saattaa Jumala hنpeننn ne, jotka eivنt usko.
6|126|Ja tنmن on Herrasi oikea tie (Koraani ja Islaamin uskonto); nyt olemme selittنnyt tunnusmerkkimme ihmisille, jotka ottavat niistن vaarin.
6|127|Heidنn ovat rauhan asunnot heidنn Herransa luona, ja Hنn on heidنn suojelijansa palkinnoksi heidنn teoistaan.
6|128|Ja sinن pنivنnن, jolloin Hنn kerنن ne toiset yhteen (hنn sanoo): »Te dzinnien suku, olettepa te paljon ihmisiن mukaanne temmanneet.» Ja heidنn kannattajansa ihmisten joukossa sanovat: »Herra, meillن oli hyِtyن toisistamme, mutta nyt olemme saavuttaneet rajan, jonka Sinن olet meille mننrنnnyt.» Mutta Hنn on sanova: »Tuli on oleva asumuksenne ainiaaksi, jollei Jumala mieltننn muuta. Totisesti on sinun Herrasi viisas, tietنvن.
6|129|Ja siten annamme Me vننrintekijِiden avustaa toisiaan ansaitakseen tekojensa mukaan.
6|130|Te dzinnien ja ihmisten suku! Eivنtkِ lنhettilننni omasta keskuudestanne astuneet eteenne ilmaistakseen teille Minun tunnusmerkkini ja varoittaakseen teitن, ettن tنmن pنivن teidنt kohtaa? He sanovat silloin: »Me todistamme itseنmme vastaan.» Niin on maallinen elنmن heidنt pettنnyt, ja he todistavat itseننn vastaan, ettن he eivنt uskoneet.
6|131|Ja tنmن siksi, ettei Herrasi hنvitن mitننn kaupunkia sen pahojen tekojen tنhden, ennenkuin asukkaat ovat saaneet varoituksen (pahuudestaan).
6|132|Ja jokaista varten on eri asteita aina hنnen tekojensa mukaan; eihنn Herrasi ole tietنmنtِn siitن, mitن he tekevنt.
6|133|Sinun Herrasi on rajaton, armon ruhtinas. Jos Hنn tahtoo, pyyhkنisee Hنn sinut pois ja asettaa seuraajaksesi kenet tahtoo, samoin kuin Hنn on synnyttنnyt sinut toisten ihmisten jنlkelنisistن.
6|134|Se, mikن teille on mننrنtty, on totisesti tapahtuva, ettekن te voi sitن vنlttنن.
6|135|Sano (heille, Muhammed,): »Kansani, toimikaa kykynne mukaan; minن toimin myِskin; aikanaan te tulette tietنmننn, kuka meistن lopuksi saa pysyvنn asunnon. Vننrintekijنt eivنt totisesti tule onnellisiksi.»
6|136|He erottavat Jumalalle osan siitن laihosta ja karjasta, jotka Hنn on enentنnyt, ja sanovat harhauskossaan: »Tنmن kuuluu Jumalalle ja tنmن Hنnen vertaisilleen.» Ja se, mikن kuuluu Hنnen vertaisilleen, ei joudu Jumalalle, mutta se, mikن kuuluu Jumalalle, joutuu Hنnen vertaisilleen. Viheliنinen on heidنn tuomionsa.
6|137|Siten ovat useat monijumalaiset noilta sivujumaliltaan saaneet houkutuksen lasten surmaamiseen; tنmن saattaa heidنt kadotukseen ja samentaa heidنn uskonsa, mutta jos Jumala olisi tahtonut, eivنt he olisi saattaneet tehdن niin. Jنtن heidنt siis kaikkine keksintِineen!
6|138|He sanovat harhauskossaan: »Tنmن karja ja sato ovat kielletyt; ei kukaan muu saa nauttia niitن kuin ne, joiden me sallimme.» Heillن on myِs karjaa, joka ei saa kantaa taakkoja, ja karjaa, jonka yli he eivنt lausu Jumalan nimeن; nنin sepittنvنt he valheita Hنntن vastaan. Hنn on pian antava heille heidنn sepustustensa mukaan.
6|139|He sanovat edelleen: »Mikن on tنmنn karjan kohdussa, on kuuluva miehillemme, mutta kielletty naisiltamme; kuolleena syntyneisiin taasen on heillن yhdenlainen oikeus. Jumala kyllن mittaa heille takaisin heidنn sننdِstensن mukaan; Hنn on totisesti viisas, tietنvن.
6|140|Kadotuksen omia ovat ne, jotka surmaavat lapsensa mielettِmyydessننn ja tietنmنttِmyydessننn sekن kieltنytyvنt siitن, minkن Jumala on heille suonut, sepittنen valheita Jumalasta. He ovat harhautuneita eivنtkن taivu oikeaan johdatukseen.
6|141|Hنn se on kasvattanut puutarhat, sekن ihmisten suunnittelemat ettن luonnolliset, palmut ja erilaiset viljalaihot, ِljypuut ja omenat, joitten maku ja muodot ovat erilaisia - syِkنن niitten hedelmiن, kun ne hedelmنn kantavat, ja antakaa mikن on kohtuullista elonkorjuupنivنnن, mutta نlkنن tuhlatko; Hنn ei totisesti rakasta tuhlaavaisia -
6|142|Ja karjassanne ovat toiset kuormia varten ja toiset teurastettavia, ja toisten villat ovat hyِdyksenne; tنmنn luoja on Hنn; syِkنن mitن Jumala on teille suonut, نlkننkن seuratko saatanan jنlkiن; hنn on totisesti teidنn ilmi vihollisenne.
6|143|Kun on kahdeksan uros- ja naaraspuolta: kaksi lammasparia, kaksi vuohiparia - sano: »Onko Hنn kieltنnyt teiltن molemmat koiraat tai molemmat naaraat tai sen, mikن on tuleva kummankin naaraan kohdusta? Ratkaiskaa tنmن taidolla, jos rakastatte totuutta!»-
6|144|Ja kun on kameleja kaksi ja nautaelنimiن kaksi, sano: »Onko Hنn kieltنnyt teiltن molemmat koiraat tai molemmat naaraat tai sen, minkن molempien naaraitten kohdut sisنltنvنt? Vai olitteko todistamassa, ettن Jumala siten mننrنsi teille?» Ja kuka tekee enemmنn vننrin kuin se, joka sepittنن valheita Jumalasta johtaakseen ihmiset harhaan heidنn tietنmنttِmyydessننn? Jumala ei totisesti johdata vننrintekijِitن.
6|145|Sano: »Kaikesta, mitن minulle Jumala on ilmoittanut, en lِydن mitننn muuta, mikن olisi kiellettyن ihmiseltن, joka aikoo itseننn ravita, kuin sen, mikن on itsestننn kuollutta, tai valutettua verta tai sian lihaa, sillن tنmن kaikki on epنpuhdasta; myِs se on syِtنvنksi epنpyhنن, minkن yli on (teurastettaessa) lausuttu jonkun muun kuin Jumalan nimi.» Mutta jos jotakuta pakottaa (tنllaista syِmننn) hنtن eikن tottelemattomuus eikن mielivalta, on Herrasi totisesti anteeksiantava ja laupias.
6|146|Juutalaisilta olemme kieltنnyt kaikki sorkkaelنimet, ja nautaelنimistن ja lampaista olemme kieltنnyt heiltن kaiken rasvan paitsi sen, minkن niitten selkن tai sisukset sisنltنvنt tai mikن on kiinni luissa. Tنten olemme vastannut heidنn napinaansa; Me olemme totisesti oikeudenmukainen.
6|147|Ja jos he pitنvنt sinua valehtelijana, sano: »Herranne on armossaan runsas, kuitenkaan ei Hنnen ankaruutensa jنtن rauhaan vننrintekijِitن.»
6|148|Ne, jotka asettavat muita Jumalan rinnalle, sanovat: »Jos Jumala olisi tahtonut, emme olisi asettaneet muita Hنnen vertaisikseen, eivنtkن meidنn isنmmekننn, emmekن olisi mitننn kieltoja asettaneet.» Samoin teeskentelivنt ne, jotka ennen heitن elivنt, kunnes he saivat maistaa ankaruuttamme. Sano: »Onko teillن mitننn tietoa meille esiintuo- tavaksi? Te seuraatte vain mielikuvitustanne, ettekن muuta tee kuin luulottelette.»
6|149|Sano: »Jumalan todistus on ratkaiseva, ja jos Hنn olisi tahtonut, olisi Hنn johdattanut teidنt kaikki.»
6|150|Sano: »Tulkaa tنnne todistajinenne, jotta he nنyttنisivنt toteen, ettن Jumala on sen tai sen kieltنnyt!» Mutta jos he silloin todistavat, niin نlن todista heidنn kanssaan نlنkن noudata niiden pننhنnpistoja, jotka pitنvنt tunnusmerkkimme vaiheena eivنtkن usko iankaikkiseen elنmننn sekن pitنvنt muita Herransa vertaisina.
6|151|Sano: »Tulkaa, minن luettelen teille mitن Herranne on teiltن kieltنnyt: ؤlkنن asettako mitننn Hنnen rinnalleen! Vanhempianne on teidنn hyvin kohdeltava, lapsianne ette saa surmata kِyhyyden pelosta. - Me huolehdimme sekن teistن ettن heistن. Haureutta karttakaa sekن julkista ettن salaista. Surmata ette saa sitن elنmنن, jonka Jumala on mننrنnnyt loukkaamattomaksi, paitsi lain nojalla. Tنmنn on Hنn mننrنnnyt teille, jotta ymmنrtنisitte.
6|152|ؤlkنن koskeko orvon omaisuuteen, paitsi hنnen edukseen, ennenkuin hنn on tullut tنyteen ikننn! Antakaa rehellisesti tنyden mitan ja tنyden painon mukaan. Me emme kuormita yhtننn sielua hنnen kykynsن yli. Puheissanne olkaa oikeamielisiن, vaikka omainenkin olisi kysymyksessن, ja tنyttنkنن lupauksenne Jumalaa kohtaan! Tنmنn on Hنn mننrنnnyt teille, jotta olisitte kaikesta selvillن.
6|153|Tنmن on Minun oikea tieni; sitن siis vaeltakaa! ؤlkنن kنykِ muita teitن, sillن ne eksyttنvنt teidنt Hنnen tieltننn! Tنmنn on Hنn mننrنnnyt teille, jotta pelkنisitte Jumalaa.»
6|154|Edelleen olemme Moosekselle antanut Pyhنn kirjoituksen, tنydellisen (siunauksen) sille, joka hyvنن tekee, - kaiken selitykseksi, johdatukseksi ja armonlahjaksi, jotta he uskoisivat kohtaavansa Herransa.
6|155|Ja tنmن (Koraani) on siunattu Kirjoitus, jonka Me olemme lنhettنnyt ylhننltن; noudattakaa siis sitن ja pelنtkنن Jumalaa, jotta osaksenne tulisi laupeus.
6|156|Ettette sanoisi: »Pyhن kirjoitus on lنhetetty vain kahdelle kansalle ennen meitن, ja totisesti olimme liian tietنmنttِmiن kنsittننksemme sen»,
6|157|tai ettette sanoisi: »Jos Kirjoitus olisi lنhetetty meille, olisimme totisesti tulleet paremmin johdatetuiksi kuin he», niin on nyt osaksenne tullut selvن todistus Herraltamme, johdatus ja armonosoitus, ja ken tekee enemmنn vننrin kuin se, joka vننristelee Jumalan tunnusmerkit valheeksi ja on penseن niitن kohtaan. Me rankaisemme niitن, jotka ovat penseitن tunnusmerkkejنmme kohtaan, mitن pahimmalla rangaistuksella, siksi ettن he niin tekivنt.
6|158|Odottavatko he jotakin muuta kuin sitن, ettن enkelit tulisivat heidنn luokseen, tai ettن Herrasi tulisi tai ettن joku Herrasi tunnusmerkeistن tulisi? Sinن pنivنnن, jolloin joku Herrasi tunnusmerkeistن tulee julki, ei usko ole hyِdyttنvن sitن sielua, joka ei ennen ole uskonut tai mitننn tehnyt uskonsa hyvنksi. Sano: »Odottakaa! Mekin totisesti odotamme.»
6|159|Niiden kanssa, jotka ovat hajoittaneet uskontonsa ja muodostaneet lahkoja, ei sinulla (Muhammed) totisesti ole mitننn tekemistن. Heidنn asiansa kuuluu vain Jumalalle; kerran on Hنn julistava heille heidنn tekonsa.
6|160|Se, joka tekee hyvنn tyِn, saa kymmenkertaisesti takaisin. Ja se, joka tekee pahan teon, palkitaan ainoastaan sen mukaan, heidنn kنrsimنttنnsن mitننn vننryyttن.
6|161|Sano: »Minut on Herrani totisesti johdattanut oikealle tielle, uskoon, joka pysyy, Aabrahamin oppiin, hنnen, joka oli hurskas (haanif) eikن monijumalainen.»
6|162|Sano: »Minun rukoukseni ja hartauteni, minun elنmنni ja kuolemani kuuluvat Jumalalle, koko maailman Herralle;
6|163|Hنnellن ei ole ketننn vertaista. Tنmن on minulle mننrنtty, ja minن olen ensimmنinen Jumalan alamaisista.»
6|164|Sano: »Toivoisinko itselleni ketننn muuta Herrakseni kuin Jumalan, kaiken olevaisen valtiaan? Jokainen sielu tekee kaikki vain omaan tiliinsن, kukaan ei kanna vierasta kuormaa. Senjنlkeen palaatte te Herranne luo, ja Hنn on puhuva teille siitن, mistن olitte erimielisiن.
6|165|Hنn se on asettanut teidنt sijaisiksi maan pننlle ja kohottanut jotkut teistن useita asteita toisten ylنpuolelle koetellakseen teitن sen suhteen, mitن on teille antanut. Sinun Herrasi on totisesti nopea rankaisemaan, mutta Hنn on totisesti myِs anteeksiantava ja laupias.
7|1|Alif, Laam, Miim, Saad.
7|2|Tنmن Kirjoitus on sinulle ylhننltن lنhetetty, - siitن نlkضضn olko huolta povessasi - varoittaaksesi ihmisiن sen perusteella, ja oikeauskoisille on se muistutukseksi.
7|3|Noudattakaa sitن, mikن on Herranne teille lنhettنmنن, نlkننkن paitsi Hنntن seuratko keitنkننn muita, liittokumppaneiksi otaksuttuja. Mutta vنhنt pidنtte te mielessنnne!
7|4|Kuinka monta kaupunkia olemmekaan hنvittنnyt! Ja rangaistuksemme kohtasi heidنt yضllن tai heidنn pنivنllislepohetkenننn.
7|5|Ja rangaistuksemme kohdatessa heidنt eivنt he voineet muuta sanoa puolustuksekseen kuin: »Olemme totisesti vننrintekijضitن!»
7|6|Ja totisesti alistamme kuulusteltaviksemme ne, joille (sanamme julistajia) lنhetنmme, ja totisesti kuulustelemme myضs lنhettilنitنmme,
7|7|ja tietنen asiat me osoitamme heille kaikki (heidنn tekonsa); emmehنn Me (heidنn luotaan) poissa ollut.
7|8|Sinن pنivنnن punnitaan itse Totuuden punnuksilla, ja ne, joiden vaakakuppi painuu raskaana, ovat onnellisia.
7|9|Mutta ne, joiden vaakakuppi jنن keveنksi, ovat sielunsa kadottaneita ihmisiن, koska suhtautuivat vننrin Meidنn tunnusmerkkeihimme.
7|10|Olemmehan suonut teille vallan maan pننllن ja taannut teille siellن elinehdot. Mutta vنhiin raukeavat teidنn kiitoksenne.
7|11|Mehنn totisesti loimme teidنt ja sitten muodostimme teidنt; senjنlkeen sanoimme enkeleille: »Langetkaa kumartaen ihmisen (Aadamin) eteen!» Niin heittنytyivنt he kaikki maahan paitsi Iblis (tyytymنtضn); hنn ei kumartanut.
7|12|Hنn (Jumala) sanoi: »Mikن estنن Sinua kumartamasta, kun Minن sinua kنsken?» Hنn vastasi: »Minن olen parempi kuin hنn; Sinن olet luonut minut tulesta, mutta hنnet Sinن olet luonut savesta.»
7|13|Silloin sanoi Hنn: »Syضksy alas tننltن! Sinun ei sovi olla ylpeن. Pois tننltن! Totisesti kuulut viheliنisiin.»
7|14|Tنmن vastasi: »Pidennن minun aikaani siihen pنivننn asti, kunnes heidنt herنtetننn kuolleista!»
7|15|Jumala sanoi: »Katso, olet saava odotusaikaa.»
7|16|Tنmن vastasi: »Koska olet saattanut minut pois (oikealta)tieltن, olen minن totisesti vنijyvن niitن, jotka vaeltavat Sinun oikeata tietنsi.
7|17|Ja silloin kنyn heidنn kimppuunsa sekن edestن ettن takaa, sekن oikealta ettن vasemmalta, ja useimmat heistن eivنt tule olemaan Sinulle kiitollisia.»
7|18|Silloin sanoi Hنn: »Pois tننltن, Sinن kunniaton ja karkoitettu! Ja mitن tulee niihin heistن, jotka seuraavat sinua, kyllن tنytنn helvetin teillن kaikilla.
7|19|Mutta Sinن, ihminen (Aadam), asusta itse paratiisissa vaimosi kanssa! Ja syضkنن mistن haluatte, mutta نlkنن lنhestykض tنtن puuta, ettette tule vننrintekijضiksi!»
7|20|Silloin Saatana vihjaili heille, ettن hنn voi ilmaista heille sen, mikن heidنn alastomuudestaan oli heiltن salattu, ja sanoi: »Teidنn Herranne ei ole minkننn muun vuoksi kieltنnyt teitن nauttimasta tنstن puusta kuin ainoastaan siksi, ettette muuttuisi kahdeksi enkeliksi tai kuolemattomiksi.»
7|21|Ja hنn vannoi heidنn edessننn sanoen: »Olen toden totta teidنn oikea neuvonantajanne.»
7|22|Niin vietteli hنn heidنt viekkaudellaan, ja kun he maistoivat puusta, tulivat ilmi heidنn hنvettنvنt ominaisuutensa ja he alkoivat verhota itseننn paratiisin lehvillن. Mutta heidنn Herransa huusi heille: »Enkض ole kieltنnyt teiltن sitن puuta ja sanonut teille Saatanan olevan ilmeisen vihollisenne?»
7|23|He sanoivat: »Herramme, olemme vننrin tehneet sielujamme kohtaan, ja jollet Sinن anna meille anteeksi ja armahda meitن, olemme me totisesti kadotetut.»
7|24|Silloin sanoi Hنn: »Syضksykنن alas, ja toinen teistن olkoon toisensa vihollinen. Joksikin ajaksi saatte te olinpaikan ja elatuksen maan pننllن.»
7|25|Hنn sanoi edelleen: »Maan pننllن tulette te elنmننn, maan pننllن kuolemaan, ja maasta tulette ylضsnousemaan.»
7|26|Te ihmisen (Aadamin) lapset! Me olemme lنhettنnyt teille vaatteet - verhotaksenne alastomuutenne - sekن juhlapuvun; mutta jumalanpelko on paras puku. Tنmن on erنs Jumalan tunnusmerkeistن, jotta he ottaisivat varoituksesta vaarin.
7|27|Te ihmisen (Aadamin) lapset, نlkنن antako Saatanan vietellن teitن samalla tavalla, kuin hنn aiheutti teidنn (ensimmنisten) vanhempainne karkoituksen paratiisista, riistنen heiltن (viattomuutensa) verhon nنyttننkseen heille heidنn hنvettنvنt ominaisuutensa. Katso, hنn ja hنnen joukkonsa nنkevنt teidنt sieltن kنsin, missن te ette heitن nنe. Katso, me olemme asettanut pahat henget niiden liittolaisiksi, jotka eivنt usko.
7|28|Ja suorittaessaan jotakin hنpeنllistن he sanovat: »Olemme havainneet esi~isiemme tehneen niin, ja Jumala on sen meille siten asettanut.» Sano: »Jumala ei mننrنن mitننn hنpeنllistن; panetteko Jumalan tiliin asioita, joita ette tiedن?»
7|29|Sano: »Herrani on asettanut oikeuden. Hurskaat olkoot siis kasvonne (koko olemuksenne) joka rukoushetkenن ja Hنntن ainoata huutakaa avuksi hartaasti palvoen. Sellaisina, joiksi Hنn alussa loi teidنt, palaatte te jنlleen (Hنnen) luoksensa.
7|30|Toisia teistن on Hنn johdattanut ja toiset on Hنn saattanut ansaittuun harhaan; he ovat totisesti ottaneet paholaisia suojelijoikseen Jumalan asemesta ja kuvittelevat, ettن ovat oikealla tiellن.
7|31|Te ihmisen (Aadamin) lapset, pukeutukaa juhlapukuihinne jokaisena hartaushetkenنnne ja syضkنن sekن juokaa, mutta نlkنن tuhlatko,sillن Hنn ei rakasta tuhlaavaisia.
7|32|Sano: »Kuka on kieltنnyt Jumalan kauniit vaatteet, jotka Hنn on hankkinut palvelijoineen, sekن hyvنt ruoat?» Sano: »Ne on tarkoitettu uskovaisille maallisessa vaelluksessaan ja yksinomaan heille - ylضsnousemuksenpنivنnن.» Nنin selitنmme tunnusmerkit ihmisille, jotka ymmنrtنvنt.
7|33|Sano: »Seuraavat on minun Herrani kieltنnyt: kaiken haureuden, niin julkisen kuin salaisenkin, ja synnin sekن aiheettoman kapinoimisen, sekن sen, ettن te Jumalan vertaisiksi teette sellaista,jota Hنn ei ole asettanut, ja vنitنtte Jumalalle ominaiseksi sellaista, mitن ette tiedن.»
7|34|Ja jokaisella yhteisضllن on mننrنaikansa, ja kun mننrنaika on kنsissن, eivنt he voi tunnillakaan lykنtن tai jouduttaa sitن.
7|35|Te ihmisen (Aadamin) lapset! Jos luoksenne tulee Minun lنhettilنitنni teidنn omasta keskuudestanne julistamaan teille tunnusmerkkejنni, ei mikننn pelko ole valtaava Jumalan palvelijoita ja hyvنن tekeviن, eikن heidنn tarvitse murehtia.
7|36|Mutta ne, jotka vنittنvنt Minun tunnusmerkkini valheeksi ja suhtautuvat niihin ylimielisesti, joutuvat tulen omiksi ja pysyvنt siinن iنti.
7|37|Kuka tekee enemmنn vننrin kuin se, joka sepittنن valhetta Jumalasta tai vننristelee Hنnen tunnusmerkkinsن? Nنmن tulevat saamaan osansa siitن, mikن on mننrنtty, kunnes lنhettilننmme tulevat heidنn luokseen antaakseen heille tنydellن mitalla ja sanovat: »Missن ovat ne, joita olette rukoilleet Jumalan ohella?» Ja nuo vastaavat: »He ovat pettنneet meidنt» ja siten todistavat itsestننn, etteivنt uskoneet.
7|38|Hنn on sanova: »Menkنن tuleen niitten dzinnien ja ihmisten joukkoon, jotka ennen teitن sinne joutuivat. Joka kerta, kun sukupolvi astuu sinne, kiroaa se lنhinnن edellistن, kunnes kaikki ovat kerننntyneet sinne ja viimeiset sanovat aikaisemmista: »Herra, nنmن ovat eksyttنneet meidنt; anna heille kaksinkertainen tuska tulessa!» Ja Hنn on vastaava: »Jokainen teistن on ansainnut kaksinkertaisesti, mutta te ette tiedن siitن.»
7|39|Ja aikaisemmin menneet sanovat myضhنisemmille: »Teillن ei ole mitننn etuoikeutta meihin verraten; maistakaa nyt rangaistusta omista teoistanne.»
7|40|Niille, jotka sanovat tunnusmerkkimme valheeksi ja ovat liian ylpeitن vastaanottamaan niitن, eivنt taivaan portit totisestikaan avaudu, eivنtkن he astu paratiisiin ennenkuin kameli kنy neulansilmنn lنpi. Siten palkitsemme Me vننrintekijنt.
7|41|Helvetti on heille kehto ja peite. Niin palkitsemme Me vننrintekijنt.
7|42|Mutta ne, jotka uskovat ja tekevنt hyviن tضitن - Me emme kuormita mitننn sielua voimiensa yli - tulevat paratiisista osal~ lisiksi ja asustavat siellن iنti.
7|43|Ja Me poistamme kaiken kateuden heidنn rinnastaan, purot solisevat heidنn jalkojensa juurella, ja he sanovat: »Ylistys ja kunnia Jumalalle, joka on johdattanut meidنt tنhنn olotilaan; emmehنn olisi lضytنneet oikeata tietن, ellei Jumala olisi johdattanut meitن. Totisesti Herramme lنhettilننt toivat meille totuuden.» Ja heille huutaa ننni: »Tنmن on paratiisi; olette sen perineet tضittenne ansiosta.»
7|44|Ja paratiisin asukkaat huutavat silloin tulen asukkaille: »Nyt olemme todenneet Herramme lupaukset tosiksi; oletteko tekin todenneet Herranne lupaukset tosiksi?» Ja ne vastaavat: »Olemme», ja erنs huutaja huutaa silloin heidنn joukostaan: »Jumalan kirous vننrintekijضille,
7|45|jotka luopuivat Jumalan tiestن ja pyrkivنt sitن vننristنmننn eivنtkن uskoneet iankaikkiseen elنmننn.»
7|46|Ja niiden (paratiisin ja tulen) vنlillن on raja, ja rajamuurilla seisoo miehiن, jotka tuntevat jokaisen hنnen tuntomerkeistننn, ja he huutavat paratiisin asukkaille: »Rauha teille!» Mutta he eivنt saa astua sisننn, vaikka toivovat saavansa.
7|47|Ja kun heidنn katseensa kننntyvنt tuleen ja kohtaavat sen asukkaita, sanovat he: »Herramme, نlن saata meitن vننrintekijضitten joukkoon!»
7|48|Ja rajamuurilla seisovat huutavat niille, jotka he tuntevat tunnusmerkeistن, sanoen: »Mitن hyضtyن teille nyt tuli paljoudestanne ja ylpeilystنnne?
7|49|Nنitنkض tarkoitatte vannoessanne, ettei Jumala heille armoaan osoita?» (ja toisille he sanovat:) »Astukaa sisننn paratiisiin, ei pelko eikن murhe vaivaa teitن.»
7|50|Ja tulen asukkaat huutavat silloin paratiisin asukkaille: »Vuodattakaa ylitsemme vنhنn vettن tai jotakin muuta, mitن Jumala on suonut teille!» Nنmن vastaavat: »Jumala on totisesti kieltنnyt sen uskottomilta,
7|51|niiltن, jotka pitivنt uskontoaan leikkinن ja turhuutena ja joita maallinen elنmن vietteli.» Tنnننn Me hylkننmme heidنt, kuten hekin aikanaan hylkنsivنt tنmنn Meidنn kohtauspنivنmme ja kielsivنt tunnusmerkkimme.
7|52|Olemmehan lنhettنnyt heille Pyhنn Kirjoituksen, jonka olemme selittنnyt johdatukseksi ja armonosoitukseksi ihmisille, jotka uskovat.
7|53|Odottavatko he jotakin muuta kuin sen tنyttymystن? Sinن pنivنnن, jolloin se tنyttyy, sanovat ne, jotka ennen olivat sen hylنnneet: »Totisesti olivat ne Herramme lنhettilنitن, jotka toivat luoksemme totuuden. Onko meillن puoltajia, jotka jotakin voisivat tehdن hyvنksemme, tai voisimmeko palata, tehdنksemme toisin kuin ennen menettelimme?» Totisesti nنmن ovat kadottaneet sielunsa, ja se, minkن he kuvittelivat, on pettنnyt heidنt.
7|54|Teidنn Herranne on totisesti Jumala, joka on luonut taivaat ja maan kuudessa pنivنssن ja noussut sitten valtaistuimelleen. Hنn antaa yضn peittنن pنivنn, - niin ettن toinen herkeنmنttن ajaa toistansa takaa. Aurinko, kuu ja tنhdet tottelevat Hنnen kنskyننn. Eikض luomakunta ja valta ole Hنnen? Siunattu on Jumala, kaikkien maailmojen Herra.
7|55|Rukoilkaa Herraanne nضyryydessن ja hiljaisuudessa. Hنn ei totisesti rakasta vننrintekijضitن.
7|56|نlkنن aikaansaako turmelusta maan pننllن senjنlkeen, kun kaikki on saatettu jنrjestykseen, vaan rukoilkaa Hنntن pelنten ja kaivaten. Jumalan armo on totisesti niitن lنhellن, jotka hyvنن tekevنt.
7|57|Hنn se lنhettنن tuulet armonsa sanansaattajiksi, niin ettن ne ottavat kantaakseen raskaita pilviن, joita Me ajamme autioituneeseen seutuun ja sen yli vuodatamme niistن vettن, jonka avulla kasvatamme kaikenlaisia hedelmiن. Samalla tavalla herنtنmme kuolleet, jotta te ottaisitte varoituksesta vaarin.
7|58|Hyvن maaperن antaa sadon Herransa kنskystن, mutta huono ei anna kuin kurjuutta. Siten teemme erilaisin vertauksin tunnusmerkkimme selviksi kiitollisille ihmisille.
7|59|Totisesti lنhetimme jo Nooan kansansa luo, ja hنn sanoi: »Kansani, palvelkaa Jumalaa; teillن ei ole muuta jumalaa kuin Hنn, minن pelkننn, ettن rangaistus lankeaa ylitsenne sinن suurena pنivنnن.
7|60|Hنnen kansansa pننllikضt vastasivat: »Me nنemme tosiaankin, ettن olet ilmeisesti harhassa.»
7|61|Silloin sanoi hنn: »Kansani, en ole harhassa, vaan olen koko maailman Herran lنhettilنs.
7|62|Olen tuomassa teille Herrani sanomaa; neuvon teitن omaksi parhaaksenne, ja Jumalalta olen saanut tietنن, mitن te ette tiedن.
7|63|Sitنkض ihmettelette, ettن mies omasta keskuudestanne tuo teille Herraltanne muistutuksen, varoittaakseen teitن, jotta harjoittaisitte hartautta ja ehkن saisitte armon osaksenne?»
7|64|Mutta he pitivنt hنntن valehtelijana, ja niin pelastimme Me hنnet ja hنnen seuralaisensa arkkiin ja hukutimme veteen ne, jotka vنittivنt tunnusmerkkimme valheeksi; he olivat totisesti sokaistuja ihmisiن.
7|65|Sitten lنhetimme Aadin (kansan) luo heidنn veljensن Huudin . Hنn sanoi: »Kansani, palvelkaa Jumalaa! Teillن ei ole muuta jumalaa kuin Hنn; eikض teillن ole jumalanpelkoa?»
7|66|Hنnen kansansa uskottomien johtajat vastasivat: »Nنemme totisesti, ettن sinن olet mieletضn, ja pidنmme sinua valehtelijana.»
7|67|Silloin sanoi hنn: »Kansani, minن en ole mieletضn, vaan olen koko maailman Herran lنhettilنs.
7|68|Olen tuomassa teille Herrani sanomaa; tahdon teidنn parastanne ja olen luotettava neuvojanne.
7|69|Ihmettelette ehkن sitن, ettن mies omasta keskuudestanne on saanut luodakseen muistutuksen Herraltanne varoittaakseen teitن. Muistakaa, kuinka Hنn asetti teidنt Nooan kansan seuraajiksi ja antoi teidنn ruumiiltanne niin suuresti kehittyن, ja muistakaa Jumalan hyvنt tyضt, jotta tulisitte onnellisiksi!»
7|70|He vastasivat: »Oletko tullut luoksemme, jotta me palvelisimme yksinomaan Jumalaa ja hylkنisimme ne, joita meidنn esi-isنmme palvelivat? Jos niin on, osoita meille sitten kaikki, minkن lupaat meille, jos olet totuudessa.»
7|71|Hنn sanoi: »Teitن tulee kohtaamaan onnettomuus ja Herranne kiivaus. Haluatteko kiistellن kanssani niistن nimistن, joita, olette keksineet, te ja teidنn isنnne, mutta joihin Jumala ei ole antanut teille mitننn valtuutta? Odottakaa siis. Katso, minن odotan kanssanne.»
7|72|Ja niin pelastimme Me armossamme hنnet ja ne, jotka seurasivat hنntن, ja hنvitimme juurineen ne, jotka vننristelivنt tunnusmerkkimme eivنtkن uskoneet.
7|73|Niin lنhetimme Me Tamuudin luo heidنn veljensن Saalihin. Hنn sanoi: »Kansani, palvelkaa Jumalaa! Teillن ei ole muuta jumalaa kuin Hنn; onhan luoksenne tullut jo selvن todistus Herraltanne. Tنmن Jumalan naaraskameli on tunnusmerkiksi teille; antakaa siis sen kنydن Jumalan laitumella نlkننkن tehkض sille mitننn pahaa, ettei teitن kohtaisi tuskallinen rangaistus.
7|74|Muistakaa, kuinka Hنn teki teidنt Aadin seuraajaksi ja antoi teille turvapaikan maan pننllن, rakentaaksenne itsellenne linnoja sen tasangoilla ja hakataksenne vuoriin asuntoja. Ja muistakaa Jumalan armolahjat نlkننkن aikaansaako turmelusta maan pننllن!»
7|75|Silloin sanoivat hنnen kansansa ylpeنt pننllikضt niille, joita pidettiin liian heikkoina, - niille heistن, jotka olivat tulleet uskoon: »Tiedنttekض, onko Saalih Herransa lنhettilنs?» He vastasivat: »Me uskomme totisesti siihen sanomaan, jota hنnet on lنhetetty tuomaan.»
7|76|Silloin sanoivat ylpeنt: »Me emme totisesti usko siihen, mihin te uskotte.»
7|77|Niin silpoivat he naaraskamelin ja rikkoivat Herransa kنskyn ja sanoivat: »Saalih, tee meille mitن uhkaat, jos olet lنhettilنs.»
7|78|Ja niin yllنtti maanjنristys heidنt, ja seuraavana aamuna makasivat he kuolleina kodeissaan.
7|79|Ja hنn kننntyi pois heistن ja sanoi: »Kansani, olen totisesti esittنnyt Herrani sanoman teille, ja neuvonut teitن parhaaksenne, mutta te ette rakasta neuvojia.»
7|80|Ja Loot oli Meidنn lنhettilننmme, kun hنn puhui kansalleen: »Harjoitatteko irstaisuutta, jota kukaan koko maailmassa ei ole tehnyt ennen teitن?
7|81|Totisesti ryhdytte himossanne miehiin mieluummin kuin naisiin. Te olette irstasta vنkeن.»
7|82|Ja hنnen kansansa vastaus ei ollut parempi kuin: »Ajakaa heidنt pois kaupungistanne, sillن he ovat niitن ihmisiن, jotka harjoittavat puhtautta.»
7|83|Silloin pelastimme Me hنnet ja hنnen sukunsa paitsi hنnen vaimoaan, joka jنi jنlkeen.
7|84|Ja Me annoimme sateen peittنن ne toiset, katso minkن lopun vننrintekijنt saivat!
7|85|Ja Midianin kansan luo (lنhetimme Me) heidنn veljensن Soeibin. Hنn sanoi: »Kansani, palvelkaa Jumalaa! Teillن ei ole muuta Jumalaa kuin Hنn; luoksenne on jo tullut selvن todistus Herraltanne. Antakaa siis tنysi mitta ja tنysi paino, نlkنن anastako ihmisiltن heidنn tavaroitaan نlkننkن aikaansaako maan pننllن mitننn turmiollista kaiken tultua jنrjestetyksi. Tنmن on teille edullisinta, jos uskotte.
7|86|نlkننkن vنijykض kaikilla mahdollisilla teillن, uhaten ja kننntنen pois Jumalan tieltن niitن, jotka uskovat Hنneen, نlkننkن pyrkikض sitن tekemننn mutkaiseksi! Ja muistakaa, ettن ollessanne vنhنlukuisia Hنn enensi teidنn joukkonne, ja katsokaa, minkن lopun saivat vننrintekijنt.
7|87|Jos toiset teistن uskovat siihen sanomaan, jota tuomaan minut lنhetettiin, ja toiset eivنt usko, niin odottakaa kنrsivنllisesti, kunnes Jumala ratkaisee asianne; sillن Hنn on paras tuomari.»
7|88|Ylpeiden johtomiehet hنnen kansansa keskuudessa sanoivat: »Me ajamme totisesti pois kaupungistamme sekن sinut Soeib ettن ne, jotka sinun tavallasi uskovat, tai sitten palaatte meidنn uskontoomme.» Hنn sanoi: »Siihenkض, joka on meille vastenmielinen?»
7|89|Sepittنisimmehنn siten valheen Jumalasta, jos palaisimme teidنn uskontoonne Jumalan pelastettua meidنt siitن. Me emme palaa luoksenne vaan teemme niin kuin Jumala tahtoo. Herramme hallitsee kaiken olevaisen tiedollaan; Jumalaan me luotamme. Herramme, ratkaise totuudessasi (kiista) meidنn ja kansamme vنlillن, Sinن olet paras ratkaisija.»
7|90|Ja uskottomien johtomiehet hنnen kansansa keskuudessa sanoivat: »Totisesti, jos seuraatte Soeibia, olette kadotuksen omia.»
7|91|Silloin yllنtti maanjنristys heidنt, ja seuraavana aamuna makasivat he kuolleina olinpaikoissaan.
7|92|Ikننnkuin niitن, jotka vنittivنt Soeihia valehtelijaksi, ei koskaan olisi ollutkaan; ne, jotka pitivنt Soeibia valehtelijana, perivنt hنviضn.
7|93|Ja hنn kننntyi pois heistن ja sanoi: »Kansani, olenhan saattanut teille Herrani sanoman ja neuvonut teitن hyvننn; miksi kantaisin murhetta epنuskoisten ihmisten takia?»
7|94|Emme Me koskaan ole lنhettنnyt ketننn profeettaa mihinkننn kaupunkiin koettelematta sen asukkaita surulla ja vastoinkنymisellن, jotta he nضyrtyisivنt.
7|95|Senjنlkeen Me vaihdoimme pahan hyvننn, niin ettن he paisuivat ja sanoivat: »Niinhنn esi~isنimmekin elنmن kulki surusta iloon.» Ja silloin Me yllنtimme heidنt نkkiarvaamatta,eivنtkن he huomanneet sitن.
7|96|Mutta jos kaupunkien asukkaat olisivat pysyneet uskossa ja jumalanpelossa, olisimme Me totisesti siunanneet heitن runsaasti sekن taivaasta ettن maasta kنsin; mutta he punoivat valhetta, ja silloin Me yllنtimme heidنt ansionsa mukaan.
7|97|Ovatko kaupunkien asukkaat varmat siitن, ettei Meidنn voimamme heidنn ylitsensن lankea yضn aikaan heidنn nukkuessaan?
7|98|Ovatko kaupunkien asukkaat turvassa Meidنn voimaltamme valoisan pنivنn aikaan huvitellessaan?
7|99|Ja ovatko he sitten turvassa Jumalan suunnitelmilta? Eihنn kukaan kuvittele olevansa turvassa Jumalan aikeilta paitsi perikatoon kulkevat ihmiset.
7|100|Eikض niille, jotka perivنt maan sen entisten asukkaitten jنlkeen, ole selvinnyt, ettن jos hyvنksi nنkisimme, voisimme Me heitن rangaista heidنn synneistنnsن ja sulkea sinetillن heidنn sydنmensن, niin etteivنt he johdatustamme omaksua voisi!
7|101|Nنmن ovat kaupungit, joiden tarinan Me olemme kertonut sinulle, Muhammed. Heidنn lنhettilننnsن tulivat heidنn luokseen tuoden selvنt todistukset, mutta he eivنt kyenneet uskomaan siihen, minkن he ennen olivat vننrنksi vنittنneet. Niin sulkee Jumala epنuskoisten sydنmet.
7|102|Havaitsimme, ettei heidنn enemmistضnsن ollut liitolle uskollinen, vaan suurin osa heistن oli suorastaan jumalattomia.
7|103|Heidنn jنlkeensن lنhetimme Mooseksen tunnusmerkkeinemme Faraon ja hنnen pننllikضittensن luo, mutta he olivat nurjamielisiن noita merkkejنmme kohtaan. Ja katso, minkنlaatuisen lopun saivat nuo vننrintekijنt!
7|104|Mooses sanoi: »Oi, Farao, olen totisesti maailmojen Herran lنhettilنs.
7|105|En voi puhua muuta kuin totuutta Jumalasta. Olen tuonut luoksenne Herrani lنhettنmنt selvنt todistukset, - lنhetن siis Israelin lapset kanssani.
7|106|Hنn vastasi: »Jos olet tullut jokin tunnusmerkki mukanasi, nنytن se, mikنli totta puhut!»
7|107|Niin heitti hنn sauvansa maahan, ja katso, siitن tuli ilmeinen kننrme.
7|108|Ja hنn ojensi kنtensن, ja se nنytti katselijoista vaikealta.
7|109|Silloin sanoivat Faraon kansan pننllikضt: »Tنmن on totisesti taitava noita,
7|110|joka aikoo loihtia teidنt maastanne. Mitن neuvotte tنssن pulmassa?»
7|111|He (neuvonantajat) vastasivat: »Anna hنnen ja hنnen veljensن odottaa ja lنhetن sanansaattajia kaupunkeihin
7|112|noutamaan tنnne luoksesi kaikki taitavat noidat.»
7|113|Ja noidat tulivat Faraon luo ja sanoivat: »Saammehan kai palkinnon, jos pننsemme voitolle?»
7|114|Hنn vastasi: »Saatte, ja totisesti pننsette lنhimpننn seurueeseeni.»
7|115|Silloin sanoivat he: »Mooses, heitنtkض sinن ensin, vai mekض aloitamme?»
7|116|Hنn vastasi: »Aloittakaa te!» Ja heitettyننn (sauvansa) he lumosivat ihmisten silmنt ja sنikنhdyttivنt heidنt, ja hirveن oli heidنn loihtutaitonsa.
7|117|Mutta Me annoimme kنskyn Moosekselle: »Heitن sauvasi!» Ja katso, se nieli kaiken, minkن he olivat loihtineet esiin.
7|118|Siten ilmaisi totuus itsensن, ja kaikki, mitن he tekivنt, meni tyhjiin.
7|119|Ja he tulivat siinن paikassa voitetuiksi ja perنytyivنt masentuneina.
7|120|Ja noidat lankesivat maahan
7|121|huudahtaen: »Me uskomme maailmojen Herraan,
7|122|Mooseksen ja Aaronin Herraan.»
7|123|Silloin sanoi Farao: »Uskotteko hنneen ennenkuin Minن annan teille luvan? Katso, tنllaisenko juonen olette keksineet kaupunkia vastaan karkoittaaksenne sen asukkaat. Mutta te saatte vielن kokea!
7|124|Totisesti hakkautan poikki kنtenne ja jalkanne, toisen toiselta puolelta; senjنlkeen naulitsen teidنt kaikki riippumaan.»
7|125|He sanoivat: »Nyt on meidنn totisesti palattava Herramme luo.
7|126|Sinن purat vihaasi meitن vastaan vain siksi, ettن me uskomme Herramme tunnusmerkkeihin, kun ne meille lنhetettiin. Herra! Tنytن meidنt kنrsivنllisyydellن ja auta meitن kuolemaan Sinulle alistuneina (muslimeina).»
7|127|Ja Faraon kansan pننllikضt sanoivat: »Sallitko sinن Mooseksen ja hنnen kansansa aikaansaada maassa turmelusta ja hylنtن sinut ja sinun Jumalasi?» Hنn sanoi: »Me surmaamme heidنn poikansa ja annamme heidنn tyttنriensن elنن; katso, meillن on oleva valta heidنn ylitseen.»
7|128|Ja Mooses sanoi kansalleen: »Huutakaa Jumalaa avuksenne ja olkaa lujia; katso, Jumalan on maa; Hنn antaa sen perinnضksi niille orjistaan, joille tahtoo, ja hyvن loppu kuuluu niille, jotka pysyvنt (Hنnelle) uskollisina.»
7|129|He vastasivat: »Me kنrsimme vننryyttن ennenkuin tulit luoksemme ja samoin tulosi jنlkeen». Hنn sanoi: »Ehkن Herranne hنvittنن vihollisenne ja tekee teidنt hنnen seuraajiksensa maan pننllن, sillن hنn haluaa nنhdن, kuinka te kنyttنydytte.»
7|130|Olemmehan rangaissut Faraon kansaa nنlkنvuosilla ja hedelmien menetyksellن, jotta se ottaisi varoituksesta vaarin.
7|131|Ja kun jotakin hyvنن tuli heidنn osakseen, he sanoivat: »Tنmنhنn kuuluikin meille.» Mutta kun paha kohtasi heitن, tyضnsivنt he syyn Mooseksen ja hنnen kannattajiensa niskoille. Mutta eikض heidنn kohtalonsa riippunut vain Jumalasta? Kuitenkaan ei suurin osa heistن sitن tajunnut.
7|132|Ja he sanoivat (Moosekselle): »Nنytن mikن tunnusmerkki tahansa lumotaksesi meidنt, emme me kuitenkaan usko sinuun.»
7|133|Silloin lنhetimme Me heille vedenpaisumuksen, heinنsirkkoja, syضpنlنisiن, sammakoita ja verta; koko sarjan selviن tunnusmerkkejنmme, mutta syntinen kansa paisui ylpeydessننn.
7|134|Ja aina kun vaiva kohtasi heitن, sanoivat he: »Mooses, rukoile puolestamme Herraasi, koska Hنn on tehnyt liiton kanssasi. Katso, jos poistat tنmنn vaivan, niin uskomme sinuun ja totisesti pننstنmme Israelin lapset menemننn kanssasi.»
7|135|Mutta niin pian kuin Me olimme vapauttanut heidنt vaivasta ja heille pantu mننrنaika oli mennyt umpeen, rikkoivat he lupauksensa.
7|136|Silloin langetimme Me tuomion heille ja hukutimme heidنt veteen, koska he vنittivنt tunnusmerkkimme valheeksi ja ylenkatsoivat ne.
7|137|Ja kansalle, jota he nضyryyttivنt, annoimme Me perinnضksi sekن itنiset ettن lنntiset rajamaat, maan, jonka olimme siunannut; ja niin tنyttyi Herrasi ihana sana Israelin lasten suhteen, siksi ettن he kestivنt lujina. Ja Me hنvitimme Faraon ja hنnen kansansa tyضt ja rakennukset.
7|138|Ja Me johdimme Israelin lapset meren halki, ja he tulivat erننn kansan luo, joka palveli epنjumaliaan. He sanoivat: »Mooses, tee meille jumala, heidنn jumaliensa kaltainen.» Hنn sanoi: »Totisesti olette te kansa, joka harhoihin mieltyy.»
7|139|Katso, perikatoon on joutuva kaikki, johon nuo turvaavat, ja turhuutta ovat heidنn tekonsa.
7|140|Hنn sanoi: »Teillekض etsisin toista jumalaa kuin Jumalan, joka teidنt korotti maailman kansojen yli?»
7|141|Ja (muistakaa) kuinka Me pelastimme teidنt Faraon kansan kنsistن; he rننkkنsivنt teitن hirveimmنllن tavalla, surmasivat poikanne, jنttنen tyttنrenne elنmننn. Totisesti oli tنmن raskas koettelemus Herraltanne.
7|142|Me mننrنsimme Mooseksen kolmeksikymmeneksi vuorokaudeksi yksinنisyyteen ja lisنsimme niitن kymmenellن, niin ettن hنnen Herransa mننrننmن aika oli neljنkymmentن vuorokautta. Ja Mooses sanoi veljelleen Aaronille: »Ole sijaisenani kansani keskuudessa! Tee, mikن oikein on, نlنkن antaudu vننrintekijنin tielle!»
7|143|Ja kun Mooses tuli Meidنn mننrننmننmme paikkaan ja hنnen Herransa puhutteli hنntن, sanoi hنn: »Herrani, ilmesty minulle, jotta saisin katsella Sinua!» Herra vastasi: »Et kykene katselemaan Minua; mutta katsele vuorta, ja jos se seisoo lujana paikallaan, saat sinن nنhdن minut», ja kun hنnen Herransa peitti vuoren kirkkaudellaan, raukesi se hajalleen, ja Mooses lankesi pyضrtyneenن maahan. Tultuaan tajuihinsa sanoi hنn: »Ylistys olkoon Sinulle! Katuen kننnnyn puoleesi ja olen ensimmنinen oikeauskoisista.»
7|144|Hنn vastasi: »Mooses, katso, sinulle antamillani ilmoituksilla ja sanomilla olen valinnut sinut ennen kaikkia ihmisiن. Ota vastaan, minkن olen sinulle antanut, ja ole kiitollinen!»
7|145|Ja Me kirjoitimme hنnelle lauluihin kaikki varteen otettavat asiat sekن kaikki selitykset sanoen: »Pidن nنmن lujasti ja kنske kansaasi valitsemaan paras! Pian Me nنytنmme Sinulle jumalattomain osan.»
7|146|Olen kننntنvن pois tunnusmerkeistنni ne, jotka aiheetta ylpeilevنt maan pننllن; vaikka he nنkisivنt kaikki mahdolliset tunnusmerkit, eivنt he usko niihin, ja jos he saavat nنhdن vanhurskauden tien, eivنt he omaksu sitن, mutta jos he nنkevنt harhatien, ottavat he sen omakseen. Ja nنin siksi, ettن he pitنvنt tunnusmerkkimme vaiheena ja ylenkatsovat ne.
7|147|Jotka valheeksi vنittنvنt Meidنn tunnusmerkkimme ja iankaikkisen elنmنn, heidنn tyضnsن raukeavat tyhjiin. Palkittaisiinko heitن toisin kuin tekojensa mukaan?
7|148|Ja Mooseksen kansa, hنnen poissaolonsa aikana, teki koristuksistaan itselleen (epنjumalakseen) vasikan, joka ammui. Eikض heidنn mieleensن johtunut, ettei se osannut puhua heille eikن johtaa heitن (oikein) vaeltamaan. He omaksuivat sen ja tulivat vننrintekijضiksi.
7|149|Mutta kun he kavahtivat ja huomasivat eksyneensن, sanoivat he: »Ellei Herramme armahda meitن ja anna meille anteeksi, olemme totisesti kadotuksen omat.»
7|150|Ja tullessaan vihaisena ja murheellisella kansansa luo Mooses sanoi: »Kuinka kurjaa onkaan se, mihin poissaollessani ryhdyitte! Pyrittekض sivuuttamaan Herranne kنskyjن?» Ja hنn paiskasi taulut kنsistننn, tarttui veljensن pننhنn ja tempasi hنnet puoleensa. Tنmن (Aaron) sanoi: »نitini poika, katso, kansa vنheksyi minun mahtini ja oli vنhنllن surmata minut. Siksi نlن anna vihollisten iloita onnettomuudestani نlنkن tyضnnن minua vننrintekijضitten joukkoon.»
7|151|Hنn sanoi: »Herrani, anna anteeksi minulle ja veljelleni ja sulje meidنt laupeuteesi; sillن sinن olet armeliain armahtavien joukossa.»
7|152|(Herra sanoi): »Niitن, jotka tekivنt itselleen vasikan, kohtaa totisesti heidنn Herransa viha ja kurjuus maallisessa elن~ mنssن. Siten palkitsemme ne, jotka (valheita) sepittنvنt.
7|153|Mutta jos ne, jotka pahaa tekevنt, kننntyvنt ja tulevat uskoon, on sinun Herrasi totisesti jنlkeenpنin anteeksiantava ja armelias.
7|154|Kun Mooseksen viha oli lauhtunut, otti hنn maasta taulut, joihin oli piirretty johdatuksen ja armon sanat niille, jotka Her~ raansa pelkننvنt.
7|155|Ja Mooses valitsi seitsemنnkymmentن miestن kansastaan Meidنn mننrننmنksemme ajaksi, ja kun maanjنristys yllنtti heidنt, hنn sanoi: »Herra, jos niin olisit tahtonut, olisit voinut jo aikaa sitten surmata heidنt ja minutkin. Surmaisitko nyt meidنt sen tنhden, mitن hullut joukossamme ovat tehneet? Jumalani! heidنn toimensa tahtoasi vastaan on sinun puoleltasi vain koettelemus, jolla saatat harhaan kenet tahdot ja johdatat kenet tahdot. Olet Suojelijamme; anna meille anteeksi ja armahda meitن. Sinن, joka olet paras kaikista armahtajista!
7|156|Ja anna meille kنsky kaikkeen hyvننn tنssن maailmassa ja tulevassa elنmنssن; katso, luoksesi olemme me palanneet ja nنyttنmنsi oikean tien omistimme.» Hنn vastasi: »Kuritukseni kohtaa ketن tahdon, mutta laupeuteni voittaa kaiken; sen mننrننn ohjeeksi niille, jotka hurskautta harjoittavat ja antavat almuja, sekن niille, jotka uskovat tunnusmerkkeihimme»,
7|157|niille, jotka seuraavat tنtن lنhettilنstن, oppimatonta profeettaa, josta he lضytنvنt kuvauksen Toorassa ja Evankeliumissa. Hنn tulee vaatimaan heiltن hyviن tekoja ja kieltنmننn vننryyden, sallimaan heille mikن puhdasta on ja kieltنmننn saastaisen; hنn on vapauttava heidنt kuormasta ja kahleista, joihin heidنt on kytketty. Jotka uskovat hنneen, kunnioittavat ja auttavat hنntن sekن seuraavat sitن valoa, joka on lنhetetty hنnen mukanaan, ne ovat onnellisia.
7|158|Sano: »Ihmissuku! Olen totisesti Jumalan lنhettilنs teille kaikille, taivaassa ja maan pننllن; Hنnen, jonka on valta taivaassa ja maan pننllن; ei ole muuta jumalaa kuin Hنn, Hنn antaa elنmنn ja kuoleman. Uskokaa siis Jumalaan ja Hنnen lنhettilننseensن, oppimattomaan profeettaan, joka uskoo Jumalaan ja Hنnen sanoihinsa, ja seuratkaa Hنntن, jotta tulisitte oikealle tielle!»
7|159|Mooseksen kansan keskuudessa on joukko, joka johtaa (muita)totuudessa ja sen mukaan jakaa oikeutta.
7|160|Me olemme jakanut heidنt kahteentoista heimoon ja ryhmننn. Ja Me annoimme Moosekselle seuraavan ilmestyksen hنnen pyytنessننn vettن kansalleen: »Iske sauvallasi kallioon!» Silloin kaksitoista lنhdettن pulppusi siitن esille; jokainen heimo lضysi vedensaantipaikkansa. Ja Me annoimme pilven varjostaa heitن ja lنhetimme heille ylhننltن mannaa ja viiriنisiن. - »Syضkنن sitن hyvنن, minkن olemme teille suonut!» Emmekن Me tehnyt heille vننryyttن, vaan he tekivنt sitن itselleen.
7|161|Ja kun heille sanottiin: »Asukaa tنssن kaupungissa ja ottakaa siitن ravintonne, minkن haluatte, sanokaa: Hittatun (syntien pننstض) ja astukaa sisننn portista kumartaen, niin annamme anteeksi pahuutenne ja enennنmme armomme niille, jotka hyvنن tekevنt.»
7|162|Silloin vننryydentekijنt heidنn joukossaan vننnsivنt tنmنn sanan toiseksi, jota heille ei oltu sanottu. Siksi lنhetimme heille rangaistuksen ylhننltن, ettن he vننrin tekivنt.
7|163|Ja kysele heiltن, Muhammed, kaupungista, joka oli meren rannalla, silloin kun he rikkoivat sapatin; sillن sapattipنivنnن heidنn kalansa tulivat parvittain veden pintaan heidنn luokseen, mutta sinن pنivنnن, jolloin he eivنt sapattia viettنneet, ne eivنt tulleet. Niin koettelimme Me heitن sen vuoksi, ettن he olivat tottelemattomia.
7|164|Ja kun erنs ryhmن heistن sanoi: »Miksi varoitatte te ihmisiن, jotka Jumala aikoo hukuttaa tai joille Hنn lنhettنن ankaran vitsauksen?» he vastasivat: »Vنlttyنksemme Herranne soimauksilta ja jotta he karttaisivat pahaa.»
7|165|Ja kun he unohtivat saamansa varoitukset, pelastimme Me ne, jotka kielsivنt vننryyden, ja kuritimme vننryydentekijضitن ankaralla vitsauksella heidنn jumalattomuutensa tنhden.
7|166|Ja heidنn kerskuessaan teoista, jotka heiltن olivat kielletyt, sanoimme Me heille: »Muuttukaa inhottaviksi apinoiksi!»
7|167|Ja (muistele), miten sinun Herrasi ilmoitti heille, ettن Hنn aikoi aina ylضsnousemuksen pنivننn asti lنhettنن heille (kurittajia), jotka rasittavat heitن mitن pahimmilla vaivoilla. Sinun Herrasi on totisesti nopea rankaisemaan, mutta Hنn on myضs armahtavainen ja laupias.
7|168|Ja Me jaoimme heidنt eri ryhmiksi maan pننllن. Heidنn joukossaan on vanhurskaita ja on sellaisia, jotka ovat kaukana hyvنstن, ja Me koettelimme heitن sekن hyvنllن ettن huonolla (onnella), jotta he kننntyisivنt (luoksemme).
7|169|Heitن seurasivat heidنn jنlkelنisensن, jotka perivنt Pyhنn kirjoituksen; he kنvivنt kنsiksi tنmنn maailman hyvننn sanoen: »Kyllن se suodaan meille anteeksi», ja jos taaskin sattui samanlaatuista hyvنن heidنn kohdalleen, tarttuivat he siihen. Eikض kirjoituksen liitto velvoittanut heitن puhumaan Jumalasta ainoastaan sitن, mikن on totuutta? Ja he ovat lukeneet, mitن siinن on kirjoitettuna! Mutta tulevan elنmنn asumus on kuitenkin parempi Jumalaa pelkننvنisille; eikض teillن tosiaankaan ole ymmنrrystن?
7|170|On niitن, jotka pysyvنt lujasti kiinni kirjoituksessa ja harjoittavat hartautta; totisesti emme tuhlaa pois niiden palkkaa,jotka hyvنن,rakentavat.
7|171|Ja kun hajoitimme vuoren heidنn ylنpuolellaan, aivan kuin se olisi ollut pilvi, ja he luulivat sen luhistuvan heidنn pننlleen (Me sanoimme): »Ottakaa vastaan, ja pysykنن lujasti siinن, minkن olemme teille voimassamme antanut, ja ajatelkaa sen sisنllystن, jotta karttaisitte pahaa.»
7|172|Ja kun sinun Herrasi herنtti ihmisen (Aadamin) lasten lanteista jنlkelنisiن heille ja haastoi heidنt todistamaan itseننn vastaan (sanoen): »Enkض ole Herranne?» he vastasivat: »Kyllن, me olemme sen todistajia», niin tarkoitti tنmن sitن, ettette te ylضsnousemuspنivنnن voisi sanoa: »Me olimme totisesti tietنmنttضmiن tنstن»
7|173|tai ettette voisi sanoa: »نitimme ja isنmme ennen meitن kumarsivat muita Jumalan rinnalla, ja olemme vain heidنn jنlkelنisiننn. Hنvitنtkض meidنt sen tنhden, mitن harhain palvojat tekivنt?»
7|174|Tنllن tavoin selvitنmme Me tunnusmerkkimme, jotta he kننntyisivنt (puoleemme).
7|175|Lue heille tarina ihmisistن, joille Me annoimme tunnusmerkkimme ja jotka tyضnsivنt ne luotaan. Ja saatana saavutti heidنt, ja heistن tuli sellaisia, joiden tie vie harhaan.
7|176|Ja jos olisimme tahtonut, olisimme Me totisesti korottanut hنnet niillن (tunnusmerkeillنmme), mutta hنn kiintyi maallisiin ja seurasi himojaan. Hنn kنyttنytyi kuin koira: jos kنyt sitن kohti, pursuu sen kieli ulos suusta, ja jos jنtنt sen rauhaan, pursuu sen kieli suusta. Nنin on laita myضs ihmisten, jotka vننntنvنt tunnusmerkkimme valheeksi; kerro heille siksi tنmن kertomus, jotta he ajattelisivat.
7|177|Kurja on niiden ihmisten laita, jotka pitنvنt tunnusmerkkejنmme vaiheena ja tekevنt vننryyttن sieluilleen.
7|178|Se, jota Jumala johdattaa, on kulkeva oikeata tietن, mutta ne, joiden Hنn antaa joutua harhaan, ovat kadotuksen omat.
7|179|Ja totisesti olemme helvetin omiksi luonut joukon dzinnejن ja ihmisiن. Heillن on sydنmet, joilla he eivنt ymmنrrن, heillن on silmنt, joilla he eivنt nنe, ja heillن on korvat, joilla he eivنt kuule; he ovat karjan kaltaisia, ei, he kulkevat vielن pahemmin harhaan; he ovat vنlinpitنmنttضmiن.
7|180|Ja Jumalan ovat kaikkein jaloimmat nimet (ominaisuudet). Sentنhden rukoilkaa Hنntن niillن ja karttakaa niitن, jotka vننrinkنyttنvنt Hنnen nimiننn! Kyllن he saavat palkan ansioittensa mukaan.
7|181|Ja niiden keskuudessa, jotka olemme luonut, on joukko, joka johtaa ihmisiن totuudessa ja sen mukaisesti jakaa oikeutta.
7|182|Mutta niitن, jotka pitنvنt tunnusmerkkimme valheena, kuljetamme Me pois askel askeleelta, tavalla, jota he eivنt havaitse.
7|183|Ja vaikka suvaitsenkin heitن, on Minun suunnitelmani horjumaton.
7|184|Eivنtkض he ymmنrrن, ettei heidنn kumppaninsa (Muhammed) suinkaan ole mieletضn; hنn on vain julkinen varoittaja.
7|185|Eivنtkض he ole tarkastelleet taivaitten ja maan hallintoa ja kaikkea, minkن Jumala on luonut (ja huomanneet) ettن heidنn aikansa jo lنhenee loppuaan? Ja mihin sanomaan he tنmنn (Koraanin) jنlkeen aikovat uskoa?
7|186|Sillن niille, joiden Jumala antaa kulkea harhaan, ei ole opasta; ja Hنn jنttنن heidنt menehtymننn uhmailuihinsa.
7|187|He kysyvنt sinulta hetkeن, jolloin se tapahtuu. Sano: »Sen tietنن ainoastaan Jumala, ja Hنn yksin on tekevن aikanaan sen tunnetuksi. Raskaana se painaa taivasta ja maata; ja odottamatta on se yllنttنvن teidنt. He kysyvنt sinulta aivan kuin sinن sen tietنisit. Sano: »Jumala yksin sen tietنن; mutta enimmنt ihmiset eivنt tiedن mitننn.»
7|188|Sano: »Ei ole minun vallassani itse itseنni hyضdyttنن tai vahingoittaa, kaikki on Jumalan vallassa; mutta jos tuntisin salatun, ympنrضisin itseni hyvنllن, eikن paha minuun ulottuisi. Minن olen vain varoittaja ja ilosanoman saattaja uskovaisille.
7|189|Hنn on luonut teidنt yhdestن ainoasta ihmisestن, ja hنnestن teki Hنn hنnen vaimonsa, jotta hنn (mies) lضytنisi hنnestن virkistyksensن; ja kun hنn oli maannut vaimonsa, kantoi tنmن kevyesti taakkansa ja liikkui vapaasti. Kun se tuli raskaaksi, rukoilivat he Jumalaa, Herraansa: »Jos annat meille terveen (lapsen), olemme me sinulle totisesti kiitollisia!»
7|190|Ja senjنlkeen kun Hنn oli antanut heille terveen (lapsen), kumarsivat he toistakin (jumalia) Hنnen rinnallaan hyvنn lahjan antajina. Mutta Jumala on paljon korkeampi, kuin mitن he asettavat Hنnen rinnalleen.
7|191|Asettaisivatko he Hنnen rinnalleen sellaisia, jotka eivنt voi mitننn luoda, kun ovat itsekin Hنnen luomiaan
7|192|eivنtkن voi heitن auttaa, kun eivنt voi auttaa edes itseننnkننn?
7|193|Ja jos te kutsutte heitن alistumaan johdatukseen, eivنt he seuraa teitن; on samantekevنن teille, kutsutteko heitن vai vaikenette.
7|194|Katso, ne, joita te palvelette Jumalan lisنksi, ovat kaltaisianne orjia. Rukoilkaa siis heitن, ja vastatkoot he teille, jos tarkoitatte tنyttن totta!
7|195|Onko heillن (epنjumalilla) jalat kنvellنkseen? Tai onko heillن kنdet tarttuakseen? Tai onko heillن silmنt nنhdنkseen tai korvat kuullakseen? Sano: »Rukoilkaa jumalanvertaisianne, punokaa juonenne minua vastaan نlkننkن minua sننstنkض.
7|196|Katso, minun liittolaisena on Jumala, Hنn, joka on lنhettنnyt Pyhنn kirjoituksen ylhننltن; Hنn suojelee kaikkia vanhurskaita.
7|197|Mutta ne, joita te rukoilette Hنnen vertaisinaan, eivنt voi auttaa teitن eivنtkن edes itseننnkننn.»
7|198|Ja jos te vaaditte heitن seuraamaan johdatusta, eivنt he kuule, ja sinن nنet heidنn tarkastelevan sinua nنkemنttن mitننn. 199. Ole sننlivنinen, vaadi kohtuutta ja karta ymmنrtنmنttضmiن!
7|199|Ole sننlivنinen, vaadi kohtuutta ja karta ymmنrtنmنttضmiن!
7|200|Ja kun joku Saatanan pistopuhe haavoittaa mieltنsi, niin pakene Jumalan turviin! Hنn on totisesti kuuleva, tietنvن.
7|201|Totisesti, kun hurskauden harjoittajia kohtaa joku Saatanan kiusaus, muistavat he (Hنnet), ja katso, silloin valkenee heille (johdatus).
7|202|Heidنn veljensن viekoittelee hنn yhن edemmنksi harhaan eikن hellitن.
7|203|Ja kun et tuo heille mitننn tunnusmerkkiن, he sanovat: »Miksi et ole valinnut mitننn?» Sano: »Minن noudatan vain sitن, minkن Herrani ilmoittaa minulle.» Tنmن on valkeus Herraltamme, johdatukseksi ja armonosoitukseksi uskovaisille.
7|204|Kun Koraania luetaan, kuunnelkaa tarkkaan ja olkaa vaiti, jotta saisitte armon osaksenne.
7|205|Ja rukoile Herraasi sielusi nضyryydessن ja pelossa suuritta sanoitta sekن aamuin ettن illoin, نlنkن ole penseن!
7|206|Katso niitن, jotka ovat Herrasi luona; ei ylpeys saa heitن lakkaamaan palvelemasta Hنntن, vaan he ylistنvنt Hنntن ja kumartavat Hنntن.
8|1|He kysyvنt Sinulta sotasaalista; sano: »Sotasaalis kuuluu Jumalalle ja lنhettilننlle.» Pelنtkنن siis Jumalaa ja jنrjestنkنن kaikki sovussa keskenنnne; ja totelkaa Jumalaa ja Hنnen lنhettilنstننn, jos olette oikeauskoisia.
8|2|Ainoastaan ne ovat oikeauskoisia, joiden sydنmet valtaa pelko Jumalan nimeن lausuttaessa, joiden usko kasvaa, kun Meidنn tunnusmerkkimme heille luetaan, ja jotka turvaavat Herraansa.
8|3|Ne, jotka pysyvنt rukouksessa ja lahjoittavat muille siitن, mitن Me olemme heille suonut.
8|4|Nنmن ovat totisia oikeauskoisia. Heitن varten on eri arvoasteet heidنn Herransa luona sekن anteeksiantamus ja jalomielinen huolenpito.
8|5|(Ajattele esimerkiksi), kuinka Herrasi antoi sinun (Muhammedin) lنhteن kotiseudultasi vakavaan tehtنvننn; ja katso, osa uskovaisista oli totisesti haluton (seuraamaan).
8|6|He vنittelivنt kanssasi (asian) totuudesta, senjنlkeen kun se oli selvنsti heille nنytetty; aivan kuin olisi heitن viety kuolemaan ja he olisivat siihen tuijottaneet.
8|7|Ja kuinka Jumala lupasi, ettن toinen kahdesta (vihollisen) joukosta on oleva teidنn, ja te toivoitte, ettن aseeton joukko lankeaisi teidنn osallenne, mutta Jumala tahtoi vahvistaa sanojensa totuuden ja hنvittنن uskottomat viimeiseen mieheen
8|8|vahvistaakseen totuuden ja kumotakseen valheen, vaikkakaan se ei miellyttنisi syntisiن!
8|9|Ja kuinka teidنn huutaessanne apua Herraltanne Hنn kuuli rukouksenne ja sanoi: »Totisesti autan teitن tuhannella enkelillن toinen toisensa jنlkeen.»
8|10|Ja tنmنn teki Jumala ainoastaan jotta se olisi ilosanoma teille ja jotta sydنmenne rauhoittuisivat, sillن apu tulee vain Jumalalta, katso, Jumala on mahtava ja viisas.
8|11|Entن kun Hنn antoi teidنn vaipua lyhyeen uneen, joka oli kuin Hنnen lنhettنmنnsن virkistys, ja lنhetti vettن taivaasta puhdistaakseen teidنt, poistaakseen paholaisen saastutuksen teistن ja vahvistaakseen sydنmenne sekن lujittaakseen askeleenne.
8|12|Muista, kuinka Herrasi julisti enkeleille: »Olen kanssanne; tukekaa siis niitن, jotka uskovat. Tنytنn pian uskottomien sydنmet pelolla; silloin hakatkaa poikki heidنn kaulansa ja heidنn kaikki sormensa.»
8|13|Ja tنmن siksi, ettن he niskoittelevat Jumalaa ja Hنnen lنhettilنstننn vastaan, sillن jos joku niskoittelee Jumalaa ja Hنnen lنhettilنstننn vastaan, on Jumala totisesti ankara rangaistessaan.
8|14|Tنssن on rangaistus teille; maistakaa sitن siis! Uskottomia varten on tulen tuska.
8|15|Te, jotka uskotte. kun kohtaatte uskottomia taistelutantereella, نlkنن kننntنkض heille selkننnne.
8|16|Sillن se, joka sinن pنivنnن kننntنن heille selkنnsن, paitsi sotaliikkeen yhteydessن tai yhtyessننn omiensa ryhmننn, vetنن totisesti pننllensن Jumalan vihan; hنnen olinpaikakseen tulee helvetti, ja kurjaa on joutua sinne.
8|17|Ette te (muslimit) surmanneet heitن, vaan Jumala heidنt surmasi; etkن sinن (Muhammed) ampunut, kun joustasi kنytit, vaan Jumala ampui, sillن hنn halusi koetella oikeauskoisia suosiollaan. Jumala on totisesti kuuleva, tietنvن.
8|18|Niin on laita; Jumala uskottomien juonet herpaisee.
8|19|(Uskottomat!) Jos te toivotte ratkaisua, niin totisesti on tuomio jo langennut, mutta jos luovutte vastustuksestanne, on se teille parempi. Mutta jos kuitenkin palaatte (sotajalalle), palaamme Mekin. Ja teidنn sotajoukkonne ei auta teitن vنhننkننn, miten lukuisa se lieneekin. Jumala on totisesti oikeauskoisten kanssa.
8|20|Te, jotka uskotte, totelkaa Jumalaa ja Hنnen lنhettilنstننn نlkننkن luopuko hنnestن, koska kuulette hنnen puhuvan.
8|21|نlkننkن olko niiden kaltaisia, jotka sanovat: »Me kuuntelemme», vaikkeivat kuuntelekaan.
8|22|Katso, kaikista elollisista kurjimpia ovat Jumalan silmissن ne kuurot ja mykنt, jotka eivنt ymmنrrن.
8|23|Ja jos Jumala olisi huomannut heissن jotakin hyvنن, totisesti Hنn olisi antanut heille kuulon. Mutta jos Hنn olisi antanut heidنn kuulla, kننntyisivنt he pois, sillن he ovat penseitن.
8|24|Te, jotka uskotte, totelkaa Jumalaa ja Hنnen lنhettilنstننn, kun Hنn kutsuu teitن sen ننreen, mikن teidنt elنviksi tekee, ja tietنkنن, ettن Jumala hiipii ihmisen ja hنnen sydنmensن vنliin ja ettن te tulette kokoontumaan Hنnen luoksensa.
8|25|Ja kavahtakaa kapinoimista; sen rangaistus ei kohtaa vain vننrintekijضitن joukossanne, ja tietنkنن, ettن Jumala on ankara selvittelyissننn!
8|26|Ja muistakaa, ettن kun olitte harvalukuisia ja halveksittuja maan pننllن ja pelkنsitte, ettن ihmiset raivaisivat teidنt tieltننn, silloin Hنn antoi teille suojan ja vahvisti teitن avullaan sekن varusti teidنt hyvillن antimillaan, jotta olisitte kiitolliset!
8|27|Te, jotka uskotte, نlkنن loukatko Jumalaa ja lنhettilنstن, نlkننkن pettنkض sanaanne tietoisesti.
8|28|Ja tietنkنن, ettن rikkautenne ja lapsenne ovat Teille koetus, ja ettن suuri palkinto odottaa Jumalan luona!
8|29|Te, jotka uskotte, jos pelkننtte Jumalaa, antaa Hنn teille kyvyn tuntea oikean ja vننrنn, sovittaa pahat tekonne ja antaa teille anteeksi; Jumala on rajaton runsaudessaan.
8|30|Entن kun uskottomat vehkeilivنt sinua vastaan, aikoen vangita sinut tai surmata sinut tai karkoittaa sinut! He tekivنt suunnitelmiaan, mutta Jumala teki omiaan, ja Jumala on paras suunnittelija.
8|31|Ja kun heille luetaan tunnusmerkkejنmme, sanovat he: »Olemme jo kylliksi kuulleet; jos tahtoisimme, voisimme loihtia samanlaisia; nنmن eivنt ole muuta kuin vanhan ajan taruja.»
8|32|Entن kun he sanoivat: »Jumala, jos tنmن on sinun lنhettنmنsi totuus, niin anna kivien sataa taivaasta pننllemme tai koettele meitن tuskallisella rangaistuksella!»
8|33|Mutta Jumala ei tahtonut rangaista heitن sinun ollessasi heidنn joukossaan; eikن Hنn tahtonut heitن rangaista senkننn vuoksi, ettن he pyytelivنt Hنneltن anteeksi.
8|34|Ei kuitenkaan ole syytن Jumalan olla heitن rankaisematta, sillن he estنvنt uskovaisia kنymنstن pyhنssن moskeijassa olematta itse sen vartijoita. Sen vartijoita ovat ainoastaan hurskaat. Kuitenkaan ei suurin osa heistن sitن tiedن.
8|35|Ja heidنn rukouksensa temppelin liepeillن ei ole muuta kuin viheltنmistن ja kنsien pauketta. Siksi maistakaa tuskaa uskottomuutenne tنhden!
8|36|Epنuskoiset kuluttavat varojaan kننnnyttننkseen ihmisiن pois Jumalan tieltن. He kuluttakoot, jنlkeenpنin saavat he katua, ja lopuksi heidنt voitetaan.Ja ne, jotka eivنt usko, kootaan helvettiin,
8|37|ettن Jumala voisi erottaa saastaiset puhtaista ja asettaa saastaiset pننllekkنin; Hنn kokoaa heidنt kasaan ja heittنن helvettiin. Nنmن ovat kadotukseen tuomittuja.
8|38|Sano niille, jotka eivنt usko, ettن jos he herkeنvنt epنuskostaan, annetaan heille heidنn entiset tekonsa anteeksi, mutta jos lankeavat uudelleen, niin on entisten rangaistus heidنn silmiensن edessن.
8|39|Ja taistelkaa heitن vastaan, kunnes kaikki kiusaukset taukoavat ja kunnes Jumalan tuomiota noudatetaan kaikessa. Mutta jos he taas mielensن muuttavat, kyllن Jumala nنkee, mitن he tekevنt.
8|40|Ja jos he kننntنvنt teille selkنnsن, niin tietنkنن, ettن Jumala on suojelijanne, paras liittolaisenne ja auttajanne.
8|41|Ja tietنkنن, ettن hankkimastanne sotasaaliista kuuluu viides osa Jumalalle, toisin sanoen Hنnen lنhettilننlleen ja tنmنn lنhiomaisille, orvoille, kضyhille ja vaeltajille, jos uskotte Jumalaan ja siihen, minkن lنhetimme palvelijallemme ratkaisun pنivنnن, sinن pنivنnن, jolloin molemmat sotajoukot kohtasivat toisensa. Jumalan on totisesti kaikki mahti.
8|42|Muistakaa, miten te olitte tنmنnpuoleisella rinteellن ja he tuonpuoleisella ja karavaani oli alapuolellanne. Ja jos te olisitte solmineet taistelusopimuksen, olisitte te varmaan rikkoneet vنlipuheen; mutta asia oli toisin, jotta Jumala saattoi toteuttaa sen, mikن oli tapahtuva, jotta sillن, joka menetti henkensن, olisi menehtyessننn selvن todistus edessننn, ja jotta se, joka jنi elنmننn, elنisi selvنn todistuksen perusteella; Jumala on, toden totta, kuuleva, tietنvن.
8|43|Muistakaa, miten Jumala unessa antoi heidنn (vastustajain) sinusta nنyttنن harvalukuisilta. Sillن jos Hنn olisi antanut sinun nنhdن heidنt lukuisiksi, vنkesi olisi varmasti masentunut, ja te olisitte riidelleet asiasta keskenنnne; mutta Jumala varjeli teidنt. Hنn tuntee totisesti sydنnten sisimmنt aivoitukset.
8|44|Ja kun te iskitte yhteen, Hنn antoi heidنn teidنn silmissنnne nنyttنن vنhنlukuisilta ja teki teidنt harvalukuisiksi heidنn silmissننn, jotta Jumala toteuttaisi asian, jonka tuli tapahtua. Ja Jumalan luo palaa kaikki olevainen.
8|45|Te uskovaiset, kun te kohtaatte sotajoukon, olkaa lujia ja rukoilkaa alati Jumalaa, jotta menestyisitte.
8|46|Ja totelkaa Jumalaa ja Hنnen lنhettilنstننn, نlkننkن kiistelkض, jotta ette lannistuisi ja menettنisi sisuanne, vaan olkaa itsepintaiset; Jumala on totisesti sitkeiden puolella.
8|47|نlkنن olko niitten kaltaisia, jotka kerskaten lنhtivنt liikkeelle asunnoistaan, jotta ihmiset heidنt nنkisivنt ja he saisivat muut luopumaan Jumalan retkestن; Jumala piirittنن heidنn tekonsa.
8|48|Entن kun pahahenki nنytti heille heidنn tekonsa kelpo teoiksi ja sanoi: »Yksikننn ihminen ei ole voittava teitن tنnننn, ja minن olen teidنn liittolaisenne.» Mutta kun molemmat sotajoukot nنkivنt toisensa vastatusten, teki hنn (pahahenki) tنyskننnnضksen ja sanoi: »Pysyn totisesti erossa teistن, sillن minن nنen, mitن te ette nنe. Totisesti saa Jumala minut pelkننmننn, sillن Jumala on ankara rankaisija.»
8|49|Muistakaa, kuinka tekopyhنt ja sydنmeltننn sairaat sanoivat: »Heidنn uskontonsa on pettنnyt heidنt (muslimit).» Mutta jos joku turvaa Jumalaan, on Jumala totisesti mahtava ja viisas.
8|50|Jospa voisit nنhdن heidنt, kun enkelit antavat uskottomille tنyden ansion mukaan. Kuinka he lyضvنt heitن kasvoihin ja selkننn ja sanovat: »Maistakaa polttavaa tuskaa!
8|51|Ja tنmن on kنsienne tضitten ansiosta ja siksi, ettن Jumala jakaa palvelijoineen tنyttن oikeutta.»
8|52|Samoin kنvi Faraon kansalle ja heidنn edeltنjilleen, jotka kielsivنt Jumalan tunnusmerkit: Jumala kنvi heihin kنsiksi heidنn syntiensن tنhden; katso, Jumala on totisesti vنkevن ja ankara rangaistessaan.
8|53|Ja tنmن siksi, ettن Jumala ei peruuta armoa, jolla Hنn on joitakuita ihmisiن siunannut, ennenkuin nنmن luopuvat siitن, mikن on heidنn omissa sydنmissننn. Ja siksi, ettن Jumala on kuuleva, tietنvن.
8|54|Samoin kنvi Faraon kansalle ja niille, jotka vنittivنt Herransa tunnusmerkit valheeksi ennen heitن. Me hنvitimme heidنt heidنn syntiensن tنhden ja me hukutimme Faraon kansan, sillن kaikki olivat vننrintekijضitن.
8|55|Katso, kurjimmat elolliset olennot ovat Jumalan silmissن epنuskoon kننntyneet, nuo, jotka eivنt uskoa tahdo.
8|56|Niihin kuuluvat nekin, jotka tekivنt kanssasi sopimuksen ja sitten rikkoivat sopimuksensa joka kerta, eivنtkن mitننn kunnioita.
8|57|Jos saat heidنt sodassa vangiksi, tee heistن varoittava esimerkki, jotta heidنn seuraajansa ottaisivat varoituksesta vaarin.
8|58|Ja jos pelkننt petosta jonkun kansan puolelta, niin heitن heille takaisin sopimuksensa samalla tavalla. Katso, Jumala ei rakasta petollisia.
8|59|نlنkن salli uskottomien ajatella pننsevنnsن voitolle. Eivنt he osaansa vنltن.
8|60|Ja varustakaa (muslimit) heitن vastaan niin suuri sotavoima ja hyvin ravittuja ratsuja kuin vain voitte, sنikyttننksenne siten sekن Jumalan vastustajat ettن omat vihollisenne ja myضskin muut, joita ette tunne, mutta jotka Jumala tuntee. Ja mitن kulutattekin Jumalan tiellن ja asialla, se korvataan teille tنydelleen, eikن teille tule mitننn vننryyttن tapahtumaan.
8|61|Mutta jos he ovat taipuvaisia rauhaan, niin ole myضskin sinن taipuvainen siihen ja turvaa Jumalaan! Hنn on totisesti kuuleva, tietنvن kaiken.
8|62|Ja jos he tahtovat pettنن sinut, niin Jumalan tuki totisesti riittنن sinulle. Hنn vahvistaa sinua avullaan ja oikeauskoisten avulla.
8|63|Ja Hنn on pannut rakkauden heidنn sydنmiinsن. Vaikka olisit antanut pois kaiken, mitن on maan pننllن, et olisi voinut panna rakkautta heidنn sydنmiinsن, mutta Jumala on pannut niihin rakkauden. Hنn on totisesti mahtava, viisas.
8|64|Oi profeetta, Jumalassa ja niissن oikeauskoisissa, jotka sinua seuraavat, on sinulle kyllin.
8|65|Oi Profeetta, innostuta oikeauskoiset taisteluun! jos joukossanne on edes kaksikymmentن sitkeنtن, voittavat he kaksisataa, ja jos joukossanne on sata, voittavat he tuhat niistن, jotka eivنt usko, siksi ettن nنmن ovat ihmisiن, joilta puuttuu ymmنrrys.
8|66|Nyt on Jumala keventنnyt kuormanne, sillن Hنn tiesi, ettن teissن oli heikkoutta. Ja jos joukossanne on sata kestنvنن, voittavat he kaksisataa, ja jos joukossanne on tuhat, voittavat he Jumalan avulla kaksituhatta; sillن Jumala on kestنvنisten kanssa.
8|67|Ei profeetalta voi vaatia, ettن hنnellن olisi vankeja, ennenkuin verenvuodatus on tapahtunut maan pننllن. Te halajatte tنmنn maailman hyvyyttن, mutta Jumala tahtoo teille tulevaa elنmنن, ja Jumala on mahtava, viisas.
8|68|Jollei Jumalan kنsky olisi tullut jo ennemmin, olisi teitن kohdannut hirveن rangaistus kaikesta siitن, minkن olitte ottaneet.
8|69|Nauttikaa nyt saamastanne saaliista, siitن, mikن on luvallista ja hyvنن, ja antakaa kunnia Jumalalle! Jumala on totisesti anteeksiantava, armollinen.
8|70|Oi profeetta! Sano hallussanne oleville vangeille: »Jos Jumala havaitsee jotakin hyvنن sydنmissنnne, antaa Hنn teille parempaa, kuin se oli, mikن teiltن on otettu, ja armahtaa teidنt, sillن Jumala on anteeksiantava, armollinen.»
8|71|Mutta jos he aikovat pettنن sinut, niin ovat he jo ennen olleet petollisia Jumalaa kohtaan. Siksi antoikin Hنn erنiden heistن joutua valtaasi; Jumala on tietنvن, viisas.
8|72|Totisesti ne, jotka uskoivat ja lنhtivنt kodeistaan (Jumalan sotaretkelle) ja panivat alttiiksi omaisuutensa ja elنmنnsن Jumalan asian puolesta, sekن ne, jotka antoivat (heille) suojaa ja apua, kaikki nنmن ovat toistensa liittolaisia. Mutta niiden kanssa, jotka uskovat, mutta eivنt lنhde liikkeelle, ette ole liitossa, ennenkuin he lنhtevنt kodeistaan, mutta jos he uskon asiassa anovat apuanne, on teidنn velvollisuutenne auttaa heitن, paitsi sellaista kansaa vastaan, jonka kanssa teillن on liitto; Jumala nنkee tekonne.
8|73|Uskottomatkin ovat toistensa liittolaisia. Jos te ette auta toisianne, syntyy vaino ja suuri turmelus maan pننllن.
8|74|Ne, jotka uskovat ja ovat lنhteneet kodeistaan liikkeelle sekن taistelleet Jumalan retkellن, ja ne, jotka ovat antaneet heille suojaa ja apua, ovat totisesti oikeauskoisia; heidنn palkkansa on armo ja heidنn osansa ihana.
8|75|
9|1|Tنmن on Jumalan ja Hنnen lنhettilننnsن (julistama) vastuuvapaus niiden pakanain suhteen, joiden kanssa te (muslimit) olette tehneet sopimuksen.
9|2|Kulkekaa sentنhden maassa vapaasti neljن kuukautta ja tietنkنن, ettن olette Jumalan ulottuvilla sekن ettن Jumala saattaa uskottomat hنpeننn.
9|3|Tنmن on Jumalan ja Hنnen lنhettilننnsن julistus ihmisille suuren toivioretken pنivنnن, ettن Jumalaa ei sido kosketus pakanain kanssa, samoin kuin se ei sido Hنnen lنhettilنstنnsنkننn. Ja jos kننnnytte (Hنnen puoleensa), on se teille parhaaksi, jos kuitenkin kننnnنtte selkنnne, niin tietنkنن, ettette voi vنlttنن Jumalaa! Ja julista niille, jotka eivنt usko, sanoma tuskallisesta rangaistuksesta,
9|4|lukuunottamatta niitن monijumalaisia, joiden kanssa olette tehneet sopimuksen, kun he eivنt ole millننn rikkoneet teitن vastaan eivنtkن auttaneet ketننn muuta teitن vastaan. Tنyttنkنن siis sopimuksenne heidنn kanssaan mننrنaikaan asti. Jumala totisesti rakastaa kunniantuntoisia.
9|5|Mutta kun pyhنt kuukaudet ovat kuluneet, niin vuodattakaa pakanain verta missن tahansa heitن tapaattekin. Ahdistakaa ja piirittنkنن heitن ja vنijykنن heitن kaikkialla, mutta jos he kننntyvنt (oikeaan Jumalan uskoon), rukoilevat ja antavat almut, niin pننstنkنن heidنt menemننn. Jumala on totisesti anteeksiantava ja armollinen.
9|6|Ja jos joku monijumalaisista anoo suojaasi, niin suo se hنnelle, kunnes hنn saa kuulla Herran sanan. Senjنlkeen anna hنnen pننstن turvaan. Sillن he ovat ihmisiن, jotka eivنt (parempaa) tiedن.
9|7|Miten voisi Jumalaa ja Hنnen lنhettilنstننn sitoa sopimus pakanain kanssa? Paitsi niiden, joiden kanssa olette tehneet sopimuksen pyhنn temppelin seutuvilla. Ja niin kauan kuin he pysyvنt (sopimukselle) uskollisina, on teidنnkin pysyttنvن uskollisina heitن kohtaan. Jumala totisesti rakastaa hurskaita.
9|8|Kuinka? Jos he saisivat teistن voiton, eivنt he vنlittنisi ystنvyyssuhteestن eikن sopimuksesta kanssanne. Puheellaan koettavat he olla mieliksenne, mutta heidنn sydنmensن ovat kuitenkin teitن vastaan, ja suurin osa heistن on jumalattomia.
9|9|Mitنttضmنstن hinnasta he ovat luopuneet Jumalan tunnusmerkeistن ja estelevنt (muita) Jumalan tieltن; kauheita ovat totisesti heidنn tekonsa.
9|10|He eivنt pidن lukua sukulaisuudesta eivنtkن liittosopimuksesta uskovaisten kanssa, sillن he ovat niitن, jotka (liitot) rikkovat.
9|11|Totisesti, Jumala on lunastanut uskovaisilta heidنn henkensن ja omaisuutensa antamalla niiden korvaukseksi paratiisin puutarhan, joka on heitن varten. He taistelevat Jumalan asian puolesta: he surmaavat ja heitن surmataan, kuten Hنn on sitovasti luvannut toorassa, evankeliumissa ja Koraanissa, ja kuka tنyttنن uskollisemmin lupauksensa kuin Jumala? Olkaa siis onnelliset liittosopimuksestanne, jonka olette tehneet Hنnen kanssaan. Juuri tنmن on ylin onni.
9|12|Mutta jos he sopimuksenteon jنlkeen rikkovat valansa ja pilkkaavat teitن uskonne vuoksi, niin taistelkaa sellaisten uskottomien johtomiehiن vastaan - heille eivنt totisesti valat mitننn merkitse - jotta he luopuisivat puuhistaan.
9|13|Miksi ette taistelisi ihmisiن vastaan, jotka ovat rikkoneet valansa ja aikoneet karkoittaa lنhettilننn, etenkin kun he ovat ensimmنisinن aloittaneet (vihollisuudet). Pelkننttekض heitن? Onhan kuitenkin Jumala paremmin ansainnut sen, ettن te Hنntن pelkننtte, jos olette oikeauskoisia.
9|14|Taistelkaa heitن vastaan, Jumala rankaisee heitن teidنn kنdellنnne ja saattaa heidنt hنpeننn; Hنn auttaa teitن vastustaessanne heitن ja parantaa oikeauskoisten rinnat.
9|15|Ja Hنn poistaa vihan heidنn sydنmistننn, sillن Jumala sننlii ketن tahtoo; Jumala on tietنvن, viisas.
9|16|Vai arveletteko tulevanne hylنtyiksi ennenkuin Jumala ehtii erottaa, ketkن joukostanne taistelivat eivنtkن tunnustaneet ystنvikseen ketننn muuta kuin Jumalan, Hنnen lنhettilننnsن ja oikeauskoiset? Ja Jumala tuntee tekonne.
9|17|Monijumalaisten (pakanain) ei sovi kنydن Jumalan temppelissن, koska heidنn epنuskonsa todistaa heitن vastaan. Turhiksi osoittautuvat heidنn tekonsa, ja tulessa saavat he ikuisesti olla.
9|18|Jumalan temppelissن saa vain se kنydن, joka uskoo Jumalaan ja viimeiseen pنivننn ja harjoittaa rukoilemista ja antaa sننdettyjن almuja eikن pelkنن ketننn muuta kuin Jumalaa; siksi nنmن ovat niitن, jotka saavat toivoa olevansa johdatuksen omia.
9|19|Pidنttekض juomaveden antamista toivioretkelنisille, pyhنkضn rakentamista (tai siellن kنymistن) samanarvoisena kuin uskoa Jumalaan ja viimeiseen pنivننn ja taistelua Jumalan retkellن? Eivنt ne ole samanarvoisia Jumalan silmissن, eikن Jumala johda vننrintekijضitن.
9|20|Ne, jotka uskovat ja lنhtevنt kodeistaan liikkeelle ja panevat alttiiksi omaisuutensa ja elنmنnsن Jumalan asian puolesta, saavuttavat korkeamman asteen Jumalan luona; nنmن ovat voitollisia.
9|21|Heidنn Herransa julistaa heille ilosanoman laupeudestaan, mielisuosiostaan ja huvipuutarhoista, joissa he tulevat olemaan ikuisesti autuaita,
9|22|jننden sinne ainiaaksi, Jumalan luona on totisesti suuri palkinto.
9|23|Te, jotka uskotte, نlkنن ottako isiنnne ja veljiنnne ystنviksenne, jos he rakastavat epنuskoa enemmنn kuin uskoa, sillن se teistن, joka heihin liittyy, kuuluu vننrintekijضihin.
9|24|Sano: »Jos isنnne, poikanne, veljenne, vaimonne, omaisenne, hankkimanne omaisuus ja kauppa, jonka pysنhtymistن pelkننtte, sekن asunnot, joihin olette mieltyneet, ovat teille rakkaampia kuin Jumala ja Hنnen lنhettilننnsن ja taistelu Hنnen asiansa puolesta, niin odottakaa, kunnes Jumala tulee ja sanoo sanansa. Sillن Jumala ei pidن uppiniskaisista.»
9|25|Totisesti Jumala on auttanut teitن jo monella taistelukentنllن ja Honain pنivنnن, kun ylpeilitte monilukuisuudestanne, joka kuitenkaan ei auttanut teitن vنhننkننn; ja maa tuli teille ahtaaksi laajuudestaan huolimatta; ja te kننnnyitte pakoon.
9|26|Silloin lنhetti Jumala tyyneytensن lنhettilننlle ja oikeauskoisille, Hنn lنhetti sotajoukkoja, joita te ette nنhneet, ja rankaisi uskottomat. Tنmن on uskottomien palkka.
9|27|Sen jنlkeen armahtaa Jumala kenet tahtoo, sillن Jumala on anteeksiantava, armollinen.
9|28|Te, jotka uskotte, katsokaa, miten monijumalaiset ovat kokonaan saastaisia. Siksi نlkنن salliko heidنn lنhestyن pyhنن temppeliن tنmنn sopimusvuoden jنlkeen. Ja, jos sentنhden pelkننtte kضyhtyvنnne, on Jumala runsaudessaan ajoissa huolehtiva teistن, jos Hنn tahtoo; Jumala on totisesti tietنvن, viisas.
9|29|Taistelkaa niitن vastaan, jotka, vaikka ovat saaneet Kirjoituksen, eivنt usko Jumalaan eivنtkن viimeiseen pنivننn, eivنt pyhitن sitن, minkن Jumala ja Hنnen lنhettilننnsن ovat selittنneet pyhنksi, eivنtkن tunnusta totista uskontoa, taistelkaa, kunnes he auliisti maksavat veronsa ja tunnustavat alistuvansa.
9|30|Juutalaiset sanovat: »Esra on Jumalan poika», ja kristityt sanovat: »Messias on Jumalan poika». Tنtن he hokevat suullaan. He jنljittelevنt niitن, jotka ennen olivat uskottomia. Jumalan ynseys heitن rasittakoon! Kuinka ovatkaan he etننntyneet!
9|31|Paitsi Jumalaa ovat he ottaneet herroikseen kirjanoppineensa ja munkkinsa, samaten Messiaan, Marian pojan, vaikka heidنn tuli palvella vain yhtن ainoata Jumalaa. Ei ole muuta Jumalaa kuin Hنn. Ylistettنkضضn Hنntن ja olkoon Hنn kaukana siitن, minkن he asettavat hنnen rinnalleen!
9|32|Mielellننn he puhaltaisivat sammuksiin Jumalan valon, mutta Jumala ei hellitن ennenkuin on saattanut valonsa tنydelliseksi, vaikka uskottomat nنrkنstyisivنtkin.
9|33|Juuri Hنn on lنhettنnyt sanansa julistajan ja tنmنn mukana johdatuksensa sekن totuuden uskonnon, asettaakseen sen jok'ainoan muun uskonnon yli, vaikka se Jumalattomia nنrkنstyttنن.
9|34|Te, jotka uskotte, katsokaa! Monet kirjanoppineet ja munkit kuluttavat ihmisten omaisuutta vننryyttن tehden sekن kننntنvنt muita Jumalan tieltن. Niille, jotka haalivat kultaa ja hopeaa eivنtkن kنytن sitن Jumalan asian hyvنksi, julista tuskallista tuomiota
9|35|sinن pنivنnن, jolloin nنmن aineet hehkuvat helvetin tulessa ja niillن heidنn otsaansa, kylkiinsن ja selkننnsن painetaan polttomerkki: »Tنmنn te olette hankkineet itsellenne. Maistakaa nyt, mitن olette koonneet!»
9|36|Katso, kuukausien luku Jumalan luona on kaksitoista, niinkuin Jumala mننrنsi sinن pنivنnن, jolloin Hنn loi taivaat ja maan. Neljن niistن on pyhitetty: tنmن on oikea uskonto. Siksi نlkنن turmelko itseنnne niiden aikana, ja taistelkaa pakanoita vastaan, kuten he taistelevat teitن kaikkia vastaan. Ja tietنkنن, ettن Jumala on niiden kanssa, jotka hartautta harjoittavat.
9|37|Pyhitetyn kuukauden lykkننminen on vain epنuskon pنivien venyttنmistن; tنmنn kautta uskottomat joutuvat harhaan. He selittنvنt sen luvalliseksi toisena vuonna, ja toisena taas julistavat pyhitetyksi, saadakseen riittنvنn luvun kuukausia, jotka Jumala on mننrنnnyt ja pyhittنnyt; nنin sallivat he sen, minkن Jumala on kieltنnyt. He kaunistelevat pahat tekonsa, mutta Jumala ei anna johdatustaan uskottomille ihmisille.
9|38|Te, jotka uskotte! Miksi te niin kiinteنsti maahan juututte, kun teitن kنsketننn lنhtemننn Jumalan retkelle? Oletteko enemmنn mieltyneitن tنmنn maailman elنmننn kuin tulevan? Tنmنn maailman mukavuus on vain vنhنpنtضistن verrattuna tulevaan.
9|39|Jos ette lنhde Jumalan retkelle, Hنn on langettava teille tuskallisen tuomion ja valitseva sijaanne toisen kansan, ettekن te kykene vahingoittamaan Hنntن vنhننkننn. Sillن Jumala pystyy tekemننn kaikki halunsa mukaan.
9|40|Jos te ette auta hنntن (Muhammedia), niin on Jumala kuitenkin jo antanut hنnelle apunsa, kun uskottomat karkoittivat hنnet erننn toisen kanssa ja nنmن kaksi olivat luolassa ja hنn sanoi toverilleen: »Alن murehdi, onhan Jumala totisesti kanssamme!» Silloin Jumala vuodatti tyvenen rauhansa hنnen mieleensن ja vahvisti hنntن nنkymنttضmin sotajoukoin, ja Hنn teki uskottomain sanan mitنttضmنksi; mutta Jumalan sana pysyy ylinnن; Jumala on mahtava, viisas.
9|41|Lنhtekنن retkelle, kevyesti ja myضs raskaasti aseistetut, ja pankaa alttiiksi varallisuutenne ja henkenne Jumalan asian hyvنksi! Tنmن on parasta teille, jospa sen vain tietنisitte.
9|42|Jos olisi ollut tarjolla kyllin helppo saalis ja lyhyt retki, he olisivat varmaan seuranneet sinua, mutta retki nنytti heistن liian pitkنlti. He vannovat vielن Jumalan nimeen: »Jos olisimme kyenneet, olisimme varmasti lنhteneet kanssasi.» He turmelevat sielunsa, ja Jumala tietنن, ettن he ovat todella valehtelijoita.
9|43|Jumala antakoon sinulle anteeksi! Miksi annoit heille luvan jننdن jo ennenkuin sinulle selvisi, ketkن puhuivat totta, ja opit tuntemaan valehtelijat?
9|44|Jotka uskovat Jumalaan ja viimeiseen pنivننn, eivنt pyydن sinulta lupaa olla panematta alttiiksi omaisuuttansa ja henkeنnsن. Jumala tuntee ne, jotka hartaasti palvelevat Hنntن.
9|45|Ainoastaan ne pyytنvنt sinulta lupaa, jotka eivنt usko Jumalaan eivنtkن viimeiseen pنivننn ja joiden sydنmet ovat tنynnن epنilyن; epنilyksessننn horjuvat he sinne tنnne.
9|46|Jos he olisivat halunneet lنhteن retkelle, he olisivat varmasti ryhtyneet varusteluihin, mutta Jumalalle oli vastenmielinen heidنn lنhtضnsن ja Hنn teki heidنt hitaiksi, ja heille sanottiin: »Jننkنن niiden luokse, jotka paikoillaan pysyvنt!»
9|47|Jos he olisivat lنhteneet teidنn kanssanne, he eivنt olisi muuta lisنnneet kuin huolianne ja kohentaneet keskuudessanne eripuraisuutta, ja joukossanne olisi ollut heitن kuuntelevia. Jumala tuntee vننrintekijنt.
9|48|Yrittivنthنn he jo aikaisemmin kiihoittaa riitoihin ja hautoivat juonia sinua vastaan, kunnes totuus tuli ilmi ja Jumalan mننrنykset astuivat voimaan, vaikka he olivat sitن vastaan.
9|49|Heidنn joukossaan on erنs, joka sanoo: »Salli minun jننdن pois, نlنkن kiusaa minua!» Eivنtkض juuri he ole jo langenneet kiusaukseen? Totisesti helvetti on nielevن uskottomat.
9|50|Jos sinulle kنy hyvin, se vihastuttaa heitن, ja jos sinulle sattuu vastoinkنyminen, sanovat he: »Me katsoimme eteemme jo ennakolta», ja he kننntنvنt selkنnsن ja iloitsevat.
9|51|Sano: »Meille ei tapahdu mitننn muuta, kuin minkن Jumala on meille sننtنnyt. Hنn on meidنn suojelijamme. Hنneen uskovaiset luottakoot!»
9|52|Sano: »Ette te odota meille muuta, kuin jompaakumpaa kahdesta parhaimmasta asiasta.» Ja me odotamme, ettن Jumala on teille lنhettنvن kنrsimyksen joko suoraan tai meidنn kنsiemme kautta. Antakaa siis ajan nنyttنن; kyllن me odotamme niinkuin tekin!
9|53|Sano: »Uhratkaa omastanne tahtoen tai tahtomattanne, ei sitن teiltن milloinkaan oteta vastaan. Totisesti te olette jumalatonta vنkeن.»
9|54|Ei kuitenkaan ole muuta, mikن estنن ottamasta vastaan heidنn osuuttansa kuin se, ettن he eivنt usko Jumalaan ja hنnen lنhettilننseensن, ovat hitaita rukoilemaan ja suorittavat osuutensa vastahakoisesti.
9|55|نlن siis ihmettele heidنn rikkauksiaan نlنkن heidنn lapsiaan. Jumala tahtoo vain rangaista heitن maallisella elنmنllن ja antaa heidنn henkensن lنhteن heidنn ollessaan uskottomia.
9|56|He vannovat Jumalan nimeen kuuluvansa teihin, mutta he eivنt kuulu teihin, vaan ovat ihmisiن, jotka osoittautuvat pelkureiksi.
9|57|Jos he vain olisivat lضytنneet jonkun suojan tai luolan tai piilopaikan, he olisivat kننntyneet pakoon ja rientنneet sinne mitن suurimmalla kiireellن.
9|58|Ja heistن ovat lنhtضisin ne, jotka moittivat sinua almujen takia. Jos heille niitن annat, he ovat tyytyvنisiن, mutta ellet heille niitن anna, niin he tuota pikaa nنrkنstyvنt.
9|59|Jospa he tyytyisivنt siihen, mitن Jumala ja Hنnen lنhettilننnsن ovat heille antaneet, ja sanoisivat: »Jumalassa on meille yltنkyllin, Jumala antaa meille pian hyvyydestننn, kuten Hنnen lنhettilننnsنkin. Jumalaanhan me luotamme.»
9|60|Almut ovat vain kضyhiن ja puutteessa olevia varten, sekن niille, jotka toimivat hyvنntekevنisyyden palveluksessa; myضs niitن varten, joiden sielut on voitettava (Jumalan) rakkauteen; edelleen orjien ja velkaorjien lunnaiksi; avustukseksi Jumalan retkelle ja niinikننn maankulkijalle. Tنmن on Jumalan sننtنmن velvollisuus, sillن Jumala on kaikkitietنvن, viisas.
9|61|Heidنn joukossaan on niitن, jotka panettelevat profeettaa ja sanovat: »Hنn on herkkنuskoinen». Sano: »Se hنn on teidنn parhaaksenne, hنn uskoo Jumalaan ja luottaa oikeauskoisiin. Hنn armahtaa niitن teistن, jotka uskovat.» Mutta niitن, jotka panettelevat Jumalan lنhettilنstن, kohtaa tuskallinen rangaistus.
9|62|Teidنn edessنnne he vannovat Jumalan nimeen teidنt tyydyttننkseen, mutta parempi olisi, ettن he tyydyttنisivنt Jumalaa ja Hنnen lنhettilنstنnsن olemalla uskovaisia.
9|63|Eivنtkض he tiedن, ettن ken tahansa vastustaa Jumalaa ja Hنnen lنhettilنstننn, sitن totisesti odottaa tuli ja helvetti, jonne hنn jنن ainaiseksi. Tنmن on suuri hنpeن.
9|64|Ulkokullatut pelkننvنt, ettن heitن vastaan julkaistaan suura, joka paljastaa heidنn sydنmensن. Sano: »Pilkatkaa vain, kyllن Jumala on toteuttava sen, mitن te pelkننtte!»
9|65|Jos heiltن kyselet, he varmaan vastaavat: »Me vain juttelimme ja laskimme leikkiن». Sano: »Jumalastako ja Hنnen tunnusmerkeistننn sekن lنhettilننstننnkض te teitte pilkkaa?»
9|66|نlkنن puolustelko itseنnne. Olettehan vajonneet epنuskoon senjنlkeen kuin olitte uskossa. Jos me annammekin anteeksi osalle teistن, niin rankaisemme toista osaa, koska he ovat rikollisia.
9|67|Ulkokullatut, sekن miehet ettن naiset, ovat kaikki samankaltaisia. He rohkaisevat tekemننn pahaa ja ehkنisevنt hyvنn tekemisen sekن kieltنvنt kضyhنltن almun. He eivنt vنlittنneet Jumalasta, ja siksi Hنn ei vنlitن heistن. Totisesti ulkokullatut ovat tottelemattomia.
9|68|Jumala on varannut ulkokullatuille, sekن miehille ettن naisille, samoin kuin uskottomille helvetin tulen olinpaikaksi. Siinن on heille kylliksi. Jumalan tuomio on heidنn pننllننn, ja heille kuuluu ikuinen tuska,
9|69|niinkuin toisille ennen teitن, jotka olivat vنkevنmmنt kuin te ja joilla oli enemmنn rikkautta ja lapsia. Aikanaan he nauttivat osastaan; niin tekin nautitte omasta osastanne hetken, kuten ne, jotka ennen teitن nauttivat. Ja te puhutte turhia niinkuin hekin puhuivat. Sellaisia ovat ne, joiden tyضt ovat menneet hukkaan tنssن maailmassa ja tulevassa. Sellaisia ovat ne, jotka hنviضضn joutuvat.
9|70|Eikض kertomus heidنn edeltنjistننn ole tullut heidنn tietoonsa - Nooan ja Aadin ja Thamuudin kansasta, Aabrahamin kansasta, Midianin asukkaista ja tuhoutuneista kaupungeista? Heille lنhetetyt profeetat tulivat heidنn luokseen tuoden selvنt todistukset. Sillن Jumala ei tehnyt vننryyttن heille, vaan he itse tekivنt itselleen vننryyttن.
9|71|Uskovaiset, miehet ja naiset, ovat toinen toistensa liittolaisia; he rohkaisevat hyvنn tekemiseen ja kieltنvنt tekemنstن pahaa; ja he harjoittavat hartautta sekن antavat sننdettyjن almuja, ja he tottelevat Jumalaa ja Hنnen lنhettilنstننn. He ovat niitن, joille Jumala osoittaa laupeukensa. Katso, Jumala on vنkevن, viisas.
9|72|Jumala on varannut uskovaisille, miehille ja naisille, puutarhoja, joiden liepeillن purot solisevat ja joissa he iنti saavat oleskellن - Eedenin puutarhojen siunattuina asukkaina. Ja suurin kaikesta on Jumalan mielisuosio; se on korkein saavutus.
9|73|Oi, profeetta, taistele uskottomia ja ulkokullattuja vastaan, ole ankara heitن kohtaan. Heidنn viimeinen asuntonsa on oleva helvetti, onneton mننrنnpنن.
9|74|He vannovat Jumalan nimeen, etteivنt ole mitننn vننrنن puhuneet. Kuitenkin he todella puhuivat epنuskon sanoja ja olivat uskottomia omaksuttuaan Islaamin. He suunnittelivat hankkivansa sellaista, mitن eivنt kyenneet saavuttamaan; eivنtkن he muuta tavoitetta lضytنneet, paitsi ettن Jumala sekن Hنnen lنhettilننnsن heitن armostaan rikastuttaisivat. Parempi heille olisi, jos he kننntyisivنt, mutta jos he luopuvat, niin Jumala langettaa heille tuskallisen tuomion tنssن maailmassa ja tulevassa, eikن heillن ole suojelijaa eikن auttajaa tنmنn maan pننllن.
9|75|Heidنn joukossaan on niitن, jotka ovat tehneet liiton Jumalan kanssa: »Jos Hنn antaa meille suosiotaan, niin me totisesti harjoitamme armeliaisuutta ja hyviن tekoja.»
9|76|Mutta kun Hنn antoi heille suosiotaan, he tulivat itariksi ja kننntyivنt penseنsti pois.
9|77|Siksi antaa Hنn ulkokultaisuuden pysyن heidنn sydنmissننn siihen pنivننn saakka, jolloin he kohtaavat Hنnet, koska he pettivنt Jumalaa siinن, mitن Hنnelle olivat luvanneet, ja koska he olivat valehtelijoita.
9|78|Eivنtkض he tiedن, ettن Jumala tuntee heidنn salaisuutensa ja vehkeilynsن ja ettن Jumala tietنن kaikki salaiset asiat?
9|79|Jotkut ylenkatsovat sellaisia uskovaisia (muslimeja), jotka voittaakseen Jumalan armon antavat almuja, ja sellaisia, jotka eivنt voi muuta antaa kuin ruumiinsa tyضn, nنitن he ivailevat; Jumala on ivaileva heitن itseننn. Heitن odottaa tuskallinen tuomio.
9|80|Pyydن heille anteeksiantoa tai ole pyytنmنttن; vaikka sinن seitsemنnkymmentن kertaa pyytنisit heille anteeksiantoa, ei Jumala heille anteeksi anna. Sillن he eivنt uskoneet Jumalaan ja Hنnen lنhettilننseensن, ja Jumala ei ohjaa uskottomia.
9|81|(Retkeltن) pois jننneet istuivat ja iloitsivat Jumalan lنhettilننn poissa ollessa eivنtkن tahtoneet panna alttiiksi omaisuuttaan ja henkeننn Jumalan asian puolesta. Ja he sanoivat: »Alkنن lنhtekض tنllaisessa helteessن!» Sano: »Helvetin helle on vielن hehkuvampi.» Jospa he sen vain kنsittنisivنt.
9|82|Naurakoot he hieman: ansaittuna palkkanaan he saavat vielن paljon itkeن.
9|83|Jos Jumala sallii sinun palata heidنn joukkoonsa, ja he pyytنvنt sinulta lupaa lنhteن retkelle, sano heille silloin: »Ette milloinkaan enنن saa lنhteن minun mukanani ettekن taistella minun kanssani vihollista vastaan. Tyydyittehنn ensimmنisellن kerralla paikoillanne istumiseen. Istukaa siis edelleenkin kotiinjننneiden kanssa.»
9|84|نlن milloinkaan rukoile heikنlنisen puolesta, joka kuolee, نlنkن pysنhdy hنnen hautansa ننreen. Totisesti he eivنt uskoneet Jumalaan eivنtkن Hنnen sanansaattajaansa, ja he kuolivat, koska he olivat tottelemattomia.
9|85|نlن ihaile heidنn rikkauksiaan نlنkن heidنn lapsiaan. Jumala tahtoo vain niillن rangaista heitن tنssن maailmassa, ja ettن heidنn henkensن lنhtisi heidنn yhن ollessaan uskottomia.
9|86|Kun maan pننlle lنhetettiin nنin kuuluva suura: »Uskokaa Jumalaan ja taistelkaa Hنnen sanansaattajansa rinnalla», niin rikkaat heidنn joukossaan yhن pyytنvنt sinulta lupaa jننdن pois ja sanovat: »Salli meidنn jننdن niiden luokse, jotka pysyvنt alallaan.»
9|87|He ovat tyytyvنisiن saadessaan jننdن kotona olevien pariin, ja heidنn sydنmensن ovat sinetضidyt, niin ettن he eivنt mitننn kنsitن.
9|88|Mutta lنhettilنs, ja ne, jotka hنnen kanssaan uskovat, panevat alttiiksi omaisuutensa ja henkensن. Sellaisille ihmisille on kنyvن hyvin, ja he ovat onnellisia.
9|89|Jumala on valmistanut heille puutarhat, joiden liepeillن purot solisevat ja joissa he alati saavat asua. Tنmن on ylin onni.
9|90|Erننt beduiineista keksivنt syitن saadakseen luvan jننdن pois, ja ne, jotka kielsivنt Jumalan ja Hنnen lنhettilننnsن, pysyivنt kotona. Hنn lنhettنن pian tuskallisen tuomion niille, jotka olivat uskottomia.
9|91|Niitن ei ole soimattava kotiinjننmisestن), jotka ovat heikkoja tai sairaita tai joilla ei ole mitن uhrata, jos he vain ovat vilpittضmiن Jumalaa ja Hنnen lنhettilنstننn kohtaan. Myضskننn hyvنن tekeviن kohtaan ei ole moitetta. Jumala on anteeksiantavainen, armoliinen.
9|92|Ei myضskننn niitن soimata, jotka tulivat luoksesi pyytنen sinua huolehtimaan heidنn varusteistaan ja joille sinن vastasit: »Minulla ei ole, millن teidنt retkelle varustaisin.» He kننntyivنt pois silmنt kyynelissن, suruissaan siitن, ettن eivنt voineet hankkia tarvittavia varoja.
9|93|Moitetta on vain niitن kohtaan, jotka pyytنvنt sinulta lupaa jننdن kotiin, vaikka ovat rikkaita. He ovat tyytyvنisiن jننdessننn kotona pysyvien seuraan. Jumala on sinetضinyt heidنn sydنmensن niin, ettن he ovat tietoa vailla.
9|94|He puolustelevat itseننn teidنn edessنnne, kun te palaatte heidنn luokseen. Sanokaa: »Alkنن puolustelko itseنnne, me emme kuitenkaan teitن usko. Jumala on jo meille ilmoittanut teidنn salaiset tarkoituksenne; Hنn on oivaltava teidنn tekonne, ja samoin Hنnen lنhettilننnsن. Silloin te joudutte Hنnen luokseen, joka tietنن nنkymنttضmنt yhtن hyvin kuin nنkyvنisetkin asiat, ja Hنn on osoittava teille teidنn tekonne.
9|95|He vannottavat teitن Jumalan nimeen, kun te palaatte heidنn luokseen, olemaan heille kaunaa kantamatta. Senvuoksi jنttنkنن heidنt rauhaan. Totisesti he ovat saastaisia, ja heidنn olinpaikkansa on oleva helvetti heidنn tekojensa palkkana.
9|96|He vannottavat teitن olemaan heihin tyytyvنisiن, mutta vaikka te olisittekin, niin Jumala ei totisesti voi olla tyytyvنinen tottelemattomiin ihmisiin.
9|97|Beduiinit ovat piintyneimpiن epنuskoon ja ulkokultaisuuteen eivنtkن ole taipuvaisia tuntemaan niitن lakeja, jotka Jumala on julistanut lنhettilننnsن kautta. Jumala on kaikkitietنvن, viisas.
9|98|Muutamat beduiinit pitنvنt antiosuuksiaan sakkona ja odottavat onnen kننntyvنn teitن vastaan. Heille itselleen on kنyvن huonosti. Jumala kuulee ja tietنن kaiken.
9|99|Mutta muutamat beduiinit uskovat Jumalaan ja viimeiseen pنivننn ja pitنvنt osuuksiaan keinona pننstن lنhemmنksi Jumalaa ja saada Hنnen lنhettilننnsن siunaukset. Katsokaa, totisesti he tنllن tavoin pننsevنt lنhemmنksi. Jumala on sulkeva heidنt armoonsa. Totisesti, Jumala on anteeksiantavainen, armollinen.
9|100|Niihin, jotka ensimmنisinن ja etumaisina jنttivنt kotinsa, sekن avustajiin ja niihin, jotka seurasivat heitن hyvنn teossa, heihin kaikkiin Jumala on tyytyvنinen ja he ovat tyytyvنiset Hنneen. Hنn on valmistanut heille puutarhat, joissa purot solisevat ja joissa he saavat alati asua. Tنmن on ylin onni.
9|101|Beduiinien joukossa, jotka asuvat teidنn ympنrillنnne, on ulkokultaisia, samoin myضs kaupungin asukkaiden keskuudessa. He pysyvنt ulkokultaisuudessaan. Te ette tunne heitن, mutta me heidنt tunnemme. Me saatamme heidنt kahdesti kنrsimننn, ja senjنlkeen heitن kohtaa tuskallinen tuomio.
9|102|On myضs toisia, jotka tunnustavat syntinsن. He sekoittavat teon, joka on hyvن, toiseen, joka on paha. Jumala saattaa kننntنن tنmنn heidنn hyvنkseen. Totisesti, Jumala on anteeksiantavainen, armollinen.
9|103|Ota vastaan uhrilahjoja heidنn varoistaan, ettن voisit puhdistaa heidنt ja samalla vanhurskauttaa, ja siunaa heitن; totisesti sinun siunauksesi on heille onneksi. Jumala kuulee ja tietنن kaiken.
9|104|Eivنtkض he tiedن, ettن Jumala ottaa vastaan palvelijainsa katumuksen ja uhrilahjat? Ja ettن Jumala on heltyvنinen, armollinen?
9|105|Sano: »Toimikaa! Jumala on nنkevن tekonne, Hنnen lنhettilننnsن ja uskovaiset nنkevنt samoin. Ja teidنt viedننn pian Hنnen luokseen, joka tietنن nنkymنttضmنt ja nنkyvنt, ja Hنn osoittaa teille silloin teidنn tekonne.»
9|106|On toisia, jotka odottavat Jumalan kنskyن siitن riippumatta, saattaako Hنn heidنt kنrsimننn vai heltyykض Hنn heille; niin, Jumala on kaikkitietنvن, viisas.
9|107|Ja on niitن, jotka ovat rakentaneet temppelin saadakseen aikaan pahennusta ja epنuskoa ja epنsopua uskovaisten keskuudessa, vنijytyspaikan niille, jotka ennen ovat taistelleet Jumalaa ja Hنnen lنhettilنstننn vastaan. Ja totisesti he tulevat vannomaan: »Me tarkoitimme vain hyvنن.» Mutta Jumala todistaa, ettن he totisesti ovat valehtelijoita.
9|108|نlن milloinkaan esiinny siinن temppelissن. Temppeli, joka ensimmنisestن pنivنstن alkaen perustettiin Jumalan kunnioitukselle, ansaitsee totisesti paremmin, ettن sinن siinن esiinnyt. Siinن on miehiن, jotka halajavat tulla puhdistetuiksi, ja Jumala rakastaa puhtaita.
9|109|Kumpi on parempi, sekض, joka on laskenut perustuksensa Jumalaan ja Hنnen mielisuosioonsa, vai sekض, joka on laskenut perustuksensa luhistuvalle partaalle, niin ettن se hنnen kanssaan sortuu helvetin tuleen? Jumala ei ohjaa vننrنmielisiن ihmisiن.
9|110|Ja rakennus, jonka he ovat rakentaneet, ei ole heidنn sydنmiensن epنilyن poistava ennenkuin Jumala murtaa heidنn sydنmensن, sillن Jumala on kaikkitietنvن, viisas.
9|111|Totisesti, Jumala on lunastanut uskovaisilta heidنn henkensن ja omaisuutensa antamalla niiden korvaukseksi paratiisin puutarhan, joka on heitن varten. He taistelevat Jumalan asian puolesta: he surmaavat ja heitن surmataan, kuten Hنn on sitovasti luvannut toorassa, evankeliumissa ja Koraanissa, ja kuka tنyttنن uskollisemmin lupauksensa kuin Jumala? Olkaa siis onnelliset liittosopimuksestanne, jonka olette tehneet Hنnen kanssaan. Juuri tنmن on ylin onni.
9|112|Niille, jotka kننntyvنt Jumalan puoleen, niille, jotka palvelevat Hنntن, niille, jotka ylistنvنt Hنntن, niille, jotka parantavat, niille, jotka kumartuvat rukoilemaan, niille, jotka vaipuvat maahan, niille, jotka kنskevنt tehdن hyvنن ja kieltنvنt pahan tekemisen, ja niille, jotka suojelevat Jumalan lakeja - julista uskoville iloista sanomaa.
9|113|On hyضdytضntن profeetan ja uskovaisten rukoilla pakanoitten puolesta, vaikkapa he olisivat sukulaisiakin, senjنlkeen kuin nنille on ilmoitettu, ettن he ovat helvetin omia.
9|114|Kun Aabraham pyysi isنlleen anteeksiantoa, se tapahtui lupauksen takia, jonka oli hنnelle antanut. Mutta kun hنnelle oli ilmoitettu, ettن hنnen isنnsن oli Jumalan vihollinen, Aabraham lنhti pois hنnen luotaan. Totisesti, Aabraham oli hurskas ja lempeن.
9|115|Jumala ei tahdo saattaa ihmisiن kadotukseen sen jنlkeen, kun Hنn on heitن ohjannut,ennenkuin Hنn tekee heille selvنksi, mitن heidنn on varottava. Totisesti, Jumala tietنن kaikki.
9|116|Totisesti, Jumala on olemassa. Hنnelle kuuluvat taivasten ja maan valtakunnat, Hنn antaa elنmنn ja Hنn antaa kuoleman, ja paitsi Jumalaa teillن ei ole muuta suojelijaa eikن auttajaa.
9|117|Jumala on totisesti suosioliinen profeettaa ja niitن kohtaan, jotka jنttivنt kotinsa, sekن auttajia kohtaan, jotka seurasivat hنntن ahdistuksen hetkenن, senjنlkeen kuin muutamien sydنmet olivat luopumaisillaan hنnestن. Silloin Hنn lنhestyi heitن, sillن Hنn on heitن kohtaan rakastavainen, armollinen.
9|118|Samoin niitن kolmea henkilضن kohtaan, jotka nنmن jنttivنt taaksensa; jopa siinن mننrin, ettن kun maa suuruudestaan huolimatta tuntui heistن ahtaalta ja heidنn sielunsa olivat tuskaiset ja heille selvisi, ettei ollut muualla pakopaikkaa Jumalalta kuin Hنnen Itsensن luona, silloin Hنn lنhestyi heitن, ettن he olisivat kننntyneet Hنnen puoleensa. Totisesti Jumala on heltyvنinen, armollisin.
9|119|Te, jotka uskotte, kunnioittakaa Jumalaa ja olkaa totuutta rakastavien seurassa.
9|120|Ei ole soveliasta Medinan asukkaille ja niille beduiineille, jotka asuvat ympنristضssن, jننdن pois Jumalan lنhettilننn retkeltن ja huolehtia enemmنn omasta kuin Hنnen hengestننn. Eivنt he kنrsi janoa, eivنt tuskaa eivنtkن nنlkنن Jumalan retkellن; eivنt he samoa sillن tavoin minkننn maan halki, ettن se aiheuttaisi murhetta uskottomille, eivنt he liioin hanki mitننn sotasaalista viholliselta merkitsemنttن sitن itselleen hyvنksi teoksi. Totisesti, Jumalan huostassa eivنt joudu hukkaan niiden ansiot, jotka hyvنن tekevنt.
9|121|Ei nنiden tarvitse kantaa mitننn kuluja, ei suuria eikن pieniن, eikن samota yli yhdenkننn tasangon, ilman ettei sitن luettaisi heidنn hyvنkseen eikن Jumala palkitsisi heille sitن, mitن he parastansa ovat tehneet.
9|122|Ei ole mahdollista kaikkien uskovaisten lنhteن yhdessن retkelle; mutta miksipن ei osa jokaisesta heimosta lنhtisi liikkeelle, avartuakseen uskossa ja voidakseen kotiuduttuaan varoittaa kansaansa, jotta se olisi valveilla.
9|123|Te, jotka uskotte, taistelkaa niitن uskottomia vastaan, jotka ovat lنhellنnne, jotta he kokisivat teidنn voimanne, ja tietنkنن, ettن Jumala on niiden kanssa, jotka hartautta harjoittavat.
9|124|Kun suura lنhetetننn ylhننltن, niin jotkut heistن sanovat: »Kenelle teistن se on lisنnnyt uskoa?» Mitن uskovaisiin tulee, se on todella heidنn uskoaan enentنnyt, ja he ovat onnellisia.
9|125|Mutta niissن, joiden sydنmiن tauti tنrvelee, se toden totta lisنن saastaisuutta saastaisuuden pننlle, ja he kuolevat ollen yhن epنuskossa.
9|126|Eivنtkض he huomaa, ettن heitن koetellaan kerran tai kahdesti vuodessa? Sittenkننn he eivنt tee kننntymystن eivنtkن mitننn mieleensن paina.
9|127|Ja kun suura lنhetetننn ylhننltن, jotkut heistن tuijottavat toisiin ja kysyvنt: »Havaitsetteko jonkun katseet pننllنnne?» Sitten he siirtyvنt muuanne. Jumala on kننntنnyt pois heidنn sydنmensن, koska he ovat ihmisiن, jotka eivنt ymmنrrن.
9|128|Totisesti, teidنn luoksenne on tullut lنhettilنs omasta keskuudestanne. Hنneen koskee, jos teillن on murhetta, hنn huolehtii teidنn hyvinvoinnistanne ja hنn on rakastavainen, armollinen uskovaisia kohtaan.
9|129|Jos he kننntyvنt takaisin, sano silloin: »Jumala on minun kaikkeni, ei ole muuta jumaluutta kuin Hنn. Hنneen asetan luottamukseni. Hنn on Suurivaltaisin Herra.»
10|1|Alif, Laam, Raa . Nنmن ovat viisauden Kirjan sنkeistضjن.
10|2|Pitنvنtkض ihmiset kummana, ettن Me olemme antanut kنskyvaltamme erننlle heistن ja sanonut: »Varoita ihmiskuntaa ja julista ilosanomaa niille, jotka uskovat, ettن heillن on varma paikka Herransa luona.» Uskottomat sanovat: »Aivan varmasti tنmن mies on ilmeinen velho.»
10|3|Totisesti teidنn Herranne on Jumala. Hنn, joka loi taivaat ja maan kuudessa jaksossa ja on senjنlkeen pysyttنnyt valtansa lujana ja ohjaa hallitustaan. Ei ole ketننn toista valtiasta (hنnen rinnallaan) paitsi mikنli Hنn suvaitsee. Tنmن on Jumala, teidنn Herranne, palvelkaa siis Hنntن. Ettekض sitن muistaisi?
10|4|Hنnen luokseen on teidنn kaikkien palattava. Jumalan lupaus on varma. Totisesti, Hنn luo olennot ja antaa sitten niiden palata takaisin, jotta Hنn voisi palkita ne, jotka uskovat ja oikeamielisesti tekevنt hyvنن. Mutta niitن varten, jotka ovat antautuneet epنuskoon, on varattu kiehuva juoma ja tuskallinen tuomio, koska he ovat olleet uskottomia.
10|5|Juuri Hنn saattaa auringon paistamaan ja kuun loistamaan ja on mننrنnnyt sille asentonsa, niin ettن te voitte tietنن vuosien kulun ja ajanlaskun. Kaiken tنmنn Hنn on tehnyt totuudessa. Hنn selittنن merkkinsن ihmisille, joilla on ymmنrrystن.
10|6|Yضn ja pنivنn vuorottelussa ja kaikessa, minkن Jumala on luonut taivaassa ja maan pننllن, nنkyvنt selvنt merkit niille, jotka harjoittavat hurskautta.
10|7|Totisesti on niitنkin, jotka eivنt odota Meidنn tapaamistamme, vaan tyytyvنt tنmنn maailman elنmننn ja ovat siitن lضytنneet viihtymyksensن; ja on niitن, jotka eivنt vنlitن Meidنn merkeistنmme.
10|8|Sellaisten olinpaikkana on oleva tuli palkaksi heidنn teoistaan.
10|9|Mutta niitن, jotka uskovat ja suorittavat hyviن tekoja, heidنn Jumalansa ohjaa heidنn uskonsa kautta. Purot solisevat heidنn jalkojensa juuressa autuaissa puutarhoissa.
10|10|Siellن kuuluu heidنn rukouksensa: »Kunnia olkoon Sinulle, oi Jumala!» Ja heidنn tervehdyksensن siellن on oleva: »Rauha!» Ja heidنn rukoustensa loppu on oleva: »Ylistys kuuluu Jumalalle, kaikkien maailmojen Herralle.»
10|11|Jos Jumala edistنisi ihmisille pahaa yhtن kنrkkننsti, kuin he tavoittelevat hyvنن, niin heidنn loppunsa olisi todella jo mننrنtty, mutta Me jنtنmme ne, jotka eivنt usko kohtaavansa Meitن, yksinننn ja sokeina vaeltamaan sokeudessaan.
10|12|Ja kun ihminen joutuu murheeseen, hنn huutaa Meitن joko maahan vaipuneena tai istuen tai nousten seisaalleen, mutta kun olemme poistanut hنnen vaivansa, hنn lنhtee tiehensن, aivan kuin ei olisi ikinن huutanutkaan Meitن luokseen vaivan kourissa. Tنllن tavoin vننrintekijنt kaunistelevat tekonsa.
10|13|Me olemme hنvittنnyt jo ennen teitن elنneitن sukupolvia, kun he tekivنt vننrin. Heidنn aikansa profeetat tulivat heidنn luokseen, mukanaan selvنt todistukset, mutta he eivنt ottaneet uskoakseen. Tنllن tavoin Me palkitsemme niitن, jotka ovat syntisiن.
10|14|Senjنlkeen Me teimme teistن heidنn seuraajiaan maan pننlle nنhdنksemme, kuinka te toimitte.
10|15|Ja kun Meidنn selvنt merkkimme on heille ilmoitettu, sanovat ne, jotka eivنt usko kohtaavansa Meitن: »Tuokaa toinen Koraani tai muuttakaa tنtن.» Sano: »Ei ole minun asiani muuttaa sitن omasta halustani, noudatan vain minulle annettua ilmoitusta. Pelkننn totisesti, ettن jos olen tottelematon Herralleni, minua on kohtaava viimeisen pنivنn tuomio.»
10|16|Sano: »Jos Jumala olisi tahtonut, minن en olisi sitن teille ilmoittanut enkن tehnyt tunnetuksi; olinhan jo sitن ennen elنnyt keskuudessanne suuren osan elنmننni. Ettekض jo ymmنrrن?»
10|17|Kuka tekee enemmنn vننrin kuin se, joka puhuu valhetta Jumalaa vastaan tai vننristelee Hنnen merkkinsن? Totisesti, syntisellن ei ole menestystن.
10|18|Jumalan sijasta he palvelevat sellaista, mikن ei heitن vahingoita eikن hyضdytن, ja he sanovat: »Nنmن ovat meidنn vنlittنjiنmme Jumalan luona.» Sano: »Ilmoitatteko Jumalalle jotakin uutta, mitن Hنn ei tiedن taivaassa ja maan pننllن?» Jumalalle olkoon kunnia! Kaukana Hنn on siitن, minkن he asettavat Hنnen rinnalleen.
10|19|Koko ihmiskunta oli yksi ainoa yhteisض, mutta he tulivat erimielisiksi, ja ellei Herran sana olisi edeltن kنynyt, olisi asia, josta he kiistelivنt, ratkaistu vنlien selvityksellن.
10|20|He sanovat: »Miksi hنn ei ole saanut merkkiن Herraltaan?» Sano silloin: »Nنkymنtضn kuuluu yksin Jumalalle. Siksi odottakaa, minن olen odottava kanssanne.»
10|21|Kun olemme antanut ihmisten maistaa armoa heitن kohdanneen iskun jنlkeen, niin katso, he alkavat vehkeillن Meidنn merkkejنmme vastaan. Sano: »Jumala on nopein suunnitelmain teossa.» Totisesti, lنhettilننmme kirjoittavat muistiin heidنn vehkeilynsن.
10|22|Juuri Hنn antaa teidنn matkustaa maitse ja meritse. Mutta kun te olette laivoissa, ja laivat matkustajineen lنhtevنt purjehtimaan suotuisassa tuulessa ja he siitن iloitsevat, silloin hirmumyrsky yllنttنن heidنt, aallot vyضryvنt kaikilta tahoilta heitن kohti ja he luulevat olevansa tuhon omat. Silloin he huutavat Jumalaa ehdottomasti uskoen Hنneen: »Jos Sinن pelastat meidنt tنstن, niin me totisesti olemme kiitollisia.»
10|23|Mutta kun Hنn heidنt pelastaa, niin katso, maihin pننstyننn he hillittضmنsti rehentelevنt. Voi teitن, ihmiset! Teidنn pضyhkeilynne on vain tuhoksi itsellenne. Lyhyen aikaa saatte nauttia maallisesta elنmنstن, senjنlkeen te palaatte Meidنn luoksemme, ja Me osoitamme teille, mitن olette tehneet.
10|24|Tنmنn maailman elنmن on kuin vesi, jonka lنhetنmme ylhننltن maan pننlle, niin ettن se imeytyy maan kasvullisuuteen, josta ihmiset ja karja saavat ravintonsa. Kun maa pukeutuu kultaisiin pukimiinsa ja koristeisiinsa ja sen omistajat luulevat olevansa kaiken tنmنn herroja, silloin tulee Meidنn kنskymme, yضllن tahi pنivنllن, ja Me niitنmme kaiken maan tasalle, aivan kuin نsken ei mitننn olisi ollutkaan. Tنllن tavoin Me selitنmme merkit ihmisille, jotka ajattelevat.
10|25|Jumala kutsuu teidنt rauhan asuntoon ja ohjaa, kenet Hنn tahtoo, oikealle tielle.
10|26|Jotka hyvنن tekevنt, heillن on hyvننkin parempi osa tallella: heidنn kasvojaan ei varjosta synkkyys eikن hنpeن. He ovat paratiisin perillisiن ja saavat siellن ikuisesti asua.
10|27|Mutta jotka pahaa tekevنt, heidنn palkkansa on oleva yhtن paha, ja hنpeن peittنن heidنt. Heillن ei ole ketننn suojelijat Jumalaa vastaan; ikننnkuin ضistن pimeyttن leviنن heidنn kasvoilleen. He ovat tulen omia, ja siinن he saavat ikuisesti pysyن.
10|28|Ja sinن pنivنnن, jolloin Me kokoamme heidنt kaikki yhteen, sanomme niille, jotka ovat asettaneet muita jumalia Jumalan rinnalle: »Asettukaa alallenne, te ja teidنn epنjumalanne!» Senjنlkeen saatamme heidنt riitoihin keskenننn, ja heidنn epنjumalansa sanovat: »Ette te meitن palvelleet.
10|29|Jumala on pنtevن todistaja teidنn ja meidنn vنlillنmme, ettن me emme edes tietنneet teidنn palvelemisestanne.»
10|30|Siellن jokainen sielu saa kokea, mitن on valmistanut, ja heidنt viedننn kaikki Jumalan, heidنn todellisen Herransa eteen, ja heidنn vننrنt jumalansa katoavat heiltن.
10|31|Sano: »Kuka hankkii teille ravinnon taivaasta ja maan pننltن? Tai kellن on kuulo ja nنkض vallassaan? Ja kuka tekee kuolleista elنviن ja elنvistن kuolleita? Kuka harjoittaa kنskyvaltaansa?» He vastaavat silloin: »Jumala.» Sano sinن: »Miksi ette siis palvelisi Hنntن?»
10|32|Hنn on teidنn todellinen Herranne, ja mitن jنن teille, hylنttyنnne totuuden, muuta kuin eksymys? Sentنhden, mistن olettekaan luopuneet pois?
10|33|Nنin on Herrasi sana lausunut oikean tuomion tottelemattomista: »Totisesti, he eivنt usko.»
10|34|Sano: »Kuka teidنn epنjumalistanne pystyy saamaan aikaan luomakunnan ja sitten palauttamaan sen alkulنhteeseensن?» Sano: »Jumala alkuunpanee luomakunnan ja sitten kutsuu sen palaamaan takaisin. Kuinka te siis olette ymmنrtنmنttضmiن?»
10|35|Sano: »Kuka teidنn epنjumalistanne voi ohjata totuuteen?» Sano: »Jumala ohjaa totuuteen.» Kenellن siis on parempi oikeus saada seuraajia, Hنnellنkض, joka ohjaa totuuteen, vaiko hنnellن, joka ei voi ketننn ohjata; jota ohjataan itseننn? Miten on siis teidنn laitanne? Miten te tuomitsette?
10|36|Useimmat heistن seuraavat vain kuvitelmiaan, mutta totisesti kuvittelut eivنt kelpaa mihinkننn, kun totuudesta on kysymys. Jumala tietنن totisesti, mitن he tekevنt.
10|37|Ja tنtن Koraania ei olisi yksikننn muu kyennyt aikaansaamaan paitsi Jumala. Se on vahvistus sille, mikن ilmaistiin jo sitن ennen, ja kirjoituksen selitys, joka totisesti on kaikkien maailmojen Herralta saatu.
10|38|Vنittنvنtkض he, ettن hنn (Muhammed) on sepittنnyt sen? Sano silloin: »Tuokaa sitten suura, joka on tنmنn kaltainen, ja huutakaa avuksenne ketن voitte Jumalan asemesta, jos olette oikeassa.»
10|39|Ei, he selittنvنt valheeksi sen, mitن he eivنt ymmنrrن eivنtkن tunne ja mitن heille ei ole selitetty. Samalla tavoin vننristelivنt totuutta ennen heitن elنneet, mutta katso, millainen oli vننrنmielisten loppu.
10|40|Jokunen heistن tosin siihen (Koraaniin) uskoo, ja jokunen heistن ei siihen usko; mutta Herrasi tuntee parhaiten ne, jotka pahaa tekevنt.
10|41|Jos he pitنvنt sinua valehtelijana, sano heille: »Minun tekoni ovat minun, ja teidنn tekonne ovat teidنn; te ette ole vastuussa minun teoistani, ja minua eivنt sido teidنn tekonne.»
10|42|Jotkut heistن kuuntelevat sinua; kykenetkض saamaan kuurot kuuleviksi, vaikkapa he eivنt ymmنrtنisikننn?
10|43|Jokunen heistن katsoo sinuun; kykenetkض ohjaamaan sokeita, vaikkapa heillن ei olisi valoa?
10|44|Totisesti, Jumala ei tee vنhنisintنkننn vننryyttن ihmissuvulle, mutta ihmiset tekevنt vننryyttن itselleen.
10|45|Ja sinن pنivنnن, jolloin Hنn kokoaa heidنt yhteen, ja on kuin heillن olisi aikaa vain tunnin verran, he tuntevat toisensa. Totisesti, niiden on hنviض, jotka vنittivنt valheeksi Jumalan tulemisen ja joita ei ohjattu oikealle tielle.
10|46|Ja joko sitten Me nنytنmme sinulle jotakin siitن, minkن olemme heille varannut, tai annamme sinulle sitن ennen tنyden palkkasi, joka tapauksessa he palaavat luoksemme. Ja silloin Jumala on heidنn tekojensa todistaja.
10|47|Jokaista kansaa varten on lنhettilنs, ja kun heidنn lنhettilننnsن saapuu, ratkaistaan heidنn asiansa oikeudenmukaisesti eikن heille tehdن vننryyttن.
10|48|Ja he sanovat: »Milloin tنmن lupaus tنytetننn, sanokaa se, jos olette luotettavia?»
10|49|Sano: »Minulla ei ole valtaa vahingoittaa eikن hyضdyttنن itseنni, paitsi miten Jumala suvaitsee.» Jokaisella kansalla on mننrنaikansa. Kun heidنn aikansa tulee, he eivنt voi siirtنن sitن tuntiakaan tuonnemmaksi eivنtkن liioin jouduttaa sen saapumista.
10|50|Sano: »Jos Jumalan rangaistus yllنttنisi teidنt yضllن tai pنivنllن, niin soisivatko syntiset sen itselleen nopeammin ehtivنn?
10|51|Vai uskotteko siihen vasta silloin, kun se teidنt saavuttaa?» Sano: »Nyt te uskotte, vaikka jo olitte halunneet sen tuloa jouduttaa.»
10|52|Silloin sanotaan vننrنmielisille: »Maistakaa ikuista tuskaa; teidنt palkitaan vain sen mukaan, mitن olette ansainneet.»
10|53|Ja he pyytنvنt sinulta vahvistusta: »Onko se totta?» Sano: »On, Herran nimessن, se on tنyttن totta; ja te ette voi paeta.»
10|54|Jos mikن hyvنnsن sielu, joka on tehnyt vننryyttن, omistaisi kaiken, mitن maan pننllن on, hنn tarjoaisi sen varmasti lunnaiksi puolestaan, ja kun he nنkevنt tuomion, he ilmaisevat katumuksensa. Heidنn asiansa ratkaistaan totuuden mukaan, eikن heille vننryyttن tehdن.
10|55|Totisesti, eikض kaikki, mikن on taivaassa ja maan pننllن, kuulu Jumalalle? Totisesti, eikض Jumalan lupaus pysy? Mutta useimmat heistن ovat tietoa vailla.
10|56|Hنn antaa elنmنn, ja Hنn antaa kuoleman, ja Hنnen luokseen olette kaikki luodut palaamaan.
10|57|Oi ihmiset! Totisesti, olette saaneet Herraltanne kehoituksen ja parannuksen rintanne vaivoihin sekن johdatuksen ja laupeuden uskovaisille.
10|58|Sano: »Jumalan mielisuosiosta ja Hنnen armostaan.» Tنstن ihmiset iloitkoot. Tنmن on parempi kuin kaikki, mitن he ovat ahnehtineet.
10|59|Sano: »Oletteko ajatelleet, mitن Jumala on teille lنhettنnyt ravinnoksi? Toisia aineita te pidنtte lain sallimina, toisia kiellettyinن.» Sano: »Onko Jumala antanut teille luvan tehdن nنin, vai sepitنttekض valhetta Jumalaa vastaan?»
10|60|Ja jotka sepittنvنt valhetta Jumalaa vastaan, millaiseksi kuvittelevat he ylضsnousemuksen pنivنn? Totisesti, Jumala on armon Herra ihmisiن kohtaan, mutta useimmat heistن eivنt ole kiitollisia.
10|61|Ja sinن (oi Muhammed!) et toimi missننn asioissa etkن lue Jumalan puolesta julki osaakaan Koraanista, ettekن te ihmiset suorita tekoakaan Meidنn pitنmنttن teistن vaaria sitن tehdessنnne. Ei edes pienintن hiukkasta maan pننllن tai avaruudessa voida kنtkeن sinun Herrasi katseilta, eikن ole olemassa sitن pienempنن eikن suurempaa, jota ei olisi selvنssن (Jumalan tiedon) Kirjassa.
10|62|Totisesti niillن, jotka ovat lنhellن Jumalaa, ei ole mitننn pelkoa, eikن heidنn tarvitse murehtia.
10|63|Jotka uskovat Jumalaan ja harjoittavat hartautta,
10|64|heille kuuluvat ilon sanomat tنmنn maailman elنmنssن ja tulevassa. Jumalan sanoja ei voida muuttaa. Tنmن on heidنn voitonriemunsa.
10|65|نlkضضn heidنn puheensa sinua surettako. Totisesti, kunnia kuuluu kokonaan Jumalalle; Hنn on kaikkikuuleva, kaikkitietنvن.
10|66|Totisesti, eivنtkض kaikki, taivaassa olevat ja maan pننllن olevat, kuulu Jumalalle? Ja ne, jotka huutavat Jumalan asemesta epنjumalia, seuraavat vain kuvitelmiaan eivنtkن tee muuta kuin valehtelevat.
10|67|Juuri Jumala on luonut yضn voidaksemme silloin levنtن ja pنivنn valon lنhteeksi. Totisesti, tنssن on selvنt merkit niille. jotka tarkkaavat.
10|68|He sanovat: »Jumala on hankkinut itselleen lapsen.» Hنnelle olkoon kunnia. Hنn on riippumaton. Hنnelle kuuluu kaikki, mikن on taivaassa ja maan pننllن. Teillن ei ole mitننn valtuutta sanoa nنin: vai puhutteko Jumalasta sellaista, mitن ette tiedن?
10|69|Sano: »Totisesti, ne jotka sepittنvنt valhetta Jumalaa vastaan, eivنt menesty.»
10|70|Heidنn nautintonsa tنssن maailmassa on ajallista, ja sitten heidنn on palattava takaisin Meidنn luoksemme. Silloin Me annamme heidنn maistaa ankaraa tuskaa epنuskonsa takia.
10|71|Esitن heille kertomus Nooasta, kun hنn sanoi kansalleen: »Oi kansani! Jos minun esiintymiseni ja muistutukseni Jumalan merkeistن ovat teille raskaat, koska minن luotan Jumalaan, niin toimikaa silloin yhdessن ja huutakaa epنjumalianne, نlkننkن epنrضikض hankkeessanne, vaan pankaa se tنytنntضضn minua vastaan viivyttelemنttن!
10|72|Jos te sitten kننnnytte takaisin, en vaadi mitننn hyvitystن. Minun hyvitykseni on yksin Jumalan kنsissن, onhan minun sallittu kuulua oikeauskoisiin (muslimeihin).»
10|73|Mutta he valehtelivat hنntن vastaan, ja silloin Me pelastimme hنnet ja hنnen kanssaan arkissa olleet. Me teimme heistن suvun jatkajat ja hukutimme ne, jotka selittivنt Meidنn merkkimme valheeksi. Katso siis, millainen oli niiden loppu, joita oli varoitettu.
10|74|Sittemmin nostimme Me hنnen jنlkeensن profeettoja kansojensa keskuuteen, ja he toivat nنille selvنt todistukset, mutta eivنt nنmن ottaneet uskoakseen siihen, mitن olivat aikaisemmin kutsuneet valheeksi. Tنllن tavoin Me sinetضimme niiden sydنmet, jotka syntiن tekevنt.
10|75|Heidنn jنlkeensن annoimme Me Mooseksen ja Aaronin mennن Faraon ja hنnen pننllikkضjensن luo mukanaan Meidنn merkkimme, mutta he suhtautuivat niihin ylimielisesti ollen syntisiن ihmisiن.
10|76|Niinpن kun Me lنhetimme totuuden heidنn luokseen, he sanoivat: »Aivan varmasti tنmن on ilmeistن taikuutta.»
10|77|Mooses sanoi: »Nنinkض puhutte totuudesta, kun se saavuttaa teidنt? Onko tنmن taikuutta? Taikurit eivنt milloinkaan menesty.»
10|78|He sanoivat: »Oletko tullut luoksemme kننnnyttننksesi meidنt pois siitن, mihin olemme nنhneet esi~isiemme turvautuneen, ja saattaaksesi maan valtiuden teidنn kahden kنsiin? Me emme aio teihin uskoa.»
10|79|Ja Farao sanoi: »Tuokaa eteeni jokainoa taitava noita!»
10|80|Ja kun taikurit olivat saapuneet, Mooses sanoi heille: »Heittنkنن maahan, mitن aiotte heittنن!»
10|81|Kun he olivat niin tehneet, Mooses sanoi: »Se, mitن olette saaneet aikaan, on noituutta. Totisesti, Jumala on tekevن sen mitنttضmنksi. Totisesti, Jumala ei edistن pahuudentekijنin toimia.»
10|82|Jumala on vahvistava totuuden sanainsa voimalla, vastoin syntisten tahtoakin.
10|83|Mutta paitsi erنitن hنnen kansansa nuoria eivنt ketkننn uskoneet Moosekseen, koska he pelkنsivنt Faraon ja hنnen johtomiestensن vainoavan heitن. Farao oli todellakin itsevaltias maassa ja hنn kuului niihin, jotka toimivat hillittضmنsti.
10|84|Mooses sanoi: »Oi kansani, jos uskotte Jumalaan, luottakaa Hنneen, mikنli olette oikeauskoisia.»
10|85|Ja niin he sanoivat: »Jumalaan me luotamme. Oi Herramme, نlن salli tنmنn vننrنmielisen kansan meitن vainota!
10|86|Pelasta meidنt armossasi tنstن uskottomasta kansasta!»
10|87|Me annoimme Moosekselle ja hنnen veljelleen tنmنn ilmoituksen: »Te kaksi, varustakaa kansallenne taloja Egyptissن, tehkنن niistن oikeita rukoushuoneita ja yllنpitنkنن hartauden harjoittamista sekن julistakaa iloista sanomaa oikeauskoisille!»
10|88|Mooses sanoi: »Herra! Totisesti olet suonut Faraolle ja hنnen johtomiehilleen hyvinvointia ja rikkauksia tنmنn maailman elنmنssن. Herra, he saavat kansan luopumaan Sinun tieltنsi. Herra, pyyhi pois heidنn rikkautensa ja koveta heidنn sydنmensن, niin ettن he eivنt usko, ennen kuin nنkevنt tuskallisen tuomionsa! »
10|89|Hنn sanoi: »Sinun rukouksesi on jo kuultu. Pysykنن te kaksi siis lujina نlkننkن seuratko niiden menoa, jotka ovat tietoa vailla.»
10|90|Me annoimme Israelin lasten kulkea meren poikki, ja silloin Farao sotajoukkoineen seurasi heitن sorron- ja vallanhaluisena, kunnes hنn joutui veden valtaan ja sanoi: »Minن uskon, ettei ole olemassa muuta jumaluutta kuin Hنn yksin, johon Israelin lapset uskovat. Minن myضs tunnustaudun oikeauskoiseksi.»
10|91|»Nyt kyllنkin! Mutta ennen olet ollut tottelematon ja kuulunut vننrintekijضihin.
10|92|Siksi Me tahdomme tنnن pنivنnن pelastaa pinnalle ruumiisi, jotta olisit muistomerkkinن sille, joka on sinun seuraajasi.» Mutta useimmat ihmiset eivنt vنlitن Meidنn merkeistنmme.
10|93|Me todella jنrjestimme Israelin lapsille hyvنt asuinsijat ja varustimme heidنt hyvنllن ravinnolla, eivنtkن he olleet eripuraisia ennen kuin paisuivat tiedossaan. Totisesti, Herrasi on ylضsnousemuksen pنivنnن ratkaiseva sen, mistن he kiistelivنt.
10|94|Jos sinن epنilet sitن, minkن olemme sinulle ylhننltن lنhettنnyt, niin kysy niiltن, jotka ennen sinua lukivat Kirjaa. Totuus tuli sinulle Herraltasi; sentنhden نlن kuulu niihin, jotka kiistelevنt.
10|95|نlنkن kuulu niihin, jotka selittنvنt valheeksi Jumalan merkit, ettet joutuisi kadotettujen joukkoon.
10|96|Totisesti, ne, joita vastaan Herran sana on tullut sitovaksi, eivنt usko,
10|97|vaikkapa kaikkinaisia merkkejن heille annettaisiin, ennenkuin he nنkevنt tuskallisen tuomionsa.
10|98|Minkن tنhden ei yksikننn kaupunki, lukuunottamatta Joonaan kansaa, uskonut ajoissa, niin ettن sen uskosta olisi koitunut jotakin hyضtyن? Kun he uskoivat, niin Me pننstimme heidنt hنpeنllisen tuskan alta tنssن maallisessa elنmنssن ja annoimme heidنn nauttia jonkin aikaa.
10|99|Jos Herrasi olisi niin tahtonut, niin kaikki, jotka maan pننllن ovat, olisivat yhdessن uskoneet. Tahdotko sinن pakottaa ihmisiن tulemaan oikeauskoisiksi?
10|100|Ei yksikننn sielu voi uskoa muuten kuin Jumalan tieten. Ja Hنn langettaa rangaistuksen niille, jotka ovat ymmنrtنmنttضmiن.
10|101|Sano: »Katso mitن on taivaassa ja maan pننllن!» Mutta merkit ja varoitukset eivنt auta vنhننkننn ihmisiن, jotka eivنt usko.
10|102|He odottavat ainoastaan sellaista, mitن tapahtui heidنn edeltنjiensن pنivinن. Sano: »Odottakaa siis! Totisesti minن olen odottava teidنn rinnallanne.»
10|103|Silloin Me pelastamme lنhettilننmme ja ne, jotka uskovat. Meidنn velvollisuutemme on pelastaa uskovaiset.
10|104|Sano: »Oi ihmiset! jos epنilette minun uskoani, niin tietنkنن, ettن minن en palvele niitن, joita te palvelette Jumalan vertaisina, vaan minن palvelen Jumalaa, joka on antava teille tنyden palkkanne, ja minut on mننrنtty kuulumaan niihin, jotka uskovat.»
10|105|Sinut on myضs mننrنtty elنmننn totisessa uskossa, mieleltنsi vilpittضmنnن. نlنkن kuulu pakanoitten joukkoon.
10|106|نlن huuda avuksesi Jumalan vertaisena sellaista, mikن ei sinua hyضdytن eikن vahingoita, sillن jos nنin teet, olet kuuluva vننrنmielisten joukkoon.
10|107|Jos Jumala lyض sinua jollakin vaivalla, ei kukaan muu paitsi Hنn voi sitن pois ottaa. Ja jos Hنn tarkoittaa sinulle jotakin hyvنن, ei kukaan voi Hنnen armoaan pois kننntنن. Hنn antaa sen kohdata palvelijoistaan ketن Hنn suvaitsee. Sillن Hنnellن on kaikki anteeksiantamus ja kaikki armo.
10|108|Sano: »Oi ihmiset! Totisesti, Herranne on lنhettنnyt teille totuuden. Ketن tahansa ohjataankin, on se johdatusta hنnen oman sielunsa hyvنksi, mutta kuka ikinن menee kadotukseen, hنn hukkuu vastoin omaa parastaan. En minن ole teidنn vartijanne.»
10|109|Seuraa sitن, mihin olet mننrنtty, ja pysy lujana kunnes Jumala on tuomitseva, sillن Hنn on tuomareista paras.
11|1|Alif. Laam. Raa. Tنmن on kirja, jonka sنkeiden sisنltض on vahvistettu, sillن ne on selittنnyt Hنn, joka on viisas, tietنvن;
11|2|jotta ette palvelisi ketننn muuta kuin Jumalaa. Totisesti, minن olen varoittaja ja ilosanoman tuoja teille Hنnen luotaan.
11|3|Anokaa Herraltanne anteeksiantoa, kننntykنن sitten Hنnen puoleensa, niin Hنn on hankkiva teille runsaan huolenpidon mننrنajaksi ja vuodattava armonsa jokaiselle, joka laupeudessa vaeltaa. Mutta jos luovutte pois, silloin totisesti pelkننn, ettن tuomiopنivنn rangaistus lankeaa pننllenne.
11|4|Jumalan luokse on teidنn jنlleen palattava, ja Hنn kykenee tekemننn kaiken, mitن tahtoo.
11|5|Katso, eivنtkض he todella kaksin kerroin peitن rintaansa salatakseen Hنneltن vihamielisyytensن. Kavahtakaa, kun he kننriytyvنt vaatteisiinsa. Jumala tietنن, mitن he salailevat ja mitن ilmaisevat. Totisesti, Hنn tietنن, mitن heidنn rintaansa on kنtkettynن.
11|6|Ei ole ainoatakaan elنintن tنmنn maan pننllن, jota Jumala ei ruokkisi, ja Hنn tietنن sen tyyssijan ja kotipaikan. Kaikki tنmن on selvillن (Jumalan tiedon) Kirjassa.
11|7|Juuri Hنn on luonut taivaat ja maan kuutena kautena, ja hنnen valtaistuimensa on vesien yllن, niin ettن hنn voi teitن koetella, nنhdنkseen kuka teistن on paras teoissa. Ja jos sanot: »Totisesti, teidنt herنtetننn kuolleista», niin ne, jotka ovat antautuneet epنuskon valtaan, vastaavat yhtن varmasti: »Tنmنhنn on ilmeistن noituutta.»
11|8|Ja jos Me viivytنmme heidنn tuomiotaan jonkin aikaa, niin he varmasti ilkkuvat: »Mikنhنn sitن estelee?» Totisesti sinن pنivنnن, jolloin se heidنt saavuttaa, ei sitن voida torjua. Ja se, jolle he nauroivat, on lankeava heidنn pننllensن.
11|9|Jos Me annamme jonkun ihmisen maistaa armoamme ja sitten otamme sen hنneltن pois, totisesti hنn silloin kنy epنtoivoiseksi ja kiittنmنttضmنksi.
11|10|Ja jos annamme hنnen maistaa siunausta hنntن kohdanneen iskun jنlkeen, niin hنn kerskuu: »Paha lنhti loitolle minusta.» Hنn kنy todella omahyvنiseksi, pضyhkeilevنksi.
11|11|Toisin ne, jotka ovat kنrsivنllisiن ja hyviن tekoja harjoittavat; he ovat niitن, joille kuuluu anteeksiantamus ja suuri palkinto.
11|12|Tahdotko sinن luopua jostakin sinulle mننrنtystن tehtنvنstن, ja ahdistaako rintaasi syystن, ettن he sanovat: »Miksi ei ole aarretta lنhetetty hنnelle tai miksi ei enkeli tullut hنnen kanssaan?» Sinن olet ainoastaan varoittaja, ja Jumala valvoo yli kaiken.
11|13|Tai jos he sanovat: »Hنn on kaiken keksinyt», vastaa heille: »Tuokaa sitten kymmenen samanlaista sepittنmننnne suuraa ja huutakaa avuksenne ketن voitte Jumalan asemesta, jos olette totuudessa.»
11|14|Jos he tنllضin eivنt vastaa sinulle, silloin tiedن, ettن se (Koraani) totisesti on lنhetetty maan pننlle Jumalan viisautena ja ettن muuta jumaluutta ei ole olemassa kuin Hنn. Oletteko siis oikeauskoisia (muslimeja)?
11|15|Ketkن ikinن tavoittelevat tنmنn maailman elنmنن ja sen koreutta, heille Me annamme heidنn tekojensa tنyden ansion mukaan jo tنssن elنmنssن, eikن mitننn siitن heiltن vنhennetن.
11|16|He ovat ihmisiن, joille tulevassa elنmنssن ei ole varattuna muuta kuin tuli, jonka piirissن heidنn teoillaan ei ole mitننn arvoa, ja kaikki, mitن he toimittivat, raukeaa turhaan.
11|17|Heidنn kaltaisensa ei ole hنn, joka nojautuu Herransa selvننn todistukseen ja jolle Hنnen todistajansa lukee sitن (Koraania); tنmنn edellن oli jo Mooseksen Kirja johdatuksena ja armona. Tنmنn (Mooseksen Kirjan) noudattajat uskovat siihenkin (Koraaniin). Ja heimolle, joka ei siihen usko, on tuli varattu asumukseksi. نlkضضn Sinulla siis olko mitننn epنilyksiن tنssن asiassa. Totisesti, tنmن on Herrasi ilmoitus, mutta useimmat eivنt siihen usko.
11|18|Ja kuka on nurjamielisempi kuin se, joka puhuu valhetta Jumalaa vastaan? Sellaiset viedننn Herransa eteen, ja todistajat lausuvat: »He ovat niitن, jotka puhuivat valhetta Herraansa vastaan.» Eikض ole totta, ettن Jumalan kirous painaa vننrنmielisiن?
11|19|He pitنvنt ihmisiن loitolla Jumalan polulta ja yrittنvنt tehdن sen mutkaiseksi. He ovat juuri niitن, jotka eivنt usko tulevaan elنmننn.
11|20|Nنmن ihmiset eivنt voi paeta minnekننn maan pننltن, eivنtkن he Jumalan sijaan lضydن muita auttajia. Kaksinkertainen on oleva heidنn rangaistuksensa, koska eivنt he ymmنrtنneet kuulla eivنtkن nنhdن.
11|21|Nنmن kuuluvat niihin, jotka ovat sielunsa kadottaneet, ja heidنn keksimنnsن harhakuvat hنviنvنt heiltن olemattomiin.
11|22|He ovat kiistنmنttن niitن, jotka kنrsivنt pahimman hنviضn tulevassa elنmنssن.
11|23|Mutta ne, jotka uskovat ja tekevنt hyvنن sekن pysyvنt nضyrinن Herransa edessن, ovat paratiisin perijضitن; siellن he saavat asua.
11|24|Nنmن kahdenlaiset ihmiset ovat verrattavissa toisiinsa niinkuin sokeat ja kuurot nنkeviin ja kuuleviin. Voivatko nنmن olla toistensa tasolla? Ettekض ymmنrrن sitن?
11|25|Me lنhetimme Nooan hنnen kansansa luo, ja hنn sanoi: »Minن olen totisesti varoittava teitن selvنsti,
11|26|ettette palvelisi ketننn muuta kuin Jumalaa. Totisesti, minن pelkننn sitن tuomiota, joka tuskan pنivنnن teille langetetaan.»
11|27|Silloin hنnen kansansa uskottomain johtomiehet sanoivat: »Huomaamme, ettن olet vain meidنn kaltaisemme ihminen; huomaamme myضs, ettن sinua seuraavat vain meistن halvimmat, joilla on pintapuolinen arvostelukyky; ja me nنemme, ettet ole meitن etevنmpi. Itse asiassa me pidنmme sinua valehtelijana.»
11|28|Hنn sanoi: »Oi kansani, oletteko ottaneet huomioon, ettن minن saatan nojautua Herraltani tulleisiin selviin todistuksiin? Hنn on osoittanut minulle armoaan, mutta se on teidنn katseiltanne kنtketty. Tulisiko meidنn sitten vنkisin tyrkyttنن teille sitن, kun kerran olette vastahakoisia?
11|29|Oi kansani! En myضskننn pyydن sen vuoksi teiltن mitننn rikkauksia. Minun palkkani on yksin Jumalan huostassa, enkن aio karkoittaa niitن, jotka uskovat. Totisesti, he saavat kohdata Herransa, mutta minن nنen, ettن te olette tietنmنtضntن kansaa.
11|30|Oi kansani! Kuka auttaa minua Jumalaa vastaan, jos ajan heidنt pois? Ettekض jo ymmنrrن?
11|31|Enkن sano teille, ettن minulla on Jumalan aarteet, en myضskننn tiedن nنkymنttضmiن asioita enkن sano olevani enkeli. En liioin sano niistن, jotka teidنn silmissنnne ovat halveksittavia, ettei Jumala suo heille mitننn hyvنن. Jumala tietنن parhaiten, mitن heillن on sisimmنssننn; totisesti, jos toisin puhuisin, olisin yksi vننrنmielisistن.»
11|32|He sanoivat: »Oi Nooa! Olet vنitellyt kanssamme etkن vنsy kanssamme vنittelemننn, osoita siis, mitن meille lupaat, jos olet totuudellinen.
11|33|Hنn sanoi: »Jumala yksin on sen osoittava, jos tahtoo, ettekن te voi Hنntن vنistنن.
11|34|Eikن minun neuvomiseni teitن hyضdytن, vaikkapa miten pyrkisin teitن neuvomaan, jos Jumala tahtoisi eksyttنن teidنt tieltن. Hنn on teidنn Herranne, ja hنnen luokseen on teidنn jنlleen palattava.»
11|35|Jos he sanovat: »Hنn on tuon keksinyt», niin vastaa: »Jos olen sen itse keksinyt, niin se olkoon minun syntini, mutta minن olen viaton teidنn tekemiinne synteihin.»
11|36|Ja Nooalle ilmoitettiin: »Kukaan kansastasi ei ole uskova lukuunottamatta niitن, jotka jo ennestننn ovat uskoneet. نlن ole huolissasi heidنn teoistaan.
11|37|Rakenna arkki Meidنn silmiemme edessن ja Meidنn kنskystنmme, نlنkن puhu minulle niistن, jotka vننrin tekevنt. Totisesti heidنt hukutetaan.»
11|38|Ja hنn rakensi arkin, ja joka kerran, kun hنnen kansansa johtomiehet kulkivat hنnen ohitseen, he nauroivat hنnelle. Hنn sanoi: »Jos nauratte meille, niin totisesti me tulemme vielن nauramaan teille, kuten te nyt teette.
11|39|Silloin tulette tietنmننn, kenet yllنttنن hنpeنllinen rangaistus ja kenelle langetetaan ikuisen tuskan tuomio.»
11|40|Nنin oli siihen saakka, kunnes Meidنn kنskymme annettiin ja tulivuori purkautui, ja Me sanoimme: »Kuljeta arkkiin kaksi jokaista lajia, uros ja naaras, sekن perheesi, paitsi niitن, joista mننrنttiin jo aikaisemmin, ynnن kaikki uskovaiset.» Ja niitن, jotka uskoivat hنnen kanssaan, oli vain jokunen.
11|41|Ja Nooa sanoi: »Astukaa arkkiin, ja Jumalan nimessن se purjehtikoon ja mننrنnpننhنnsن pysنhtykضضn. Totisesti, Herrani on anteeksiantavainen, armollinen.»
11|42|Ja se purjehti heidنn kanssaan keskellن vuorenkorkuisia aaltoja, ja Nooa huusi pojalleen, joka oli rannalla: »Oi poikani! Tule meidنn mukaamme, نlنkن ole niiden kanssa, jotka eivنt usko.»
11|43|Hنn vastasi: »Lنhden turvaan jollekin vuorelle, se suojelee minut vedeltن.» Nooa sanoi: »Tنnننn ei ole kukaan muu Jumalan kنskyltن suojassa kuin se, jolle Hنn osoittaa armoaan.» Ja aalto erotti heidنt toisistaan, ja hنn joutui niiden joukkoon, jotka hukkuivat.
11|44|Ja myضhemmin kuului kنsky: »Maa, niele vetesi! Taivas, lakkaa satamasta!» Silloin vesi laskeutui ja kنsky oli tنytetty. Ja arkki pysنhtyi al-Dzuudin kohdalla. Ja sana kuului: »Pois vننrنmieliset ihmiset!»
11|45|Nooa huusi Herralleen ja sanoi: »Totisesti, poikani kuuluu perheeseeni, ja Sinun lupauksesi on totta, ja Sinن olet tuomareilta oikeamielisin.»
11|46|Hنn sanoi: »Oi Nooa! Totisesti, hنn on perheesi ulkopuolella; hنnen tekonsa ovat pahat; نlن siis pyydن Minulta sellaista, mistن sinulla ei ole tietoa. Totisesti, Minن varoitan sinua. ettet joutuisi tietنmنttضmien joukkoon.»
11|47|Nooa sanoi: »Herrani, varjele minua pyytنmنstن Sinulta sellaista, mistن minulla ei ole mitننn tietoa. Ja ellet Sinن anna minulle anteeksi ja osoita minulle armoasi, olen kuuluva kadotettujen joukkoon.»
11|48|Silloin kuului ننni: »Oi Nooa! Lنhde rauhassa luotamme, ja siunattuja olkaa sinن ja ne kansat, jotka syntyvنt sinun seurassasi olevista. Ja kansoja on tuleva, joille annamme nautintoja, mutta joita sitten on kohtaava Meidنn tuskallinen tuomiomme.»
11|49|Tنssن on kerrottu muutamista tapahtumista, joita et ole nنhnyt, mutta jotka Me sinulle ilmoitamme. Et sinن eikن sinun kansasi niistن ennen tiennyt. Ole siis kنrsivنllinen! Totisesti, mننrنnpنن kuuluu niille, jotka Jumalaa pelkننvنt.
11|50|Aadin heimon luokse Me lنhetimme heidنn veljensن Huudin. Tنmن sanoi: »Oi kansani, palvelkaa Jumalaa, teillن ei ole muuta jumaluutta kuin Hنn; te elنtte harhakuvitelmissanne.
11|51|Oi kansani! En pyydن siitن teiltن mitننn palkkaa; minun palkkani on Jumalan asia, joka on minut luonut. Ettekض jo ymmنrrن?
11|52|Oi kansani! Pyytنkنن anteeksiantoa Herraltanne ja kننntykنن sitten Hنnen puoleensa. Hنn antaa taivaan lنhettنن teille runsaan sateen ja Hنn antaa teille uutta voimaa entisen lisنksi. نlkنن enنن kننntykض syntiن tekemننn.»
11|53|He sanoivat: »Oi Huud! Sinن et ole tuonut meille mitننn selviن todistuksia, joten emme aio puheittesi perusteella hylنtن jumaliamme emmekن voi sinua uskoa.
11|54|Emme sano muuta kuin ettن jotkut jumalistamme ovat saaneet sinut pahuuden valtaan.» Hنn sanoi: »Totisesti, minن huudan Jumalan todistajakseni, ja todistakaa tekin, ettن minulla ei ole mitننn osuutta siihen, jonka te asetatte Jumalan rinnalle.
11|55|Jنttنkنن Jumala eroon; saattakaa sitten suunnitelmanne minua vastaan pننtضkseen viivyttelemنttن.
11|56|Totisesti, minن luotan Jumalaan, minun ja teidنnkin Herraanne. Ei ole yhtنkننn olentoa, johon Hنn ei voi tarttua tukasta. Totisesti, minun Herrani kulkee oikeata tietن.
11|57|Ja jos te sitten kننnnytte pois, minن olen jo joka tapauksessa ilmoittanut teille sen sanoman, jota tuomaan minut luoksenne lنhetettiin. Herrani on asettava teidنn seuraajaksenne toisen kansan, ja te ette voi vahingoittaa Hنntن vنhننkننn. Totisesti, Herrani valvoo kaikkea.»
11|58|Ja kun Meidنn kنskymme seurasi, Me armossamme pelastimme Huudin ja ne, jotka hنnen laillaan uskoivat; ja Me pelastimme heidنt hirvittنvنstن rangaistuksesta.
11|59|He olivat Aadin heimoa, jotka hylkنsivنt Herransa merkit ja olivat tottelemattomia Hنnen lنhettilنilleen, mutta seurasivat jokaisen totuutta vihaavan itsevaltiaan kنskyjن.
11|60|Heitن on kohtaava kirous tنssن maailmassa ja ylضsnousemuksen pنivنnن. Eikض ole totta, ettن Aad ei tahtonut uskoa Herraansa? Hنvitkضضn Aad, Huudin kansa.
11|61|Ja Tamuudin heimon luokse Me lنhetimme heidنn veljensن Saalihin. Tنmن sanoi: »Oi kansani! Palvelkaa Jumalaa; teillن ei ole muita jumaluuksia kuin Hنn. Hنn loi teidنt tنstن maasta ja antoi teidنn siinن asua. Sentنhden pyytنkنن anteeksiantamusta Hنneltن ja palatkaa sitten Hنnen luoksensa. Totisesti, Herrani on lنhellن, Hنn vastaa teille.»
11|62|He sanoivat: »Oi Saalih, sinن olet ollut keskuudessamme tنtن ennenkin. Sinuun panimme toivomme; kiellنtkض sinن meitن palvelemasta sitن, mitن isنmme palvelivat? Ja me toden teolla epنilemme suuresti sitن, mihin meitن kehoitat.»
11|63|Hنn sanoi: »Oi kansani! Oletteko ajatelleet sitن, ettن jos minن nojaudun Herrani selvننn todistukseen ja Hنn on suonut minulle omaa armoaan, kuka silloin auttaisi minua Jumalaa vastaan, jos olisin Hنnelle tottelematon? Sentنhden te vain saatatte minut turmioon.
11|64|Oi kansani, tنmن naaraskameli on Jumalan, se on merkkinن teille; antakaa sen kنydن Jumalan laitumella نlkنن tehkض sille mitننn vahinkoa, ettei pikainen rangaistus teitن yllنttنisi.»
11|65|Mutta he katkaisivat sen polvijنnteet; silloin Saalih sanoi: »Nauttikaa elنmنstن kolme pنivنن sisنllن asunnoissanne. Tنmن on lupaus, jota ei ole mahdollista vنittنن vننrنksi.»
11|66|Sitten, kun Meidنn kنskymme tنyttyi, Me armossamme pelastimme Saalihin ja ne, jotka hنnen laillaan uskoivat, tuon pنivنn hنpeنstن. Totisesti, sinun Herrasi on kaikkivaltias, kaikkivoipa.
11|67|Ja jylisevن melu yllنtti ne, jotka olivat vننrin tehneet; heistن tuli vainajia, joiden ruumiit viruivat heidنn kodeissaan,
11|68|ikننnkuin he eivنt olisi milloinkaan siellن elنneet. Eikض ole totta, ettن Tamuud ei uskonut Herraansa? Hنvitkضضn Tamuud!
11|69|Ja totisesti, Meidنn lنhettilننmme tulivat Aabrahamin luokse tuoden iloisia uutisia; he tervehtivنt: »Rauha!» Hنn vastasi: »Rauha!» ja kotvan kuluttua hنn tarjosi heille paistettua vasikkaa.
11|70|Mutta kun hنn nنki, etteivنt heidنn kنtensن ojentuneet sitن kohti, hنn oudoksui heitن ja tunsi pelkoa heitن kohtaan. He sanoivat: »نlن pelkنن, totisesti, meidنt on lنhetetty Lootin kansan luokse.»
11|71|Ja Aabrahamin vaimo seisoi myضs siinن ja sattui nauramaan; silloin ilmoitimme hنnelle iloisen lupauksen Iisakista ja Iisakin pojasta Jaakobista.
11|72|Hنn sanoi: »Voi minua, voinko minن synnyttنن, vaikka olen nنin vanha, ja mieheni tنssن on myضs iنkنs. Tنmن on tosiaankin merkillinen asia.»
11|73|He vastasivat: »Ihmetteletkض sinن Herrasi mننrنystن? Jumalan armo ja Hنnen siunauksensa tulkoot teidنn, tنmنn huonekunnan osaksi. Totisesti, Hنn on ylistetty, ylevن.»
11|74|Kun Aabrahamin pelko oli haihtunut ja hنn oli saanut kuulla iloisesta sanomasta, hنn alkoi kiistellن kanssamme Lootin kansasta.
11|75|Totisesti, Aabraham oli sangen lempeن, sننlivنinen ja hurskas.
11|76|»Oi, Aabraham, jنtن tنmن asia omaan menoonsa, totisesti Herrasi kنsky on tullut, ja Lootin kansan on kohtaava tuomio, jota ei voi vنistنن.»
11|77|Ja kun lنhettilننmme menivنt Lootin luokse, tنmن oli kansansa takia ahdistuksessa ja halusi sydنmessننn heitن auttaa ja sanoi: »Tنmن on tuskan pنivن.»
11|78|Ja hنnen kansansa ryntنsi hillittضmنsti hنnen luokseen, ja he olivat jo ennestننn harjaantuneet ilkitekoihin. Loot sanoi: »Oi, kansani, tنssن ovat tyttنreni! He ovat puhtaampia teitن varten, kunnioittakaa siis Jumalaa, نlkننkن hنvنiskض minua vieraitteni edessن. Eikض yhtننn siveنtن miestن ole joukossanne?»
11|79|He sanoivat: »Sinن tiedنt perin hyvin, ettei meillن ole mitننn oikeutta tyttنriisi, ja tiedنt myضs aivan hyvin. mitن me haluamme.»
11|80|Hنn sanoi: »Toivon, ettن minulla olisi voimaa vastustaa teitن tai luja tuki, mihin turvautuisin.»
11|81|Lنhettilننt sanoivat: »Oi Loot, me olemme totisesti Herrasi lنhettilنitن, vihollisesi eivنt ikinن kykene ojentamaan kنsiنnsن sinua vastaan. Lنhde siis matkaan perheinesi, niin kauan kuin vielن on yضtن jنljellن, نlنkن salli kenenkننn seuralaisistasi paitsi vaimosi katsoa taakseen. Totisesti, se mitن tapahtuu heille, on myضs tapahtuva hنnelle. Aamu on oleva heidنn mننrنhetkensن. Eikض aamu olekin lنhellن?»
11|82|Ja kun Meidنn mننrنmme tنyttyi, Me kننnsimme heidنn asuinsijansa ylضsalaisin ja annoimme sataa heidنn pننlleen tulisia kiviن, kerroksen toisensa, pننlle;
11|83|ne oli Herrasi tarkasti merkinnyt. Ja tuo paikka ei sijaitse kaukana nنistن vننrنmielisistن ihmisistن.
11|84|Ja Midianin (heimon) luo Me lنhetimme heidنn veljensن Shuaibin. Hنn sanoi: »Oi, kansani! Palvelkaa Jumalaa, teillن ei ole muuta jumaluutta kuin Hنn. نlkنن antako vajavaista mittaa tai painoa. Minن kyllن nنen teidنn hyvinvointinne, ja minن totisesti pelkننn, ettن suuren pنivنn tuomio kohtaa teidنt.
11|85|Oi kansani! Antakaa tنysi mitta ja punnitkaa rehellisesti. نlkنن kavaltako ihmisten omaa نlkننkن levittنkض turmelusta maan pننllن pahaa tehden.
11|86|Jumalan suoma ansio on parasta teille, jos kuulutte uskovaisiin, ja minن en ole teidنn vartijanne.»
11|87|He sanoivat: »Oi, Shuaib! Vaatiiko sinun rukouksesi, ettن me luopuisimme siitن, mitن isنmme palvelivat, tai ettemme menettelisi omaisuutemme suhteen mielemme mukaan? Totisesti olet lempeن, hurskas.»
11|88|Hنn lausui: »Oi kansani! Tietنkنن, ettن minن voin nojautua Herrani selvننn todistukseen ja Hنn on varannut minulle ihanan palkinnon. Minن en halua kilpailla kanssanne sellaisessa, mistن olen teitن kieltنnyt. Edistنn ainoastaan teidنn parastanne niin paljon kuin kykenen. Ja minun menestykseni mitta on yksin Jumalan vallassa. Hنneen minن luotan ja Hنnen luokseen minن palaan.
11|89|Oi kansani! نlkنن antako vastahakoisuutenne minua kohtaan tuottaa teille samanlaisia onnettomuuksia kuin ne, jotka kohtasivat Nooan kansaa tai Huudin kansaa tahi Saalihin kansaa; ja Lootin kansa ei ole kaukana teistن.
11|90|Anokaa siis anteeksiantoa Herraltanne ja kننntykنن sitten Hنnen puoleensa. Totisesti, minun Herrani on armollinen, lempeن. »
11|91|He sanoivat: »Oi Shuaib! Me emme ymmنrrن paljoakaan siitن, mitن puhut, ja me huomaamme sinut heikoksi rinnallamme ja vain heimosi tنhden emme ole kivittنneet sinua kuoliaaksi, sillن sinن et mahda mitننn meitن vastaan.»
11|92|Hنn lausui: »Oi kansani, onko heimoni teidنn mielestنnne mahtavampi kuin Jumala? Hنnet te olette halveksien heittنneet selkنnne taakse. Totisesti, minun Herrallani on vallassaan kaikki, mitن te teette.
11|93|Oi kansani, toimikaa edelleen paikoillanne, niin toimin totisesti minنkin. Aikanaan tulette tietنmننn, kenet kohtaa tuomio, joka saa hنnet hنpeنmننn, ja huomaatte myضs, kuka on valehtelija. Odottakaa siis; totisesti, teidنn rinnallanne odotan minنkin.»
11|94|Ja kun Meidنn mننrنmme tنyttyi, me pelastimme armostamme Shuaibin ja hنnen kanssaan uskovat. Ja jylisevن melu yllنtti ne, jotka olivat vننrin tehneet, niin ettن heidنn ruumiinsa paiskautuivat maahan heidنn kodeissaan,
11|95|ikننnkuin eivنt olisi milloinkaan siellن elنneetkننn. Eikض tنmن ole totta? »Hنvitkضضn Midianin kansa, kuten kنvi myضs Tamuudin.»
11|96|Ja totisesti Me lنhetimme Mooseksen tunnusmerkkimme ja selvنt valtuudet mukanaan
11|97|Faraon ja hنnen johtomiestensن luokse; mutta he noudattivat vain Faraon kنskyن, mutta Faraon kنsky ei ollut oikeamielinen.
11|98|Hنn on johtava kansaansa ylضsnousemuksen pنivنnن ja saattava heidنt tulen omiksi; ja turmioon kنy heidنn kulkunsa.
11|99|Ja kirous seuraa heitن tنssن elنmنssن sekن ylضsnousemuksen pنivنnن: paha on oleva se palkka, joka heille maksetaan.
11|100|Nنmن ovat kertomuksia kaupungeista, joita olemme sinulle esittنnyt, ja jotkut nنistن kaupungeista ovat vielن pystyssن ja toiset taas raunioina.
11|101|Me emme tehnyt niille vننryyttن, vaan itse ne tuhosivat itsensن; sillن mitننn hyضtyن heillن ei ollut jumalista, joita he huusivat avukseen Jumalan sijasta, kun Herrasi kنsky heidنt saavutti. Nuo jumalat jouduttivat vain heidنn turmiotaan.
11|102|Sellainen on Herrasi kuritus, kun Hنn tarttuu kaupunkiin, joka on vننrنmielinen. Totisesti, Hنnen kurituksensa on tuskallinen, ankara.
11|103|Tنssن on totisesti merkki sille, joka pelkنن tulevaista rangaistusta. Tuona pنivنnن ihmiskunta kootaan yhteen, ja se on todistuksien pنivن.
11|104|Me siirrنmme sen tulon vain mننrنajaksi.
11|105|Kun tuo pنivن saapuu, silloin ei ainoakaan voi puhua muuten kuin Hنnen luvallaan, niin ettن jotkut heistن kokevat ahdistusta, toiset onnea.
11|106|Onnettomien osana on joutua tuleen, jossa he saavat parkua ja voihkia,
11|107|pysyen siellن niin kauan kuin taivaat ja maa ovat olemassa, ellei Herrasi toisin salli. Totisesti, sinun Herrasi saattaa tehdن kaiken, mitن haluaa.
11|108|Mutta onnellisten osana on oleva puutarha, jossa he saavat viipyن niin kauan kuin taivaat ja maa ovat olemassa, ellei Herrasi toisin suvaitse. Tنmن on lahja, jota ei pois oteta.
11|109|Siksi نlن ole epنtietoinen siitن, mitن nنmن ihmiset palvelevat. He palvelevat vain sitن, mitن heidنn isنnsن palvelivat ennen heitن. Ja Me annamme heille heidنn tنyden palkkansa, mitننn vنhentنmنttن.
11|110|Totisesti, Me annoimme Moosekselle Kirjan, ja sitten he joutuivat sen johdosta kiistaan. Ja ellei Herrasi sana olisi ollut jo aikaisemmin annettu, olisi asia ratkaistu heidنn vنlillننn, mutta he epنilivنt sitن kuitenkin.
11|111|Sinun Herrasi on todella maksava kaikille tنyden palkan heidنn teoistaan. Totisesti, Hنn tietنن, mitن he tekevنt.
11|112|Pysy siis lujana, kuten sinua on kنsketty, samoin kuin hنnkin, joka sinun laillasi on kننntynyt Jumalan puoleen, نlkننkن olko nurjamielisiن. Totisesti, Hنn nنkee, mitن te teette.
11|113|نlkنن turvautuko niihin, jotka tekevنt vننrin, muuten joudutte tulen saaliiksi, ja نlkضضn teillن paitsi Jumalaa olko muita ystنviن, sillن silloin te ette saa apua.
11|114|Ja suorittakaa rukouksenne pنivنn alkaessa ja sen pننttyessن sekن yضn ensi hetkinن. Totisesti, hyvنt teot poistavat pahat. Tنmن on kehoituksena niille, jotka muistavat.
11|115|Pysy lujana. sillن Jumala ei haaskaa niiden palkkaa, jotka hyvنن tekevنt.
11|116|Miksi ei siis ennen teitن elنneiden sukupolvien keskuudessa ollut ihmisiن, joilla olisi ollut kylliksi viisautta kieltننkseen toisia pahuutta tekemنstن maan pننllن, lukuunottamatta niitن harvoja heistن, jotka pelastimme; mutta vننrنmieliset seurasivat varakkaita, ja he olivat syntisiن.
11|117|Eikن ollut Herrasi mielen mukaista tuhota ainoatakaan kaupunkia epنoikeudenmukaisesti, jos sen asukkaat olivat hyviن.
11|118|Ja mikنli Herrasi olisi tahtonut, Hنn olisi voinut saattaa koko ihmissuvun yhdeksi ainoaksi yhteisضksi. Mutta he jatkavat kiistelemistننn,
11|119|lukuunottomatta niitن, joille Herrasi on armollinen. Ja sitن varten Hنn on heidنt luonut. Herrasi sana on kنynyt toteen: »Totisesti, olen tنyttنvن helvetin sekن dzinneillن ettن ihmisillن.»
11|120|Ja kaikki, mitن Me kerromme sinulle lنhettilنistن, on tarkoitettu vahvistamaan sinun sydنntنsi; ja tنmنn (suuran) kautta sinن saat tietنن totuuden, ja uskovaisille se on kehoituksena ja muistutuksena.
11|121|Ja sano niille, jotka eivنt usko: »Tehkنن edelleenkin tyضtن kukin paikallanne, totisesti, me teemme myضs.
11|122|Ja odottakaa; totisesti, mekin odotamme.»
11|123|Ja Jumalalle kuuluvat nنkymنttنmنt asiat niin taivaassa kuin maan pننllن, ja Hنnen tykنnsن on kaikki palaava. Palvelkaa siis Hنntن ja luottakaa Hنneen. Sinun Herrasi ei ole vنlinpitنmنtنn siitن, mitن teet.
12|1|Alif. Laam. Raa. Nنmن ovat selvنn Kirjan sنkeistضjن.
12|2|Olemme totisesti lنhettنnyt ylhننltن tنmنn arabialaisen Koraanin, jotta te voisitte ymmنrtنن.
12|3|Me aiomme kertoa sinulle erننn kertomuksista parhaimpia ilmaisten sen sinulle tنllن Koraanilla, sillن tنtن ennen sinن kuuluit niiden joukkoon, jotka olivat tietنmنttضmiن.
12|4|Kun Joosef lausui isنlleen: »Oi isنni, olen totisesti nنhnyt yksitoista kiertotنhteن sekن auringon ja kuun; olen nنhnyt niiden kumartuvan edessنni», niin
12|5|tنmن sanoi: »Oi poikani! نlن kerro nنkyنsi veljillesi, muuten he ryhtyvنt salahankkeisiin sinua vastaan. Saatana on totisesti ihmissuvun ilmeinen vihollinen.
12|6|Tنllن tavoin on Herrasi valitseva sinut ja opettava sinulle nنiden tapahtumien selityksen, ja Hنn on tنysin kنsin siunaava sinut ja Jaakobin lapset, niinkuin Hنn tنtن ennen siunasi esi-isنsi Aabrahamin ja Iisakin. Totisesti, sinun Herrasi on tietنvن, viisas.»
12|7|Joosefin ja hنnen veljiensن kertomuksessa on todella selvنt merkit niille, jotka tutkistelevat.
12|8|Niinpن he lausuivat: »Todellakin Joosef veljensن kera on isنllemme rakkaampi kuin me, vaikka me kuulumme samaan veljien joukkoon. Totisesti, isنmme on ilmeisessن harhassa.
12|9|Surmatkaa Joosef tai karkoittakaa hنnet jonnekin vieraaseen maahan, jotta isنnne kasvot kokonaan kننntyisivنt teidنn puoleenne ja teistن saattaisi senjنlkeen tulla onnellisia.»
12|10|Muuan heidنn joukostaan sanoi: »Alkنن surmatko Joosefia, vaan laskekaa hنnet jonkun kaivon pohjalle, jolloin jotkut matkamiehet kenties ottavat hنnet mukaansa, jos tahdotte hankkeenne toteuttaa.»
12|11|He sanoivat: »Oi isنmme, mikن on syynن siihen, ettet usko meidنn huostaamme Joosefia? Suommehan totisesti hنnelle vain hyvنن.
12|12|Lنhetن hنnet huomenna kanssamme, niin hنn voi huvitella ja leikkiن; kyllن me vartioimme hنntن visusti.»
12|13|Hنn vastasi: »Minua todellakin huolestuttaa lنhettنن hنnet teidنn kanssanne, ja pelkننn suden syضvنn hنnet, jos ette pidن huolta hنnestن.»
12|14|He lausuivat: »Jos susi hنnet sضisi, vaikka meitن on nنin monta, niin me silloin hukassa ensiksi olisimme.»
12|15|Kun he sitten ottivat hنnet mukaansa ja sopivat siitن, ettن laskevat hنnet kaivon pohjalle, niin Me ilmoitimme hنnelle silloin: »Totisesti, Sinن olet vielن kerran kertova heille tنstن heidنn teostaan, kun he eivنt sinua tunne.»
12|16|Ja illansuussa he palasivat isنnsن luo itkien.
12|17|He sanoivat: »Oi isنmme! Me juoksimme kilpaa keskenنmme ja jنtimme Joosefin matkatavaroittemme luokse, ja silloin susi sضi hنnet; mutta sinن et ota uskoaksesi meitن, vaikka puhumme totta.»
12|18|Ja he toivat hنnen paitansa, jonka olivat tahrineet muulla verellن. Jaakob sanoi: »Te olette keskenنnne suunnitelleet tنmنn. Minun on nyt totisesti hillittنvن mieleni, ja minن rukoilen Jumalalta apua kestننkseni asian, josta kerrotte.»
12|19|Ja matkue saapui niille tienoin ja lنhetti kaivolle vedenkantajan, joka laski sankonsa siihen. Hنn huudahti: »Mikن onni! Tننllنhنn on poika.» He ottivat hنnet talteen kuin kauppatavaran, mutta Jumala tiesi, mitن he tekivنt.
12|20|Ja he mضivنt hنnet halvalla hinnalla, muutamista hopearahoista; sillن hنn oli heille rasitukseksi.
12|21|Ja egyptilنinen, joka hنnet osti, sanoi vaimolleen: »Pidن hنnet vieraan arvossa! Hنnestن saattaa olla meille hyضtyن, tai ehkنpن otamme hنnet omaksi pojaksemme.» Tنllن tavoin Me annoimme Joosefille tuossa maassa olinpaikan opettaaksemme hنnelle nنiden tapahtumien selityksen. Jumala ilmaisee itsensن kنskyssننn, mutta useimmat ihmiset eivنt sitن ymmنrrن.
12|22|Ja kun Joosef pننsi miehuutensa tنyteen voimaan, Me annoimme hنnelle viisauden ja ymmنrryksen. Juuri tنllن tavoin me palkitsemme ne, jotka hyvنن tekevنt.
12|23|Ja nainen, jonka talossa Joosef asui, halusi tنmنn antautuvan hنnelle, ja hنn sulki ovet ja sanoi: »Tule luokseni, joudu.» Hنn vastasi: »Jumala on minun turvani. Totisesti, Herrani on suonut minulle asumuksista parhaan, ja vننrنmieliset eivنt milloinkaan menesty.»
12|24|Ja nainen oli lujasti pننttنnyt saada Joosefin, ja tنmن olisi suostunut hنneen, ellei olisi nنhnyt Herransa voimaa. Tنmن tapahtui siinن tarkoituksessa, ettن Me olisimme voinut torjua synnin ja riettauden hنnen luotaan. Totisesti, hنn oli Meidنn uskollisia palvelijoitamme.
12|25|Ja he juoksivat kilpaa ovelle. Silloin nainen repi hنnen paitansa rikki takaa, ja he tapasivat molemmat hنnen aviomiehensن lنhellن ovea. Nainen huudahti: »Mikن muu on sellaisen palkka, joka toivoo pahaa vaimollesi, kuin vankila tai tuskallinen rangaistus?»
12|26|Joosef sanoi: »Hنn se halusi vietellن minut.» Erنs vaimon huonekuntaan kuuluva todisti: »Jos hنnen paitansa on revitty edestن, niin nainen puhuu totta ja mies valehtelee.
12|27|Mutta jos hنnen paitansa on revitty takaa, niin nainen valehtelee ja mies puhuu totta.»
12|28|Kun aviomies siis huomasi, ettن paita oli revitty takaa, hنn lausui: »Totisesti, tنmن on sinun naisellisia juoniasi. Teidنn viekkautenne on suuri.
12|29|Oi Joosef! نlن vنlitن tنstن. Ja sinن, vaimo, pyydن anteeksi syntiنsi! Totisesti, sinن kuulut syntisten joukkoon.»
12|30|Ja kaupungin naiset sanoivat: »Pننllikضn vaimo haluaa nuoren palvelijansa antautuvan hنnelle, hنn on mielettضmنsti rakastunut mieheen. Totisesti, huomaamme hنnen selvنsti hairahtuneen.»
12|31|Mutta kun vaimo kuuli heidنn puheistaan, hنn kutsutti heidنt luokseen ja valmisti heille aterian, ja hنn antoi kullekin veitsen ja sanoi: »Joosef, tule heidنn eteensن.» Kun he nنkivنt hنnet, he ylistivنt hنntن suuresti, haavoittivat kنsiننn ja huudahtivat: »Pyhن Jumala! Tنmن ei ole ihmisolento. Hنnhنn ei voi olla muu kuin ylevن enkeli.»
12|32|Vaimo lausui: »Juuri hنnen tنhtensن te soimasitte minua, ja totta on, ettن minن halusin hنnen antautuvan itselleni, mutta hنn varjeli itsensن. Mutta jos hنn ei tee sitن, mitن minن vaadin, niin totisesti hنnet pannaan vankilaan ja hنn on kuuluva kunniattomien joukkoon.»
12|33|Joosef sanoi: »Herra, vankila on minulle mieluisampi kuin se, mihin he minua viettelevنt, ja ellet Sinن kننnnن minusta heidنn aikeitaan, niin he houkuttelevat minut puoleensa, ja joudun pimitettyjen joukkoon.»
12|34|Senvuoksi Jumala kuuli hنnen rukouksensa ja torjui hنnestن heidنn aikeensa. Totisesti, Hنn on kaikkikuuleva, kaikkitietنvن.
12|35|Silloin he kaikista merkeistن huolimatta harkitsivat parhaaksi panna hنnet joksikin aikaa vankilaan.
12|36|Ja kaksi nuorta miestن joutui vankilaan hنnen kanssaan. Toinen heistن sanoi: »Uneksin pusertavani viiniن.» Ja toinen lausui: »Minن uneksin kantavani leipنن pننni pننllن ja lintujen syضvنn sitن. Selitن tنmن meille; me nنemme totisesti, ettن olet niitن, jotka tekevنt hyvنن.»
12|37|Joosef vastasi: »Teille kahdelle ei ennنtetن tuoda sitن ruokaa, jota ravinnoksenne annetaan, sillن minن olen lopettanut unienne selityksen ennenkuin teille tuodaan ruokaa. Sillن tنmنn Herrani on minulle opettanut. Minن olen luopunut sellaisten ihmisten opista, jotka eivنt usko Jumalaan ja ovat niitن, jotka kieltنvنt tulevan elنmنn.
12|38|Minن seuraan isieni Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin uskoa. Meidنn ei ole sallittua asettaa ketننn Jumalan rinnalle. Tنmن on Jumalan armo meille ja koko ihmissuvulle, mutta useimmat eivنt ole kiitollisia.
12|39|Vankitoverini! Onko parempi, ettن on useita eri jumalia vai yksi ainoa Jumala, kaikkivaltias!
12|40|Ne, joita Jumalan ohella palvelette, ovat pelkkiن nimiن, jotka te ja teidنn esi-isنnne ovat keksineet; Jumala ei ole siihen ylhننltن valtuutta antanut. Tuomio kuuluu Jumalalle yksin. Hنn on mننrنnnyt, ettette ketننn muuta palvele kuin yksin Hنntن. Tنmن on oikea usko, mutta useimmat ihmiset eivنt sitن kنsitن.
12|41|Vankitoverini! Toinen teistن on vielن tarjoava viiniن herransa juotavaksi, mutta toinen hirtetننn, ja linnut tulevat syضmننn hنnen pننtننn. Nنin on pننtetty asia, jota kyselitte.»
12|42|Ja hنn sanoi sille nنistن kahdesta, jonka luuli pelastuvan: »Muistuta minusta herrallesi!» Mutta saatana sai hنnet unohtamaan herrallensa muistuttamisen; niin Joosef sai jننdن vankilaan useiksi vuosiksi.
12|43|Ja kuningas sanoi: »Nنin unta seitsemنstن lihavasta lehmنstن, ja seitsemنstن laihasta, jotka sضivنt edelliset; ja nنin seitsemنn vihantaa tنhkنن ja yhtن monta kuivaa. Oi johtomieheni, selittنkنن minulle nنkyni, jos pystytte unia tulkitsemaan.»
12|44|He vastasivat: »Nنmن ovat sekavia unia, emmekن me pysty selittنmننn sellaisia.»
12|45|Silloin se, joka oli pelastunut (vankilasta), muisti nyt pitkنn ajan kuluttua asian ja sanoi: »Olen ilmoittava teille selityksen, lنhettنkنن minut matkaan (Joosefin luo).»
12|46|»Joosef! Sinن, joka puhut totuutta! Selitن meille uni seitsemنstن lihavasta lehmنstن, jotka seitsemنn laihaa sضi, sekن seitsemنstن vihannasta tنhkنstن ja seitsemنstن kuivasta, voidakseni palata heidنn luokseen ja he saisivat tietنن selityksenن
12|47|Hنn vastasi: »Teidنn tulee hoitaa viljelyksenne seitsemنnن vuonna kuten tavallisesti, mutta minkن korjaatte, jنttنkنن tنhkiin, paitsi pientن osaa, jonka syضtte.
12|48|Senjنlkeen on tuleva seitsemنn hyvin ankaraa vuotta; ne nielevنt sen, minkن olitte panneet niiden varalle sننstضضn, paitsi pientن osaa, joka teidنn tulee varata siemeneksi.
12|49|Nنiden jنlkeen on tuleva vuosi, jolloin ihmiset saavat sadetta ja voivat pusertaa rypنleitن.»
12|50|Ja kuningas lausui: »Tuokaa hنnet luokseni!» Mutta kun lنhetti tuli hنnen tykضnsن, hنn sanoi: »Palaa takaisin herrasi luo ja kysy hنneltن, kuinka on niiden naisten laita, jotka haavoittivat kنsiننn. Totisesti, Herrani tuntee hyvin heidنn aikeensa.»
12|51|Ja kuningas sanoi: »Mitن ajattelitte, kun halusitte Joosefin vietellن?» He vastasivat: »Pyhن Jumala, me emme tiedن hنnestن mitننn pahaa!» Pننmiehen vaimo lausui: »Nyt on totuus tullut ilmi. Minن halusin hنnet vietellن, hنn kuuluu rehellisiin.
12|52|Sanon tنmنn siksi, ettن hنn tietنisi, etten minن valehtele hنnen poissaollessaan, ja koska Jumala ei anna johdatustaan niille, jotka ovat petollisia.
12|53|Enkن voi sanoa, ettن sieluni olisi vapaa (synnistن),sillن totisesti sielu on altis pahaan, paitsi milloin Herrani osoittaa armoaan. Totisesti, Herrani on anteeksiantavainen, armollinen.»
12|54|Silloin kuningas sanoi: »Tuokaa Joosef luokseni. Aion ottaa hنnet omaan palvelukseeni.» Ja puhuttuaan hنnen kanssaan kuningas sanoi: »Sinulla on tنstن pنivنstن valtaa ja luottamusta luonamme.»
12|55|Joosef vastasi: »Mننrنن valtakunnan aarteet minun hoitooni, minن olen totisesti valpas, viisas.»
12|56|Nنin Me annoimme Joosefille maassa aseman, niin ettن hنn saattoi asettua minne halusi. Me osoitamme armoamme kenelle tahdomme, emmekن haaskaa niiden palkkaa, jotka hyvنن tekevنt.
12|57|Ja totisesti, niiden palkka tulevana pنivنnن on oleva suurempi, jotka uskovat ja harjoittavat hartautta.
12|58|Ja Joosefin veljet saapuivat hنnen luokseen; he astuivat hنnen eteensن, jolloin hنn tunsi heidنt, mutta he eivنt tunteneet hنntن.
12|59|Ja kun hنn oli saanut valmiiksi heidنn kuormansa, hنn lausui: »Tuokaa luokseni veljenne, joka on isنnne luona; ettekض nنe, ettن minن annan tنyden mitan ja olen vieraanvarainen isنntن?
12|60|Mutta ellette tuo hنntن luokseni, en teille mitننn mittaa, نlkننkن silloin lنhestykض minua.»
12|61|He vastasivat: »Tahdomme kernaasti pyytنن hنnen isنltننn hنntن mukaamme, teemme totisesti niin.»
12|62|Ja Joosef sanoi palvelijoilleen: »Pankaa heidنn rahansa heidنn matkatavaroittensa joukkoon, niin ettن he huomaavat sen, kun he palaavat kotiinsa, jotta he palaisivat takaisin.»
12|63|Kun he sitten tulivat isنnsن luokse, he sanoivat: »Oi isنmme, meiltن on evنtty (enempi) viljanosto; lنhetن siksi veljemme meidنn mukanamme, jotta meille viljaa mitattaisiin; me vartioimme hنntن huolellisesti.»
12|64|Hنn vastasi: »Voinko uskoa hنnet huostaanne paremmin kuin aikaisemmin teille uskoin hنnen veljensن. Mutta Jumala on paras vartija; Hنn on laupiaista armollisin.»
12|65|Ja kun he avasivat tavaransa, he huomasivat rahansa heille palautetuiksi. He sanoivat: »Oi isنmme, saatammeko toivoa enempنن? Tنssن ovat palautetut rahamme, nyt hankimme viljaa perheellemme, huolehdimme veljestنmme ja saamme yhden kamelin kuorman enemmنn. Tنmن mننrن ei riitن.»
12|66|Isن lausui: »En aio lنhettنن hنntن kanssanne, ennenkuin Jumalan edessن lupaatte tuoda hنnet varmasti takaisin minulle, elleivنt olosuhteet teitن siitن estن.» Kun he olivat antaneet hنnelle vakuutuksensa, hنn sanoi: »Jumala pitنkضضn voimassa sen, mitن sanoimme.»
12|67|Ja hنn sanoi vielن: »Oi poikani, نlkنن menkض kaupunkiin samasta portista, vaan menkنن eri porteista; ja minن en voi auttaa teitن vنhننkننn Jumalaa vastaan. Ratkaisu on yksin Jumalan kنsissن. Hنneen minن asetan luottamukseni, ja Hنneen luottakoot kaikki, jotka toivoen luottavat.»
12|68|Ja kun he menivنt sisنlle kaupunkiin siten kuin heidنn isنnsن oli mننrنnnyt, se ei voinut heitن vنhننkننn auttaa Jumalaa vastaan; mutta tنyttyi Jaakobin sydنmessن asunut toivomus. Totisesti, hنnellن oli tieto, koska Me olimme hنntن opettanut, mutta useimmat ihmiset eivنt sitن kنsitن.
12|69|Ja kun he saapuivat Joosefin eteen, hنn otti (nuorimman) veljensن luokseen ja sanoi: »Minن olen todella sinun veljesi, siksi نlن murehdi sitن, mitن he ovat tehneet.»
12|70|Ja kun hنn antoi valmistaa heidنn kuormiaan, erنs (palvelijoista) kنtki pikarin hنnen veljensن matkatavaroihin. Senjنlkeen erنs huutaja huusi: »Hoi, matkamiehet! Te olette varmasti varkaita!»
12|71|He kننntyivنt taakseen ja sanoivat: »Mitن teiltن on kadonnut?»
12|72|He sanoivat: »Meiltن on kadonnut kuninkaan hopeapikari, ja ken hankkii sen takaisin, saa palkinnokseen kamelin kuorman; sen minن takaan.»
12|73|He sanoivat: »Jumalan nimessن, te tiedنtte varsin hyvin. ettن me emme ole tulleet tنnne pahaa tekemننn ja ettemme ole varkaita.»
12|74|Miehet kysyivنt: »Minkن korvauksen sitten annatte, jos valehtelette?»
12|75|Veljekset vastasivat: »Kenen kuormasta pikari lضydetننn, saa itse olla korvauksena. Tنten me palkitsemme kelvottomia.»
12|76|Silloin mies alkoi etsiن ensin heidنn sنkeistننn ja sitten nuorimman veljen, ja hنn veti sen esiin tنmنn sنkistن. Tنllن tavoin Me annoimme Joosefin turvautua juoneen; Hنn ei olisi voinut pidنttنن veljeننn kuninkaan lain nojalla, ellei Jumala olisi niin tahtonut. Me kohotamme arvossa kenet tahdomme. Ja kaikkien tietنvien ylنpuolella on Kaikkitietنvن.
12|77|He sanoivat: »Jos hنn varastaa, niin totisesti on hنnen veljensن varastanut jo ennen hنntن.» Silloin Joosef kنtki oikean asianlaidan sydنmeensن, eikن ilmaissut sitن heille. Hنn sanoi itsekseen: »Te olette itse sitنkin pahempia, mutta Jumala tuntee parhaiten teidنn syytضksenne.»
12|78|Veljet sanoivat: »Oi herra, hنnellن on vanha isن, hyvin iنkنs. Ota siis joku meistن tنmنn asemesta, sillن totisesti me havaitsemme, ettن olet hyvن ihminen.»
12|79|Hنn vastasi: »Jumala varjelkoon meitن pidنttنmنstن ketننn muuta kuin sen, jonka hallusta lضysimme tavaramme. Jos tekisimme niin, olisimme totisesti vننrنmielisiن.»
12|80|Menetettyننn toivon veljensن pelastamisesta he vetنytyivنt syrjننn neuvottelemaan keskenنnsن. Vanhin heistن lausui: »Ettekض muista, ettن isنnne otti teiltن Jumalan edessن lupauksen ja ettن jo aikaisemmin rikoitte Joosefin suhteen? En ikinن aio lنhteن tننltن ennen kuin isنni niin kنskee tai Jumala tuomitsee asian hyvنkseni, sillن Hنn on paras tuomari.
12|81|Palatkaa te isنnne luo ja sanokaa: »Isن, totisesti poikasi on tehnyt varkauden, ja me emme todistaneet muuta kuin minkن tiesimme emmekن voineet vartioida nنkymنttضmiن asioita.
12|82|Kysy kaupungista, jossa olimme, tai matkueelta, jonka mukana tulimme. Luota siihen, ettن me puhumme tنyttن totta.»
12|83|Hنn (isن) vastasi: »Ei, te olette itse keksineet tنmنn jutun. Minun on kestettنvن tنmن kنrsivنllisesti, Ehkن Jumala palauttaa heidنt kaikki yhdessن. Totisesti, Hنn on kaikkitietنvن, kaikista viisain.»
12|84|Ja hنn kننntyi heistن pois ja sanoi: »Voi, miten surenkaan Joosefia!» Ja hنnen silmنnsن olivat tulvillaan kyyneleitن sen murheen vuoksi, jonka hنn tukahdutti.
12|85|He sanoivat: »Jumalan nimessن! Sinن et herkeن muistelemasta Joosefia, ennen kuin kokonaan menehdyt tai kuolet.»
12|86|Hنn vastasi: »Minن ilmaisen vain Jumalalle suuren suruni ja tuskani, ja Hنneltن saan tietنن sellaista, mitن te ette tiedن.
12|87|Poikani, lنhtekنن etsimننn Joosefia ja hنnen veljeننn, نlkننkن epنilkض Jumalan armoa. Totisesti, eivنt ketkننn muut kuin uskottomat menetن luottamustaan Jumalan armoon.»
12|88|Palattuaan tنmنn jنlkeen Joosefin luokse he sanoivat: »Armollinen herra, onnettomuus on kohdannut meitن ja kansaamme, ja meillن on mukanamme vain hieman varoja. Mutta anna meille kuitenkin tنysi mitta, ole meille armelias, sillن totisesti Jumala on palkitseva armeliaita.»
12|89|Hنn vastasi: »Tiedنttekض, mitن teitte Joosefille ja hنnen veljelleen, kun olitte ymmنrtنmنttضmiن?»
12|90|He sanoivat: »Oletko sinن todella Joosef?» Hنn vastasi. »Minن olen Joosef, ja tنmن on veljeni. Jumala on ollut meitن kohtaan hyvن. Totisesti, Jumala ei tee tyhjنksi niiden palkintoa, jotka hyvنن tekevنt, kuten ei niidenkننn, jotka hartautta harjoittavat ja ovat kنrsivنllisiن
12|91|He sanoivat: »Jumalan nimessن, Hنn on nostanut sinut meidنn ylنpuolellemme, ja me olemme olleet totisesti syntisiن.»
12|92|Hنn vastasi: »نlkضضn teitن soimattako tنnن pنivنnن. Jumala on antava teille anteeksi, sillن Hنn on laupiaista armollisin.
12|93|Ottakaa tنmن paitani ja asettakaa se isنni kasvoille, niin hنn on saava nنkضnsن takaisin. Ja tuokaa koko perheenne minun luokseni.»
12|94|Kun matkue (vasta) lنhti, heidنn isنnsن (kotona) lausui: »Totisesti, minن olen tuntevinani Joosefin tuoksun, mutta te ehkن sanotte, ettن minن olen jنrjiltنni.»
12|95|He (kotivنki) vastasivat: »Jumalan nimessن, sinن olet totisesti yhن vanhan luulosi vallassa.»
12|96|Kun sitten ilosanoman tuoja saapui ja asetti paidan Jaakobin kasvoille, hنn sai nنkضnsن takaisin. Hنn lausui: »Enkض teille sanonut, ettن sain Jumalalta tietنن sellaista, mitن te ette tienneet?»
12|97|He sanoivat: »Oi isنmme, ano anteeksi syntejنmme, sillن me olemme totisesti syntisiن.»
12|98|Hنn vastasi: »Minن olen aikanani anova teille anteeksiantoa Herraltani. Totisesti, Hنn on kaikille anteeksiantavainen, armollinen.»
12|99|Kun he sitten saapuivat Joosefin eteen, tنmن otti vanhempansa luokseen ja sanoi: »Asettukaa Egyptiin tنydessن turvassa, Jumalan tahdon mukaan.»
12|100|Ja hنn asetti vanhempansa valtaistuimelle, mutta he kumartuivat maahan hنnen edessننn. Hنn lausui: »Oi isنni! Tنmن on selitys vanhaan uneeni, Jumala on antanut sen kنydن toteen. Hنn teki hyvin minua kohtaan, kun Hنn vapautti minut vankilasta ja toi teidنt erنmaasta tنnne, senjنlkeen kuin saatana oli nostanut riidan minun ja veljieni vنlille. Totisesti, Herrani tietنن tarkoin, mitن hنn tahtoo. Hنn on totisesti kaikkitietنvن, viisain kaikista.
12|101|Herra! Sinن olet jo antanut minulle valtaa ja opettanut minua selittنmننn tapaukset. Taivaitten ja maan Luoja! Sinن olet auttajana tنssن maailmassa ja tulevassa. Salli minun kuolla oikeauskoisena (muslimina) ja liitن minut hyvien joukkoon!»
12|102|Tنmن on muuan sinulle tuntemattomista kertomuksista, joita olemme sinulle esittنnyt, sillن sinن et ollut heidنn lنhellننn, kun he suunnittelivat tekojaan ja punoivat juoniaan.
12|103|Mutta useimmat ihmiset eivنt usko sinun tahdostasi huolimatta.
12|104|Et sinن liioin pyydن heiltن palkkaa sentنhden. Tنmن on vain kehoitus kaikille maailman ihmisille.
12|105|Kuinka monta merkkiن onkaan taivaassa ja maan pننllن, joiden ohi he kulkevat niistن piittaamatta!
12|106|Ja useimmat heistن eivنt usko yhteen Jumalaan, vaan asettavat muita jumalia Hنnen vertaisikseen.
12|107|Ovatko he turvassa Jumalan kaikkia kohtaavalta tuomiolta tahi viimeisen hetken نkilliseltن saapumiselta silloin, kun he eivنt sitن aavista?
12|108|Sano (oi Muhammed): »Tنmن on minun tieni, minن kutsun teitن Jumalan luo, sillن minulla on johdatus, kuten niillنkin, jotka minua seuraavat. Kunnia olkoon Jumalalle. Minن en ole kuuluva pakanoitten joukkoon.»
12|109|Ennen sinua Me lنhetimme ainoastaan kaupunkien asukkaitten keskuudesta miehiن, joille ilmoitimme kنskymme. Eivنtkض he ole kiertنneet maailmaa ja nنhneet, millaisen lopun saivat ne, jotka ennen heitن elivنt? Niiden tuleva koti on parempi, jotka hartautta harjoittavat. Ettekض jo ymmنrrن?
12|110|Kun lنhettilننmme joutuivat epنtoivoon ja kansa alkoi luulla, ettن heille oli puhuttu valheita, silloin Me tulimme heidنn avukseen. Niin Me pelastimme kenet halusimme, eikن Meidنn rangaistustamme voida torjua saavuttamasta syntisiن ihmisiن.
12|111|Totisesti, nنissن kertomuksissa on opetus ymmنrtنvنisille ihmisille. Tنmن ei ole sepitetty satu, vaan vahvistus ennen tapahtuneelle, selitys kaikkeen sekن johdatus ja armonosoitus niille, jotka uskovat.
13|1|Alif. Laam. Miim. Raa. Nنmن ovat (Pyhنn) Kirjan sنkeistضjن. Ja minkن Herra on sinulle lنhettنnyt, se on totta. Mutta useimmat eivنt usko.
13|2|Jumala on taivaat korkealle rakentanut ilman nنkyviن pylvنitن. Sitten Hنn nousi valtaistuimelleen. Hنn alisti auringon ja kuun noudattamaan lakejansa, niin ettن kumpikin kulkee mننrنttyن rataansa. Hنn suunnittelee kنskynsن ja Hنn selittنن merkit, jotta tulisitte vakuutetuiksi Herranne tulemisesta.
13|3|Ja juuri Hنn on levittنnyt maan avaraksi ja sijoittanut siihen vuoria ja jokia. Ja kaikkia hedelmiن Hنn on maan pننlle luonut, parittain kumpaakin sukupuolta. Hنn antaa yضn peittنن pنivنn. Totisesti, nنmن ovat merkkejن niille, jotka ajattelevat.
13|4|Ja maan pننllن on laajoja alueita, jotka liittyvنt toinen toiseensa, viinitarhoja, viljapeltoja ja paimupuita sekن yhteen ettن erilleen kasvanein juurin, ja kaikkia niitن kastelee sama vesi. Ja me erotamme niistن toisia hyvنn makunsa vuoksi syضtنviksi. Totisesti, nنmن ovat merkkejن niille, joilla on ymmنrrystن.
13|5|Jos mikننn saa sinut ihmetyksen valtaan, niin ihmeellistن on se, ettن he lausuvat: »Tosiaankin! Luodaanko meidنt uudelleen tultuamme tomuksi?» Nنmن ovat niitن ihmisiن, jotka eivنt usko Jumalaan ja joilla on kahleet kaulassa. He ovat tulen omia, siihen he saavat jننdن.
13|6|Ja he pyytنvنt sinua edistنmننn pahaa hyvنn kustannuksella, vaikka heillن on silmنinsن edessن esimerkkejن menneiltن ajoilta. Totisesti, Herrasi on armon Herra ihmisiن kohtaan huolimatta heidنn rikkomuksistaan, ja totisesti Herrasi on ankara rangaistuksessaan.
13|7|Ja uskottomat kysyvنt: »Miksi hنnen Herransa ei ole lنhettنnyt hنnelle merkkiن?» Totisesti, sinن olet vain varoittaja, ja jokaisella kansalla on johtajansa.
13|8|Jumala tietنن, mitن jokainen nainen kantaa ja kuinka kohdut kutistuvat ja laajenevat. Ja kaikki asiat saavat Hنnessن oikean mittansa.
13|9|Hنn on niin hyvin nنkymنttضmنn kuin nنkyvنisenkin tuntija, kaikkein suurin, kaikkein korkein.
13|10|Yhdenarvoisia ovat hنnen edessننn ne, jotka salassa puhuvat, ja ne, jotka suorittavat sen julkisesti, ne, jotka kنtkeytyvنt ضisin, ja ne, jotka kulkevat ulkosalla pنivisin.
13|11|Jokaisen edellن ja jنljessن kنy suojelijoita, jotka vartioivat hنntن Jumalan kنskystن. Totisesti, Jumala ei muuta ihmisten kohtaloa, elleivنt he itse muuta sitن, mitن heidنn sydنmissننn on; ja kun Jumala haluaa pahaa jollekin kansalle, niin ei sitن voida pois torjua, eikن kukaan muu kuin Hنn voi heitن auttaa.
13|12|Juuri Hنn synnyttنن salaman: pelon ja toivon lنhteeksi teitن varten, ja Hنn muodostaa raskaat pilvet.
13|13|Ukkonen julistaa Hنnen ylistystنnsن, niin myضs enkelit, Hنntن kunnioittaen. Ja hنn singahduttaa salamat keneen tahtoo; ja kuitenkin he kiistelevنt Jumalasta, mutta Hنn on vنkevن voimassaan.
13|14|Hنnelle osoitettakoon totinen rukous; ja ne, joita he huutavat avukseen Jumalan sijasta, eivنt kykene heille vastaamaan millننn tavoin, vaan heidنn laitansa on kuten sen, joka ojentaa molemmat kنtensن vettن kohti, jotta se tulisi hنnen suuhunsa, mutta se ei tule. Uskottomien avunhuuto on pelkkنن harhaa.
13|15|Jumalan edessن kumartuu maahan kaikki, mitن ikinن on taivaassa ja maan pننllن, tahtoen tai tahtomattaan, samoin kuin tekevنt varjotkin sekن aamulla ettن illalla.
13|16|Sano: »Kuka on taivaitten ja maan Herra?» Sano: »Se on Jumala.» Sano: »Oletteko sitten Hنnen rinnalleen ottaneet itsellenne auttajia, jotka eivنt edes itseننn hallitse eivنtkن voi aikaansaada hyvنن eivنtkن pahaa?» Sano: »Ovatko sokea ja nنkevن toistensa vertaisia? Tai ovatko pimeyden varjot ja valo toistensa kaltaisia? Tahi ovatko he asettaneet Jumalan rinnalle kilpailijoita, jotka ovat luoneet samoin kuin Jumalakin, niin ettن Jumalan luomistyض on heidنn silmissننn kنynyt epنvarmaksi?» Sano: »Jumala on kaiken Luoja, ja Hنn on ainoa, kaikkivaltias.»
13|17|Hنn lنhettنن sateen taivaasta maahan, niin ettن veden paljous virtaa laaksoissa, kussakin sen laajuuden mukaan, ja tulva kuljettaa mukanaan kuohuvaa vaahtoa. Samanlaista kuonavaahtoa syntyy myضs siitن, mitن he sulattavat tulessa valmistaakseen koristeita ja muita esineitن. Tنten Jumala vertailee totuutta ja valhetta: senvuoksi vaahto heitetننn pois roskajنtteenن, mutta jنljelle jنن se, mitن ihmiset voivat hyضdykseen kنyttنن. Nنin Jumala vertailee asioiden kelvollisuutta.
13|18|Niille, jotka vastaavat Herransa kutsuun, on varattuna hyvن osa. Ja jos niillن, jotka eivنt vastanneet Hنnelle, olisi kaikki, mitن maan pننllن on, sekن saman verran lisنن, niin he totisesti uhraisivat sen lunastaakseen sillن itsensن. Nنitن ihmisiن varten on ankara tilinteko, ja heidنn asuinsijansa on oleva helvetti, tuskallinen paikka, jonne he jننvنt.
13|19|Onko se sokean kaltainen, joka tietنن todeksi, mitن sinulle maan pننlle Herrasi on lنhettنnyt. Ainoastaan ne, joilla on ymmنrrystن, ottavat vaarin;
13|20|ne, jotka tنyttنvنt Jumalan kanssa tehdyn sopimuksen eivنtkن riko sitoumuksiaan;
13|21|ja ne, jotka yhdistنvنt, minkن Jumala on yhdistنmننn kنskenyt, ja pelkننvنt Herraansa ja vنlttنvنt ankaraa tilintekoa;
13|22|ja ne, jotka kestنvنt lujina tavoitellessaan Herransa lنheisyyttن, hartaasti rukoilevat ja antavat almuja Meidنn heille suomistamme varoista sekن salassa ettن julkisesti ja torjuvat pahan hyvنllن. Nنmن ovat niitن, joita varten on lopullinen koti:
13|23|He saavat astua autuuden puutarhoihin, ja samoin ne heidنn vanhemmistaan, puolisoistaan ja jنlkelنisistننn, jotka ovat hurskaita. Ja enkelit kنyvنt sisننn heidنn luokseen kaikista ovista.
13|24|»Rauha olkoon teille, koska kestitte lujina. Miten ihana onkaan lopullinen koti!»
13|25|Mutta niitن, jotka rikkovat sopimuksensa Jumalan kanssa, ensin siihen sitouduttuaan, ja erottavat, minkن Jumala on mننrنnnyt yhdistettنvنksi, ja tekevنt pahaa maan pننllن, heitن kohtaa kirous ja heille on varattu tuskien koti.
13|26|Jumala antaa runsaan palkan kenelle tahtoo ja mittaa sen yli reunain. He iloitsevat tنmنn maailman elنmنstن; mutta tنmنn maailman elنmن on ainoastaan hetken nautintoa verrattuna tulevaan.
13|27|Ja uskottomat sanovat: »Miksi hنnelle ei ole hنnen Herransa lنhettنnyt tunnusmerkkiن?» Vastaa: »Jumala antaa joutua kadotukseen kenen haluaa, ja Hنn ohjaa luoksensa sen, joka on siihen taipuvainen.»
13|28|On niitن, jotka uskovat ja joiden sydنmet lضytنvنt rauhan heidنn muistaessaan Jumalaa. Eikض ole totta, ettن sydنmet lضytنvنt rauhan Jumalassa?
13|29|Onnellinen on niiden olotila, jotka uskovat ja tekevنt hyvنن, ja he saavat palata ihanille asuinsijoille.
13|30|Tنten Me olemme lنhettنnyt sinut kansan luokse, jota ennen jo moni kansa on elنnyt aikansa, esittنmننn sille sen, mitن Me olemme sinulle ilmoittanut, mutta he eivنt usko Armahtajaan. Sano: »Hنn on Herrani! Ei ole muuta Jumalaa kuin Hنn. Hنneen minن asetan luottamukseni, ja Hنnen luokseen minن palaan.»
13|31|Ja jos olisi ollut Koraani, jonka voimalla vuoria olisi siirretty tai maa olisi leikattu kappaleiksi tai kuollut saatu puhumaan, niin olisimme kyllن lنhettنnyt sen maan pننlle. Totuus on se, ettن kaikki kنskyvalta kuuluu tنydellisesti Jumalalle. Eivنtkض uskovaiset tiedن, ettن jos Jumala olisi niin tahtonut, Hنn olisi totisesti johdattanut koko ihmissuvun? Ja ne, jotka ovat valinneet epنuskon, saavat jatkuvasti salamaniskuja pننhنnsن tekojensa vuoksi, tai salama on iskevن heidنn kotiensa lنheisyyteen, kunnes Jumalan lupaus kنy toteen. Totisesti, Jumala ei ole rikkova lupaustaan.
13|32|Toden totta, sinun edellنsi kنyneitن lنhettilنitن pilkattiin, Minن annoin uskottomille armonaikaa, jonka jنlkeen tartuin heihin. Mikن oli silloin tuloksena?
13|33|Hنn valvoo jokaista sielua, joka saa palkan tekojensa mukaan. Ja kuitenkin he asettavat kilpailijoita Jumalan rinnalle. Sano: »Mainitkaa niiden ominaisuudet! Vai osaatteko kertoa Hنnelle sellaista, mitن Hنn ei tiedن tنmنn maan pننllن olevankaan? Vai onko se pelkkiن sanoja uskottelun vuoksi?» »Ei, uskottomista nنyttنvنt heidنn kuvittelunsa kauniilta, ja heidنt on suljettu pois oikealta tieltن. Ja sillن, kenen Jumala antaa eksyن kadotukseen, ei ole ketننn opasta.
13|34|Heillن on tuska jo tنssن maailmassa, ja tuleva tuomio on totisesti vielن tuskallisempi; eikن heillن Jumalaa vastaan ole ketننn pelastajaa.
13|35|Tنmنnkaltainen on puutarha, joka on luvattu niille, jotka hartautta harjoittavat: sitن huuhtelevat purot, sen hedelmنt ovat ikuisia, kuten sen viihtyisن varjokin. Tنmن on niiden mننrنnpنن, jotka hartautta harjoittavat, mutta uskottomien loppuna on oleva tuli.
13|36|Ja ne, joille on annettu Kirja, ovat iloisia siitن, mitن sinulle on lنhetetty, mutta jotkut heimot kieltنvنt osan siitن. Sano: »Minut on vain mننrنtty palvelemaan Jumalaa eikن asettamaan ketننn Hنnen rinnalleen. Hنntن minن huudan avukseni, ja Hنnen luoksensa minن olen palaava.»
13|37|Nنin Me olemme lنhettنnyt sen maan pننlle ohjeeksi arabiankielellن. Mutta jos aiot seurata heidنn himojaan kaikesta siitن tiedosta huolimatta, mikن osaksesi on tullut, niin Jumalaa vastaan sinulla ei ole oleva ainoatakaan ystنvنن eikن pelastajaa.
13|38|Totisesti, me olemme lنhettنnyt lنhettilنitن jo ennen sinua, ja Me annoimme heille vaimoja ja lapsia. Mutta lنhettilننn asia ei ole nنytellن tunnusmerkkejن, paitsi Jumalan luvalla. Jokaista tehtنvنن varten on mننrنys.
13|39|Jumala pyyhkii pois tahi vahvistaa minkن haluaa, ja Hنnellن on alkuperنinen (Jumalan tiedon) Kirja.
13|40|Ja joko me nنytنmme sinulle jotakin siitن, minkن olemme heille varannut, tai annamme sinulle tنyden palkkasi, joka tapauksessa sinun tehtنvنsi on julistaa sanomaa, ja Meidنn asiamme on vaatia tilinteko.
13|41|Eivنtkض he ajattele, ettن Me lنhestymme tنtن maata ja teemme sen rajoja ahtaammiksi. Kun Jumala tuomitsee, niin Hنnen tuomiotaan ei voida torjua. Hنn on nopea tilinteossaan.
13|42|Totisesti, heidنn edeltنjنnsن tekivنt suunnitelmiaan, mutta suunnitelmat kokonaisuudessaan kuuluvat Jumalalle. Hنn tietنن, mitن kukin sielu tekee, ja uskottomat saavat pian huomata, kenelle kuuluu lopullinen koti.
13|43|Ja jos uskottomat sanovat: »Sinua ei ole lنhetetty», niin vastaa: »Jumala olkoon todistajana minun ja teidنn vنlillنnne, ja olkoon jokainen, joka tuntee Kirjan.»
14|1|Aliif, Laam, Raa. Tنmن on Kirja, jonka Me olemme sinulle lنhettنnyt, jotta voisit johtaa ihmissuvun Herran luvalla pimeydestن vaikeuteen, kaikkivaltiaan, ylistetyn tielle.
14|2|Yksin Jumalalle kuuluu kaikki, mikن on taivaassa, ja kaikki, mikن on maan pننllن. Voi uskottomia, sillن heitن kohtaa ankara tuska.
14|3|He pitنvنt parempana tنmنn maailman elنmنن kuin tulevaa, estنvنt toisia kulkemasta Jumalan tietن ja koettavat tehdن sen mutkaiseksi. He ovat kauaksi harhaantuneet.
14|4|Me emme lنhetن ainoatakaan lنhettilنstن, joka ei puhuisi kansansa kieltن voidakseen asiat selvittنن. Jumala antaa kenen haluaa joutua kadotukseen, ja Hنn antaa johdatuksensa kenelle tahtoo. Hنn on kaikkivaltias, kaikkiviisas.
14|5|Ja totisesti Me lنhetimme Mooseksen mukanaan Meidنn merkkimme ja sanoimme hنnelle: »Johdata kansasi pimeydestن vaikeuteen ja muistuta heitن Jumalan pنivistن.» Totisesti, tنssن on merkit jokaiselle, jolla on runsaasti kestنvyyttن ja kiitollisuutta.
14|6|Ja Mooses lausuikin kansalleen: »Muistakaa, miten Jumala siunasi teitن, kun Hنn pelasti teidنt Faraon kansan keskuudesta, joka oli saattanut teidنt mitن suurimpiin kنrsimyksiin; he surmasivat poikanne ja antoivat naistenne elنن!» Tنllن tavoin Herranne kuritti teitن ankarasti.
14|7|Ja Herranne julisti teille: »Totisesti, jos olette kiitollisia, niin annan teille lisنن, mutta jos olette uskottomia, niin Minun tuomioni on oleva mitن ankarin.»
14|8|Ja Mooses lausui: »Jos te olisittekin uskottomia - te ja kaikki, jotka maan pننllن asuvat - niin Jumala on totisesti riippumaton, ylistetty.»
14|9|Eikض teille ole kerrottu ennen teitن elنneistن - Nooan ja Aadin ja Tamuudin kansoista, ja heidنn jنlkeensن elنneistن? Vain Jumala yksin heidنt tuntee. Heidنn lنhettilننnsن tulivat heidنn luokseen selvin tunnusmerkein, mutta he sulkivat kنsillننn heidنn suunsa ja sanoivat: »Totisesti, me emme usko siihen, mitن tuomaan teidنt on lنhetetty, ja epنilemme sitن, mihin meitن kutsutte hنmmentننksenne meitن.»
14|10|Heidنn sananjulistajansa lausuivat: »Epنilettekض Jumalaa, taivaitten ja maan Luojaa. Hنn kutsuu teitن antaakseen teille syntinne anteeksi, ja Hنn odottaa teitن mننrنttyyn hetkeen saakka.» He vastasivat: »Te olette vain ihmisolentoja kuten mekin. Te haluatte kننntنن meidنt siitن, mitن isنmme palvelivat; tuokaa siksi meille selvن todistus.»
14|11|Heidنn lنhettilننnsن vastasivat heille: »Me olemme vain samanlaisia ihmisolentoja kuin tekin, mutta Jumala on hyvن niille palvelijoillensa, joille tahtoo olla. Me emme saata hankkia itsellemme arvovaltaa muutoin kuin Jumalan luvalla; ja Jumalaan uskovaiset luottakoot.
14|12|Ja mitن syytن meillن olisi olla luottamatta Jumalaan, joka on johtanut meitن teillنmme; ja totisesti me pysymme lujina siitن pahasta huolimatta, mitن te meille tuotatte. Jumalaan luottakoot ne, jotka keneenkننn luottavat.
14|13|Ja uskottomat sanoivat sananjulistajilleen: »Totisesti, me ajamme teidنt pois maastamme, tai teidنn on palattava meidنn uskoomme.» Silloin heidنn Herransa ilmoitti heille: »Totisesti, Me hنvitنmme ne, jotka ovat vننrنmielisiن,
14|14|ja heidنn jنlkeensن Me annamme teille heidنn asuinsijansa maan pننllن. Nنin teemme niille, joilla on Jumalanpelko seistessننn Minun edessنni ja jotka kavahtavat Minun uhkaustani.»
14|15|Ja lنhettilننt anoivat ratkaisua, ja jokainen hirmuvaltias, totuuden vastustaja joutui kadotukseen.
14|16|Hنn on joutuva helvettiin, ja hنnet pannaan juomaan saastaista vettن.
14|17|Hنn ottaa sitن siemauksen toisensa jنlkeen, mutta tuskin hنn kykenee sitن nielemننn, ja kuolema uhkaa hنntن joka taholta, mutta hنn ei kuole. Tنtن seuraa vielن ankarampi tuomio.
14|18|Nنin on niiden laita, jotka kنyvنt uskottomiksi Herrallensa: heidنn tekonsa ovat kuin tuhka, johon tuuli on puhaltanut myrskyisenن pنivنnن. He eivنt kykene hallitsemaan tekojaan. Tنmن on suurta harhaantumista.
14|19|Etkض ole ajatellut, ettن Jumala on luonut taivaat ja maan totuuden voimalla? Hنn voi jos tahtoo tuhota teidنt ja aikaansaada uuden luomisen.
14|20|Se ei tuota mitننn vaikeutta Jumalalle.
14|21|Ja he saapuvat kaikki Jumalan eteen, ja heikot sanovat niille, jotka ovat olleet ylpeitن: »Totisesti me seurasimme teitن voitteko auttaa meitن vنlttنmننn edes osan Jumalan rangaistusta?» He vastaavat: »Jos Jumala olisi antanut meille johdatuksensa, niin me olisimme voineet ohjata teitن. Meille on yhdentekevنن, huudammeko vai pysymmekض kنrsivنllisinن; meille ei ole mitننn pelastusta.»
14|22|Kun asia on ratkaistu, niin saatana on sanova: »Totisesti, Jumala antoi teille lupauksen, joka oli tosi, ja minن myضskin annoin teille lupauksen, mutta minن rikoin sen, sillن minulla ei ollut teihin muuta valtaa kuin kutsua teitن, ja te vastasitte kutsuuni. نlkنن siksi soimatko minua, vaan soimatkaa itseنnne. Minن en voi pelastaa teitن, ettekن te kykene pelastamaan minua. Minن kiellنn ehdottomasti kaiken sen, mihin aikaisemmin teitte minut osalliseksi.» Totisesti, vننrنmielisiن kohtaa tuskallinen tuomio.
14|23|Mutta ne, jotka uskovat ja harjoittavat hyviن tekoja, saavat astua puutarhoihin, joissa purot solisevat, ja siellن he saavat asua Herransa luvalla. Heidنn tervehdyksensن on siellن oleva: »Rauha!»
14|24|Etkض ole huomannut, miten Jumala esittنن vertauksen pyhنstن sanasta? Se on kuin oivallinen puu, jonka juuret ovat lujassa ja jonka oksat ojentuvat taivaaseen.
14|25|Herransa kنskystن se tuottaa hedelmiن jokaisena vuodenaikana. Ja Jumala esittنن edelleen vertauksia ihmisille, ettن he painaisivat ne mieleensن.
14|26|Ja pahuuden sana on verrattavissa kelvottomaan puuhun, joka on kiskaistu irti maasta eikن voi seisoa pystyssن.
14|27|Jumala vahvistaa uskovaisia vakevنllن sanalla sekن tنmنn maailman elنmنssن ettن tulevassa. Ja Jumala antaa vننrنmielisten joutua kadotukseen, sillن Jumala tekee tahtonsa mukaan.
14|28|Etkض ole tarkannut niitن, jotka ovat palkinneet kiittنmنttضmyydellن Jumalan siunauksen ja johtaneet kansansa turmioon.
14|29|He joutuvat helvettiin, ja se on tukala asuinpaikka.
14|30|Ja he ovat asettaneet Jumalalle vertaisia johtaakseen ihmisiن harhaan Hنnen tieltننn. Sano: »Nauttikaa aikanne; totisesti te olette menossa suoraan tuleen.»
14|31|Sano uskovaisille palvelijoilleni, ettن he edelleen suorittavat rukouksensa ja antavat sekن salassa ettن julkisesti almuja siitن, mitن Me olemme heille suonut, ennenkuin saapuu pنivن, jolloin ei enنن ole vaihtokauppaa tai salaista suosimista.
14|32|Jumala on luonut taivaat ja maan ja Hنn lنhettنن taivaasta sateen maan pننlle ja siten kasvattaa hedelmiن teidنn ravinnoksenne. Hنn alistaa valtaanne laivan, niin ettن se Hنnen kنskystننn purjehtii merellن, ja myضs virrat Hنn on tehnyt teille alamaisiksi.
14|33|Auringon ja kuun Hنn on pannut teitن palvelemaan, ja ne liikkuvat mننrنttyjن lakeja noudattaen. Ja teidنn hyvنksenne Hنn on sننtنnyt yضn ja pنivنn.
14|34|Hنn antaa teille kaikkea, mitن Hنneltن pyydنtte; ja jos teidنn pitنisi laskea Jumalan armonosoitukset, niin ette kykenisi niitن luettelemaan. Totisesti, ihminen on perin vننrنmielinen, kiittنmنtضn.
14|35|Muista, mitن Aabraham lausui: »Herra! Tee tنmن kaupunki turvalliseksi ja pelasta minut ja lapseni palvelemasta epنjumalia.
14|36|Herra, he ovat totisesti johtaneet suuren joukon ihmisiن kadotukseen, mutta ken ikinن seuraa minua, hنn kuuluu joukkooni, ja jos joku ei minua tottele, niin Sinن totisesti olet anteeksiantavainen, armollinen.
14|37|Herra, minن olen asettanut erنitن jنlkelنisiنni asumaan tنhنn laaksoon, jossa ei ole maanviljelystن, Sinun Pyhنkkضsi lنheisyyteen, Herra, jotta he saattaisivat suorittaa rukouksensa. Anna siis ihmisten sydنnten taipua heidنn puoleensa ja suo heille hedelmiن, jotta he olisivat kiitollisia.
14|38|Herra! Totisesti Sinن tiedنt, mitن me salaamme ja mitن me tuomme julki. Jumalalta ei ole mikننn salattua, ei maan pننllن eikن avaruudessa.
14|39|Kaikki ylistys kuuluu Jumalalle, joka vanhuudessani antoi minulle Ismaelin ja lisakin. Totisesti, Herra kuulee rukouksen.
14|40|Herra, suo, ettن minن horjumatta suorittaisin rukoukseni ja samoin jنlkelنiseni; Herra, kuule rukoukseni.
14|41|Herra! Anna anteeksi minulle ja vanhemmilleni sekن uskovaisille tuomion pنivنnن.»
14|42|نlن luule, ettن Jumala vنlinpitنmنttضmنnن katselee vننrنmielisten tekoja. Hنn ainoastaan siirtنن heidنn tuomionsa siihen pنivننn, jolloin heidنn katseensa tulee liikkumattomaksi.
14|43|Silloin he ryntننvنt eteenpنin pننt kohotettuina eivنtkن kykene liikuttamaan silmiننn, ja heidنn sydنmensن tulevat tyhjiksi.
14|44|Varoita ihmissukua siitن pنivنstن, jolloin tuomio on sitن kohtaava; vننrنmieliset sanovat silloin: »Oi Herra! Anna meille armo lyhyeksi ajaksi, jotta voisimme vastata kutsuusi ja seurata lنhettilنitن.» »Ettekض tنtن ennen vannoneet, ettei mikننn vetنisi teitن turmioon?
14|45|Ja te asuitte niiden asumuksissa, jotka turmelivat sielunsa. Ja teille ilmoitettiin selvنsti, miten Me sellaisia kohtelemme, ja totisesti Me esitimme siitن teille esimerkkejن.»
14|46|Ja totisesti, he laativat suunnitelmiaan, mutta Jumalan vallassa ovat heidنn hankkeensa, eikن niillن olisi vuoria kyetty siirtنmننn.
14|47|نlkنن siis luulko, ettن Jumala rikkoo lنhettilنilleen antamansa lupaukset. Totisesti, Jumala on mahtava. Hنnellن on valta saattaa asiat oikealle tolalleen.
14|48|Se tapahtuu sinن pنivنnن, jolloin maa uudeksi vaihtuu ja samoin taivaat, ja jolloin ihmiset seisovat Jumalan, ainoan, kaikkivaltiaan edessن.
14|49|Olet nنkevن, miten syntiset sinن pنivنnن kytketننn kahleilla yhteen.
14|50|Tulikiventuoksuiset ovat heidنn vaatteensa, ja tuli peittنن heidنn kasvonsa,
14|51|sillن Jumala maksaa jokaiselle sielulle ansion mukaan. Totisesti, Jumala on tilinteossaan nopea.
14|52|Tنmن on sanoma koko ihmissuvulle, jotta se ottaisi vaarin ja tietنisi, ettن Hنn on ainoa Jumala, ja ettن ymmنrtنvنiset tنmنn muistaisivat.
15|1|Aliif, Laam, Raa. Nنmن ovat kirjan ja selvنn Koraanin sنkeistضjن.
15|2|On tuleva aika, jolloin epنuskoon antautuneet toivoisivat olevansa muslimeja.
15|3|Anna heidنn syضdن ja nauttia aikansa, ja johtakoon heidنn toiveensa heidنt harhaan. Mutta tulevaisuudessa he kyllن sen نlyنvنt.
15|4|Emme ole hنvittنnyt ainoatakaan kaupunkia ilmoittamatta sille sen mننrنaikaa.
15|5|Ei yksikننn kansa voi kiirehtiن aikansa tنyttymistن eikن sitن viivyttنن.
15|6|Ja he sanovat: »Voi sinua, jolle kehoitus on ylhننltن lنhetetty, sinن olet selvنsti houkkio.
15|7|Miksi et tuo luoksemme enkeleitن, jos kerran puhut tنyttن totta?»
15|8|Emme Me lنhetن maan pننlle enkeleitن muuten kuin totuutta pystyttنmننn, mutta kun tنmن tapahtuu, he eivنt saa enنن armoa.
15|9|Totisesti, Me itse lنhetنmme maan pننlle kehoituksen, ja Me myضs seisomme sen tukena.
15|10|Ja totisesti, jo ennen sinua Me lنhetimme sananjulistajia muinaisten heimojen luokse.
15|11|Mutta ainoatakaan lنhettilنstن ei saapunut heidنn luoksensa, jota he eivنt olisi pilkanneet.
15|12|Nنin me annamme tنmنn (pilkkaamisen) juurtua syntisten sydنmiin.
15|13|He eivنt usko Koraaniin, ja kuitenkin heillن on tiedossa edeltنjiensن kohtalo.
15|14|Ja jos Me avaisimme oven taivaaseen ja he kiipeنisivنt sinne,
15|15|niin he varmasti sanoisivat: »Silmنmme ovat vain huienneet, tai pikemminkin me olemme lumouksen vallassa.»
15|16|Totisesti, Me olemme muodostanut tنhtikuvioita taivaalle ja tehnyt sen kauniiksi katselijoille.
15|17|Ja Me sitن vartioimme jokaista karkoitettua pahaahenkeن vastaan.
15|18|Mutta joka haluaa kuunnella (sanaa) salakنhmنisesti, sitن seuraa tulinen liekki.
15|19|Me olemme tehnyt maan avaraksi ja sijoittanut vuoret sen pننlle, ja Me annamme kaikkea siinن kasvaa sopivan mننrنn.
15|20|Ja maasta Me olemme hankkinut ravinnon teille, kuten niillekin, joita te ette ruoki.
15|21|Ei ole olemassa mitننn, jota ei Meidنn luonamme olisi valtavissa varastoissa, mutta Me lنhetنmme sitن maan pننlle vain tietyin mitoin.
15|22|Me annamme myضs hedelmنllisten tuulien puhaltaa ja lنhetنmme sadetta taivaasta maan pننlle. Sitten annamme teidنn juoda sitن, mutta sen varastot eivنt ole hallussanne.
15|23|Ja totisesti, Me itse annamme elنmنn ja Me annamme kuoleman, ja Me itse olemme kaiken perilliset.
15|24|Me tunnemme tarkoin ne teistن, jotka kulkevat etumaisina, ja me tunnemme myضs ne, jotka jننvنt loppupننhنn.
15|25|Totisesti, Herrasi on vielن kokoava heidنt yhteen. Hنn on viisas, tietنvن.
15|26|Totisesti, Me olemme luonut ihmisen valajan savesta, mustasta, haisevasta liejusta.
15|27|Ja dzinnin me loimme jo aikaisemmin palavasta tulesta.
15|28|Muistakaa, mitن Jumala sanoi enkeleille: »Totisesti, aion luoda ihmisolennon valajan savesta, mustasta, haisevasta liejusta.
15|29|Ja kun olen saattanut hنnen muotonsa tنydelliseksi ja puhaltanut hنneen Henkeni, kumartukaa maahan hنnen edessننn.»
15|30|Niin kaikki enkelit yhdessن kumartuivat.
15|31|Mutta saatana ei tehnyt nنin. Hنn ei yhtynyt kumartajiin.
15|32|Jumala lausui: »Oi saatana. Mistن syystن et yhdy niihin, jotka kumartavat?»
15|33|Hنn vastasi: »Ei ole soveliasta minun kumartaa ihmisolentoa, jonka Sinن olet luonut valajan savesta, mustasta, haisevasta liejusta.»
15|34|Jumala sanoi: »Lنhde siis tننltن, sillن sinن olet totisesti harhaantunut.
15|35|Ole totisesti kirottu tuomion pنivننn saakka.»
15|36|Hنn sanoi: »Herra, anna minlle aikaa siihen pنivننn asti, jolloin heidنt herنtetننn kuolleista.»
15|37|Jumala vastasi: »Saat kuulua niihin, joille suodaan aikaa
15|38|mننrنpنivننn saakka.»
15|39|Hنn sanoi: »Herra, koska olet aiheuttanut lankeemukseni, aion kaunistaa tekoni ihmisille maan pننllن ja saattaa heidنt kaikki lankeamaan
15|40|paitsi Sinun vilpittضmiن palvelijoitasi.»
15|41|Jumala vastasi: »Se on suorin tie luokseni.
15|42|Totisesti, palvelijoihini sinulla ei ole mitننn valtaa, lukuunottamatta sellaisia, jotka oikealta tieltن harhaantuneina seuraavat sinua.
15|43|Helvetti on totisesti mننrنtty heidنn kaikkien olinpaikakseen.
15|44|Sinne johtaa seitsemنn ovea, ja jokaisesta ovesta kنy sisننn osa heistن.»
15|45|Totisesti, ne jotka hartautta harjoittavat, saavat asua puutarhoissa ja lنhteiden luona.
15|46|»Kنykنن sisننn rauhassa ja turvallisina!»
15|47|Me poistamme heidنn rinnastaan kaiken vihan, ja veljellisesti, toisiinsa kننntyneinن, he istuvat valtaistuimilla.
15|48|Mitننn rasituksia heidنn ei siellن tarvitse kestنن, eikن heitن sieltن pois ajeta.
15|49|Ilmoita palvelijoilleni, ettن Minن olen totisesti kaiken anteeksiantava, kaikkein armollisin.
15|50|Ja ilmoita myضs, ettن Minun tuomioni on tuskallisin tuomio.
15|51|Ja kerro heille Aabrahamin vieraista,
15|52|jotka astuessaan hنnen luokseen sanoivat: »Rauha», ja hنn vastasi: »Totisesti, minن pelkننn teitن.»
15|53|He lausuivat: »Alن pelkنن, me tuomme sinulle iloisen ennustuksen viisaasta pojasta.»
15|54|Hنn sanoi: »Tuotteko minulle ennustuksen siitن huolimatta, ettن vanhuus on minut jo saavuttanut? Mistن aiotte minulle ilosanoman kertoa?»
15|55|He vastasivat: »Tuomme sinulle toden sanoman; نlن siis kuulu niihin, jotka joutuvat epنtoivoon.»
15|56|Hنn sanoi: »Kuka muu epنilisi Jumalan armoa kuin kadotetut?»
15|57|Hنn lausui edelleen: »Mikن on siis asianne, lنhettilننt?»
15|58|He vastasivat: »Meidنt on lنhetetty syntisten ihmisten luo
15|59|lukuunottamatta Lootin perhettن, josta me totisesti pelastamme kaikki toiset
15|60|paitsi hنnen vaimoansa; olemme pننttنneet, ettن hنn totisesti on kuuluva niiden joukkoon, jotka jننvنt tielle.»
15|61|Kun siis samat lنhettilننt saapuivat Lootin perheen luo,
15|62|niin hنn sanoi: »Olette varmasti vieraita ihmisiن tننllن.»
15|63|He vastasivat: »Olemme tulleet luoksesi sen johdosta, mistن kansasi on kiistellyt.
15|64|Olemme tuoneet sinulle totuuden ja puhumme varmasti totta.
15|65|Sentنhden lنhde pois perheesi kanssa, kun on vielن osa yضstن jنljellن, ja kulje itse heidنn jنljessننn نlنkن salli kenenkننn katsoa taakseen, vaan kulje sinne, mihin teidنt on mننrنtty.
15|66|Ja me ilmoitimme hنnelle ratkaisumme tنssن asiassa: »Viimeinenkin tنmنn kansan jنsen,on tuhottu, ennenkuin he aamulla nousevat.»
15|67|Ja kaupungin asukkaat saapuivat riemuiten hنnen luokseen.
15|68|Hنn lausui: »Totisesti, nنmن ovat vieraitani, نlkنن siis hنpنiskض minua.
15|69|Pelنtkنن Jumalaa نlkننkن tuottako minulle hنpeنن.
15|70|He sanoivat: »Emmekض ole kieltنneet sinua vastaanottamasta vieraita ihmisiن?»
15|71|Hنn sanoi: »Tنssن ovat tyttنreni, mikنli aiotte jotakin tehdن.»
15|72|Elنmنsi kautta, oi Muhammed, totisesti he olivat pنihtyneet sokeasta himostaan.
15|73|Mutta aamun koitteessa heidنt yllنtti kauhistuttava pauhina.
15|74|Ja me kننnsimme kaupungin ylضsalaisin ja annoimme tulisten kivien sataa heidنn pننllensن.
15|75|Totisesti, tنmن on selvن merkki niille, jotka ottavat niistن vaarin.
15|76|Ja tuo kaupunki sijaitsee tien varrella, joka yhن on olemassa.
15|77|Totisesti, tنssن on merkki uskovaisille.
15|78|Myضs metsنn asukkaat olivat sangen vننrنmielisiن ihmisiن.
15|79|Senvuoksi Me annoimme heidنn maistaa rangaistusta, ja totisesti, nنmن molemmat kaupungit sijaitsevat yleisen tien varrella.
15|80|Totisesti, kalliolla asuvat vنittivنt lنhettilنitن valehtelijoiksi.
15|81|Ja Me annoimme heille tunnusmerkkejنmme, mutta he kننntyivنt niistن pois.
15|82|Heillن oli tapana hakata talonsa vuoriin ollakseen turvassa.
15|83|Mutta kauhistuttava pauhina yllنtti heidنt aamulla.
15|84|Ja se, mitن he olivat tehneet, ei heitن auttanut.
15|85|Totuudessa Me olemme luonut taivaat ja maan ja mitن niiden vنlillن on. Totisesti, Hetki on tuleva, anna siksi heille jalosti anteeksi heidنn loukkauksensa.
15|86|Totisesti, Herrasi on suuri luova mestari, kaikkitietنvن.
15|87|Olemmehan antanut sinulle seitsemنn sنkeistضن useasti luettavaksi sekن suuren Koraanin.
15|88|نlن kننnnن silmiنsi siihen, josta Me olemme antanut heidنn nauttia, نlنkن murehdi heidنn tنhtensن, vaan ojenna kنtesi uskovaisille.
15|89|Sano heille: »Totisesti, minن olen julkinen varoittaja.»
15|90|Kuten Me lنhetimme tuomion niille, jotka riitelivنt, ja niille,
15|91|jotka repivنt Koraanin palasiksi.
15|92|Herrasi nimessن Me heiltن kaikilta vielن vaadimme tilin siitن,
15|93|mitن he ovat tehneet.
15|94|Sentنhden julista heille selvin sanoin, mitن sinulle on mننrنtty, ja kننnny pois pakanoista.
15|95|Totisesti, Me olemme sinulle riittنvن turva pilkkaajia vastaan.
15|96|He asettavat Jumalan rinnalle toisen Jumalan, mutta aikanaan he saavat kokea.
15|97|Tiedنmme hyvin, ettن heidنn puheensa ahdistaa rintaasi.
15|98|Sentنhden julista Herrasi kunniaa ylistنen Hنntن ja lukeudu niiden joukkoon, jotka kumartuvat maahan.
15|99|Ja palvele Herraasi siihen asti, kunnes kuolema luoksesi saapuu.
16|1|Jumalan kنsky on tulossa, نlkنن siis pyytنkض sen jouduttamista. Kunnia olkoon Hنnelle! Hنn on korkealla sen ylنpuolella, mitن he asettavat Hنnen rinnalleen.
16|2|Hنn lنhettنن maan pننlle enkeleitن tuomaan Hنnen sanansa hengen niille palvelijoistaan, joille parhaaksi nنkee, nنin sanoen: »Varoittakaa ihmisiن, ettei ole muuta Jumalaa kuin Minن; sentنhden palvelkaa Minua.»
16|3|Hنn on luonut taivaat ja maan totuudessa. Hنn on korkealla sen ylنpuolella, mitن he Hنnen rinnalleen asettavat.
16|4|Hنn on luonut ihmisen siemenestن, ja katso, hنnestن tulee kuitenkin epنilijن.
16|5|Ja hنn on luonut karjan; siitن te saatte lنmpimiن vaatteita ja muuta hyضdyllistن, ja osan siitن te kنytنtte ravinnoksenne.
16|6|Teille on kunniaksi, kun ajatte sitن kotiin ja kun viette sitن laitumelle.
16|7|Ja elنimet kantavat kuormanne kaupunkiin, jonne ette pننsisi muuten kuin suurin ruumiillisin ponnistuksin. Totisesti, Herra on sangen rakastavainen, armollinen.
16|8|Ja Hنn on luonut hevoset ja muulit ja aasit, jotta voisitte niillن ratsastaa sekن myضskin ylvنstellن. Hنn on luonut sellaistakin, mitن ette tiedن.
16|9|Oikea tie on Jumalan vallassa, mutta muutamat kulkevat harhaan. Jos Jumala olisi tahtonut, Hنn olisi totisesti voinut antaa johdatuksensa teille kaikille.
16|10|Hنn lنhettنن teille sateen taivaasta, siitن te saatte juoda ja se kasvattaa puita, joiden luona teillن on laitumenne.
16|11|Sateen Hنn saattaa kasvattamaan teille peltojen viljan, oliivit, taatelipuut, viinirypنleet ja kaikenlaiset hedelmنt. Totisesti, tنssن on tunnusmerkkejن niille, jotka ajattelevat.
16|12|Ja Hنn on teitن varten sننtنnyt yضn ja pنivنn, luonut auringon ja kuun. Ja tنhdet noudattavat Hنnen kنskyjننn. Totisesti, tنssن on merkkejن niille, joilla on ymmنrrystن.
16|13|Ja Hنn on luonut teitن varten yli maan levinneet erilaiset hyضdykkeet. Totisesti, tنssن on merkki niille, jotka ottavat vaarin.
16|14|Ja juuri Hنn hallitsee merta, niin ettن saatte siitن ravinnoksenne tuoretta lihaa ja etsitte merestن koristeita, joita kannatte. Ja sinن nنet laivojen halkovan merta. Nنin voitte turvautua Hنnen armoonsa ja tuoda Hنnelle kiitoksenne.
16|15|Ja Hنn on luonut maahan vuoret, ettei se horjuisi allanne, ja virrat sekن tiet teitن opastamaan.
16|16|Samaten viitat. Ja myضskin tنhtien mukaan ihmiset lضytنvنt suuntansa.
16|17|Voiko siis Luoja olla samankaltainen kuin se, joka ei kykene luomaan? Eikض tنmنkننn mieleenne painu?
16|18|Ja jos kنytte laskemaan Jumalan armonosoituksia, niin ette kykene niitن luettelemaan. Toden totta - Jumala on anteeksiantavainen, armollinen.
16|19|Jumala tietنن, mitن te salaatte ja mitن te ilmaisette.
16|20|Ja ne, joita ihmiset huutavat avukseen Jumalan sijaan, eivنt voi mitننn luoda, sillن he itse ovat luotuja.
16|21|Kuolleita he ovat, eivنt elنviن; eivنtkن he tiedن, milloin heidنn ylضsnousemuksensa tapahtuu.
16|22|Teidنn Jumalanne on ainoa Jumala. Niiden sydنmet, jotka eivنt usko tulevaan elنmننn, vierovat totuutta, ja he paisuvat ylpeydestننn.
16|23|Epنilemنttن Jumala tietنن, mitن te salaatte ja mitن te ilmaisette. Totisesti, Hنn ei rakasta ylpeitن.
16|24|Ja kun heille sanotaan: »Mitن Herranne on lنhettنnyt maan pننlle?» he vastaavat: »Menneiden polvien tarinoita.»
16|25|Tنmنn tنhden he saavat ylضsnousemuksen pنivنnن kantaa oman kuormansa kokonaan, ja osan niidenkin kuormasta, jotka tietنmنttضmyydessننn heidنn johtaminaan joutuivat kadotukseen. Eikض heidنn kuormansa ole raskas?
16|26|Totisesti, heidنn edeltنjنnsنkin punoivat juoniaan, mutta Jumala kukisti maahan heidنn rakennuksensa perustuksiltaan, jolloin katot sortuivat heidنn pننllensن, ja Hنn lنhetti heille turmion sieltن, mistن he eivنt osanneet sitن odottaakaan.
16|27|Senjنlkeen Hنn on ylضsnousemuksen pنivنnن saattava heidنt hنpeننn, ja Hنn on lausuva: »Missن ovat Minun vertaiseni, joiden kumartamisessa te olitte niin innokkaita?» Ne, joille on suotu ymmنrrystن, vastaavat: »Totisesti, tنnن pنivنnن tulkoon hنpeن ja paha uskottomien osaksi.»
16|28|Enkelit antavat ansaitun palkan nنille, jotka ovat itse tehneet vننryyttن itselleen. Silloin he tarjoutuvat alistumaan sanoen: »Emmehنn ole tehneet mitننn pahaa.» »Kyllن Jumala tietنن tarkoin, mitن te teitte.
16|29|Sentنhden astukaa sisننn helvetin porteista ja pysykنن siellن ikuisesti. Totisesti, tukala on niiden tyyssija, jotka ovat ylpeitن.»
16|30|Mutta niiltن, jotka harjoittavat hartautta, kysytننn: »Mitن on Herranne lنhettنnyt maan pننlle?» He vastaavat: »Hyvنن.» Niiden, jotka tekevنt hyvنن, on hyvن olla tنssن maailmassa, mutta tulevan maailman koti on vielن parempi. Kuinka ihana onkaan niiden koti, jotka hartautta harjoittavat.
16|31|He saavat astua autuaitten puutarhoihin, joissa purot solisevat, ja siellن on heillن kaikki, mitن voivat toivoa. Tنllن tavoin Jumala palkitsee niitن, jotka hartautta harjoittavat.
16|32|Enkelit maksavat heille tنyden palkan, heidنn hyvyytensن tنhden, ja lausuvat: »Rauha olkoon teille; astukaa puutarhaan palkinnoksi siitن, mitن olette tehneet!»
16|33|He eivنt odota muuta kuin enkelien tuloa heidنn luokseen tai ettن Herrasi kنsky saapuisi. Nنin odottivat nekin, jotka ennen heitن elivنt. Jumala ei tehnyt heille vننryyttن, vaan itse he tekivنt vننryyttن itselleen.
16|34|Sillن paha, jota he harjoittivat, lankesi heidنn pننlleen, ja se, mitن he olivat pilkanneet, kohdistui heihin itseensن.
16|35|Ja ne, jotka ovat asettaneet muitakin Jumalan rinnalle, sanovat: »Jos Jumala olisi tahtonut, me emme olisi palvelleet ketننn muuta kuin Hنntن, emme me eivنtkن esi-isنmme, emmekن myضskننn olisi pitنneet pyhنnن ketننn muuta kuin Hنntن.» Nنin tekivنt myضs ne, jotka ennen heitن elivنt. Mutta ovatko lنhettilننt vastuussa muusta kuin sanomansa julistamisesta?
16|36|Totisesti olemme kutsunut jokaisen kansan keskuudesta lنhettilننn nنin lausumaan: »Palvelkaa Jumalaa ja vنlttنkنن syntisiن.» Jotkut ovat Jumalan johdattamia ja toiset ovat kulkeneet harhaan. Jatkakaa siis vaellustanne maan pننllن ja katsokaa, millaisen lopun saavat ne, jotka sepittنvنt valheita.
16|37|Vaikka sinن, oi Muhammed, kuinka innokkaasti tahdot heille johdatusta, niin Jumala ei ole ohjaava niitن, jotka kulkevat kadotukseen, eikن heillن ole ketننn auttajaa.
16|38|Ja Jumalan nimeen he vannovat pyhimmنt valansa: »Jumala ei ole herنttنvن kuolleita.» Kuitenkin tنmن on Jumalan totinen, sitova lupaus, vaikka useimmat eivنt sitن kنsitن.
16|39|Hنn on sen tekevن, jotta Hنn saattaisi selittنن heille sen, mistن he kiistelivنt, ja myضs sentنhden, ettن uskottomiksi kنyneet havaitsisivat olleensa valehtelijoita.
16|40|Kun jotakin haluamme, Meidنn tarvitsee vain lausua: »Tapahtukoon», ja niin tapahtuu.
16|41|Ja jotka Jumalan asian vuoksi ovat jنttنneet kotinsa vننryyttن kنrsittyننn, heille Me totisesti varaamme (jo) tنssن maailmassa ihanan asunnon. Mutta tulevan elنmنn palkka on oleva vielن suurempi; jospa he vain sen kنsittنisivنt!
16|42|Heihin kuuluvat ne, jotka kestنvنt lujina ja luottavat Herraansa.
16|43|Ennen sinua Me lنhetimme sananjulistajiksi vain sellaisia, joille annoimme kنskymme; kysykنن siis niiltن, jotka ovat saaneet muistutuksen, jos ette itse tiedن;
16|44|ja heillن oli mukanaan selvنt tunnusmerkit ja kirjoitukset. Ja Me olemme lنhettنnyt sinulle ylhننltن tنmنn muistomerkin, jotta selittنisit ihmisille, mitن heille on lنhetetty, ja ettن he sen vuoksi ajattelisivat.
16|45|Ovatko pahojen juonien punojat varmoja, ettei Jumala avaa maata heidنn altaan tai ettei turmio tule heille sieltن, mistن he eivنt aavistakaan?
16|46|Tahi ettei Hنn voi tavoittaa heitن heidنn retkillننn, niin ettن he eivنt saata paeta?
16|47|Tai ettei Hنn voi tarttua heihin ensin heitن varoitettuaan? Mutta totisesti, Herrasi on sangen rakastava, armahtavainen.
16|48|Eivنtkض he edes tarkastele Jumalan luomia olentoja, miten niiden varjot oikealta ja vasemmalta kumartuvat Jumalan edessن ja lankeavat maahan.
16|49|Jumalan edessن kumartuvat kaikki olennot taivaassa ja maan pننllن, samoin myضs enkelit ylpeyttن tuntematta.
16|50|He pelkننvنt Herraansa, joka on heidنn ylنpuolellaan, ja he tekevنt sen, mihin heidنt on mننrنtty.
16|51|Ja Jumala sanoo: »Alkنن ottako itsellenne kahdenlaisia jumalia. Hنn Itse on ainoa Jumala, siksi pelنtkنن vain Minua.»
16|52|Hنnelle kuuluu kaikki, mikن on taivaassa ja maan pننllن, ja Hنntن on alati toteltava. Palveletteko jotakuta toista kuin Jumalaa?
16|53|Kaikki siunaus, minkن saatte, tulee Jumalalta, ja kun teitن kohtaa isku, niin juuri Hنntن te avuksenne huudatte.
16|54|Kun Hنn sitten poistaa vaivanne, niin katso, osa teistن asettaa kuitenkin epنjumalia Herransa rinnalle.
16|55|Niin he kieltنvنt sen, minkن olemme heille antanut. Nauttikaa siitن! Aikananne saatte kokea.
16|56|Ja osan antimista, jotka olemme heille suonut, he mننrننvنt sellaisille, joita eivنt tunne. Kautta Jumalan, te saatte totisesti vielن vastata keksimنstنnne.
16|57|Ja he keksivنt Jumalalle tyttنriن. Tulkoon Hنnelle kunnia, ja heille se, mitن toivovat.
16|58|Kun jollekin heistن ilmoitetaan tyttضlapsen syntymنstن, niin hنnen kasvonsa synkkenevنt ja hنn on aivan murheen vallassa.
16|59|Hنn kنtkeytyy heimolaisiltaan sen pahan sanoman vuoksi, joka hنnelle on ilmoitettu. Omistaisiko hنn lapsen vنlittنmنttن hنpeنstن vai kantaisiko sen elنvنnن hiekkaan? Eikض heidنn tuomionsa ole julma?
16|60|Tukala on niiden olo, jotka eivنt usko tulevaan elنmننn, mutta yleviن ovat Jumalan ominaisuudet, hنn on kaikkivaltias, kaikkein viisain.
16|61|Jos Jumala kنvisi kنsiksi ihmissukuun sen vننrintekojen tنhden, Hنneltن ei jنisi ainoatakaan elنvنن olentoa maan pننlle, mutta Hنn antaa heille aikaa mننrنhetkeen saakka, niin ettن kun heidنn hetkensن lyض, he eivنt kykene sitن tuntiakaan viivyttنmننn eivنtkن jouduttamaan.
16|62|Ja he keksivنt Jumalan osaksi sellaista, mitن he hylkivنt, ja heidنn kielensن valehtelevat, ettن heille on varattu hyvن osa. Heille on eittنmنttن varattu tuli, ja sinne heidنt totisesti ajetaan.
16|63|Kautta Jumalan, Me jo ennen sinua lنhetimme sananjulistajia kansojen keskuuteen, mutta saatana kaunisteli heille heidنn tekojaan, niin ettن hنn vielن tنnن pنivنnن on heidنn liittolaisensa, ja heitن odottaa tuskallinen tuomio.
16|64|Ja Me olemme ylhننltن lنhettنnyt sinulle tنmنn Kirjan ainoastaan siksi, ettن sinن selvittنisit heille sen, mistن he kiistelevنt, sekن johdatukseksi ja armonosoitukseksi niille, jotka uskovat.
16|65|Ja Jumala lنhettنن taivaasta sateen maan pننlle ja virvoittaa sillن kuolleen maan jنlleen eloon. Totisesti, tنssن on vertauskuva niille, jotka kuulevat.
16|66|Totisesti teille on karjastannekin opetus. Me annamme juomaa Teille sen sisنlmyksistن, siitن, mitن niiden suolisto ja veri sisنltنن, puhdasta maitoa, joka tuntuu juodessa suloiselta.
16|67|Samoin on laita palmupuiden ja viinikضynnضsten hedelmien, joista te valmistatte pنihdyttنviن juomia ja oivallista ravintoa. Totisesti, tنssن on merkki sellaisille, jotka oivaltavat.
16|68|Ja Herrasi antaa kنskynsن myضs mehilنiselle, sanoen: »Valmista itsellesi pesiن vuoriin ja puihin ja siihen, minkن ihmiset rakentavat.
16|69|Syض sitten kaikkia hedelmiن ja liiku Herrasi osoittamilla teillن.» Mehilنinen erittنن vنriltننn vaihtelevaa juomaa, joka on lننkettن ihmisille. Totisesti, tنssن on merkki niille, jotka ajattelevat.
16|70|Jumala on luonut teidنt, ja sitten Hنn antaa teille tنyden palkkanne. Jotkut teistن saavat elنن viheliنisimpننn vanhuuteen saakka, niin ettن he eivنt tiedن mitننn, vaikka heillن aikaisemmin oli tietoa. Totisesti, Jumala on tietنvن, mahtava.
16|71|Ja Jumala on korottanut jotkut teistن yli toisten varallisuudessa, mutta nنmن varakkaat eivنt luovuta rikkauksistaan heidنn vallassaan oleville orjille, jotta nنmن voisivat tنssن olla tasavertaisia. Kieltنvنtkض he nنin Jumalan siunauksen?
16|72|Ja Jumala antaa teille vaimoja omasta keskuudestanne, ja vaimojenne kautta Hنn antaa teille poikia ja pojanpoikia. Myضskin Hنn varustaa teidنt hyvنllن ravinnolla. Uskovatko he siis valheeseen ja kieltنvنt Jumalan siunauksen?
16|73|Paitsi Jumalaa he palvelevat sellaisia, jotka ovat voimattomia hankkimaan heille antimia taivaista tai maan pننltن eivنtkن kykene auttamaan itseننnkننn.
16|74|Siksi نlkنن asettako ketننn muuta Jumalan rinnalle, sillن totisesti, Jumala tietنن, mutta te ette tiedن.
16|75|Jumala asettaa vertauskuvaksi toisen omistaman orjan, jolla ei ole valtaa mihinkننn, ja toisaalta ihmisen, jolle Me olemme suonut runsaat antimet, joita hنn voi kنyttنن sekن salassa ettن julkisesti. Voivatko nنmن olla tasavertaisia? Jumalalle kuuluu kaikki ylistys, mutta useimmat heistن eivنt نlyن mitننn.
16|76|Ja Jumala asettaa vertailtaviksi kaksi henkilضن: toinen heistن on mykkن, joka ei pysty mihinkننn ja on taakkana herralleen; minne tahansa tنmن hنnet lنhettنن, hنn ei saa aikaan mitننn hyvنن. Voiko hنn olla tasavertainen sen kanssa, joka antaa oikeamielisiن mننrنyksiن ja itse vaeltaa oikeata tietن?
16|77|Jumalalle kuuluu taivaitten ja maan salaisuus; ja tuomion hetki on kuin silmنnrنpنys tai on sitنkin lyhempi. Totisesti, Jumala kykenee tekemننn kaiken, mitن haluaa.
16|78|Ja Jumala saattaa teidنt ulos نitienne kohduista, teidنn siitن mitننn tietنmنttن, ja Hنn on antanut teille korvat ja silmنt ja sydنmen, jotta voisitte Hنntن kiittنن.
16|79|Eivنtkض he havaitse, miten linnut noudattavat Jumalan lakeja tyhjنssن avaruudessa. Kuka niitن kannattaa paitsi Jumala? Totisesti, tنssن on merkkejن niille, jotka uskovat.
16|80|Jumala suo teille lepopaikkoja taloissanne ja valmistaa teille elنinten nahoista telttoja, jotka ovat mukavia sekن vaelluksenne pنivinن ettن viipyessنnne paikoillanne; ja elنinten villasta ja turkista ja karvasta te saatte aikanaan taloustarpeita ja hyضdyllisiن esineitن.
16|81|Ja Jumala antaa teille suojaa luomisensa tuotteista; Hنn on luonut teille turvapaikkoja vuorille ja Hنn antaa teille vaatteet suojaksi kuumuutta vastaan ja varusteet, jotka suojelevat teitن taisteluissa. Tنllن tavoin Hنn tنydellistنن siunauksensa teitن kohtaan, jotta olisitte Hنnelle alamaisia (muslimeja).
16|82|Mutta jos he kننntنvنt sinulle selkنnsن, niin et sinن (Muhammed) ole vastuussa muusta kuin sanoman julistamisesta.
16|83|He tunnustavat Jumalan siunauksen, mutta sitten he kieltنvنt sen, ja enin osa heistن on kiittنmنttضmiن.
16|84|Tulee pنivن, jolloin Me kutsumme esiin todistajan jokaisesta kansasta, ja silloin uskottomien ei sallita puhua, eikن heidنn sallita etsiن armahdusta.
16|85|Ja kun vننrintekijنt kohtaavat rangaistuksensa, he eivنt saa siihen mitننn lievitystن eikن heille myضnnetن armon aikaa.
16|86|Ja kun ne, jotka asettivat Jumalalle tasavertaisia, nنkevنt nنmن epنjumalat, he sanovat: »Oi Herra. Nنmن ovat epنjumaliamme, joita me Sinun sijaasi huusimme avuksemme.» Mutta nنmن vastaavat heille: »Te olette totisesti valehtelijoita.»
16|87|Ja tuona pنivنnن he tarjoutuvat alistumaan Jumalalle, ja mitن he taannoin kuvittelivat, hنipyy nyt heidنn silmistننn.
16|88|Niille, jotka valitsevat epنuskon ja estنvنt ihmisiن Jumalan tietن vaeltamasta, niille Me lisننmme tuskaa tuskan pننlle, koska he ovat pahaa tehneet.
16|89|Tulee pنivن, jolloin Me kutsumme jokaisesta kansasta, niiden omasta keskuudesta, todistajan heitن vastaan, ja senvuoksi Me asetamme sinutkin todistajaksi nنitن ihmisiن vastaan. Olemmehan lنhettنnyt sinulle Kirjan selitykseksi kaikkinaisiin asioihin sekن johdatukseksi ja armoksi ja ilosanomaksi alamaisille (muslimeille).
16|90|Totisesti, Jumala kنskee jakamaan oikeutta, tekemننn hyvنن ja harjoittamaan armeliaisuutta sukulaisianne kohtaan; ja Hنn kieltنن riettaudet, pahuuden ja kapinoimisen; Hنn kehoittaa teitن ottamaan vaarin.
16|91|Pitنkنن liittonne Jumalan kanssa, kun olette liiton tehneet, نlkننkن rikkoko valojanne, kun olette ne vahvistaneet; olettehan ottaneet Jumalan valvojaksenne. Totisesti, Jumala tietنن teidنn tekonne.
16|92|نlkننkن olko naisen kaltaisia, joka purki lankansa sنikeiksi kehrنttyننn sen ensin lujaksi. Te vannotte valojanne ikننnkuin puhdistuaksenne petollisuudesta omassa keskuudessanne puolueen pyrkiessن alistamaan toisen valtaansa. Jumala vain koettelee teitن tنllن tavoin, ja ylضsnousemuksen pنivنnن Hنn on selvittنvن teille sen, mistن kiistelitte.
16|93|Ja jos Jumala olisi niin halunnut, Hنn olisi totisesti luonut teidنt yhdeksi ainoaksi kansaksi, mutta Hنn sallii sen joutua kadotukseen, joka sitن mielii, ja Hنn antaa johdatuksensa sille, ken sitن toivoo. Totisesti, te olette kerran vastuussa siitن, mitن olette tehneet.
16|94|نlkنن vannoko valoja pettننksenne toisianne, ettei jalkanne liukastuisi seistyننn vankasti. Te saatte maistaa pahaa, koska olette estنneet toisia kulkemasta Jumalan tietن, ja teitن on kohtaava suuri rangaistus.
16|95|نlkنن myykض liittoanne Jumalan kanssa pilkkahintaan. Totisesti, se mikن teitن odottaa Jumalan luona, on parasta teille; jospa sen vain tietنisitte.
16|96|Se on katoavaista, mitن teillن on, mutta mitن Jumalalla on, se pysyy. Ja totisesti, lujina kestنneille Me maksamme palkan, parhaasta, mitن ovat tehneet.
16|97|Ken tahansa tekee hyvنن, olkoon hنn mies tai nainen, kun hنn samalla on uskovainen, hنnen Me totisesti annamme viettنن onnellista elنmنن, ja sellaisille Me maksamme palkan parhaasta, mitن ovat tehneet.
16|98|Kun siis luet Koraania, niin etsi Jumalan luota turvaa saatanaa, tuota karkoitettua, vastaan.
16|99|Totisesti, hنnellن ei ole mitننn valtaa uskovaisiin, sillن he luottavat Herraansa.
16|100|Saatanan valta ulottuu vain niihin, jotka tekevنt liiton hنnen kanssaan, ja niihin, jotka asettavat toisia jumalia Jumalan rinnalle.
16|101|Kun Me vaihdamme jonkun sنkeistضn toiseen - Jumala tietنن parhaiten, mitن Hنn ylhننltن lنhettنن - niin he sanovat: »Sinن olet pelkkن vننrentنjن.» Useimmat heistن ovat tietنmنttضmiن.
16|102|Sano: totisesti Pyhن Henki on tuonut sen ylhننltن Herraltasi vahvistaakseen uskovaisia sekن johdatukseksi ja ilosanomaksi kuuliaisille (muslimeille).
16|103|Tiedنmme perin hyvin, ettن he vastaavat: »Hنnen opettajansa on vain ihminen.» Heidنn tarkoittamansa miehen نidinkieli on muukalainen, mutta Koraani on selvنن arabiankieltن.
16|104|Totisesti, niille, jotka eivنt usko Jumalan merkkeihin, Hنn ei anna johdatustansa, vaan heille on varattu tuskallinen tuomio.
16|105|Vain valheita sepittنvنt ne, jotka eivنt usko Jumalan merkkeihin; he ovat valehtelijoita.
16|106|Niitن, jotka kieltنvنt Jumalan ensin Hنneen uskottuaan - emme tarkoita niitن, jotka siihen pakotetaan, vaikkakin heidنn sydنmensن pysyvنt uskossa, vaan niitن, jotka avaavat sydنmensن epنuskolle - niitن kohtaa Jumalan viha ja niitن kohtaa suuri rangaistus.
16|107|Tنmن tapahtuu sentنhden, ettن he rakastavat enemmنn tنmنn maailman elنmنن kuin tulevaa, ja koska Jumala ei anna johdatustansa uskottomille. 108. Nنmن ovat niitن, joiden sydنmet ja korvat ja silmنt Jumala on sinetضinyt, ja he ovat vنlinpitنmنttضmiن ihmisiن.
16|108|Nنmن ovat niitن, joiden sydنmet ja korvat ja silmنt Jumala on sinetضinyt, ja he ovat vنlinpitنmنttضmiن ihmisiن.
16|109|On epنilemنttن totta, ettن he tulevassa elنmنssن joutuvat kadotukseen.
16|110|Mutta totisesti, Herrasi on silloin oleva anteeksiantavainen, armollinen niitن kohtaan, jotka pakenivat kotoaan vainottuina ja jotka sitten taistelivat ja pysyivنt lujina.
16|111|Tulee pنivن, jolloin jokainen sielu saa puhua omasta puolestaan, jolloin jokaiselle sielulle maksetaan tنysin ansionsa mukaan, vننryyttن tekemنttن.
16|112|Ja Jumala asettaa tarkasteltavaksi sellaisen kaupungin kohtalon, joka eli rauhassa ja tyytyvنisyydessن ja nautti runsaita tuloja joka taholta, mutta oli kiittنmنtضn Jumalan siunauksesta, niin ettن Jumala rankaisi sitن nنlنllن ja kauhistuksella sen asujainten tekojen vuoksi.
16|113|Heille oli noussut lنhettilنs heidنn omasta keskuudestaan, mutta he pitivنt hنntن valehtelijana, ja siksi heitن kohtasi tuomio, koska he olivat vننrنmielisiن.
16|114|Syضkنن sitن, mitن Jumala on teille suonut, mikنli se on sallittua ja puhdasta, ja kiittنkنن Jumalan siunauksesta, jos Hنntن ainoata palvelette.
16|115|Jumala on ainoastaan kieltنnyt teitن syضmنstن itsestننn kuollutta, verta, sianlihaa sekن sellaista, mikن on teurastettu jonkun muun kuin Jumalan nimeen. Kuitenkin Jumala on anteeksiantavainen, armollinen sellaista kohtaan, joka on tehnyt vننrin hنdنn pakottamana himoitsematta ja ylittنmنttن sننdettyjن rajoja.
16|116|Ja kun kielenne ovat taipuvaiset valheeseen, نlkنن sanoko: »Tنmن on sallittua ja tuo on kiellettyن», sepittننksenne valhetta Jumalaa vastaan. Totisesti, niillن ei ole menestystن, jotka Jumalasta valheita sepittelevنt.
16|117|Lyhyen tuokion he saavat nauttia, ja sitten heitن kohtaa tuskallinen tuomio.
16|118|Ja juutalaisilta olemme kieltنnyt sen, mistن jo aikaisemmin sinulle mainitsimme; emmekن Me tehnyt heille vننryyttن, vaan he itse tekivنt itselleen vننryyttن.
16|119|Totisesti, Herrasi on anteeksiantavainen, armollinen niitن kohtaan, jotka tekevنt tietنmنttضmyydessننn pahaa, mutta sitten kننntyvنt ja tekevنt hyvنن.
16|120|Totisesti, Aabraham oli esikuvana ihmissuvulle, kuuliainen Jumalalle, eheن uskossaan eikن lukeutunut pakanoitten joukkoon.
16|121|Hنn oli kiitollinen Jumalan siunauksesta, ja Jumala valitsi hنnet ja johdatti hنnet oikealle tielle.
16|122|Me soimme hنnelle hyvنن jo tنssن maailmassa. Ja totisesti, tulevassa elنmنssن hنn on kuuluva vanhurskaiden joukkoon.
16|123|Sitten Me annoimme sinulle nنin kuuluvan kنskyn: »Seuraa sinنkin Aabrahamin uskoa, sillن hنn ei kuulunut pakanoihin.»
16|124|Sabatti mننrنttiin vain niille, jotka siitن kiistelevنt. Ja totisesti, ylضsnousemuksen pنivنnن Herrasi on ratkaiseva heidنn keskinنiset kiistansa.
16|125|Kutsu heitن Herrasi tielle viisaudella ja sopivilla kehoituksilla ja kumoa heidنn puheensa parhain keinoin. Totisesti Hنn, sinun Herrasi, parhaiten tuntee ne, jotka harhaantuvat Hنnen tieltننn, ja Hنn tuntee myضs parhaiten ne, jotka johdatuksessa vaeltavat.
16|126|Ja jos haluatte korvausta, niin perikنن se tappiotanne vastaavasti. Mutta jos kestنtte kنrsivنllisinن, niin se on parasta kنrsivنllisille.
16|127|Pysy siis kنrsivنllisenن, vaikkakin se on mahdollista vain Jumalan avulla. نlن murehdi heidنn tنhtensن, نlنkن kanna huolta heidنn juoniensa takia.
16|128|Totisesti, Jumala on niiden kanssa, jotka hartautta harjoittavat, ja niiden kanssa, jotka tekevنt hyvنن.
17|1|Kunnia olkoon Hنnelle, joka yضn aikana kuljetti palvelijansa pyhitetystن moskeijasta toiseen, kaukaiseen - jonka ympنristضn olemme siunanneet - jotta hنn saisi nنhdن joitakin tunnusmerkeistنmme. Totisesti, Hنn on kaikkikuuleva, kaikkinنkevن.
17|2|Ja Me annoimme Moosekselle Kirjan johdatukseksi Israelin lapsille ja lausuimme: »Minun sijaani نlkنن ottako ketننn muuta suojelijaa.
17|3|Te olette niiden jنlkelنisiن, jotka pelastimme Nooan kanssa. Hنn oli totisesti sangen kiitollinen palvelija.»
17|4|Kirjassa Me ilmoitimme tنmنn Israelin lapsille nنin sanoen: »Totisesti, te teette maan pننllن pahaa toistamiseen ja tulette perنti pضyhkeiksi.»
17|5|Kun tنyttyi ensimmنinen kahdesta mننrنajasta, Me lنhetimme teitن vastaan urhoolliset palvelijamme, ja he samosivat voitollisesti halki asutustenne. Ja tنmن oli varoitus, jonka oli pakko toteutua.
17|6|Senjنlkeen Me annoimme teille voiton heistن ja siunasimme teitن rakkaudella ja lapsilla sekن lisنsimme teidنn lukumننrننnne.
17|7|Jos teette hyvنن, niin teette sen itsellenne, ja jos teette pahaa, niin senkin teette itsellenne. Kun toisen varoituksen aika meni umpeen, niin tapahtui, ettن palvelijamme peittivنt kasvonne murheella, ja he tunkeutuivat moskeijaan kuten ensimmنisellنkin kerralla ja tuhosivat tنydellisesti kaiken, minkن lضysivنt.
17|8|Voi tapahtua, ettن Herranne armahtaa teitن, mutta jos kننnnytte pois, niin Me teemme samoin ja valmistamme helvetin uskottomien vankeuspaikaksi.
17|9|Totisesti, tنmن Koraani johtaa kaikkeen oikeaan, ja uskoville, jotka suorittavat hyviن tekoja, se sisنltنن ilosanoman, ettن heitن odottaa suuri palkinto.
17|10|Ja ettن Me niille, jotka eivنt usko tulevaan elنmننn, olemme valmistanut tuskallisen rangaistuksen.
17|11|Ihminen huutaa ylleen pahaa niin kuin hنn rukoilee hyvننkin; niin, ihminen pyrkii hنtikضimننn.
17|12|Me olemme sننtنnyt yضn ja pنivنn kahdeksi tunnusmerkiksi; yضn merkin me pyyhimme nنkymنttضmنksi ja saatamme pنivنn merkin tنyteen valoon, jotta voisitte etsiن Herranne luota ja tietنisitte vuosien kulun ja ajanlaskun. Kaikista asioista Me olemme antanut tنydellisen selityksen.
17|13|Jokaisen ihmisen kohtalon Me olemme sitonut hنnen kaulansa ympنri, ja ylضsnousemuksen pنivنnن Me tuomme hنnen eteensن kirjan, jonka hنn huomaa avatuksi.
17|14|Hنnelle lausutaan: »Lue omaa kirjaasi! Tنnن pنivنnن olet itse itsellesi riittنvن tilintekijن.»
17|15|Jos joku nauttii johdatusta, se tapahtuu vain hنnen omaa sieluansa varten, ja jos ken joutuu kadotukseen, sekin tapahtuu yksin hنnen sielunsa vahingoksi. Kukaan ei joudu kantamaan toisen kuormaa, emmekن Me rankaise ketننn, ennenkuin olemme lنhettنnyt sananjulistajan.
17|16|Ja kun haluamme tuhota jonkun kaupungin, annamme kنskyn sen hyvinvoiville asujamille. Mutta he eivنt tottele, jolloin tuomion sana kنy oikeutetuksi sitن kohtaan, ja Me tuhoamme sen perinpohjaisesti.
17|17|Miten monta sukupolvea Me olemmekaan hنvittنnyt Nooan jنlkeen! Herrasi tietنن kaikki palvelijainsa synnit, Hنn on kaikkinنkevن.
17|18|Kun joku havittelee katoavaista, Me joudutamme niitن hنnelle niinkuin tahdomme ja kenelle tahdomme. Senjنlkeen Me mننrننmme hنnet helvettiin, jonne hنn on joutuva hنpeنn peittنmنnن ja karkoitettuna.
17|19|Mutta ken toivoo tulevaa elنmنن ja ponnistelee sen saavuttamiseksi, kuten tuleekin, ollen samalla oikeauskoinen, hنn kuuluu niihin, joiden ponnistelut saavat palkkansa.
17|20|Kaikille - niin hyvin jنlkimmنisille kuin edellisille - Me ojennamme Herrasi lahjat, ja Herrasi lahjat ovat rajattomat.
17|21|Katso, miten Me korotamme muutamia toisten ylنpuolelle, ja tulevassa elنmنssن eroavaisuudet ja etuoikeudet ovat vielن suuremmat.
17|22|نlن ota toista jumalaa Jumalan rinnalle, muuten saatetaan sinut hنpeننn ja onnettomuuteen.
17|23|Ja Herrasi on mننrنnnyt, ettن palvelette yksin Hنntن, ja teidنn tulee tehdن hyvنن vanhemmillenne. Jos toinen heistن tahi molemmat saavuttavat korkean iنn sinun luonasi, نlن halveksi نlنkن soimaa heitن, vaan puhuttele heitن kunnioittavasti.
17|24|Ja myضtنtunnolla ojenna kنtesi heitن kohti ja lausu sنvyisنsti: »Oi Herra, ole laupias heille, sillن he kasvattivat minua, kun olin pieni.»
17|25|Herranne tietنن parhaiten, mitن sydنmiinne on kنtketty. Jos olette hyviن, niin totisesti Hنn silloin on anteeksiantavainen niitن kohtaan, jotka kننntyvنt (Hنnen puoleensa).
17|26|Tee sukulaisillesi oikeutta, samoin tarvitseville ja vaeltajille, mutta نlن antaudu tuhlailuun.
17|27|Totisesti, tuhlarit ovat saatanan veljiن, ja saatana on kiittنmنtضn Herraansa kohtaan.
17|28|Mutta jos kننnnyt pois heistن etsien Herrasi suosiota, jota itsellesi toivot, puhu heille kuitenkin lempeنsti.
17|29|نlن pidن kنttنsi sidottuna selkنsi taakse, mutta نlن myضskننn ojenna sitن tنyteen pituuteensa, muuten saat olla hنvنistynن (itaruudestasi) tai kضyhtyneenن (ylenpalttisuudestasi).
17|30|Totisesti, Herrasi suo palkan kenelle haluaa, ja Hنn myضs mittaa sen mننrنn. Totisesti, Hنn pitنن hyvنن lukua palvelijoistaan ja on kaikkinنkevن.
17|31|نlkنن surmatko lapsianne kضyhyyden pelosta. Me hankimme heille elatuksen kuten teillekin. Totisesti, heidنn surmaamisensa on inhottava synti.
17|32|نlkنن harjoittako haureutta, sillن sellainen on rivoa ja huonoa elنmنن.
17|33|نlkنن syyttن tappako ainoatakaan sielua, sillن Jumala on sen kieltنnyt, paitsi oikeuden nimessن. Ja jos joku on surmattu syyttضmنsti, niin Me annamme vallan hنnen sukulaiselleen, mutta نlkنن salliko tنmنn mennن liian pitkنlle verikostossaan; hنn on totisesti saava avun.
17|34|نlkنن ryhtykض orpojen perintضضn paitsi enentننksenne sitن, ennenkuin he tulevat tنysi~ikنisiksi. Tنyttنkنن sopimuksenne, sillن totisesti, te joudutte niistن tilille.
17|35|Ja mitatkaa tنydellن mitalla, kun mittaatte, ja punnitkaa oikeilla punnuksilla. Tنmن on parasta ja ajan pitkننn edullisinta.
17|36|نlkنن noudattako sellaista, mistن teillن ei ole tietoa. Totisesti, korva, silmن ja sydنn, kaikki ne joutuvat kerran tilinteolle.
17|37|نlن kulje maan pننllن kerskaillen. Totisesti, sinن et kykene leikkaamaan maata kahtia etkن kurkottautumaan vuorten huipuille.
17|38|Kaikki paha, mikن tنssن on kielletty, on vihattavaa Herrasi silmissن.
17|39|Nنmن kuuluvat niihin viisaisiin sanoihin, joita Herrasi on sinulle ilmoittanut. نlن aseta Jumalan rinnalle ketننn muuta jumalaa, muuten sinut hنvنistynن ja hylنttynن heitetننn helvettiin.
17|40|Olisiko Herranne valikoinut teille poikia ja ottanut Itse tyttنriن enkeleitten joukosta? Totisesti, te puhutte tضrkeitن sanoja.
17|41|Totisesti, Me olemme selittنnyt (asioita) monin tavoin tنssن Koraanissa, jotta ihmiset ne mieleensن painaisivat. Mutta se lisنن vain heidنn penseyttننn.
17|42|Sano; »Jos olisi ollut muitakin jumalia Hنnen ohellaan kuten he vنittنvنt - niin he olisivat lضytنneet tiensن Kaikkivaltiaan luokse.»
17|43|Kunnia olkoon Hنnelle yksin; suuressa korkeudessaan Hنn on kokonaan sen ylنpuolella, mitن he puhuvat.
17|44|Seitsemنn taivasta ja maa sekن kaikki, mitن niissن on, julistavat Hنnen kunniaansa. Eikن ole mitننn, mikن ei julistaisi Hنnen kunniaansa, mutta te ette kنsitن heidنn kunnioitustaan. Totisesti, Hنn on ylevنmielinen, anteeksiantava.
17|45|Ja kun esitنt julkisesti Koraania, me asetamme nنkymنttضmنn verhon sinun ja niiden vنlille, jotka eivنt usko tulevaan elنmننn.
17|46|Ja Me panemme peitteen heidنn sydنntensن pننlle, niin ettن he eivنt tajua sitن, ja teemme heidنt korviltansa kuuroiksi. Ja kun sinن muistutat Koraanin kautta, ettن Hنn on ainoa, he kننntنvنt selkنnsن ja rientنvنt pois.
17|47|Me tiedنmme parhaiten, miksi he kuuntelevat (Koraania), kun he kننntنvنt korvansa sinun puoleesi, ja kun he pitنvنt salaisia neuvottelujaan, ja kun vننrنmieliset sanovat: »Te seuraatte noituuden lumoissa olevaa miestن.»
17|48|Katso, kuinka he keksivنt sinusta vertauksia, ja siksi he joutuvat kadotukseen eivنtkن kykene lضytنmننn tietن.
17|49|Ja he sanovat: »Mitن, herنtetننnkض meidنt uuteen elنmننn senjنlkeen kuin olemme muuttuneet luiksi ja tomuksi?»
17|50|Vastaa: »Vaikkapa muuttuisitte kiviksi tahi raudaksi
17|51|taikka joksikin muuksi, mikن mielestنnne on kaikkein pahinta.» He sanovat jنlleen: »Kuka sitten herنttنن meidنt uudelleen eloon?» Vastaa: »Hنn, joka teidنt alussa loi.» Silloin he pudistelevat sinulle pننtننn ja sanovat: »Milloin tنmن tapahtuu?» Vastaa: »Se tapahtuu ehkن hyvinkin pian.»
17|52|Sinن pنivنnن Hنn on kutsuva teitن, ja te vastaatte ylistنen Hنntن ja luulette, ettن teidنn elنmنnne oli pysنhtynyt vain lyhyeksi ajaksi.
17|53|Ja sanokaa palvelijoilleni, ettن he puhuisivat niinkuin on parasta. Totisesti, saatana herنttنن riitaisuuksia heidنn keskuuteensa. Saatana on ihmissuvun ilmeinen vihollinen.
17|54|Herranne tuntee teidنt parhaiten. Hنn osoittaa teille armoansa, jos haluaa, ja Hنn voi panna teidنt kuritukseen, jos hyvنksi nنkee. Emme me ole lنhettنnyt sinua heidنn vartijakseen.
17|55|Herrasi tuntee myضs parhaiten ne, jotka ovat taivaassa ja maan pننllن. Ja totisesti, Me olemme korottanut muutamia profeettoja toisten ylنpuolelle ja annoimme Daavidille psalmit (kirjoituksen).
17|56|Sano: »Kutsukaa avuksenne niitن, joita kuvittelette Jumalan vertaisiksi: heillن ei ole valtaa poistaa teidنn vaivojanne eikن muuttaa niiden paikkaa.»
17|57|Ne, joita he kutsuvat avukseen, koettavat itse lنhestyن Herraansa, nنhdنkseen, kuka heistن olisi Hنntن lنhinnن. He halajavat Hنnen armoansa ja pelkننvنt Hنnen tuomiotansa. Totisesti, Herrasi tuomio on kammottava.
17|58|Ei ole ainoatakaan kaupunkia, jota emme tuhoaisi ennen ylضsnousemuksen pنivنن tahi jolle emme langettaisi ankaraa tuomiota. Tنmن on kirjoitettu Kirjassa.
17|59|Mikننn ei estن Meitن lنhettنmنstن merkkejن, mutta on totta, ettن muinoin elنneet kielsivنt ne. Ja Me annoimme Tamuudille naaraskameelin nنkyvنksi merkiksi, mutta he rننkkنsivنt sitن. Siksi Me lنhetنmme merkkejن vain varoitukseksi.
17|60|Muista, mitن Me sinulle lausuimme: »Totisesti, Herrallasi on ihmissuku vallassaan.» Ja ilmestyksen, jonka sinulle nنytimme, Me annoimme vain koetukseksi ihmisille, samoin kuin Koraanin kirotun puun. Ja Me varoitimme heitن, mutta se lisنن vain heidنn suurta kapinallisuuttaan.
17|61|Ja kun lausuimme enkeleille: »Kumartakaa ihmistن», niin he kumarsivat kaikki paitsi saatana. Hنn sanoi: »Tulisiko minun kumartua sellaisen edessن, jonka Sinن olet savesta luonut?»
17|62|Ja edelleen hنn lausui: »Sano minulle, hنntنkض Sinن enemmنn kunnioitat kuin minua? Totisesti, jos Sinن suot minulle aikaa ylضsnousemuksen pنivننn saakka, niin saatan turmioon hنnen jنlkelنisensن muutamia harvoja lukuunottamatta.»
17|63|Hنn vastasi: »Mene! Jos joku heistن sinua seuraa, on helvetti oleva palkkanne, ja se on riittنvن palkka.
17|64|Ja viettele ننnellنsi kenet heistن kykenet, ja kنy heidنn kimppuunsa sekن ratsu- ettن jalkavنkinesi, ole osallisena heidنn omaisuuteensa sekن heidنn lapsiinsa ja anna heille lupauksia.» Mutta saatana ei anna lupauksia muuten kuin pettننkseen.
17|65|»Mutta minun palvelijoihini sinulla totisesti ei ole mitننn kنskynvaltaa, ja Herrasi on riittنvن vartija.»
17|66|Kuka muu kuin Herra tyضntنن laivanne vesille etsiنksenne Hنnen armonantimiaan. Totisesti, Hنn on armollinen teitن kohtaan.
17|67|Ja kun onnettomuus kohtaa teitن merellن, niin silloin muut, joita avuksenne kutsutte, hنipyvنt silmistنnne paitsi Jumala. Mutta kun Hنn pelastaa teidنt maihin, niin te kننnnytte Hنnestن pois. Ihminen on perin kiittنmنtضn.
17|68|Oletteko varmoja, ettei Hنn anna maan haudata teitن alleen tai lنhetن teille hirmumyrskyن? Silloin ette lضydن itsellenne ketننn suojelijaa.
17|69|Tahi oletteko varmoja, ettei Hنn vie teitن joskus uudelleen merelle ja lنhetن vastaanne myrskytuulta ja hukuta teitن epنuskonne vuoksi? Silloin ette lضydن ketننn, joka puolestanne kostaisi Meille.
17|70|Totisesti, Me olemme saattanut ihmisen lapsia kunniaan ja antanut heille kulkuneuvoja sekن maalla ettن merellن. Ja olemme varustanut heidنt puhtaalla ravinnolla sekن asettanut heidنt useimpien muitten luotujen ylنpuolelle.
17|71|Tulee pنivن, jona kutsumme kaikki kansat johtajineen eteemme tilille. Ja silloin kukin, jolle on annettu oma kirjansa oikeaan kنteen, lukee kirjastaan, eikن heille tehdن vننryyttن hivenen vertaa.
17|72|Mutta ken on sokea tنssن elنmنssن, on sentakia sokea myضs tulevassa elنmنssن ja aivan harhaantunut oikealta tieltن.
17|73|Ja he olisivat halunneet houkutella sinua luopumaan siitن, mitن sinulle olimme ilmaissut, tarkoittaen ettن olisit keksinyt panetteluja Meitن vastaan, ja katso, siinن tapauksessa he olisivat ottaneet sinut lنheiseksi ystنvنkseen.
17|74|Totisesti, jos emme olisi sinua vahvistanut, olisit heidنn puoleensa vنhنn taipunutkin.
17|75|Silloin olisimme antanut sinun maistaa kaksinkertaisesti elنmنssن ja kaksinkertaisesti kuolemassa, etkن olisi silloin saanut ainoatakaan auttajaa Meitن vastaan.
17|76|He olisivat totisesti toivoneet sinun lankeavan, jotta olisivat sitten voineet karkoittaa sinut maasta, mutta siinن tapauksessa he itse eivنt olisi viipyneet kauankaan sinun jنlkeesi.
17|77|Tنllainen oli kنskymme, kun lنhetimme ennen sinua sanamme julistajia, ja sinun suhteesi eivنt kنskymme muutu.
17|78|Suorita rukouksesi, oi Muhammed, pنivنn noususta yضn pimeyteen saakka ja lue Koraania aamun koitteessa. Totisesti, ei aamuhartaus jنن kuulematta.
17|79|Ole valveilla osa yضstن; tنmن olkoon lisنtehtنvنsi. Ehkن Herrasi nostaa sinut kunniakkaaseen asemaan.
17|80|Ja sano: »Herra, salli minun kنydن sisنlle ja ulos aina totuuden tietن, ja suo minulle voimakasta apuasi.»
17|81|Ja sano vielن: »Totuus on tullut ja valhe on hنipynyt. Totisesti, valhe on tuomittu katoamaan.»
17|82|Ja Me lنhetنmme ylhننltن sellaista Koraanin sisنltضن, mikن on parannukseksi ja armoksi uskovaisille, mutta vain edistنن vننrنmielisten, hنviضtن.
17|83|Ja kun Me lنhetنmme siunauksemme jollekin ihmiselle, hنn kننntyy pois ja vetنytyy syrjننn, mutta kun hنntن kohtaa onnettomuus, hنn joutuu epنtoivoon.
17|84|Sano: »Jokainen toimii omalla tavallaan, mutta Herranne tietنن parhaiten, kuka on helpoimmin johdateltavissa oikealle tielle.»
17|85|He tekevنt sinulle myضskin kysymyksiن Hengen suhteen. Vastaa: »Henki lنhtee Herrani sanoista, mutta teille on annettu sangen vنhنn oikeata tietoa.»
17|86|Ja jos olisimme halunnut, olisimme totisesti voinut peruuttaa sen, minkن olimme sinulle ilmoittanut, etkن olisi silloin lضytنnyt ketننn, joka olisi sinua auttanut Meitن vastaan.
17|87|Mutta sait armon Herraltasi. Totisesti, suuri on Hنnen laupeutensa sinua kohtaan.
17|88|Sano: »Totisesti, vaikka kaikki ihmiset ja dzinnit yhdessن yrittنisivنt saada aikaan tنmنnkaltaisen Koraanin, niin he eivنt kykenisi siihen, vaikkapa auttaisivatkin toisiaan.»
17|89|Totisesti, Me olemme tنssن Koraanissa esittنnyt erilaisia vertauksia ihmisille, mutta useimmat kieltنytyvنt omaksumasta muuta kuin epنuskon.
17|90|Ja he sanovat: »Emme todellakaan usko sinuun, ellet saa lنhdettن suihkuamaan maasta;
17|91|tai ellet voi aikaansaada itsellesi puutarhaa palmupuineen ja viinikضynnضksineen ja anna jokien virrata sen halki;
17|92|tai ellet saa taivasta hajoamaan pننllemme, kuten uskot; tai ellet voi tuoda Jumalaa ja enkeleitن eteemme todistajiksi,
17|93|tai ellet hanki itsellesi kultaista taloa; tai ellet astu taivaaseen. Mutta emme usko taivaaseenastumiseesi, ellet ylhننltن lنhetن meille Kirjaa, jota saatamme lukea.» Vastaa heille: »Kunnia olkoon Herralle, olen vain ihmisolento, pelkkن lنhettilنs.»
17|94|Mikننn muu ei estن ihmisiن uskomasta - johdatuksen saatuaan - kuin se, ettن he sanovat: »Asettaako Jumala ihmisolennon lنhettilننksi?»
17|95|Vastaa: »Jos olisi sopivaa, ettن maan pننllن vaeltaisi enkeleitن, olisimme kyllن lنhettنnyt heille enkelin sanansaattajaksi.»
17|96|Sano edelleen: »Jumala on riittنvن todistaja minun puolestani teitن vastaan; totisesti, Hنn tietنن palvelijainsa asiat ja pitنن heitن silmنllن.»
17|97|Ja ken Jumalan johtoon alistuu, nauttii oikeata johdatusta, mutta ken on kadotuksen oma, hنnelle et lضydن muuta suojelijaa Jumalan asemesta. Ja ylضsnousemuksen pنivنnن Me kokoamme heidنt yhteen, ja he makaavat kasvoillaan, sokeina, mykkinن ja kuuroina. Heidنn asuntonsa on helvetti; joka kerran, kun sen tuli pienenee, Me lisننmme sen liekkiن.
17|98|Tنmن on heidنn palkkansa, koska he kielsivنt Meidنn merkkimme ja sanoivat: »Kuinka meidنt herنtettنisiin uuteen elنmننn senjنlkeen kuin olemme muuttuneet luiksi ja tomuksi?»
17|99|Eivنtkض he ole vielنkننn نlynneet, ettن Jumala, joka on luonut taivaat ja maan, kykenee myضs luomaan heidنn kaltaisiaan? Olemme myضs asettanut heille mننrنajan, josta ei ole epنilystن, mutta vننrنmieliset kieltنytyvنt omaksumasta muuta kuin epنuskonsa.
17|100|Sano: »Jos teillن olisi hallussanne Herrani armoaarteet, niin totisesti pitنisitte ne lukon takana pelosta, ettن ne ehtyisivنt. Ihminen on taipuvainen itaruuteen.»
17|101|Totisesti, Me annoimme Moosekselle yhdeksنn selvنن merkkiن. Kysykنن siis Israelin lapsilta, kun hنn saapui heidنn luokseen ja Farao sanoi hنnelle: »Mooses, minusta tuntuu totisesti siltن, ettن olet noiduttu.»
17|102|Hنn vastasi: »Totisesti, sinن tiedنt, ettei muu kuin taivaitten ja maan Herra ole lنhettنnyt nنitن merkkejن opastukseksi,ja minن uskon, Farao, ettن sinن kuulut kadotettujen joukkoon.»
17|103|Silloin Farao tahtoi ajaa heidنt maasta, mutta Me hukutimme hنnet ja kaikki hنnen mukanaan olleet.
17|104|Tنmنn jنlkeen Me sanoimme Israelin lapsille: »Asettukaa asumaan pyhننn maahan, ja kun tulevaisuuden lupaus tنytetننn, Me saatamme teidنt kaikki yhteen.»
17|105|Me olemme Koraanin lنhettنnyt ylhننltن totuuden sanomana, ja totuuden sanomana se on saapunut maan pننlle, ja Me olemme lنhettنnyt sinut vain ilosanoman tuojaksi ja varoittajaksi.
17|106|Ja tنmنn Koraanin Me olemme jakanut osiin, jotta vنhitellen lukisit sen ihmisille. Ja Me olemme jنrjestنnyt sen julistamisen siten, ettن se on osa osalta tullut ylhننltن.
17|107|Sano: »Voitte uskoa siihen tai olla uskomatta. Totisesti, ne, joille jo sitن ennen on annettu tieto, lankeavat kunnioituksesta kasvoilleen, kun kuulevat sitن luettavana
17|108|Ja he lausuvat: »Kunnia olkoon Herrallemme! Hنnen lupauksensa on totisesti tنyttyvن.»
17|109|Ja kyynelsilmin he lankeavat kasvoilleen, sillن se on lisنnnyt heidنn nضyryyttننn.
17|110|Sano: »Rukoilkaa Hنntن Jumalana tai rukoilkaa Hنntن armahtajana; millن nimellن Hنntن rukoillettekin, niin totta on, ettن kaikki hyvنt nimet kuuluvat Hنnelle. نlنkن rukoillessasi korota liiaksi ننntنsi نlنkن myضskننn laske sitن liian matalaksi, vaan koeta lضytنن keskitie nنiden vنliltن.»
17|111|Sano myضskin: »Kunnia ja ylistys Jumalalle, joka ei ole hankkinut itselleen lasta ja jolla ei valtasuuruudessaan ole ketننn tasavertaista. Ei Hنnellن myضskننn ole liittolaista alamaisten keskuudessa.» Julistakaa Hنnen suuruuttaan ylistنen.
18|1|Kaikki ylistys kuuluu Jumalalle, joka on palvelijalleen ylhننltن lنhettنnyt tنmنn Kirjan eikن ole pننstنnyt siihen minkننnlaista vilppiن.
18|2|Hنn on laatinut sen suorasukaiseksi, jotta se varoittaisi heitن Hنneltن tulevasta ankarasta rangaistuksesta, mutta myضs toisi ilosanoman uskovaisille, jotka harjoittavat hyviن tekoja, ettن heitن odottaa ihana palkka, josta he alati saavat nauttia.
18|3|Se on varoituksena myضs niille, jotka sanovat Jumalan hankkineen lapsen.
18|4|Heillن ei ole tietoa enempنن kuin heidنn esi-isillننnkننn.
18|5|Heidنn suustaan tulee arveluttavaa puhetta: heidنn sanansa ovat pelkkنن valhetta.
18|6|Ehkن sinن ahdistat itseنsi murehtimalla heidنn tنhtensن, jos he eivنt usko tنhنn Koraaniin.
18|7|Kaiken, mitن maan pننllن on, Me olemme luonut koristukseksi, koetellaksemme, kuka heistن on teoissaan etevin.
18|8|Totisesti, kaiken mitن maan pننllن on, Me muutamme autioksi erنmaaksi.
18|9|Arveletko sinن, ettن Luolassa asuneet sekن kirjoitustaulu ovat ihmemerkkejنmme?
18|10|Kun joukko nuoria miehiن pakeni Luolaan huutaen: »Herra, suo meille armosi ja osoita meille oikea suunta yrityksessنmme!»
18|11|niin Me ummistimme heidنn korvansa luolassa useiksi vuosiksi.
18|12|Sitten Me saatoimme heidنt ennalleen voidaksemme erottaa, kumpi kahdesta ryhmنstن osaisi paremmin arvioida siellن viettنmنnsن ajan pituuden.
18|13|Kerromme sinulle nyt totuudenmukaisesti, oi Muhammed, heidنn tarinansa. Totisesti, he olivat nuoria miehiن, jotka uskoivat Herraansa, ja me vahvistimme heitن johdatuksessa.
18|14|Ja Me vahvistimme heidنn sydنmiنnsن, kun he nousivat ja lausuivat: »Herramme on taivaitten ja maan Herra. Emme milloinkaan huuda avuksemme ketننn muuta jumalaa kuin Hنntن, sillن jos sellaista tekisimme, puhuisimme tضrkeنtن valhetta.
18|15|Kansamme on ottanut Jumalan rinnalle muita jumalia. Miksi he eivنt esitن heistن mitننn selvنن todistusta? Kuka onkaan vننrنmielisempi kuin se, joka sepittنن valheita Jumalasta?
18|16|Muistakaa, miten erkanitte heistن ja siitن, mitن he palvelivat Jumalan ohella. - Paetkaa siis luolaan, ja Jumala on osoittava teille armoansa ja antava yrityksenne menestyن.»
18|17|Olisit voinut nنhdن, miten aurinko noustessaan kننntyi oikealle heidنn luolastaan ja laskiessaan jنtti heidنt vasemmalle puolelleen. Ja he makasivat luolan onkalossa. Tنmن on erنs Jumalan merkeistن. Kenelle Jumala antaa johdatuksensa, hنn kulkee oikeata tietن, mutta ken on kadotettu, hنnelle et lضydن ketننn auttajaa, joka saisi hنnet oikealle tielle.
18|18|Voisit ehkن arvella, ettن he olivat valveilla, vaikka he nukkuivat, sillن Me annoimme heidنn kننntyن vuoroin oikealle, vuoroin vasemmalle kyljelleen, ja heidنn koiransa makasi kنpنlنt ojennettuina kynnyksellن. Jos sinن olisit katsahtanut heihin, olisit varmasti kننntynyt ympنri ja kiiruhtanut pois, ja mielesi olisi tنyttynyt pelolla heidنn tنhtensن.
18|19|Ja sitten Me herنtimme heidنt, jotta he olisivat voineet kysellن toisiltaan. Erنs heistن lausui: »Kauanko olette viipyneet tننllن?» He vastasivat: »Olemme viipyneet vain pنivنn tai osan siitن.» Toiset sanoivat: »Herranne tietنن parhaiten, miten kauan olette viipyneet, mutta lنhettنkنن joku joukostanne kaupunkiin mukanaan nنmن rahat. Hنn katsokoon, kenellن kaupungin asukkaista on puhtaimpia elintarpeita, ja tuokoon niistن osan tنnne. Mutta olkoon hنn varovainen نlkضضnkن mainitko teistن kenellekننn.
18|20|Sillن totisesti, jos he teidنt saavat valtaansa, he kivittنvنt teidنt kuoliaaksi tai pakottavat kننntymننn uskoonsa, ja silloin ette voi enنن koskaan tehdن hyvنن.»
18|21|Tنllن tavoin Me saatoimme ilmi heidنn asiansa, jotta ihmiset, jotka kiistelivنt keskenننn heistن, tietنisivنt, ettن Jumalan lupaus on tosi ja ettن viimeisen hetken tulemisesta ei ole epنilystن. He sanoivat: »Pystyttنkنن rakennus heidنn pننllensن! Heidنn Herransa tuntee heidنt parhaiten. »Ne, jotka olivat mننrننviن heidنn asioissansa, sanoivat: »Totisesti, me rakennamme moskeijan heidنn pننllensن.»
18|22|He sanovat nyt: »Kolme oli heitن (nukkujia), neljنs oli heidنn koiransa.» He sanovat myضs: »Viisi oli, kuudes oli heidنn koiransa.» He arvailevat nنkymنttضmiن asioita ja sanovat: »Seitsemنn oli, ja kahdeksas oli heidنn koiransa.» Sano: »Herrani tietنن parhaiten heidنn lukumننrنnsن, vain harvat tuntevat heidنt. نlن kiistele heidنn kanssansa niistن paitsi kenties pنtevنstن syystن, نlنkن keneltنkننn kysele heidنn asioitaan.
18|23|نlنkن puhu mistننn nنin: »Totisesti, tنmنn minن olen tekevن huomenna», lisننmنttن: »jos Jumala niin sallii.»
18|24|Ja milloin ikinن satut sen unohtamaan, niin muista Herraasi ja sano: »Ehkن Herra johdattaa minut tielle, joka on oikeampi kuin tنmن.»
18|25|Ja he viipyivنt luolassaan kolmesataa vuotta ja yhdeksنn lisنksi.
18|26|Sano: »Jumala tietنن parhaiten, miten kauan he viipyivنt. Hنnelle kuuluvat taivaitten ja maan salaisuudet. Kuinka oivallinen onkaan Hنnen nنkضnsن ja kuinka oivallinen Hنnen kuulonsa. Heillن ei ole ketننn suojelijaa paitsi Hنn, eikن kukaan tiedن Hنnen ratkaisuistaan.»
18|27|Lue heille, mitن sinulle on ilmoitettu Herrasi kirjasta. Hنnen sanaansa ei voida muuttaa, etkن sinن paitsi Hنntن lضydن mitننn turvaa.
18|28|Ole sنvyisن niitن kohtaan, jotka aamuin ja illoin rukoilevat Herraansa halaten Hنnen lنheisyyttننn. نlkضضt silmنsi kننntykض pois heistن himoitessaan tنmنn maallisen elنmنn koreuksia. نlن myضskننn tottele sitن, jonka sydنmen Me olemme sulkenut Meitن ajattelemasta, joka on kulkenut himojensa teitن ja jonka pahatteot ylittنvنt kaikki rajat.
18|29|Sano: »Totuus on tullut Herraltanne; ken tahansa sitن haluaa uskoa, hنn uskokoon, ja ken tahansa tahtoo epنillن, antakaa hنnen epنillن. Totisesti, vننrنmielisiن varten Me olemme valmistanut tulen, joka aitauksena heidنt ympنrضi. Ja jos he rukoilevat apua, niin he avukseen saavat vettن, joka on kuin sulaa vaskea ja polttaa heidنn kasvonsa. Kauhea on heidنn juomansa ja surkea heidنn leposijansa.
18|30|Mutta mitن niihin tulee, jotka uskovat ja harjoittavat hyvنntekevنisyyttن, niin me totisesti emme haaskaa sen palkkaa, joka hyvنن tekee.
18|31|Heitن varten ovat autuaat puutarhat, joissa joet virtaavat. Siellن he saavat kantaa kultaisia rannerenkaita ja ovat puettuna vihreihin vaippoihin, jotka ovat hienoa ja paksua silkkiن, ja he istuvat valtaistuimella. Oivallinen on heidنn palkkansa ja mitن ihanin heidنn leposijansa.
18|32|Esitن heille vertaus kahdesta miehestن: Me olimme antanut toiselle heistن kaksi viinitarhaa, joita taatelipalmut ympنrضivنt, ja niiden vنlille sijoitimme vihreitن vainioita.
18|33|Kumpikin puutarha tuotti hedelmنnsن, eikن siellن ollut mitننn vajavaista. Ja puutarhojen uomiin Me johdimme virran.
18|34|Ja niiden omistajalla oli sadonkorjuun aika. Ja hنn lausui naapurilleen keskustellessaan hنnen kanssaan: »Totisesti, minulla on enemmنn rikkautta kuin sinulla ja olen kunnioitetumpi ihmisten keskuudessa.»
18|35|Ja hنn astui puutarhaansa vننrنmielisyys sydنmessننn. Hنn sanoi: »En usko, ettن tنmن milloinkaan hنviنن,
18|36|enkن myضskننn, ettن viimeinen Hetki koskaan tulee. Mutta jos minun kuitenkin on palattava Herrani luo, olen varmasti lضytنvن paremman paikan kuin tنmن.»
18|37|Hنnen naapurinsa, joka keskusteli hنnen kanssaan, vastasi: »Etkض usko Hنntن, joka sinut loi tomusta ja sitten siemenestن ja muovaili sinut tنydelliseksi ihmiseksi?
18|38|Minن pidنn Hنntن Herranani enkن aseta ketننn muuta Hنnen rinnalleen.
18|39|Ja miksi et sanonut astuessasi puutarhaasi: (tapahtukoon) mitن Jumala tahtoo. Ilman Hنnen apuaan minulla ei ole mitننn voimaa. Jos arvelet minun olevan kضyhemmنn mitن rikkauteen ja lapsiin tulee,
18|40|niin voi kنydن niin, ettن Herrani antaa minulle parempaa kuin sinun puutarhasi ja lنhettنن tulen taivaasta sen tuhoksi, niin ettن se tulee erنmaaksi, jossa ei kasva mitننn.
18|41|Tai Hنn voi kuivata sen veden, niin ettet saa sitن mistننn.»
18|42|Niinpن tuhoutuikin hنnen hedelmنsatonsa, ja hنn vننnteli kنsiننn ajatellessaan, mitن kaikkea hنn siihen oli kuluttanut; myضs puut runkoineen sortuivat maahan, ja hنn sanoi: »Voi, jospa en olisi asettanut ketننn Herrani rinnalle.»
18|43|Eikن ollut joukkoa, joka Jumalasta riippumatta olisi hنntن auttanut, eikن hنn apua saanut.
18|44|Katso, apu tulee totuuden Jumalalta: Hنn on paras palkitsemisessa ja Hنn antaa parhaan lopun.
18|45|Esitن heille myضs vertaus tنmنn maailman elنmنstن! Se on kuin sade, jonka Me taivaasta alas lنhetنmme, niin ettن se imeytyy maan kasveihin, mutta sitten kaikki kuivuu korsiksi, jotka tuuli puhaltaa hajalleen. Jumala on vنkevن yli kaiken.
18|46|Rikkaus ja lapset ovat tنmنn maailman aarteita, mutta jatkuvat hyvنt teot antavat Herrasi edessن paremman palkkion ja toivon.
18|47|Ja tulee pنivن, jolloin Me saatamme vuoret siirtymننn ja jolloin nنet maan autiona tasankona, ja silloin Me kokoamme heidنt yhteen, emmekن ketننn heistن unohda.
18|48|Ja heidنt asetetaan jنrjestynein rivein seisomaan Herrasi eteen, ja Me sanomme heille: »Totisesti, nyt tulette eteemme samanlaisina, joiksi Me teidنt alussa loimme, mutta te kuvittelitte, ettemme milloinkaan asettaisi teille mننrنaikaan
18|49|Ja sitten otetaan esille kirja, ja sinن nنet syntisten pelkننvنn sitن, mitن se sisنltنن. Ja he sanovat: »Voi meitن, millainen kirja tنmن onkaan! Siinن ei ole unohdettu pientن eikن suurta, vaan kaikki on siihen merkitty.» Ja silmiensن edessن he nنkevنt kaiken, mitن ovat tehneet. Herrasi ei tee vننryyttن kenellekننn.
18|50|Kun Me lausuimme enkeleille: »Kumartakaa ihmistن, niin he kumartuivat kaikki paitsi saatana. Hنn oli dzinni ja siksi tottelematon Herransa kنskylle. Otatteko siis hنnet ja hنnen jنlkelنisensن suojelijoiksenne mieluummin kuin Minut? He ovat teidنn vihollisianne. Onneton on tنmن vaihdos vننrنmielisille.
18|51|En kutsunut heitن todistajina lنsnنolemaan taivaita ja maata luodessani enkن heitن itseنnsنkننn luodessani. En myضskننn kutsunut kansan viettelijضitن ojentamaan minulle auttavaa kنttنnsن.
18|52|Ja kun se pنivن tulee, jolloin Hنn sanoo: »Kutsukaa nyt niitن, joita kuvittelette vertaisikseni!» ja he kutsuvat, niin nنmن eivنt heille vastaa, koska Me nostamme kuolettavan vihan heidنn vنlillensن.
18|53|Syntiset nنkevنt tulen ja tietنvنt, ettن heidنt syضstننn siihen, eivنtkن he lضydن paikkaa, minne pelastautua.
18|54|Ja totisesti, tنssن Koraanissa Me olemme ihmissuvulle erilaisin vertauksin selittنnyt kaiken, mutta ihminen on luotujen joukossa suurin kiistelijن.
18|55|Mikننn ei estن ihmisiن uskomasta, saatuaan johdatuksen, eikن anomasta anteeksiantoa Herraltansa ennen kuin muinaisten kansojen kohtalo toistuu heillekin ja tuskantuomio lankeaa heille heidنn silmiensن edessن.
18|56|Emme Me lنhettilنitن muuta varten lنhettنnyt kuin ilosanomain tuojiksi ja varoittajiksi, mutta epنuskoon antautuneet kiistelevنt valheellisin puhein vننrentننkseen siten totuuden. Ja he pitنvنt Minun merkkejنni ja heidنn varoittamistaan leikkinن.
18|57|Kuka on vننrنmielisempi kuin se, joka kننntyy pois, kun hنntن muistutetaan Herransa merkeistن, ja unohtaa, mitن hنnen kaksi kنttنnsن ovat tehneet? Totisesti, Me olemme pannut verhot heidنn sydنntensن ylle, jotta he eivنt sitن ymmنrtنisi, ja olemme sulkenut heidنn korvansa. Ja jos sinن kutsut heitن oikealle tielle, he eivنt konsanaan anna itseنnsن opastaa.
18|58|Herrasi on kaikkein anteeksiantavaisin, laupeuden haltija. Jos Hنn olisi kنynyt heihin kنsiksi heidنn tekojensa mukaan, Hنn olisi jouduttanut heidنn tuomiotaan. Mutta heille on mننrنtty hetkensن, jota he eivنt kykene vنlttنmننn.
18|59|Ja kun Me hنvitimme ne kaupungit, joiden asukkaat olivat tehneet syntiن, se tapahtui siksi, ettن olimme mننrنnnyt niiden hنvityksen hetken.
18|60|Ja Mooses lausui nuorelle palvelijalleen: »En pysنhdy ennen kuin saavutan kahden meren yhtymiskohdan, vaikka saisin kulkea vuosikausia.»
18|61|Mutta kun he saavuttivat yhtymiskohdan, he unohtivat kalansa, niin ettن se lضysi tiensن mereen aukon kautta.
18|62|Kun he sitten olivat pننsseet siitن ohi, Mooses lausui palvelijalleen: »Ota esille aamiaisemme; totisesti, me olemme rasittuneet matkallamme.»
18|63|Palvelija vastasi: »Huomasitko mitننn, kun lepنsimme kalliolla? Minن unohdin sinne kalan, eikن kukaan muu kuin saatana saanut minua unohtamaan sitن, ja se lضysi tiensن mereen perin ihmeellisellن tavalla.»
18|64|Mooses sanoi: »Tuolla on paikka, jota etsimme.» Sitten he palasivat takaisin seuraten jنlkiننn.
18|65|Perillن he tapasivat erننn palvelijamme, jolle Me olimme osoittanut armoamme ja jolle olimme opettanut omaa viisauttamme.
18|66|Mooses sanoi hنnelle: »Saanko minن seurata sinua sillن ehdolla, ettن opetat minulle sellaista, mitن itsellesi on opetettu Oikeasta Tiestن?»
18|67|Hنn vastasi: »Totisesti, sinن et kykene pysymننn kنrsivنllisenن minun kanssani.
18|68|Ja miten voisitkaan olla kنrsivنllinen asioissa, joita sinun tietنmykseni ei kنsitن?»
18|69|Mooses lausui: »Tulet kyllن huomaamaan, ettن minن, jos Jumala niin sallii, pysyn kنrsivنllisenن enkن ole sinulle tottelematon missننn asiassa.»
18|70|Hنn vastasi: »Jos siis minua seuraat, نlن kysele minulta mitننn, ennen kuin minن siitن sinulle puhun.»
18|71|Sitten he kulkivat tietننn, kunnes astuivat erننseen veneeseen, johon hنn teki reiنn. Mooses kysyi: »Teetkض siihen reiنn hukuttaaksesi sen matkustajat? Totisesti, oletpa menetellyt perin omituisesti.»
18|72|Toinen vastasi: »Enkض sinulle sanonut, ettet kykenisi tyynesti kestنmننn minun rinnallani?»
18|73|Mooses sanoi: »نlن soimaa minua siitن, minkن unohdin, نlنkن tee taakkaani minulle liian vaikeaksi.»
18|74|Sitten he jatkoivat matkaansa, kunnes kohtasivat pojan, jonka hنn surmasi. Mooses sanoi: »Oletko surmannut viattoman henkilضn, joka ei ole ketننn tappanut? Totisesti, olet tehnyt pahan tyضn.»
18|75|Hنn vastasi: »Enkض sinulle sanonut, ettet kykenisi tyynesti kestنmننn minun rinnallani?»
18|76|Mooses sanoi: »Jos minن tنmنn jنlkeen sinulta vielن jotakin kyselen, نlن minua enنن opasta. Olet saanut minulta riittنvنn anteeksipyynnضn.»
18|77|Sitten he jatkoivat matkaansa, kunnes saapuivat erننn kaupungin asukkaitten luokse ja pyysivنt heiltن ruokaa, mutta nنmن kieltنytyivنt ottamasta heitن vieraakseen. Silloin he tapasivat kaupungissa muurin, joka oli sortumaisillaan, ja he korjasivat sen tukevaksi. Mooses lausui: »Jos olisit tahtonut, olisit saanut siitن tyضpalkan.»
18|78|Toinen vastasi: »Tنssن tulee meille ero. Annan nyt sinulle selityksen siitن, mitن et kyennyt odottamaan.
18|79|Vene kuului kضyhille ihmisille, jotka raatavat merellن. Minن halusin vioittaa sen, koska heitن ahdisti kuningas, joka vنkivalloin otti haltuunsa kaikki veneet.
18|80|Pojalla taas oli uskovaiset vanhemmat, ja me estimme hنnet tekemنstن heille vنkivaltaa kapinallisuudessaan ja uskottomuudessaan.
18|81|Samalla me toivoimme, ettن heidنn Herransa antaisi heille hنnen asemestaan pojan, joka olisi viattomampi ja lنhempنnن armoa.
18|82|Muuri kuuluu kahdelle kaupungin orvolle pojalle. Muurin juurella on aarre heitن varten, ja heidنn isنnsن oli hyvن mies. Herrasi tahtoi, ettن he ensin tulisivat tنysi-ikنisiksi ja sitten ottaisivat aarteen Herrasi armona. Enkن minن tehnyt tنtن kaikkea omasta aloitteestani: tنmن on selitys siihen, mitن sinن et kyennyt odottamaan.»
18|83|Ihmiset kyselevنt sinulta myضs tietoja Kaksisarvisesta. Sano: »Olen kertova teille jotakin hنnestن.»
18|84|Totisesti, Me perustimme hنnen maallisen valtansa ja annoimme hنnelle kaikkia apuneuveja.
18|85|Hنn eteni yhtن suuntaa, kunnes saapui sinne, missن aurinko laskee, ja
18|86|nنki sen laskevan kuumaan lنhteeseen, ja hنn tapasi lنhistضllن ihmisiن.
18|87|Me lausuimme: »Oi Kaksisarvinen. Sinن voit tuottaa heille kنrsimyksiن tai saatat lضytنن jotakin hyvنن heistن.» Hنn vastasi: »Sitن me kuritamme, joka on vننrنmielinen, ja sitten lنhetنmme hنnet takaisin Herransa luokse, niin ettن Hنn voi rangaista hنntن ankaralla kنrsimyksellن.
18|88|Mutta sitن, joka uskoo ja tekee hyvنن, odottaa runsas palkka, ja lempeنllن ننnellن Me annamme hنnelle kنskymme.»
18|89|Sitten hنn kulki toista suuntaa,
18|90|kunnes saapui paikkaan, jossa aurinko nousee, ja huomasi sen nousevan ihmisten yli, joille Me emme ollut antanut mitننn varjosuojaa auringon puolelle.
18|91|Nنin oli asia. Je Me tiesimme tنydellisesti, miten hنnen laitansa oli.
18|92|Sitten hنn kulki vielن yhtن suuntaa, kunnes saapui kahden kalliomuurin vنliseen laaksoon ja
18|93|tapasi nنiden vuorten takana ihmisiن, jotka saattoivat tuskin ymmنrtنن ainoatakaan sanaa.
18|94|He sanoivat: »Oi Kaksisarvinen, totisesti, Goog ja Maagog levittنvنt pahaa maan pننllن; onko meidنn suoritettava sinulle veroa sillن ehdolla, ettن rakennat muurin heidنn ja meidنn vنlillemme?»
18|95|Hنn vastasi: »Se (valtakunta veroineen), minkن Herrani on minulle perustanut, on minulle paras, joten riittنن, kun autatte minua tyضvoimalla, niin ettن voin rakentaa lujan muurin teidنn ja heidنn vنlilleen.
18|96|Tuokaa minulle rautamضhkنleitن.» (Niitن tuotiin) kunnes hنn oli tنyttنnyt kummankin vuoren vنlissن olevan solan. Hنn sanoi: »Puhaltakaa!» He puhalsivat, kunnes rauta hehkui kuin tuli. Sitten hنn sanoi: »Tuokaa nyt minulle sulaa kuparia, jotta voin valaa sen kaiken yli.»
18|97|Silloin he (maahantunkijat) eivنt pystyneet kiipeنmننn sen ylitse eivنtkن kaivautumaan alitse.
18|98|Hنn sanoi vielن: »Tنmن on Herrani suoma armo, mutta kun Herrani lupaus kنy toteen, silloin Hنn on murentava sen maan tomuksi, sillن Herrani lupaus on tosi.»
18|99|Ja sinن pنivنnن Me annamme joidenkuiden heistن tضrmنtن toisia vastaan. Silloin puhalletaan pasuunoihin ja Me kokoamme heidنt kaikki yhteen.
18|100|Ja sinن pنivنnن Me avaamme helvetin kauhistuttavana nنkynن uskottomille.
18|101|Heidنn silmنnsن olivat verhotut Minun varoituksiltani, eivنtkن he myضskننn voineet niitن kuulla.
18|102|Luulevatko uskottomat, ettن he voivat suojelijoikseen ottaa palvelijoitani Minun sijastani? Totisesti, Me olemme valmistanut helvetin uskottomien asuinpaikaksi.
18|103|Sano: »Ilmoitanko teille, ketkن tekojensa vuoksi joutuvat pahimmin hنviضlle?»
18|104|Ne ovat niitن, joiden ponnistelut tنmنn maailman elنmنssن ovat menneet hukkaan, vaikka he luulevat tekevنnsن hyvنن.
18|105|Ne ovat niitن, jotka eivنt usko Herransa merkkeihin eivنtkن Hنnen tulemiseensa. Siksi ovat myضs heidنn tekonsa mitنttضmiن, niin ettن Me emme niitن vaa'assa punnitse ylضsnousemuksen pنivنnن.
18|106|Senvuoksi heidنn palkkansa on oleva helvetti, koska he olivat uskottomia ja koska he pitivنt Minun merkkejنni ja lنhettilنitنni pilkkana.
18|107|Totisesti, niiden asuinpaikoiksi, jotka uskovat ja jotka suorittavat hyviن tekoja, tulevat autuaat puutarhat.
18|108|Siellن he saavat alati asua eivنtkن halua paikkaansa vaihtaa.
18|109|Sano: »Jos meri muuttuisi musteeksi Herrani sanojen kirjoittamista varten, niin totisesti, meri tyhjenisi ennen kuin Herrani sanat loppuisivat, vielنpن vaikka lisنisimme siihen toisen yhtن suuren meren.»
18|110|Sano edelleen: »Minن olen ainoastaan teidنn kaltaisenne ihmisolento, mutta minulle on ilmoitettu, ettن teidنn Jumalanne on Yksi Jumala. Ken tahansa siis toivoo kohtaavansa Herransa, suorittakoon hyviن tekoja نlkضضnkن ketننn muuta palvoko niinkuin Herraansa.»
19|1|Kaaf, Haa, Jaa, Ain, Saad.
19|2|Tنmن on muistutus Herrasi laupeudesta palvelijaansa Sakariaa kohtaan,
19|3|kun hنn salassa huokasi Herrallensa.
19|4|Hنn lausui: »Herrani, totisesti minun ruumiini luut ovat heikentyneet ja ikنni vuoksi minun pننssنni vنlkkyvنt harmaat hiukset, mutta milloinkaan ei onni ole minua pettنnyt rukoillessani Sinua, oi Herrani.
19|5|Minن pelkننn sukulaisiani, jotka tulevat perijضikseni; onhan vaimoni hedelmنtضn; sentنhden lهhjoita minulle jنlkelنinen,
19|6|joka perisi minut ja myضskin Jaakobin lapset, ja oi Herrani, tee hنnestن Sinulle mieluisa.»
19|7|Oi Sakarias, totisesti, Me ilmoitamme sinulle ilosanoman pojasta, jonka nimi olkoon Johannes. Emme ole vielن luonut ketننn sen nimistن.
19|8|Hنn sanoi: »Herra, kuinka minن voin saada pojan, kun vaimoni on hedelmنtضn ja itseni on korkea ikن jo heikentنnyt?»
19|9|Jumala vastasi: »Niin tapahtuu, sanoo Herrasi, se on helppo asia Minulle. Olenhan jo aikaisemmin luonut sinut tyhjنstن.»
19|10|Hنn sanoi: »Herra, anna minulle jokin tunnusmerkki!» Jumala lausui: »Se olkoon sinulle merkiksi, ettet voi kolmeen vuorokauteen puhua ihmisille mitننn, vaikka olet aivan terve.»
19|11|Senjنlkeen hنn astui ulos rukouskammiosta kansansa eteen ja puhui kansalleen merkkien avulla: »Julistakaa Hنnen kunniaansa aamuin ja illoin.»
19|12|Ja hنnen pojalleen sanottiin: »Oi Johannes, ota Kirja vastaan halukkaasti!» ja Me annoimme Hنnelle viisautta, kun hنn oli vielن lapsi.
19|13|Annoimme hنnelle myضs innoitusta ja viattomuutta omastamme, ja hنn kunnioitti vanhempiaan
19|14|ja oli hyvن heitن kohtaan. Hنn ei ollut kapinallinen eikن tottelematon.
19|15|Rauha olkoon hنnelle sinن pنivنnن, jolloin hنn syntyi, ja sinن pنivنnن, jolloin hنn kuolee, sekن sinن pنivنnن, jolloin hنnet herنtetننn kuolleista.
19|16|Mainitse Kirjassa myضs Mariasta: Hنn lنhti perheensن luota yksinنiseen paikkaan idنssن.
19|17|Ja hنn otti hunnun, joka verhosi hنnet heidنn katseiltaan. Senjنlkeen Me lنhetimme henkemme hنnen luokseen, ja se ilmestyi hنnelle aivan kuin ihmisolento.
19|18|Maria lausui: »Totisesti, minن etsin sinua vastaan turvaa laupeimpaan (Jumalaan) luottaen, jos olet hurskas.»
19|19|Hنn vastasi: »Minن olen vain Herrasi lنhettilنs ja tuon sinulle viattoman pojan.»
19|20|Maria sanoi: »Kuinka minن voisin saada pojan, kun kukaan ihminen ei ole minuun koskenut enkن ole siveetضn?»
19|21|Hنn vastasi: »Nنin sanoo Herrasi: 'Se on helppo asia Minulle, ja se on oleva merkkinن ihmissuvulle ja armonosoituksena Meiltن; onhan asia jo ratkaistu.'»
19|22|Silloin Maria vastaanotti hنnen lupauksensa ja siirtyi kauas syrjنiseen paikkaan.
19|23|Sitten synnytystuskat pakottivat hنnet nojautumaan taatelipalmun runkoon. Hنn lausui: »Voi, kun olisin kuollut ennen tنtن ja minut olisi kokonaan unohdettu.»
19|24|Silloin ننni hنnen altaan kutsui hنntن ja sanoi: »نlن murehdi, totisesti Herrasi on asettanut lنhteen jalkojesi juureen.
19|25|Ravista palmun runkoa, niin sinulle putoilee kypsiن taateleita.
19|26|Sentنhden syض ja juo ja kirkastukoon silmنsi. Ja jos nنet jonkun ihmisen, niin sano hنnelle: »Totisesti, minن olen Laupeimmalle luvannut paastota enkن siis voi puhua tنnننn kenenkننn ihmisolennon kanssa.»
19|27|Sitten hنn palasi kansansa luokse kantaen lastaan. He huudahtivat: »Oi Maria, totisesti sinن olet tehnyt sangen pahasti.
19|28|Oi Aaronin sisar, sinun isنsi ei ollut kelvoton mies eikن نitisi huono nainen.»
19|29|Mutta hنn vain osoitti lastaan. He sanoivat: »Kuinka voisimme puhua sellaiselle, joka on vielن kehdossa oleva lapsi?»
19|30|Poika vastasi: »Totisesti, minن olen Jumalan palvelija. Hنn on antanut minulle Kirjan ja Hنn on tehnyt minut profeetaksi.
19|31|Hنn antaa minulle siunauksensa missن tahansa olenkin, ja Hنn on mننrنnnyt minun tehtنvنkseni rukoilemisen ja almut niin kauan kuin elنn.
19|32|(Hنn on luonut minut) hyvنksi نitiنni kohtaan, eikن Hنn ole tehnyt minua kapinalliseksi, onnettomaksi.
19|33|Rauha yllنni sinن pنivنnن, jolloin synnyin, sinن pنivنnن, jolloin kuolen sekن sinن pنivنnن, jolloin minut herنtetننn kuolleista.»
19|34|Tنllainen on Jeesus, Marian poika. Tنmن on tosi sanoma, josta he kuitenkin kiistelevنt.
19|35|Jumalan ei ole soveliasta hankkia itselleen poikaa; kunnia olkoon Hنnelle! Kun Hنn pننttنن jonkin asian, Hنnen tarvitsee vain sanoa: »Tapahtukoon!» ja se tapahtuu.
19|36|Totisesti, Jumala on minun Herrani ja myضskin teidنn Herranne; palvelkaa siis Hنntن; tنmن on oikea tie.»
19|37|Mutta lahkolaiset olivat keskenننn erimielisiن; voi uskottomia, kun viimeinen pنivن heidنt kohtaa!
19|38|Kuinka hyvin he kuulevatkaan ja nنkevنt sinن pنivنnن, jolloin he astuvat eteemme! Mutta tنnن pنivنnن vننrنmieliset ovat vielن suuren harhan vallassa.
19|39|Varoita heitن murheen pنivنstن, jolloin asia on jo ratkaistu, koska he ovat vنlinpitنmنttضmiن ja epنuskoisia.
19|40|Totisesti, Me perimme maan ja kaikki, jotka siinن ovat. Ja Meidنn luoksemme on heidنn palattava.
19|41|Mainitse Kirjassa myضs Aabrahamista. Hنn oli vanhurskas mies sekن profeetta.
19|42|Hنn lausui isنlleen: »Oi isنni, miksi palvelet sellaista, joka ei kuule eikن nنe eikن kykene vنhننkننn sinua auttamaan?
19|43|Oi isنni, totisesti minulle on suotu tietoa, jota sinن et ole saanut, sentنhden seuraa minua, minن olen johdattava sinut oikealle tielle.
19|44|Oi isنni, نlن palvele saatanaa. Totisesti, saatana on tottelematon Laupeimmalle.
19|45|Oi isنni, minن pelkننn, ettن Laupeimman kuritus on sinua kohtaava ja ettن sinusta tulee saatanan liittolainen.»
19|46|Hنn vastasi: »Oletko luopunut minun jumalistani, oi Aabraham? Totisesti, ellet muuta mieltنsi, niin minن olen kivittنvن sinut kuoliaaksi. Poistu luotani pitkنksi aikaa.»
19|47|Aabraham sanoi: »Rauha olkoon sinulle. Olen rukoileva sinulle Herraltani anteeksiantoa. Totisesti, Hنn on lempeن minua kohtaan.
19|48|Mutta minن luovun sinusta ja siitن, mitن sinن rukoilet Jumalan asemesta. Minن olen rukoileva Herraani ja ehkنpن en ole suotta vetoava Herraan.»
19|49|Kun hنn oli vaeltanut pois heidنn luotaan ja hylنnnyt sen, mitن he palvelivat, Me annoimme hنnelle lisakin ja Jaakobin ja teimme kummastakin profeetan.
19|50|Ja Me soimme heille armoamme ja teimme heistن kuuluisia miehiن, totuuden julistajia.
19|51|Mainitse Kirjassa myضs Mooseksesta. Totisesti, hنn kuului valittujen joukkoon ja hنn oli myضs lنhettilنs ja profeetta.
19|52|Me kutsuimme hنnet vuoren oikealta puolelta ja sallimme hنnen lنheltن puhutella Itseنmme.
19|53|Ja armossamme Me teimme hنnen veljestننn Aaronista profeetan.
19|54|Muista Kirjassa myضs Ismaelia. Totisesti, hنn oli lupaukselle uskollinen, ja hنn oli myضs lنhettilنs ja profeetta.
19|55|Hنn mننrنsi perheensن rukoilemaan ja antamaan almuja ja hنn oli Herrallensa mieluinen.
19|56|Muista Kirjassa myضs Idrisiن. Totisesti, hنn oli uskollinen ja hنnkin oli profeetta.
19|57|Ja Me ylensimme hنnet korkeaan asemaan.
19|58|Nنmن kaikki olivat niitن, joille Me annoimme siunauksemme. He olivat profeettoja Aadamin jنlkelنisten joukossa ja niiden, jotka pelastimme Nooan mukana. Samoin Aabrahamin ja Ismaelin jنlkelنisten joukossa sekن niiden, joille olemme antanut johdatuksen ja jotka olemme valinnut. Kun heille lueteltiin laupeimman Jumalan tunnusmerkkejن, he lankesivat maahan palvoen ja kyyneliن vuodattaen.
19|59|Mutta heidنn jنlkeensن tuli sellaisia, jotka laiminlضivنt rukouksensa ja seurasivat himojaan. Siksi he saavatkin palkan luopumuksestaan.
19|60|Mutta ne, jotka kننntyvنt Jumalan puoleen ja uskovat ja jotka suorittavat hyviن tekoja, saavat astua puutarhaan, eikن heille tehdن pienintنkننn vننryyttن:
19|61|he astuvat heille nنkymنttضmiin autuaisiin puutarhoihin, jotka Armahtaja on palvelijoillensa luvannut. Totisesti, Hنnen lupauksensa on tنyttyvن.
19|62|He eivنt kuule siellن mitننn turhaa puhetta, vaan ainoastaan sanan »Rauha!» Ja ravintonsa he saavat sekن aamuin ettن illoin.
19|63|Tنllainen on puutarha, jonka Me annamme perinnضksi niille palvelijoillemme, jotka ovat hurskaita.
19|64|Ja enkelit sanovat: »Me laskeudumme maan pننlle vain Herrasi kنskystن. Hنnelle kuuluu kaikki, mikن on edessنmme ja mikن on takanamme, ja kaikki, mikن on nنiden vنlissن.» Eikن Herrasi ole huonomuistinen.
19|65|Hنn on taivaitten ja maan ja kaiken niiden vنlisen Herra. Sentنhden palvelkaa Hنntن ja pysykنن kestنvinن palvelemisessanne. Tunnetko ketننn, joka olisi Hنnen nimensن kaltainen?
19|66|Ja kuitenkin ihminen sanoo: »Kuinka, herنtetننnkض minut todellakin kuoltuani jنlleen eloon?»
19|67|Eikض ihminen lainkaan muista, ettن Me loimme hنnet jo kerran ennen aivan tyhjنstن?
19|68|Herrasi kautta! Me kokoamme varmasti heidنt ja saatanat ja saatamme heidنt polvistumaan helvetin ympنrille.
19|69|Senjنlkeen Me erotamme jokaisesta lahkosta ne, jotka kiivaimmin uhmailivat Laupeinta vastaan.
19|70|Totisesti, Me tunnemme parhaiten ne, jotka suurimmalla syyllن on syضstنvن helvettiin.
19|71|Teidنn joukossanne ei ole ainoatakaan, joka ei sinne joutuisi. Tنmن on Herrasi sitova mننrنys.
19|72|Sitten Me pelastamme ne, jotka harjoittavat hartautta, mutta vننrintekijنt Me hylkننmme sinne polvillensa.
19|73|Ja kun selvنt merkkimme on heille ilmoitettu, sanovat epنuskon valtaamat niille, jotka uskovat: »Kumpi puoli on edullisemmassa asemassa ja nنyttنن lukuisemmalta?»
19|74|Kuinka monta ennen heitن elنnyttن sukupolvea olemmekaan hنvittنnyt, vaikka ne olivat heitن rikkaampia ja uhkeampia!
19|75|Sano: »Jotka kulkevat harhaannuksissa, niiden pنiviن Laupein pidentنن, kunnes he nنkevنt, mitن heille on luvattu, rangaistus taikka tuomion hetki, ja tulevat tietنmننn, kenen asema on huonoin ja kenen voimat heikoimmat.»
19|76|Mutta niille, jotka vaeltavat oikeata tietن, Jumala enentنن johdatustansa. Ja pysyvنiset hyvنt tyضt saavat Jumalan luona paremman palkan ja paremman turvapaikan.
19|77|Oletko nنhnyt sellaisen, joka ei usko merkkeihimme ja sanoo: »Totisesti, minulle annetaan rikkautta ja lapsia.»
19|78|Onko hنn siis saanut tietoa nنkymنttضmistن asioista, tai onko hنn hankkinut sitoumuksen kaikkein Laupeimmalta?
19|79|Totisesti ei. Me kirjoitamme muistiin hنnen sanansa ja pidennنmme hنnen tuskansa aikaa.
19|80|Me perimme hنneltن pois sen, mistن hنn on kerskaillut, ja yksin hنn on astuva eteemme.
19|81|He ottavat myضs Jumalan rinnalle muita jumalia, jotka muka heitن auttavat.
19|82|Mutta nنmن kieltنvنt heille osoitetun jumaloimisen ja kننntyvنt heidنn vastustajikseen.
19|83|Etkض ole huomannut, ettن Me lنhetنmme pahat henget uskottomien luokse viettelemننn nنitن kiusaukseen.
19|84|Mutta نlن hنtنile heidنn tنhtensن. Me mننrننmme heille luetut pنivنnsن.
19|85|Tulee pنivن, jolloin Me kokoamme hurskaat Laupeimman luokse hنnen vieraakseen.
19|86|Mutta syntiset me ajamme helvettiin janoisena laumana.
19|87|Heillن ei ole ketننn puoltajaa, paitsi niillن, jotka ovat sopineet Laupeimman kanssa.
19|88|He vنittنvنt, ettن Armahtaja on hankkinut itselleen lapsen.
19|89|Totisesti, te olette puhuneet sangen pahasti.
19|90|Taivaat saattavat puhjeta ja maa voi repeytyن kappaleiksi ja vuoret luhistua tomuksi,
19|91|koska he vنittنvنt Laupeimman hankkineen lapsen.
19|92|Onhan sopimatonta, ettن Laupeimmalla olisi lapsi.
19|93|Taivaissa ja maan pننllن ei ole ainoatakaan, joka tulisi Laupeimman luo muuten kuin palvelijana.
19|94|Totisesti, Hنn tietنن heidنn lukunsa ja Hنn on sen tarkoin laskenut.
19|95|Ja ylضsnousemuksen pنivنnن jokainen heistن astuu Hنnen eteensن omakohtaisesti.
19|96|Totisesti, ne, jotka uskovat ja tekevنt hyviن tضitن, Jumala on palkitseva rakkaudella.
19|97|Senvuoksi Me olemme tehnyt Koraanin helposti ymmنrrettنvنksi sinun kielellنsi, jotta voisit julistaa ilosanomaa hurskaille ja varoittaa riitaisia.
19|98|Kuinka monia ennen heitن elنneitن sukupolvia olemmekaan hنvittنnyt! Saatatko lضytنن enنن ainoatakaan heidنn joukostaan tahi kuulla heistن pienintنkننn ننnnنhdystن?
20|1|Taa Haa.
20|2|Emme ole lنhettنnyt sinulle Koraania tehdنksemme sinua onnettomaksi,
20|3|vaan jotta se olisi kehoitus Jumalaa pelkننville,
20|4|Hنnen lنhettنmنnsن, joka on luonut taivaan korkeudet ja maan.
20|5|Hنnelle, Armahtajalle, joka on noussut valtaistuimelleen,
20|6|kuuluu kaikki, mitن on taivaassa ja mitن on maan pننllن, mitن on niiden vنlillن ja maan alla.
20|7|Siksi ei sinun tarvitse rukoilla kovalla ننnellن; sillن Hنn tietنن yhtن hyvin salaisen ja kنtketyn.
20|8|Ei ole muita jumalia kuin Jumala; hنnelle kuuluvat ihanimmat nimitykset.
20|9|Oletko kuullut kertomusta Mooseksesta?
20|10|Kun hنn nنki tulen, hنn lausui perheelleen: »Malttakaa! Minن totisesti nنen tulen. Ehkن hankin siitن teille virikeliekin tai kenties saan sen kautta johdatuksen.»
20|11|Kun hنn sitten lنhestyi tulta, kuului ننni: »Oi Mooses!
20|12|Totisesti, Minن olen sinun Herrasi. Riisu kenkنsi, sillن olet pyhنssن Tuwan laaksossa.
20|13|Minن olen valinnut sinut, kuule siis, mitن sinulle ilmaistaan.
20|14|Totisesti, Minن olen Jumala, eikن ole muuta jumalaa kuin Minن. Sentنhden palvele Minua ja suorita rukouksesi pitنen Minut mielessنsi.
20|15|Totisesti, hetki lنhestyy, Minن vedنn sen esiin salasta, ja jokainen sielu saa palkan tekojensa mukaan.
20|16|Sentنhden نlن anna sellaisen, joka ei siihen usko ja seuraa vain himojaan, kننntنن pois siitن huomiotasi, muuten joudut turmion omaksi.
20|17|Mutta mitن sinulla on oikeassa kنdessنsi, Mooses?»
20|18|Hنn vastasi: »Se on sauvani. Siihen minن nojaudun ja sillن pudistelen lehtiن maahan lampaitani varten ja kنytنn sitن muihinkin tarkoituksiin.»
20|19|Jumala sanoi: »Heitن se maahan, Mooses!»
20|20|Niin hنn heitti sen maahan, ja katso, siitن tuli mateleva kننrme.
20|21|Jumala sanoi: »Ota se kنteesi نlنkن pelkنن! Me muutamme sen jنlleen entiseen tilaansa.
20|22|Ja purista kنtesi kainaloosi, niin se kنy kokonaan valkeaksi, ei kuitenkaan taudin tartuttamaksi - tنmن on toinen merkki.
20|23|Tنmن siksi, ettن Me voisimme nنyttنن sinulle joitakin suurimpia merkkejنmme.
20|24|Lنhde faraon luokse. Totisesti, hنn on paisunut yli mittojensa.»
20|25|Mooses sanoi: »Herrani, vahvista mieltنni,
20|26|jنrjestن tehtنvنni minulle helpoksi
20|27|ja avaa kieleni siteet,
20|28|jotta he ymmنrtنisivنt puheeni.
20|29|Anna minulle avukseni joku perheestنni,
20|30|Aaron veljeni;
20|31|ja tue minua hنnen kauttansa,
20|32|sekن tee hنnet osalliseksi tehtنvننni,
20|33|jotta voisimme suuresti Sinun kunniaasi kirkastaa
20|34|ja ettن voisimme Sinua alati muistaa.
20|35|Totisesti, Sinن valvot meitن valppaasti.»
20|36|Jumala lausui: »Tapahtukoon sinulle, mitن pyydنt, Mooses!
20|37|Totisesti, jo kerran aikaisemmin Me olemme kohdistanut sinuun suosiomme,
20|38|kun kنskimme نitiنsi nنin sanoen:
20|39|'Laske hنnet vasuun ja aseta vasu veteen, niin ettن virta tyضntنن hنnet rannalle, jolloin erنs, joka on sekن Minun ettن hنnen vihollisensa, nostaa hنnet ylضs.' Ja Minن olen osoittanut sinulle rakkauttani, jotta sinut, kasvatettaisiin silmieni edessن.
20|40|Kun sisareni kulki ohi ja sanoi: 'Nنytنnkض teille jonkun, joka hنnestن huolehtii?' niin Me toimitimme sinut نitisi huostaan, jotta hنnen silmنnsن kirkastuisivat ja ettei hنn enنن murehtisi. Sinن tapoit erننn miehen, mutta Me pelastimme sinut hنdنstن, Me karkaisimme sinua myضs kurituksella. Senjنlkeen sinن viivyit muutamia vuosia Midianin asukkaitten keskuudessa. Ja nyt saavuit kنskystنmme tنnne, oi Mooses.
20|41|Minن olen valinnut sinut Itseنni varten.
20|42|Menkنن, sinن ja veljesi, viemننn Minun merkkejنni ja pitنkنن Minut herkeنmنttن mielessنnne.
20|43|Lنhtekنن kumpikin faraon luokse, sillن totisesti, hنn on paisunut.
20|44|Puhukaa hنnelle sitten sنvyisنsti, ehkن hنn ottaa siitن vaarin tai kavahtaa.»
20|45|He sanoivat: »Herra, me pelkننmme, ettن hنn kiihtyy pahasti meitن vastaan tai rikkoo Sinua vastaan.»
20|46|Jumala vastasi: »Alkنن pelنtkض, totisesti, Minن olen kanssanne. Minن kuulen ja minن nنen.
20|47|Menkنن sentنhden yhdessن hنnen eteensن ja sanokaa: 'Totisesti, me olemme Herrasi lنhettilنitن. Lنhetن siis Israelin lapset meidنn mukanamme نlنkن aiheuta heille kنrsimyksiن. Olemme tulleet sinun luoksesi tuomaan tunnusmerkkejن Herraltasi. Rauha olkoon sille, joka seuraa johdatusta.
20|48|Totisesti, meille on ilmoitettu, ettن rangaistus on varmaan kohtaava sitن, joka puhuu valhetta ja kننntyy pois.'»
20|49|Hنn sanoi: »Oi Mooses, kuka onkaan teidنn kummankin Herra?»
20|50|Hنn vastasi: »Meidنn Herramme on Hنn, joka loi kaiken muotoihinsa ja sitten yllنpitنن sitن kaitselmuksen kautta.»
20|51|Hنn sanoi:»Millainen onkaan aikaisempien sukupolvien olotila?»
20|52|Mooses vastasi: »Tiedot heistن ovat Herrani luona olevassa Kirjassa. Herrani ei erehdy eikن unohda.
20|53|Hنn on luonut maan teidنn kehdoksenne ja aukonut siihen polkuja teitن varten; ja Hنn lنhettنن teille sateen pilvistن.» Niin olemme myضs verhonnut maan monenlaisilla kasveilla.
20|54|Syضkنن niitن itse ja ruokkikaa niillن karjaanne. Totisesti, tنssن on merkkejن sellaisille, joilla on ymmنrrystن.
20|55|Maasta me teidنt loimme, maaksi teidنt jنlleen muutamme ja maasta Me vielن kerran teidنt eloon herنtنmme.
20|56|Totisesti, Me nنytimme hنnelle kaikki merkkimme, mutta hنn selitti ne vaiheeksi ja torjui ne.
20|57|Hنn sanoi: »Oi Mooses, oletko tullut luoksemme karkoittaaksesi meidنt taikakeinoillasi pois maastamme?
20|58|Siinن tapauksessa aiomme kنyttنن sinua vastaan samanlaista taikakeinoa. Ehdota siis mننrنhetki, josta emme poikkea, et sinن emmekن me, ja jolloin kohtaamme toisemme jollakin keskeisellن paikalla.»
20|59|Mooses lausui: »Mننrنhetki olkoon teidنn juhlapنivنnنnne, jolloin kansa kokoontukoon jo aamulla.»
20|60|Senjنlkeen farao vetنytyi pois, teki suunnitelmansa ja palasi takaisin.
20|61|Mooses lausui heille: »Voi teitن! نlkنن keksikض juonia Jumalaa vastaan, sillن Hنn tuhoaa teidنt rangaistuksellaan; totisesti ei ole toivomaansa menestystن sillن, joka juonia punoo.»
20|62|Sitten he kiistelivنt asiasta keskenنnsن ja pitivنt salaista neuvottelua.
20|63|Jotkut heistن sanoivat: »Nنmن kaksi miestن ovat totisesti taikureita, jotka noituudellaan haluavat karkoittaa teidنt pois maastanne ja hنvittنن teidنn sivistyneet tapanne.
20|64|Senvuoksi saattakaa suunnitelmanne valmiiksi ja astukaa riveihin! Totisesti, onnellinen se, joka tنnننn voittaa.
20|65|He sanoivat: »Oi Mooses, heitنtkض sinن, vai teemmekض me sen ensiksi?
20|66|Hنn vastasi: »Ei, heittنkنن te!» Kun he niin tekivنt, nنytti hنnestن, heidنn taikuutensa voimasta, aivan kuin heidنn kضytensن ja sauvansa todella liikkuisivat.
20|67|Silloin Mooses tunsi pelkoa sydنmessننn.
20|68|Me sanoimme: »نlن pelkنن, sinن pننset varmasti voitolle.
20|69|Heitن maahan, mitن sinulla on oikeassa kنdessنsi, ja se on nielevن kaiken, mitن he ovat tehneet. He ovat suorittaneet pelkنn taikurin tempun, mutta taikuri ei ole koskaan menestyvن, minne tahansa hنn meneekin.»
20|70|Ja taikurit lankesivat maahan kunnioituksesta ja sanoivat: »Me uskomme Aaronin ja Mooseksen Herraan.»
20|71|Silloin lausui farao: »Uskotteko te hنneen ennenkuin minن annan teille luvan? Totisesti, hنn on teidنn mestarinne, joka on opettanut teille noituutta. Sentنhden minن olen leikkaava teiltن kنden ja jalan vastakkaisilta puolilta ja naulitseva teidنt palmunrunkoon. Tctisesti, silloin tiedنtte, kuka meistن on kurittamisessa ankarin ja sitkein.»
20|72|He vastasivat: »Emme voi todellakaan asettaa sinua korkeammalle kuin sen, mikن meille on ilmaistu selvin tunnusmerkein, emmekن Hنnen ylنpuolelleen, joka meidنt on luonut. Pane siis pننtضksesi tنytنntضضn, kuten aiot. Sinun mننrنyksesi ulottuvat vain tنmنn maailman elنmننn.
20|73|Totisesti, me uskomme Herraamme, ettن Hنn voi antaa anteeksi syntimme ja noituuden, mihin sinن meidنt pakotit. Jumala on paras ja pysyvin.»
20|74|Totisesti, joka saapuu Herransa eteen synnin tilassa, hنntن varten on helvetti. Siellن hنn ei voi kuolla eikن liioin elنن.
20|75|Mutta joka saapuu Hنnen eteensن uskovaisena, hyviن tضitن suoritettuaan, hنn kuuluu niihin, joita varten on korkein kunnia,
20|76|ikuiset puutarhat, joiden kautta joet virtaavat ja joissa he saavat alati asua. Tنllaisen palkinnon saa se, joka tekee parannuksen.
20|77|Totisesti, Me annoimme Moosekselle nنin kuuluvan kنskyn: »Lنhde matkaan palvelijaini kanssa yضaikaan ja avaa heille kuiva tie meren halki. نlن pelkنن, ettن sinut saavutetaan, vaan kulje sنikkymنttن eteenpنin.
20|78|Mutta farao ajoi heitن sotajoukkoineen takaa, ja silloin meri peitti heidنt alleen, hukuttaen kaikki.
20|79|Sillن farao johti kansansa harhaan eikن opastanut sitن oikealle tielle.
20|80|»Oi Israelin lapset! Totisesti, Me pelastimme teidنt vihollisistanne ja teimme kanssanne liiton vuoren oikealla puolella sekن lنhetimme teille mannaa ja peltopyitن.
20|81|Syضkنن kaikkea hyvنن, mitن olemme ravinnoksenne suonut, mutta نlkنن menkض hillittضmyyksiin, ettei vihani lankea pننllenne, sillن ketن minun vihani kohtaa, hنn totisesti hukkuu.
20|82|Mutta Minن olen perنti anteeksiantavainen sitن kohtaan, joka kننntyy ja uskoo sekن tekee hyvنن ja pysyy jatkuvasti oikealla tiellن.
20|83|»Mutta miksi olet kiirehtinyt pois kansasi luota,oi Mooses?»
20|84|Hنn vastasi: »He seuraavat jنlkiنni, ja minن kiiruhdan luoksesi, oi Herra, jotta olisit minuun tyytyvنinen.»
20|85|Silloin Herra lausui: »Totisesti, olemme koetellut kansaasi sinun poistuttuasi, sillن Saamiri on johdattanut sen harhaan.»
20|86|Silloin Mooses palasi kansansa luokse tنynnن kiivautta ja murhetta. Hنn sanoi: »Oi kansani, eikض Herranne antanut teille ihanan lupauksen? Nنyttikض sovittu aika teistن liian pitkنltن? Vai toivoitteko Herran vihan lankeavan pننllenne, koska rikoitte minulle tekemنnne lupauksen?
20|87|He vastasivat: »Me emme rikkoneet lupausta omasta tahdostamme, vaan meidنt pakotettiin kantamaan raskaat taakat kansan koristeita ja heittنmننn ne tuleen, ja Saamiri teki samoin.»
20|88|Siten Saamiri valmisti heille (kulta)vasikan, josta lنhti kumea ننni. Ja he sanoivat: »Tنmن on teidنn jumalanne ja Mooseksen jumala, mutta hنn on sen unohtanut.»
20|89|Eivنtkض he huomanneet, ettن se ei puhunut heille ainoatakaan sanaa, ja ettei sillن ollut valtaa tehdن heille vahinkoa eikن hyvننkننn?
20|90|Tosin oli Aaron jo aikaisemmin heille puhunut: »Oi kansani! Nنin olette hankkineet itsellenne koettelemuksen. Mutta totisesti, Herranne on kaikkein armollisin, sentنhden seuratkaa minua ja totelkaa kنskyنni.»
20|91|He vastasivat: »Emme lakkaa sitن palvelemasta, ennen kuin Mooses palaa luoksemme.»
20|92|Mooses lausui: »Oi Aaron! Kun nنit heidنn joutuvan harhaannukseen,
20|93|mikن esti sinua seuraamasta minua? Etkض tottele kنskyنni?»
20|94|Hنn vastasi: »Oi نitini poika! نlن tartu partaani نlنkن pننhنni. Pelkنsin todella sinun sanovan: 'Olet aikaansaanut hajaannusta Israelin lasten keskuudessa odottamatta minun ratkaisuani.'»
20|95|Mooses sanoi: »Miten on sinun laitasi, oi Saamiri?»
20|96|Hنn vastasi: »Minن nنin, mitن he eivنt nنhneet; otin pضlyن lنhettilننn jalanjنljistن, mutta sitten heitin sen pois. Tنmن nنytti parhaalta mielestنni.»
20|97|Mooses lausui: »Mene matkaasi, osasi on tنssن elنmنssن sanoa: 'نlkنن minuun koskeko!' Totisesti, sinua varten on mننrنhetki, jota et voi vنlttنن. Katso jumalaasi, jota niin kauan palvelit, Me poltamme sen ja sitten sirotamme tuhkan mereen.»
20|98|Jumalanne on ainoa Jumala: Hنnen rinnallaan ei ole muuta jumalaa. Hنn sulkee tietoonsa kaikki asiat.
20|99|Nنin olemme kertonut sinulle siitن, mitن aikaisemmin on tapahtunut, ja olemme antanut sinulle muistutuksen Itsestنmme,
20|100|joka kننntyy pois, saa ylضsnousemuksen pنivنnن kantaa taakkansa.
20|101|Ikuisesti he saavat sitن tehdن, ja surkea on heidنn kuormansa oleva ylضsnousemuksen pنivنnن.
20|102|Sinن pنivنnن puhalletaan pasuunoihin, ja Me kokoamme syntiset sokaistuina.
20|103|Hiljaa he silloin puhuvat toisillensa ja sanovat: »Olette viipyneet vain kymmenen (pنivنن).»6)
20|104|Me tiedنmme parhaiten, mitن he sanovat, kun lujauskoisin heistن lausuu: »Ette ole viipyneet kuin pنivنn.»
20|105|Ja he tekevنt sinulle kysymyksiن vuorista. Vastaa: »Herrani on hajoittava ne perustuksiaan myضten.»
20|106|Niiden paikalle Hنn jنttنن aution erنmaan,
20|107|jossa et ole nنkevن kohokohtaa etkن kukkulaa.
20|108|Sinن pنivنnن he seuraavat kutsujaa, joka kulkee suoraa tietن. Silloin heidنn ننnensنkin vaimentuvat laupeimman Jumalan edessن, niin ettن voit kuulla vain hiljaista sorinaa.
20|109|Sinن pنivنnن ei kenenkننn puoltopuheesta ole hyضtyن, ellei laupein Jumala hنntن hyvنksy tai mielisty hنnen sanoihinsa.
20|110|Hنn tietنن, mitن heillن on edessننn ja mitن takanaan, mutta heidنn tietonsa ei tنtن kنsitن.
20|111|Ja kaikki kasvot nضyrtyvنt ikuisesti elنvنn, ikuisesti pysyvنn edessن. Ja turmioon joutuu se, joka vننryyttن harjoittaa.
20|112|Mutta ken tekee hyvنن ja on uskovainen, hنnen ei tarvitse pelنtن vننryyttن eikن ansionsa menetystن.
20|113|Tنllن tavoin me olemme lنhettنnyt maan pننlle arabiankielisen Koraanin ja selittنnyt eri tavoin niitن seikkoja, joilla heitن on uhattu, jotta he hartautta harjoittaisivat tai tulisivat ymmنrtنvنisiksi.
20|114|Ylevن korkeudessaan on Jumala, Kuningas, Totuus. Mutta, Muhammed, نlن pidن kiirettن Koraanin suhteen, ennen kuin se tنydellisesti on sinulle ilmoitettu. Sano: »Herra, avarra minua tiedossa!»
20|115|Totisesti, jo aikaisemmin Me annoimme kنskymme Aadamille, mutta hنn unohti sen, emmekن havainnut hنnessن lujaa kestنvyyttن.
20|116|Kun sanomme enkeleille: »Kumartakaa ihmistن (Aadamia)», niin he kumarsivat muut paitsi Iblis (saatana), tنmن kieltنytyi.
20|117|Senvuoksi sanoimme: »Oi ihminen (Aadam), totisesti, tنmن on sinun ja vaimosi vihollinen. نlن anna hنnen karkoittaa teitن puutarhasta (paratiisista), sillن silloin tulet onnettomaksi.
20|118|Totisesti, puutarhassa sinun ei tarvitse nنhdن nنlkنن eikن olla vaatteita vailla.
20|119|Eikن sinun tarvitse olla janoissasi eikن auringonpaahteessa.»
20|120|Silloin saatana vietteli heidنt sanoen: »Oi ihminen (Aadam), nنytنnkض sinulle kuolemattomuuden puun ja kuningaskunnan, joka ei hنviن?»
20|121|Niin kumpikin sضi siitن, jolloin heidنn alastomuutensa ilmeni heille ja he alkoivat peitellن itseننn puutarhan lehdillن. Siten ihminen (Aadam) oli tottelematon Herralleen ja lankesi syntiin.
20|122|Mutta senjنlkeen hنnen Herransa valitsi hنnet jنlleen, kننntyi hنnen puoleensa ja antoi hنnelle johdatuksensa.
20|123|Hنn lausui: »Lنhtekنن kumpikin tننltن maan pننlle, ja teistن tulee toistenne viholliset. Kun lنhetنn teille johdatukseni, niin se, joka sitن seuraa, ei joudu harhaan eikن tule onnettomaksi.
20|124|Mutta joka kننntنن selkنnsن Minun varoitukselleni, hنnen on elنminen ahdingossa, ja sokeana hنn herنن ylضsnousemuksen pنivننn.»
20|125|Hنn on sanova: »Herra, miksi herنtit minut sokeana, vaikka aikaisemmin olin nنkevن?»
20|126|Herra vastaa: »Niin on. Sinن sait merkkimme, mutta ylenkatsoit ne, ja juuri senvuoksi Me nyt hylkننmme sinut.»
20|127|Tنllن tavoin me palkitsemme sitن, joka on hillitضn eikن usko Herransa ilmoituksiin. Tulevan pنivنn kuritus on vielن raskaampi ja jatkuvampi.
20|128|Eivنtkض he tiedن, ettن olemme tuhonnut niin monta ennen heitن elنnyttن sukupolvea, joiden asuinsijoilla he kuljeskelevat? Totisesti tنssن on merkkejن niille, joilla on ymmنrrystن.
20|129|Ellei Herrasi sana olisi edellن kنynyt, olisi heidنn tuhonsa jo tullut, mutta heidنn hetkensن on mننrنtty.
20|130|Siksi kestن kنrsivنllisesti mitن he puhuvat, ja ylistن Herraasi kiittنmنllن Hنntن ennen auringonnousua ja ennen sen laskua, ja yضn hetkinن ylistن Hنntن samoin kuin pنivنn tunteina, jotta tulisit hyvنlle mielelle.
20|131|نlن kننnnن silmiنsi tنmنn maailman elنmنn loistoa kohti, josta olemme antanut muutamien nauttia, voidaksemme heitن koetella. Sillن Herrasi antimet ovat paremmat ja pysyvنmmنt.
20|132|Velvoita kansaasi rukoilemaan ja ole myضs itse siinن uuttera. Me emme pyydن sinulta huolenpitoa. Me pidنmme huolen sinusta. Ja hurskauden loppu on hyvن.
20|133|He sanovat: »Miksi hنn ei tuo meille merkkiن Herraltansa?» Eikض heille todella ole jo annettu selvن vahvistus aikaisempien kirjoituksien suhteen?
20|134|Ja jos olisimme saattanut heidنt jonkin vitsauksen alaisiksi ennen profeetan tuloa, he olisivat sanoneet: »Herra, miksi et lنhettنnyt luoksemme sananjulistajaa, jotta olisimme voineet seurata kنskyنsi, ennenkuin meidنt masennettiin ja hنvنistiin?»
20|135|Vastaa heille: »Kaikki odottavat, sentنhden odottakaa tekin, sillن pian tulette tietنmننn, ketkن ovat oikean tien kulkijoita ja ketkن ovat saaneet johdatuksen.»
21|1|Tilinteko lنhestyy ihmisiن, mutta suruttomina he kننntyvنt pois.
21|2|Heidنn Herraltaan ei tule yhtنkننn uutta varoitusta, jota he kuuntelisivat pilkkaa tekemنttن.
21|3|Heidنn sydنmensن ovat huolettomat, ja vننrنmieliset juttelevat salaa ja sanovat: »Tنmن mies on vain ihmisolento kuten tekin. Sallitteko siis hنnen lumouksensa vaikuttaa itseenne vaikka havaitsette sen?»
21|4|Hنn vastasi: »Herrani tietنن, mitن puhutaan taivaassa tai maan pننllن, koska Hنn on kaikkivaltias, kaikkitietنvن.»
21|5|Mutta he sanovat: »Tنmن on vain unennنkضjen sekasotkua. Hنn on tنmنn keksinyt. Hنn on runoilija. Esittنkضضn sen vuoksi meille tunnusmerkin, kuten entisetkin lنhettilننt tekivنt.»
21|6|Eivنthنn ennen heitن nekننn kaupungit uskoneet, jotka me tuhosimme. Ottaisivatko siis nنmن uskoakseen?
21|7|Ennen sinuakin lنhetimme vain ihmisiن, joille annoimme ilmestyksemme. Kysykنن siis niiltن, jotka ovat ottaneet varoitusta noudattaakseen, ellette itse tiedن.
21|8|Emme tehnyt heistن olentoja, jotka eivنt kaivanneet ruokaa, eivنtkن he olleet kuolemattomia.
21|9|Sen jنlkeen tنytimme heille antamamme lupauksen ja pelastimme heidنt ja kenet tahdoimme, mutta hillittضmنt Me tuhosimme.
21|10|Totisesti, olemme ylhننltن ilmaissut teille kirjan, jossa teitن varoitetaan. Ettekض jo ymmنrrن?
21|11|Kuinka monta vننrنmielistن kaupunkia Me hنvitimmekننn! Ja kutsuimme sitten esiin toisen kansan.
21|12|Kun he tunsivat voimamme, niin katso, he alkoivat paeta.
21|13|»نlkنن paetko, vaan palatkaa sen rikkauden ننreen, joka teille on suotu, ja asuntoihinne, kun teiltن kysytننn tekojanne.»
21|14|He sanoivat: »Voi meitن, me olimme todella vننrنmielisiن!»
21|15|Ja nنin he jatkoivat huutoaan, kunnes Me heidنt leikkasimme kuin viljan ja sammutimme kuin tulen.
21|16|Emme ole pilan vuoksi luonut taivasta ja maata ja kaikkea niiden vنlillن olevaa.
21|17|Jos olisimme halunnut itsellemme leikkikalun, olisimme voinut sen itsekin tehdن. Mutta emme aio sellaista.
21|18|Ei, Me heitنmme totuuden valhetta vastaan, niin ettن se musertaa sen pننn, ja katso, se hنviنن! Mutta voi teitن valheittenne tنhden!
21|19|Hنnelle kuuluu jokainen, joka on taivaassa ja maan pننllن. Ja ne, jotka ovat Hنnen puolellaan, eivنt ole liian ylpeitن Hنntن palvelemaan, eivنtkن he siihen vنsy.
21|20|ضin ja pنivin he Hنntن lakkaamatta ylistنvنt.
21|21|Tai olisivatko he hankkineet maan pننltن jumalia, jotka voivat herنttنن kuolleita?
21|22|Jos taivaassa ja maan pننllن olisi muita jumalia kuin Herra, niin taivas ja maa olisivat joutuneet sekasortoon. Siksi kunnia olkoon Jumalalle, voiman Herralle, Hنn on niiden ylنpuolella, joita he Hنnen rinnalleen asettavat.
21|23|Hنnen ei tarvitse vastata siitن, mitن on tehnyt, mutta heidنn on kaikesta vastattava.
21|24|Ovatko he omaksuneet muita jumalia Hنnen rinnalleen? Sano: »Esittنkنن todisteenne. Tنmن (Koraani) on varoituksena niille, jotka nyt ovat kanssani, sekن niille, jotka olivat ennen minua.» Mutta useimmat heistن eivنt tunne totuutta, vaan kننntyvنt pois.
21|25|Emme lنhettنnyt ennen sinua ainoatakaan lنhettilنstن, jolle emme olisi ilmaissut: »Totisesti, ei ole muuta jumalaa kuin Minن, siksi palvelkaa Minua.»
21|26|He vنittنvنt Laupeimman hankkineen itselleen pojan. Kunnia yksin Hنnelle! He (enkelit) ovat vain kunnioitettavia palvelijoita.
21|27|He eivنt aloita puhetta ennen Hنntن, vaan toimivat Hنnen kنskyننn tنyttنen.
21|28|Hنn tietنن, mitن heillن on edessننn ja mitن on heidنn jنljessننn, eivنtkن he voi puoltaa ketننn muuta kuin sellaista, jonka Hنn hyvنksyy; ja he pelkننvنt Hنnen epنsuosiotaan.
21|29|Ja jos joku heistن sanoisi: »Totisesti, minن olen jumala kuten Hنnkin», niin sellaiselle Me annamme palkaksi helvetin. Tنllن tavoin Me palkitsemme vننryyden harjoittajat.
21|30|Eivنtkض uskottomat huomaa, ettن taivaat ja maa olivat sulkeutuneet, kunnes Me erotimme ne toisistansa? Vedestن Me olemme luonut kaikki elolliset olennot. Eivنtkض he sittenkننn usko?
21|31|Me asetimme myضs vahvoja vuoria maahan, ettei se liikkuisi heidنn allansa. Ja Me aukaisimme sen kamaraan leveitن kulkuvنyliن, jotta he vaeltaisivat.
21|32|Ja Me rakensimme vankan taivaanlaen; kuitenkin he kننntyvنt pois sen merkeistن.
21|33|Ja juuri Hنn on luonut yضn ja pنivنn sekن auringon ja kuun; kaikki kulkevat mننrنttyن rataansa.
21|34|Ainoallekaan ihmiselle ennen sinua emme ole antanut kuolemattomuutta. Jos sinun on kuoltava, pystyisivنtkض he siis alati elنmننn?
21|35|Jokaisen sielun on maistettava kuolema. Me koettelemme teitن sekن pahalla ettن hyvنllن saattamalla teidنt kiusauksiin. Ja Meidنn luoksemme teidنn on palattava.
21|36|Kun uskottomat sinut nنkevنt, he pitنvنt sinua pilkkanaan: »Onko tنmن se, joka puhuu teidنn jumalistanne?» He ovat niitن, jotka kieltنvنt Armahtajan varoituksen.
21|37|Ihminen on kiireessن luotu. Nنytنn teille pian merkkini, mutta نlkنن pyytنkض Minua kiirehtimننn!
21|38|Ja he sanovat: »Milloin tنmن uhkaus sitten tنyttyy, jos olet totuudellinen?»
21|39|Jospa uskottomat tietنisivنt sen hetken tulon, jolloin he eivنt kykene torjumaan tulen liekkejن kasvoiltaan eivنtkن selنstننn eivنtkن saa mitننn apua!
21|40|Se on saapuva yht'نkkiن yllنttنen heidنt. He eivنt voi torjua sen tuloa eikن heille suoda vنhننkننn armonaikaa.
21|41|Pilkattiinhan totisesti lنhettilنitن ennen sinuakin, mutta pilkkaajat joutuivat sen uhreiksi, mille olivat nauraneet.
21|42|Sano: »Kuka voi teitن ضin ja pنivin suojella Armahtajaa vastaan?» Mutta he kننntنvنt selkنnsن Herraa mainittaessa.
21|43|Onko heillن omia jumalia, jotka pystyvنt heitن puolustamaan meitن vastaan? He eivنt voi auttaa edes itseننn eivنtkن pysty varjelemaan itseنnsن Meiltن.
21|44|Me olemme yllنpitنnyt nنmن ihmiset ja heidنn esi~isنnsن elنmنnsن loppuun saakka. Mutta eivنtkض he havaitse, ettن Me piiritنmme heidنn maatansa supistaen sen rajoja? Toivovatko he pننsevنnsن voitolle?
21|45|Sano: »Minن varoitan teitن ilmestyksen mukaisesti, mutta kuurot eivنt kuule kutsua, kun heitن varoitetaan.»
21|46|Totisesti, jos henkنyskin heidنn Herransa tuomiosta heitن kohtaisi, he varmasti sanoisivat: »Voi meitن, me olimme totisesti vننrنmielisiن!»
21|47|Ylضsnousemuksen pنivنnن Me kنytنmme oikeudenmukaista vaakaa, niin ettن kenellekننn ei tehdن pienintنkننn vننryyttن. Vaikka jokin teko painaisi sinapinsiemenen verran, niin Me otamme sen huomioon, Me olemme kyllin pنtevن tilintekijن.
21|48|Totisesti, Me annoimme Moosekselle ja Aaronille arvostelukyvyn valistukseksi sekن varoitukseksi niille, jotka pahaa karttoivat,
21|49|Niille, jotka pelkننvنt sydنmissننn Herraansa ja vavisten valmistuvat suureen hetkeen.
21|50|Tنmن on siunattu kehoitus, jonka olemme lنhettنnyt ylhننltن. Aiotteko sen siis hylنtن?
21|51|Totisesti, Me jo ennakolta ohjasimme Aabrahamin oikealle tielle, ja Me tunsimme hنnet hyvin.
21|52|Jo silloin, kun hنn lausui isنlleen ja kansalleen: »Mitن ovat nنmن epنjumalat, joita te yhن palvelette?»
21|53|He vastasivat: »Olemme nنhneet jo esi-isiemme niitن palvelleen.»
21|54|Hنn sanoi: »Totisesti, te ja teidنn esi-isنnne olette olleet ilmeisessن harhassa.»
21|55|He sanoivat: »Puhutko meille totuutta, vai oletko niitن, jotka vain laskevat leikkiن?»
21|56|Hنn vastasi: »Ei, teidنn Herranne on taivaitten ja maan Herra, joka ne on luonut. Minن olen tنmنn todistaja.
21|57|Ja Jumalan nimessن olen totisesti tekevن selvنن teidنn epنjumalistanne, kun kننnnytte pois.»
21|58|Niin hنn mursi ne palasiksi paitsi suurinta niistن, jotta he kenties saattaisivat palata sen eteen.
21|59|He sanoivat: »Kuka on tehnyt nنin meidنn jumalillemme? Hنn on totisesti pahantekijن.»
21|60|Muutamat sanoivat: »Olemme kuulleet erننn Aabrahamnimisen nuorukaisen puhuvan niistن.»
21|61|He sanoivat: »Tuokaa hنnet sitten kansan silmien eteen ehkن he voivat todistaa.»
21|62|He sanoivat: »Oi Aabraham. Sinنkض olet tنmنn tehnyt jumalillemme?»
21|63|Hنn vastasi: »Varmaan sen joku teki; mutta onhan tنssن heidنn pننmiehensن jنljellن, kysykنن siltن, jos se voi puhua.»
21|64|Silloin he miettivنt mielessننn ja syyttelivنt toisiansa: »Totisesti, te olette vننrنllن tiellن.»
21|65|Mutta sitten he joutuivat pننstننn pyضrنlle ja sanoivat: »Totisesti, sinنhنn tiedنt, ettن nنmن eivنt puhu.»
21|66|Hنn lausui: »Palvelisitteko siis Jumalan sijasta sellaista, joka ei voi teitن vنhننkننn auttaa eikن myضskننn vahingoittaa?
21|67|Hنpeن teille ja niille, joita palvelette Jumalan ohella. Ettekض jo ymmنrrن?»
21|68|He sanoivat: »Polttakaa hنnet ja auttakaa jumalianne, jos jotakin aiotte tehdن!»
21|69|Me sanoimme: »Oi tuli, pysy kylmنnن ja suojele Aabrahamia.»
21|70|He vainosivat hنntن, mutta Me jنtimme heidنt hنviضlle.
21|71|Ja Me pelastimme Hنnet sekن Lootin maahan, jonka olimme siunannut maan kansoja varten.
21|72|Me annoimme hنnelle pojan, Iisakin, sekن pojanpojan, Jaakobin, ja teimme heistن kaikista hurskaita.
21|73|Ja Me teimme heistن johtajia, jotka ohjasivat kansaa Meidنn kنskyjemme mukaan. Me mننrنsimme heidنt suorittamaan hyviن tekoja ja uutterasti rukoilemaan sekن antamaan almuja. Ja he palvelivat ainoastaan Meitن.
21|74|Ja Lootille Me annoimme viisautta ja tietoa ja pelastimme hنnet kaupungista, jonka asukkaat harjoittivat iljettنviن tekoja. Totisesti, he olivat paha ja hillitضn kansa.
21|75|Me suljimme hنnet armoomme; totisesti, hنn kuului hyvien pariin.
21|76|Entن Nooa. Kun hنn huusi meitن muinoin, Me kuulimme hنntن ja pelastimme hنnet ja hنnen perheensن suuresta onnettomuudesta.
21|77|Me autoimme hنntن kansaa vastaan, joka kielsi Meidنn ilmoituksemme; totisesti, he olivat paha kansa, ja Me hukutimme heidنt kaikki.
21|78|Entن Daavid ja Salomo. Kun he antoivat tuomionsa erننstن pellosta, jonka ihmisten vuohet olivat yضn aikana tallanneet, Me olimme heidنn tuomionsa todistajana.
21|79|Niin saatoimme Salomon ymmنrtنmننn tapauksen ja kummallekin annoimme viisautta ja tietoa. Me alistimme lakeihimme vuoret ja linnut, jotka yhdessن Daavidin kanssa julistivat kunniaamme. Juuri Me saimme tنmنn aikaan.
21|80|Me opetimme hنntن myضs valmistamaan teille haarniskoja suojaksi taisteluissanne. Mutta oletteko siitن kiitollisia?
21|81|Ja Salomon Me opetimme kنyttنmننn myrskytuulia, jotka Hنnen kنskystنnsن puhalsivat sen maan ylitse, jonka olimme siunannut. Me tiedنmme tنydellisesti kaiken.
21|82|Me annoimme myضs hنnen valtaansa muutamia villikansoja, jotka sukelsivat hنnelle helmiن ja tekivنt muutakin. Ja Me olimme heidنn vartijanaan.
21|83|Muistettakoon myضs Jobia, joka rukoili Herraansa: »Totisesti, onnettomuus on minua kohdannut, mutta Sinن olet kaikkein armollisin armonosoittajista.»
21|84|Sentنhden Me kuulimme hنntن ja poistimme hنnen vaivansa ja annoimme takaisin hنnen perheensن sekن lisنksi paljon muuta; kaiken armonamme ja kehoituksena palvelijoillemme.
21|85|Entن Ismael ja Idris ja Dzulkifl, jotka kaikki olivat lujia.
21|86|Me suljimme heidنt armoomme. Totisesti, kaikki he kuuluivat hyvien joukkoon.
21|87|Entن sitten Joona, kun hنn pyrki pois, tنynnن vihaa, luullen, ettن emme voisi hنntن saavuttaa; sitten huusikin hنn ahdingostaan: »Ei ole muuta jumalaa kuin Sinن, kunnia olkoon Sinulle. Totisesti, minن olen vننryyttن tehnyt.»
21|88|Silloin Me vastasimme hنnelle ja vapautimme hنnet murheestaan. Tنllن tavoin Me pelastamme uskovaiset.
21|89|Entن Sakarias. Hنn huusi Herraansa: »نlن jنtن minua yksin. Sinن olet paras perillinen.»
21|90|Silloin Me vastasimme hنnelle ja annoimme hنnelle Johanneksen sekن teimme hنnen vaimonsa hedelmنlliseksi. Totisesti, he (entiset profeetat) kilpailivat keskenنnsن hyvنn tekemisessن ja rukoilivat Meitن toivoen ja pelنten. He olivat nضyriن edessنmme.
21|91|Muistettakoon sitن naista (Mariaa), joka suojeli viattomuuttaan, ja Me puhalsimme hنneen henkeنmme ja teimme hنnet ja hنnen poikansa ihmemerkiksi kansoille.
21|92|Totisesti, nنmن ihmiset kuuluvat teidنn uskonyhteyteenne. Ja Minن olen teidنn Herranne. Palvelkaa siis Minua!»
21|93|Mutta he (toiset) ovat hajaantuneet uskonyhteydestننn. Kuitenkin heidنn kaikkien on palattava Meidنn luoksemme.
21|94|Joka suorittaa hyviن tekoja ja on uskovainen, hنnen ponnistelunsa eivنt jنن tunnustusta vaille, vaan Me kirjoitamme ne muistiin.
21|95|Ja sellaisen kaupungin asujaimia, jonka olemme tuhonnut, on kielletty palaamasta takaisin.
21|96|Kunnes Goog ja Maagog pننstetننn irti ja ryntننvنt alas kaikilta kukkuloilta.
21|97|Ja kun totinen lupaus lنhenee tنyttymystننn, silloin uskottomain silmنt pysنhtyvنt tuijottamaan kauhistuneina, ja he sanovat: »Voi meitن, me olimme totisesti vنlinpitنmنttضmiن tنstن; niin, me olimme jumalattomia.»
21|98|Totisesti, te ja ne epنjumalat, joita te Jumalan sijasta palvelitte, olette helvetin polttoainetta. Sinne te olette menossa.
21|99|Jos ne olisivat olleet jumalia, eivنt ne olisi sinne joutuneet, mutta kaikki ne saavat siellن iنti pysyن.
21|100|Siellن ne saavat parkua eivنtkن ne siellن lohdutusta kuule.
21|101|Totisesti, ne, joille olemme jo mننrنnnyt hyvنn osan, pysyvنt sieltن kaukana.
21|102|He eivنt kuule sieltن hiiskahdustakaan, vaan saavat syventyن siihen, mihin sydنmissننn haluavat.
21|103|Suuri kauhistus ei heitن hنmmennن, vaan enkelit tulevat heitن vastaan ja lausuvat: »Tنmن on teidنn pنivنnne, joka teille oli luvattu.»
21|104|Sinن pنivنnن Me kننrimme taivaan kokoon, kuten kirjoitukset kننrضksi kootaan. Samoin kuin Me alussa loimme oliot, niin saatamme ne takaisin sinne, mistن ovat tulleet. Tنmن on Meitن velvoittava lupaus. Totisesti, nنin tulemme tekemننn.
21|105|Olemmehan kirjoittanut Kirjaan varoituksen jنlkeen: »Totisesti, hurskaat palvelijani saavat periن maan.»
21|106|Tنmن on totinen sanoma niille, jotka Minua palvelevat.
21|107|Olemme lنhettنnyt sinut, oi Muhammed, vain armona maailman kansoille.
21|108|Sano: »Minut on mننrنtty julistamaan, ettن teidنn Jumalanne on armon Jumala. Ettekض siis olisi tottelevaisia?»
21|109|Mutta jos he kننntyvنt pois, sano silloin: »Olen varoittanut teitن kaikkia ilman erotusta enkن tiedن, onko se, mitن teille on mننrنtty, lنhellن vai kaukana.
21|110|Totisesti, Hنn tietنن mitن ننnekkننsti puhutaan, ja Hنn tietنن myضs, mitن te salaatte.
21|111|En tiedن, tuleeko siitن teille koettelemus vaiko ajallinen nautinto.»
21|112|Hنn lausui: »Herra, tuomitse oikeudenmukaisesti. Herramme on Armahtaja, jota kutsutaan avuksi niitن vastaan, joita he Hنnen vertaisikseen asettavat.»
22|1|Oi ihmiset! Kunnioittakaa pelنten Herraanne. Totisesti, (tuomion) hetken jنrkytys on hirmuinen tapahtuma.
22|2|Sinن pنivنnن, jolloin sen tulette nنkemننn, jokainen imettنvن vaimo hنmننntyy unohtaen imettنmنnsن lapsen ja jokainen raskaana oleva nainen synnyttنن sikiضnsن kesken. Olet nنkevن ihmiset ikننnkuin pنihtyneinن, mutta he eivنt ole humalassa, vaan Jumalan rangaistus tulee ankarana.
22|3|Ihmisten joukossa on sellaisia, jotka kiistelevنt Jumalasta, vaikka ovat tietoa vailla ja seuraavat jokaista karkoitettua pahaahenkeن;
22|4|jollaisesta on kirjoitettu, ettن ken liittyy hنneen, sen hنn vie harhaan ja johtaa kohti palavan tulen tuskaa.
22|5|Oi ihmiset, jos epنilette kuolleistaherننmistن, niin olemmehan totisesti luonut teidنt tomusta, sitten elon siemenestن, sitten hyytyneestن verestن, sitten lihamضhkنleestن, sopusuhtaisesta muodoltaan sekن myضs epنsuhtaisesta, jotta kaikkivaltamme teille selviنisi. Minkن haluamme, sen kehitنmme kohtuihin mننrنajaksi. Sitten saatamme teidنt lapsina esille ja kasvatamme teitن, jotta saavuttaisitte kypsyysiنn. Teidنn joukossanne on joku, joka kuolee aikanaan, mutta joku myضskin, joka saavuttaa elنmنn raihnaisen kauden, jolloin hنn ei enنن tiedن mitننn, vaikka aikaisemmin on tiennyt. Ja katso, maa saattaa olla paahtunut hedelmنttضmنksi, mutta kun lنhetنmme sille sateen ylhننltن, se herنن ja paisuu ja kasvaa kaikenlaisia ihania yrttejن.
22|6|Nنin tapahtuu, koska Jumala on Totuus ja koska Hنn saa kaiken kuolleen eloon ja koska Hنnellن on mahti kaiken yli,
22|7|ja koska tuomion hetki on epنilemنttن tuleva, sillن Jumala on herنttنvن ne, jotka on kنtketty hautoihin.
22|8|Ihmisten keskuudessa on joku, joka kiistelee Jumalasta, vaikka on vailla tietoa ja johdatusta ja valaisevaa kirjaa.
22|9|Hنn kننntنن halveksien selkنnsن johtaakseen toisia harhaan Jumalan tieltن. Hنntن kohtaa hنpeن tنssن maailmassa, ja ylضsnousemuksen pنivنnن annamme hنnen maistaa palamisen tuskaa.
22|10|»Tنmن on sinun saatava siitن, mitن omat kنtesi ovat edellنkنypinن tekoinasi lنhettنneet ja koska Jumala ei tee palvelijoineen vنhintنkننn vننryyttن.»
22|11|Ihmisten joukossa on myضs joku, joka palvelee Jumalaa kuin kahden vaiheilla. Jos hنnen kنy hyvin, hنn on tyytyvنinen, mutta jos hنntن kohtaa koettelemus, hنn kننntyy pois ja menettنن sekن tنmنn maailman ettن tulevan elنmنn. Nنin joudutaan selvنsti turmioon.
22|12|Jumalan ohella hنn rukoilee sellaista, mikن ei tuota hنnelle vahinkoa enempنن kuin hyضtyنkننn. Nنin joudutaan suureen harhaan.
22|13|Hنn rukoilee sellaista, joka hنntن pikemmin vahingoittaa kuin auttaa. Todellakin, kehno on suojelija ja kehno on myضs hنnen seuraajansa.
22|14|Totisesti, jotka uskovat ja tekevنt hyvنن, heidنt Jumala pننstنن puutarhoihin, joiden kautta purot virtaavat. Jumala tekee todella mitن haluaa.
22|15|Ken ikinن luulee, ettei Jumala auta hنntن tنssن maailmassa eikن tulevassa, hنn kiinnittنkضضn kضyden riippumaan ylhننltن ripustaakseen siihen itsensن. Leikatkoon sitten kضyden poikki ja todetkoon, poistiko hنnen temppunsa sen, mikن hنntن vihastutti.
22|16|Nنin Me olemme lنhettنnyt ilmoituksemme selvin vertauskuvin; kyllن Jumala ohjaa sitن, ketن haluaa.
22|17|Totisesti, on olemassa sellaisia, jotka uskovat, ja on juutalaisia ja saabalaisia, kristittyjن ja magian harjoittajia sekن myضs monijumalaisia. Ylضsnousemuksen pنivنnن Jumala tekee erotuksen heidنn kaikkien vنlillننn. Totisesti, Jumala on kaiken todistaja.
22|18|Etkض ole havainnut. ettن Jumalan edessن alistuu kaikki, mikن on taivaassa ja mikن on maan pننllن, samaten aurinko ja kuu ja tنhdet, samoin vuoret ja puut ja elنimet ja suuri joukko ihmisiن. Mutta monia kohtaan on paikallaan rangaistus. Ja kenet Jumala alentaa, sitن ei kukaan enنن saata kunniaan. Totisesti, Jumala tekee mitن hyvنksi nنkee.
22|19|On kaksi ryhmنن, jotka kiistelevنt Herrastaan. Siksi onkin uskottomille leikattu tuliset vaatteet, ja heidنn pننnsن ylitse vuodatetaan kiehuvaa vettن.
22|20|Se liuottaa heidنn sisuksensa sekن myضs heidنn ihonsa.
22|21|Ja heitن piestننn rautasauvoin.
22|22|Joka kerran, kun he tuskissaan haluavat pننstن sieltن pois, heidنt tyضnnetننn sinne takaisin, ja heille sanotaan: »Maistakaa palamisen tuskaa.»
22|23|Totisesti, jotka uskovat ja harjoittavat hyviن tekoja, heidنn Jumala antaa astua puutarhoihin, joiden kautta virrat juoksevat. He saavat kantaa kultaisia rannerenkaita ja helmiن, ja heidنn vaatteensa ovat silkkiن.
22|24|Heitن opastetaan jalosti puhumaan ja heidنt johdatetaan ainoan ylistetyn tielle.
22|25|On tosin sellaisiakin, jotka ovat uskottomia ja eksyttنvنt toisia Jumalan tieltن ja pyhitetystن moskeijasta, johon pننsyn olemme tehnyt yhtن helpoksi paikkakunnan asukkaille kuin erنmaista tuleville. Mutta kuka ikinن ryhtyy harjoittamaan petosta ja vننryyttن, hنnen Me annamme maistaa tuskallista rangaistusta.
22|26|Palauta mieleesi, miten Me osoitimme Aabrahamille temppelin seudun asuinpaikaksi ja lausuimme: »نlن aseta ketننn muuta Minun vertaisekseni ja pidن Huoneeni puhtaana niitن varten, jotka kiertنvنt sen ympنri, jotka seisoen rukoilevat, jotka kumartuvat ja jotka maahan vaipuvat.»
22|27|Julista myضskin ihmisille pyhiinvaellusta, ettن he tulevat luoksesi jalkaisin ja jنntevien kameelien selنssن, jotka kestنvنt vaikeimpiakin taipaleita,
22|28|jotta he voisivat itse nنhdن nنmن paikat ja niiden hyضdyn heille itselleen, ja jotta he voisivat kiittنن Jumalaa sننdettyinن pنivinن kaikesta siitن nelijalkaisesta karjasta, jonka Hنn on heille suonut, ja sitten syضdن itse ja ravita puutteenalaisia ja tarvitsevia.»
22|29|Sitten he puhdistautukoot kaikesta epنsiisteydestن ja tنyttنkضضt lupauksensa sekن kulkekoot vanhan temppelin ympنri.
22|30|Nنin olkoon. Ja ken pitنن kunniassa Jumalan pyhنt mننrنykset, hنnelle se on parhaaksi Herransa edessن. Ravinnoksenne saatte kنyttنن kaikkia nelijalkaisia elنimiن, paitsi niitن, jotka teille erikseen on mainittu. Vنlttنkنن siksi epنjumalien saastaisuutta ja valheellisia puheita.
22|31|Olkaa vilpittضmiن Jumalan edessن asettamatta mitننn Hنnen vertaisekseen. Ken muitakin jumaloi, hنn on kuin olisi taivaasta pudonnut ja petolinnut olisivat raastaneet hنnet mukaansa taikka tuuli heittنnyt hنnet kaukaiseen paikkaan.
22|32|Nنin tulee olemaan. Jos joku kunnioittaa Jumalan mننrنyksiن, tنmن johtuu varmasti hنnen sydنmensن hurskaudesta.
22|33|Saatte kنyttنن hyvنksenne karjaa mننrنajan, sitten se viedننn uhrattavaksi vanhaan temppeliin.
22|34|Jokaisen uskonnon tunnustajille Me olemme sننtنnyt uhritoimitukset, jotta he kiitollisina muistaisivat Jumalan nimeن kaiken sen nelijalkaisen karjan vuoksi, jonka olemme heille suonut. Teidنn Jumalanne on ainoa Jumala, totelkaa siis Hنntن, ja julista ilosanomaa nضyrille;
22|35|niille, joiden sydنmet vنrنjنvنt Jumalaa mainittaessa; niille, jotka pysyvنt lujina, mikن tahansa heitن kohtaakin; ja niille, jotka suorittavat rukouksensa ja antavat almuja siitن, mitن olemme heille suonut.
22|36|Paljon hyضtyن teillن on uhrikameeleista, jotka olemme teille mننrنnnyt merkiksi Jumalan uskonnosta. Siksi lausukaa Jumalan nimeن niiden ylitse, kun ne seisovat riveissن. Kun ne ovat vaipuneet kyljelleen, uhratkaa ne ja syضkنن niitن ja ravitkaa sitن kضyhنن, joka ei almua ano, ja myضskin kerjنlنisiن. Nنin Me olemme alistanut ne valtaanne, jotta osaisitte olla kiitollisia.
22|37|Niiden liha ja veri ei kohoa Jumalan tykض, mutta sydنmienne hurskaus riittنن Hنnelle. Nنin Me olemme alistanut ne valtaanne, jotta ylistنisitte Jumalaa, koska Hنn on antanut teille johdatuksensa. Julistakaa ilosanomaa niille, jotka hyvنن tekevنt.
22|38|Jumala on totisesti karkoittava uskovaisten viholliset. Totisesti, Jumala ei rakasta valapattoa, kiittنmنtضntن ihmistن.
22|39|Niille on annettu lupa taistella, joita vastaan on aloitettu sota, sillن heille on tehty vننryyttن, ja Jumala kyllن kykenee heitنauttamaan;
22|40|heitن, jotka syyttن on karkoitettu kotoaan, koska ovat vain lausuneet: »Jumala on meidنn Herramme.» Ellei Jumala olisi pitنnyt kurissa erنitن ihmisiن toisten avulla, niin raunioiksi olisi tuhottu luostarit, kirkot ja synagogat sekن moskeijat, joissa Jumalan nimeن usein lausutaan. Totisesti, Jumala auttaa sellaista, joka auttaa Hنnen asiaansa. Totisesti, Jumala on vنkevن, mahtava.
22|41|He ovat sellaisia, jotka, jos annamme heille valtaa maassa, suorittavat kyllن rukouksia, antavat sننdetyt almut ja kنskevنt ihmisiن hyviin tekoihin sekن kieltنvنt heitن pahasta. Mutta Jumalalle kuuluu kaikkien asioiden pننtضsvalta.
22|42|Mutta jos he torjuvat sinut valhettelijana, niin samoin tekivنt edeltنjiنsi kohtaan jo aikaisemmin Nooan, Aadin ja Tamuudin kansat,
22|43|sekن Aabrahamin ja Lootin kansat yhtن hyvin kuin Midianin miehet.
22|44|Moosestakin pidettiin valhettelijana. Mutta Minن annoin uskottomille mننrنajan, jonka jنlkeen yllنtin heidنt, ja miten ankara olikaan rangaistukseni.
22|45|Kuinka moni kaupunki sai Meiltن tuhonsa jumalattomuutensa takia, niin ettن sen katot ovat sortuneet ja kaivot hylنtyt ja linnat autioina.
22|46|Eivنtkض he ole kiertنneet maata, jotta heillن olisi sydنn ymmنrtنن tai korvat kuulla? Sillن totisesti, eivنt heidنn silmنnsن ole soaistut, vaan sydنn heidنn rinnassaan.
22|47|He pyytنvنt sinua jouduttamaan tuomiota, mutta Jumala ei riko lupaustaan; onhan Herrallesi yksi pنivن kuin tuhat vuotta, joilla te aikaa laskette.
22|48|Kuinka monelle kaupungille annoinkaan armonaikaa, koska se oli vننrنmielinen. Mutta sitten yllنtin sen; niin, Minun luokseni kaikki palaa.
22|49|Sano: »Oi ihmiset! Tulen pelkkنnن varoittajananne.
22|50|Niitن varten, jotka uskovat ja hyvنن tekevنt, on anteeksiannon ihana palkinto.
22|51|Mutta jotka yrittنvنt vastustaa Meidنn imoitustamme, saavat paikkansa helvetin tulessa.
22|52|Ennen sinua, oi Muhammed, emme ole lنhettنnyt ainoatakaan lنhettilنstن tai profeettaa, joiden tarkoitusperiن ei saatana olisi sotkenut. Mutta Jumala tekee tyhjنksi saatanan sekaantumiset. Jumala vahvistaa tunnusmerkkinsن, sillن Jumala on tietنvن, viisas.
22|53|Jumala muuttaa saatanan juonet koetukseksi niille, joiden sydنmet ovat turmeltuneita ja kovia. Totisesti, vننrintekijنt menevنt pitkنlle vastahakoisuudessaan.
22|54|Jumala tarkoittaa myضs, ettن ne, joille on annettu tietoa, kنsittنisivنt, ettن tنmن on Herralta tuleva totuus, jotta he uskoisivat siihen ja heidنn sydنmensن nضyrtyisivنt Hنnen edessننn. Totisesti, Jumala ohjaa uskovaiset oikealle tielle.
22|55|Mutta epنuskoiset eivنt lakkaa epنilemنstن, kunnes heidنt yht'نkkiن yllنttنن mننrنhetki tai Heitن kohtaa tuhopنivنn tuomio.
22|56|Sinن pنivنnن kuninkuus kuuluu Jumalalle. Hنn on antava heille kullekin tuomionsa. Silloin ne, jotka uskovat ja tekevنt hyvنن, pننsevنt autuuden puutarhoihin.
22|57|Mutta jotka ovat uskottomia ja hylkننvنt tunnusmerkkimme, kuuluvat niihin, joita odottaa hنpeنllinen rangaistus.
22|58|Mutta niille, jotka jنttivنt kotinsa ja lنhtivنt Jumalan tielle ja sitten surmattiin tai muutoin kuolivat, heille Jumala suo ihanan palkinnon. Totisesti, Jumala on paras huolehtija.
22|59|Hنn antaa heidنn astua paikkaan, joka on heitن miellyttنvن. Totisesti, Jumala on tietنvن, hyvنnsuopa.
22|60|Nنin on asia. Jos joku kostaa hنnelle aiheutetun kنrsimyksen samalla mitalla ja hنntن sorretaan, niin varmasti Jumala on hنntن auttava. Totisesti, Jumala on armollinen, anteeksiantavainen.
22|61|Sillن Jumala antaa yضn sulautua pنivننn ja pنivنn vaipua yضhضn. Jumala on kuuleva, nنkevن.
22|62|Sillن Jumala on Totuus, ja se on valhetta, mitن he rukoilevat Hنnen ohellaan, sillن Jumala on kaikista korkein, kaikista suurin.
22|63|Etkض huomaa, ettن Jumala lنhettنن taivaasta sateen maan pننlle, niin ettن maa rupeaa viheriضimننn? Totisesti, Jumala on ylevن, kaikkivoipa.
22|64|Hنnelle kuuluu kaikki, mitن on taivaassa ja maan pننllن. Totisesti, Jumala on rikas, ylistetty.
22|65|Etkض ole ajatellut, ettن teidنn hyvنksenne Jumala on alistanut lakejansa noudattamaan kaiken, mitن maan pننllن on, ja ettن Hنnen kنskyjensن mukaan laivat kulkevat merellن? Ja ettن Hنn vain kنskyllننn pidنttنن taivasta luhistumasta maahan? Totisesti, Jumala on ihmissukua kohtaan myضtنmielisin ja armollisin.
22|66|Juuri Hنn on suonut sinulle elنmنn ja antaa sitten sinun kuolla herنttننkseen sinut uuteen eloon. Mutta ihminen on totisesti kiittنmنtضn.
22|67|Jokaiselle kansalle Me olemme sننtنnyt hartausharjoituksia, joita he noudattavat. نlkضضt he siksi kiistelkض kanssasi tنstن asiasta. Huuda heitن Herrasi luokse, totisesti sinن kuljet oikeata tietن.
22|68|Jos he kiistelevنt kanssasi, sano silloin: »Jumala tietنن parhaiten, mitن te teette.»
22|69|Ylضsnousemuksen pنivنnن on Jumala ratkaiseva kiistanne.
22|70|Etkض tiedن, ettن Jumala tuntee kaiken, mikن on taivaassa ja maan pننllن? Totisesti, tنmن on Kirjassa. Totisesti, tنmن on helppoa Jumalalle.
22|71|Ja he palvelevat Jumalan ohella sellaista, jolle emme ole antanut mitننn valtaa ja josta heillن ei ole mitننn tietoa. Vننrنmielisillن ei ole ketننn auttajaa.
22|72|Kun Meidنn selvنt ilmoituksemme on heille esitetty, voit havaita uskottomien kasvoista vastustusta. He haluaisivat syضksyن niiden kimppuun, jotka kertovat heille merkeistنmme. Sano: »Kerronko teille jotakin, mikن on vielنkin pahempaa? Se on tuli. Sen on Jumala luvannut niille, jotka ovat uskottomia. Mikن viheliنinen olinpaikka!»
22|73|Oi ihmiset. Kuunnelkaa vertausta, joka esitetننn: Totisesti, ne, joita te rukoilette Jumalan ohella, eivنt voi luoda edes kنrpنstن, vaikkapa yhdessن sitن yrittنisivنt. Ja jos kنrpنnen heiltن jotain veisi mukanaan, he eivنt voisi saada sitن siltن takaisin; yhtن heikko on moinen avunantaja kuin avunanojakin.
22|74|He eivنt arvioi Jumalaa niin suureksi, kuin Hنnet arvioida tulee. Totisesti, Jumala on valtava, mahtava.
22|75|Jumala valitsee lنhettilننnsن sekن enkelien ettن ihmisten keskuudesta. Totisesti, Jumala on kuuleva, nنkevن.
22|76|Hنn tietنن, mitن heillن on edessننn ja mitن takanaan. Ja Jumalan luokse on kaikkien palattava.
22|77|Te, jotka uskotte, kumartakaa, vaipukaa maahan asti, palvelkaa Herraanne ja tehkنن hyvنن, jotta teillن olisi menestystن.
22|78|Kamppailkaa Jumalan tiellن ponnistellen, niinkuin Hنnen arvonsa velvoittaa. Hنn on teidنt valinnut eikن ole uskontoonne asettanut teille mitننn ylipننsemنtضntن, vaan antanut teille isنnne Aabrahamin uskon. Hنn on kutsunut teitن muslimeiksi jo aikaisemmin ja myضskin tنssن Koraanissa, jotta Sanan julistaja nyt olisi todistajanne ja te todistaisitte ihmissuvusta. Siksi suorittakaa rukouksenne ja antakaa sننdetyt almut ja pysykنن lujasti Jumalassa. Hنn on teidنn suojelijanne. Mikن oivallinen suojelija ja mikن oivallinen auttaja!
23|1|Totisesti, uskovaiset menestyvنt,
23|2|ne, jotka nضyrtyvنt rukoillessaan,
23|3|ja jotka karttavat turhanpنivنistن puhetta,
23|4|ja jotka antavat sovituksen almut
23|5|ja jotka hillitsevنt himojensa jنsenet,
23|6|paitsi vaimojensa ja orjattariensa parissa, jolloin heitن ei soimata.
23|7|Mutta ne, jotka menevنt tنtن pitemmنlle, he ovat synnintekijضitن.
23|8|Uskovaisia ovat myضs ne, jotka vartioivat uskottua omaisuutta ja pitنvنt sopimuksensa;
23|9|ja ne, jotka pitنvنt vaarin rukouksistaan.
23|10|Nنmن kuuluvat perillisiin.
23|11|Paratiisin he saavat periن, ja siellن he tulevat asumaan.
23|12|Totisesti muovailimme ihmisen puhtaasta savesta.
23|13|Sitten sijoitimme elon siemenen varmaan suojaan.
23|14|Senjنlkeen kehitimme siemenestن verenalun, ja hyytyneestن verestن kehitimme lihanrungon; lihanrungossa rakensimme luut ja luut ympنrضimme lihalla. Tنmنn jنlkeen saatoimme hنnet uuteen hahmoon. Siunattu olkoon siis Jumala, luojista paras.
23|15|Tنmنn jنlkeen teidنn on totisesti kuoltava;
23|16|mutta ylضsnousemuksen pنivنnن teidنt jنlleen herنtetننn eloon.
23|17|Totisesti, ylنpuolellenne olemme rakentanut seitsemنn taivaan rataa; emme konsanaan jنtن huolenpitoa luomisesta.
23|18|Pilvistن lنhetنmme sadetta maan pننlle mننrنn mukaan ja annamme sen jننdن maahan, ja totisesti kykenemme myضs sen ottamaan pois.
23|19|Veden avulla Me sitten kasvatamme teille puutarhoja palmupuineen ja viinikضynnضksineen. Niistن saatte runsaasti hedelmiن, ja te syضtte niitن.
23|20|Me kasvatamme myضs puun, joka kohoaa Siinain vuorella, ja se tuottaa teille ضljyن ja mehua nautittavaksenne.
23|21|Myضs nelijalkaisissa teille on opetus. Annamme teille juomaa niiden sisuksista; onpa karjasta teille suurta hyضtyن myضs siten, ettن voitte sitن syضdن.
23|22|Se kantaa teitن myضs samoin kuin laivatkin.
23|23|Ja tapahtui, ettن Me lنhetimme Nooan kansansa luokse, ja hنn lausui: »Oi kansani, palvelkaa Jumalaa; teillن ei ole muuta jumalaa kuin Hنn. Ettekض siis karttaisi pahaa?
23|24|Silloin hنnen kansansa uskottomien pننmiehet sanoivat: »Hنn on vain kuolevainen kuten tekin ja yrittنن kohottaa itsensن teidنn ylنpuolellenne. Jos Jumala olisi tahtonut, Hنn olisi tosiaankin voinut lنhettنن alas enkelinsن. Emme ole tنllaisesta kuulleet esi-isiltنmme.
23|25|Hنn on vain hullu mies, siksi sietنkننmme hنntن aikansa.»
23|26|Nooa lausui: »Herra, auta minua, koska he leimaavat minut valehtelijaksi.»
23|27|Silloin Me annoimme hنnelle ilmoituksemme nنin sanoen: »Rakenna itsellesi arkki silmiemme edessن ja kنskyjemme mukaan. Kun sitten sanamme kنy toteen ja tuliset vedet tulvivat, niin vie siihen pari kaikkia elنimiن sekن oma perheesi, paitsi niitن, joista sana on jo edeltن kنynyt. نlن puhu minulle niistن, jotka ovat jumalattomia. Totisesti, heidنt hukutetaan.
23|28|Kun sinن ja mukanasi olevat olette turvallisesti asettuneet arkkiin, lausu silloin: »Kaikki ylistys kuuluu Jumalalle, joka on pelastanut meidنt jumalattomien ihmisten seasta.»
23|29|Ja sano edelleen: »Herrani, suo minulle siunattu ulospننsy, sillن Sinن olet paras turvasatama.»
23|30|Totisesti nنmن ovat tunnusmerkkejن; totisesti Me koettelemme ihmisiن.
23|31|Heidنn jنlkeensن me loimme uuden sukupolven.
23|32|Sitten lنhetimme heidنn luokseen sananjulistajan heidنn keskuudestaan, ja hنn lausui: »Palvelkaa Jumalaa, teillن ei ole muuta jumalaa kuin Hنn. Ettekض siis Hنntن kunnioittaisi?»
23|33|Mutta pننmiehet hنnen kansansa keskuudessa, jotka olivat epنuskoisia ja kielsivنt tulevan elنmنn ja joille olimme antanut hyvinvointia tنssن maailmassa, lausuivat: »Hنn on vain kuolevainen kuten tekin, hنn syض mitن tekin syضtte ja juo mitن te juotte.
23|34|Jos tottelette kaltaistanne ihmistن, menette totisesti turmioon.
23|35|Lupaako hنn teille, ettن kun olette kuolleet; ja muuttuneet tomuksi ja luiksi, niin teidنt herنtetننn jنlleen eloon?
23|36|Se on mahdotonta, aivan mahdotonta, mitن teille on luvattu.
23|37|On olemassa ainoastaan tنmنn maailman elنmن, me kuolemme ja me elنmme, eikن meitن herنtetن kuolleista.
23|38|Hنn on vain ihminen, joka on sepittنnyt valhetta Jumalaa vastaan, emmekن ota hنntن uskoaksemme.»
23|39|Hنn sanoi: »Herrani, auta minua, koska he leimaavat minut valhettelijaksi.»
23|40|Jumala vastasi: »Tuokion kuluttua he totisesti katuvat.»
23|41|Niin rangaistus yllنtti heidنt totuuden voimalla, ja Me huuhdoimme heidنt kuin roskajنtteet. Siten hنipykضضt jumalattomat ihmiset.
23|42|Sitten Me nostimme heidنn jنlkeensن uuden sukupolven.
23|43|Yksikننn kansa ei voi jouduttaa aikansa tuloa eikن sitن siirtنن.
23|44|Sitten lنhetimme sananjulistajia toisen toisensa jنlkeen, mutta kun kansa sai lنhettilننn luokseen, se kielsi hنnet, jolloin Me annoimme kansan seurata toistaan ja teimme ne pelkiksi taruiksi. Siten hنipykضضt pois uskottomat kansat.
23|45|Senjنlkeen lنhetimme Mooseksen ja hنnen veljensن Aaronin mukanaan merkkimme ja selvنt valtuudet
23|46|faraon ja hنnen pننmiestensن luokse, mutta nنmن paisuivat ylpeydestننn ja olivat julkeita ihmisiن.
23|47|Nنin he sanoivat: »Uskoisimmeko kahta meidنn kaltaistamme ihmistن, joiden kansalaiset ovat meidنn orjiamme?»
23|48|Nنin he kielsivنt lنhettilننt ja joutuivat niiden joukkoon, jotka kadotettiin.
23|49|Totisesti, Me annoimme Moosekselle Kirjan, jotta he saisivat johdatuksen.
23|50|Me asetimme myضs Marian pojan ja hنnen نitinsن tunnusmerkiksi ja annoimme heille suojaa erننllن ylنngضllن, jossa oli sopiva lepopaikka ja kirkas lنhde.
23|51|Te, jotka olette lنhettilنitن, syضkنن puhdasta ravintoa ja suorittakaa hyviن tekoja. Minن tiedنn tarkoin, mitن te teette.
23|52|Teidنn seurakuntanne on ainoa uskovaisten seurakunta, ja Minن olen teidنn Herranne, siksi palvelkaa Minua,
23|53|Mutta he ovat hajaantuneet uskonnossaan lahkoiksi, ja jokainen ylvنstelee omastaan.
23|54|Anna siis heidنn joksikin aikaa sokaistua harhaansa.
23|55|Luulevatko he, ettن antaessamme heille rikkautta ja lapsia
23|56|joudutamme heille myضs hyveitن. Ei, tنtن he eivنt kنsitن.
23|57|Totisesti, ne, jotka Herransa pelosta ovat vaarinottavaisia,
23|58|jotka uskovat Herransa ilmoituksiin,
23|59|jotka eivنt palvele ketننn Jumalan vertaisena
23|60|ja jotka antavat antinsa vنrنjنvin sydنmin, tietنen palaavansa Herransa luokse,
23|61|kaikki nنmن ovat niitن, jotka kilpailevat hyveissن ja ensimmنisinن ne saavuttavat.
23|62|Emme pane yhdellekننn sielulle kuormaa, jota se ei kykenisi kantamaan, ja Meillن on myضskin Kirja, joka puhuu totuutta, joten heille ei tehdن vننryyttن.
23|63|Heidنn sydنmensن ovat vaipuneet tietنmنttضmyyteen tنstن Kirjasta, ja sitنpaitsi he suorittavat muitakin tekoja.
23|64|Kunnes Me langetamme tuomiomme yltنkyllنisesti elنville heidنn keskuudessaan, ja katso, silloin he alkavat huutaa.
23|65|نlkنن huutako apua tنnن pنivنnن; totisesti ette ole saavat sitن Meitن vastaan.
23|66|Totisesti, Minun ilmoitukseni julistettiin teille, mutta te kننnnyitte selin.
23|67|Ylvنstellen te vetنydytte etننlle.
23|68|Eivنtkض he siis ole harkinneet, mitن ovat sanoneet? Vai onko heille sattunut sellaista, mitن ei heidنn esi-isillensنkننn ole sattunut?
23|69|Tai eivنtkض he tunne sananjulistajaansa ja siksi hنnet kieltنvنt?
23|70|Tai sanovatko, ettن hنnet on vallannut hulluus? Ei, hنn on tuonut heille totuuden, mutta useimmat heistن ovat totuutta vastaan.
23|71|Jos totuus olisi mukautunut heidنn himoihinsa, niin varmasti taivaat ja maa ja kaikki, mitن niissن on, olisivat sortuneet raunioiksi. Ei, olemme tuonut heille varoittajan, mutta he kننntنvنt hنnelle selkنnsن.
23|72|Vai onko niin, ettن sinن, oi Muhammed, olet pyytنnyt heiltن palkkiota? Mutta onhan Herrasi palkinto paras, sillن Hنn on paras huoltaja.
23|73|Totisesti, sinن kutsut heitن oikealle tielle.
23|74|Mutta totisesti, ne, jotka eivنt usko tulevaan elنmننn, eksyvنt tieltن.
23|75|Ja vaikkapa Me osoittaisimme heille armoa ja poistaisimme heitن ahdistavan vaivan, niin totisesti, he pysyisivنt kurittomuudessaan ja sokeasti jatkaisivat vaellustaan.
23|76|Olemme jo yllنttنnyt heidنt rangaistuksella, mutta he eivنt nضyryyttنneet sydنmiنnsن Herransa edessن eivنtkن myضskننn katuneet.
23|77|Mutta kun avaamme heille oven suureen tuskaan, niin katso, silloin he joutuvat epنtoivoon.
23|78|Jumalahan on antanut teille kuulon ja nنضn ja sydنmen. Mutta niukkoja ovat teidنn kiitoksenne.
23|79|Hنn on levittنnyt teidنt yli maan, ja Hنnen luokseen teidنt jنlleen kootaan.
23|80|Hنn antaa elنmنn ja kuoleman, ja Hنnestن riippuu yضn ja pنivنn vuorottelu. Ettekض jo ymmنrrن?
23|81|Pنinvastoin, he puhuvat aivan kuten heidنn edeltنjنnsنkin.
23|82|He sanovat: »Kuinka, kun olemme kuolleet ja muuttuneet tomuksi ja luiksi, herنtetننnkض meidنt silloin taas eloon?
23|83|Totisesti, meille on jo aikaisemmin luvattu samaa, kuten muinaisille esi-isillemmekin; nنmن ovat pelkkiن muinaistaruja.»
23|84|Sano: »Kenelle kuuluu maa ja kaikki, mitن siinن on, vastatkaa, jos tiedنtte?»
23|85|He vastaavat nyt: »Jumalalle.» »Sano: »Miksi ette sitten ota vaarin?»
23|86|Sano edelleen: »Kuka on seitsemنn taivaan ja suurimman vallan Herra?»
23|87|He vastaavat taas: »Jumalalle kuuluu kaikki tنmن.» Sano: »Miksi ette sitten Hنntن palvele?»
23|88|Sano vielن: »Kenen kنdessن on kaiken valtius ja kuka antaa suojaa, vaikka hنntن vastaan ei ole mitننn suojaa, sanokaa, jos tiedنtte.»
23|89|He vastaavat taas: »Tنmن kuuluu Jumalalle.» Sano: »Kuinka siis voitte olla noin harhautuneita?»
23|90|Olemme tuonut heille totuuden, mutta useimmat heistن ovat totisesti valehtelijoita.
23|91|Jumala ei konsanaan ole hankkinut itselleen poikaa, eikن ole muuta jumalaa kuin Hنn. Olisihan muutoin jokainen jumala vienyt mukaansa sen, mitن oli luonut, ja muutamat heistن olisivat alistaneet toisia valtaansa. Kunnia olkoon Jumalalle! Hنn on ylنpuolella kaiken, mitن he kuvittelevat.
23|92|Hنn tuntee sekن kنtketyt ettن julkiset asiat. Senvuoksi Hنn on sen ylنpuolella, mitن he hنnen ohellaan jumaloivat.
23|93|Sano: »Herra, jos nنytنt minulle, mikن heitن uhkaa,
23|94|niin Herra, نlن sijoita minua vننrنmielisten joukkoon.»
23|95|Totisesti, Me kykenemme nنyttنmننn sinulle, millن Me heitن uhkaamme.
23|96|Torju paha sillن, mikن hyvنن on. Me tunnemme parhaiten, mitن he uskottelevat.
23|97|Sano myضs: »Herra. Sinusta etsin turvapaikkaa pahojen henkien viettelyksiن vastaan.
23|98|Sinusta etsin suojaa, oi Herra, etteivنt he minua saavuttaisi.»
23|99|Aina siihen asti, kunnes kuolema jonkun heistن yllنttنن ja hنn hokee: »Herrani, pننstن minut takaisin, pننstن minut takaisin,
23|100|ehkن voisin tehdن hyvنن sellaisessa, minkن olen jنttنnyt tekemنttن.» Ei koskaan. Tنmن on vain puhetta, jota hنn hokee, mutta heidنn takanaan on erottava seinن aina siihen pنivننn asti, jolloin heidنt herنtetننn kuolleista.
23|101|Mutta kun pasuunoihin puhalletaan, niin sinن pنivنnن heidنn vنlillننn ei ole oleva mitننn sukulaisuussiteitن, eivنtkن he kysele toinen toistansa.
23|102|Senvuoksi ne, joiden hyveet painavat vaa'assa eniten, tulevat onnellisiksi.
23|103|Mutta joiden ansiot painavat vنhنn, he ovat niitن, jotka ovat kadottaneet sielunsa. Helvetissن he saavat asua.
23|104|Tuli on siellن kنrventنvن heidنn kasvonsa ja pahasti turmeleva heidنt.
23|105|Eikض Minun ilmoituksiani julistettu teille? Mutta te hyljitte niitن.
23|106|He vastaavat: »Herra, meidنn onnettomuutemme kنvivنt yli voimiemme ja me olimme harhaan johdettuja ihmisiن.
23|107|Herra, pننstن meidنt pois tننltن. Totisesti, jos taas kننnnymme pahaan, olemme vننrنmielisiن.»
23|108|Jumala on vastaava: »Menkنن tiehenne نlkننkن puhuko Minulle!
23|109|Olihan totisesti keskuudessanne ryhmن palvelijoitani, jotka lausuivat: 'Herra, me uskomme, anna meille anteeksi ja osoita meille armoasi, sillن Sinن olet paras armahtaja.'
23|110|Mutta te piditte heitن pilkkananne, kunnes se sai teidنt unohtamaan Minun varoitukseni, ja te nauroitte heitن.
23|111|Totisesti Minن tنnن pنivنnن olen heidنt palkitseva siitن, ettن he olivat lujia; he ovat voiton perijضitن.»
23|112|Vielن kysyy Hنn: »Kuinka monta vuotta viivyitte maan pننllن?»
23|113|He vastaavat: »Viivyimme kai pنivنn tai osan siitن. Kysy niiltن, jotka osaavat laskea.»
23|114|Hنn on sanova: »Olette viipyneet vain lyhyen hetken; jospa sen tietنisitte.
23|115|Luulitteko, ettن olimme luonut teidنt turhan vuoksi ja ettei teidنn ollut palattava Meidنn luoksemme?»
23|116|Korkea on Jumala, totuuden kuningas; ei ole muuta jumalaa kuin Hنn, ylevنn voiman Herra.
23|117|Ken rukoilee jotakin muuta jumalaa Herran ohella, hنnen osaksensa ei tule valoa, ja hنnen on tili tehtنvن Jumalalle. Totisesti, uskottomilla ei ole milloinkaan menestystن.
23|118|Sano: »Herra! Anna anteeksi ja osoita armoasi, sillن Sinن olet paras armahtajista.»
24|1|Tنmن on suura, jonka Me olemme ylhننltن ilmaissut vنlttنmنttن noudatettavaksi ja jossa on selvنt tunnusmerkkimme, jotta ottaisitte ne varteen.
24|2|Haureudenharjoittajille antakaa kullekin sata iskua nahkaruoskalla, نlkننkن salliko myضtنtuntonne heitن kohtaan estنن tنyttنmنstن Jumalan kنskyن, mikنli uskotte Jumalaan ja tulevaan pنivننn. Joidenkuiden uskovaisten tulee olla todistajina heitن rangaistaessa.
24|3|نlkضضn haureellinen mies naiko muuta kuin haureellisen naisen taikka pakanavaimon, ja نlkضضn haureellinen nainen menkض muulle kuin haureelliselle taikka pakanalliselle miehelle. Tنllainen avio on uskovaisilta kielletty.
24|4|Jotka syyttنvنt aviovaimoja haureellisesta elنmنstن eivنtkن tuo neljنن todistajaa, heille annettakoon kahdeksankymmentن raipaniskua, نlkضضnkن heidنn todistustaan milloinkaan vast'edes kuunneltako, sillن he ovat jumalattomia ihmisiن.
24|5|Mutta jotka tنmنn jنlkeen kننntyvنt Jumalan puoleen ja tekevنt oikein, heille Jumala on anteeksiantavainen, armollinen.
24|6|Jotka syyttنvنt omia vaimojaan, mutta eivنt voi esittنن muita todistajia kuin itsensن, todistakoot neljن kertaa Jumalan nimeen olevansa ehdottomasti luotettavia
24|7|ja viidennellن kerralla, ettن Jumalan kirous langetkoon heidنn pننllensن, jos valhettelevat.
24|8|Mutta vaimo voi vنlttyن ruoskimiselta, jos hنn neljنsti Jumalan nimeen vannoo, ettن mies puhuu valhetta,
24|9|ja viidennellن kerralla, ettن Jumalan viha hنntن kohdatkoon, ellei hنn puhu totta.
24|10|Mitن tapahtuisikaan, ellei Jumalan laupeus ja Hنnen armonsa olisi teidنn apunanne ja ellei Jumala olisi anteeksiantavainen, viisas!
24|11|Sellaisia, jotka ovat keksineet valheellisia syytضksiن, on kokonainen joukko teidنn keskuudessanne. نlkنن luulko, ettن tنmن teitن vahingoittaa. Pنinvastoin se on teille eduksi. Jokainen heistن saa palkkansa tekemistننn synneistن, ja se heistن, joka on pننsyyllinen, on raskaan kurituksen kokeva.
24|12|Kun tنmنn panettelun kuulitte, miksi eivنt uskovaiset miehet ja naiset uskoneet hyvنن omasta kansastaan ja sanoneet: »Tنmن on selvنsti valheellinen syytضs.»
24|13|Miksi panettelijat eivنt tuoneet neljنن todistajaa tuekseen? Sillن kun he eivنt esittنneet todistajia, he ovat Jumalan silmissن valehtelijoita.
24|14|Ellei Jumalan laupeus ja Hنnen armonsa olisi tukenanne tنssن maailmassa ja tulevassa, niin totisesti suuri onnettomuus olisi teitن kohdannut juorupuheen tنhden, johon sotkeuduitte,
24|15|koska piditte sitن kielellنnne ja haastoitte sitن huulillanne, vaikka teillن ei ollut siitن mitننn tietoa, ja piditte sitن pikkuasiana, vaikka se oli vakava Jumalan silmissن.
24|16|Ja kun sen kuulitte, miksi ette sanoneet: »Meidنn asiamme ei ole puhua tنstن. Jumala armahtakoon! Tنmن on kauhea parjaus.»
24|17|Jumala kehoittaa, ettette milloinkaan uudelleen lankeisi sellaiseen, jos olette uskovaisia.
24|18|Jumala on myضs kirkastava teille merkkinsن, sillن Jumala on tietنvن, viisas.
24|19|Totisesti, jotka levittنvنt hنvنistysjuttuja uskovaisista, niitن kohtaa tuskallinen tuomio tنssن maailmassa ja tulevassa, sillن Jumala tietنن, mutta te ette tiedن.
24|20|Mitن tapahtuisikaan, ellei Jumalan laupeus ja Hنnen armonsa olisi teidنn yllنnne, ja ellei Jumala olisi rakastava, armollinen.
24|21|Te, jotka uskotte, نlkنن seuratko saatanan jنlkiن, sillن ken niitن seuraa, hنntن saatana kنskee riettauteen ja pahaan. Ja ellei Jumalan laupeus ja Hنnen armonsa olisi yllنnne, niin kukaan teistن ei milloinkaan puhdistuisi, mutta Jumala puhdistaa kenet tahtoo, sillن Jumala on kuuleva, tietنvن.
24|22|نlkضضt ne joukostanne, jotka ovat suosittuja ja varakkaita, kieltنytykض avustuksen antamisesta sukulaisilleen ja tarvitseville sekن niille, jotka ovat jنttنneet kotinsa lنhtiessننn Jumalan retkelle. Olkoot he anteeksiantavia ja suvaitsevia. Ettekض itse halaja, ettن Jumala antaisi teille anteeksi? Sillن Jumala on anteeksiantavainen, armollinen.
24|23|Niitن, jotka syyttنvنt vapaasti kنyttنytyviن, mutta siveitن ja uskovia naisia, kohtaa totisesti kirous tنssن maailmassa ja tulevassa, ja heille langetetaan ankara rangaistus.
24|24|Sinن pنivنnن, jolloin heidنn kielensن ja kنtensن ja jalkansa todistavat heidنn tekojansa vastaan,
24|25|sinن pنivنnن Jumala on tنydellisesti maksava heille oikeudenmukaisen palkan, ja he tulevat huomaamaan, ettن Hنn, Jumala, on ilmeinen totuus.
24|26|Saastaiset naiset ovat saastaisia miehiن varten ja saastaiset miehet saastaisia naisia varten; ja siveنt naiset ovat siveitن miehiن ja siveنt miehet siveitن naisia varten. Nنmن, joita viattomasti syytetننn, ovat vapaita siitن, mitن heistن sanotaan. He saavat anteeksiannon ja ihanan palkinnon.
24|27|Te, jotka uskotte, نlkنن astuko muihin taloihin kuin omiinne, ennenkuin olette saaneet niiden asukkaiden suostumuksen ja heitن tervehtineet. Tنmن on teille parasta, joten ottakaa se varteen.
24|28|Mutta ellette tapaa ketننn kotoa, نlkنن astuko sisننn ennenkuin saatte luvan. Ja jos teitن kنsketننn kننntymننn takaisin, niin kننntykنن, sillن se on teille sننdyllisintن. Jumala tietنن, mitن te teette.
24|29|Teitن ei soimata, jos astutte asukkaita vailla olevaan taloon, jossa teillن on jotakin toimitettavaa. Jumala tietنن, mitن te tuotte julki ja mitن te salaatte.
24|30|Sano uskovaisille miehille, ettن he luovat katseensa maahan ja hillitsevنt halujaan. Tنmن on heille sننdyllisintن, ja Jumala tietنن mitن he tekevنt.
24|31|Sano myضs uskovaisille vaimoille, ettن luovat silmنnsن maahan ja hillitsevنt halujaan eivنtkن nنyttele sulouttaan tavallisuudesta poiketen ja ettن huntu verhoaa heidنn povensakin. نlkضضt he nنyttنkض sulouttaan muille kuin miehilleen tai isilleen tai apilleen tai pojalleen tai poikapuolilleen tai veljilleen tai veljiensن pojille tai sisariensa pojille tai palvelusnaisilleen tai orjattarilleen tai sellaisille palvelijoille, joilla ei ole vetoa naisiin, tai poikasille, jotka eivنt ole tietoisia naisten salaisuuksista. نlkضضt he siten astuko kulkiessaan, ettن heidنn kنtketyt sulonsa havaittaisiin. Kننntykنن kaikki Jumalan puoleen, oi uskovaiset, jotta saisitte menestystن!
24|32|Pننstنkنن avioliittoon keskuudessanne olevat naimattomat naiset, ja samoin naittakaa kunnolliset orjanne sekن orjattarenne. Jos he ovat kضyhiن, niin Jumala on armostaan antava heille toimeentulon, sillن Jumala on runsaskنtinen, tietنvن.
24|33|Mutta hillitkضضt ne itseننn, joilla ei ole varoja mennنkseen naimisiin, kunnes Jumala armossaan antaa heidنn vaurastua. Ja jos jotkut orjistanne pyytنvنt vapautuskirjaa, antakaa se heille, jos tiedنtte heidنn hyvنssن ansioituneen, ja antakaa heille jotakin omaisuudestanne, jonka Jumala on teille suonut. نlkنن pakottako orjatyttضjنnne tنmنn maailman voitonhimon houkuttelemana haureuteen, jos he haluavat viettنن siveنtن elنmنن. Jos joku heidنt pakottaa, niin Jumala, koska heidنt on pakotettu, on heille anteeksiantavainen, armollinen.
24|34|Totisesti, Me olemme jo lنhettنnyt teille selvنt merkit ja varoittavan esimerkin ennen teitن elنneistن sekن kehoituksen niille, jotka hartautta harjoittavat.
24|35|Jumala on taivaitten ja maan valo. Hنnen valonsa on verrattavissa lamppuun, joka on asetettu seinنn syvennykseen. Lamppu on sijoitettu lasipalloon, joka on kuin loistava tنhti. Sitن valaisee siunatun ضljypuun ضljy, joka ei ole idنstن eikن lنnnestن, ja se antaisi kirkkaan valon, vaikka siihen ei tulta pantaisikaan: siinن on valoa valon pننllن. Jumala ohjaa valoaan sitن kohti, jonka hنn otolliseksi nنkee. Jumala esittنن myضs vertauksia ihmissuvulle, sillن Jumala tietنن kaiken.
24|36|Tنmن valo on myضs rakennuksissa, jotka Jumala on mننrنnnyt pystytettنviksi ja joissa Hنnen nimeنnsن muistetaan. Hنntن ylistنvنt niissن aamuin ja illoin
24|37|ihmiset, joita hankinnat ja myynnit eivنt estن Jumalaa palvelemasta, rukouksia suorittamasta eikن sovitusalmuja antamasta, sillن he pelkننvنt pنivنن, jolloin sydنmet ja silmنt levottomasti odottavat,
24|38|ettن Jumala antaisi heille palkan parhaasta, mitن he ovat suorittaneet, ja armostaan soisi heille vielن enemmنnkin suosiotaan. Niin, Jumala huolehtiikin kitsastelematta niistن, jotka otollisiksi huomaa.
24|39|Uskottomien teot ovat kuin kangastus erنmaassa. Janoinen ihminen luulee lضytنvنnsن vettن, mutta kun hنn saapuu paikalle, hنn ei lضydن sieltن mitننn. Hنn havaitsee joutuneensa Jumalan eteen, joka vaatii tilinteolle ja on maksava hنnelle, sillن Jumala on nopea tilinteossaan.
24|40|Tai heidنn tekonsa ovat kuin tنydellinen pimeys meren syvyydessن. Siellن peittنن uskottoman aalto, jonka yli vyضryy toinen, ja niiden yllن on synkkن pilvi: pimeyttن pimeyden yllن. Kun hنn ojentaa kنtensن, niin hنn tuskin sitن lainkaan nنkee. Sillن kenelle Jumala ei valoa anna, sillن ei valoa ole.
24|41|Etkض havaitse, ettن kaikki, mikن on taivaassa ja maan pننllن, julistaa Jumalan kunniaa? Niin tekevنt myضs linnut, kun ne siipensن levittنvنt. Hنn tuntee jokaisen rukouksen ja ylistنmistavan. Jumala tietنن, mitن he tekevنt.
24|42|Jumalalle kuuluu myضs taivaitten ja maan kuninkuus, ja Jumalan luokse on kaikkien palattava.
24|43|Etkض huomaa, miten Jumala ajelee pilviن, sitten kerنن ne yhteen ja sijoittaa ne kerroksittain toistensa pننlle, jolloin nنet sateen virtaavan niiden uumenista. Hنn myضs lنhettنن taivaasta maahan kokonaisia raevuoria ja antaa niiden pudota kenen pننlle haluaa ja sivuuttaa ketkن haluaa.
24|44|Jumala sننtنن yضn ja pنivنn vaihtelun. Totisesti, tنssن on opetus niille, jotka nنkevنt.
24|45|Jumala on myضs luonut kaikki elنimet vedestن. Niiden joukossa on sellaisia, jotka ryضmivنt vatsallaan, sellaisia, jotka kulkevat kahdella jalalla, ja sellaisia, jotka kulkevat neljنllن jalalla. Jumala luo mitن haluaa. Totisesti Jumalalla on valta kaiken yli.
24|46|Olemme totisesti lنhettنnyt maan pننlle selvنt merkit, ja Jumala johtaa oikealle tielle kenet tahtoo.
24|47|He sanovat: »Me uskomme Jumalaan ja lنhettilننseen ja me olemme tottelevaisia.» Mutta sitten osa heistن kننntyy pois, ja nنmن eivنt ole uskovaisia.
24|48|Ja kun heidنt kutsutaan Jumalan ja Hنnen lنhettilننnsن luokse, jotta Hنn ratkaisisi heidنn asiansa, niin katso, osa heistن vetنytyy pois.
24|49|Mutta jos heillن olisi oikeus puolellaan, rientنisivنt he hنnen luoksensa nضyrنmielisinن.
24|50|Tautiko heidنn sydنmiننn tنrvelee, vai onko heillن epنilyksiن vai luulevatko he, ettن Jumala tai Hنnen lنhettilننnsن menettelee vننrin heitن kohtaan? Ei, he itse ovat vننrنmielisiن.
24|51|Kun uskovaiset kutsutaan Jumalan ja Hنnen lنhettilننnsن luokse, jotta Hنn ratkaisisi heidنn asiansa, heidنn on yksinkertaisesti vastattava: »Me kuulemme ja tottelemme». Tنllaiset ovat niitن, jotka menestyvنt.
24|52|Ken tottelee Jumalaa ja Hنnen lنhettilنstننn, pelkنن Jumalaa ja pitنن vaarin velvollisuudestaan Hنntن kohtaan, hنnen kaltaisensa voittavat.
24|53|Ja he vannovat Jumalan kautta pyhimmنn valansa, ettن jos sinن, oi Muhammed, annat heille kنskyn, he varmasti lنhtevنt retkelle. Sano: »نlkنن vannoko; jنrkevن totteleminen on parempi. Totisesti, Jumala tietنن, mitن te teette.»
24|54|Sano edelleen: »Palvelkaa Jumalaa ja totelkaa lنhettilنstن; jos kننnnytte pois, niin Muhammed kantaa oman kuormansa ja te saatte kantaa omanne, mutta jos hنntن tottelette, niin kuljette oikeassa johdatuksessa. Lنhettilنs ei ole vastuussa muusta kuin sanomansa selvنstن julistamisesta.
24|55|Jumala lupaa tehdن ne, jotka uskovat ja suorittavat hyviن tekoja, uskottomien vallan perijضiksi maan pننllن, samoin kuin Hنn teki heidنn edeltنjنnsنkin; ja Hنn vahvistaa heidنn uskontonsa, jonka Hنn heille on hyvنksynyt; ja totisesti Hنn on vaihtava heidنn pelkonsa varmuudeksi: »He palvelevat Minua yhdistelemنttن Minuun ketننn muuta. Ketkن tنmنn jنlkeen eivنt usko, he ovat kurittomia ihmisiن.»
24|56|Suorittakaa rukouksenne, antakaa sovitusalmut ja totelkaa lنhettilنstن, jotta teille osoitettaisiin armo!
24|57|نlkنن luulko, ettن uskottomat lضytنvنt pakopaikan maan pننltن. Heidنn asuinsijansa on oleva tuli, surkea mننrنnpنن.
24|58|Te, jotka uskotte, antakaa orjienne ja niiden, joilla ei vielن ikنnsن vuoksi ole ymmنrrystن, pyytنن luoksenne pننsyن kolmena ajankohtana pنivنn mittaan: ennen aamurukousta ja keskipنivنllن, jolloin riisutte vaatteenne, sekن iltarukouksen jنlkeen. Nنmن kolme aikaa viettنkنن rauhassa, hنiriضttن. Muina aikoina نlkضضn teitن eikن heitنkننn moitittako, onhan jonkun liikuttava palvellakseen teitن. Tنllن tavoin Jumala ilmaisee teille ohjeitaan, sillن Jumala on tietنvن, viisas.
24|59|Kun lapsenne ovat ehtineet kypsyneeseen ikننn, on heidنn pyydettنvن pننsyن, kuten heitن aikaisemminkin elنneet tekivنt. Tنllن tavoin Jumala selvittنن teille ohjeitaan - sillن Jumala on tietنvن, viisas.
24|60|Jo synnyttنmiskykynsن menettنneet naiset, joilla ei enنن ole aviollisia taipumuksia, saavat riisua vaatteitaan haluamatta nنytellن alastomuuttaan, eikن sitن heille synniksi lueta, mutta parempi heille on, jos he siitن pidنttنytyvنt, sillن Jumala on tietنvن, viisas.
24|61|Ei ole mikننn synti sokealle, ei rammalle, ei sairaalle eikن itsellennekننn, jos aterioitte omassa talossanne tai isienne taloissa tai نitienne taloissa tai veljienne taloissa tai siskojenne taloissa tai isنnpuolisten setienne ja isنnpuolisten tنtienne taloissa tai نidinpuolisten setienne ja نidinpuolisten tنtienne taloissa tai sellaisissa taloissa, joiden avaimet ovat itsellنnne tai ystنvienne hallussa. نlkضضn teitن myضskننn soimattako, jos aterioitte toistenne seurassa tai yksinنnne. Ja kun astutte johonkin taloon, lausukaa toisillenne siunattu ja vilpitضn Jumalan tervehdys. Tنllن tavoin Jumala selvittنن teille ohjeensa, jotta voisitte ymmنrtنن.
24|62|Todellisia uskovaisia ovat ne, jotka uskovat Jumalaan ja Hنnen lنhettilننseensن ja jotka toimittaessaan tنmنn kanssa jotakin yhteistن asiaa eivنt lنhde pois saamatta hنneltن lupaa. Totisesti, ne, jotka pyytنvنt sinulta tنllaista lupaa, ovat niitن, jotka uskovat Jumalaan ja Hنnen lنhettilننseensن. Kun he pyytنvنt suostumustasi johonkin yritykseensن, anna se niille heistن, joille haluat, ja rukoile heille Jumalan anteeksiantoa. Totisesti, Jumala on anteeksiantavainen, armollinen.
24|63|نlkنن puhutelko lنsnنolevaa lنhettilنstن, kuten puhuttelette toisianne. Totisesti, Jumala tuntee ne teistن, jotka pujahtavat salaa tiehensن. Kavahtakoot ne, jotka vastustavat hنnen kنskyjنnsن, ettei jokin onnettomuus heitن kohtaa tai ettei heille langeteta tuskallista tuomiota.
24|64|Eikض Jumalan vallassa todella ole kaikki, mitن on taivaassa ja maan pننllن? Hنn tietنن teidنn tilanne. Sinن pنivنnن, jolloin heidنn on palattava Jumalan luokse, Hنn on ilmoittava heille heidنn tekonsa. Sillن Jumala tietنن kaiken.
25|1|Siunattu olkoon Hنn, joka ylhننltن on lنhettنnyt ymmنrryksen palvelijallensa, jotta hنn voisi varoittaa kansoja.
25|2|Hنnelle kuuluu taivaitten ja maan kuninkuus, Hنn ei ole hankkinut itselleen lasta eikن Hنnen kuninkuuteensa ole ketننn osallista ja Hنn on myضs luonut kaiken ja antanut kullekin ansionsa mukaan.
25|3|Mutta ihmiset ovat Hنnen rinnalleen omaksuneet muita jumalia, jotka eivنt pysty mitننn luomaan, koska ne itse ovat luotuja; eikن niillن ole mitننn valtaa tehdن heille vahinkoa eikن hyvننkننn, eivنtkن ne liioin hallitse kuolemaa, elنmنن eivنtkن ylضsnousemusta.
25|4|Ja uskottomat sanovat: »Tنmن on silkkaa valhetta, jonka hنn itse on sepittنnyt, ja toiset ovat hنntن siinن auttaneet.» Niin ryhtyvنt he vننryyteen ja valheeseen.
25|5|He sanovat edelleen: »Ne ovat muinaistaruja, jotka hنn on antanut kirjoittaa muistiin, jotta niitن luettaisiin hنnelle aamuin ja illoin.»
25|6|Vastaa: »Hنn, joka tuntee sekن taivaitten ettن maan salaisuudet, on ilmaissut ne ylhننltن.» Totisesti Hنn on anteeksiantavainen, armollinen.
25|7|He sanovat myضs: »Millainen tنmن lنhettilنs onkaan! Hنnhنn nauttii ravintoa ja kنvelee toreilla. Miksi ei hنnen luoksensa ole lنhetetty enkeliن, joka yhdessن hنnen kanssaan voisi olla varoittajana?
25|8|Tai miksi hنnelle ei ole heitetty aarteita, taikka miksi hنnelle ei ole annettu puutarhaa, jonka antimia hنn voisi syضdن?» Ja jumalattomat sanovat: »Te seuraatte vain miestن, joka on noituuden sokaisema.»
25|9|Pane merkille, millaisia vertauksia he sinusta esittنvنt. Mutta he kulkevat eksyksissن eivنtkن pننse oikean tien alkuun.
25|10|Siunattu olkoon Hنn, joka voi, jos tahtoo, antaa teille parempaa, kuin mitن teillن nyt on. Puutarhoja, joiden kautta joet virtaavat, ja myضs palatseja Hنn voi teille hankkia,
25|11|He kieltنvنt mننrنhetken, mutta Me olemme valmistanut roihuavan tulen sille, joka tuomion hetken kieltنن.
25|12|Kun helvetti on nنkevن heidنt jo matkan pننstن, he kuulevat sieltن parkumista ja rنiskinنن.
25|13|Ja kun heidنt heitetننn johonkin sen ahtaaseen soppeen sidotuin kنsin ja jaloin, niin he rukoilevat kuolemaa.
25|14|»Tنnن pنivنnن نlkنن anoko vain yhtن kuolemaa, vaan anokaa monenkertaista hنvitystنnne.»
25|15|Sano: »Tنmنkض on parempi, vai asuminen puutarhassa, joka niille on luvattu, jotka hartautta harjoittavat?» Se on oleva heidنn palkkansa ja mننrنnpننnsن.
25|16|Siellن heillن on kaikki, mitن haluavat, ja siellن he alati saavat asua. Tنmن on Herrasi sitova lupaus, sitن voitte Hنneltن kysyن.
25|17|Sinن pنivنnن Hنn on kokoava heidنt sekن ne, joita he Jumalan ohella palvelivat, ja sanova: »Tekض johdatitte nنmن Minun palvelijani harhaan, vai eksyivنtkض he tieltن?»
25|18|He vastaavat: »Kunnia olkoon Sinulle! Ei ollut meille soveliasta ottaa sinun rinnallesi muita suojelijoita, mutta kun Sinن annoit heille ja heidنn esi-isilleen nautintoja, niin he unohtivat varoituksen ja joutuivat turmioon.»
25|19|Ja me sanomme: »Sentنhden he totisesti ovat vننristelleet teidنn puheenne, ettekن voi vنlttنن tuomiota ettekن saada apua. Ja ken tahansa joukostanne on vننrintekijن, hنnen Me annamme maistaa ankaraa rangaistusta.»
25|20|Emme sinun edellنsikننn lنhettنnyt yhtننn sananjulistajaa, joka ei olisi nauttinut ravintoa tai kulkenut toreilla. Me olemme myضs tehnyt jotkut teistن koetukseksi toisille, nنhdنksemme, pysyttekض lujina. Herrasi on alati nنkevن.
25|21|Ne, jotka eivنt odota kohtaavansa Meitن, kyselevنt: »Miksi ei enkeleitن ole lنhetetty luoksemme maan pننlle tai miksi emme nنe Herraamme?» He ovat todellakin tulleet kovin itsetietoisiksi ja paisuvat ylimielisyydessننn.
25|22|Tulee pنivن, jolloin he saavat nنhdن enkeleitن, mutta sinن pنivنnن syntisiن eivنt odota ilosanomat, ja enkelit sanovat: »Olkoon vنlillنmme ylipننsemنtضn kielto ja este.»
25|23|Me tutkimme heidنn tekonsa ja muutamme heidنt tomuksi, joka hajallensa viskotaan.
25|24|Sinن pنivنnن ovat puutarhan asukkaat paremmassa olotilassa ja ihanammassa lepopaikassa.
25|25|Sinن pنivنnن taivas purkaa pilvensن ja enkelit lنhetetننn alas suurina saattueina.
25|26|Sinن pنivنnن on todellinen kuninkuus kuuluva laupeimmalle, ja se on oleva kova pنivن uskottomille.
25|27|Silloin jumalaton pureskelee kنsiننn ja sanoo: »Jospa olisin vaeltanut lنhettilننn tietن!
25|28|Voi minua, kunpa en olisi ottanut mokomaa ystنvنkseni.
25|29|Totisesti, hنn sai minut unohtamaan kehoituksen, senjنlkeen kun olin, sen saanut.» Saatana jنttنن ihmisen pulaan.
25|30|Lنhettilنs on sanova: »Oi Herra! Totisesti, kansani piti tنtن Koraania joutavana.»
25|31|Tنllن tavoin Me olemme antanut jokaiselle profeetalle vihamiehiن syntisten joukossa. Mutta Herrasi on riittنvن opas ja riittنvن auttaja.
25|32|Uskottomat sanovat myضs: »Miksi koko Koraania ei ilmoitettu hنnelle yhdellن kertaa?» Siksi, ettن saatoimme sen avulla vahvistaa sydنntنsi, Me esitimme sen jaksoittain.
25|33|He eivنt voi esittنن sinulle ainoatakaan vنitettن, josta emme sanoisi sinulle totuutta ja antaisi parasta selitystن.
25|34|Niiden osa, jotka yhteenkoottuina lankeavat kasvoilleen helvetissن, on oleva onnettomin ja he ovat etنimmنlle eksyneitن.
25|35|Totisesti, Me annoimme Moosekselle Pyhنn Kirjan ja mننrنsimme hنnen veljensن Aaronin hنnen avustajakseen.
25|36|Me lausuimme: »Lنhtekنن kumpikin kansan luokse, joka on kieltنnyt Meidنn ilmoituksemme.» Viimein Me tuhosimme nنmن perin pohjin.
25|37|Ja Nooan kansan, kun se hylkنsi lنhettilننmme, me hukutimme ja asetimme sen varoitusmerkiksi ihmissuvulle. Me olemme valmistanut jumalattomille tuskallisen rangaistuksen.
25|38|Me tuhosimme myضs Aadin ja Tamuudin sekن Rassin asukkaat sekن myضs monia sukupolvia heidنn vنliltننn.
25|39|Jokaiselle Me esitimme vertauksia ja jokaisen Me perinpohjin tuhosimme.
25|40|Aivan varmasti he ovat kulkeneet kaupungin ohi, jonka ylitse Me lنhetimme hirvittنvنn sateen. Eivنtkض he ole sitن havainneet? Ei, heidنnlaisensa eivنt odota ylضsnousemusta.
25|41|Ja nنhdessننn sinut, Muhammed, he pitنvنt sinua vain pilkkanaan: »Tنmنkض on se, jonka Jumala on lنhettنnyt sanansa julistajaksi?
25|42|Hنn oli vنhنllن saada meidنt luopumaan jumalistamme, ellemme olisi riippuneet heissن uskollisesti.» Mutta kun he aikanaan nنkevنt tuomionsa, he tulevat tietنmننn, kuka on oikealta tieltن kauimmas eksynyt.
25|43|Mikن on ajatuksesi sellaisesta, joka on ottanut oman himonsa jumalakseen? Sinنkض sellaisen suojelijaksi pyrkisit?
25|44|نlن usko, ettن useimmat heistن mitننn vaarinottavat tai ymmنrtنvنt. He ovat karjan kaltaisia; ei, he ovat kauemmaksi oikealta tieltن eksyneet kuin karja.
25|45|Oletko huomannut, miten Herrasi saa varjon lankeamaan? Hنn olisi voinut tehdن sen pysyvنksi. Sitten loimme auringon sitن osoittamaan.
25|46|Sitten siirrنmme sitن hiljalleen Itseنmme kohti.
25|47|Hنn on antanut teille yضn peitoksi, unen levoksi ja pنivنn tyضajaksi.
25|48|Juuri Hنn lنhettنن tuulet tuomaan iloisia armonsanomia, ja pilvistن Me lنhetنmme puhdasta vettن,
25|49|elvyttننksemme kuivuneen maan ja antaaksemme sitن juomaksi , niille, otka olemme luonut, sekن ihmisjoukoille ettن karjalle.
25|50|Totisesti, Me annamme heille sadetta kausittain, jotta he muistaisivat Meitن, mutta useimmat ihmiset eivنt ole muuhun taipuvaisia kuin kiittنmنttضmyyteen.
25|51|Jos olisimme halunnut, olisimme voinut nostattaa esille varoittajan jokaisesta kaupungista.
25|52|نlkنن siis suostuko uskottomiin, vaan taistelkaa kaikin voimin heitن vastaan.
25|53|Juuri Hنn pitنن erillننn kahdenlaiset vedet. Toinen on makea, janoisia virkistنvن vesi, toinen taas suolainen ja katkera, ja kummankin vنlille Hنn on asettanut aitauksen ja ylipننsemنttضmنn esteen.
25|54|Juuri Hنn on luonut ihmisen vedestن ja antanut hنnelle sukulaisuus~ sekن aviositeet, sillن Herrasi on mahtava.
25|55|Kuitenkin he palvelevat Jumalan rinnalla sellaista, mikن ei heitن hyضdytن eikن vahingoitakaan. Uskoton on mukana taistelussa Herraansa vastaan.
25|56|Olemme lنhettنnyt sinut vain tuomaan ilosanomaa ja myضs varoittamaan.
25|57|Sano: »En pyydن siitن teiltن mitننn palkkaa, mutta ken haluaa suunnata tiensن Herraa kohti, hنn tehkضضn niin.»
25|58|Luota ainoaan elنvننn, joka ei milloinkaan kuole, ja julista Hنnen kunniaansa Hنntن ylistنen. Hنn tietنن tarkoin palvelijainsa synnit.
25|59|Hنn on luonut taivaat ja maan ja kaiken, mikن niiden vنlillن on, kuudessa kaudessa ja senjنlkeen voimallansa hallitsee kaikkea. Hنn on armahtaja. Kysy sellaiselta, jolla on tietoa Hنnestن.
25|60|Kun heille sanotaan: »Alistukaa laupiaan armahtajan edessن», niin he kyselevنt: »Mikن sitten on armahtaja? Pitننkض meidنn kumartua kenen edessن sinن kنsket?» Tنmن lisنن heidنn vastahakoisuuttaan.
25|61|Siunattu olkoon Hنn, joka on sijoittanut tنhtisikermنt taivaalle ja asettanut sinne myضs pنivنn soihdun ja paistavan kuun.
25|62|Juuri Hنn on sننtنnyt yضn ja pنivنn toisiansa seuraamaan, niitن varten, jotka haluavat siitن ottaa vaarin tai jotka tahtovat kiittنن.
25|63|Laupeimman armahtajan palvelijoita ovat ne, jotka nضyrinن vaeltavat maan pننllن ja tietنmنttضmien heitن puhutellessa lausuvat: »Rauha!»
25|64|Sekن ne, jotka viettنvنt yضn Herransa edessن, rukoillen maahan vaipuneina tai seisaaltaan.
25|65|Sekن ne, jotka lausuvat: »Herra, torju pois meistن helvetin kuritus; totisesti, ikuinen on sen kidutus.»
25|66|Totisesti, se on kauhistuttava leposija ja asuinpaikka.
25|67|Armahtajan palvelijoita ovat myضs ne, jotka eivنt tuhlaa eivنtkن ole itaria, vaan kulkevat keskitietن.
25|68|Samoin ne, jotka eivنt rukoile muita jumalia kuin Jumalaa eivنtkن syyttضmنsti ketننn tapa, minkن Jumala on kieltنnyt, eivنtkن antaudu minkننnlaiseen haureuteen. Ken nنin tekee, hنn on saava synnin palkan.
25|69|Kaksinkertainen on hنnen rangaistuksensa oleva ylضsnousemuksen pنivنnن, ja hنpeننnsن hنn saa ainaiseksi jننdن.
25|70|Mutta ken tekee katumuksen ja uskoo ja suorittaa hyviن tekoja, hنnen pahat tekonsa Jumala on vaihtava hyviksi, sillن Jumala on anteeksiantavainen, armollinen.
25|71|Kuka kننntyy ja tekee hyvنن, totisesti, hنnen kننntymyksensن Jumalan puoleen on otollinen.
25|72|Ne, jotka eivنt anna vننrنن todistusta, ja jotka turhaa puhetta kuullessaan kulkevat arvokkaasti ohi,
25|73|jotka saadessaan muistutuksen Herransa tahdosta eivنt tekeydy kuuroiksi ja sokeiksi,
25|74|ja ne, jotka sanovat: »Herra, suo meille silmien iloa vaimoistamme ja jنlkelنisistنmme ja tee meistن niiden esikuvia, jotka hartautta harjoittavat,
25|75|nنmن kaikki palkitaan kestنvyydestننn ja saavat ylhنiset asuinsijat, joissa heidنt otetaan vastaan suloisin tervehdyksin ja rauhantoivotuksin.
25|76|Siellن he saavat asua; mikن ihana asuinsija ja lepopaikka!
25|77|Sano uskottomille: »Herra ei vنlitن teistن, ellette Hنntن avuksi huuda. Mutta te olette pitنneet totuutta valheena, ja ikuinen tuska on oleva osanne.»
26|1|Taa, Siin, Miim. (Laupias, kuuleva, tietنvن Jumala.)
26|2|Nنmن ovat sنkeitن Ilmestyksen kirjasta.
26|3|Joudutko epنtoivoon, koska he eivنt tahdo uskoa?
26|4|Jos olisimme tahtonut, olisimme voinut lنhettنن heille taivaasta merkin, jonka edessن heidنn niskansa olisivat taipuneet.
26|5|Jokaisen uuden merkin tullessa laupiaalta Armahtajalta he kننntنvنt selkنnsن.
26|6|Nyt he tosin hylkننvنt ne valheena, mutta totuus, jolle he ovat ilkkuneet, on pian heidنt yllنttنvن.
26|7|Eivنtkض he katso maata; kuinka monenlaista ja oivallista Me olemmekaan siinن kasvattanut!
26|8|Totisesti, tنssن on heille merkki, mutta useimmat heistن eivنt ota uskoakseen.
26|9|Totisesti Hنn, Herrasi, on mahtava, armollisin.
26|10|Muista, miten Herrasi kutsui Mooseksen sanoen: »Mene vننrنmielisen kansan
26|11|faraon kansan luokse. Ehkن se on pahasta luopuva.»
26|12|Hنn vastasi: »Herra, pelkننn heidنn minut vننrنksi vنittنvنn;
26|13|rintaani ahdistaa eikن kieleni ole nopea puhumaan. Sentنhden nouda Aaron avustajakseni!
26|14|Olen myضs rikkonut heitن vastaan, niin ettن pelkننn heidنn surmaavan minut.»
26|15|Herra sanoi: »Sitن نlن pelkنن. Lنhtekنن kumpikin viemننn merkkejنmme; totisesti, Me olemme teidنn tykضnنnne ja kuulemme.
26|16|Menkنن siis faraon eteen ja sanokaa: »Totisesti, Me olemme tuomassa maailmojen Herran sanaa,
26|17|ettن pننstنisit israelilaiset meidنn mukanamme.»
26|18|Farao vastasi: »Emmekض me sinua lapsena kasvattaneet keskuudessamme, ja etkض viettنnyt luonamme useita elنmنsi vuosia?
26|19|Mutta sinن teit rikoksen, ja olet perin kiittنmنtضn.»
26|20|Hنn vastasi: »Tein sen silloin, kun vielن olin oikeata ymmنrrystن vailla.
26|21|Niin pakeninkin luotanne, koska pelkنsin teitن, mutta sitten on Herra antanut minulle viisautta ja tehnyt minusta sanansaattajansa.
26|22|Mutta sitنkض minulle muistutat suosionasi, ettن olet orjuuttanut israelilaiset?»
26|23|Farao sanoi: »Kuka on se »maailmojen Herra»?
26|24|Mooses vastasi: »Hنn on taivaitten ja maan ja kaiken nنiden vنlillن olevan Herra, jos se teitن vakuuttaa.»
26|25|Ja Farao lausui ympنrillن oleville: »Ettekض kuule?»
26|26|Mooses sanoi: »Hنn on teidنn ja esi~isienne Herra.»
26|27|Farao lausui: »Totisesti, sananjulistaja, joka on luoksenne lنhetetty, on hullu mies.»
26|28|Mooses sanoi edelleen: »Hنn on idنn ja lنnnen ja kaiken nنiden vنlillن olevan Herra; jospa sen vain kنsittنisitte.»
26|29|Farao sanoi: »Jos otat jumalaksesi jonkun muun kuin minut, panen sinut vankien joukkoon.»
26|30|Mooses vastasi: »Entن, jos tuon sinulle ilmeisen todistuksen?»
26|31|Hنn sanoi: »Tuo se, jos olet totuudessa.»
26|32|Silloin Mooses heitti sauvansa maahan, ja katso, se muuttui kننrmeeksi.
26|33|Sitten hنn ojensi kنtensن, ja katso, se nنytti katsojista vaikealta.
26|34|Silloin farao lausui ympنrillننn oleville pننmiehille: »Totta tosiaan, hنn on taitava velho,
26|35|joka noituudellaan tahtoo karkoittaa teidنt maastanne Mitن siis neuvotte?»
26|36|He vastasivat: »Anna hنnen veljinensن odottaa ja lنhetن sanansaattajia kaupunkeihin
26|37|noutamaan eteesi kaikki etevنt taikurit.
26|38|Kun sitten taikurit oli mننrنpنivنnن koottu tiettyyn paikkaan,
26|39|niin kansalle ilmoitettiin: »Kerننntykنن tekin paikalle,
26|40|jotta voimme seurata taikureita; ehkن he voittavat.»
26|41|Kun taikurit olivat saapuneet, he lausuivat faraolle: »Saammeko palkinnon, jos voitamme?»
26|42|Hنn vastasi: »Saatte, ja totisesti kuulutte lنhimpieni joukkoon.»
26|43|Mooses lausui heille: »Heittنkنن maahan, mitن teillن on heittنmistن!»
26|44|Niin he heittivنt maahan kضytensن ja sauvansa ja sanoivat: »Totisesti, faraon voimalla voitamme.»
26|45|Silloin Mooses heitti maahan oman sauvansa, ja katso, se nieli kaiken, mitن he olivat loihtineet esiin.
26|46|Silloin taikurit lankesivat maahan kumartaen.
26|47|He sanoivat: »Me uskomme maailmojen Herraan,
26|48|Mooseksen ja Aaronin Herraan.»
26|49|Farao lausui: »Uskotteko te hنneen, ennen kuin minن sen sallin? Varmasti hنn on pننmiehenne, joka on teille opettanut noituutta, mutta sen te tulette nنkemننn. Totisesti, hakkautan poikki teidنn kنtenne ja jalkanne vastakkaisilta puolilta ja naulitsen teidنt ristiin kaikki tyynni.»
26|50|He vastasivat: »Se ei ole pahaksi; sillن palaamme totisesti Herramme luokse.
26|51|Toivomme hartaasti, ettن Herra antaa meille syntimme anteeksi, koska olemme ensimmنisiن, jotka uskovat.»
26|52|Me ilmestyimme Moosekselle sanoen: »Lنhde matkaan yضllن palvelijoitteni kanssa, sillن teitن varmasti ajetaan takaa.»
26|53|Mutta farao lنhetti sanansaattajia kaupunkeihin, ja he sanoivat.
26|54|Totisesti, nنitن ihmisiن on vain pieni joukko,
26|55|ja katso, he ovat meille vihaisia,
26|56|mutta meitن on valpas, asekuntoinen joukko.»
26|57|Niin Me saimme heidنt lنhtemننn puutarhoista ja lنhteiden luota,
26|58|aarteittensa ننrestن ja upeista asunnoistaan.
26|59|Niin tapahtui, mutta tنmنn kaiken Me annoimme perinnضksi israelilaisille Kanaanin maassa.
26|60|Sitten he seurasivat israelilaisia auringon noustessa,
26|61|jolloin kumpikin sotajoukko nنki toisensa ja Mooseksen seuralaiset sanoivat: »Totisesti, meidنt oh yllنtetty.»
26|62|Mutta Mooses lausui: »Ei suinkaan. Totisesti, Herra on minun kanssani, ja Hنn on ohjaava minua.»
26|63|Ja me ilmestyimme Moosekselle sanoen: »Lyض sauvallasi merta!» Silloin meri jakautui kahtia, niin ettن kummallakin puolella kohosi kuin vesiseinن.
26|64|Sitten annoimme toisten lنhestyن paikkaa.
26|65|Ja Me pelastimme Mooseksen ja kaikki ne, jotka olivat hنnen kanssaan.
26|66|Mutta Me hukutimme nuo toiset.
26|67|Totisesti, tنssن on merkki, mutta useimmat ihmiset eivنt usko.
26|68|Totisesti Hنn, sinun Herrasi, on kaikkivaltias, kaikkein armollisin.
26|69|Kerro heille myضs Aabrahamin tarina.
26|70|Kun hنn puhui isنlleen ja kansalleen: »Ketن te palvelette?»
26|71|he vastasivat: »Me palvelemme jumalankuvia ja aiomme pysyن niille uskollisina.»
26|72|Hنn kysyi: »Kuulevatko ne, kun te niitن rukoilette?
26|73|Tai onko niistن teille hyضtyن tai vahinkoa?»
26|74|He vastasivat: »Ei, mutta nنimme esi-isiemme niin tehneen.»
26|75|Hنn sanoi: »Oletteko sitten ajatelleet, mitن te oikeastaan palvelette,
26|76|te ja teidنn muinaiset esi-isنnne?
26|77|Sillن totisesti, ne ovat minun vihollisiani kaikki tyynni; mutta ei maailmojen Herra,
26|78|Hنn, joka minut loi ja antoi sitten johdatuksensa.
26|79|Hنn joka antaa minulle syضtنvنن sekن juotavaa.
26|80|Ja sairastaessani Hنn parantaa minut.
26|81|Hنn, joka saattaa minut kuolemaan ja sitten antaa minulle elنmنn.
26|82|Ja joka toivoni mukaan antaa anteeksi syntini tuomiopنivنnن.
26|83|Herra! Suo minulle viisautta ja liitن minut hyvien joukkoon!
26|84|Jنtن minusta totuuden maine tuleviin sukupolviin
26|85|ja tee minusta autuuden tarhan perillinen.
26|86|Anna anteeksi isنlleni, sillن totisesti hنn on harhassa.
26|87|نlن saata minua hنpeننn ylضsnousemuksen pنivنnن,
26|88|pنivنnن, jolloin ei rakkaudesta eikن pojista ole mitننn hyضtyن,
26|89|paitsi sille, joka lنhestyy Jumalaa hartain sydنmin.»
26|90|Puutarha avautuu niille, jotka pahaa karttavat,
26|91|mutta eksyneiden eteen ilmaantuu helvetti.
26|92|Heille sanotaan: »Missن ovat ne, joita te palvelitte
26|93|Jumalan sijasta? Voivatko he teitن auttaa tai edes itseنnsن suojella?»
26|94|Heidنt heitetننn helvettiin, sekن heidنt ettن ne, jotka eksyivنt,
26|95|ja saatanan sotajoukko, kaikki tyynni.
26|96|Siellن he kiistelevنt keskenنnsن ja sanovat:
26|97|»Jumalan nimessن, olemme todellakin olleet ilmeisen harhan vallassa,
26|98|kun me pidimme teitن maailmojen Herran vertaisina.
26|99|Juuri syntiset johtivat meidنt harhaan.
26|100|Ja nyt meillن ei ole ketننn auttajaa,
26|101|eikن yhtنkننn tosi ystنvنن.
26|102|Jos saisimme vielن palata elنmننn, tulisimme uskovaisiksi.»
26|103|Totisesti, tنssن on opetus, mutta useimmat heistن eivنt usko.
26|104|Totisesti, Hنn, sinun Herrasi, on kaikkivaltias, kaikkein armollisin.
26|105|Nooan kansa piti lنhettilنitن valehtelijoina.
26|106|Nooa, heidنn heimolaisensa, sanoi heille: »Ettekض pelkنن Jumalaa?
26|107|Totisesti, minن olen teille luotettava sananjulistaja.
26|108|Sentنhden palvelkaa Jumalaa ja totelkaa minua.
26|109|Teiltن en pyydن siitن mitننn palkkaa. Minun palkkani on itse maailmaan valtiaan luona.
26|110|Pelنtkنن siis Jumalaa ja totelkaa minua!»
26|111|He vastasivat: »Pitنisikض meidنn uskoa sinua, kun vain halvimmat ihmiset sinua seuraavat?»
26|112|Hنn sanoi: »Ei minun tarvitse tietنن, mitن on heidنn tekojensa takana.
26|113|Heidنn tutkimisensa on yksin Herran asia, jospa sen ymmنrtنisitte!
26|114|Minن en aio karkoittaa uskovaisia luotani.
26|115|Olen vain julkinen varoittaja.»
26|116|He uhkasivat: »Totisesti, ellet jo herkeن, oi Nooa, niin sinut varmasti kivitetننn.»
26|117|Hنn rukoili:»Herra, tosiaankin on kansani minut hylنnnt.
26|118|Sentنhden tuomitse Sinن minut ja heidنt ja pelasta minut sekن minua seuraavat uskovaiset.»
26|119|Silloin Me pelastimme hنnet ja hنnen kanssansa olleet kerننmنllن kaikki arkkiin.
26|120|Sitten Me hukutimme muut.
26|121|Totisesti, tنssن on tunnusmerkki, mutta useimmat heistن eivنt ota uskoakseen.
26|122|Totisesti, Hنn, sinun Herrasi, on kaikkivaltias, kaikkein armollisin.
26|123|Myضs Aadin heimo piti lنhettilنitن valehtelijoina.
26|124|Heidنn heimolaisensa Huud puhui heille: »Ettekض pelkنن Jumalaa?
26|125|Totisesti, minن olen luotettava sananjulistaja teille.
26|126|Siksi palvelkaa Jumalaa ja totelkaa minua.
26|127|En pyydن teiltن siitن mitننn palkkaa. Minun palkkani on yksin maailmojen valtiaan huostassa.
26|128|Rakennatteko turhan tنhden joka kukkulalle muistomerkin?
26|129|Te pystytنtte linnoituksia, ikننnkuin ette koskaan kuolisi.
26|130|Ja kun te puututte ihmisiin, niin teette sen kuin vنkivaltaiset.
26|131|Palvelkaa siis Jumalaa ja totelkaa minua.
26|132|Palvelkaa Hنntن, joka on teille suonut kaiken.
26|133|Hنn on lahjoittanut teille runsaasti karjaa ja perillisiن,
26|134|puutarhoja ja lنhteitن.
26|135|Todella pelkننn tuomion lankeavan pننllenne suurena pنivنnن.»
26|136|He sanoivat: »Emme vنlitن siitن, varoitatko meitن vai jنtنtkض varoittamatta.
26|137|Tنmن kaikki on vain muinaistaru,
26|138|eikن meitن rangaistus odota.»
26|139|Siten he hylkنsivنt hنnet, ja siksi Me hنvitimme heidنt. Totisesti, tنssن on opetus, mutta useimmat heistن eivنt ota uskoakseen.
26|140|Herrasi on Mahtava, Armelias.
26|141|Myضs Tamuudin heimo piti lنhettilنitن valehtelijoina.
26|142|Heidنn heimolaisensa Saalih puhui heille: »Ettekض pelkنن Jumalaa?»
26|143|Totisesti, olen teille luotettava sananjulistaja.
26|144|Siksi palvelkaa Jumalaa ja totelkaa minua!
26|145|En pyydن teiltن siitن mitننn palkkaa, sillن minun palkkani on yksin maailmojen Herran huomassa.
26|146|Tahdotteko saada turvassa jatkaa nykyistن elنmننnne?
26|147|Puutarhoissa ja lنhteitten ننrillن,
26|148|viljapelloilla ja hienohedelmنisten palmujen luona,
26|149|hakattuanne suurella taidolla asuntonne kallioihin.
26|150|Pelنtkنن siis Jumalaa ja totelkaa minua,
26|151|نlkننkن noudattako syntisten kutsuja.
26|152|He levittنvنt maassa villitystن eivنtkن totuutta rakenna.»
26|153|He sanoivat: »Sinن kuulut itse lumottuihin.
26|154|Olethan vain meidنn kaltaisemme ihminen. Nنytن meille sentنhden tunnusmerkkisi, jos olet tosissasi.»
26|155|Hنn vastasi: »Tنssن on naaraskameeli, sillن on juottovuoronsa, aivan kuin teillن itsellنnnekin on mننrنaikoina vuoronne juoda.
26|156|نlkنن siis vahingoittako sitن, ettei suuren pنivنn tuomio lankeaisi pننllenne.»
26|157|Kuitenkin he katkaisivat sen polvijنnteet, mutta saivat katua sitن.
26|158|Sillن rangaistus saavutti heidنt. Totisesti, tنssن on merkki, mutta useimmat heistن eivنt ota uskoakseen.
26|159|Hنn, sinun Herrasi, on kaikkivaltias, kaikkein armollisin.
26|160|Myضskin Lootin kansa piti lنhettilنitن valehtelijoina.
26|161|Heidنn heimolaisensa Loot puhui heille: »Ettekض pelkنن Jumalaa?
26|162|Totisesti, olen teille luotettava sananjulistaja.
26|163|Sentنhden pelنtkنن Jumalaa ja totelkaa minua!
26|164|En pyydن teiltن siitن mitننn palkkaa, sillن palkkani on yksin maailmojen valtiaan huomassa.
26|165|Kuinka saatattekaan lنhestyن kaiken maailman miehiن,
26|166|ja hylkiن vaimojanne, jotka Jumala on teille antanut? Ei, te olette irstaisia ihmisiن.»
26|167|He uhkasivat: »Totisesti, ellet jo herkeن, Loot, niin sinut varmasti karkoitetaan.»
26|168|Hنn lausui: »Totisesti, minن kammoksun teidنn tekojanne.
26|169|Herra, pelasta minut ja omaiseni heidنn hankkeistaan.»
26|170|Niin Me pelastimme hنnet ja hنnen perheensن
26|171|lukuunottamatta vanhaa naista, joka jنi heistن jنlkeen.
26|172|Sitten tuhosimme nuo toiset perinpohjin.
26|173|Me annoimme sateen langeta heidنn pننllensن; se oli hirvittنvن noille varoituksen saaneille.
26|174|Totisesti, tنssن on tunnusmerkki, mutta useimmat heistن eivنt ota uskoakseen.
26|175|Totisesti, Hنn, sinun Herrasi, on kaikkivaltias, kaikkein armollisin.
26|176|Myضs metsien heimo piti lنhettilنitن valehtelijoina.
26|177|Shuaih puhui heille: »Ettekض pelkنن Jumalaa?
26|178|Totisesti, olen teille luotettava sananjulistaja.
26|179|Pelنtkنن siis Jumalaa ja totelkaa minua.
26|180|En pyydن teiltن siitن mitننn palkkaa, palkkani on yksin maailmojen valtiaan huomassa.
26|181|Antakaa tنysi mitta, ettette kuuluisi vajavasti mittaaviin.
26|182|Punnitkaa myضs oikealla puntarilla.
26|183|نlkنن anastako vننryydellن ihmisten varoja نlkننkن levittنkض turmelusta maassa vننrillن teoillanne.
26|184|Pelنtkنه Hنntن, joka loi teidنt ja entisetkin kansat.»
26|185|He vastasivat: »Sinن olet itse lumouksen vallassa.
26|186|Olethan vain meidنn kaltaisemme ihminen, ja tiedنmme sinun tosiaankin valehtelevan.
26|187|Anna vaikka taivaan lohkon pudota pننllemme, jos olet tosissasi.»
26|188|Hنn lausui: »Herra tietنن, mitن te teette.»
26|189|Niin he kielsivنt hنnet, ja tuomiopنivنn rangaistus lankesi heidنn pننllensن. Se oli todella kauhunpنivنn tuomio.
26|190|Totisesti, tنssن on merkki, mutta useimmat heistن eivنt ota uskoakseen.
26|191|Katso, Hنn, sinun Herrasi, on kaikkivaltias, kaikkein armollisin.
26|192|Totisesti, tنmن Koraani on ylhننltن, maailmojen Herralta tullut sanoma.
26|193|Sen mukana on tullut uskollinen henki
26|194|sydنmeesi, jotta olisit yksi niistن, jotka varoittavat
26|195|selvنllن arabiankielellن.
26|196|Totisesti, tنstن on jo muinaisissa kirjoituksissa.
26|197|Eikض siinن ole heille merkki, jotta Israelin kirjanoppineet sen ymmنrtنisivنt?
26|198|Ja jos olisimme ilmaissut sen jollekulle muukalaiselle
26|199|ja tنmن olisi julistanut sen heille, he eivنt olisi sittenkننn uskoneet.
26|200|Tنllن tavoin Me muokkaamme syntisten sydنmiن,
26|201|vaikka he eivنt usko ennenkuin nنkevنt tuskallisen rangaistuksen.
26|202|Se on yllنttنvن heidنt kaikki, kun he eivنt aavistakaan.
26|203|Silloin he sanovat: »Myضnnetننnkض meille ollenkaan armonaikaa?»
26|204|Koettavatko he siis jouduttaa Meidنn tuomiotamme?
26|205|Uskotko, ettن vaikkapa annamme heidنn nauttia jonkun vuoden,
26|206|ja heille senjنlkeen tulee se, millن heitن on uhattu,
26|207|heitن vنhننkننn hyضdyttنن se, mistن ovat nauttineet?
26|208|Emme ole hنvittنnyt ainoatakaan kaupunkia lنhettنmنttن sille varoittajia
26|209|muistuttamaan. Katso, Me emme ole vننrنmielinen.
26|210|Eivنt pahat henget ole tuoneet sitن (Koraania) maan pننlle.
26|211|Se ei heitن hyضdytن, eivنtkن he pysty siihen.
26|212|Totisesti, he eivنt saata edes kuunnella sitن.
26|213|Siksi نlن rukoile muita jumalia Jumalan ohella, muuten kuulut niihin, joita kohtaa tuomio.
26|214|Varoita myضs lنheisiن sukulaisiasi.
26|215|Ja sulje hyvyyteesi ne uskovaiset, jotka sinua seuraavat.
26|216|Jos he eivنt sinua tottele, sano silloin: »Totisesti, en vastaa teidنn teoistanne.»
26|217|Luota kaikkivaltiaaseen, kaikkein armollisimpaan.
26|218|Hنneen, joka nنkee sinut, kun nouset rukoilemaan,
26|219|ja joka havaitsee askeleesi niiden keskuudessa, jotka kumartavat.
26|220|Totisesti, Hنn on kaikkikuuleva, kaikkitietنvن.
26|221|Kerronko teille, kenen pننlle pahat henget laskeutuvat?
26|222|Ne laskeutuvat jokaisen valheellisen ja syntisen pننlle
26|223|ja kuiskuttelevat heidنn korviinsa, mutta useimmat heistن ovat pettureita,
26|224|ja eksyneet seuraavat sellaisia, kuten runoilijoitakin.
26|225|Etkض nنe heidنn harhailevan joka laaksossa, poissa jنrjiltننn.
26|226|Ja ettن he puhuvat sellaista, mitن eivنt tee.
26|227|Lukuunottamatta niitن heistن, jotka uskovat ja tekevنt hyvنن ja ahkerasti rukoilevat Jumalaa ja jotka puolustautuvat, kun heitن on sorrettu. Mutta ne, jotka tekevنt vننryyttن, saavat pian tietنن, millaiseen mننrنnpننhنn heidنn on saavuttava.
27|1|Taa, Siin (laupias, kuuleva Jumala). Nنmن ovat Koraanin ja selvنn kirjan sنkeistضjن,
27|2|johdatus ja ilosanoma uskovaisille,
27|3|niille, jotka suorittavat rukouksensa, antavat sننdetyt almut ja ovat varmoja tulevasta elنmنstن.
27|4|Jotka eivنt usko tulevaan elنmننn, niiden teot Me olemme tosin tehnyt otollisiksi heidنn omissa silmissننn, ja sokeina he kulkevat eteenpنin.
27|5|He ovat niitن, jotka saavat pahan palkan ja joutuvat tulevassa elنmنssن suurimpaan hنviضضn.
27|6|Totisesti, sinun tehtنvنsi on ottaa vastaan Koraani viisauden ja tiedon Jumalalta.
27|7|Mooses sanoi perheelleen: »Ihan varmasti nنen tulen palavan. Hankin teille siitن tiedon tai sitten tuon palavan kekنleen, jotta voisitte itseنnne lنmmitellن.»
27|8|Kun hنn sitten lنhestyi sitن, kuului ننni, joka sanoi: »Siunattu on Hنn, joka on tulessa ja sen ympنrillن. Kunnia olkoon Jumalalle, kaikkien maailmojen Herralle.
27|9|Oi Mooses! Totisesti, Minن olen Jumala, kaikkivaltias, kaikkiviisas.
27|10|Heitن sauvasi maahan!» Kun hنn sitten nنki sen kiemurtelevan kuin kننrmeen, niin hنn kننntyi pakoon eikن katsonut taakseen. »Oi Mooses! نlن pelkنن, totisesti, Minun lنsnنollessani lنhettilننt eivنt tunne pelkoa.
27|11|Ei sekننn, joka on tehnyt vننrin, mutta sitten tekee pahan sijasta hyvنن, sillن olenhan Minن totisesti anteeksiantavainen, armollinen.
27|12|Pistن kنtesi poveesi, ja se muuttuu valkeaksi, ilman taudin tartuntaa, ja tنmن on alku yhdeksنstن, faraolle ja hنnen kansalleen tarkoitetusta tunnusteosta. Totisesti, he ovat jumalaton kansa.»
27|13|Kun Meidنn tunnusmerkkimme tنydessن selkeydessننn tulivat heidنn nنhtنvنkseen, he sanoivat: »Tنmن on pelkkنن noituutta.»
27|14|Ja he kielsivنt ne jumalattomuudessaan ja ylpeydessننn, vaikka sydنmessنnsن olivat niistن varmoja. Ja katso, millaisen lopun pahuuden harjoittajat saivat.
27|15|Totisesti, Me annoimme Daavidille ja Salomolle ymmنrrystن, ja he sanoivat: »Kaikki ylistys kuuluu Jumalalle, joka on korottanut meidنt yli useimpain uskollisten palvelijainsa.»
27|16|Ja Salomosta tuli Daavidin seuraaja, ja hنn sanoi: »Oi ihmiset, meille on opetettu lintujen kieltن ja meille on annettu kaikki, mitن tarvitsemme. Totisesti, tنmن on suuri armo.»
27|17|Ja hنnen sotajoukkonsa, jotka kنsittivنt raakalaisia sekن sivistyneitن, myضskin lentنvنin parvia , koottiin Salomon eteen katselmusta varten,
27|18|kunnes joukot saapuivat Namlin eli Muurahaisten laaksoon, jolloin erنs niistن sanoi: »Oi Namlin heimo! Menkنن asuntoihinne, etteivنt Salomo ja hنnen sotajoukkonsa teitن tietنmنttضmyydessننn murskaksi tallaisi.»
27|19|Silloin Salomo hymyili tنlle puheelle ja lausui: »Herra, suo minun kiittنن Sinua minulle ja vanhemmilleni antamastasi siunauksesta, ja suo, ettن voisin tehdن hyvنن, mikن Sinua miellyttنن, ja anna minun Sinun armosi ansiosta astua hyvien palvelijoittesi pariin.»
27|20|Ja hنn tarkasteli lentنvien parvia ja sanoi: »Mitن tنmن merkitsee, en nنe Hudhudia; onko hنn poissaolevien joukossa?
27|21|Totisesti, annan hنnelle ankaran rangaistuksen taikka tapan hنnet, ellei hنn ilmoita minulle pنtevنن syytن.
27|22|Mutta ei kestنnyt kauankaan, kun Hudhud saapui ja sanoi: »Olen keksinyt sellaista, mitن sinن et ole huomannut, ja tuon sinulle luotettavia uutisia Saabasta.
27|23|Nنin totisesti naisen hallitsevan heitن, ja hنn oli saanut kaikkea yltنkyllin ja hنnellن oli mahtava valtaistuin.
27|24|Havaitsin hنnen ja hنnen kansansa kunnioittavan aurinkoa Jumalan sijasta, ja saatana on tehnyt heidنn tekonsa otollisiksi heidنn omissa silmissننn ja eksyttنnyt heidنt tieltن, niin ettن he ovat ilman johdatusta;
27|25|eivنtkن palvele Jumalaa, joka paljastaa kaiken salatun sekن taivaassa ettن maan pننllن, ja joka tietنن, mitن te salaatte ja mitن julki tuotte.
27|26|Jumala on olemassa, ei ole muuta jumalaa kuin Hنn, suuren voiman Herra.»
27|27|Salomo vastasi: »Saamme pian nنhdن, oletko puhunut totta, vai oletko valehtelija.
27|28|Ota tنmن kirjeeni ja vie se heille; mene sitten syrjننn ja odota, mitن he vastaavat.»
27|29|Ja Saaban kuningatar lausui: »Oi pننmiehet! Totisesti, minulle on lنhetetty kunnianarvoinen kirje.
27|30|Se on Salomolta, ja hنn kirjoittaa: 'Aloitan Jumalan, laupiaan Armahtajan nimeen!'
27|31|(ja edelleen siinن on): 'نlkنن ylvنstelkض minua vastaan, vaan alistukaa valtaani.'»
27|32|Kuningatar lausui: »Pننllikضt, neuvokaa minua tنssن asiassa. En ratkaise ainoatakaan asiaa, ellette te ole lنsnن.»
27|33|He vastasivat: »Meillن on suuri mahti ja taistelukyky, mutta kنskeminen kuuluu sinulle. Mieti siis, mitن aiot kنskeن.»
27|34|Hنn sanoi: »Totisesti, kun kuninkaat ryntننvنt johonkin kaupunkiin, niin he hنvittنvنt sen raunioiksi ja alentavat sen ylhنisimmنt asukkaat. Nنin juuri he tekevنt.
27|35|Totisesti aion lنhettنن heille lahjan ja odotan sitten sanansaattajien tuomaa vastausta.»
27|36|Kun lahja tuotiin Salomolle, hنn lausui: »Lahjoitatteko minulle rikkautta? Mutta se, mitن Jumala on minulle suonut, on enemmنn kuin teidنn lahjanne. Niin, olette kai itse ihastuneita lahjastanne.
27|37|Viekنن se heille takaisin. Viemme heitن vastaan sotajoukkomme, jota he eivنt voi vastustaa, ja karkoitamme heidنt masennettuina ja hنvنistyinن.»
27|38|Hنn puhui edelleen: »Pننllikkضni! Kuka teistن voi tuoda minulle hنnen valtaistuimensa, ennenkuin he alistuvat valtaani?
27|39|Erنs vنkevن dzinni sanoi: »Tuon sen sinulle ennen kuin nouset paikaltasi; totisesti, minن olen vنkevن ja luotettava tنhنn tehtنvننn.»
27|40|Erنs toinen, joka tunsi (pyhنن) Kirjaa, lausui: »Tuon sen sinulle ennen kuin ehdit silmننsi rنpنyttنن.» Ja kun Salomo nنki valtaistuimen edessننn, hنn lausui: »Tنmن tapahtuu Herran armosta; Hنn koettelee minua, osaanko olla kiitollinen vai olenko kiittنmنtضn. Ken kiittنن, hنn tekee sen omaksi parhaakseen, ja jos joku on kiittنmنtضn, niin Herrani on joka tapauksessa suopea, armollinen.»
27|41|Hنn puhui edelleen: »Muuttakaa hنnen valtaistuimensa ulkonنkض hنnelle oudoksi, niin saamme nنhdن, onko hنn oikealla tiellن vai ilman johdatusta.»
27|42|Kun kuningatar saapui, niin hنnelle sanottiin: »Oliko valtaistuimesi tنllainen?» Hنn vastasi: »Nنyttنن siltن, kuin se olisi sama. Meille on annettu totista tietoa jo tنtن ennen ja me olemme Jumalalle alamaisia.»
27|43|Mutta se, mitن hنn palveli Jumalan sijasta, vei hنntن harhaan. Totisesti, hنn kuului epنuskoiseen kansaan.
27|44|Hنnelle sanottiin: »Kنy sisنlle palatsiin!» Kun hنn sen nنki, hنn luuli sen vesialtaaksi ja riisui sen vuoksi jalastaan. Salomo lausui: »Se on vain palatsi, jonka lattia on tehty lasista.» Kuningatar lausui: »Oi Herra, totisesti, olen tehnyt vننrin itseنni kohtaan, mutta Salomon kanssa tahdon totella Jumalaa, kaikkien maailmojen Herraa.»
27|45|Totisesti, Me lنhetimme Tamuudin heimon luokse heidنn veljensن Saalihin, joka lausui: »Palvelkaa Jumalaa!» Mutta katso! He jakautuivat kahdeksi riitelevنksi puolueeksi.
27|46|Hنn sanoi: »Kansalaiseni, miksi haluatte edistنن pahaa enemmنn kuin hyvنن, miksi ette ano Jumalan anteeksiantoa, jotta teille osoitettaisiin armo?»
27|47|He vastasivat: »Me pidنmme sinua ja seuralaisiasi enteenن meitن kohtaavasta onnettomuudesta.» Hنn sanoi: »Teidنn kohtalonne on Jumalan huomassa. Mutta te olette kansa, joka on vitsauksen kokeva.»
27|48|Ja kaupungissa oli yhdeksنn miehen joukkio, joka ympنri maata teki pahaa, eikن lainkaan hyvنن.
27|49|He sanoivat: »Vannokaamme keskenنmme Jumalan nimeen, ettن me varmasti yضllن kنymme hنnen ja hنnen perheensن kimppuun ja sanomme sitten hنnen kostonsa perijنlle: 'Emme ole nنhneet hنnen perheensن surmaamista, puhumme tنyttن totta'.»
27|50|Ja niin he punoivat juonensa, mutta Me teimme oman suunnitelmamme, josta he eivنt tienneet.
27|51|Ja katso, mikن oli heidنn juoniensa loppu! Me hنvitimme heidنt ja heidنn kansansa kaikki.
27|52|Tuossa ovat heidنn kotinsa autioina, koska he olivat jumalattomia. Totisesti, tنssن on merkki niille, joilla on ymmنrrystن.
27|53|Ja me pelastimme ne, jotka uskoivat ja hartautta harjoittivat.
27|54|Muista Lootia, joka sanoi kansalleen: »Harjoitatteko riettautta, vaikka tiedنtte sen synniksi?
27|55|Lنhestyttekض himoiten miehiن naisten sijasta? Niin, te olette pimeنtن vنkeن.» ,
27|56|Ja mikن olikaan hنnen kansansa vastaus: »Ajakaa Lootin perhe pois kaupungista, sillن he luulevat olevansa synnittضmiن.»
27|57|Sitten Me pelastamme hنnet perheinensن paitsi hنnen vaimonsa. Tنmنn mننrنsimme jنlkeenjننvien joukkoon.
27|58|Ja Me annoimme sataa heidنn pننllensن; kauhistuttava oli se sade niille, joita oli varoitettu.
27|59|Sano: »Kaikki ylistys kuuluu Jumalalle, ja rauha olkoon Hنnen palvelijoillensa, jotka hنn on valinnut. Onko Jumala parempi vai se, jota he pitنvنt hنnen vertaisenaan?»
27|60|Eikض parempi ole se, joka loi taivaat ja maan ja lنhetti pilvistن alas sateen, jolla Me kasvatamme ihania puutarhoja? Ei ole teidنn vallassanne saada niiden puita kasvamaan. Onko muuta jumal'olentoa kuin Jumala? Ei, he vain kuvittelevat sellaisia.
27|61|Eikض parempi ole se, joka loi maan asuinpaikaksi ja teki siihen virtain uomat, kohotti vuoret ja erotti makean ja suolaisen veden? Onko muuta jumal'olentoa kuin Jumala? Ei, mutta useimmat eivنt mitننn tiedن.
27|62|Eikض parempi ole se, joka vastaa ahdistuksessa olevalle, kun tنmن rukoilee hنntن, ja joka poistaa hنnen vaivansa ja tekee teistن maan perijضitن? Onko muuta jumal'olentoa kuin Jumala? Vنhنistن on se, mitن mielessنnne pysyy.
27|63|Eikض parempi ole se, joka ohjaa teitن pimeydessن sekن maalla ettن merellن? Kuka lنhettنن tuulet tuomaan ilosanomaa Hنnen saapuvasta armostaan? Onko muuta jumal'olentoa kuin Jumala? Jumala on korkealla sen ylنpuolella, mitن he Hنnen vertaisenaan pitنvنt.
27|64|Eikض parempi ole se, joka loi elنvنt olennot ja sitten palauttaa kaiken entiselleen? Kuka antaa teille ravintoa sekن taivaasta ettن maasta? Onko muuta jumal'olentoa kuin Jumala? Sano: »Tuokaa esiin todisteenne, jos olette vilpittضmiن.»
27|65|Sano edelleen: »Ei kukaan taivaassa tai maan pننllن, paitsi Jumala, tiedن nنkymنttضmiن. Eivنtkن he tiedن ylضsnousemuksensa hetkeن.
27|66|Ei, heillن ei ole niukkaakaan tietoa tulevasta elنmنstن. Joko he sitن epنilevنt tai ovat kokonaan pimitettyjن.
27|67|Uskottomat sanovat: »Kun me ja esi-isنmme muutumme tomuksi, herنtetننnkض meidنt todellakin senjنlkeen uudelleen eloon?
27|68|Nنin meille on ennenkin luvattu, sekن myضs esi-isillemme, mutta nنmن ovat vain muinaistaruja.»
27|69|Sano: »Kiertنkنن maata ja katsokaa, millaisen lopun syntiset saivat!»
27|70|نlن ole murheessa heidنn tنhtensن نlنkن ahdistuksessa heidنn juoniensa vuoksi.
27|71|He sanovat myضs: »Milloin tنmن uhkaus tنytetننn, jos kerran puhut totta?»
27|72|Vastaa: »Voi sattua, ettن jokin niistن asioista, joiden tuloa koetatte jouduttaa, seuraa teitن jo kannoillanne.»
27|73|Totisesti, Herrasi on armon Herra ihmisille, mutta monetkaan heistن eivنt ole kiitollisia.
27|74|Totisesti, Herrasi tietنن, mitن heidنn sydنmensن kنtkevنt ja mitن ilmaisevat.
27|75|Taivaassa ja maassa ei ole mitننn niin salattua, ettei se lضytyisi selkeنstن Kirjasta.
27|76|Totisesti, tنmن Koraani ilmoittaa israelilaisille suurimman osan siitن, mistن he ovat eri mieltن.
27|77|Totisesti, se on myضs johdatuksena ja armona uskovaisille.
27|78|Tuomiollaan Jumala totisesti jakaa heille oikeutta; onhan Hنn kaikkivaltias, kaikkitietنvن.
27|79|Luota siis Jumalaan; silloin olet varman totuuden perustalla.
27|80|Totisesti, sinن et voi saada kuolleita kuulemaan, etkن kuuroja ننnesi kantamiin, jos he ovat menossa poispنin.
27|81|Et voi liioin taluttaa sokeita pois heidنn harhastaan. Vain ne saat kuulemaan, jotka uskovat merkkeihimme ja ovat tottelevaisia.
27|82|Ja kun uhkauksemme kنy heille toteen, Me annamme maasta kasvaa ituja, jotka tautina heihin tarttuvat, koska he eivنt ottaneet uskoakseen merkkejنmme.
27|83|Ja sinن pنivنnن Me kokoamme yhteen jokaisesta kansasta joukon niitن, jotka kielsivنt merkkimme, ja jنrjestنmme heidنt riveihin.
27|84|Kun he saapuvat Herransa eteen, Hنn on lausuva: »Hylkنsittekض Minun tunnusmerkkini, vaikkei niihin ymmنrryksenne riittنnyt, vai mitن te teitte?»
27|85|Ja tuomiomme luetaan heille, koska he ovat syntiن tehneet, eivنtkن he saata lausua sanaakaan.
27|86|Eivنtkض he huomanneet, ettن olimme sننtنnyt heille yضn lepoa varten ja pنivنn valaisemaan? Totisesti, nنmن ovat merkkejن niille, jotka uskovat.
27|87|Ja sinن pنivنnن puhalletaan pasuunoihin, jolloin kaikki taivaassa ja maan pننllن olevat, paitsi ne, joilla on Jumalan mielisuosio, joutuvat kauhun valtaan ja nضyrinن astuvat Hنnen eteensن.
27|88|Sinن nنet myضs vuoret ja luulet niiden olevan lujasti paikoillaan, mutta ne hنipyvنt pois kuin vaeltavat pilvet; niin on ne Jumala asettanut, Hنn, joka kaikelle on antanut tنydellisen muodon. Totisesti, Hنn tietنن, mitن te teette.
27|89|Joka tuo esiin hyvنن, on saava itselleen sitنkin parempaa, ja sellaiset ovat turvassa tuon pنivنn kauhuilta.
27|90|Mutta ken tekee pahaa, heitetننn kasvoillensa tuleen. Olisiko teidنn palkkanne muu kuin tekojenne mukainen?
27|91|Sano: »Totta on, ettن minua on kنsketty palvelemaan tنmنn kaupungin Herraa, jolle se on pyhitetty ,ja jolle kaikki kuuluu; minut on myضs mننrنtty olemaan muslimi,
27|92|sekن julistamaan Koraania. Ken on siis saanut johdatuksen, hنn on saanut sen oman sielunsa parhaaksi. Mutta eksyneille sano: »Olen vain yksi varoittajista.»
27|93|Sano edelleen: »Kaikki ylistys kuuluu Jumalalle. Olette pian nنkevنt Hنnen merkkinsن ja tulette ne silloin tuntemaan.» Herrasi ei ole vنlinpitنmنtضn siitن, mitن teette.
28|1|Taa, Siin, Miim. (Laupias, kuuleva, tietنvن Jumala).
28|2|Nنmن ovat selvنn Kirjan sنkeistضjن.
28|3|Aiomme kertoa sinulle totuudenmukaisesti osan Mooseksen ja faraon elنmنstن hyضdyksi niille, jotka uskovat.
28|4|Totisesti, farao oli maassaan mahtava. Hنn jakoi sen asukkaat luokkiin ja koetti heikentنن erنstن osaa heistن tappamalla miehet ja jنttنmنllن vain naiset eloon. Hنn oli todella vننryydentekijن.
28|5|Mutta Me tahdoimme osoittaa suosiotamme niille, joita maassa sorrettiin. Tahdoimme tehdن heidنt maan johtomiehiksi ja faraon perillisiksi.
28|6|Halusimme antaa heille valtaa maassa ja saada faraon ja Haamanin sekن heidنn sotajoukkonsa kokemaan sitن, mitن he olivat pelنnneet.
28|7|Niin Me ilmestyimme Mooseksen نidille nنin sanoen: »Imetن hنntن, mutta kun alat pelنtن hنnen puolestaan, niin aseta hنnet veteen نlنkن pelkنن, نlنkن murehdi. Totisesti, Me annamme hنnet sinulle takaisin ja teemme hنnestن lنhettilننn.»
28|8|Sitten faraon vنki otti hنnet vedestن, ja hنnestن oli tuleva heille vihamies ja murheen aihe. Totisesti, farao, Haaman ja heidنn sotajoukkonsa olivat synnintekijضitن.
28|9|Ja faraon puoliso lausui: »Hنn ilahduttaa minun silmنni,ja sinunkin. نlن surmaa hنntن, ehkنpن hنn voi olla meille hyضdyksi tai voimme ottaa hنnet pojaksemme.» Mutta he eivنt asiaa arvanneet.
28|10|Ja seuraavana aamuna Mooseksen نidin sydنn oli pakahtumaisillaan. Hنn olisi paljastanut salaisuutensa, ellemme Me olisi vahvistanut hنnen sydنntننn, niin ettن hنn saattoi pysyن uskossa.
28|11|Ja hنn lausui Mooseksen sisarelle: »Seuraa hنntن!» Ja tنmن piti syrjنstن veljeنnsن silmنllن heidنn huomaamattaan.
28|12|Me olimme jo tehnyt hنnelle vastenmielisiksi vieraat imettنjنt. Silloin sisar lausui: »Nنytنnkض teille erننn perheen, joka on hoivaava hنntن ja tarkoittaa hنnelle hyvنن?»
28|13|Siten Me annoimme hنnet takaisin نidilleen, jotta tنmنn silmنt kirkastuisivat eikن hنn enنن murehtisi, vaan tietنisi, ettن Jumalan lupaus oli tosi. Mutta useimmat ihmisistن ovat tietoa vailla.
28|14|Ja kun Mooses oli pننssyt miehuuden ikننn ja kasvanut voimakkaaksi, Me annoimme hنnelle viisautta ja tietoa. Siten me palkitsemme ne, jotka hyvنن tekevنt.
28|15|Ja hنn astui kaupunkiin hetkenن, jolloin sen asukkaat eivنt sitن vartioineet, ja havaitsi siellن kahden miehen tappelevan keskenنnsن; toinen kuului hنnen omaan heimoonsa, toinen hنnen vihamiehiinsن. Silloin hنnen heimolaisensa pyysi hنntن avukseen toista vastaan, joka kuului hنnen vihollisiinsa. Ja Mooses iski tنmنn nyrkillننn hengiltن. Silloin hنn sanoi: »Tنmنn sai saatana aikaan. Totisesti, hنn on vihamies ja ilmeinen viettelijن.»
28|16|Hنn puhui edelleen: »Herra! Olen tehnyt syntiن itseنni kohtaan, suo se minulle anteeksi!» Ja hنn sai anteeksi. Totisesti, Hنn antaa kaiken anteeksi. Hنn on anteeksiantava, armollinen.
28|17|Mooses sanoi: »Herra, koska olet armahtanut minua, en koskaan enنن auta syntisiن.»
28|18|Seuraavana aamuna hنn kulki kaupungissa pelokkaasti ympنrillensن tنhyillen, ja katso, se, joka oli hنntن edellisenن pنivنnن avukseen huutanut, huusi taaskin hنntن auttajakseen. Mooses nuhteli hنntن: »Totisesti, sinن olet ilmeisesti vننrنssن.»
28|19|Ja kun hنn aikoi taltuttaa sitن, joka oli heidنn kummankin vihollinen, niin tنmن sanoi: »Tahdotko tappaa minut, Mooses, kuten tapoit eilisen miehen? Haluat vنkivalloin maata hallita, etkن kuulua niihin, jotka oikeutta tekevنt.»
28|20|Silloin saapui kaupungin etنisimmنltن laidalta mies juosten, ja hنn sanoi: »Mooses! Pننmiehet pitنvنt neuvoa sinut tappaakseen. Lنhde pois tننltن; totisesti, minن toivon sinulle hyvنن.»
28|21|Silloin hنn lنhti pois kaupungista pelon vallassa, ympنrillensن tنhyillen. Hنn huudahti: »Herra, pelasta minut vننrنmielisten ihmisten keskuudesta!»
28|22|Ja kننntنessننn kasvonsa Midianin suuntaan hنn sanoi: »Ehkن Herra ohjaa minut oikealle tielle.»
28|23|Kun hنn saapui Midianin kaivon luo, hنn tapasi useita miehiن juottamassa elukoitaan. Paitsi heitن hنn huomasi kaksi naista, jotka pidنttelivنt laumaansa. Hنn kysyi: »Mitن te kaksi oikein teette?» He vastasivat: »Emme voi juottaa elukoitamme, ennenkuin paimenet poistuvat; isنmme on vanha.»
28|24|Silloin hنn juotti heidنn elukkansa heidنn puolestaan ja vetنytyi sitten takaisin varjoon ja sanoi: »Herra, olen totisesti kaiken hyvنn tarpeessa, minkن minulle mahdat suoda.»
28|25|Silloin toinen naisista tuli kainosti kنvellen hنnen luokseen ja sanoi: »Totisesti, isنni kutsuu sinut luokseen voidakseen kiittنن sinua siitن, ettن juotit elukkamme.» Kun Mooses saapui hنnen luoksensa ja kertoi hنnelle elنmنnsن, niin vanhus sanoi: »نlن pelkنن, olet pelastunut vننrنmielisten ihmisten joukosta.»
28|26|Toinen tyttنristن pyysi: »Isن! Ota hنnet palvelukseesi, totisesti, hنn on paras, jonka voit palkata, sangen vنkevن ja luotettavaa
28|27|Isن lausui: »Totisesti, haluan naittaa sinut toiselle tyttنristنni sillن ehdolla, ettن olet kahdeksan vuotta palveluksessani. Oletko kymmenen vuotta tنyteen, se riippuu itsestنsi, enkن aio kohdella sinua huonosti, olet huomaava minut, jos Jumala niin suo, hyvنksi ihmiseksi.»
28|28|Mooses vastasi: »Tنmن olkoon sopimuksemme, ja minkن ajan otankin tنyttننkseni, نlkضضn minulta enنن lisنن vaadittako. Jumala todistakoon sen, mistن me nyt puhumme.»
28|29|Kun Mooses sitten oli palvellut aikansa tنyteen ja lنhti pois perheinensن, hنn huomasi tulen vuoren kupeella. Hنn lausui perheelleen: »Malttakaa, minن nنen tulen palavan. Ehkن minن voin ottaa teille selvنن siitن tai tuoda palavan kekنleen, voidaksenne lنmmitellن.»
28|30|Kun hنn lنhestyi sitن, kuului ننni laakson oikealta puolelta, pyhنnن paikalla olevasta pensaasta: »Mooses! Minن olen totisesti Jumala, maailmojen valtias.»
28|31|Ja edelleen: »Heitن sauvasi maahan!» Ja kun hنn nنki sen kiemurtelevan kuin kننrme, hنn kننntyi ympنri paeten taakseen katsomatta. »Oi Mooses, astu eteenpنin pelkننmنttن, sillن totisesti olet turvassa.
28|32|Pistن kنtesi poveesi, niin vedنt sen ulos valkoisena, kuitenkin ilman taudin tartuntaa. نlنkن kammoksu kنttنsi kylkesi lنhellن. Nنmن ovat Herrasi kaksi tunnusmerkkiن faraolle ja hنnen pننmiehilleen. Totisesti he ovat jumalattomia ihmisiن.»
28|33|Mooses vastasi: »Herra! Minن surmasin erننn heistن ja pelkننn senvuoksi, ettن he surmaavat minut.
28|34|Mutta minulla on veljeni Aaron, joka on puheessaan minua taitavampi, lنhetن sentنhden hنnet minun mukaani minua vahvistamaan. Pelkننn totisesti, ettن he pitنvنt minua valehtelijana.»
28|35|Jumala lausui: »Me vahvistamme kنsivarttasi veljesi avulla ja annamme teille kummallekin sellaisen vallan, ettن he eivنt kykene mihinkننn Meidنn tunnustekojamme vastaan. Te kaksi sekن ne, jotka teitن seuraavat, peritte voiton.»
28|36|Kun Mooses sitten selkeنsti nنytti heille tunnusmerkkimme, he sanoivat: »Tنmن on vain ovelaa noituutta, emmekن ole kuulleet tنllaista sattuneen esi~isiemme aikana.»
28|37|Mutta Mooses sanoi: »Herra tietنن parhaiten, kuka tulee Hنnen lنhettنmنnننn ja opastamanaan ja kenellن on mننrنnpننssن hyvن koti. Totisesti, vننrنmieliset eivنt menesty.»
28|38|Farao lausui: »Pننllikkضni, en tiedن teillن olevan muuta jumalaa kuin minن itse. Polta siis, Haaman, minulle tiiliن ja rakenna korkea palatsi, jotta voisin ulottua nنkemننn Mooseksen Jumalan. Pidنn hنntن totisesti valehtelijana.»
28|39|Ja farao ja hنnen sotajoukkonsa ylvنstelivنt aiheetta maassa ja luulivat, ettei heitن noudettaisi takaisin Meidنn eteemme.
28|40|Silloin Me tartuimme hنneen ja hنnen sotajoukkoonsa ja heitimme heidنt mereen. Huomaa siis, millaisen lopun saavat jumalattomat.
28|41|Ja Me teimme heistن johtomiehiن viettelemننn ihmisiن tulen omiksi, ja ylضsnousemuksen pنivنnن heitن ei auteta.
28|42|Tنssن maailmassa me annoimme kirouksen seurata heitن, ja ylضsnousemuksen pنivنnن he ovat inhottuja.
28|43|Totisesti, Me annoimme Moosekselle Kirjan, senjنlkeen kun olimme hنvittنnyt aikaisemmat sukupolvet, valaistukseksi ihmissuvulle, johdatukseksi ja armoksi, jotta he siitن vaarin ottaisivat.
28|44|Sinن (Muhammed) et ollut Siinain lنnsipuolella, kun Me ilmoitimme Moosekselle kنskymme, etkن ollut sen todistajana.
28|45|Mutta olemme luonut toisia sukupolvia ja suonut niille pitkنn elنmنn. Sinن et myضskننn asunut Midianin asukkaitten parissa julistamassa heille Meidنn ilmoituksiamme, mutta Meistن ne olivat lنhtضisin.
28|46|Sinن et ollut myضskننn vuoren huipulla, kun Me (Mooseksen) kutsuimme, mutta tنmن (Koraani) on Herrasi armonosoitus, jotta voisit varoittaa kansaa, jonka luona ei ketننn varoittajaa ennen sinua kنynyt; ehkن he ottavat vaarin.
28|47|Etteivنt he sitten, kun heitن kohtaa onnettomuus heidنn kنttensن tekojen tنhden, sanoisi: »Herra, miksi et lنhettنnyt luoksemme lنhettilنstن, niin ettن olisimme seuranneet merkkejنsi ja olleet uskovaisia?»
28|48|Mutta kun lنhettنmنmme totuus nyt ilmestyy heille, he sanovat: »Miksi hنn (Muhammed) ei saanut samanlaista ihmeidentekovaltaa kuin Mooseskin? Mutta eivنtkض he kieltنneet sitن, mitن Moosekselle aikoinaan annettiin?» He sanoivat: »Nنmن kumpikin (Koraani ja Toora) ovat noituuden tuotteita, jotka tukevat toisiaan. Totisesti, emme usko kumpaankaan.»
28|49|Sano: »Tuokaa sitten Jumalalta sellainen kirja, joka on nنitن kahta parempi ojennusnuora, niin minن seuraan sitن, jos olette oikeassa.»
28|50|Mutta jos he eivنt vastaa sinulle, tiedن silloin, ettن he seuraavat vain omia himojaan. Ja ken onkaan pahemmin eksynyt kuin se, joka seuraa omia himojaan saamatta johdatusta Jumalalta. Totisesti, Jumala ei ohjaa vننrنmielisiن.
28|51|Totisesti, olemme jo ennenkin julistanut heille (Koraanin) sanaa moninaisissa yhteyksissن, jotta he ottaisivat siitن vaarin.
28|52|Ne, joille Kirja on jo aikaisemmin annettu, uskovat siihen.
28|53|Kun sitن heille luetaan, he sanovat: »Me uskomme siihen. Totisesti, se on Herramme lنhettنmن totuus, ja totisesti me olimme jo tنtن ennen Jumalan alamaisia.»
28|54|Heidنn palkkansa maksetaan heille kahdesti, koska he pysyvنt lujina ja vastustavat pahaa hyvنllن ja antavat almuja siitن, mitن olemme heille suonut.
28|55|Ja kun he kuulevat turhaa puhetta, he kننntyvنt siitن pois ja sanovat: »Te niitنtte omat tekonne ja me omamme; rauha olkoon teille, mutta me emme pyri tietنmنttضmien seuraan.»
28|56|Totisesti, sinن et voi johtaa sitن, jota mielellنsi johtaisit, mutta Jumala antaa johdatuksensa kenelle tahtoo, ja Hنn tietنن parhaiten, ketkن vaeltavat oikeata tietن.
28|57|Ja he sanovat: »Jos sinun kanssasi seuraamme tنtن johdatusta, niin me joudumme pois maastamme.» Aivan niin, mutta emmekض Me ole perustanut heitن varten turvallista pyhitettyن paikkaa (Mekkaa), jonne annamme kaikenlaisia hedelmiن heidنn yllنpidokseen. Mutta useimmat heistن eivنt mitننn tiedن.
28|58|Kuinka monta kaupunkia, jotka rikkaudessaan ylvنstelivنt, olemmekaan tuhonnut. Nنmن rauniot olivat heidنn kotejaan, joita heidنn jنlkeensن vain vنhنn on kنytetty asuntoina. Ne olemme Me perinyt.
28|59|Mutta Herrasi ei koskaan hنvittنnyt kaupunkeja ennen kuin oli lنhettنnyt niiden pننpaikkaan lنhettilننn tulkitsemaan heille Meidنn merkkimme. Emmekن Me hنvitن kaupunkeja muutoin kuin niiden asukkaitten vننryyksien takia.
28|60|Kaikki, mitن teille on annettu, on vain tنmنn maailman elنmنn nautintoa ja koreutta. Mutta se, mikن on Jumalan luona, on parempaa ja pysyvنmpنن. Ettekض jo ymmنrrن?
28|61|Onko sitten se, jolle Me olemme antanut ihanan lupauksen, mikن hنnelle tنytetننnkin, sellaisen kaltainen, jolle olemme kyllنkin suonut tنmنn maailman elنmنn nautintoja, mutta joka ylضsnousemuksen pنivنnن luetaan syntisten joukkoon?
28|62|Sinن pنivنnن Hنn kutsuu heitن ja sanoo: »Missن ovat ne, joita te kuvittelitte Minun vertaisikseni?»
28|63|Silloin ne, joihin tنmن puhe sattuu, sanovat: »Herra, nنmن ovat niitن, jotka olemme johtaneet harhaan samalla tavalla kuin itsekin eksyimme. Olemme syyttضmiن Sinun edessنsi, he eivنt meitن palvelleet.»
28|64|Silloin sanotaan: »Kutsukaa liittolaisianne!» Niin he kutsuvat niitن, mutta nنmن eivنt lainkaan vastaa. He nنkevنt tuomionsa ja toivovat, ettن olisivat saaneet johdatuksen.
28|65|Tulee pنivن, jolloin Hنn on heitن kutsuva ja sanova: »Minkن vastauksen annoitte lنhettilنille?»
28|66|Sinن pنivنnن he joutuvat sokeuden valtaan eivنtkن kykene mitننn verukkeita esittنmننn, eivنtkن he myضskننn joutavia toisiltaan utele.
28|67|Mutta ken kننntyy Jumalan puoleen ja uskoo sekن tekee hyvنن, hنn toivottavasti kuuluu niiden pariin, jotka menestyvنt.
28|68|Herrasi voi luoda ja valita mitن haluaa, mutta heillن ei ole valinnan varaa. Kunnia olkoon Jumalalle! Hنn on korkealla sen ylنpuolella, mitن he Hنnen rinnalleen asettavat.
28|69|Herrasi tietنن myضs, mitن heidنn povessaan piilee ja mitن he julki tuovat.
28|70|Hنn on Jumala, ei ole muuta jumalaa kuin Hنn. Hنnelle kuuluu kaikki ylistys alusta loppuun. Hنnelle kuuluu tuomio, ja Hنnen luokseen teidنn on palattava.
28|71|Sano: »Mitن sanoisitte, jos Jumala antaisi teidنn olla yضn pimeydessن aina ylضsnousemuksen pنivننn saakka? Mikن muu jumala kuin Hنn itse voisi antaa teille valoa? Miksi ette siis kuuntele?»
28|72|Sano edelleen: »Mitن sanoisitte, jos Jumala antaisi teidنn olla pنivنn valossa aina ylضsnousemuksen pنivننn saakka? Mikن muu jumala kuin Hنn voisi antaa teille yضn sen aikana levنtنksenne? Ettekض jo huomaa?»
28|73|Suopeudessaan Hنn on sننtنnyt teitن varten yضn ja pنivنn, niin ettن voitte levنtن sekن etsiن Jumalan armoa ja ettن osaatte olla kiitollisia.
28|74|Tulee pنivن, jolloin Hنn on heitن kutsuva ja sanova: »Missن ovat ne, joita te kuvittelette Minun vertaisikseni?»
28|75|Ja me otamme jokaisesta kansasta todistajan ja lausumme: »Tuokaa esiin todistuksenne.» Silloin he tulevat huomaamaan, ettن totuus on Jumalassa ja ettن heidنn kuvitelmansa hنipyvنt heidنn nنkyvistننn.
28|76|Totisesti. Koorah kuului Mooseksen kansaan, mutta hنn nousi heitن vastaan. Ja Me olimme antanut hنnelle niin paljon aarteita, ettن niiden avaimet olisivat painaneet maahan joukon voimakkaita miehiن. Hنnen kansansa lausui hنnelle: »نlن riemuitse, totisesti, Jumala ei rakasta niitن, jotka liiaksi rikkaudestaan riemuitsevat.
28|77|Vaan sen avulla, mitن Jumala on sinulle antanut, etsi tulevaisuuden kotia, mutta نlن unohda osaasi tنssن maailmassa. Tee hyvنن, kuten Jumalakin on hyvنن tehnyt sinulle, نlنkن tavoittele maassa pahaa. Totisesti, Jumala ei rakasta niitن, jotka pahaa tekevنt.»
28|78|Hنn sanoi: »Minulle on annettu tنmن kaikki sen tiedon vuoksi, joka minulla on.» Eikض hنn tiedن, ettن jo ennen hنntن Jumala on tuhonnut sukupolvia, jotka olivat hنntن voimassaan vنkevنmpiن ja mننrنltننn lukuisampia. Mutta syntisiltن ei tarvitse kysellن heidنn syntejننn.
28|79|Sitten hنn astui kansansa eteen kaikessa korskeudessaan; silloin ne, jotka halusivat tنmنn maailman elنmنن, sanoivat: »Me halajamme samanlaista, mitن Koorahillekin on annettu. Totisesti, hنn on saanut suuren onnen.»
28|80|Mutta ne, joille oli annettu totista tietoa, sanoivat: »Voi teitن! Jumala antaa paremman palkan sille, joka uskoo ja tekee hyvنن. Mutta sen saavat vain ne, jotka lujina kestنvنt.»
28|81|Sitten Me annoimme maan niellن hنnet ja hنnen kotinsa, eikن kukaan, paitsi Jumala, voinut hنntن auttaa, eikن hنn apua saanut.
28|82|Ja ne, jotka aikaisemmin olivat halunneet hنnen asemaansa, alkoivat puhua: »Voi, miten kummallista! Totisesti, Jumala suo antimensa niille palvelijoistaan, joille haluaa, tai myضs vنhentنن niitن. Ellei Jumala olisi ollut hyvن meitن kohtaan, olisimme mekin hautautuneet maan alle. Voi, miten kummallista! Totisesti, uskottomat eivنt milloinkaan menesty.»
28|83|Tulevaisuuden kodin Me mننrننmme niitن varten, jotka eivنt halua korottaa itseننn maan pننllن eivنtkن halua tehdن pahaa. Parhaimman osan saavat viimein hurskaat.
28|84|Sentنhden, joka toimittaa hyvنن, saa vielنkin parempaa; mutta ken pahaa tekee, sellaiselle maksetaan palkka vain hنnen tekojensa mukaan.
28|85|Totisesti, Hنn, joka on antanut sinulle tنmنn Koraanin, on johtava sinut takaisin luvattuun paikkaan. Sano: »Herra tuntee parhaiten sekن sen, jolla on johdatus, ettن sen, joka on ilmeisen harhan vallassa.»
28|86|Sinن et odottanut tنtن Kirjaa sinulle ilmoitettavan, mutta se on Herrasi armonosoitus. نlن siis milloinkaan tue uskottomia!
28|87|نlن salli heidنn erottaa itseنsi Jumalan merkeistن, sen jنlkeen kuin ne on sinulle lنhetetty. Kutsu heitن Jumalan luo, نlنkن koskaan kuulu niiden joukkoon, jotka asettavat muita jumalia Jumalan vertaisiksi.
28|88|نlن rukoile muuta jumaluutta kuin Jumalaa; ei ole muuta Jumalaa kuin Hنn. Kaikki muu on hنviنvن, paitsi Hنn. Hنnelle kuuluu tuomio, ja Hنnen luoksensa teidنn on palattava.
29|1|Aliif, Laam, Miim (Minن olen Jumalan tietنjistن parhain).
29|2|Luulevatko ihmiset, ettن heidنt sanottuaan »Me uskomme» jنtetننn rauhaan koettelematta?
29|3|Me olemme jo koetellut niitن, jotka ennen heitن elivنt, ja totisesti Jumala erottaa ne, jotka ovat totuudellisia, niistن, jotka valehtelevat.
29|4|Luulevatko ne, jotka pahaa tekevنt, voivansa vنlttنن Meidنt? Surkeita ovat heidنn erehdyksensن.
29|5|Jos joku toivoo kohtaavansa Jumalan, niin totisesti Jumalan saapumisen hetki on tuleva; sillن Hنn on kaikkikuuleva, kaikkitietنvن.
29|6|Ja ken ponnistelee, hنn tekee sen oman sielunsa hyvنksi. Totisesti, Jumala on riippumaton maailmoista.
29|7|Jotka uskovat ja hyvنن tekevنt, niiden synnit Me pyyhimme pois ja annamme heille palkan parhaasta, mitن he ovat tehneet.
29|8|Me olemme myضs kنskenyt ihmisiن hyvyyteen vanhempiaan kohtaan, mutta jos nنmن kaikin voimin koettavat saada sinut asettamaan Minun rinnalleni sellaista, mistن et mitننn tiedن, niin نlن heitن tottele. Minun luokseni teidنn on palattava, ja silloin Minن osoitan teille, mitن olette tehneet.
29|9|Jotka uskovat ja hyvنن tekevنt, heidنt Me totisesti liitنmme hyvien joukkoon.
29|10|Ihmisten keskuudessa on monikin sellainen, joka sanoo: »Me uskomme Jumalaan», mutta kun hنn joutuu vaivaan Jumalan asian tنhden, niin hنn pitنن ihmisten aiheuttamaa vainoa yhdenveroisena Jumalan lنhettنmنn kنrsimyksen kanssa. Mutta jos Herrasi lنhettنن voiton, niin he varmasti sanovat: »Totisesti, me olimme teidنn kanssanne.» Todellakin, eikض Jumala parhaiten tiedن, mitن koko maailman ihmisten sydنmiin on kنtkettynن?
29|11|Totisesti, Jumala tuntee ne, jotka uskovat, ja Hنn tuntee myضs ulkokultaiset.
29|12|Ja uskottomat sanovat uskovaisille: »Seuratkaa meidنn teitنmme, ja me kannamme teidنn syntinne», mutta he eivنt voi kantaa vنhintنkننn heidنn synneistننn. Totisesti, he ovat valehtelijoita.
29|13|He saavat varmasti kantaa oman kuormansa ja sen lisنksi vielن muita kuormia. Totisesti, ylضsnousemuksen pنivنnن he saavat vastata valheellisista puheistansa.
29|14|Totisesti, Me lنhetimme Nooan kansansa luokse, ja hنn oleskeli siellن viisikymmentن vaille tuhannen vuotta. Sitten vedenpaisumus yllنtti heidنt, koska he olivat vننrنmielisiن. 15. Mutta Me pelastimme hنnet ja arkin asukkaat ja teimme siitن merkin maailman kansoille.
29|15|Mutta Me pelastimme hنnet ja arkin asukkaat ja teimme siitن merkin maailman kansoille.
29|16|Ja muista Aabrahamia, kun hنn lausui kansalleen: »Palvelkaa Jumalaa ja kunnioittakaa Hنntن. Tنmن on teille parasta; jospa sen نlyنisitte.»
29|17|Ne, joita te palvelette Jumalan sijasta, ovat pelkkiن epنjumalia, ja te sepittelette valheita. Totisesti, ne, joita te palvelette Jumalan sijasta, eivنt pysty antamaan teille elatusta. Etsikنن sitن siis Jumalalta ja palvelkaa Hنntن ja kiittنkنن Hنntن. Hنnen luokseen teidنn on palattava.»
29|18|Ja jos te kiellنtte totuuden, niin ovat monet ennen teitن myضs totuuden kieltنneet; lنhettilننn velvollisuus on vain selvنsti julistaa sanomaansa.
29|19|Totisesti, eivنtkض he ole nنhneet, miten Jumala on suorittanut luomistyضnsن ja antaa sitten kaiken palata takaisin? Totisesti, Jumalalle se on helppoa.
29|20|Sano: »Kulkekaa ympنri maata ja huomatkaa, miten Hنn on suorittanut luomistyضnsن! Senjنlkeen Jumala sننtنن tulevan kehityksen.» Totisesti, Jumala on kykenevن tekemننn kaiken, mitن haluaa.
29|21|Hنn kurittaa ketن haluaa, ja Hنn osoittaa armoaan kenelle haluaa. Ja Hنnen luokseen teidنn on palattava.
29|22|Te ette voi kنtkeytyن maahan ettekن taivaisiin, eikن kukaan muu kuin Jumala,voi teitن suojella eikن auttaa.
29|23|Niillن, jotka eivنt usko Jumalan merkkeihin eivنtkن Hنnen tulemiseensa, ei ole toivoa Minun armostani; he ovat niitن, joita varten on tuskallinen kuritus.
29|24|Eikن Aabrahamin kansalla ollut muuta vastausta kuin tنmن: »Tappakaa hنnet tai polttakaa hنnet!» Mutta Jumala pelasti hنnet tulesta. Totisesti, tنssن on tunnusmerkki niille, jotka uskovat.
29|25|Ja hنn lausui: »Olette ottaneet epنjumalia Jumalan rinnalle vain sentakia, ettن olitte toisillenne mieliksi tنmنn maailman elنmنssن, mutta ylضsnousemuksen pنivنnن toiset teistن kieltنvنt toisensa ja toiset kiroavat toisiansa. Teidنn asuinsijanne on oleva tuli, eikن teitن kukaan auta.»
29|26|Loot uskoi Hنneen. Ja Aabraham lausui: »Totisesti, pakenen Herran luokse! Totisesti, Hنn on kaikkivaltias, viisas.»
29|27|Me annoimme hنnelle Iisakin ja Jaakobin ja hنnen jنlkelنisillensن profetoimislahjan ja Kirjoitukset. Ja Me annoimme hنnelle hنnen palkkansa tنssن maailmassa, ja totisesti, tulevassa elنmنssن hنn on kuuluva hyvien joukkoon.
29|28|Ja Loot lausui kansalleen: »Totisesti, te harjoitatte riettautta, jollaista ei kukaan ennen teitن maailman kansojen joukossa elنneistن ole tehnyt.
29|29|Te menette miesten luokse, te harjoitatte maantierosvousta ja teette pahaa kokouksissanne.» Eikن hنnen kansallaan ollut muuta vastausta kuin tنmن: »Langeta pننllemme Jumalan tuomio, jos puhut totta!»
29|30|Hنn lausui: »Herra, auta minua syntisiن ihmisiن vastaan!»
29|31|Kun lنhettilننmme tulivat Aabrahamin luokse tuomaan sanomaansa, he ilmoittivat: »Totisesti aiomme tuhota tنmنn kaupungin asukkaat, sillن he ovat todella vننrنmielisiن.»
29|32|Hنn lausui: »Asuuhan myضs Loot siellن.» He vastasivat: »Me tiedنmme parhaiten, kuka siellن asuu. Aiomme pelastaa hنnet perheinensن lukuunottamatta hنnen vaimoansa; tنmن kuuluu niiden joukkoon, jotka jننvنt kaupunkiin.»
29|33|Ja kun lنhettilننmme saapuivat Lootin luokse, tنmن tuli ahdistukseen heidنn takiaan eikن kyennyt heitن auttamaan. Mutta he lausuivat: »نlن pelkنن نlنkن murehdi, me pelastamme sinut ja perheesi lukuunottamatta vaimoasi. Hنn kuuluu niihin, jotka jننvنt kaupunkiin.
29|34|Totisesti, Me lنhetنmme tنmنn kaupungin asukkaille onnettomuuden taivaasta heidنn rikkomustensa tنhden.»
29|35|Totisesti, Me olemme jنttنnyt sen rauniot jنljelle selvنksi merkiksi niille, joilla on ymmنrrystن.
29|36|Midianin heimon luokse Me lنhetimme heidنn veljensن Shuaibin. Hنn lausui: »Kansalaiseni, palvelkaa Jumalaa ja luottakaa ylضsnousemuksen pنivننn نlkننkن pahaa tehden maata kiertنkض.»
29|37|Mutta he kielsivنt hنnet, ja silloin heidنt yllنtti maanjنristys, niin ettن he aamulla ruumiina viruivat asunnoissaan.
29|38|Samoin kنvi Aadin ja Tamuudin heimojen. Totisesti, heidنn asuinpaikkansa osoittavat sen teille. Saatana teki heidنn tekonsa kauniiksi heidنn omissa silmissننn ja esti heitن siten vaeltamasta oikeata tietن, vaikka heillن olikin kنsityskykyن.
29|39|Samoin kنvi vielن Koorahin ja Faraon ja Haamanin. Totisesti, Mooses saapui heidنn luokseen selvin tunnusmerkein, mutta he paisuivat maassaan ylpeydestن eivنtkن pننsseet Meiltن pakoon.
29|40|Niin Me rankaisimme kutakin heistن heidنn syntiensن vuoksi. Muutamien pننlle Me lنhetimme hirmumyrskyn, muutamat yllنtti kauhistuttava pauhina, jotkut nieli maa ja erنitن heistن Me hukutimme. Jumala ei ole vننrنmielinen heitن kohtaan, vaan itse he tekivنt itsellensن vننrin.
29|41|Niiden, jotka ovat ottaneet muita suojelijoita kuin Jumalan, kنy kuin hنmنkin: se valmistaa asumuksensa, ja totisesti, hنmنhنkin talo on kaikista taloista hatarin. Jospa he sen vain tietنisivنt.
29|42|Totisesti, Jumala tietنن, mitن he rukoilevat Jumalan asemesta, olkoon se mitن tahansa; sillن Hنn on kaikkivaltias, viisas.
29|43|Me olemme esittنnyt nنmن vertaukset ihmissuvun hyvنksi, mutta vain viisaat niitن ymmنrtنvنt.
29|44|Jumala on totuudessa luonut taivaat ja maan. Totisesti, tنssن on merkki uskovaisille.
29|45|Julista mitن sinulle on ilmoitettu Kirjassa, ja suorita rukouksesi. Rukous varmasti pelastaa riettaudesta ja pahasta. Ja totisesti, Jumalan muistaminen on parasta, sillن Jumala tietنن, mitن te teette.
29|46|Vنittele siivosti niiden kanssa, joilla on Kirjoitus, mutta vastusta niitن, jotka vننryyttن tekevنt, ja lausu: »Me uskomme siihen, mikن on meille ylhننltن lنhetetty ja mikن myضs teille on lنhetetty, ja meidنn Jumalamme ja teidنn Jumalanne on sama ja me olemme Hنnelle alamaisia.»
29|47|Tنllن tavoin Me ilmaisimme sinulle tنmنn Kirjan ylhننltن. Ja ne, joille on annettu Kirja, uskovat siihen, ja myضskin erننt nنistن arabialaisista uskovat siihen. Vain uskottomat kieltنvنt Meidنn merkkimme.
29|48|Tنtن ennen sinن et heille julkilukenut yhtنkننn muuta kirjaa etkن sellaista kirjoittanut oikealla kنdellنsi. Vasta silloinhan nنmن vننrنn vنittنjنt olisivat oikeutetut epنilemننn.»
29|49|Ei, (Koraani) on (kuin) sarja selviن merkkejن niiden povessa, joille on annettu totista viisautta, ja vain vننrنmieliset kieltنvنt Meidنn merkkimme.
29|50|He sanovat: »Miksi ei hنnen Herransa ole lنhettنnyt hنnelle tunnustekoja ylhننltن?» Sano: »Tunnusteot ovat Jumalan vallassa, ja minن olen vain varoittaja.»
29|51|Eikض heille riitن, ettن olemme lنhettنnyt sinulle tنmنn Kirjan, jota heille on luettu? Totisesti, tنmن on armo ja kehoitus niille, jotka uskovat.
29|52|Sano: »Jumala on riittنvن Todistaja teidنn ja minun asiassani. Hنn tietنن, mitن on taivaassa ja maan pننllن. Ja ne, jotka uskovat valheeseen ja kieltنvنt Jumalan, kulkevat harhaan.»
29|53|He pyytنvنt myضs sinua jouduttamaan tuomiota. Ellei olisi asetettu mننrنhetkeن, niin totisesti, tuomio olisi heitن jo kohdannut. Totisesti, se on yllنttنvن heidنt yht'نkkiن, kun he eivنt sitن aavistakaan.
29|54|He pyytنvنt sinua jouduttamaan tuomiota, mutta totisesti, helvetti piirittنن uskottomat.
29|55|Tulee pنivن, jolloin tuomio langetetaan heidنn ylitseen ylhننltن ja jolloin Hنn on sanova: »Maistakaa nyt, mitن olette tehneet.»
29|56|Palvelijani, jotka uskotte! Maani on avara, palvelkaa siis Minua ja yksin Minua.
29|57|Jokainen sielu saa maistaa kuolemaa, ja sitten teidنn on palattava Meidنn luoksemme.
29|58|Niille, jotka uskovat ja tekevنt hyvنن, Me totisesti annamme ylhنiset asumukset puutarhoissa, joissa purot solisevat ja joissa he alati saavat asua. Oivallinen palkka on ahertaneilla,
29|59|niillن, jotka pysyvنt lujina ja luottavat Herraansa.
29|60|Kuinka paljon onkaan olentoja, jotka eivنt huolehdi elannostaan, mutta Jumala huolehtii heistن kuten teistنkin, sillن Hنn on kaikkikuuleva, kaikkitietنvن.
29|61|Totisesti, jos kysyt heiltن: »Ken on luonut taivaat ja maat sekن alistanut auringon ja kuun lakeihinsa?» niin he vastaavat: »Jumala.» Miksi he siis ovat luopuneet?
29|62|Jumala antaa runsaan yllنpidon niille palvelijoillensa, joille haluaa, tai Hنn mittaa sen niukasti. Totisesti, Jumala tietنن kaiken.
29|63|Totisesti, jos kysyt heiltن: »Ken lنhettنن taivaasta teille sateen ja siten elvyttنن kuolleen maan uuteen eloon?» niin varmasti he vastaavat: »Jumala.» Sano: »Kaikki ylistys kuuluu Jumalalle.» Mutta useimmat heistن eivنt ymmنrrن.
29|64|Tنmنn maailman elنmن ei ole muuta kuin leikkiن ja ajanviettoa, mutta totisesti, tulevan elنmنn koti on todellista elنmنن; jospa he sen vain نlyنisivنt!
29|65|Kun he astuvat laivaan, he rukoilevat Jumalaa, Hنneen tنydellisesti uskoen, mutta kun Hنn pelastaa heidنt maihin, niin katso, he asettavat epنjumalia Jumalan rinnalle.
29|66|He ovat kiittنmنttضmiن siitن, mitن Hنn on heille antanut, ja haluavat vain nauttia. Mutta aikanansa he tulevat نlyنmننn.
29|67|Eivنtkض he huomaa, ettن Me olemme aikaansaaneet Pyhنn turvapaikan, (Mekan) rauhoitetun alueen, vaikka muualla ihmisiن ahdistetaan? Yhنkض he uskovat valheeseen ja kieltنvنt Jumalan siunaukset?
29|68|Ken on nurjamielisempi kuin se, joka sepittنن valhetta Jumalasta tai vننristelee totuuden, kun se tulee hنnen kohdalleen? Eikض helvetissن riitن tilaa uskottomille?
29|69|Mutta jotka taistelevat asiamme puolesta, heidنt johdatamme teillemme; sillن totisesti, Jumala on niiden kanssa, jotka hyvنن tekevنt.
30|1|Aliif, Laam, Miim. (Minن olen Jumala, parhain tietنjن.)
30|2|Roomalaiset on voitettu
30|3|lنhellن olevassa maassa, mutta lنhitulevaisuudessa he tappionsa jنlkeen pننsevنt voittajiksi
30|4|muutaman vuoden kuluttua . Jumalalle kuuluu kنskyvalta alussa ja lopussa, ja tuona pنivنnن uskovaiset ovat onnellisia
30|5|Jumalan avulla. Hنn auttaa ketن tahtoo, sillن Hنn on kaikkivaltias, kaikkein armollisin.
30|6|Tنmن on Jumalan lupaus. Jumala ei milloinkaan riko lupaustaan, mutta useimmat ihmiset eivنt sitن tiedن.
30|7|He tuntevat vain tنmنn maailman elنmنn ulkonaisen puolen, mutta tulevasta elنmنstن he ovat perنti vنlinpitنmنttضmiن.
30|8|Eivنtkض he ajattelekin mielessننn: »Ei kai Jumala ole luonut vain mننrنajaksi taivasta ja maata ja kaikkea niiden vنlillن olevaa.» Mutta totisesti, useimmat ihmiset kieltنvنt joutuvansa Herransa eteen.
30|9|Eivنtkض he ole kiertنneet maata ja nنhneet, millaisen lopun saivat ennen heitن elنneet? Nنmن olivat heitن voimiltaan vنkevنmpiن, he kaivoivat maata ja rakensivat sen pinnalle enemmنn kuin nykyiset, ja heidنn lنhettilننnsن tulivat heidنn luokseen selvin tunnusmerkein. Jumala ei tehnyt heille vننryyttن, mutta itse he tuottivat turmion sieluilleen.
30|10|Surkea oli niiden loppu, jotka pahaa tekivنt, koska he kielsivنt Jumalan merkit ja niitن pilkkasivat.
30|11|Jumala on pannut alulle luomistyضn ja antaa sitten kaiken toistua, ja Hنnen luoksensa teidنn on palattava.
30|12|Ja sinن pنivنnن, jolloin hetki lyض, syntiset joutuvat epنtoivoon,
30|13|eivنtkن he suojelusjumalistaan saa ketننn auttajaa, ja he kieltنvنt suojelijansa.
30|14|Sinن pنivنnن, jolloin hetki lyض, sinن pنivنnن heidنt kaikki hajoitetaan.
30|15|Silloin ne, jotka nyt uskovat ja tekevنt hyvنن, ovat tervetulleita puutarhaan.
30|16|Mutta jotka eivنt uskoneet, vaan kielsivنt ilmoituksemme ja Meidنn kohtaamisemme tulevassa elنmنssن, heitن kohtaa kuritus.
30|17|Julistakaa siksi Jumalan kunniaa sekن illoin ettن aamuin!
30|18|Hنnelle kuuluu kaikki ylistys taivaassa ja maan pننllن, sekن illalla ettن keskipنivنllن.
30|19|Hنn tekee kuolleesta elنvنn ja elنvنstن kuolleen, ja Hنn elvyttنن eloon kuolleen maan. Nنin myضs teidنt (Arabian kansa) herنtetننn uuteen eloon.
30|20|Erنs Hنnen merkeistننn on se, ettن Hنn on luonut teidنt tomusta, ja katso, sitten teistن on tullut kautta maan levinnyt ihmissuku.
30|21|Erنs Hنnen merkeistننn on myضs se, ettن Hنn on teistن itsestنnne luonut teille puolisot, jotta lضytنisitte heistن tyydytyksen, ja Hنn on antanut teille keskinنistن rakkautta ja laupeutta. Totisesti, tنssن on merkkejن niille, jotka ajattelevat.
30|22|Hنnen merkkejننn on myضskin taivaitten ja maan luominen sekن kieltenne ja ihonvنrinne moninaisuus. Totisesti, tنssن on merkkejن maailman kansoille.
30|23|Hنnen merkkejننn on myضskin teidنn unenne sekن yضllن ettن pنivنllن ja teidنn pyrkimyksenne hankkia yllنpitonne hنnen yltنkyllنisyydestننn. Totisesti, tنssن on merkkejن niille, jotka kuuntelevat.
30|24|Hنnen merkkejننn on edelleen se, ettن Hنn antaa teidنn nنhdن salaman sekن pelنten ettن toivoen ja ettن Hنn lنhettنن sateen taivaasta maan pننlle, elvyttنen siten kuolleen maan eloon. Totisesti, tنssن on merkkejن niille, joilla on ymmنrrystن.
30|25|Erنs Hنnen merkeistننn on se, ettن taivas ja maa pysyvنt Hنnen kنskystننn paikoillaan. Kun Hنn viimein lنhettنن teille kutsunsa, teidنt noudetaan maan pننltن.
30|26|Hنnelle kuuluvat kaikki, jotka ovat taivaassa ja maan pننllن. Kaikki tottelevat Hنntن.
30|27|Juuri Hنn on pannut alulle luomistyضn ja antaa sitten kaiken palata takaisin, ja Hنnelle tنmن on helppoa. Hنnelle kuuluvat ylevimmنt nimitykset sekن taivaassa ettن maan pننllن, sillن Hنn on kaikkivaltias, viisas.
30|28|Hنn esittنن teille vertauksen teistن itsestنnne: »Onko teillن ja omistamillanne orjilla yhtنlنinen osuus omaisuuteen, minkن Me olemme teille suonut? Varotteko heitن samassa mننrin kuin toinen toistanne?» Tنllن tavoin Me tuomme julki merkkimme niille, joilla on ymmنrrystن.
30|29|Ne, jotka tekevنt syntiن, seuraavat vain omia halujaan, eikن heillن ole mitننn tietoa. Kuka voi ohjata sellaista, jonka Jumala antaa eksyن? Heillن ei ole ketننn auttajaa.
30|30|Kننnnن siis kasvosi vilpittضmنsti oikeata uskoa kohti, jonka Jumala on ihmissukua varten perustanut. Jumalan tekoja ei voida muuttaa. Tنmن on oikea uskonto, mutta useimmat ihmiset eivنt sitن tiedن.
30|31|Turvautukaa Hنneen, tنyttنen velvollisuutenne Hنntن kohtaan. Palvelkaa Hنntن, suorittakaa rukouksenne. نlkنن olko pakanoita,
30|32|niitن, jotka ovat pirstoneet uskontonsa ja hajaantuneet moniin lahkoihin, ja kukin ryhmنkunta riemuitsee omasta opistaan.
30|33|Kun onnettomuus kohtaa ihmisiن, he rukoilevat Herraa kننntyen Hنnen puoleensa, mutta kun Hنn antaa heidنn maistaa armoansa, niin katso, osa heistن alkaa asettaa muita jumalia Hنnen rinnalleen.
30|34|Tنten he kieltنvنt sen, minkن olemme heille antanut. Nauttikaa aikanne, kyllن viimein tulette palkkanne saamaan.
30|35|Olemmeko lنhettنnyt heille ketننn, joka olisi valtuuttanut heidنt asettamaan muita Jumalan rinnalle?
30|36|Kun annamme ihmisten maistaa armoa, he iloitsevat siitن, mutta kun heitن kohtaa onnettomuus heidنn tekojensa johdosta, niin katso, he joutuvat epنtoivoon.
30|37|Eivنtkض he ole huomanneet, ettن Jumala suo runsaat antimensa kenelle haluaa, ja ettن Hنn myضs voi mitata ne niukasti? Totisesti, tنssن on merkkejن niille, jotka uskovat.
30|38|Anna siis sukulaiselle, mikن hنnelle kuuluu, samoin tarvitseville ja matkamiehille. Tنmن on parasta niille, jotka haluavat Jumalan mielisuosiota; ja he ovat niitن, jotka menestyvنt.
30|39|Minkن te lainaatte korkoa vastaan, jotta se lisننntyisi ihmisten omaisuuksien avulla, se ei ole lisنystن Jumalan silmissن; mutta jos te suoritatte sننdetyt almut haluten Jumalan mielisuosiota, niin sellaisten ihmisten palkka moninkertaistuu.
30|40|Juuri Jumala on teidنt luonut ja sitten huolehtinut teidنn elannostanne; sitten hنn antaa teidنn kuolla ja senjنlkeen herنttنن teidنt uuteen eloon. Onko suojelusjumalienne joukossa ketننn, joka saattaisi tehdن yhdenkننn nنistن teoista? Kunnia olkoon Hنnelle! Hنn on korkealla sen ylنpuolella, mitن he Hنnen rinnalleen asettavat.
30|41|Turmiota tapahtuu sekن maalla ettن merellن ihmiskنtten tyضnن, jotta Hنn voisi antaa ihmisten maistaa tekojensa seurauksia, niin ettن he tekisivنt kننntymyksen.
30|42|Sano: »Kulkekaa maalla ja merellن nنhdنksenne millaisen lopun saivat ne, jotka ennen elivنt; useimmat heistن olivat pakanoita.»
30|43|Kننnnن siis kasvosi oikean uskonnon puoleen, ennenkuin Jumalan pنivن saapuu, jota kukaan ei voi vنlttنن. Sinن pنivنnن heidنt hajoitetaan.
30|44|Ken valitsee epنuskon, hنntن vastaan todistaa hنnen epنuskonsa, ja ken ikinن tekee hyvنن, hنn tekee sitن oman sielunsa hyvنksi,
30|45|niin ettن Hنn voi armostaan palkita niitن, jotka uskovat ja suorittavat hyviن tekoja. Totisesti, Hنn ei rakasta uskottomia.
30|46|Erنs Hنnen merkeistننn on, ettن Hنn lنhettنن tuulet tuomaan ilosanomaa, antaakseen teidنn maistaa Hنnen armoaan ja laivojen purjehtia Hنnen kنskystننn ja teidنn etsiن Hنnen armoaan ja osoittaa kiitollisuutta.
30|47|Totisesti, olemme jo ennen sinua lنhettنnyt lنhettilنitن heidنn kansojensa luokse, ja nنmن saapuivat heidنn keskuuteensa selvin tunnusmerkein. Senjنlkeen Me langetimme kirouksemme niille, jotka olivat syntisiن, sillن velvollisuutemme oli auttaa uskovaisia.
30|48|Juuri Jumala lنhettنن tuulet, ja nنmن nostavat pilviن, jotka Hنn levittنن taivaalle mielensن mukaan kerroksittain. Sitten nنet sateen virtaavan alimmista kerroksista, ja kun se lankeaa Hنnen palvelijoittensa ylitse, niin katso, he ovat onnellisia.
30|49|Ja vastikننn, ennenkuin tنmن tapahtui, he olivat masentuneita, vallan epنtoivoisia.
30|50|Tarkastele siis Jumalan armon merkkejن, miten Hنn elvyttنن kuolleen maan. Totisesti, tنllن tavoin Me annamme kuolleille elنmنn, ja Hنn on kykenevن tekemننn kaiken, minkن haluaa.
30|51|Jos olisimme lنhettنnyt maan pننlle toisenlaisen tuulen, niin he olisivat nنhneet laihonsa kuihtuvan, ja he olisivat senjنlkeen olleet kiittنmنttضmiن.
30|52|Totisesti, sinن et kykene tekemننn kuolleita elنviksi etkن saamaan kuuroja kuulemaan kutsuasi, kun he kokonaan kننntنvنt sinulle selkنnsن.
30|53|Et voi myضskننn johdattaa sokeita pois eksymyksestننn. Totisesti, voit johdattaa vain niitن, jotka uskovat merkkeihimme ja ovat alistuvaisia.
30|54|Juuri Jumala on luonut teidنt heikoiksi ja antanut senjنlkeen teille voimaa, ja miehuuden jنlkeen Hنn tekee teidنt jنlleen heikoiksi ja iنkkنiksi. Hنn luo, mitن tahtoo, sillن Hنn on kaikkitietنvن, kaikkivoipa.
30|55|Ja sinن pنivنnن, jolloin hetki lyض, syntiset vannovat, ettن he eivنt viivytelleet kuin tunnin ajan. Nنin he valehtelevat.
30|56|Ne, joille on annettu totista tietoa ja uskoa, sanovat: »Totisesti, teillن on ollut Jumalan Kirjan mukaan aikaa ylضsnousemuksen pنivننn saakka. Tنmن on ylضsnousemuksen pنivن, mutta te ette tienneet mitننn.»
30|57|Mutta sinن pنivنnن anteeksipyynnضt eivنt auta niitن, jotka ovat olleet vننrنmielisiن, eikن heidنn sallita enنن pننstن sovintoon.
30|58|Totisesti, olemme jo esittنnyt tنssن Koraanissa monenlaisia vertauksia ihmissuvun hyvنksi. Mutta jos sinن tuot heille merkin, niin totisesti uskottomat lausuvat: »Te olette pelkkiن valehtelijoita.»
30|59|Nنin Jumala paaduttaa niiden sydنmet, jotka eivنt halua tietنن.
30|60|Sentنhden pysy sinن lujana; totisesti, Jumalan lupaus on tosi, نlنkن anna niiden, joilla ei ole varmuutta, saattaa sinua horjuvaksi.
31|1|Aliif, Laam, Miim. (Minن olen Jumala, parhain tietنjن.)
31|2|Nنmن ovat Viisauden Kirjan jakeita;
31|3|johdatukseksi ja armoksi niille, jotka hyvنن tekevنt.
31|4|Niille, jotka suorittavat rukouksensa ja antavat sننdetyt almut ja ovat varmat tulevasta elنmنstن.
31|5|He saavat Herraltansa johdatuksen, ja he ovat niitن, jotka menestyvنt.
31|6|On sellaisiakin, jotka Koraanin vaihtavat joutaviin taruihin eksyttننkseen ihmiset Jumalan tieltن, vaikka heillن ei ole mitننn tietoa, ja tehdنkseen pilaa Viisauden Kirjan jakeista. He ovat niitن, joita kohtaa hنpeنllinen rangaistus.
31|7|Kun Meidنn merkkimme esitetننn tنllaiselle, hنn kننntنن korskeasti selkنnsن, ikننnkuin hنn ei olisi niitن kuullut, ikننnkuin hنnen korvansa olisivat ummessa. Kerro hنnelle sentنhden tuskallisesta tuomiosta.
31|8|Totisesti, jotka uskovat ja tekevنt hyvنن, heitن varten ovat autuaiden tarhat.
31|9|Siellن he saavat alati asua. Jumalan lupaus on totinen, sillن Hنn on kaikkivaltias, viisas.
31|10|Hنn on luonut taivaat ilmantukipylvنitن, kuten voit nنhdن,ja Hنn on sijoittanut vuoria maan kamaralle, jottei se sinua horjuttaisi, ja Hنn on levittنnyt ympنri maata kaikenlaisia elollisia olentoja. Me lنhetنmme myضs sateen taivaasta maan pننlle ja kasvatamme monenlaisia hyضdyllisiن kasveja.
31|11|Tنllainen on Jumalan luomakunta. Nنytن nyt minulle, mitن ne, jotka on asetettu Jumalan rinnalle, ovat luoneet. Niin, vننrنmieliset ovat suuren harhan vallassa.
31|12|Totisesti, Me annoimme Lukmaanille viisautta ja sanoimme: »Kiitن Jumalaa. Ken osoittaa kiitollisuuttaan, hنn tekee sen oman sielunsa hyvنksi. Ja jos joku on kiittنmنtضn, niin totisesti, Jumala on riippumaton, ylistetty.»
31|13|Muista, miten Lukmaan antoi pojalleen kehoituksen sanoen: »Poikani, نlن aseta ketننn Jumalan rinnalle. Totisesti, sellainen on perin vننrنن.»
31|14|Olemme myضs mننrنnnyt ihmisen pitنmننn huolta vanhemmistaan; hنnen نitinsن on kantanut hنntن ننrimmنiseen uupumukseen saakka, ja hنnen vieroittamisensa on kestنnyt toista vuotta. Kiitن Minua ja molempia vanhempiasi. Minun luokseni on kaikkien palattava.
31|15|Mutta jos he pakottavat sinua asettamaan Minun rinnalleni sellaista, mistن sinulla ei ole mitننn tietoa, نlن heitن silloin tottele; elن kuitenkin heidنn kanssaan soveliaasti tنssن maailmassa. Seuraa sellaisen tietن, joka kننntyy Minunun puoleeni. Minun luokseni teidنn on palattava, ja silloin Minن osoitan teille teidنn tekonne.»
31|16|Ja Lukmaan lausui edelleen: »Oi poikani! Totisesti, jos sinapinsiemenen painoinen jyvنnen on kنtketty kiven sisننn tai taivaisiin taikka maan pننlle, niin Jumala on sen lضytنvن. Totisesti, Jumala on terنvنnنkضinen, ymmنrtنvن.
31|17|Oi poikani, suorita rukouksesi, kehoita hyvنn tekemiseen ja kiellن pahat teot sekن pysy lujana, mitن tahansa sinulle sattuukin. Nنin on todella vakavasti mننrنtty.
31|18|نlن ole ylpeن ihmisiن kohtaan, نlنkن vaella maassa pضyhkeنnن. Totisesti, Jumala ei rakasta omahyvنistن kerskuria.
31|19|Hillitse itsesi ja puhu sنvyisنsti. Totisesti, rumin ننni on aasin hirnunta.
31|20|Ettekض huomaa, ettن Jumala on alistanut valtaanne kaikki, mikن on taivaassa ja mikن on maassa, ja siunannut teidنt yltنkyllنisesti sekن ruumiin ettن sielun tarpeilla. Mutta ihmisten joukossa on sellaisiakin, jotka kiistelevنt Jumalasta, vaikka heillن ei ole tietoa eikن johdatusta eikن mitننn valaisevaa kirjaa.
31|21|Ja kun heille sanotaan: »Seuratkaa sitن, minkن Jumala on maan pننlle lنhettنnyt, he vastaavat: »Me seuraamme sitن, jota havaitsimme esi-isiemmekin seuraavan.» Mutta entنpن jos saatana siten kutsuu heitن kohti liekehtivنn tulen tuomiota?
31|22|Ken alistaa koko olemuksensa Jumalalle ja tekee hyvنن, hنn on tarttunut luotettavimpaan kنdensijaan, Jumalassa on kaikkien toimien pننtضs.
31|23|Mutta jos joku on valinnut epنuskon, نlن anna hنnen epنuskonsa sinua murehduttaa. Meidنn luoksemme heidنn on palattava, ja silloin Me ilmituomme heille heidنn tekonsa. Totisesti, Jumala tietنن tarkoin, mitن sydنmiin on kنtketty.
31|24|Me annamme heidنn nauttia lyhyen ajan; sitten vedنmme heidنt ankaralle tuomiolle.
31|25|Totisesti, jos kysyt heiltن: »Kuka on luonut taivaat ja maan?» niin he varmasti vastaavat: »Jumala.» Sano: »Kaikki ylistys kuuluu Jumalalle!» Mutta useimmat heistن eivنt tiedن mitننn.
31|26|Jumalalle kuuluu kaikki, mikن on taivaassa ja maan pننllن. Totisesti, Jumala on kaikista riippumattomin, kaikkein ylistetyin.
31|27|Vaikka kaikki maan pinnalla olevat puut olisivat kyniن ja valtameri sekن seitsemنn valtamerta sen lisنksi olisivat mustetta, niin Jumalan sanat eivنt loppuisi. Totisesti, Jumala on mahtava, viisas.
31|28|Sekن nykyinen olemuksenne ettن ylضsnousemuksenne ovat vain ikننnkuin saman sielun ilmenemismuotoja. Totisesti, Jumala on kuuleva, nنkevن.
31|29|Etkض nنe, ettن Jumala antaa yضn seurata pنivنن ja pنivنn yضtن, ja Hنn sننtنن auringon ja kuun liikkeet; kumpikin kulkee kohti mننrنttyن hetkeننn, Jumala on tietoinen teidنn teoistanne.
31|30|Sillن Jumala on totuus, ja se, mitن he Hنnen asemestaan rukoilevat, on valhetta; Jumala on kaikkein korkein, kaikkein suurin.
31|31|Etkض havaitse, miten laivat Jumalan siunaamina purjehtivat merellن, jotta Hنn voisi nنyttنن teille erننn merkeistننn? Totisesti, tنssن on merkkejن jokaiselle lujana pysyvنlle ja kiitolliselle ihmiselle.
31|32|Ja kun aallot vyضryvنt heidنn pننlleen kuin vuoret, niin he rukoilevat Jumalaa uskoen Hنneen tنydellisesti, mutta kun Hنn pelastaa heidنt maihin, niin vain muutamat heistن kulkevat oikeata tietن. Vain sopimusten rikkojat ja kiittنmنttضmنt vنittelevنt Meidنn merkkejنmme vastaan.
31|33|Oi ihmiset, palvelkaa Herraanne ja varokaa sitن pنivنن, jolloin isن ei voi auttaa poikaansa eikن poika saata vنhننkننn tukea isننnsن. Jumalan lupaus on varmasti tosi, نlkنن siis antako tنmنn maailman elنmنn johtaa itseنnne harhaan, نlkننkن salliko suuren viettelijنn eksyttنن teitن Jumalan luota.
31|34|Totisesti, Jumala tietنن tuomion hetken, Hنn lنhettنن sateen maan pننlle ja Hنn tietنن, mitkن ihmiskohtalot نitien kohtuihin kنtketyt ovat. Yksikننn sielu ei aavista, mitن hنnen on huomenna koettava, eikن sitن, missن maassa hنn on kuoleva. Totisesti, Jumala on tietنvن, tarkkanنkضinen.
32|1|Aliif, Laam, Miim. (Minن olen Jumala, parhain tietنjن.)
32|2|Tنmنn Kirjan on ylhننltن lنhettنnyt maailmojen Herra, siitن ei ole epنilystن.
32|3|Sanovatko he, ettن olet sen keksinyt? Ei, se on Herraltasi tullut totuus, jotta voisit varoittaa ihmisiن, joiden luokse ennen sinua ei ole saapunut varoittajaa, ja jotta he saisivat johdatuksen.
32|4|Juuri Jumala on luonut taivaat ja maan ja kaiken niiden vنlillن olevan kuudessa pنivنssن ja on yhن sنilyttنnyt lujan mahtinsa. Teillن ei ole muuta suojelijaa eikن auttajaa kuin Hنn. Ettekض tنtن ota varteen?
32|5|Hنn lنhettنن kنskynsن ylhننltن avaruudesta maan pننlle; sitten se kohoaa Hنnen luokseen yhdessن pنivنssن, joka teidنn laskujenne mukaan on tuhannen vuoden pituinen.
32|6|Sellainen on Hنn, joka tuntee sekن salatut ettن ilmeiset asiat, Hنn on kaikkivaltias, kaikkein armollisin.
32|7|Kaiken Hنn on tehnyt parhaimmalla tavalla ja aloittanut luomalla ihmisen kosteasta savesta.
32|8|Sitten Hنn loi hنnen siemenensن mitنttضmنn nنkضisestن nesteestن.
32|9|Senjنlkeen Hنn tنydensi hنnet ja puhalsi hنneen henkensن, ja Hنn on antanut teille kuulon ja nنضn sekن sielun. Mutta niukasti te osoitatte kiitollisuutta.
32|10|He kyselevنt: »Kuinka, senkض jنlkeen kuin me maadumme tomuksi, meidنt herنtetننn taas uuteen eloon?» Niin, he kieltنvنt Herransa tulemisen.
32|11|Sano: »Kuoleman enkeli, joka teitن kaitsee, on maksava teille tنyden palkkanne; sitten teidنn on palattava Jumalan luokse.»
32|12|Jospa voisit nنhdن, miten syntiset seisovat Herransa edessن pننt vaipuneina ja sanovat: »Oi Herra, me olemme nنhneet sekن kuulleet, lنhetن meidنt siis takaisin, jotta voisimme tehdن hyvنن, sillن totisesti, olemme pننsseet varmuuteen.»
32|13|Jos Me olisimme tahtonut, olisimme totisesti voinut antaa jokaiselle sielulle johdatuksensa, mutta sanani on kنyvن toteen: »Totisesti, olen tنyttنvن helvetin dzinneillن ja ihmisillن sekaisin.»
32|14|»Maistakaa siis seurauksia, koska unohdatte tنmنn pنivنn saapumisen. Olemme maksanut teille palkan unohduksestanne, ja maistakaa nyt tuomio siitن, mitن olette tehneet.»
32|15|Vain ne uskovat merkkeihimme, jotka lankeavat maahan kunnioittaen, kun heitن niistن muistutetaan, ja julistavat Herransa kunniaa Hنntن ylistنen, sekن ne, jotka eivنt paisu ylpeydestن.
32|16|He nousevat vuoteistaan rukoillen Herraansa pelنten ja toivoen, ja he antavat almuja siitن, mitن Me olemme heille suonut.
32|17|Mutta yksikننn sielu ei tiedن, mitن heille on tallessa sellaista, mikن on kirkastava heidنn silmنnsن, palkkana siitن, mitن ovat tehneet.
32|18|Onko uskovainen sellaisen kaltainen, joka on tottelematon? He eivنt voi olla samanvertaisia.
32|19|Niitن varten, jotka uskovat ja suorittavat hyviن tekoja, on ikuiset puutarhat palkkana siitن, mitن ovat tehneet.
32|20|Mutta jotka ovat olleet tottelemattomia, niiden asuinsijana on oleva tuli. Aina kun he haluavat pننstن sieltن pois, heidنt palautetaan takaisin ja heille sanotaan: »Maistakaa nyt tulen tuskaa, jota vنititte valheeksi.»
32|21|Totisesti, Me annamme heidنn ennen tulevaa, ankaraa tuomiota maistaa lievempنن rangaistusta, jotta he kننntyisivنt hyvننn.
32|22|Kuka onkaan vننrنmielisempi kuin se, joka saadessaan muistutuksen Herransa merkeistن kننntنن niille selkنnsن? Totisesti, kirouksemme kohtaa syntisiن.
32|23|Totisesti, Me annoimme Kirjan Moosekselle - نlن epنile sitن! - ja annoimme sen johdatukseksi Israelin lapsille.
32|24|Me mننrنsimme heidنn joukostaan myضs johtajia, jotka johdattivat kansaa Meidنn kنskymme mukaan niin kauan kuin he siitن kiinni pitivنt ja olivat varmoja merkeistنmme.
32|25|Totisesti, Hنn, sinun Herrasi, on ylضsnousemuksen pنivنnن tuomiollaan ratkaiseva heidنn vنlillننn olleet kiistat.
32|26|Eivنtkض he nنe johdatusta siinن, ettن ennen heitن olemme tuhonnut monia sukupolvia, joiden asuinsijoilla he nyt kuljeskelevat? Totisesti, tنssن on merkkejن. Eivنtkض he mitننn kuule?
32|27|Eivنtkض he havaitse, miten Me langetamme sateen kuivuneeseen maahan ja sen avulla kasvatamme viljaa, jota he itse sekن heidنn karjansa syضvنt? Eivنtkض he mitننn nنe?
32|28|Ja he sanovat: »Milloin tنmن ratkaisu tapahtuu, jos kerran puhutte totta?»
32|29|Vastaa: »Tuomion pنivنnن, jolloin usko ei vنhننkننn hyضdytن niitن, jotka nyt ovat uskottomia, eikن heille anneta armon aikaa.»
32|30|Kننnny siis pois heistن ja odota! Totisesti, he saavat odottaa sinun lainasi.
33|1|Oi Profeetta, tنytن tarkoin velvollisuutesi Jumalaa kohtaan نlنkن mukaudu uskottomien ja tekopyhien toivomuksiin; onhan Jumala totisesti tietنvن, viisas;
33|2|ja noudata Herralta saamiasi ilmoituksia; Jumala totisesti tietنن tekosi;
33|3|sekن luota Jumalaan, Jumalan suojelus on tنysin riittنvن.
33|4|Jumala ei ole pannut kenenkننn luomansa ihmisen rintaan kahta sydنntن eikن Hنn ole luonut vaimojanne yhtنlنisiksi نitienne kanssa, vaikkakin te hylkننtte vaimojanne vertaamalla نiteihinne; ei Hنn liioin ole tehnyt todellisia poikianne niistن, jotka olette pojiksenne ottaneet - senhنn teette vain suunne sanoilla, jota vastoin Jumala (luomistضissننn) puhuu totta ja ohjaa oikeaan.
33|5|Vahvista (poikien) luonnollisia sukulaisuussuhteita isiinsن, sillن se on otollisempaa Jumalalle, mutta jos et tunne heidنn oikeita isiننn, pidن heitن uskonveljinن ja ystنvinن; ei lueta syyksenne, jos te nنissن asioissa erehdytte, paitsi milloin tahallanne niin teette; sillن Jumala on anteeksiantava, laupias.
33|6|Profeetta on uskovaisia lنhempنnن kuin nنmن ovat toisiansa, ja profeetan vaimot ovat kuin نidit heille. Jumalan sننdضkset myضntنvنt luonnollisille sukulaisille paremman perimisoikeuden omaisten suhteen kuin uskonveljille tahi kodeistaan paenneille; kuitenkin voitte jنttنن perintضosuuksia ystنvillennekin - nنin on sanottu Pyhنssن Kirjassa.
33|7|Aikoinaan Me olemme tehnyt liiton entisten profeettain samoin kuin sinun kanssasi, Nooan, Abrahamin, Mooseksen ja Jeesuksen - Marian pojan - kanssa. Se oli luja liittosopimus.
33|8|Jotta Jumala sen perusteella voisi tutkia rehellisten totuutta; Hنn on valmistanut epنuskoisille tuskallisen kurituksen.
33|9|Te, jotka uskotte, muistelkaa Jumalan suosiota teitن kohtaan, silloin kun vihollisjoukot hyضkkنsivنt pننllenne ja Me niitن vastaan lنhetimme tuiman tuulen ja (enkelien) joukot, joita ette nنhneet: Jumala tietنن, mitن teille tapahtuu.
33|10|Vihollisenne hyضkkنsivنt kimppuunne ylنngضltن ja laaksosta, ja teiltن silmنt samenivat, sydنn nousi kurkkuun ja te aioitte ajatella kaikenlaista Jumalasta.
33|11|Silloin koetettiin uskovaisia ankaralla koettelemuksella.
33|12|Tekopyhنt ja heikkosydنmiset alkoivat parjata: »Jumala ja Hنnen sananjulistajansa lupailivat meille (voittoa) vain pettننkseen meitن.»
33|13|Erننt heistن sanoivat: »Jasripin kansa, tنmن ei ole teidنn paikkanne (taistellaksenne), vaan palatkaa koteihinne!» Ja osa heistن pyysi profeetalta lupaa sanoen: »Varmasti meidنn kotimme ovat vaarassa», vaikka ne eivنt olleet vaarassa, - he vain halusivat paeta pois.
33|14|Mutta jos muslimien viholliset olisivat tulleet muulla tavoin (kaupunkiin) ja kehoittaneet nنitن yhtymننn heidنn sotajuoneensa, nنmن olisivat varmasti sen tehneet, jopa seuranneet heitن ulos kaupungistakin.
33|15|Ja kuitenkin he olivat aikaisemmin antaneet Jumalalle lupauksen, etteivنt kننnny pakoon; ja heidنn on vastattava lupauksestaan Jumalalle.
33|16|Sano: »Ei teille ole hyضtyن siitن, ettن yritنtte paeta kuolemaa ja taistelua, sillن joka tapauksessa annetaan teille vain vنhنn armonaikaa.»
33|17|Sano: »Kenet lضydنtte, joka estنisi Jumalan teille pahaakin tekemنstن, jos Hنn niin tahtoisi, mutta Hنnhنn tarkoittaa teille hyvنن.» Eivنt he lضydن itselleen ketننn suojelijaa eivنtkن auttajaa paitsi Jumalan.
33|18|Totisesti, Jumala tuntee ne keskuudestanne, jotka estelevنt muita ja jotka sanovat veljilleen: »Liittykنن meihin!» Tنllaiset eivنt tule taistelutovereiksemme kuin nنضn vuoksi,
33|19|ollen kaikessa kitsaita muslimeja kohtaan; mutta kun kauhun aika tulee, saatte nنhdن, miten he teihin tuijottavat ja heidنn silmنnsن pyضrivنt kuin kuoleman kielissن olevien; ja kun vaara on ohi, he soimaavat teitن terنvنllن kielellننn ja kitsastelevat kaikessa, mitن heiltن riittنisi. Nنmن eivنt usko, ja siksi on Jumala tehnyt tyhjنksi heidنn tekonsa, sillن se on helppoa Jumalalle.
33|20|He eivنt uskoneet vihollisten tulevan, ja jos nنmن tulisivat, he mieluummin asuisivat erنmaan arabialaisten tykضnن, ja jos he sattuisivat olemaan teidنn keskuudessanne, he eivنt taistelisi kuin vنhنn, nنضn vuoksi.
33|21|Jumalan sananjulistaja on teille todella erinomainen esikuva, jokaiselle, joka luottaa Jumalaan, uskoo viimeiseen pنivننn ja alinomaa muistelee Jumalaa.
33|22|Kun uskovaiset nنkivنt liittoutuneet, he sanoivat: »Nyt tapahtuu se, mitن Jumala ja hنnen sananjulistajansa meille ennustivat; Jumala ja Hنnen sananjulistajansa ovat puhuneet totta.» Ja tنmن vain vahvisti heidنn uskoaan ja kuuliaisuuttaan.
33|23|Oikeauskoisia ovat ne, jotka ovat uskollisia liitolleen Jumalan kanssa; samoin ne, jotka pitنvنt lupauksensa, ja ne, jotka odottavat Jumalan lupausten tنyttymistن; nنmن eivنt ole muuttuneet;
33|24|Jumala voi palkita totuudellisia heidنn totuudestaan ja kurittaa teeskentelijضitن mielensن mukaan tahi kننntyن heidنn puoleensa laupeudessaan; sillن Jumala on anteeksiantava, laupias.
33|25|Jumala torjui uskottomien raivoisan hyضkkنyksen; he eivنt voittaneet mitننn, ja Jumala oli oikeauskoisten suojana taistelussa, sillن Hنn on vنkevن ja mahtava.
33|26|Hنn masensi nekin, jotka olivat saaneet kirjoituksen, ja kylvi kauhua heidنn sydنmiinsن; osan heistن te tapoitte ja loput otitte vangiksi.
33|27|Ja Hنn antoi teille perinnضksi heidنn maansa, asumuksensa, omaisuutensa ja nekin alueet, joihin jalkanne eivنt vielن ole astuneet, sillن Jumalalla on valta yli kaiken.
33|28|Profeetta, sano vaimoillesi: »Jos te halajatte tنmنn maailman menoa ja koreutta, niin tulkaa, minن mittaan teille elatusvaroja ja lنhetنn teidنt kuten tapa vaatii,
33|29|mutta jos te ikنvضitte Jumalaa, Hنnen sananjulistajaansa ja viimeisen pنivنn asumuksia, on Jumala totisesti valmistanut runsaan palkinnon niille te'istن, jotka hyvنن tekevنt.
33|30|Te Profeetan vaimot! Ken ikinن teistن julkeasti loukkaa sننdyllisyyttن, hنnen rangaistuksensa on oleva kaksinkertainen, sillن se on helppo asia Jumalalle.
33|31|Mutta ne teistن, jotka ovat kuuliaisia Jumalalle ja Hنnen sananjulistajalleen sekن tekevنt hyvنن, saavat Meiltن kahdenkertaisen palkan; Me olemme valmistanut heille ihanan osan.
33|32|Profeetan vaimot! Te ette ole muiden naisten kaltaisia: jos otatte asemastanne vaarin, نlkضضn puheenne olko hempeنtن, jottei se olisi kenellekننn kiusaukseksi, vaan kنyttنkنن sopivaa puhetta.
33|33|Ja pysytelkنن asunnoissanne نlkننkن somistako itseنnne entisen pimeyden ajan koruilla; harjoittakaa hartautta, antakaa almuja ja totelkaa Jumalaa sekن hنnen sananjulistajaansa. Jumala vain tahtoo poistaa teistن kaiken saastan, te Profeetan perhekunta, ja puhdistaa teidنt sisimpننnne asti.
33|34|Ja pitنkنن mielessنnne Jumalan ilmoitukset ja viisaus, jota teille on kodeissanne julkiluettu; Jumala on totisesti tarkkanنkضinen, kaikkitietنvن.
33|35|Jumala on valmistanut anteeksiannon ja runsaan palkan kaikille (Islaamiin) alistuville miehille ja naisille, uskoville miehille ja naisille, kuuliaisille miehille ja naisille, totuudellisille miehille ja naisille, kنrsiville miehille ja naisille, sنvyisille miehille ja naisille, almuja antaville miehille ja naisille, paastoaville miehille ja naisille, siveille miehille ja naisille, miehille ja naisille, jotka alinomaa Jumalaa muistavat.
33|36|Ei ole oikeauskoisella miehellن eikن naisella valinnan varaa sellaisessa asiassa, jonka Jumala ja hنnen sananjulistajansa ovat jo ratkaisseet ; kuka ikinن on tottelematon Jumalalle ja Hنnen sananjulistajalleen, hنn ilmeisesti kulkee harhaan.
33|37|Hنnelle (Zaidille), joka oli Jumalan ja sinun omassa suosiossasi, sinن sanoit: »Pidن vaimosi luonasi ja noudata tarkoin velvollisuuksiasi Jumalaa kohtaan!» Ja sinن salasit sydنmeesi sen, minkن Jumala sitten toi valoon , ja sinن pelkنsit ihmisten mielipidettن, vaikka Jumalalla oli parempi oikeus vaatia, ettن sinن Hنntن pelkنisit. Mutta kun Zaidilta oli mennyt kaikki halu elنن hنnen kanssaan, Me annoimme hنnet sinulle vaimoksi, jotta uskovaisille ei olisi synniksi ottaa aviokseen ottopoikiensa vaimoja, joihin nنmن ovat kyllنstyneet; sillن Jumalan sننdضstن on noudatettava.
33|38|Eikن voi olla siinن vننryyttن, ettن Profeetta menettelee niin kuin Jumala on kنskenyt; nنin Jumala suhtautui entisiinkin Profeettoihin, Jumalan kنsky on ehdoton sننdضs.
33|39|Jumala pitنن huolen niistن, jotka julistavat Hنnen kنskyjننn, pelkننvنt Hنntن, mutta eivنt pelkنن ketننn muita kuin Jumalaa.
33|40|Muhammed ei ole kenenkننn miehenne isن, vaan Hنn on Jumalan sananjulistaja ja profeetoista viimeinen, heidنn sinettinsن. Jumala on kaikkitietنvن.
33|41|Te, jotka uskotte, muistakaa Jumalaa, muistelkaa Hنntن alinomaa
33|42|ja ylistنkنن Hنntن aamuin illoin!
33|43|Hنn lنhettنن teille siunauksensa, ja samoin tekevنt Hنnen enkelinsن, jotta Hنn voisi ohjata teidنt pimeydestن valoon; Hنn on laupias uskovaisille.
33|44|Sinن pنivنnن, jolloin he kohtaavat Hنnet, he tervehtivنt hنntن sanalla: »Rauha!» ja Hنn on valmistanut heille ihanan palkinnon.
33|45|Profeetta, Me olemme totisesti lنhettنnyt sinut todistajaksi, hyvنn sanoman tuojaksi ja varoittajaksi
33|46|kutsumaan Jumalan luo Hنnen luvallaan ja olemaan palavana soihtuna.
33|47|Sinun on julistettava uskovaisille hyvنن sanomaa, ettن heitن odottaa suuri armo Jumalan luona.
33|48|نlن sopeudu uskottomien ja tekopyhien kanssa, jنtن huomiotta heidنn vننrنmielisyytensن, luota yksin Jumalaan, jonka voima riittنن suojelemaan sinua.
33|49|Uskovaiset, kun otatte itsellenne uskovaisia vaimoja ja sitten eroatte heistن ryhtymنttن heihin, niin teidنn ei heidنn suhteensa tarvitse noudattaa mننrنaikaa, vaan luovuttakaa heille elatusvaroja ja erotkaa heistن kuten tapa vaatii.
33|50|Profeetta, Me olemme totisesti vahvistanut sinun laillisiksi vaimoiksesi kaikki ne, joille olet myضntنnyt lesken osuudet, sekن ne, jotka omistat Jumalan antamina orjattarina sotasaaliista, sekن setنsi tyttنret ja isنsi sisaren tyttنret, myضskin enosi tyttنret ja نitisi sisarten tyttنret, jotka kanssani pakenivat vainottuina uskonnon vuoksi; samoin on laillinen vaimosi sellainen uskovainen nainen, joka pyrkii avioliittoon kanssasi, mikنli suostut naimaan hنnet. Nنmن sننdضkset ovat nimenomaan sinua, mutta eivنt muita uskovaisia varten; me tiedنmme hyvin, mitن olemme heille sننtنnyt vaimoista ja orjattarista. نlkضضn siis mikننn parjaus sinuun koskeko; Jumala on anteeksiantava, laupias.
33|51|Sinن saat syrjنyttنن heistن kenet tahdot ja lنhestyن ketن suvaitset, jopa niitنkin, joita aikaisemmin olet vieronut, eikن siitن kenellنkننn ole sanottavaa; tنmن kohtelu on sopivinta, jotta eivنt heidنn silmنnsن kostuisi eivنtkن he murehtisi, ja jotta he kaikki tyytyisivنt siihen, mitن tahdot heille suoda. Jumala tietنن, mitن on sydنmissنnne, sillن Jumala on tietنvن, pitkنmielinen.
33|52|Tنmنn jنlkeen sinun ei ole sallittu ottaa itsellesi naisia eikن vaihtaa vaimojasi uusiin, vaikka nنiden kauneus sinua miellyttنisi, vaan sinun on tyydyttنvن laillisiin vaimoihisi; Jumala pitنن kaikesta vaarin.
33|53|Uskovaiset, ellei lupaa ole annettu, نlkنن kنykض Profeetan taloon aterialle, نlkننkن odotelko hنnen ruokansa valmistumista, mutta jos teidنt on kutsuttu, kنykنن sisننn ja aterioituanne hajaantukaa, pyrkimنttن liikaan tuttavallisuuteen. Tنmن kaikki vaivaa Profeettaa; hنntن ujostuttaa sanoa sitن teille, mutta Jumala ei teitن jنtن vaille totuutta. Ja kun yleensن heiltن jotakin pyydنtte, tehkنن se telttaverhon ulkopuolelta. Tنmن on soveliain kنyttنytyminen teidنn ja heidنn sydنmensن vuoksi. Ei teidنn sovi hنiritن Jumalan sananjulistajaa eikن liioin koskaan ottaa hنnen entisiن vaimojaan avioksi, sillن se on totisesti viheliنistن Jumalan silmissن.
33|54|Jumala nنkee kaikki, mitن teette julkisesti tai salassa.
33|55|Profeetan vaimoja kohtaan ei ole moittimisoikeutta heidنn isillننn eikن pojillaan enempنن kuin heidنn veljillننn, veljiensن pojilla, sisartensa pojilla, vielن vنhemmنn heidنn heimonsa naisilla tai orjattarilla. Tنstن Jumalan mننrنyksestن on pidettنvن vaari, sillن Jumala kelpaa kaiken todistajaksi.
33|56|Totisesti Jumala ja Hنnen enkelinsن siunaavat Profeettaa; uskovaiset, rukoilkaa (Jumalan) siunausta hنnelle ja tervehtikنن hنntن arvonsa mukaisesti.
33|57|Ne, jotka puhuvat pahaa Jumalasta ja Hنnen sananjulistajastaan, Jumala on kironnut tنssن maailmassa ja tulevassa elنmنssن sekن valmistanut heille hنpeنllisen rangaistuksen.
33|58|Ne, jotka aiheettomasti puhuvat pahaa uskovista miehistن ja uskovista naisista, ovat vikapنitن panetteluun ja julkeaan syntiin.
33|59|Profeetta, sano vaimoillesi ja tyttنrillesi ja uskovaisille naisille, ettن heidنn tulee hunnuttaa kasvonsa; nنin on sopivinta, jotta heidنt kunniallisiksi naisiksi huomataan, niin ettei heitن tunkeilevasti lنhestytن; Jumala on kaikessa viisas ja laupias.
33|60|Jos teeskentelijنt, sydنmessننn vilpilliset ja kaupungin yllyttنjنt eivنt lakkaa pahuutta levittنmنstن, Me totisesti annamme sinulle vallan heidنn suhteensa, niin etteivنt he kauankaan saa olla naapureinasi kaupungissa;
33|61|sellaiset joutuvat maanpakoon, ja missن ikinن heidنt tavataan, heidنt pidنtetننn ja armotta tapetaan.
33|62|Nنin on Jumala menetellyt ennen muinoin, etkن tule havaitsemaan Hنnen tapojensa muuttuneen.
33|63|Ihmiset kysyvنt sinulta, milloin tنmن tapahtuu; sano: »Vain Jumala tietنن ajan.» Miten saisin teidنt tajuamaan, ettن hetki voi olla lنhellن?
33|64|Totisesti Jumala on kironnut uskottomat ja valmistanut heille polttavan tulen,
33|65|jossa heidنn tuskansa kestنvنt eivنtkن he lضydن ketننn suojelijaa eivنtkن auttajaa.
33|66|Sinن pنivنnن, jolloin heidنn kasvonsa painetaan tuleen, he voihkivat: »Voi, jospa olisimme totelleet Jumalaa ja sananjulistajaa!»
33|67|Ja he sanovat: »Herra, mehنn olimme kuuliaisia johtajillemme ja suurmiehillemme, ja nنmن johtivat meidنt harhaan oikealta tieltن.
33|68|Herra, mننrنن heille kahdenkertainen rangaistus ja anna kauhean kirouksen kohdata heitن!»
33|69|Uskovaiset, نlkنن olko niiden kaltaisia, jotka puhuivat pahaa Mooseksesta. Mutta Jumala puhdisti hنnet heidنn parjauksistaan, koska hنn oli Jumalalle otollinen.
33|70|Uskovaiset, tنyttنkنن tarkoin velvollisuutenne Jumalaa kohtaan ja puhukaa totuuden sanoja,
33|71|jotta hنn sallisi tضidenne onnistua ja antaisi anteeksi hairahduksenne; jokainen, joka tottelee Jumalaa ja Hنnen sananjulistajaansa, saavuttaa varmasti suuren onnen.
33|72|Totisesti, Me panimme luottamuksemme taivaisiin ja maahan ja vuoriin, eivنtkن ne pettنneet sitن, vaan pelolla sitن toteuttavat, mutta ihminen ei ole osoittautunut sen arvoiseksi, vaan on uskottomuudessaan typerن vننrintekijن,
33|73|joten Jumala on rankaiseva ulkokultaisia miehiن ja naisia, monijumalaisia miehiن ja naisia, mutta Jumala kننntyy laupeudessaan oikeauskoisiin miehiin ja naisiin, sillن Jumala on anteeksiantava, laupias.
34|1|Ylistys ja kunnia Jumalalle, jolle kuuluu kaikki, mitن taivaissa ja maassa on; Hنnelle kuuluu tulevienkin aikojen ylistys, sillن Hنn on viisas, kaikkitietنvن.
34|2|Hنn tuntee kaiken, mikن joutuu maan uumeniin ja mikن maasta esille nousee, kaiken, mikن tulee taivaista tai sinne nousee; Hنn on laupias, anteeksiantava.
34|3|Epنuskoiset sanovat: »Ei se (tuomion) hetki meille tule.» Sano: »Kyllن! Kautta Herrani, joka tuntee silmiltن salatut, teille varmasti koittaa (tuomionpنivن).» Ei taivaassa eikن maassa ole mitننn Hنnen valtansa ulkopuolella, ei hivenenkننn verran eikن sitن vنhemmنn tahi enemmنn, vaan kaikki on selvنsti (Jumalan) kirjoissa,
34|4|joten Hنn osaa palkita niitن, jotka uskovat ja hyvنن harjoittavat: nنille kuuluu anteeksiantamus ja ihana osa.
34|5|Mutta niitن, jotka koettavat halventaa Meidنn ilmoituksiamme, odottaa tuskallinen ja ankara rangaistus.
34|6|Kyllن ne, jotka ovat saaneet Herrasi sinulle lنhettنmنt ilmoitukset, tajuavat, ettن niissن on totuus, joka ohjaa kaikkivaltiaan, ylistetyn tielle.
34|7|Kieltنjنt sanovat: »Nنytنmmekض sinulle miehen, joka sinulle sanoo, ettن sinun tomusi tyystin hajalle saatetaan ja ettن sinut sitten varmasti kootaan ja herنtetننn uudesti luotuna.
34|8|Hنn on sepittنnyt valheen Jumalasta tai hنn on jنrjiltننn.», Mutta ne, jotka eivنt usko tulevaan elنmننn, saavat rangaistuksen ja ovat suuressa harhassa.
34|9|Eivنtkض he ota vaaria maallisista ja taivaallisista, niistن, jotka ovat heillن edessننn, tai menneistن ajoista heidنn takanaan? Jos Me vain tahdomme, saamme maan nielemننn heidنt tai taivaan syضksymننn heidنn pننllensن.
34|10|Daavidin Me ylensimme korkealle: »Kaiuttakaa, vuoret, ja te, linnut, hنnen kiitostaan ja ylistystننn!» ja Me panimme raudan taipumaan hنnen takojainsa kنsissن,
34|11|sanoen: »Valmistuta runsaasti haarniskoja ja liitن niiden renkaat tarkasti yhteen. Harjoita myضs hyvنntekevنisyyttن. Minن tarkkaan ja nنen, mitن sinن teet.»
34|12|Ja Me teimme tuulen Salomolle alamaiseksi, niin ettن hنnen purjelaivansa yhdessن aamussa kiitivنt kuukauden kestنvنn maamatkan ja illassa niinikننn kuukauden taipaleen; ja minkن paljouden sulaa vaskea Me annoimme hنnelle! Henkiolennot hنnelle tضitن suorittivat hنnen Herransa kنskystن, ja ken ikinن heistن ei Meidنn kنskyjنmme noudattanut, hنntن kuritimme polttavalla tulella.
34|13|Ne valmistivat hنnelle kaikkea, mitن hنn toivoi: linnoituksia, kuvapatsaita, avaria maljoja kuin vesialtaat ja keittopatoja, joita ei paikoiltaan siirretن. Daavidin suvun jنsenet, teillن on syytن kiittنن! Ja kuitenkin niin harvat palvelijoistani ovat kiitollisia.
34|14|Mutta kun Me pننtimme, ettن hنnen oli kuoltava, tuli tنmن heille siten tiedoksi, ettن Salomon maallisiin kiintynyt perillinen saattoi valtakunnan hajoamistilaan; ja kun se luhistui, dzinnit havaitsivat, ettن jos he olisivat olleet nنkymنttضmistن asioista perillن, ei heidنn olisi tarvinnut ikeen alla tuskitella.
34|15|Saban kaupunki tunnettiin siitن merkistن, ettن puistot sijaitsivat sen kahden puolen; ei heidنn tarvinnut kuin syضdن Herranne antimia ja palkita Hنntن kiitoksena, niin hyvن oli heidنn maansa ja niin laupias oli heille Herra!
34|16|Mutta sitten seurasi heidنn luopumuksensa, ja Me syضksimme heidنn ylitsensن tulvan, jonka voimaa he eivنt voineet vastustaa. Heidنn kahden puistonsa tilalle Me jنtimme heille kaksi, joissa kasvoi vain karvaita hedelmiن tamariskipuiden ja muutaman 1ootuksen lisنksi.
34|17|Nنin teimme Me heille heidنn epنuskonsa tنhden, emmekن Me rankaise muita kuin kiittنmنttضmiن.
34|18|Ja heidنn kaupunkinsa sekن siunaamiemme kaupunkien vنlimaille annoimme Me nousta muita kaupunkeja niin tiheننn, ettن toisesta saattoi helposti nنhdن toisen, ja nنin paloittelimme Me vنlimatkatkin, ettن he saattoivat turvallisesti tehdن taivalta, olipa yض tai pنivن.
34|19|Mutta he alkoivat pyytنن: »Herra, tee etنisemmiksi meidنn vنlimatkamme!» Omaksi vahingokseen he nنin menettelivنt. Ja Me laskimme heidنt harhateille ja hajoitimme heidنt tyysti hajalleen. Tنmنn pitنisi riittنmنn tunnusmerkiksi kaikille kنrsivنllisille ja kiitollisille.
34|20|Totisesti perkele osasi voittaa heidنt juonillaan: hنntن he seuraavat kaikki, paitsi oikeauskoisten ryhmن.
34|21|Ei hنnellن kuitenkaan ole valtaa heihin, vaan tنmن tapahtuu siksi, ettن Me erottaisimme jokaisen, joka uskoo tulevaan elنmننn, toisesta, joka epنilee tنtن totuutta, onhan Herrasi kaiken kaitsija.
34|22|Sano: »Huutakaa nyt avuksenne niitن jumalia, joita te Jumalan veroisina palvelette; eihنn niillن ole vنhنisintنkننn valtaa taivaassa eikن maan pننllن, ei kuulu niille mitننn osuutta kumpaankaan, eikن kukaan niistن pysty Hنntن tukemaan.
34|23|Eikن Hنnen edessننn kenenkننn vنliintulo merkitse mitننn, paitsi sen, jonka Hنn otolliseksi katsoo. Kun pelko heidنn sydنmistننn poistetaan, he kyselevنt: »Mitن kaikkea Herrasi on puhunut?» Ja he pننttelevنt: »Hنn sanoi totuuden.» Hنnhنn on korkein ja ننretضn.
34|24|Kysy: »Ken suo teille elatuksen taivaasta ja maasta kنsin?» Sano: »Jumala. Eikن totisesti voi muuta pننtellن, kuin ettن joko me olemme oikealla tiellن ja te ilmeisessن harhassa tahi pنinvastoin.»
34|25|Sano: »Ei teitن panna vastaamaan meidنn rikromuksistamme, eikن liioin meiltن tiliن vaadita teidنn teoistanne.»
34|26|Sano: »Meidنn Herramme on kokoava kaikki yhteen, ja silloin on Hنn totuudessa antava tuomion meille; sillن Hنn on tuomareista suurin, kaikkitietنvن.»
34|27|Sano: »Nنyttنkنن minulle ne, joita olette Hنnen veroisikseen kuvitelleet.» Ei, Hنn yksin on Jumala, mahtava, viisas.
34|28|Sinutkin Me lنhetimme kaikkien ihmisten tykض vain hyvنn sanoman julistajana ja varoittajana, mutta sitن ei enin osa heistن ymmنrrن.
34|29|Ja he tiukkaavat: »Koska siis tنyttyy se, mitن uhkaat, jos totuutta ennustat.»
34|30|Sano: »Tنyttymyksen pنivن on teille mننrنtty, ette saata sitن vنhننkننn viivyttنن ettekن jouduttaa.»
34|31|Epنuskoiset sanovat: »Emmehنn mitenkننn voi uskoa tuohon Koraaniin emmekن aikaisempiin ilmoituksiin.» Mutta jospa nنkisit, kun vننrintekijنt pannaan seisomaan Herransa edessن. He vaihtavat silloin sanoja keskenننn, ja ne, joita halpoina pidettiin, sanovat ylpeille: »Teidنn tنhtenne ei meistن uskovaisia tullut.»
34|32|Ylpeنt taasen vastaavat halveksituille: »Mekض muka teidنt pakotimme pois johdatuksesta sen jنlkeen kuin se teille tarjottiin? Te itse syypننt olette.»
34|33|Mutta halveksitut inttنvنt ylpeille: »Yضtن pنivنن te juonia punoitte, silloin kun meitن kehoititte epنilemننn Jumalaa ja palvelemaan muita Hنnen veroisinaan.» Ja he ilmaisevat katumuksensa, kun saavat nنhdن, mikن rangaistus heitن odottaa, ja Me panemme kahleet epنuskoisten kaulaan eikن heille makseta muuta kuin tekojensa mukaan.
34|34|Koska ikinن Me lنhetimme varoittajan johonkin kaupunkiin, niin suruttomasti siinن elنneet jo julistivat: »Emme todellakaan usko sanomaan, jonka sanot tuovasi.»
34|35|Ja he lisننvنt: »Onhan meillن enemmنn lapsia ja rikkautta, eikن meitن rangaista.»
34|36|Sano: »Herrani antaa elنmنn runsauden kenelle suvaitsee ja myضs supistaa sen keneltن tahtoo, mutta useimmat ihmisistن eivنt sitن ymmنrrن.»
34|37|Ei rikkautenne eikن jنlkelنistenne runsaus kohota teitن Meidنn lنheisyyteemme, mutta niille, jotka uskovat ja hyvنن tekevنt, on kaksinkertainen palkka teoistaan, ja heidنn ovat ylhنiset asunnot.
34|38|Mutta ne, jotka yrittنvنt vastustella Meidنn ilmoituksiamme, saatetaan kurituksen alaisiksi.
34|39|Sano: »Totisesti, Herrani antaa elنmنn runsauden otollisille palvelijoilleen ja tekee olot ahtaiksi kenelle suvaitsee; mitن uhraattekin, sen Hنn teille palkitsee, sillن Hنn on paras huoltaja.»
34|40|Ja pنivنnن, jolloin Hنn heidنt kaikki yhteen kokoaa, kysyy Hنn enkeleiltن: »Palvelivatko nنmن teitن?»
34|41|Ja ne sanovat: »Ylistys yksin Sinulle! Sinن olet meidنn suojelijamme eivنtkن he. He palvelivat peikkoja, joihin useimmat heistن uskoivat.»
34|42|Sinن pنivنnن ei yksikننn teistن kykene toiselleen tuottamaan hyضtyن eikن vahinkoa, ja vننrintekijضille Me sanomme: »Maistakaa sen saman tulen tuskaa, joka teistن oli vain joutavaa puhetta.»
34|43|Ja kun Meidنn selvنt merkkimme heille ilmoitetaan, he sanovat: »Tنmن on ihminen, joka pyrkii vierottamaan teidنt siitن. mitن esi~isنnne palvelivat.» Ja he lisننvنt: »Hنn puhuu keksittyjن valheita.» Ja totuudestakin, jota heille tarjotaan, sanovat epنuskoiset: »Tنmنhنn on ilmeistن taikuutta.»
34|44|Sillن me emme ole heille yhtننn kirjoitusta luettavaksi antanut, emmekن ketننn varoittajaa ennen sinua lنhettنnyt.
34|45|Ennen heitن elنneet hylkنsivنt totuuden, ja nنmن profeettaa vastustavat kureishit eivنt ole saaneet edes kymmenettن osaa siitن, jonka Me heidنn edeltنjilleen annoimme. Ja sittenkin, millainen olikaan Minun nنrkنstykseni, kun he sananjulistajiamme petkuttajiksi vنittivنt.
34|46|Sano: »Minن kehoitan teitن vain siihen ainoaan, ettن Jumalan tنhden valveutuisitte ja joko parittain tai kukin yksinنnne tulisitte Jumalan eteen ja tunnustaisitte, ettن heimolaisenne ei ole mielipuoli; hنn on vain teidنn varoittajanne ennen ankaraa rangaistusta.»
34|47|Sano: »Mitن palkkiota olen teiltن pyytنnyt muuta kuin omaksi parhaaksenne, sillن minulle riittنن palkkani Jumalan tykضnن; Hنn on kaiken todistaja.»
34|48|Sano: »Herrani saattaa julki totuuden, Hنn on nنkymنttضmien paras tietنjن.»
34|49|Totuus on tullut voimaan ja valhe hنipyy eikن enنن palaa.
34|50|Sano: »Jos jossakin suhteessa erehdyn, kنrsii erehdyksestنni vain oma sieluni, ja jos oikeaan suuntaan toimin, on minun siitن kiitettنvن Herrani ilmoituksia, sillن Hنn on totisesti kuuleva ja lنsnن oleva.»
34|51|Jospa silloin heidنt nنkisit, kun he joutuvat kauhun valtaan; mutta silloin ei heillن enنن ole pelastusta, vaan heidنt tavoitetaan lنheltن.
34|52|Ja he sanovat silloin: »Me uskomme siihen.» Mutta kuinka voivat he enنن totuuteen pننstن niin etننltن?
34|53|Kielsivنthنn he sen aikaisemmin.
34|54|Ja aita asetetaan estنmننn heitن saavuttamasta haluamaansa, samoin kuin muinoin tehtiin heidنn kaltaisilleen, jotka epنilivنt.
35|1|Ylistys olkoon Jumalalle, taivaiden ja maan alkuunpanijalle, enkelien luojalle, sanansaattajien, joita kahdet, kolmet ja neljنt siipiparit liidنttنvنt. Luomakunnassaan Hنn kohtelee luotuja niinkuin suvaitsee; onhan Jumala totisesti kaikkivaltias.
35|2|Mitن Jumala suokin ihmisille laupeudessaan, sitن ei kukaan voi estنن, ja minkن Jumala pidنttنن, sitن ei kukaan pysty antamaan, sillن Hنn on mahtava ja viisas.
35|3|Ihmiset, pitنkنن mielessنnne Jumalan armo teitن kohtaan. Onko ketننn muuta kuin Jumala, joka teille antaisi elatuksen taivaasta ja maasta kنsin? Ei ole yhtننn muuta jumalaa kuin Hنn; miksi siis kننnnytte pois Hنnestن?
35|4|Ja jos he kutsuvat sinua petkuttajaksi, niin samoin ennen sinuakin sananjulistajia kutsuttiin, mutta Jumalan luokse kaikki asiat palaavat.
35|5|Oi ihmiset, kun Jumalan lupaus on varma totuus, niin نlkنن salliko tنmنn maailman viekoitella itseنnne! نlkنن antako perivihollisenne pettنن teitن Jumalan suhteen.
35|6|Sillن onhan perkele totisesti teidنn vihollisenne, ja sellaisena hنntن pitنkنن; hنn viekoittelee puolelleen, jotta hairahtuneet joutuisivat tulen omiksi.
35|7|Jotka epنuskon omaksuvat, saavat ankaran rangaistuksen, mutta jotka uskovat ja hyvنن harrastavat, saavat anteeksiantamuksen ja suuren palkan.
35|8|Mitن vنlitنt siitن, jonka vننryys hنnen silmissننn niin kaunistuu, ettن hنn sitن hyvنksi luulee. Jumala jنttنن harhaan kenet tahtoo ja johdattaa oikeaan kenet suvaitsee, joten نlن nننnnytن sieluasi murehtimalla tuommoisten puolesta; kyllن Jumala totisesti heidنn tekonsa tietنن.
35|9|Jumalahan lنhettنن tuulet, jotka nostavat pilvet. Sitten Me lنhetنmme ne kuolleeseen erنmaahan ja annamme elinvoimaa kuihtuneelle maalle; samoin tapahtuu kuolleitten herنttنminen.
35|10|Kuka haluaa kunniaa, muistakoon, ettن kaikki kunnia on Jumalan. Hنnen tykضnsن nousevat hyvنt sanat, ja hyvنt teot Hنn ylentنن; mutta niille, jotka pahoja tekoja suunnittelevat, on Hنnellن ankara rangaistus, ja heidنn juonensa raukeavat.
35|11|Jumala loi teidنt tomusta, edelleen elنmنn idusta, sitten teki teidنt aviopareiksi; eikن yksikننn vaimo tule raskaaksi eikن synnytن Hنnen tietنmنttننn; ei liioin kenellekننn elolliselle ole hنnen ikننnsن pidennetty eikن lyhennetty sen kaiken olematta Jumalan kirjoissa, ja kaikki tنmن on helppoa Jumalalle.
35|12|Eivنtkن vedet ole samanlaisia: makea vesi sammuttaa janon ja on miellyttنvنن juotavaksi, suolainen polttaa kirpeydellننn, ja kuitenkin te kummastakin pyydystنtte elنvنن lihaa ravinnoksenne ja koristuksia kannettavaksenne, ja laivanne kyntنvنt vesiن hankkiaksenne Hنnen runsauttaan ja ollaksenne Hنnelle kiitolliset.
35|13|Hنn lنhettنن yضn peittنmننn pنivنn ja Hنn lنhettنن pنivنn nousemaan yضstن; kumpikin kulkee rataansa sننdetyin ajoin; sellainen on Jumala, teidنn Herranne. Hنnen on kuninkuus, mutta ne, joita te Hنnen rinnallaan avuksenne huudatte, eivنt omista oljenkorttakaan.
35|14|Jos te heitن kutsutte, eivنt he sitن kuule, ja vaikkapa kuulisivat, eivنt he teille vastaa. Kuolleista herنttنmisen pنivنnن he kieltنytyvنt jumaluudesta, joka oli vain teidنn luulotteluanne. Eihنn kukaan muu voi teille olevaisia niin selvittنن kuin Hنn, ainoa kaikkitietنvن.
35|15|Ihmiset, te Jumalaa tarvitsette, mutta Hنn, ylistetty, on itsellensن kylliksi.
35|16|Jos Hنn haluaa, Hنn korjaa teidنt pois ja nostaa uuden ihmispolven.
35|17|Ei sellainen ole vaikeata Jumalalle.
35|18|Toinen ei pysty toisen taakkaa kantamaan, ja jos joku kuormansa alla huutaisi toista auttamaan, ei kنy tنmنn sitن kantaminen, vaikkapa hنn olisi lنheinen sukulainen. Sinن varoitat vain niitن, jotka Herraansa salassa pelkننvنt ja rukousta harjoittavat. Ken puhdistaa itseننn, tekee sen oman sielunsa parhaaksi, Jumalan luo on aikanaan tultava.
35|19|Sokea ei ole nنkevنn kaltainen,
35|20|eikن pimeys valkeuden,
35|21|eikن varjo helteen kaltainen.
35|22|Eivنt liioin elنvنt ja kuolleet ole toistensa veroisia. Jumala kyllن antaa kuulon kenelle vain suvaitsee. Mutta sinن et saata niille kuuloa antaa, jotka haudoissa ovat.
35|23|Et ole muuta kuin varoittaja.
35|24|Olemme totisesti lنhettنnyt sinut totuudessa viemننn hyvنن sanomaa ja varoitusta, eikن vielن ole elنnyt kansaa, jonka tykض ei varoittajaa olisi lنhetetty.
35|25|Jos he sinua valehtelijaksi nimittنvنt, niin samoin nimittivنt muinoiset kansat julistajiaan, vaikka nنmن saapuivat heidنn luokseen selvin todistuksin ja kirjoituksin.
35|26|Silloin kuritin epنuskoisia, ja kuinka ankara olikaan rangaistukseni.
35|27|Ettekض huomaa, miten Jumala vuodattaa vettن pilvistن ja siten kasvattaa erilaisia hedelmiن, ja ettن vuorissakin on suonia, valkoisia ja punaisia, eri vivahduksin, sekن perin mustia.
35|28|Samoin on muodoiltaan erilaisia ihmisiن, elنimiن ja karjaa. Vain ne Hنnen palvelijoistaan, joilla tieto on, pelkننvنt Jumalaa; totisesti Jumala on mahtava, anteeksiantava.
35|29|Totisesti ne, jotka julkilukevat Jumalan Kirjaa ja harjoittavat rukoilemista ja uhraavat kaikesta hyvنstن, jota Me heille salaisesti tai avoimesti olemme lنhettنnyt, saavat panna toivonsa voittoon, joka on katoamaton.
35|30|Hنn on maksava heille tنyden palkan ja antava heille enemmنnkin armostaan; sillن Hنn on laupias, ylenpalttinen palkitsija.
35|31|Ja se kaikki, minkن sinulle olemme Koraanista jo ilmoittanut, on totuutta, mikن vahvistaa edellنkنyneet ilmoituksemme. Palvelijoitaan kohtaan Jumala totisesti on vaarinpitنvن, kaukonنkضinen.
35|32|Me kyllن annoimme Pyhنn Kirjan perintضnن niille, jotka palvelijoittemme keskuudesta valitsimme. Mutta heidنn joukossaan on niitن, jotka tuottavat turmiota sielulleen, toisia, jotka valitsevat keskitien, ja on niitن, jotka Jumalan sallimuksesta ovat ensimmنisiن kaikissa hyvissن tضissن; tنmن on Jumalan suuri armo.
35|33|He saavat astua iنisyyden puutarhoihin, jossa he saavat rannerenkaat kullasta ja helmistن ja vaatteet silkistن.
35|34|Ja he sanovat: »Kunnia Jumalalle, joka on murheemme poistanut; totisesti on Herramme anteeksiantavainen, ylenpalttinen palkitsija.
35|35|Hنn on armostaan ottanut meidنt kotiin, jossa saamme iنti elنن. Ei raatamista tule osaksemme siellن eikن vنsymys meitن siellن rasita.»
35|36|Mutta kieltنjille on helvetin tuli varattu. Heistن ei siellن loppua tehdن, niin ettن he kuolisivat, mutta ei myضskننn tulen tuskaa heille lievennetن. Nنin kostamme Me uskottomille.
35|37|Ja sieltن he apua anovat: »Oi Herra, pننstن meidنt ulos, me teemme hyviن tضitن, toisia kuin ennen.» Mutta emmekض Me antanut teidنn elنن kyllin kauan, jotta kuuliaiset totuudesta vaarin ottaisivat? Ja saapuihan luoksenne varoittaja. Siksi maistakaa tuskaa, ei ole vننrintekijضille auttajaa.
35|38|Totisesti Jumala tietنن kaiken nنkymنttضmنn taivaassa ja maan pننllن. Totisesti hنn tietنن kaiken, mikن sydنmiin on kنtketty.
35|39|Hنn nosti teidنt valta-asemaan maassa. Sentنhden jokaisen epنusko kننntyy hنntن itseننn vastaan, eikن kieltنjille heidنn epنuskonsa mitننn muuta tuota paitsi Jumalan vihaa, eikن kieltنjille heidنn epنuskostaan muuta lisننnny kuin tappiota.
35|40|Sano: »Mitن ajattelette suojelijoistanne, joita Jumalan veroisina avuksenne huudatte? Nنyttنkنن, minkن osan maata he ovat luoneet, tai onko heillن osuus taivaassa, tahi olemmeko Me heille lنhettنnyt Pyhنn Kirjoituksen, jonka selviن totuuksia he noudattaisivat.» Ei, vننrintekijنt eivنt pidن lupauksiaan; niitن he toisilleen antavat vain pettننkseen.
35|41|Siksi Jumala taivaita ja maata yllنpitنن, etteivنt ne olemattomiin vaipuisi, ja jos ne luhistuisivat, ei ole ketننn, joka Hنnen jنlkeensن voisi niitن yllنpitنن; totisesti Hنn on pitkنmielinen, anteeksiantava.
35|42|He vannoivat mitن lujimman valan Jumalan nimeen, ettن jos heidنn keskuuteensa varoittaja saapuisi, olisi heillن parempi johdatus kuin millننn kansakunnalla; mutta kun varoittaja tuli heidنn tykضnsن, heissن herنsi vain vastenmielisyys.
35|43|Ja he esiintyivنt ylpeنsti maassaan sekن suunnittelivat pahaa, mutta pahat juonet eivنt muita tavoita kuin suunnittelijoitaan. Mitن saattoivatkaan he muuta silloin odottaa kuin muinaisten kieltنjنin kohtaloa? Sillن Jumalan sننdضksistن ei mikننn horju, eikن Jumalan kaitselmus toiseksi vaihdu.
35|44|Eivنtkض he ole maita vaeltaneet ja niiden ihmisten loppua havainneet, jotka ennen heitن elivنt, ollen heitن mahtavammat? Jumalan katseelta ei jنن salaan mikننn taivaassa eikن maan pننllن; totisesti Hنn on tietنvن, mahtava.
35|45|Ja jos Jumala pyrkisi rankaisemaan ihmisiن heidنn ansionsa mukaan, ei jنisi maan kamaralle ainoatakaan elنvنن luotua, mutta Hنn antaa heille armonaikaa mننrنhetkeen asti; ja kun Hنnen tuomionsa hetki koittaa, silloin Jumala oikealla tavalla suhtautuu palvelijoihinsa.
36|1|Oi ihminen!
36|2|Kautta Koraanin, jonka viisaus tنyttنن,
36|3|olethan totisesti yksi sananjulistajista
36|4|ja vaellat oikealla tiellن.
36|5|Tنssن on ilmoitus mahtavalta, laupiaalta,
36|6|jotta voisit varoittaa kansaa, jonka esi-isiن ei varoitettu ja joka on vنlinpitنmنtضn.
36|7|Sana on kنynyt todeksi, ettن enin osa heistن on uskon hylنnnyt.
36|8|Kahleet Me olemme totisesti kietonut heidنn kaulansa ympنri aina heidنn leukansa korkeudelle, niin ettن heidنn pننnsن ovat pystyyn pضnkitetyt.
36|9|Ja Me olemme asettanut esteen heidنn eteensن ja esteen heidنn taaksensa sekن heittنnyt verhon heidنn ylitsensن peittنen heidنn nنkضnsن.
36|10|Yhdentekevنن on heille varoitatko heitن vai et, sillن he eivنt usko.
36|11|Varoittaa voi vain sitن, joka nuhteesta vaarin ottaa ja sisimmنssننn Armahtajaa pelkنن; sellaiselle julista anteeksiantoa ja suurta palkintoa.
36|12|Totisesti Me herنtنmme kuolleet eloon ja pidنmme kirjaa kaikista heidنn teoistaan, jopa heidنn jalkojensa jنljistنkin; ja kaiken tنmنn olemme selvنsti kirjoittanut.
36|13|Esitن heille vertaus sen kaupungin asukkaista, johon sanansaattajamme saapuivat.
36|14|Kun Me lنhetimme kaksi heidنn luoksensa, torjuivat he pois nنmن, ja kun Me vahvistimme heitن kolmannella ja kaikki vakuuttivat: »Me olemme totisesti (Jumalan) julistajia»,
36|15|Niin he sanoivat: »Ette ole muuta kuin kuolevaisia, kuten me itsekin, eikن hyvن Jumala ole mitننn ilmoitustaan teille uskonut; te vain valehtelette.»
36|16|Nنmن vastasivat: »Herramme tietنن, ettن varmasti olemme Hنnen julistuksensa tuojia teille,
36|17|eikن meillن ole muuta mielessنmme kuin toimittaa perille selvن viestimme.»
36|18|He sanoivat: »Me aavistamme teidنn tulostanne koituvan meille pahaa; ellette lakkaa, me kivitنmme teidنt ja tuotamme teille tuskallisen lopun.»
36|19|Nنmن selittivنt: »Itsestنnne teistن kohtalonne johtuu eikن siitن, ettن me teitن varoitamme. Totisesti olette mieletضntن vنkeن.»
36|20|Silloin riensi sinne juosten erنs mies ja huusi: »Kansa, ota vaari viestintuojista;
36|21|seuratkaa sitن, joka ei pyydن palkkiota teiltن, sillن lنhettilننt ovat oikean tien vaeltajia.
36|22|Mistن syystن en palvelisi Hنntن, joka antoi minulle elنmنn? Hنnen tykضnsنhنn teidنtkin jنlleen palautetaan.
36|23|Omaksuisinko Hنnen lisنkseen jumalia, joiden suojelus ei minua vنhننkننn auttaisi ja jotka eivنt kykenisi minua pelastamaan, jos hyvن Jumala minulle lنhettنisi koettelemuksen.
36|24|Silloinhan olisin ilmeisesti harhassa.
36|25|Minن totisesti uskon teidنn Herraanne, ja siksi kuulkaa minua!»
36|26|Ja sana tuli: »Astu sisننn autuuden tarhaan!» Hنn sanoi: »Voi, jospa kansani tietنisi,
36|27|miksi Herra antoi minulle anteeksi ja liitti minut armoitettujen joukkoon!»
36|28|Ja tنmنn todistajan puhuttua Me emme taivaasta syضssyt tنmنn kansan pننlle enkelien rankaisevaa joukkoa; niin emme kostoamme lنhetن.
36|29|Ei muuta tapahtunut, kuin ننni kuului, ja katso, he vaikenivat.
36|30|Voi nنitن palvelijoita! Milloin sananjulistaja saapuukin heidنn tykضnsن, he vain pilkkaavat hنntن.
36|31|Eivنtkض he tiedن, kuinka monta sukupolvea Me olemme jo ennen heitن tuhonnut siksi, etteivنt he kننntyneet lنhettilنittemme puoleen.
36|32|Ja ne kaikki tuodaan varmasti Meidنn eteemme.
36|33|Heille olkoon tunnusmerkiksi kuollut maa. Me vuodatamme siihen eloa ja nostamme siitن esiin viljaa, jota he syضvنt.
36|34|Ja Me kasvatamme palmupuistoja sekن viinitarhoja ja Me vedنmme esille lنhteitن sitن kastelemaan,
36|35|jotta he sضisivنt sen hedelmiن sekن mitن heidنn kنtensن valmistaneet ovat. Eikض heidنn siis tule olla kiitollisia?
36|36|Ylistys Hنnelle, joka loi kaiken, mitن maasta kasvaa, sekن heidنn tuntemansa lajit ettن nekin, joita he eivنt tunne.
36|37|Yضkin on heille tunnusmerkkinن. Yضstن vedنmme pنivنn erilleen, ja katso, pimeys peittنن heidنt.
36|38|Aurinkokin kulkee vain mننrنtyn ratansa, noudattaen kaikkivaltiaan, kaikkitietنvنn kنskyن.
36|39|Kuulle Me olemme sen vaiheet mننrنnnyt, kunnes se muuttuu vanhan, kuivan palmunoksan nنkضiseksi.
36|40|Eikن auringon ole sallittu kulkea kuuta nopeammin, yhtن vنhنn kuin yضn on sallittu niellن pنivنن; vaan kaikki kulkee omaa rataansa.
36|41|Vielن on sekin heille tunnusmerkiksi, ettن Me annamme laivojen kantaa heidنn jنlkelنisiننn
36|42|ja muitakin aluksia olemme heille luonut, joilla he voivat matkustaa,
36|43|vaikka Me voisimme, jos tahtoisimme, hukuttaa heidنt veteen, eikن heille lضytyisi pelastajaa eikن pakotietن,
36|44|mutta armostamme Me sallimme heidنn elنن mننrنpنivننn asti.
36|45|Heille sanotaan: »Varokaa sitن, mikن on teillن edessنnne, ja varokaa sitن, mikن on takananne, jotta armo tulisi osaksenne.
36|46|Ja heidنn Herransa viesteistن tuskin yksikننn heille saapuu heidنn sitن hylkننmنttن.
36|47|Ja kun heille sanotaan: »Uhratkaa siitن, mitن Jumala on teille suonut!», niin uskottomat sanovat uskovaisille: »Miksi olisi meidنn ruokittava niitن, jotka Jumala kuitenkin voisi ravita, jos vain tahtoisi? Te olette ilmeisen harhan vallassa.»
36|48|Ja vielن he kysyvنt: »Koska oikeastaan tulee tapahtumaan se, millن te meitن uhkaatte, jos totta puhutte?»
36|49|Heitن odottaa vain نkillinen ننni, joka heidنt yllنttنن vielن heidنn vنitellessننn keskenنnsن.
36|50|Eivنt he ehdi edes jنlkisننdضstنnsن tehdن eivنtkن perheittensن luo kiiruhtaa.
36|51|Ja kun pasuunoihin puhalletaan, niin, katso, he rientنvنt haudoistaan Herransa luo.
36|52|Ja he sanovat: »Voi meitن, kuka on meidنt nostanut nukkumasijoiltamme ? Tنmنnhنn Armahtaja meille lupasi, ja Hنnen sanansaattajansa ovat julistaneet totuutta.»
36|53|Ja vain ننni kajahtaa, ja katso, heidنt kaikki tuodaan Meidنn eteemme,
36|54|eikن sinن pنivنnن tehdن vنhننkننn vننryyttن ainoallekaan sielulle; teille punnitaan vain sen mukaan, kuin tekonne ansaitsivat.
36|55|Sinن pنivنnن ovat paratiisin asukkaat autuaallisissa toimissaan.
36|56|Vaimojensa seurassa he ovat varjossa levنten istuimillaan.
36|57|Siellن nauttivat he hedelmiن ja heillن on kaikkea, mitن haluavat.
36|58|»Rauhaa!» on heille laupiaan Herran tervehdys.
36|59|Mutta te, vننrintekijنt, vنistykنن loitolle tنnن pنivنnن!
36|60|Enkض Minن velvoittanut teitن, Aadamin lapset, olemaan palvelematta perkelettن? Totisesti hنn on teidنn ilmivihollisenne.
36|61|Ja enkض sen sijaan kنskenyt palvelemaan Minua ollaksenne oikealla tiellن.
36|62|Onhan perkele totisesti johtanut harhaan lukuisia sieluja joukostanne. Kuinka ette sittenkننn نlynneet?
36|63|Tنmن on helvetti, jolla teitن uhattiin.
36|64|Kنykنن nyt siihen tنnن pنivنnن epنuskonne tنhden.
36|65|Ja sinن pنivنnن sinetضimme Me heidنn suunsa, mutta heidنn kنtensن tulevat meille huitoen puhumaan sekن jalkansa heidنn ansaitsemastaan todistamaan.
36|66|Ja jos Me tahdomme, voimme puhkaista heidنn silmنnsن; silloin vasta he pyrkisivنt lضytنmننn tien, mutta kuinka he nنkisivنt?
36|67|Samoin voisimme varmasti, jos tahtoisimme, heidنt siihen paikkaan jنhmettنن, niin etteivنt he voisi edemmنksi pننstن eivنtkن takaisin palata.
36|68|Jos Me jollekulle suomme pitkنn iنn, Me annamme hنnen vartensa kضyristyن; eivنtkض he ymmنrrن?
36|69|Emmekن ole hنnelle (profeetalle) runoilua opettanut, sillن hنnelle se ei ole soveliasta. Hنnen sanottavansa on vain varoitus ja selvن Koraani.
36|70|Hنnen on varoitettava jokaista, joka elنن haluaa, ja julistetun sanan on osoittauduttava voimakkaaksi uskottomia vastaan.
36|71|Eivنtkض he havaitse, ettن Me olemme luonut heille karjan luontokappaleittemme joukosta ja totuttanut sen heidنn alaisuuteensa?
36|72|Ja me olemme pannut kotielنimet heitن tottelemaan, niin ettن he muutamilla ajavat ja muutamia kنyttنvنt ruoaksensa.
36|73|Tنstن kaikesta heille on etua ja he saavat niistن juomiakin; eivنtkض he osaa tنstنkننn kiittنن?
36|74|Mutta he ovat omaksuneet itselleen jumalia ainoan Jumalan rinnalle, saadakseen heiltن apua.
36|75|Mutta nنmن eivنt kykene heitن auttamaan, vaikka niitن on laumoittain.
36|76|Tنstن syystن نlن anna heidنn puheensa itseنsi huolestuttaa; Me tiedنmme, mitن he tekevنt salaa ja mitن toimivat julkisesti.
36|77|Eikض ihminen ole huomannut, ettن Me olemme luonut hنnet pienestن elonidusta? Ja katso, kohta hنn on valmis kanssamme kiistelemننn.
36|78|Ja hنn laittaa Meidنn kaltaisiksemme tarkoitettuja kuviaan unohtaen oman luomisensa. Hنn sanoo: »Kuka pystyy elنmنn paluttamaan luihin, kun ne jo ovat lahonneet?»
36|79|Sano: »Hنn niihin elنmنn palauttaa, joka ne alkujaankin elنmننn synnytti, sillن Hنn sulkee itseensن koko luomakunnan.
36|80|Hنn, joka loi teille tulen, joka voi vihreنssن puussakin palaa, niin ettن sytykkeillن sitن jatkaa saatatte.
36|81|Eikض Hنn, joka loi taivaat ja maan, kykene niiden kaltaisia luomaan? Totisesti! Hنnhنn on kaiken Luoja, taituri.
36|82|Kun Hنn jotakin aikoo, riittنن, ettن Hنn kنskee: »Tulkoon!» niin se tulee.
36|83|Sentنhden ylistys olkoon Hنnelle, jonka kنsissن on valta kaiken yli ja jonka tykض kaikki palautetaan aikanaan.
37|1|Julistukseni vetoaa niihin, jotka rivistضinن ulos marssivat,
37|2|sekن niihin, jotka mielenlujuudella itsensن hillitsevنt
37|3|ja niihin, jotka (Koraania) julkilukevat Jumalaa muistaen,
37|4|totisesti Jumalanne on ainoa Jumala,
37|5|taivaiden ja maan Herra sekن kaiken, mikن niiden vنlisessن avaruudessa on, niidenkin maanننrien Herra, joista pنivن nousee.
37|6|Me olemme koristanut lنhimmنn taivaan laen tنhdillن,
37|7|ja suoja on asetettu jokaista kapinallista henkeن vastaan.
37|8|He eivنt siedن (muslimien) seurakunnan rukoilemista eivنtkن eri tahoilta tulevia arvosteluja,
37|9|vaan he joutuvat ankaran rangaistuksen alaisiksi,
37|10|ja jos kenen heistن onnistuu harhauttaa joitakuita pois, valaisee kirkas (profeetan viisauden) leimahdus hنnen tyضnsن jنljet.
37|11|Vaatikaa heitن vastaamaan, hekض vankemmin ovat luotuja vai ne, jotka Me olemme luonut. Totisesti Me loimme (omamme) vahvasta aineesta.
37|12|Ihmeeksesi he vain pilkkaavat sinua
37|13|ja varoittavista muistutuksista he eivنt vنlitن,
37|14|nنhdessننn tunnusmerkin he yllyttنvنt toinen toistaan ivaan
37|15|sanoen: »Eihنn tنmن ole muuta kuin ilmeistن noituutta.
37|16|Pitنisikض uskoa siihenkin, ettن kuoltuamme ja luiksi sekن tomuksi muututtuamme meidنt muka varmasti eloon herنtetننn,
37|17|vielنpن muka muinaiset esi-isنmmekin?»
37|18|Sano: Aivan niin, ja hylkiضiksi silloin joudutte
37|19|ja, katso, saatte osaksenne kirouksen.
37|20|Silloin voihkitte: »Voi meitن! Tنmن on pahan palkkamme pنivن! »
37|21|Totisesti onkin tنmن tuomionpنivن, jota te valheeksi vنititte.
37|22|Kootkaa yhteen vننryyttن harjoittaneet ja heidنn kumppaninsa sekن kaikki ne, joita he palvelivat
37|23|Jumalan vertaisina, ja viekنن heidنt helvetin tielle,
37|24|mutta pysنyttنkنن heidنt, sillن heiltن kysytننn:
37|25|»Miksi ette nyt auta toisianne?»
37|26|Kyllن he sinن pنivنnن alistuvat
37|27|ja jotkut heistن lنhestyvنt toisia kysellen toinen toiseltaan
37|28|ja sanovat: »Tehنn aikanaan tulitte luoksemme oikeauskoisina.»
37|29|Toiset vastaavat: »Ei, te ette olleet uskovaisia,
37|30|eikن meillن ollut teidنn suhteenne valtaa, sillن te olitte kuritonta vنkeن.
37|31|Nyt on Herramme tuomio langennut meille ja saamme totisesti maistaa rangaistusta,
37|32|sillن saatoimmehan me teidنt harhaan, kun itse olimme harhassa.»
37|33|Nنin joutuvat he sinن pنivنnن osallisiksi rangaistuksesta.
37|34|Niin me totisesti menettelemme vننrintekijنin suhteen.
37|35|Totisesti he olivat pضyhkeitن, kun heille sanottiin: »Ei ole muita jumalia kuin Jumala.»
37|36|Ja he sanovat: »Meidنnkض todella pitنisi luopua jumalistamme mielipuolen runoilijan tنhden?»
37|37|Sano: »Ei, hنn toi mukanaan totuuden ja vahvisti entisten sananjulistajien sanat.»
37|38|Nyt saatte totisesti maistaa tuskallista rangaistusta,
37|39|eikن teitن tنllضin muusta rangaista kuin omista teoistanne.
37|40|Toisin on Jumalan palvelijain, puhdistettujen, laita.
37|41|Heille annetaan luvattu osansa,
37|42|he nauttivat hyvien tضittensن hedelmiن ja heidنt korotetaan kunniaan,
37|43|autuuden tarhoissa
37|44|he istuvat kunniaistuimilla, katsoen toistensa kasvoihin,
37|45|ja malja pannaan kiertنmننn kنdestن kنteen tنynnن raikkainta lنhdevettن,
37|46|kirkasta, ihanaa nautittavaksi.
37|47|Siinن ei ole sameutta eikن se heiltن ehdy.
37|48|Ja heidنn seurassaan on oleva neitsyitن, jotka siveydessننn hillitsevنt kauniiden silmiensن katseet
37|49|kuin olisivat heidنn silmنnsن hellنsti varjeltavia linnun munia.
37|50|He tekevنt toisilleen kysymyksiن.
37|51|Joku heidنn joukostaan sanoo: »Totisesti, olihan minulla ystنvن,
37|52|joka minulta kyseli: 'Kuulutko sinنkin niihin, jotka uskovat sen todeksi?
37|53|Viedننnkض meidنt todellakin tuomiolle sitten, kun olemme kuolleet ja muuttuneet luiksi ja tomuksi?'»
37|54|Ja puhuva jatkaa: »Katso alas!»
37|55|Ja tنmن katsoo alas ja nنkee ystنvنnsن keskellن helvettiن.
37|56|Ja hنn huudahtaa: »Jumalan nimessن, vنhنllن olit saattaa minut turmioon,
37|57|sillن ellei Jumala olisi armahtanut laupeudessaan, olisin varmasti joutunut kadotettujen joukkoon.
37|58|Eikض meidنn siis todellakaan tarvitse kuolla
37|59|kuin kerran ja eikض meitن kuriteta?
37|60|Totisesti tنmن on ylin autuus.
37|61|Tنllaisen saavuttamiseksi antakaamme kaikkien ponnistella.
37|62|Eikض olekin tنmن osa parempi kuin niiden, jotka saavat ravintonsa Zakkuum-puusta?»
37|63|Tنmنn Me olemme totisesti tehnyt koettelemukseksi vننrintekijضille,
37|64|puun, joka kasvaa helvetin pohjasta,
37|65|ja sen hedelmنt ovat kuin kننrmeiden pننt.
37|66|Tنstن puusta he totisesti saavat syضdن ja vatsansa tنyttنن,
37|67|ja yhtن varmasti saavat he sen jنlkeen juoda kiehuvaa vettن
37|68|ja sitten palata taas helvettiin.
37|69|Totisesti he aikanaan huomasivat esi~isiensن kulkevan harhaan
37|70|ja riensivنt kuitenkin seuraamaan heidنn jنlkiننn.
37|71|Useimmat sukupolvet ennen heitن kulkivat harhaan,
37|72|ja Me kuitenkin lنhetimme varoittajia heidنn keskuuteensa.
37|73|Mutta katsokaa, mikن loppu oli varoitusten saajilla
37|74|paitsi Jumalan vilpittضmillن palvelijoilla heidنn keskuudessaan.
37|75|Nooa huusi Meitن avukseen ja koki, kuinka Me rukouksiin vastaamme.
37|76|Me vapahdimme hنnet seuralaisineen valtavasta hنvityksestن
37|77|tehden hنnen jنlkelنisistننn suvun jatkajia.
37|78|Me ikuistimme hنnen maineensa myضhemmissن sukupolvissa,
37|79|rauha olkoon Nooalle kaikissa heimoissa.
37|80|Nنin Me totisesti palkitsemme hyvنن tekeviن.
37|81|Hنn oli totisesti uskollinen palvelijamme.
37|82|Muut me hukutimme veteen.
37|83|Aabraham kuului totisesti Nooan jنlkelنisiin.
37|84|Hنn lنhestyi Herraansa puhtain sydنmin
37|85|ja sitten puhui isنlleen sekن heimolleen: »Ketن palvelette?
37|86|Itseنnnekض tahdotte pettنن vننrillن jumalilla?
37|87|Mikن on ajatuksenne kaikkien maailmojen valtiaasta?»
37|88|Sitten hنn katsoi tنhtiin
37|89|ja sanoi: »En voi sietنن teidنn tنhtienpalvontaanne.»
37|90|Silloin he kننnsivنt selkنnsن ja poistuivat hنnen luotaan.
37|91|Ja hنn salaa lنhestyi heidنn epنjumaliaan ivaten niitن: »Ettekض syضdنkننn taida?
37|92|Miksi ette puhu?»
37|93|Sitten hنn hiipi niiden kimppuun ja iski niitن oikealla kنdellننn.
37|94|Tنllضin hنnen heimolaisensa kiireesti lنhestyivنt hنntن
37|95|ja hنn sanoi: »Sellaisiako te jumalinanne palvelette, jotka itse olette veistنneet?
37|96|Jumalahan on luonut teidنt ja teidنn tekeleenne.»
37|97|Nنmن sanoivat: »Pystyttنkننmme hنnelle paalu ja heittنkننmme hنnet tuleen!»
37|98|Ja he alkoivat vainota hنntن, mutta Me pidimme heidنt alallaan.
37|99|Ja Aabraham sanoi: »Minن pakenen Herrani tykض, sillن Hنn ei minua jنtن.
37|100|Herra, anna minulle hyvنn asian jatkaja!»
37|101|Ja Me annoimme lupauksen pojasta, jolla on kنrsivنllisyyttن.
37|102|Mutta kun tنmن varttui ja kykeni auttamaan hنntن, sanoi hنn: »Poikani, olen totisesti unessa saanut kنskyn uhrata sinut, mikن on ajatuksesi siitن?» Tنmن sanoi: »Oi isنni, tee saamasi kنskyn mukaan; jos niin on Jumalan tahto, tulet havaitsemaan minut kنrsivنlliseksi.»
37|103|Kun he nyt kumpikin alistuivat ja isن heitti pojan maahan kasvoilleen,
37|104|kutsuimme Me hنntن nimeltن sanoen: »Aabraham!
37|105|Olet antanut unesi kنydن toteen, ja Me varmasti palkitsemme niitن, jotka hyvنن tekevنt.»
37|106|Tنmن oli totisesti ilmeinen koetus.
37|107|Ja Me annoimme hنnelle lunastuksen arvokkaalla sijaisuhrilla.
37|108|Ja Me ikuistimme hنnen maineensa jنlkipolvissa nنillن sanoilla:
37|109|»Rauha olkoon Aabrahamille!»
37|110|Nنin palkitsemme Me hyvنن tekevنt.
37|111|Hنn oli todella Meidنn uskollinen palvelijamme.
37|112|Ja Me annoimme hنnelle hyvنn lupauksen Iisakista, josta oli tuleva profeetta Jumalaa pelkننvنisille.
37|113|Ja Me annoimme siunauksemme vuotaa hنnelle sekن Iisakille. Ja heidنn jنlkelنisissننn on sellaisia, jotka hyvنن tekevنt, mutta myضskin sellaisia, jotka ilmeisesti vahingoittavat omaa sieluaan.
37|114|Me ulotimme tosisuosiomme myضs Moosekseen ja Aaroniin
37|115|ja pelastimme heidنt ja heidنn kansansa suuresta tuhosta
37|116|ja autoimme heitن pننsemننn voitolle
37|117|sekن annoimme heille molemmille Kirjan, joka saattoi asiat selvyyteen.
37|118|Myضs johdatimme heidنt oikealle tielle
37|119|ja siunasimme heidنn nimensن jنlkipolvissa nنillن sanoilla:
37|120|»Rauha olkoon Moosekselle ja Aaronille!»
37|121|Nنin Me palkitsemme hyvنن tekevنt.
37|122|Totisesti he kumpikin olivat uskollisia palvelijoitamme.
37|123|Myضs Elias totisesti kuului sanamme julistajiin.
37|124|Hنn sanoi kansalleen: »Kuinka ette karta pahaa?
37|125|Kuinka saatattekin huutaa Baalia avuksenne ja hyljنtن ylhنisen Luojanne,
37|126|Jumalan, joka on Herranne ja esi-isienne Herra ammoisista ajoista.
37|127|Mutta he kutsuivat hنntن pimittنjنksi, ja siitن syystن heitن varmasti kuritetaan,
37|128|ei kuitenkaan Jumalaa pelkننvنisiن, puhdistuneita, heidنn keskuudessaan.
37|129|Ja Me siunasimme hنnen nimensن jنlkipolvissa nنillن sanoilla:
37|130|»Rauha olkoon Eliaalle!»
37|131|Tنllن tavoin palkitsemme Me hyvنن tekeviن.
37|132|Totisesti hنn kuului uskollisiin palvelijoihimme.
37|133|Samoin Loot oli totinen sanamme julistaja.
37|134|Kun Me pelastimme hنnen sukunsa, kaikki
37|135|paitsi vanhan vaimon, joka kuului viivyttelijضihin,
37|136|tuhosimme Me toiset.
37|137|Varmaan olette (heidنn tuhonsa paikkojen ohi matkustaneet aamuisin
37|138|tai iltaisin. Ettekض siis ota niistن vaaria?
37|139|Joona myضs oli totisesti sananjulistaja.
37|140|Kun hنn pakeni lastattuun laivaan,
37|141|sai hنn heidنn kanssaan kokea merihنtنن ja joutui mereen heitetyksi.
37|142|Mutta kala nieli hنnet, kun hنn oli veden vallassa.
37|143|Ja ellei hنn olisi kuulunut niihin, jotka Meitن ylistنvنt,
37|144|hنn olisi jننnyt sen vatsaan yhteiseen ylضsnousemukseen asti.
37|145|Mutta Me heitimme hنnet merestن autiolle rannalle, ja hنn oli sairas.
37|146|Ja Me annoimme kurpitsan kasvaa hنnen autiolle paikalleen
37|147|sekن lنhetimme hنnet sataantuhanteen nousevan kansan luo, joka eli irstaasti,
37|148|ja he tulivat uskoon, minkن tنhden Me myضnsimme heille armonaikaa.
37|149|Kysy nyt heiltن, Muhammed, onko Herrallasi tyttنriن siten kuin heillن on poikia,
37|150|tai loimmeko Me heidنn silmiensن nنhden enkelit naisiksi?
37|151|Tietysti on pelkkنن heidنn omaa valhettaan, kun he vنittنvنt,
37|152|ettن Jumala muka on synnyttنnyt lapsia. Totisesti he ovat valehtelijoita!
37|153|Ja Hنnkض olisi itselleen valinnut tyttنriن mieluummin kuin poikia?
37|154|Miten on teidنn laitanne? Kuinka voittekaan tuollaista itseksenne pننtellن?
37|155|Ettekض ota totuutta huomioon?
37|156|Vai onko teillن selvن todistus?
37|157|Esittنkنن sitten kirjoituksenne, jos olette tosissanne.
37|158|Vielن vنittivنt he Jumalan olevan sukua dzinnien kanssa, vaikka itse dzinnit tietنvنt varmasti saavansa rangaistuksen.
37|159|Kunnia olkoon Jumalalle! Hنn on kaukana kaikesta, mitن he Hنnestن vنittنvنt,
37|160|eivنt kuitenkaan vilpittضmنt palvelijat.
37|161|Sillن te, jotka tiedنtte, ketن palvelette,
37|162|ette saata johdattaa ketننn tottelemattomuuteen Hنntن vastaan,
37|163|paitsi helvettiin menossa olevia.
37|164|Ei meissن muslimeissa ole ketننn, jolla ei olisi mننrنttyن paikkaansa,
37|165|olemmehan totisesti niitن, jotka rivistضinن ulos marssivat,
37|166|ja niitن, jotka Jumalan kunniaa julistavat.
37|167|Totisesti heillن oli tapana sanoa:
37|168|»Jospa olisitte meitن varoittaneet,
37|169|meistن olisi varmasti tullut Jumalan vilpittضmiن palvelijoita.»
37|170|Mutta kun he nyt jننvنt epنuskoonsa, niin saavat kokea sen seuraukset.
37|171|Onhan Meidنn varma sanamme jo julistettu palvelijoillemme, lنhettilنille,
37|172|heitن totisesti tulemme auttamaan,
37|173|ja varmasti Meidنn sotajoukkomme on voitokas.
37|174|Tنstن syystن kننnny pois heistن joksikin aikaa.
37|175|Mutta tarkasta heitن, ja totisesti he saavat nنhdن.
37|176|Vai tahtoisivatko he vielن jouduttaakin Meidنn kuritustamme
37|177|Mutta kun se kerran heitن kohtaa, niin ankea on aamu silloin heille, joita niin varoitettiin.
37|178|Kننnny siis pois heistن ajaksi.
37|179|Mutta tarkasta heitن, ja totisesti he saavat nنhdن.
37|180|Ylistys olkoon Herrallenne, kunnian Kuninkaalle, joka on ylنpuolella kaiken, mitن he Hنnestن vنittنvنt.
37|181|Ja rauha olkoon sananjulistajille.
37|182|Ja kaikki kunnia kuuluu Jumalalle, maailmojen valtiaalle.
38|1|Saad. Kautta Koraanin, ylevنn todistajan!
38|2|Totisesti epنuskoiset ovat omahyvنisiن ja itsepintaisia!
38|3|Kuinka monta sukupolvea jo ennen heitن Me hنvitimmekننn! Mutta he parkuivat vasta kun pelastuksen aika jo oli ohi.
38|4|Nyt he taas kummeksuvat, ettن varoittaja on heille tullut heidنn omasta keskuudestaan, ja epنuskoiset sanovat: »Tنmن on valehtelija, taikuri.
38|5|Eikض hنn pyri vنhentنmننn jumalia yhdeksi ainoaksi? Kummallista hنn toimittelee todellakin.»
38|6|Ja johtavat henkilضt heidنn keskuudessaan ratkaisevat pulman sanomalla: »Menkنن ja pysykنن uskollisina entisille jumalillenne, ei tنmن hنnen yrityksensن onnistu.
38|7|Emme koskaan ole tنllaista kuulleet isiemme uskossa, tنmن on pelkkنن vننrentنmistن.
38|8|Onko hنn meidنn keskuudessamme saanut ilmoituksensa, joiden perusteella hنn meitن varoittaa?»
38|9|He epنilevنt minun varoitustani. He eivنt ole maistaneet vielن Minun kuritustani. Heidنnkض kنdessننn ovat Herrani, mahtavan, anteliaan, armonaarteet?
38|10|Heidنnkض on taivaan ja maan ja niiden vنlisen avaruuden valtakunta, niin ettن he voivat paisua rikkaudessaan.
38|11|Tنllن paikalla tullaan ajamaan pakosalle (muslimeja vastaan) liittoutuneiden vahvat joukot.
38|12|Niinhنn ennen heitن Nooan, Aadin ja faraon, sotajoukkojen valtiaan, kansat torjuivat pois luotaan Meidنn sananjulistajamme,
38|13|samoin Tamuud, Lootin kansa ja viidakkojen asukkaat.
38|14|Kaikki he kohtelivat sananjulistajiani valehtelijoina; siksi rankaisinkin heitن oikeuden mukaisesti.
38|15|Nنmنkin viivyttelevنt itsepنisesti siksi, kunnes tuomiopنivنn huuto kajahtaa, eikن silloin ole yhtننn armonaikaa.
38|16|Ja he sanovat: »Herra! Joudu mittaamaan meille osamme (rangaistuksesta jo maallisessa elنmنssن) ennen tuomiopنivنن!»
38|17|Siedن kنrsivنllisesti (Muhammed) heidنn puheitaan ja muistele palvelijaamme Daavidia, jolle me annoimme voimaa ja joka oli altis kuulemaan ننntنmme.
38|18|Siksi teimmekin Me vuoret hنnelle alamaisiksi julistamaan Jumalan kunniaa illansuussa ja aamun sarastaessa.
38|19|Ja linnut kokoontuivat hنnen luokseen kuuliaisina.
38|20|Me lujitimme hنnen valtakuntansa antaen hنnelle viisautta ja selvنn arvostelukyvyn.
38|21|Onko korviinne tullut kertomus siitن, kuinka kaksi riitapuolta nousi hنnen huoneeseensa kiiveten yli muurien?
38|22|Kun he ilmestyivنt Daavidin eteen ja tنmن heitن pelنstyi, sanoivat he: »نlن pelkنن, tنssن on kaksi riitapuolta, joista toinen on tehnyt vننryyttن toiselle. Tuomitse siis oikein meidنn asiamme, نlن rankaise vننrin, vaan saata meidنt oikeuksiimme.
38|23|Tنssن on minun veljeni, hنnellن oli yhdeksنnkymmentن yhdeksنn karitsaa ja minulla yksi ainoa. Mutta hنn vaati: 'Luovuta se minulle' - ja hنn sai minut suostumaan.»
38|24|Daavid sanoi: »Totisesti hنn oli vننrنssن vaatiessaan sinun karitsasi omiensa lisنksi. Varmaan enin osa asiapuolista menettelee vننrin toisiaan kohtaan, paitsi ne, jotka uskovat ja hyvنن tekevنt, mutta harvoin on sellaisia.» Mutta Daavid pننsi selvyyteen siitن, ettن Me olimme tنllن koetellut hنntن itseننn, ja hنn pyysi Herralta anteeksiantoa, lankesi kasvoilleen ja kumartaen yhن uudelleen teki katumusta.
38|25|Sentنhden Me annoimme hنnelle anteeksi ja hنn pننsi nauttimaan Meidنn lنheisyydestنmme ylhنisissن asunnoissa.
38|26|»Daavid, Me olemme nostanut sinut hallitsijaksi maassasi. Tuomitse siis ihmisiن oikeudenmukaisesti نlنkن seuraa mielihalujasi, jotteivنt ne johtaisi sinua harhaan Jumalan tieltن. Ne, jotka eksyvنt Jumalan tieltن, saavat totisesti kنrsiن ankaran rangaistuksen, sillن he ovat tilintekopنivنn unohtaneet.»
38|27|Emme ole turhaan luonut taivaita ja maata ja kaikkea niiden vنlillن. Vain epنuskoisilla on sellainen luulo. Mutta voi niitن, jotka eivنt usko, sillن he joutuvat tulen kuritukseen!
38|28|Vai olisiko meidنn kohdeltava uskovaisia, hyvنن tekeviن samoin kuin pahuuden levittنjiن maan pننllن? Tai rinnastaisimmeko jumalaapelkننvنiset vننrintekijضihin?
38|29|Olemme sinulle (Muhammmed) antanut ylhننltن Pyhنn Kirjan, joka on runsaaksi siunaukseksi, jotta he voisivat miettiن sen jakeita ja jotta ymmنrtنvنiset ottaisivat vaarin.
38|30|Daavidille annoimme Salomon, josta tuli altis palvelijamme. Hنn totisesti kننntyi kaikessa Meidنn puoleemme.
38|31|Kun hنnen eteensن illalla (rukouksien aikaan) tuotiin kilpahevosia, jotka seistessننn ovat alallaan, mutta juostessaan kiitنvنt nopeasti,
38|32|sanoi hنn: »Herraa kiittنessنni mieleni iloitsee nنistن hyvistن hevosista; ja kun hevoset olivat kiitنneet kilpaa hنnen nنkyvistننn, hنn sanoi:
38|33|»Tuokaa ne takaisin luokseni!» Ja hنn alkoi taputtaa niiden jalkoja ja kaulaa.
38|34|Ja Me lنhetimme Salomolle koettelemuksia. Kun Me annoimme perilliseksi hنnen valtaistuimelleen pelkنn tomumajan, hنn huusi Herraansa,
38|35|sanoen: »Herra, armahda minua ja anna minulle valtakunta, joka ei joudu kenellekننn kelvottomalle perinnضksi; Sinن olet totisesti armossasi antelias.»
38|36|Me teimme tuulenkin hنnen kنskylنisekseen. Se totteli hنnen tahtoaan ja puhalsi lauhasti milloin hنn halusi.
38|37|Hنnen alamaisiaan olivat myضs taiturit, kaikki rakentajat, sukeltajat
38|38|ja muut kahleissa olevat.
38|39|»Tنmن on Meidنn vapaa lahjamme, josta voit tuhlata tai pidنttنن ilman tilintekoa.»
38|40|Ja hنn pننsi ylhنisiin asuntoihin nauttimaan Meidنn lنheisyydestنmme.
38|41|Muistakaa myضs palvelijaamme Jobia, joka huusi Herralleen: »Saatana on lyضnyt minua vaivalla ja tuskalla!»
38|42|(Ja Herra vastasi:) »Polje jalallasi maahan, ja siitن nousee viileن lنhde peseytyنksesi ja sammuttaaksesi janosi!»
38|43|Ja Me annoimme hنnelle takaisin perheensن ja yhtن monta lisنksi armonosoituksenamme ja tunnusmerkkinن ymmنrtنvنisille.
38|44|»Ota haltuusi jonkun verran maallista omaisuutta ja tyydy siihen halaamatta sitن, mikن pettنن.» Me havaitsimme Jobin todella kelvolliseksi palvelijaksemme. Herkeنmنttن kننntyi hنn rukoillen Meidنn puoleemme.
38|45|Muistakaa myضs palvelijoitamme Aabrahamia, Iisakkia ja Jaakobia, miehiن, joilla oli voimaa ja viisautta.
38|46|Totisesti Me kasvatamme heidنt puhtaaksi koko olemukseltaan ja alinomaa pitنmننn silmنllن lopullista mننrنnpننtننn.
38|47|Ja totisesti he pننsivنtkin Meidنn tykضmme valittuina, parhaina.
38|48|Muistakaa Ismaelia, Elisaa ja Hesekieliن, jotka myضs parhaitten joukkoon kuuluivat.
38|49|Tنmن olkoon muistutukseksi ja lupaukseksi, ettن ylhنt asunnot odottavat jumalaapelkننvنisiن,
38|50|iنisyyden tarhat, joihin ovet ovat heille avoinna,
38|51|joissa he saavat levنten aterioida, nauttien kaikenlaisia hedelmiن ja juomia.
38|52|Heidنn seuraansa liittyvنt heidنn ikنisensن naiset, jotka siveنsti katseensa hillitsevنt.
38|53|Kaikki tنmن luvataan teille tuomionpنivنksi.
38|54|Voitte olla varmat nنistن meidنn lahjoistamme, jotka eivنt konsanaan ehdy.
38|55|Nنin on oleva, mutta yhtن varmasti on valmistettu surkea tyyssija pahoille,
38|56|helvetti, johon he saavat astua, kamala kitumispaikka.
38|57|Nنin pitنن olla, heidنn on annettava maistaa sitن ja myضs kiehuvaa juomaa
38|58|sekن muita yhtن tuskallisia rangaistuksia.
38|59|Sinne syضksyy pنistikkaa ihmispaljous teidنn mukananne, eikن kajahda heille tervehdys, kun he tuleen joutuvat.
38|60|Nنmن sanovat nyt houkuttelijoilleen: »Ei, teitن emme tahdo tuntea, te tنmنn surkean paikan meille valmistitte.»
38|61|He sanovat myضs: »Herra, sille, joka tنmنn meille valmisti, lisنن kaksinkertaisiksi tulen tuskat.»
38|62|Vielن ihmettelevنt he: »Miksi emme tننllن nنe ihmisiن, joita pidimme paheellisina?
38|63|Aiheettako me heitن ylenkatsoimme, vai ovatko silmنmme nyt heistن poispنin kننntyneet?»
38|64|Sellainen on riitelevien tulen asukkaiden todellinen tila.
38|65|Sano: »Minن olen vain varoittaja. Ei ole muuta jumalaa kuin Jumala, ainoa, kaikkivaltias,
38|66|taivaiden ja maan ja niiden vنlisen avaruuden Herra, mahtava, armahtavainen.»
38|67|Sano: »Tنmن on tنrkeن sanoma,
38|68|mutta kuitenkin te kننnnytte poispنin.»
38|69|Minulla (Muhammedilla) ei ollut tietoa ylhنisistن valtiaista, kun heidنn vنlillننn syntyi kiistaa,
38|70|eihنn minulle muuta ilmoitettu, kuin ettن minut lنhetettiin varoittajaksi.»
38|71|Kun Herra sanoi enkeleille: »Totisesti, tahdon luoda kuolevaisen ihmisen maan tomusta,
38|72|ja kun olen tehnyt hنnet tنydelliseksi sekن puhaltanut hنneen henkeni, langetkaa kasvoillenne luvaten hنnelle kuuliaisuutta! »
38|73|niin enkelit ilmaisivat kuuliaisuutensa, kaikki tyynni,
38|74|ei kuitenkaan Iblis, joka oli ylpeن ja kuului uskottomiin.
38|75|Jumala sanoi: »Iblis, mikن esti sinua ilmaisemasta kuuliaisuuttasi hنnelle, jonka olen omilla kنsillنni luonut? Oletko ylpeن vai oletko niin korkealle korotettu?»
38|76|Tنmن vastasi: »Olen parempi kuin hنn: Sinن olet luonut minut tulesta, ja hنnet loit maan tomusta.»
38|77|Ja Herra sanoi: »Silloin mene tiehesi, sillن totisesti karkoitan sinut,
38|78|ja minun kiroukseni langetkoon ylitsesi tuomiopنivننn asti.»
38|79|Hنn sanoi: »Herra, anna minulle aikaa siihen pنivننn saakka, kunnes heidنt uuteen elنmننn herنtetننn!»
38|80|Herra sanoi: »Olkoon sinulla aikaa
38|81|siihen hetkeen asti, joka on tarkoin mننrنtty.»
38|82|Hنn sanoi: »Sinulta saamallani voimalla minن totisesti saatan heidنt lankeamaan kaikki tyynni,
38|83|paitsi vilpittضmنt palvelijasi heidنn keskuudessaan.»
38|84|Herra sanoi: »Totuuden nimessن, jonka nyt julistan,
38|85|Minن totisesti tنytنn teillن helvetin, heittنen sinne sinut sekن kaikki ne, jotka sinua seuraavat.»
38|86|Sano: »En pyydن teiltن mitننn palkkiota, enkن kuulu niihin, jotka teeskentelevنt.
38|87|Tنmن on vain varoitus kansoille,
38|88|ja aivan varmaan tulette kaiken kokemaan aikanaan.»
39|1|Sano: »Minun on kنsketty palvella Jumalaa vilpittضmنssن kuuliaisuudessa,
39|2|Me olemme kaikessa totuudessa sinulle ilmoittanut Pyhنn Kirjan, joten sinun on palveltava Jumalaa vilpittضmنssن kuuliaisuudessa Hنntن kohtaan.
39|3|Tنmن vilpitضn kuuliaisuus kohdistukoon ainoastaan Jumalaan, mitن taasen niihin tulee, jotka pitنvنt itsellننn Jumalan vertaisia suojelijoita sanoen: »Me palvelemme vain niitن, jotta ne lنhentنisivنt meitن Jumalaan», Jumala kyllن totisesti heidنn riitansa ratkaisee; varma on, ettei Jumala johdata oikeaan valehtelijoita eikن kiittنmنttضmiن.
39|4|Jos Jumala olisi halunnut hankkia pojan itselleen, Hنn olisi varmasti valinnut niistن luomistaan, joihin Hنnellن on mielisuosio. Kunnia olkoon yksin Hنnelle! Hنn on Jumala, ainoa, kaikkivaltias.
39|5|Hنn on luonut taivaat ja maan totuuden voimalla. Hنn antaa yضn verhota pنivنn ja pنivنn yllنttنن yضn; Hنn on luonut auringon ja kuun palvelemaan itseننn, kumpikin kiitنن aikansa kohti mننrنnpننtن; Hنn on todellakin valtava, suuri anteeksiantamuksessaan.
39|6|Hنn on luonut teidنt kaikki yhdestن olennosta antamalla tنlle veroisensa parikseen. Hنn on antanut teille kahdeksan elukkaa pareina karjaksenne. Hنn antaa teille elنmنn نitienne kohduissa; tنmن on luomistyضtن jنlkeen luomisen, kolminkertaisessa pimeydessن; sellainen on Jumala, teidنn Herranne, Hنnen on kuninkuus, ei ole muuta jumalaa kuin Hنn, miksi siis kننntyisitte poispنin?
39|7|Jos olette kiittنmنttضmiن, niin onhan Jumala ylenpalttisesti itselleen riittنvن, tarvitsematta teiltن hituistakaan. Hنn ei pidن palvelijainsa kiittنmنttضmyydestن. Mutta jos te olette kiitollisia, Hنntن ilahduttaa tنmن ominaisuutenne, eikن kukaan joudu toisen kuormaa kantamaan; Herranne tykض on teidنn palattava, ja Hنn silloin luettelee teille tekonne, sillن Hنn totisesti tietنن kaiken, mitن povessanne piilee.
39|8|Ja kun ahdinko piirittنن ihmisen, tنmن huutaa Herraansa avukseen kننntyen alinomaa Hنnen puoleensa; mutta kun Hنn sitten antaa ihmiselle suosiotaan, tنmن unohtaa sen, jonka vuoksi hنn Hنneltن taannoin apua anoi, ja asettaa Jumalan rinnalle kilpailijoita johdattaen siten ihmisiن harhaan Hنnen tieltننn. Sano: »Nauttikaa nyt vنhنn aikaa elنmنstن kiittنmنttضmyydessنnne, olettehan kuitenkin tulen omat!»
39|9|Vai saisitteko saman osan kuin se, joka palvelee Herraa yضnkin tunteina, langeten kasvoilleen tai rukoillen seisoaltaan, joka pitنن mielessننn tulevaa elنmنن ja luottaa Herransa armoon? Sano: »Ovatko tietنvنt ja tietنmنttضmنt samanarvoisia? Vain ymmنrtنvنiset ottavat vaarin.»
39|10|Sano: »Palvelijani, te, jotka uskossa vaellatte, tنyttنkنن tarkoin velvollisuutenne Herraanne kohtaan: Hنn on hyvن niille, jotka tنssن maailmassa hyvنن harrastavat, ja Jumalan maanننret ovat laajat; vain kنrsivنlliset palkitaan tنyden ansionsa mukaan, mittailematta.
39|11|Sano: »Minun on kنsketty palvella Jumalaa vilpittضmنssن kuuliaisuudessa,
39|12|ja minun on myضs kنsketty olla ensimmنinen muslimeista.»
39|13|Sano: »Jos olisin tottelematon Herralleni, saisin pelنtن murhepنivنn kuritusta.»
39|14|Sano: »Yksin Jumalaa minن palvelen ja olen vilpitضn kuuliaisuudessani.»
39|15|Palvelkaa siis Hنnen rinnallaan ketن mielenne tekee! Sano: »Ne vasta hنvinneitن ovat, jotka ylضsnousemuspنivنnن itsensن ja perheensن kadottavat; se on totisesti ilmeinen hنviض.»
39|16|Tuli on oleva peitteenن heidنn yllنnsن, ja tuli levittنytyy heidنn alustakseen; niin peloittava on Jumalan varoitus palvelijoilleen; ottakaa siis tarkoin vaari velvollisuuksistanne Minua kohtaan, palvelijana.
39|17|Niille, jotka pidنttyvنt epنjumalien palvelemisesta ja kننntyvنt ainoastaan Jumalan puoleen, on varattu hyvن sanoma. Julista siis ilosanomaa Minun palvelijoilleni,
39|18|niille, jotka kuulevat sanani ja sitten parhaansa mukaan sitن toteuttavat; sellaisilla on oleva Jumalan johdatus, sellaiset ovat ymmنrtنvنisiن.
39|19|Vai ajatteletko niiden osaa, joita vastaan on kuritustuomio valmiina. Miten voisitkaan pelastaa ketننn tulen omaa?
39|20|Mutta niille, jotka hartaasti tنyttنvنt velvollisuutensa Jumalaa kohtaan, on varattu ylhنiset sijat, joiden ylنpuolellakin avautuu heille valmistettuja sijoja ja joiden alapuolella virtaavat vedet; tنllainen on Jumalan lupaus, eikن Jumala lupaustaan petن.
39|21|Etkض ole huomannut, kuinka Jumala lنhettنن vettن ylhننltن pilvistن, sitten antaa sen virrata maahan, taas nousta pinnalle lنhteinن; ja veden mukana ilmestyy kaikenlaista vihantaa, joka sitten lakastuu, niin ettن nنet sen kellastuvan; vihdoin Hنn antaa sen mureta ja hajota. Tنssن on todellakin muistutus ymmنrtنvنisille.
39|22|Luuletteko, ettن se, jonka sydنmen Jumala on avannut Islaamille, niin ettن hنn on tullut Herransa valon levittنjنksi, on kovasydنmisten kaltainen. Mutta voi niitن, joiden sydنmet ovat paatuneet eivنtkن Jumalaa muistele; he ovat ilmeisessن harhassa.
39|23|Jumala on ilmoittanut parhaan sanomansa, Kirjan, jonka eri osat toisiinsa sopeutuvat ja josta vنliin luetaan sellaista, mikن panee jumalaapelkننvنisten ihon vنreilemننn ja sitten heidنn sydنmensن heltyen Jumalaa mietiskelemننn; sellainen on Jumalan johdatus, Hنn ohjaa sillن ketن suvaitsee, ja kenet Jumala jنttنن harhaan, sille ei lضydy opasta.
39|24|Minkن arvoinen silloin on se, jonka tنytyy ylضsnousemuspنivنnن omin neuvoin varjella itseننn kaameata kuritusta vastaan? Silloin vننrintekijضille sanotaan: »Saakaa se, minkن ansaitsitte! »
39|25|Heidنn edeltنjنnsنkin, jotka myضs torjuivat luotansa profeetat, yllنtti kuritus taholta, jota he eivنt osanneet arvata.
39|26|Siten pani Jumala heidنt maistamaan ahdistusta jo tنssنkin elنmنssن, mutta tulevassa on heille varmasti varattu vielن suurempi kuritus; jospa he sen vain oivaltaisivat!
39|27|Tنssن Koraanissa Me totisesti olemme esittنnyt ihmisille kaikenlaatuisia vertauksia, jotta he voisivat kنsittنن.
39|28|Tنmن on arabiankielinen Koraani, ilman mitننn kaarteluja, jotta he osaisivat karttaa pahaa.
39|29|Jumala esittنن vertauksen: Tuossa on ihminen, joka on liittynyt useampiin keskenننn eripuraisiin seuralaisiin, ja tنssن on ihminen, joka on kokonaan omistanut itsensن yhdelle. Onko nنiden kahden tila samanlainen? Ei, kunnia olkoon Jumalalle; mutta enin osa ei tنtن tajua.
39|30|Mutta kuolema tulee teille ja yhtن varmasti heille,
39|31|ja ylضsnousemuksen pنivنnن ratkaistaan kiistanne Herran edessن.
39|32|Ken onkaan enemmنn vننrنssن kuin se, joka vنittنن valheellista Jumalasta ja joka vننristelee totuuden, kun se hنnelle ilmoitetaan; eikض muka helvetissن riitن tilaa sellaisille uskottomille?
39|33|Mutta ne, jotka tuovat totuuden ja jotka totuutena sen vastaanottavat, nنmن ovat pahaa karttavia.
39|34|Herransa luona heillن tulee olemaan mitن he haluavat; sellainen on palkkio hyvنن tekeville;
39|35|Jumala ei lue heidنn syykseen pahinta heidنn tekemنstننn, vaan antaa heille palkinnon parhaasta, minkن he tekivنt.
39|36|Eikض Jumalassa ole kyllin hنnen palvelijalleen? Sellaisillako he yrittنvنt teitن peloitella, joita he Jumalan asemesta palvelevat? Kenet Jumala pننstنن harhaan, hنnelle ei opasta lضydy.
39|37|Mutta joka elنن Jumalan johdatuksessa, hنntن ei kukaan saata eksyttنن. Eikض Jumala ole mahtava, kaikki palkitseva Herra?
39|38|Jos te heiltن kysytte, kuka on luonut taivaat ja maan, he varmaan vastaavat: »Jumala.» Sano: »Ettekض niin ollen voi pننtellن, mahtaisivatko ne, joita Jumalan sijasta kumarratte, torjua vahingon, jos Jumala tahtoisi ihmistن vahingoittaa, tai mahtaisivatko he estنن Hنnen armonsa tulemista, jos Jumala suvaitsisi armoaan osoittaa? Sano: »Minulle on Jumalassani kyllin. Hنneen luottavat luottavaiset.»
39|39|Sano: »Kansalaiseni, tehkنن tyضtن kukin paikallanne, minنkin olen tyضni tekevن, ja te tulette oivaltamaan,
39|40|kuka kuuluu niihin, joita kohtaa masentava kuritus, ja kuka on loppumattoman rangaistuksen ansainnut.»
39|41|Kun Me totisesti olemme sinulle ilmoitusten kautta antanut Pyhنn Kirjan ja siinن totuuden ihmisiن varten, niin ken ikinن noudattaa oikeata tietن, hنn tekee sen oman sielunsa parhaaksi, ja ken ikinن harhailee, harhailee omaksi turmiokseen, etkن sinن sellaisista ole vastuussa.
39|42|Jumala ottaa huostaansa joka ihmisen sielun hنnen kuollessaan, ja sellaisilta, joiden aika ei ole kuolla, heidنn nukkuessaan. Niiden sielut Hنn pidنttنن, joiden Hنn on kuolla mننrنnnyt, ja muiden sielut palauttaa Hنn mننrنhetkeen asti. Tنssن on tunnusmerkki ihmisille, jotka mietiskelevنt.
39|43|Entن ne, jotka ovat Jumalan ohella itselleen puolustajia omaksuneet. Sano: »Ne eivنt ole ikinن vallinneet eivنtkن mitننn ymmنrrن.»
39|44|Sano: »Jumala yksin kykenee puolustamaan, Hنnen on taivasten ja maan valtakunta, Hنnen luokseen teidنn on palattava.»
39|45|Kun Jumalan nimi vain mainitaan, niin tulevan elنmنn kieltنjنin sydنmet kouristuvat, mutta kun niistن puhutaan, joita he Hنnen sijastaan kumartavat, katso, se heitن ilahduttaa.
39|46|Sano: »Oi, Jumala! Taivaiden ja maan alkuunpanija, silmiltن salatun ja nنkyvنisten tietنjن! Vain Sinن voit tuomita palvelijoitasi siinن, missن he ovat eri mieltن.»
39|47|Vaikkapa vننrintekijنt omistaisivat kaiken, mitن maailmassa on, ja saman verran lisنن, he varmasti tarjoisivat sen lunnaiksi pelastuakseen pahalta, jolla heitن kuritetaan ylضsnousemuksen pنivنnن, ja sen, mikن ei koskaan heidنn mieleensن juolahtanut, Jumala nyt ilmaisee heille.
39|48|Heidنn tekojensa pahat seuraukset selkenevنt heille, ja juuri se, mitن he pilkkanaan pitivنt, on heitن kohtaava.
39|49|Kun isku kohtaa ihmistن, hنn huutaa Meitن avukseen: mutta kun Me annamme hنnelle armoamme, hنn sanoo: »Minن sain sen tietoni avulla.» Ei, hنntن vain koetellaan, mutta enin osa heistن ei tajua sitن.
39|50|Ennen heitن elنneet myضs sanoivat samaa, mutta se, mitن he aikaansaivat, ei heitن auttanut.
39|51|Sen sijaan heille jنi pahat seuraukset ansioistaan; kaikille vننrintekijضille jننvنt pahat seuraukset heidنn ansaitsemakseen kuormaksi, eivنtkن he sitن voi vنlttنن.
39|52|Eivنtkض he tiedن, ettن Jumala kenelle tahtoo enentنن elinvaroja ja myضs niitن supistaa. Nنmن ovat varmoja tunnusmerkkejن uskoville ihmisille.
39|53|Sano: »Te palvelijani, jotka olette toimineet sielujenne vahingoksi, نlkنن olko epنtoivoisia Jumalan laupeuden suhteen; aivan varmasti Jumala antaa syntinne kokonaan anteeksi, sillن Hنn on totisesti armahtava, laupias.
39|54|Mutta kننntykنن Herranne puoleen yhن uudelleen ja alistukaa kuuliaisuudessa, ennenkuin kuritus teitن kohtaa, jolloin teitن ei auteta.
39|55|Ja noudattakaa parhainta, minkن Herranne ylhننltن on teille ilmoittanut, ennenkuin rangaistus tulee niin نkkiن, ettن sitن ette edes huomaa,
39|56|jottei kukaan joutuisi sanomaan: 'Voi minua, mitن minن laiminlضinkننn Jumalaa kohtaan! Varmasti kuuluin minنkin niihin, jotka pilkkasivat!'
39|57|Tai ettei kukaan sanoisi: 'Jospa Jumala olisi minua johdattanut, olisin varmasti kuulunut pahaa karttavien lukuun.'
39|58|Tai sanoisi nنhdessننn kurituksen: 'Jospa vain minun sallittaisiin palata maan pننlle, kuuluisin hyvنن harrastaviin.'
39|59|Toden totta, Minun sanomani saavuttivat teidنt, mutta te torjuitte ne, olitte ylpeitن ja epنuskoisia.
39|60|Ylضsnousemuspنivنnن olette nنkevن ne. jotka Jumalasta valheita puhuivat: heidنn kasvonsa mustuvat. Eikض helvetissن riittنisi tilaa ylpeille?
39|61|Mutta ne, jotka pahaa karttavat, Jumala vapahtaa, paha ei voi heihin tarttua eikن heidنn tarvitse murehtia.
39|62|Jumala on kaiken luonut ja pitنن kaiken vallassaan.
39|63|Hنnen ovat taivaiden ja maan aarteet, mutta kaikkensa menettنvنt ne, jotka eivنt usko Jumalan ilmoituksiin.
39|64|Sano: »Neuvotteko minua palvelemaan muita kuin Jumalaa, te tietنmنttضmنt ihmiset?»
39|65|Onhan sinulle ilmoitettu, kuten edeltنjillesikin, ettن jos sinن ketننn muuta paitsi Jumalaa julistat, koko tyضsi raukeaa tyhjiin ja itse olet varmasti hukassa.
39|66|Ei, palvelkaa ainoastaan Jumalaa ja olkaa kiitollisia.
39|67|Mutta he eivنt ole palvelleet Jumalaa Hنnelle tulevalla kunnioituksella, vaikka ylضsnousemuspنivنnن koko maa on Hنnen kنsissننn ja Hنn kننrii taivaat oikeaan kنteensن. Ylistys olkoon Hنnelle, olkoon Hنn kohotettu yli kaikkien, joita he Hنnen rinnalleen asettavat.
39|68|Ja kun pasuunaan puhalletaan, niin kaikki taivaassa ja kaikki maan pننllن menevنt tainnoksiin paitsi Jumalan vahvistamat; sitten puhalletaan uudestaan, ja katso, he nousevat odottaen.
39|69|Ja maa sنteilee Herransa valkeutta, ja Pyhن Kirja otetaan esille, niinikننn profeetat ja todistajat, ja tuomio langetetaan ihmisille oikeudenmukaisesti, ei heitن vننrin tuomita.
39|70|Ja joka sielulle maksetaan palkkansa kaikesta, mitن se on tehnyt; Hنn tietنن kaikki heidنn tekonsa.
39|71|Ja ne, jotka uskon kielsivنt, ajetaan joukoittain helvettiin, kunnes portit avataan ja vartijat heille sanovat: »Eikض teidنn luoksenne tullut sananjulistajia omasta keskuudestanne lausuen teille Herransa ilmoituksia ja varoittaen teitن tنmنn pنivنn saapumisesta?» He sanovat: »Kyllن.» Mutta olihan uskon kieltنjille valmiina rangaistustuomio.
39|72|Ja heille sanotaan: »Kنykنن helvetin porteista sisننn siellن ikuisesti kitumaan!» Kurja on ylpeiden olinpaikka.
39|73|Mutta ne, jotka tنyttivنt Herransa tahdon, opastetaan myضskin joukoittain paratiisiin, jonka portit avautuvat heidنn saapuessaan, ja vartijat sanovat heille: »Rauha olkoon teille, te onnelliset, astukaa sisنlle ja asukaa tننllن ikuisesti!»
39|74|Ja he sanovat: »Kaikki kunnia olkoon Jumalan, Hنn on hyvyydessننn toteuttanut meille lupauksensa ja antanut meidنn periن maan, ja me saamme asua paratiisissa missن vain haluamme.» Niin ylenpalttinen on palkkio tyضnsن tehneille.
39|75|Ja sinن saat nنhdن enkelien kiertنvنn valtaistuimen ympنri veisaten ylistystن Herralleen. Kaikki tuomitaan oikeudenmukaisesti ja sanotaan: »Kaikki kunnia olkoon Jumalan, maailmojen valtiaan!»
40|1|Ylistetty, kunnian Jumala.
40|2|Kirjoituksen on ilmoittanut Jumala, jonka on mahti ja tieto,
40|3|joka antaa vikamme anteeksi ja kuulee katumuksemme, rankaisee ankarasti, Jalo Herra; ei ole muuta Jumalaa kuin Hنn, Hنnen luokseen kaikki palaa.
40|4|Jumalan ilmoituksista kiistelevنt vain ne, jotka eivنt usko: نlن sentنhden anna sen johtaa sinua harhaan, ettن he menestyvنt maailmassa.
40|5|Ennen heitن Nooan kansa ja jنlkeentulevat sukupolvet hylkنsivنt profeetat; joka kansalla on ollut surmanhankkeita sananjulistajiaan vastaan, ja ne ovat taistelleet valheen avulla tehdنkseen tyhjنksi totuuden. Siksi tuhosin heidنt, millainen olikaan silloin Minun kostoni!
40|6|Nنin osoittautui todeksi uskottomia vastaan se Herrasi sana, ettن he joutuvat tulen omiksi.
40|7|Ne, joille on uskottu valta, ja ne, jotka ympنrضivنt Hنntن, julistavat Herransa kunniaa, uskovat Hنneen ja anovat varjelusta uskovaisille: »Herra, Sinن suljet kaiken armoosi ja tietoosi; varjele sentنhden niitن, jotka kننntyvنt puoleesi ja noudattavat tietنsi; sننstن heidنt helvetin rangaistuksesta.
40|8|Herra, salli heidنn asettua niihin ikiaikojen tarhoihin, jotka olet luvannut heille ja niille heidنn isillensن, vaimoillensa ja jنlkelنisillensن, jotka tekevنt hyvنن. Totisesti, Sinun on mahti ja viisaus.
40|9|Pidنtن heidنt pahoista teoista! » Sillن sen, joka tنssن ajassa pahaa karttaa, Sinن todella armahdat tuomion pنivنnن; niin, se on suurin autuus.
40|10|Totisesti huudetaan niille, jotka eivنt usko: »Jumalan viha teitن kohtaan on suurempi kuin omanne, koska teidنt kutsuttiin uskoon, mutta te sen hylkنsitte.»
40|11|He sanovat: »Herra, kaksi kertaa olet pannut meidنt kuolemaan ja kaksi kertaa olet antanut meille elنmنn; me tunnustamme syntimme, mutta onko nyt meille pelastuksen tietن?»
40|12|Nنin kنvi siksi, ettن te ette uskoneet, kun oli palveltava yksin Jumalaa; mutta uskoitte kyllن, jos joku muu asetettiin Hنnen rinnalleen. Tuomio kuuluu Jumalalle, korkealle, suurelle.
40|13|Yksin Hنn nنyttنن teille merkkinsن ja lنhettنن teille antimensa taivaasta, mutta vain se ottaa niistن vaarin, joka turvautuu Hنneen.
40|14|Huutakaa siis Jumalaa avuksi ollen Hنnelle vilpittضmنn kuuliaiset, vaikka uskottomat olisivatkin nurjamielisiن.
40|15|Hنn, joka on kaikkien arvojen ylنpuolella, Herra, jolla on valta, lنhettنن oman henkensن voiman otolliselle palvelijalleen, jotta tنmن varoittaisi ihmisiن tuomiopنivنstن,
40|16|siitن pنivنstن, jolloin heidنn on astuttava esiin. Mikننn heidنn ajatuksensa ei pysy Jumalalta salassa. Kuka hallitsee tuona pنivنnن? Jumala, ainoa, kaikkivaltias.
40|17|Sinن pنivنnن jokainen sielu palkitaan ansionsa mukaan; vننryyttن ei kellekننn tehdن tuona pنivنnن. Totisesti, Jumala tekee tilinsن nopeasti.
40|18|Ja varoita heitن lنhestyvنstن pنivنstن, jolloin sydنn nousee kurkkuun sisنisestن ahdingosta. Jumalattomilla ei ole yhtننn ystنvنن eikن puoltajaa, jota kuunneltaisiin.
40|19|Hنn tuntee silmien vilpin ja sen, mitن mieleen on kنtketty.
40|20|Jumalan tuomio on vanhurskas, mutta ne, joiden puoleen he kننntyvنt Hنnen asemestaan, eivنt saata lainkaan tuomita; totisesti Jumala on kuuleva, nنkevن.
40|21|Eivنtkض he ole kiertنneet maata ja nنhneet, minkنlainen on ollut niiden loppu, jotka elivنt ennen heitن? Ne olivat aikanaan mahtavampia voimiltaan ja varustuksiltaan kuin nنmن, mutta Jumala tuhosi heidنt heidنn syntiensن tنhden; ja heillن ei ollut yhtننn puolustajaa Jumalaa vastaan.
40|22|Tنmن tapahtui siksi, ettن vaikka sananjulistajat tulivat heidنn luokseen selvin todistuksin, he torjuivat ne, ja niin Jumala lضi heidنt; totisesti Hنn on vنkevن ja ankara tilinteossaan.
40|23|Olemme lنhettنnyt Mooseksen tunnusmerkkeinemme ja selvin valtuuksin
40|24|faraon, Haamanin ja Korahin luo, mutta he sanoivat: »Hنn on valehtelija ja noita.»
40|25|Kun hنn nنin toi heille Meiltن totuuden sanoman, sanoivat he: »Surmatkaa niiden pojat, jotka uskovat samoin kuin hنn, mutta jنttنkنن naiset henkiin!» Mutta uskottomien juonet raukesivat tyhjiin.
40|26|Ja farao sanoi: »Odottakaa, niin surmaan Mooseksen, ja huutakoon hنn avuksi Herraansa! Totisesti pelkننn, ettن hنn turmelee uskontonne tai saa aikaan epنjنrjestystن maassa.»
40|27|Ja Mooses sanoi omilleen, »Totisesti turvaudun Herraani ja teidنn Herraanne jokaista vastaan, joka ylpeilee eikن usko tuomion pنivننn.»
40|28|Silloin sanoi erنs faraon vنkeen kuuluva uskova mies, joka salasi uskontonsa: »Surmaatteko miehen sentنhden, ettن hنn sanoo: 'Jumala on Herrani?' Hنn on totisesti tuonut teille selvنt todistukset Herralta. Jos hنn valehtelee, lankeaa valhe hنnen pننllensن, mutta jos hنn puhuu totta, niin teille koituu jotakin siitن, millن hنn teitن uhkaa. Totisesti, Jumala ei ohjaa sitن, joka on pضyhkeنsanainen ja petollinen.
40|29|Kansalaiseni, tنnن pنivنnن on herruus ja valta maassa teidنn, mutta kuka auttaa meitن vنlttymننn Jumalan rangaistuksesta, jos se meidنt kohtaa?» Mutta farao sanoi: »En neuvo teille muuta kuin sitن, mitن itse pidنn hyvنnن, enkن kehoita teitن seuraamaan muuta kuin oikeata tietن.»
40|30|Mutta tuo uskovainen sanoi: »Kansalaiseni, pelkننn teille tapahtuvan jotakin sellaista kuin samanmielisille,
40|31|niinkuin tapahtui Nooan kansalle, Aadille, Tamuudille ja niille, jotka elivنt heidنn jنlkeensن; Jumala ei tahdo vننryyttن tehtنvنn palvelijoilleen.
40|32|Kansani, pelkننn puolestanne viimeistن tuomiota,
40|33|pنivنن, jolloin kننnnytte pakoon eikن teillن ole ketننn, joka pelastaisi teidنt Jumalan vihalta, sillن kenen Jumala antaa kulkea harhaan, sillن ei ole lainkaan opasta.
40|34|Totisesti on Joosef tullut aikaisemmin luoksenne selvin todistuksin, mutta te yhن epنilitte hنnen sanomaansa, aina siihen saakka, kunnes hنn kuoli ja te sanoitte: »Jumala ei enنن milloinkaan hنnen jنlkeensن lنhetن sananjulistajaa». Nنin saattaa Jumala pضyhkeنsanaiset ja epنilijنt harhaan.
40|35|Niitن, jotka kiistelevنt Jumalan ilmoituksista saamatta Hنneltن siihen valtaa, kohtaa ankarana Jumalan ja uskovien viha. Nنin sinetضi Jumala jokaisen pضyhkeنn ja ylenkatseisen sydنmen.
40|36|Ja farao sanoi: »Haaman, rakenna minulle torni, jotta minulla olisi tie
40|37|ja pننsy taivaaseen saavuttaakseni Mooseksen Jumalan; totisesti pidنn hنntن valehtelijana.» Nنin nنyttivنt faraosta hنnen pahat tekonsa kauniilta ja hنn eksyi tieltن; mutta faraon juonet johtivat vain turmioon.
40|38|Ja tuo uskovainen sanoi: »Kansalaiseni, seuratkaa minua, minن johdan teidنt oikealle tielle.
40|39|Kansalaiseni, tنmنn maailman elنmن on vain katoavaa iloa, mutta se, mikن tulee tنmنn jنlkeen, on pysyvنinen kotimme.
40|40|Se, joka tekee pahan teon, saa sen mukaisen palkan; mutta ne, jotka tekevنt hyvنن ja uskovat, olkoot he sitten miehiن tai naisia, pننsevنt paratiisiin, jossa heitن yltنkyllin ravitaan.
40|41|Kansalaiseni, miksi kutsun teitن pelastukseen, vaikka te kutsutte minua tuleen?
40|42|Te kehoitatte minua kieltنmننn Jumalan ja asettamaan Hنnen rinnalleen jotakin sellaista, mistن minulla ei ole mitننn tietoa, mutta minن kutsun teitن Hنnen luokseen, jolla on valta ja armahdus.
40|43|Varmaa on, ettن sillن, jonka puoleen minua kutsutte, ei ole valtaa tنssن eikن tulevassa maailmassa, ja ettن me palaamme Jumalan tykض, mutta vننrintekijنin asuinpaikka on tuli.
40|44|Muistakaa siis, mitن sanon teille, ja minن uskon asiani Jumalan haltuun. Totisesti, Jumala nنkee palvelijansa.»
40|45|Ja jumala varjeli hنntن heidنn pahoilta juoniltaan, ja mitن ankarin rangaistus kohtasi faraon kansan.
40|46|Tulen eteen viedننn heidنt joka aamu ja ilta, ja sinن pنivنnن, jolloin hetki lyض, julistetaan: »Faraon kansalle antakaa pahin rangaistus!»
40|47|Ja kun he riitelevنt toinen toisensa kanssa tulessa, sanovat heikot ylvنstelijضille: »Totisesti, me olimme teidنn seuraajianne; ettekض siis tahdo ottaa meiltن osaa tulen tuskasta?»
40|48|Ne, jotka ovat ylpeitن, sanovat: »Totisesti, me olemme kaikki samassa kadotuksessa; Jumala on totisesti jakanut oikeuttaan palvelijoillensa.»
40|49|Ja ne, jotka ovat tulessa, sanovat helvetin kaitsijoille: »Anokaa Herraltanne, ettن Hنn lievittنisi kuritustamme edes yhdellن pنivنllن.»
40|50|Nنmن vastaavat: »Eivنtkض apostolinne ole tulleet tykضnne selvin todistein?» He sanovat: »Kyllن», ja vartijat sanovat: »Siis huutakaa apua.» Mutta uskottomien huuto menee hukkaan.
40|51|Apostoleitamme ja niitن, jotka uskovat, Me totisesti autamme tنmنn maailman elنmنssن ja sinن pنivنnن, jolloin todistajat nousevat ylضs.
40|52|Sinن pنivنnن, jolloin ei auta jumalattomia heidنn anteeksipyyntضnsن, vaan nنiden osana on kirous ja kurja paikka.
40|53|Totisesti olemme antanut Moosekselle johdatuksen ja Israelin lapsille perinnضksi pyhنn Kirjan.
40|54|Ohjeeksi ja muistutukseksi niille, jotka ymmنrtنvنt.
40|55|Ole sentنhden kنrsivنllinen. Jumalan lupaus on varmasti tosi; pyydن varjelusta synneistنsi kiittنen ja ylistنen Herraasi aamuin ja illoin.
40|56|Ne, jotka ilman valtuutta kiistelevنt Jumalan merkeistن, ovat mielessننn pelkkنن ylpeyttن tنynnن ja himoitsevat suuruutta, jota he eivنt milloinkaan saavuta. Etsi sentنhden turvaa Jumalasta; totisesti Hنn on nنkevن ja kuuleva.
40|57|Totisesti, taivaan ja maan luominen on enemmنn kuin ihmisen luominen, mutta useimmat ihmiset ovat tietoa vailla.
40|58|Sokea ja nنkevن eivنt ole toistensa kaltaisia, eivنtkن ne, jotka uskovat ja tekevنt hyvنن, ole pahantekijنn kaltaisia. Vنhنistن on vaarinottonne.
40|59|Totisesti, hetki tulee, siitن ei ole epنilystن, mutta useimmat ihmiset eivنt usko.
40|60|Teidنn Herranne sanoo: »Kutsukaa Minua, Minن vastaan teille; totisesti, ne, jotka ovat liian ylpeitن palvelemaan Minua, joutuvat pian masennettuina helvettiin.»
40|61|Jumala teille loi yضn levoksi ja pنivنn silmienne valoksi, totisesti on Jumala ihmisille armollinen, mutta useimmat ihmiset ovat kiittنmنttضmiن.
40|62|Tنmن on Jumala, teidنn Herranne, kaiken Luoja; ei ole muuta jumalaa kuin Hنn. Miksi siis kننnnytte Hنnestن pois?
40|63|Niin hylkنsivنt Hنnet myضs ne, jotka kielsivنt Jumalan ilmoitukset.
40|64|Jumala loi maan leposijaksenne ja taivaan sille katokseksi; Hنn antoi teille muodon, teki muotonne kauniiksi ja jakeli teille hyvyyttن. Tنmن on Jumala, teidنn Herranne; siunattu on siis Jumala, maailmojen valtias.
40|65|Hنn on elنvن, ei ole muuta Jumalaa kuin Hنn. Kutsukaa siis Hنntن, ollen Hنnelle vilpittضmiن ja kuuliaisia. Ylistys olkoon Jumalalle, maailmojen valtiaalle.
40|66|Sano: »Minua on kielletty palvelemasta niitن, joita te Jumalan ohella avuksi huudatte, koska Herra on antanut minulle selvنt todistukset ja olen saanut kنskyn alistua koko maailman Herran tahtoon.»
40|67|Hنn on luonut teidنt tomusta, sitten pienestن elنmنnidusta, sitten hyytyneestن verestن; sitten saattaa Hنn teidنt lapseksi saavuttaaksenne senjنlkeen kypsyysiنn ja sitten vanhuuden, vaikka joukossanne on muutamia, joiden on kuoltava sitن ennen; nنin saavutatte mننrنtyn ajan, jotta ymmنrtنisitte.
40|68|Hنn se antaa elنmنn ja lنhettنن kuoleman; kun Hنn pننttنن jotakin, Hنn sanoo vain: »Tulkoon!» ja niin tapahtuu.
40|69|Etkض ole nنhnyt, kuinka ne, jotka vنittelevنt Jumalan ilmoituksista, ovat harhaan johdettuja?
40|70|Ne, jotka hylkننvنt pyhنn Kirjan ja sen sanoman, jonka Me olemme lنhettنnyt sananjulistajamme mukana, tulevat pian huomaamaan erehdyksensن,
40|71|kun kahleet ja vitjat pannaan heidنn kaulaansa ja heidنt raastetaan
40|72|kuumaan veteen ja senjنlkeen kنrvennetننn tulella.
40|73|Silloin heille sanotaan: »Missن on se, joka teidنn oli tapana asettaa Jumalan rinnalle?»
40|74|He sanovat: »Ne ovat pettنneet meidنt; ei, meillن ei ennen ollut tapana ketننn palvella.» Nنin Jumala johtaa harhaan uskottomat.
40|75|Sillن ilonne maailmassa oli jumalatonta ja kنytضksenne pضyhkeنtن.
40|76|Astukaa sisننn helvetin porteista jننdنksenne sinne. Kurja on ylpeنin olinpaikka.
40|77|Ole siis kنrsivنllinen, Jumalan lupaus on totisesti varma. Joko annamme sinun nنhdن osan siitن, millن heitن uhkaamme, tai otamme sinut pois, heidنn on palattava Meidنn tykضmme.
40|78|Totisesti Me lنhetimme sananjulistajia ennen sinua; heidنn joukossaan on muutamia, joista olemme sinulle ilmoittanut, ja toisia, joista emme ole sinulle ilmoittanut. Apostolin ei ollut sallittu antaa merkkejن ilman Jumalan lupaa. Kun Jumalan kنsky tulee, silloin tuomio totisesti toimeenpannaan, ja ne, jotka pitنvنt sitن valheena, ovat tuhon omia.
40|79|Jumala teille antoi kotielنimet ratsastaaksenne toisilla niistن ja toisista saadaksenne ravintonne.
40|80|Niistن on teille hyضtyن, niiden avulla toimitatte asianne, sillن ne sekن laivat kantavat teitن.
40|81|Hنn osoittaa teille tunnusmerkkinsن. Minkن Jumalan merkeistن tahdotte kieltنن?
40|82|Eivنtkض he ole kiertنneet maata ja nنhneet, millainen oli niiden loppu, jotka elivنt ennen heitن? Nنmن olivat maan pننllن lukuisammat kuin he ja suuremmat voimaltaan ja varustuksiltaan, mutta heidنn saavutuksensa eivنt heitن hyضdyttنneet.
40|83|Kun sitten heidنn apostolinsa tulivat heidنn luokseen selvin todistuksin, he pضyhkeilivنt tiedoillaan, ja se, mitن he ivasivat, kohtasi heitن itseنnsن.
40|84|Mutta kun he nنkivنt Meidنn kurituksemme, he sanoivat: »Me uskomme vain Jumalaan ja kiellنmme sen, minkن asetimme Hنnen rinnalleen.»
40|85|Mutta heidنn uskonsa ei heitن enنن hyضdyttنnyt, kun he jo olivat kokeneet Meidنn kostomme. Tنmن on Jumalan laki, joka on ollut tehokas Hنnen palvelijoihinsa nنhden, mutta uskottomat ovat tuhon omat.
41|1|Ylistetty, kunnian Jumala.
41|2|Katso, tنmن on ilmoitus laupiaalta, armolliselta Jumalalta,
41|3|kirjoitus, jonka sنkeet ovat selvنt, arabialainen Koraani kansalle, jolla on tieto,
41|4|hyvien sanomain lنhetti ja varottaja, mutta useimmat heistن kننntyvنt pois, niin etteivنt kuule,
41|5|ja he sanovat: »Sydنmemme ovat suljetut siltن, jonka puoleen kutsut meitن; korvamme ovat kuurot, ja sinun ja meidنn vنlillنmme riippuu verho. Toimi siis; kyllن mekin toimimme.»
41|6|Sano: »Minن olen vain kuolevainen niinkuin tekin. Minulle on ilmoitettu, ettن Jumalanne on ainoa Jumala. Seuratkaa siis oikeata tietن, joka johtaa Hنnen luokseen, ja anokaa Hنneltن anteeksiantoa. Voi monijumalaisia,
41|7|niitن, jotka eivنt anna almuja eivنtkن usko tنmنnjنlkeiseen elنmننn.»
41|8|Ne, jotka uskovat ja tekevنt hyviن tضitن, saavat totisesti verrattoman palkinnon.
41|9|Sano: »Kiellنttekض todella Hنnet, joka loi maan kahdessa pنivنssن, ja asetatteko Hنnen rinnalleen vertaisia?» Hنn on maailmojen valtias.
41|10|Hنn pystytti vuoret maan pinnalle, siunasi maan ja varusti sen ravinnolla neljنssن pنivنssن, yhtن runsaasti kaikille tarvitsijoille.
41|11|Sitten tuli vuoro taivaan, joka oli pelkkنن usvaa, ja Hنn sanoi sille sekن maalle: »Tulkaa esiin kumpikin, suosiolla tai vastahakoisesti.» Ja ne sanoivat kumpikin: » Me tulemme suosiolla».
41|12|Niin Hنn jنrjesti ne kahdessa pنivنssن seitsemنksi taivaaksi ja ilmoitti kullekin taivaalle sen tehtنvنn. Ja Me koristimme alemman taivaan loistavin tنhdin, jotka panimme sen vartijoiksi; tنmن on Hنnen asetuksensa, jonka on valta ja tieto.
41|13|Mutta jos he kننntyvنt pois, sano: »Olen varoittanut teitن kurituksesta, sellaisesta rangaistuksesta kuin Aadin ja Tamuudin.»
41|14|Kun nنille lنhetetyt sananjulistajat tulivat heidنn luokseen sekن edestن ettن takaa sanoen: »نlkنن palkelko muuta kuin Jumalaa!» niin he sanoivat: »Jos Herramme olisi tahtonut, Hنn olisi varmasti lنhettنnyt alas enkelinsن; niinpن emme totisesti usko sanomaa, joka on lنhetetty teidنn mukananne.»
41|15|Aadin kansa pضyhkeili suotta ja sanoi: »Kuka on meitن mahtavampi?» Eivنtkض he havainneet, ettن Jumala, joka heidنt oli luonut, oli heitن mahtavampi? Ja he kielsivنt ilmoituksemme.
41|16|Niin Me lنhetimme raivoisan tuulen heidنn ylitseen useana onnettomuutta tuottavana pنivنnن antaaksemme heidنn maistaa hنpeنllistن rangaistusta maallisessa elنmنssن. Mutta totisesti on tulevan elنmنn rangaistus vielن paljon hنpeنllisempi, eivنtkن he saa mitننn apua.
41|17|Mitن tulee Tamuudiin, osoitimme heille oikean tien, mutta he valitsivat harhan vنlittنmنttن johdatuksesta. Niin kohtasi heitن nضyryyttنvنn rangaistuksen ruoska heidنn ansionsa mukaan.
41|18|Mutta niitن armahdimme, jotka kavahtivat pahaa ja uskoivat.
41|19|Sinن pنivنnن, jolloin Jumalan viholliset kootaan tulen eteen, heidنt jaetaan ryhmiin.
41|20|Ja kun he saapuvat sinne, heidنn silmنnsن, korvansa ja ihonsa todistavat heitن vastaan siitن, mitن he ovat tehneet.
41|21|Ja he sanovat iholle: »Miksi todistat meitن vastaan»? Tنmن sanoo: »Jumala, joka antaa kaikille ilmaisukyvyn, on pannut minut puhumaan; Hنn on alussa luonut teidنt, ja Hنnen tykضnsن joudutte palaamaan.
41|22|Te ette voineet niin kنtkeytyن, etteivنt korvanne, silmنnne ja ihonne todistaneet teitن vastaan, vaikka ajattelitte, ettن Jumalalle oli tuntematonta suuri osa siitن, minkن te teitte.
41|23|Tنmن ajatus Herrastanne on syضssyt teidنt kadotukseen, ja teistن on tullut turmion omia.»
41|24|Jos he kestنvنt, pysyy tuli yhن heidنn asuntonaan, ja jos he anovat armoa, eivنt he niihin kuulu, joille armoa suodaan.
41|25|Me olemme mننrنnnyt heille seuralaisia, jotka kuvailivat kauniiksi sen, mikن odotti heitن, ja myضs sen, mikن heillن oli takanaan. Ja niin kنvi heidنn suhteensa toteen sana, joka dzinnien ja ihmisten keskuudessa jo ennen on sanottu, ettن he totisesti joutuvat kadotukseen.
41|26|Ja ne, jotka eivنt usko, sanovat: »Alkنن kuunnelko tنmنn Koraanin lukemista, vaan pitنkنن melua; ehkن pننsette voitolle.»
41|27|Sentنhden Me totisesti annamme uskottomien maistaa ankaraa kuritusta ja totisesti annamme heille palkan pahoista tضistن, joita he tekivنt.
41|28|Jumalan vihollisten palkka on tuli; se on oleva heidنn asuntonaan ikuisesti, palkaksi siitن, ettن he kielsivنt Meidنn ilmoituksemme.
41|29|Ja ne, jotka eivنt usko, sanovat: »Herra, osoita meille dzinnien ja ihmisten joukosta ne, jotka johtivat meidنt harhaan, jotta saattaisimme polkea heidنt jalkoihimme, niin ettن he alimpaan paikkaan joutuisivat.»
41|30|Niiden luokse, jotka sanovat: »Jumala on Herramme» ja pysyvنt oikealla tiellن, laskeutuvat enkelit sanoen: »Alkنن pelنtkض نlkننkن olko murheissanne, vaan ottakaa vastaan ilosanoma paratiisista, joka teille on luvattu.
41|31|Me olemme teidنn suojelijanne sekن tنmنn maailman elنmنssن ettن sitن seuraavassa; siinن olette saavat mitن pyydنtte ja mitن sielunne halajaa.
41|32|Lahjaksi Hنneltن, joka on anteeksiantava, armahtava.
41|33|Ken puhuu paremmin kuin se, joka kutsuu muita Jumalan luokse, tekee hyvنن ja sanoo: »Totisesti olen Jumalalle alamainen»?
41|34|Hyvن ja paha eivنt ole samanlaisia. Karkoita paha sillن, mikن on parempaa, ja katso se, jonka kanssa olit vihoissa, on kuin hyvن ystنvنsi.
41|35|Mutta sen saavuttavat vain pitkنmieliset; sen saavat vain ne, joiden osana on suuri onni.
41|36|Ja jos Saatana sinua tahtoisi johtaa kiusaukseen, turvaudu Jumalaan; totisesti, Hنn on kuuleva, kaikkitietنvن.
41|37|Hنnen tunnusmerkkejننn ovat yض ja pنivن, aurinko ja kuu. نlkنن kumartako aurinkoa ja kuuta, vaan kumartakaa Jumalaa, joka ne loi, jos Hنntن tahdotte palvoa!
41|38|Mutta jos he osoittautuvat ylpeiksi, niin kyllن ne, jotka ovat Herrasi luona, ylistنvنt Hنntن pنivin ja ضin, vنsymنttن.
41|39|Hنnen merkkejننn on sekin, ettن nنette maan kuivuneena, mutta kun Me lنhetنmme sille vettن, se saa elon ja kasvuvoiman; totisesti Hنn, joka antaa sille elon, on antava elنmنn kuolleille, totisesti Hنnellن on valta kaiken yli.
41|40|Totisesti eivنt ne, jotka poikkeavat oikealta tieltن kieltنen ilmoituksemme, pننse Meiltن piiloon. Kumpi on parempi, sekض, joka on heitetty tuleen, vai se, joka pننsee turvaan ylضsnousemuksen pنivنnن? Tehkنن mitن tahdotte, Hنn totisesti nنkee mitن teette,
41|41|nنkee ne, jotka eivنt usko varoitukseen, kun se tulee heidنn luokseen. Totisesti, Koraani on ylevن Kirjoitus,
41|42|valhe ei siihen ylety, ei edestن eikن takaa; se on sanoma viisaalta, ylistetyltن.
41|43|Sinulle ei sanota mitننn muuta, kuin mitن sanottiin jo sananjulistajille ennen sinua; Herrasi voi anteeksi antaa, mutta myضs ankarasti rangaista.
41|44|Jos Me olisimme tehnyt siitن vieraskielisen Koraanin, niin olisivat he varmasti sanoneet: »Miksi hنnen merkkinsن eivنt ole selviن? Vierastako kieltن arabialaiselle?» Sano: »Se on niille, jotka uskovat, ojennus ja parannus.» Mutta epنuskoisten korvat ovat kuurot ja heidنn silmنnsن sokeat; he kuulevat huudot vain heikosti.
41|45|Totisesti, Me annoimme Moosekselle Kirjoituksen, mutta siitن on kiistelty. Ja ellei Herrasi olisi toisin mننrنnnyt, olisi tuomio totisesti jo annettu heille; mutta rauhattomina he yhن pelkننvنt sitن.
41|46|Kuka tahansa tekee hyvنن, sille se koituu hنnen oman sielunsa hyvنksi, ja kuka pahaa tekee, sille koituu se hنnen sielunsa vahingoksi. Herrasi ei tee vننryyttن palvelijoilleen.
41|47|Hنnestن riippuu hetki, ja Hنn sen tietنن. Ei tule hedelmن kuorestaan, ei nainen kanna eikن synnytن Hنnen tietنmنttننn. Ja sinن pنivنnن, jolloin Hنn huutaa heille: »Missن ovat ne, joita vertaisinani palvelitte?» he sanovat: » Me vakuutamme Sinulle, ettن meidنn joukossamme ei ole yhtننn niiden todistajaa.»
41|48|Ja ne, joita he ennen kumarsivat, hنipyvنt heiltن, ja he huomaavat, ettei heillن ole pelastuksen mahdollisuutta.
41|49|Ihminen ei milloinkaan vنsy pyytنmننn hyvنن, mutta jos paha kohtaa hنntن, joutuu hنn epنtoivon valtaan.
41|50|Mutta jos Me annamme hنnen kokea armoamme ahdistuksen jنlkeen, hنn sanoo varmasti: »Tنmن on minulle kuuluvaa, enkن usko tuomion pنivننn; mutta jos minut lنhetetننn takaisin Herrani luo, olen Hنnen luonaan varmasti kokeva hyvنن.» Mutta totisesti Me osoitamme epنuskoisille, mitن he ovat tehneet, ja annamme heidنn kokea kovan rangaistuksen.
41|51|Kun Me osoitamme suosiota ihmiselle, hنn kننntyy pois ja etننntyy, mutta kun vastoinkنyminen kohtaa hنntن, hنnen rukouksensa ovat pitkنt ja nضyrنt.
41|52|Sano: »Katso, jos se on Jumalalta, te kiellنtte sen; kuka erehtyy enemmنn kuin se, joka nنin kauaksi harhautuu?»
41|53|Me osoitamme heille pian merkkimme sekن kaukaisilla seuduilla ettن heidنn oman kansansa keskuudessa, kunnes totuus kirkastuu heille kokonaan. Eikض riitن, ettن Herrasi on kaiken todistaja?
41|54|Toden totta, he epنilevنt joutumistaan Herransa eteen, mutta Hنn totisesti ohjaa maailman menoa.
42|1|(Haa, Miim) Ylistetty, kunnian Jumala,
42|2|Kaikkitietنvن ja kaikkivaltias Jumala.
42|3|Nنin antaa sinulle Jumala, mahtava, viisas, ilmoituksensa kuten antoi niillekin, jotka elivنt ennen sinua.
42|4|Hنnen ovat taivaat ja maat; Hنn on korkea, suuri.
42|5|Taivas on repeنmنisillننn ylhننltن saakka, ja enkelit kiittنvنt ja ylistنvنt Herraansa ja pyytنvنt anteeksiantoa niille, jotka ovat maan pننllن; totisesti on Jumala armollinen, anteeksiantava.
42|6|Ja niitن, jotka Hنnen sijaansa ottavat itselleen muita suojelijoita, Jumala vartioi, eivنtkن he ole sinun valvontasi alaisia.
42|7|Nنin olemme sinulle ilmoittanut arabialaisen Koraanin, jotta varoittaisit pننkaupunkia ja sen ympنrillن asuvia pنivنstن, jolloin kaikki kootaan yhteen ja jonka tulosta ei ole epنilystن; osa joutuu paratiisiin, osa helvetin tuleen.
42|8|Jos Jumala olisi tahtonut, niin olisi Hنn totisesti tehnyt heistن yhden ainoan kansan, mutta Hنn sulkee armoonsa kenet haluaa, eikن ole jumalattomilla oleva suojelijaa eikن auttajaa.
42|9|Vai ovatko he Hنnen lisنkseen varanneet itselleen muita suojelijoita? Vain Jumala on varjelija; Hنn antaa kuolleille elنmنn, ja kaikki on Hنnen vallassaan.
42|10|Ja mistن asiasta hyvنnsن olettekin eri mieltن, sen ratkaisu on Jumalan kنdessن; tنmن on Jumala, Herrani, Hنneen luotan ja Hنneen turvaan yhن uudelleen.
42|11|Hنn on taivaan ja maan Luoja; Hنn mننrنsi teille aviopuolisoita keskuudestanne ja myضs elنimille parinsa, siten lisننntyنksenne. Ei ole mitننn Hنnen vertaistaan; Hنn on kuuleva, nنkevن.
42|12|Hنnelle kuuluvat taivaan ja maan aarteet; Hنn jakelee elatusta runsaasti tai niukasti tahtonsa mukaan. Hنn on totisesti kaikkitietنvن.
42|13|Hنn on teille mننrنnnyt saman uskonnon, jonka Hنn asetti Nooalle, saman, jonka Me olemme ilmoittanut sinulle ja mننrنnnyt Aabrahamille, Moosekselle ja Jeesukselle ja joka kuuluu: »Pysykنن kuuliaisina uskonnollenne ja vنlttنkنن hajaannusta.» Vaikeaa on epنuskoisille se, mihin sinن heitن kehoitat; Jumala valitsee kenet haluaa ja ohjaa luoksensa sen, joka usein kننntyy Hنnen puoleensa.
42|14|Eivنtkن he hajaantuneet ennen kuin vasta sitten, kun tieto oli tullut heidنn osakseen, ja he tekivنt sen keskinنisestن kateudesta. Ja ellei Herraltasi jo olisi tullut tietoa mننrنajasta, olisi totisesti tuomio langetettu heille, mutta ne, joille Kirjoitus heidنn jنlkeensن annettiin perinnضksi, ovat levottomia ja epنilevنt sitن.
42|15|Kehoita siis edelleenkin heitن oikeaan uskoon ja kنy vakaana oikeaa tietن, niinkuin sinua on kنsketty, نlنkن noudata heidنn alhaisia toiveitaan, vaan sano: »Minن uskon siihen, mitن Jumala on Kirjoituksessa ilmoittanut, ja minut on mننrنtty jakamaan teille oikeutta. Jumala on meidنn ja teidنn Herranne. Meillن on oleva tekomme ja teillن tekonne. Riita ei ole tarpeen vنlillنmme; Jumala kokoaa meidنt, ja Hنnen tykضnنnsن on matkamme pنن.»
42|16|Jotka kiistelevنt Jumalasta senjنlkeen, kun kuuliaisuutta on osoitettu Hنnelle, heidنn vنitteensن on mitنtضn heidنn Herransa edessن, heitن kohtaa viha ja odottaa ankara kuritus.
42|17|Jumala lنhetti Kirjoituksen, totuuden sanoman ja vaa'an, sekن myضs tiedon, ettن hetki on ehkن lنhellن.
42|18|Ne, jotka eivنt usko siihen, tahtoisivat jouduttaa sitن, ja ne, jotka uskovat, pelkننvنt sitن, sillن he tietنvنt, ettن se on totuus. Totisesti erehtyvنt ne suuresti, jotka uppiniskaisina vنittelevنt tuosta hetkestن.
42|19|Jumala on lempeن palvelijoitaan kohtaan, Hنn antaa ravintoa kenelle tahtoo; Hنn on voimakas, mahtava.
42|20|Sille, joka toivoo saavansa nauttia sadon tulevassa elنmنssن. Me annamme sen runsaana, ja sille, joka haluaa tنmنn maailman voittoa, annamme sen, mutta tنmنn jنlkeisessن elنmنssن ei hنnellن ole osuutta.
42|21|Vai onko heillن Meidنn sijaisiamme, jotka ovat mننrنnneet heille jonkin uskonnon, jota Jumala ei ole asettanut? Ilman tuomion sanomaa olisi pننtضs heidنn suhteensa totisesti jo tehty, ja toden totta, jumalattomien rangaistus on oleva tuskallinen.
42|22|Sinن olet nنkevن, kuinka jumalattomat pelkننvنt sitن, mitن ovat ansainneet, mutta sen tنytyy langeta heidنn osalleen. Ne, jotka uskovat ja tekevنt hyvنن, pننsevنt paratiisin kedoille ja saavat Herransa luona, mitن tahtovat; tنmن on suuri armo.
42|23|Tنmن on se hyvن sanoma, minkن Jumala antaa palvelijoilleen, niille, jotka uskovat ja tekevنt hyviن tekoja. Sano: »En pyydن teiltن siitن muuta palkkaa kuin rakkautta heimolaisianne kohtaan.» Sille, joka ansaitsee hyvنن, annamme sitن runsain mننrin; totisesti on Jumala anteeksiantava, kiitollinen.
42|24|Vai sanovatko he: »Hنn on sepittنnyt valheita Jumalasta?» Mutta jos Jumala tahtoo, Hنn voi tehdن sydنmesi kنrsivنlliseksi. Jumala pyyhkii pois valheen ja lujittaa totuuden sanoillaan; totisesti Hنn tietنن kaikki ajatuksenne.
42|25|Hنn ottaa vastaan palvelijainsa katumuksen ja antaa anteeksi pahat teot, ja Hنn tietنن, mitن te teette.
42|26|Hنn kuulee niiden rukoukset, jotka uskovat ja tekevنt hyviن tekoja, ja jakaa heille runsaasti armoaan, mutta uskottomat saavat ankaran rangaistuksen.
42|27|Ja jos Jumala jakaisi palvelijoilleen runsaammin ravintoa, nنmن varmasti pضyhistyisivنt, mutta Hنn lنhettنن sitن hyvنksi nنkemنnsن mننrنn. Totisesti, Hنn on kaikki nنkevن ja tuntee palvelijansa.
42|28|Hنn lنhettنن sateen, kun he ovat kنyneet epنtoivoisiksi, ja levittنن armoaan. Hنn on suojelija, ylistetty.
42|29|Hنnen tunnusmerkkejننn ovat taivaan ja maan luominen ja ne elنvنt olennot, jotka Hنn asetti kumpaankin. Hنnellن on myضs valta koota ne yhteen milloin tahtoo.
42|30|Mikن tahansa vaiva teitن kohtaakin, se tapahtuu kنttenne tضiden ansiosta; ja kuitenkin antaa Hنn anteeksi paljon.
42|31|Te ette voi paeta eikن teillن paitsi Jumalaa ole muuta suojelijaa eikن auttajaa.
42|32|Hنnen merkkejننn ovat merellن laivat, jotka ovat kuin vuoria.
42|33|Jos Hنn tahtoo, Hنn vaimentaa tuulen, niin ettن laivat seisovat liikkumattomina meren pinnalla. Totisesti tنssن on merkkejن jokaiselle, joka on kنrsivنllinen ja kiitollinen.
42|34|Tai Hنn antaa niiden hukkua ansionsa mukaan; mutta Hنn antaa anteeksi paljon.
42|35|Ja ne, jotka vنittelevنt ilmoituksistamme, tietنkضضt, ettن heillن ei ole mitننn turvapaikkaa.
42|36|Kaikki, mitن teille siis on annettu, on vain tنmنn maallisen elنmنn aarteita; mutta se, mikن odottaa Jumalan tykضnن, on parempaa ja kestنvنmpنن niille, jotka uskovat ja turvaavat Herraansa,
42|37|niille, jotka karttavat pahoja syntejن ja riettautta ja vihastuessaan antavat anteeksi,
42|38|jotka tنyttنvنt Herransa tahdon, rukoillen lakkaamatta, joilla on tapana neuvotella keskenننn ja jotka jakelevat siitن, mitن Me olemme heille antanut.
42|39|Ja niille, jotka puolustautuvat, kun jokin suuri vننryys kohtaa heitن.
42|40|Pahan palkka olkoon samankaltainen rangaistus, mutta jos joku antaa anteeksi ja tekee parannuksen, hنn on saava palkkansa Jumalalta; totisesti, Hنn ei rakasta jumalattomia.
42|41|Ja jos joku puolustaa itseننn, kun hنntن sorretaan, niin ei ole mitننn syytن soimata hنntن siitن.
42|42|Tuomittakoon vain niitن, jotka sortavat ihmisiن ja vننrنmielisyydessننn kapinoitsevat maan pننllن; nنillن on oleva tuskallinen rangaistus.
42|43|Jos joku on kنrsivنllinen ja anteeksiantavainen, niin on hنn totisesti menetellyt oikein.
42|44|Ja kenet Jumala pننstنن harhaan, sillن ei ole suojelijaa. Ja sinن saat nنhdن, kuinka jumalattomat, kun he nنkevنt kurituksensa, sanovat: »Onko mahdollisuutta pelastua?»
42|45|Sinن saat myضs nنhdن, miten heidنt tuodaan esiin, nضyryytyksen masentamina ja katse maahan painuneena. Mutta uskovaiset sanovat: »Totisesti, kadotettuja ovat ne, jotka hukkaavat omat ja perheensن sielut ylضsnousemuksen pنivنnن. Toden totta, jumalattomien on saatava ikuinen rangaistus.
42|46|Eikن heillن ole ystنviن, jotka heitن auttaisivat Jumalan sijasta, sillن kenet Jumala saattaa eksyksiin, hنn ei lضydن tietن.
42|47|Kuunnelkaa Herraamme, ennenkuin tulee pنivن, josta ei ole oleva pelastusta. Tuona pنivنnن ei teillن ole pakopaikkaa eikن kieltنmisen mahdollisuutta.
42|48|Mutta jos he kننntyvنt pois, niin Me emme ole lنhettنnyt sinua heidنn valvojakseen; sinun tehtنvنsi on vain julistaa ilmoitusta. Ja totisesti, kun annamme ihmisen kokea armoamme, hنn iloitsee siitن, mutta jos hنntن kنttensن tضiden tنhden kohtaa jokin onnettomuus, tulee hنnestن kiittنmنtضn.
42|49|Jumalan on valta taivaassa ja maan pننllن; Hنn luo mitن tahtoo, tahtonsa mukaan suo Hنn jollekulle tyttنriن, toiselle poikia.
42|50|Tai Hنn antaa molempia, poikia sekن tyttنriن, Hنn saattaa myضs hedelmنttضmنksi kenet tahtoo. Totisesti Hنnellن on tieto ja valta.
42|51|Yhdellekننn kuolevaiselle ei sovi, ettن Jumala puhuu hنnelle muutoin kuin ilmoituksen kautta tai verhon takaa tai lنhettنmنllن sanansaattajan, joka Hنnen luvallaan ilmoittaa Hنnen tahtonsa; Hنn on totisesti korkea, viisas.
42|52|Nنin ilmitoimme sinulle pyhنn Kirjoituksen kنskymme mukaan. Sinن et tiennyt, mitن Kirja oli, etkن mitن usko oli, mutta Me asetimme sen valoksi, jonka avulla voit johtaa sitن palvelijoistamme, jonka otolliseksi nنemme; totisesti, sinن nنytنt pننsyn oikealle polulle,
42|53|Jumalan polulle, Jumalan, jolle kuuluu kaikki, mitن on taivaissa ja maassa. Totisesti, Jumalan luokse kaikki lopulta palaa.
43|1|Ylistetty olkoon kunnian Jumala.
43|2|Pitنkنن arvossa Kirjoitus, joka ilmituo totuuden.
43|3|Totisesti olemme tehnyt siitن arabialaisen Koraanin, jotta ymmنrtنisitte.
43|4|Ja se on totisesti ylevن ja viisautta tنynnن niinkuin alkuperنinen Kirjoitus Meidنn luonamme.
43|5|Pitننkض Meidنn kokonaan luopua muistuttamasta teitن sentنhden, ettن olette syntistن kansaa?
43|6|Kuinka monta profeettaa olemmekaan lنhettنnyt ihmisille ennen muinoin!
43|7|Mutta yksikننn profeetta ei kنynyt heidنn luonaan saamatta osakseen pilkkaa.
43|8|Silloin tuhosimme ne, jotka olivat nykyisiن mahtavammat, mutta se, miten kنvi ihmisille ennen vanhaan, kuuluu menneisyyteen.
43|9|Jos kysyt heiltن, kuka on luonut taivaat ja maan, he vastaavat varmasti: »Mahtava, ainoa tietنvن on luonut ne.»
43|10|Hنn, joka loi maan teille olinpaikaksi ja raivasi sen kamaralle tiet voidaksenne kulkea oikeaan,
43|11|Hنn, joka lنhettنن pilvistن vettن mننrنn mukaan, niin ettن Me sillن herنtنmme kuolleen maan eloon - nنin teidنtkin herنtetننn -
43|12|ja Hنn, joka loi kaikki parittain ja hankki teille laivat ja kotielنimet matkataksenne niiden avulla,
43|13|voidaksenne turvallisesti istua niiden selنssن ja sitten muistaa Herranne armoa, kun niillن kuljette, ja sanoa: »Kunnia olkoon Hنnelle, joka saattoi tنmنn alamaisuuteemme; me emme siihen kyenneet,
43|14|Mutta Herramme luokse on meidنn totisesti palattava.»
43|15|Ja he mننrننvنt Hنnelle vain osan Hنnen palvelijoistaan; totisesti, ihminen on selvنsti kiittنmنtضn.
43|16|Onko Hنn ottanut luomistaan olennoista tyttنret itselleen ja mieluummin antanut teille pojat?
43|17|Ja kun joku heistن saa tiedon sellaisen lapsen syntymنstن, minkن katsotaan armolliselle Jumalalle kuuluvan, tummuvat hنnen kasvonsa vihasta.
43|18|Jumalalleko sellainen lapsi, joka kasvaa koreudessa eikن kiistan tullen saa selvنن sanaa suustaan?
43|19|He tekevنt myضs enkeleistن, niistن, jotka ovat laupiaan Jumalan palvelijoita, naisolentoja. Olivatko he edes silminnنkijضinن, kun loimme nنmن enkelit? Heidنn todistuksensa kirjoitetaan muistiin, ja heitن tullaan kuulustamaan.
43|20|He sanovat myضs: »Jos laupias Jumala olisi tahtonut, me emme olisi milloinkaan palvelleet niitن.» Heillن ei ole tنstن mitننn tietoa; he vain valehtelevat,
43|21|vai olemmeko Me antanut heille mitننn Kirjoitusta sitن ennen, niin ettن he voivat pitنن siitن kiinni?
43|22|Ei, he sanovat: »Olemme nنhneet isiemme kulkevan mننrنttyن suuntaa, ja totisesti me olemme seuranneet heidنn jنlkiننn.»
43|23|Niin emme myضskننn ennen sinua saattanut lنhettنن varoittajaa mihinkننn kaupunkiin suruttomien sanomatta: »Varmasti olemme nنhneet isنimme kنyneen mننrنttyن suuntaa, ja totisesti me kuljemme heidنn jنljissننn.»
43|24|Varoittaja sanoi: »Entنpن jos antaisin teille paremman opastajan kuin se, jota isienne nنitte seuranneen?» He sanoivat: »Totisesti emme usko siihen sanomaan, mikن on lنhetetty sinun mukanasi.»
43|25|Silloin mننrنsimme heille koston, ja katso, minkنlainen oli kieltنjنin loppu!
43|26|Aabraham sanoi isنlleen ja kansalleen: »Totisesti tahdon olla vapaa kaikesta mitن te jumaloitte,
43|27|paitsi Hنnestن, joka minut on luonut, sillن totisesti, Hنn johtaa minua.»
43|28|Ja tنstن hنn teki sننnnضn jنlkelنisilleen, jotta he kننntyisivنt.
43|29|Niin annoin heidنn ja heidنn isiensن nauttia elنmنstن, kunnes totuus ja sananjulistaja, joka vahvisti totuuden, tulivat heidنn luokseen.
43|30|Mutta kun totuus tuli heidنn luokseen, he sanoivat: »Tنmن on taikuutta, totisesti, emme usko siihen.»
43|31|He sanoivat myضs: »Miksi ei tنtن Koraania ole ilmoitettu johtomiehille kummassakaan kaupungissa?»
43|32|Jakelevatko he Herrasi armoa? Me jaamme heille elantonsa maallisessa elنmنssن ja Me olemme korottanut heistن muutamia arvossa toisten ylنpuolelle, jotta toiset elنisivنt toisille alamaisina, mutta Herrasi armo on parempi kuin se, mitن he kokoavat.
43|33|Elleivنt kaikki ihmiset olisi olleet kuin yksi ainoa kansa, Me olisimme antanut niille, jotka eivنt usko laupiaaseen Jumalaan, hopeasta katot heidنn asumuksiinsa ja portaat, joita he nousevat,
43|34|ovet heidنn taloihinsa ja vuoteet, joille he laskeutuvat lepننmننn,
43|35|ja kultaiset koristeet; mutta kaikki nنmن ovat vain maallisen elنmنn tarpeita, ja tنmنnjنlkeinen elنmن Herrasi luona on varattu vain niille, jotka karttavat pahaa.
43|36|Sille, joka hylkنن laupiaan Jumalan muistutuksen, Me annamme saatanan seuralaiseksi.
43|37|Tنmن totisesti saattaa heidنt harhaan polulta. Mutta he luulevat, ettن heitن ohjataan oikeaa tietن,
43|38|kunnes joku heistن tulee Meidنn tykضmme ja sanoo: »Ah, olisimmepa olleet toisistamme yhtن kaukana kuin itن ja lنnsi!» Mikن katala seuralainen!
43|39|Ja koska teitte vننrin, teitن ei tuona pنivنnن hyضdytن se, ettن muitakin osallistuu rangaistukseenne.
43|40|Voitko saada kuurot kuulemaan tai ohjata sokeita ja kokonaan eksyneitن?
43|41|Mutta vaikka otamme sinut pois, annamme kuitenkin koston kohdata heitن;
43|42|mieluummin Me totisesti tahdomme nنyttنن sinulle, mitن olemme heille luvannut, sillن totisesti, Meillن on kaikki valta heihin.
43|43|Pidن sentنhden kiinni siitن, mikن sinulle on ilmoitettu. Olet varmasti oikealla tiellن.
43|44|Se on totisesti sinulle ja kansallesi kehoitus, ja teidنn on tehtنvن siitن pian tili.
43|45|Kysy myضs niiltن sananjulistajilta, jotka lنhetimme ennen sinua, olemmeko milloinkaan mننrنnnyt palvelemaan muita jumalia kuin Armahtajaa.
43|46|Totisesti olemme lنhettنnyt Mooseksen viemننn ilmoitustamme faraolle ja hنnen pننllikضillensن, ja hنn sanoi: »Totisesti, olen maailmojen Herran julistaja.»
43|47|Mutta kun hنn tuli heidنn luokseen tuomaan tunnusmerkkejنmme, katso, he nauroivat niille.
43|48|Ja Me nنytimme heille tunnustekoja toinen toistaan suurempia, ja Me yllنtimme heidنt kurituksella, jotta he kننntyisivنt.
43|49|Mutta he sanoivat: »Noita, huuda Herraasi avuksemme, niinkuin Hنn on sopinut kanssasi; me kuljemme varmasti oikeata tietن.»
43|50|Mutta kun Me otimme heidنn pننltننn kurituksen, katso, he rikkoivat lupauksensa.
43|51|Ja farao julisti kansalleen: »Kansani, eikض valta Egyptissن kuulu minulle? Niin myضs nنmن virrat, jotka virtaavat alueellani? Ettekض huomaa?
43|52|Olen parempi kuin tنmن mies, joka on viheliنinen raukka ja tuskin osaa selvنsti puhua.
43|53|Miksi ei hنnelle ole annettu kultaisia rannerenkaita? Ja miksi ei hنnen mukanaan ole tullut enkeleitن?»
43|54|Nنin yllytti hنn kansaansa epنuskoon, ja he tottelivat hنntن; he olivat totisesti syntistن kansaa.
43|55|Koska he nostattivat vihamme, kostimme heille ja hukutimme heidنt kaikki veteen.
43|56|Ja asetimme heidنt varoitukseksi ja esimerkiksi myضhemmille sukupolville.
43|57|Kun Marian poika asetettiin esikuvaksi, nosti kansasi siitن melun,
43|58|ja he sanoivat: »Mikن on parempi, meidنn jumalamme vai hنn? » Tنmنn he sanoivat sinulle vain saadakseen aikaan vنittelyn; niin, he olivat riidanhaluista kansaa.
43|59|Hنn oli vain palvelija, jolle Me osoitimme armoamme ja jonka Me asetimme esikuvaksi Israelin lapsille.
43|60|Ja jos Me tahtoisimme, voisimme luoda joukostanne enkeleitن seuraajiksenne maan pننlle.
43|61|Hنn on totisesti merkki hetkestن; نlkنن siis epنilkض sitن, vaan seuratkaa minua. Tنmن on oikea tie.
43|62|نlkنن antako saatanan estنن teitن; hنn on totisesti ilmeinen vihollisenne.
43|63|Kun Jeesus tuli selvin todistuksin, hنn sanoi: » Olen tullut luoksenne ja tuonut teille viisauden selvittننkseni teille osan siitن, mistن olette eri mieltن. Pitنkنن siis huoli velvollisuudestanne Jumalaa kohtaan ja totelkaa minua.
43|64|Totisesti on Jumala minun ja teidنn Herranne; palvelkaa sentنhden Hنntن. Tنmن on oikea tie.»
43|65|Mutta eri ryhmنt heidنn keskuudessaan riitelivنt, ja voi rangaistusta, jonka vننrنmieliset saavat tuskan pنivنnن!
43|66|Voivatko he odottaa muuta kuin hetkeن, joka yllنttنن heidنt نkkiن, silloin kun he eivنt mitننn aavista?
43|67|Ystنvنt tulevat tuona pنivنnن olemaan toinen toistensa vihamiehiن, lukuunottamatta niitن, jotka karttavat pahaa.
43|68|Palvelijani, teidنn ei tarvitse pelنtن eikن murehtia tuota pنivنن,
43|69|teidنn, jotka uskoitte ilmoituksiini ja olitte Minulle kuuliaisia!
43|70|Kنykنن paratiisiin, te ja vaimonne, ja teidنt tehdننn onnellisiksi.
43|71|Siellن kiertنvنt kultaiset kulhot ja pikarit; siellن saavat he, mitن heidنn sielunsa halajaa ja mistن heidنn silmنnsن iloitsevat, ja siellن te saatte asua ikuisesti.
43|72|Se on paratiisi, joka on annettu teille perinnضksi siitن, mitن teitte.
43|73|Teille on siellن varattu runsaasti hedelmiن syضdنksenne.
43|74|Syntiset saavat ikuisesti asua helvetin piinassa.
43|75|Sitن ei heille huojenneta vaan he joutuvat siellن epنtoivoon.
43|76|Me emme ole tehnyt heille vننryyttن, vaan he itse tekivنt vننrin.
43|77|Ja he huutavat: »Maalik , anna Herrasi tehdن loppu meistن!» Hنn vastaa: »Teidنn on totisesti jننtنvن sinne.»
43|78|Olemmehan lنhettنnyt teille totuuden, mutta useimmille teistن on totuus vastenmielinen.
43|79|Hekض ovat pننttنneet jotakin? Totisesti, Meillن on ratkaisu.
43|80|Vai ajattelevatko he, ettن Me emme tiedن, mitن he kنtkevنt, emmekن kuule heidنn salaisia keskustelujaan? Meidنn sanansaattajamme heidنn luonaan kirjoittavat kaiken muistiin.
43|81|Sano: »Jos armollisella Jumalalla olisi poika, olisin ensimmنinen palvelemaan Hنntن.»
43|82|Kunnia taivaitten ja maan Herralle, jolla on valta ja joka on kaukana siitن, mitن he Hنnestن vنittنvنt.
43|83|Anna heidنn siis antautua valheellisiin jaaritteluihinsa ja ilveilyihinsن, kunnes heidنt kohtaa se pنivن, jolla heitن uhataan.
43|84|Hنn on Jumala taivaassa ja maan pننllن; niin, Hنn on viisas ja Hنnen on tieto.
43|85|Siunattu on Hنn, jonka on valta taivaassa ja maan pننllن sekن niiden vنlillن; Hنn tietنن, milloin hetki tulee, ja Hنnen luoksensa on teidنn palattava.
43|86|Niillن, joita he Hنnen rinnallaan palvelevat, ei ole mitننn vنlittنjنn valtuutta, vaan ainoastaan hنnellن, joka todistaa totuudesta, ja he tuntevat hنnet.
43|87|Ja jos kysyt heiltن, kuka on heidنt luonut, he varmasti vastaavat: »Jumala.» Miksi he siis kننntyvنt pois?
43|88|Hنnen huutonsa kuuluu: »Herra, totisesti he ovat kansa, joka ei usko.»
43|89|Kننnny siis pois heistن ja sano: »Rauha», sillن pian he saavat osansa.
44|1|Ylistetty, kunnian Jumala!
44|2|Pitنkنن arvossa Kirjoitus, joka tuo ilmi totuuden.
44|3|Totisesti olemme ilmoittanut sen siunattuna yضnن; Me totisesti varoitamme herkeنmنttن.
44|4|Siinن kaikki viisaus selvitetننn,
44|5|niinkuin Me kنskemme; totisesti, Me lنhetنmme sananjulistajat,
44|6|armona, joka on lنhtضisin Herrastasi; Hنn on totisesti kuuleva, tietنvن,
44|7|Herra taivaassa ja maan pننllن sekن niiden vنlillن. Jospa te sen uskoisitte!
44|8|Ei ole muuta Jumalaa kuin Hنn; Hنn antaa elنmنn ja tuottaa kuoleman, sinun ja muinaisten esi-isiesi Herra.
44|9|Ei, he epنilevنt, he tekevنt pilkkaa.
44|10|Jننkنن siis odottamaan sitن pنivنن, jolloin taivas lنhettنن suuren savupilven,
44|11|joka yllنttنن ihmiset. Se on tuskallinen rangaistus.
44|12|»Herra, poista meiltن rangaistus! Totisesti, me uskomme.»
44|13|Miten heitن siis pitنن muistuttaa? Heidنn luokseen tuli jo sananjulistaja, joka ilmoitti heille totuuden,
44|14|mutta he kننnsivنt hنnelle selkنnsن sanoen: »Toisten opettama, hullu.»
44|15|Me viivytنmme rangaistusta vنhنn aikaa, mutta te tulette varmasti palaamaan vننryyteen.
44|16|Pنivنnن, jolloin Me tartumme heihin vنkevنllن otteella, Me totisesti mننrننmme koston.
44|17|Ennen heitن panimme totisesti faraon kansan koetukselle, ja sen luokse tuli jalo sananjulistaja
44|18|sanoen: »Luovuttakaa minulle Jumalan palvelijat, olen totisesti teidنn uskollinen sananjulistajanne.
44|19|نlkنن nousko Jumalaa vastaan. Minن tulen totisesti luoksenne selvin valtuuksin;
44|20|etsin turvaa Hنneltن, joka on minun ja teidنn Herranne, jotta ette surmaisi minua,
44|21|ja ellette usko minua, niin poistukaa luotani!»
44|22|Ja hنn kutsui avuksi Herraansa, koska he olivat syntisiن.
44|23|Lنhde siis matkaan palvelijoitteni kanssa ضiseen aikaan; teitن tullaan varmasti ajamaan takaa,
44|24|mutta jنtن meri vنlillenne. Heidنn sotajoukkonsa on totisesti hukkuva.»
44|25|Kuinka monta puutarhaa ja lنhdettن he saivatkaan jنttنن jنlkeensن,
44|26|viljavainioita ja ihania asumuksia
44|27|ja hyvinvoinnin, josta he iloitsivat.
44|28|Nنin kنvi, ja Me annoimme sen perinnضksi muille ihmisille.
44|29|Mutta ei taivas eikن maa itkenyt heidنn tنhtensن, eikن heidنn tuomionsa tنytنntضضnpanoa siirretty.
44|30|Totisesti Me vapahdimme Israelin lapset hنpeنllisestن kurituksesta
44|31|ja faraosta. Hنn oli ylpeن ja kuului hنikنilemنttضmien joukkoon.
44|32|Totisesti Me kaikkiviisaudessamme valitsimme heidنt kaikista kansakunnista
44|33|ja annoimme heille ilmoituksemme, joka sisنlsi selvنn koetuksen.
44|34|Totisesti nنmن sanovat:
44|35|»Ei ole muuta kuin ensimmنinen kuolemamme, eikن meitن herنtetن uuteen eloon
44|36|Herنttنkننpن meille takaisin isنmme, jos puhutte totta!»
44|37|Kuka on parempi, hekض vai Tubban kansa ja ne, jotka elivنt ennen heitن? Me kukistimme heidنt, sillن totisesti he tekivنt syntiن.
44|38|Me emme vain huvin vuoksi ole luonut taivaita ja maata sekن mitن niiden vنlillن on,
44|39|vaan Me olemme luonut ne tنydellن todella, mutta useimmat heistن ovat tietoa vailla.
44|40|Totisesti, ratkaisun pنivن on heille kaikille mننrنtty,
44|41|se pنivن, jolloin ystنvن ei ole ystنvنlle hyضdyksi eivنtkن he saa lainkaan apua,
44|42|paitsi ne, joita Jumala armahtaa. Hنn on totisesti mahtava, armollinen.
44|43|Totisesti on Zakkuum-puu
44|44|syntisten ravintoa.
44|45|Kuin ضljysakka se kiehuu heidنn vatsassaan,
44|46|niinkuin kuuma vesi kiehuu.
44|47|»Ottakaa hنnet kiinni ja raahatkaa hنnet keskelle helvettiن!
44|48|Kaatakaa sitten hنnen pننnsن yli kiehuvaa vettن hنnelle piinaksi!
44|49|»Maista, sinن mahtava ja kunnianarvoisa!»
44|50|Totisesti, tنmن on se rangaistus, jota te epنilitte.
44|51|Totisesti ne, jotka karttavat pahaa, ovat turvallisessa paikassa,
44|52|puutarhoissa ja lنhteiden partaalla,
44|53|puettuina silkkiin ja samettiin, ja katsoen toisiaan kasvoista kasvoihin.
44|54|Niin on oleva, ja Me yhdistنmme heidنt puhtaaseen, ihanaan kumppaniin.
44|55|Siellن turvassa on heille tarjolla kaikenlaisia hedelmiن,
44|56|ensimmنisen kuoleman lisنksi he eivنt siellن maista kuolemaa, ja Hنn sننstنن heiltن helvetin piinan
44|57|Herrasi armosta; tنmن on suuri autuus.
44|58|Me olemme tehnyt sen helposti tajuttavaksi omalla kielellنsi, jotta he ottaisivat varoituksesta vaarin.
44|59|Odota siis! Totisesti hekin odottavat.
45|1|Ylistetty, kunnian Jumala!
45|2|Kirjoituksen on ilmoittanut Jumala, mahtava, viisas.
45|3|Totisesti on taivaassa ja maan pننllن merkkejن uskoville.
45|4|Teidنn oma luomisenne ja elنimet, joita Hنn levittنن ympنri maata, ovat tunnusmerkkejن ihmisille, joilla on varmuus.
45|5|Yضn ja pنivنn vaihtelu, sade, jonka Jumala lنhettنن pilvistن ja jolla Hنn virvoittaa kuihtuneen maan, sekن tuulten vaihtelut ovat tunnusmerkkejن ihmisille, joilla on ymmنrrystن.
45|6|Nنmن ovat Jumalan tunnusmerkkejن, jotka Me ilmoitamme sinulle totuudessa, mutta mihin sanomaan uskoisivat he Jumalan ja Hنnen ilmoitustensa jنlkeen?
45|7|Voi kaikkia syntisiن valehtelijoita,
45|8|jotka kuulevat Jumalan ilmoitukset lausuttavan itselleen, mutta sitten ylpeydessننn paatuvat eivنtkن ole niitن kuulevinaan! Julista siis heille sanoma tuskallisesta rangaistuksesta!
45|9|Ja kun he saavat kuulla jonkin ilmoituksistamme, tekevنt he siitن pilkkaa; nنmن tulevat saamaan hنpeنllisen rangaistuksen.
45|10|Heidنn edessننn on helvetti, ja siellن heitن ei lainkaan hyضdytن se, mitن he ovat itselleen hankkineet, eivنtkن ne, joita he Jumalan sijaan ottivat suojelijoikseen. Heitن odottaa hirveن rangaistus.
45|11|Tنmن on oikea johdatus, ja niillن, jotka kieltنvنt Herransa ilmoitukset, on oleva tuskallinen rangaistus.
45|12|Jumala saattoi meren palvelemaan teitن, niin ettن alukset purjehtivat sitن myضten Hنnen kنskynsن mukaan, jotta te etsisitte Hنnen armoaan ja antaisitte Hنnelle kiitoksen.
45|13|Hنn on myضs tehnyt alamaiseksenne kaiken, mitن on taivaissa ja maan pننllن: totisesti on tنssن tunnusmerkkejن ihmisille jotka ajattelevat.
45|14|Sano uskoville, ettن he antaisivat anteeksi niille, jotka eivنt pelkنن Jumalan pنivنن, jolloin Hنn palkitsee ihmiset heidنn ansioittensa mukaan.
45|15|Jos joku tekee hyvنن, koituu se hنnen oman sielunsa parhaaksi, ja jos joku tekee pahaa, tulee siitن hنnelle itselleen vahinkoa; sitten saatetaan teidنt takaisin Herranne tykض.
45|16|Totisesti annoimme Israelin lapsille Pyhنn Kirjan, viisauden ja profeetankutsumuksen, jakelimme heille hyvyyttن ja asetimme heidنt muiden kansojen edelle.
45|17|Me annoimme heille myضs selvنt todistukset, ja he olivat erimielisiن ja toisille kateellisia vasta pننstyننn osallisiksi tiedosta; totisesti Herrasi on tuomitseva heidنt ylضsnousemuksen pنivنnن siitن, mistن he kiistelivنt.
45|18|Sitten annoimme sinun seurata mننrنttyن suuntaa; noudata siis sitن نlنkن niiden alhaisia toiveita, jotka ovat tietoa vailla!
45|19|Totisesti he eivنt hyضdytن sinua vنhintنkننn Jumalan edessن; jumalattomat ovat toistensa ystنviن, mutta Jumala on niiden ystنvن, jotka karttavat pahaa.
45|20|Nنmن ovat selviن todisteita ihmisille, opastus ja armo niille, joilla on varmuus.
45|21|Luulevatko ne, jotka ovat tehneet pahoja tضitن, ettن kohtelen heitن samoin kuin niitن, jotka uskovat ja tekevنt hyviن tضitن, ja ettن elنmن ja kuolema heille tulee olemaan samanlainen? Kehno on heidنn arvostelunsa.
45|22|Jumala loi taivaat ja maan totuutta noudattaen, niin ettن jokainen sielu palkittaisiin ansionsa mukaan ja ettei kenellekننn tehtنisi vننryyttن.
45|23|Mitن ajattelet ihmisestن, joka pitنن alhaista haluaan jumalanaan ja jonka Jumala tietنen antaa harhautua, jonka korvat ja sydنmen Hنn sinetضi ja jonka silmنt Hنn peittنن verholla? Kuka voi ohjata hنntن paitsi Jumala? Ettekض siis tahdo noudattaa kehoitusta?
45|24|He sanovat myضs: »Ei ole olemassa muuta kuin tنmن maallinen elنmنmme; me elنmme ja kuolemme, ja mikننn muu kuin aika ei hنvitن meitن.» Mutta siitن heillن ei ole mitننn tietoa, he ainoastaan lausuvat arveluja.
45|25|Ja kun selvنt ilmoituksemme sanellaan heille, on heidنn vastavنitteinنnsن vain tنmن: »Herنttنkنن meille isنmme takaisin, jos puhutte totta!»
45|26|Sano: »Jumala antaa teille elنmنn, sitten lنhettنن Hنn teille kuoleman ja sitten kokoaa Hنn teidنt ylضsnousemuksen pنivنnن. Tنmن on varma, mutta useimmilla ihmisillن ei ole siitن tietoa.»
45|27|Jumalan on valta taivaassa ja maan pننllن, ja sinن pنivنnن, jolloin hetki tulee, sinن pنivنnن hukkuvat ne, jotka harjoittavat vننryyttن.
45|28|Sinن saat nنhdن kaikkien kansojen notkistavan polvensa; jokainen kansa kutsutaan pyhنn kirjansa ننreen. »Tنnن pنivنnن saatte palkan siitن, mitن olette tehneet.
45|29|Tنmن Meidنn Kirjamme sanoo teistن totuuden; totisesti, Me kirjoitimme tekonne muistiin.»
45|30|Mitن tulee niihin, jotka uskoivat ja tekivنt hyviن tضitن, ne heidنn Herransa sulkee armoonsa; tنmن on ylin autuus.
45|31|Mitن taas tulee niihin, jotka eivنt uskoneet, niin »eikض Minun ilmoituksiani ole luettu teille? Mutta te olitte ylpeitن, niin, te olitte syntisiن ihmisiن.»
45|32|Ja kun sanottiin: »Jumalan lupaus on totisesti vanhurskas eikن tuomionhetkestن ole epنilystن», sanoitte te: »Me emme tiedن, millainen hetki se on; me emme luule sen koittavan, sillن se on vain ennakkoluuloa, eikن meillن ole siitن lainkaan varmuutta.»
45|33|Mutta paha, mitن he ovat tehneet, tulee heille selvنksi, ja se, mitن he pilkkasivat, on kohdistuva heihin itseensن.
45|34|Ja heille sanotaan: »Tنnننn Me hylkننmme teidنt, niinkuin te olitte vنlinpitنmنttضmiن tنmنn pنivنn tulemisesta. Teidنn olinpaikkanne on tuli, ja siellن teillن ei ole ketننn auttajaa.
45|35|Nنin kنy sentنhden, ettن te piditte Jumalan ilmoituksia pilkkana ja ettن maallinen elنmن on houkutellut teidنt harhaan.» Mutta tuona pنivنnن ei heitن vapahdeta eikن heille osoiteta lempeyttن.
45|36|Jumalalle kuuluu kaikki kiitos, taivaitten Herralle, maan Herralle, maailmojen Herralle!
45|37|Hنnen on kunnia taivaassa ja maan pننllن: Hنn on mahtava, viisas.
46|1|Ylistetty, kunnian Jumala.
46|2|Pyhنn Kirjan ilmoitus on saatu Jumalalta, mahtavalta, viisaalta.
46|3|Me olemme luonut taivaat ja maan ja mitن niiden vنlillن on vain totuudessa ja mننrنtyksi ajaksi, mutta ne, jotka ovat epنuskoisia, kننntyvنt pois saamistaan varoituksista.
46|4|Sano: »Oletteko ajatelleet niitن, joita avuksenne huudatte Jumalan sijasta? Osoittakaa minulle, kuinka suuren osan ne ovat luoneet maasta! Tai onko heillن osuutta taivaisiin? Tuokaa minulle kirja, joka on ilmoitettu ennen tنtن, tai rippeitن tiedosta, jos rakastatte totuutta!»
46|5|Kuka erehtyy enemmنn kuin se, joka Jumalan asemesta kutsuu niitن, jotka eivنt ennen ylضsnousemuksen pنivنن vastaa hنnelle eivنtkن huoli hنnen kutsustaan?
46|6|Ja kun ihmiset kootaan yhteen, tulee heistن nنiden vihamiehiن ja he kieltنvنt nنiden palvoneen heitن.
46|7|Ja vaikka tunnusmerkkimme selvنsti luetaan heille, vنittنvنt epنuskoiset totuudesta, kun se tulee heidنn osakseen: »Tنmن on selvنن noituutta.»
46|8|Tai he sanovat: »Hنn on keksinyt sen». Sano: »Jos minن olen keksinyt sen, ette te voi enنن auttaa minua Jumalan edessن. Hنn tietنن parhaiten, mitن olette siitن uskotelleet. Hنn on pنtevن todistaja minun ja teidنn asiassanne; niin, Hنn antaa anteeksi ja on armollinen.
46|9|Sano: »Minن en ole sananjulistajista ensimmنinen enkن tiedن, mitن tulee tapahtumaan minulle tai teille; minن noudatan vain sitن, mikن on ilmoitettu minulle, ja olen vain julkinen varoittaja.»
46|10|Sano: »Oletteko ajatelleet, ettن se tulee Jumalalta ja ettن te ette usko siihen, mutta erنs todistaja Israelin lasten joukosta on todistanut sen oikeaksi; hنn uskoi, mutta te olette ylpeitن.» Totisesti, Jumala ei kaitse jumalatonta kansaa.
46|11|Epنuskoiset sanovat uskovaisista: »Jos koraanissa olisi ollut jotakin hyvنن, eivنt he sen omaksumisessa olisi pننsseet meistن edelle», ja koska he eivنt tahdo antaa sen ohjata itseننn oikeaan, he sanovat: »Se sisنltنن vain vanhoja valhetaruja.»
46|12|Ennen sitن oli jo Mooseksen kirja oppaana ja armonosoituksena, ja tنmن kirja vahvistaa sen arabian kielellن, varoitukseksi niille, jotka tekevنt vننryyttن, ja hyvنnن sanomana niille, joiden teot ovat hyviن.
46|13|Totisesti niillن, jotka sanovat: »Jumala on Herramme» ja pysyvنt oikealla tiellن, ei ole pelkoa eikن heidنn tarvitse murehtia.
46|14|Heistن tulee paratiisin asukkaita ikuisiksi ajoiksi palkaksi siitن, mitن he tekivنt.
46|15|Me olemme myضs kنskenyt ihmisen tehdن hyvنن vanhemmilleen; hنnen نitinsن on kantanut hنnet tuskalla ja synnyttنnyt hنnet kivulla, ja kantaminen ja vieroittaminen kestنن kolmekymmentن kuukautta; ja kun hنn saavuttaa kypsyysiنn ja tنyttنن neljنkymmentن vuotta, hنn sanoo: »Herra, suo minun olla kiitollinen siitن armosta, jota olet osoittanut minulle ja vanhemmilleni, suo ettن pystyisin hyviin tekoihin, jotka miellyttنvنt Sinua, ja salli kaiken koitua jنlkelنisteni parhaaksi; totisesti, minن turvaan Sinuun ja kuulun Sinun alamaisiisi.»
46|16|Nنiltن vastaanotamme parhaan, mitن he ovat tehneet, ja annamme anteeksi heidنn pahat tekonsa, koska he kuuluvat paratiisin asukkaisiin sen vanhurskaan lupauksen mukaan, mikن heille on annettu.
46|17|Mutta jos joku sanoo vanhemmilleen: »Hنpeن teille! Kuinka lupaatte minulle, ettن minut herنtetننn henkiin, kun jo muut sukupolvet ovat kuolleet ennen minua?» niin ettن he kumpikin huutavat Jumalalta apua: »Voi sinua! Usko, Jumalan lupaus on totisesti varma» ja hنn vastaa: »Nنmن ovat vain muinaistaruja»,
46|18|niin juuri tنllaiset ovat niitن, joiden suhteen on kنynyt toteen ennustus dzinneistن ja ihmispolvista, jotka ovat kuolleet jo ennen heitن; totisesti ovat he tuhon omat.
46|19|Jokaista varten on olemassa eri asteita, aina sen mukaan, mitن he ovat tehneet, jotta minن saattaisin maksaa heille tنyden palkan teoistaan, ilman ettن kukaan kنrsisi vننryyttن.
46|20|Sinن pنivنnن, jolloin epنuskoiset saatetaan tulen eteen, kuuluu sana: »Te tuhlasitte kaiken hyvنn maallisessa elنmنssنnne, nauttien siitن lyhyen ajan, mutta tنnننn palkitaan teidنt masentavalla kurituksella, sentنhden ettن olitte ilman syytن ylpeitن maan pننllن ja teitte syntiن.
46|21|Muistakaa Aadin veljeن, kun hنn varoitti kansaansa hiekkakunnailla - ja varoittajia on totisesti ollut sekن ennen hنntن ettن hنnen jنlkeensن - sanoen: »نlkنن palvelko ketننn muuta kuin Jumalaa! Totisesti pelkننn puolestanne kauhun pنivنn rangaistusta.»
46|22|He vastasivat: »Oletko tullut luoksemme kننntننksesi meidنt pois jumalistamme? Nنytن sitten meille se, millن meitن peloittelet, jos olet niitن, jotka pysyvنt totuudessa.»
46|23|Silloin hنn sanoi: »Vain Jumalalla on tieto, ja minن julistan teille sanomaa, mikن on lنhetetty mukanani, mutta huomaan, ettن olette ymmنrtنmنtضntن kansaa.»
46|24|Ja kun he nنkivنt pilven ilmestyvنn taivaalle ja lنhestyvنn heidنn laaksojaan, he sanoivat: »Se on pilvi, joka antaa meille sadetta.» - »Ei, se on se, mitن te halusitte jouduttaa, tuulenpuuska, joka tuo mukanaan tuskallisen rangaistuksen
46|25|ja joka hنvittنن kaiken Herran kنskystن.» Ja niin ei heistن seuraavana aamuna nنkynyt muuta kuin heidنn asumuksensa; nنin Me palkitsemme syntisiن ihmisiن.
46|26|Tosiaan Me annoimme heille vallan, jota emme ole antanut teille, ja Me annoimme heille kuulon, nنضn ja sydنmen, mutta heidنn korvansa, silmنnsن ja sydنmensن eivنt hyضdyttنneet heitن vنhننkننn, koska he kielsivنt Jumalan ilmoitukset, ja se, mitن he pilkkasivat, kohtasi heidنt.
46|27|Olemme todella hنvittنnyt ympنrillنnne olevat kaupungit, ja Me uudistamme ilmoituksemme, jotta he kننntyisivنt.
46|28|Mutta miksi eivنt heitن sitten auttaneet ne, joita he pitivنt Jumalan ohella jumalina ja vنlimiehinن? Ei, he ovat pettنneet heidنt; tنmن oli heidنn valheensa ja vننrennyksensن.
46|29|Ja kun Me ohjasimme osan dzinneistن sinun luoksesi kuulemaan Koraania, sanoivat he tultuaan paikalle: »Kuunnelkaa tarkasti!» ja kun se oli lopussa, palasivat he kansansa luo varoittamaan sitن.
46|30|He sanoivat: »Kansalaisemme, me olemme kuulleet Kirjaa, joka on ilmoitettu Mooseksen jنlkeen ja joka vahvistaa sen, mitن oli ennen, johtaen totuuteen ja oikealle tielle.
46|31|Kansalaisemme, ottakaa vastaan jumalallinen kutsuja ja uskokaa Hنneen, niin Hنn antaa teille syntinne anteeksi ja suojelee teidنt tuskallisesta rangaistuksesta.»
46|32|Sillن ne, jotka eivنt ota vastaan Jumalan lنhettilنstن, eivنt lضydن maan pننltن pakopaikkaa eikن heillن hنnen sijastaan ole ketننn suojelijaa. Nنmن ovat selvنsti harhaan johdettuja.
46|33|Eivنtkض he ole ottaneet huomioon sitن, ettن Jumala, joka loi taivaat ja maan eikن vنsynyt niitن luodessaan, voi antaa kuolleille elنmنn? Niin, Hنn on totisesti kaikkivoipa.
46|34|Sinن pنivنnن, jolloin epنuskoiset viedننn tulen eteen, kysytننn: »Eikض kaikki ollut totta?» He vastaavat: »Kyllن, Herramme nimeen.» Silloin Hنn sanoo: »Maistakaa siis rangaistustanne, koska olitte epنuskoisia!»
46|35|Kestنkنن siis kنrsivنllisinن, niinkuin sananjulistajat kestivنt, نlkننkن kiirehtikض heidنn tuomiotaan! Sinن pنivنnن, jolloin he nنkevنt, mitن heille on luvattu, heistن tuntuu siltن, kuin he eivنt olisi odottaneet kauemmin kuin yhden tunnin pنivنstن. Riittنkضضn tنmن varoitukseksi. Pitنisikض muitten tulla tuhotuiksi kuin syntisten ihmisten?
47|1|Jotka eivنt usko, vaan kننntyvنt pois Jumalan tieltن, niiden teot Hنn tekee tyhjنksi.
47|2|Mutta jotka tekevنt hyvنن ja uskovat sen, mitن Muhammedille on ilmoitettu, joka on heidنn Herraltaan saatu totuus, heidنn pahat tekonsa Hنn pyyhkii pois ja parantaa heidنn asemansa.
47|3|Nنin kنy siksi, ettن epنuskoiset seuraavat valheen jنlkiن ja uskovaiset noudattavat totuutta, joka tulee heidنn Herraltaan. Nنin Jumala asettaa ihmisille esikuvia.
47|4|Kun siis kohtaatte taistelussa uskottomat, niin nujertakaa heiltن niskat, niin ettن voitatte heidنt! Sitten ottakaa heidنt vangiksi ja jنlkeenpنin joko suosiollisesti vapauttakaa heidنt tai antakaa heidنn lunastaa itsensن vapaiksi, kun sota on pننttynyt! Niin on oleva. Jos Jumala olisi tahtonut, olisi Hنn varmasti voinut kostaa heille, mutta nنin Hنn tahtoo koetella teitن toistenne avulla. Jotka saavat surmansa Jumalan tiellن, heidنn tekojensa ei Hنn millننn muotoa salli raueta tyhjiin.
47|5|Hنn ohjaa heitن ja parantaa heidنn asemansa,
47|6|sekن antaa heidنn pننstن paratiisiin, jonka Hنn on tehnyt heille tunnetuksi.
47|7|Jos uskovaiset autatte Jumalan asiaa, Hنn auttaa teitن ja tukee askeleitanne.
47|8|Mutta niitن, jotka ovat epنuskoisia, odottaa tuho, ja Hنn tekee tyhjنksi heidنn tyضnsن.
47|9|Nنin tapahtuu sentنhden, ettن he ylenkatsoivat Jumalan ilmoituksia, ja niin Hنn antaa heidنn tekojensa raueta tyhjiin.
47|10|Eivنtkض he ole matkanneet ympنri maata ja nنhneet, minkنlaisen lopun saivat ne, jotka elivنt ennen heitن? Jumala saattoi heidنt perikatoon, ja uskottomilla on oleva sama kohtalo.
47|11|Nنin tapahtuu, koska Jumala on uskovien suojelija ja koska uskottomilla ei ole ketننn suojelijaa.
47|12|Totisesti antaa Jumala niiden, jotka uskovat ja tekevنt hyvنن, kنydن sisنlle paratiisiin, jonka kautta joet virtaavat, mutta ne, jotka ovat epنuskoisia ja nauttivat ja syضvنt kuin elukat, heidنn olinpaikkansa on tuli.
47|13|Miten monta kaupunkia olemmekaan tuhonnut, kaupunkeja, jotka olivat mahtavampia kuin se, joka on karkoittanut sinut, eikن niillن ollut ketننn auttajaa.
47|14|Onko se, joka on saanut selvنn todistuksen Herraltaan niiden kaltainen, joille pahat tekonsa ovat ihanat ja jotka noudattavat alhaisia halujaan.
47|15|Tنllainen on kuvaus paratiisista, joka on luvattu niille, jotka karttavat pahaa: siellن on virtoja, joiden vesi ei samene, maitovirtoja, joiden maku ei muutu, viinivirtoja, suloisia juoda, ja kirkkaita hunajavirtoja. Ne, jotka siellن asuvat, saavat Herraltaan kaikenlaisia hedelmiن ja anteeksiannon. Ovatko he niinkuin ne, joilla on asuntona tuli ja jotka saavat juoda kiehuvaa vettن, niin ettن se raastaa rikki heidنn sisuksensa?
47|16|Jotkut nنistن tosin yrittنvنt kuunnella sinua, mutta kun he lنhtevنt luotasi, he sanovat niille, jotka ovat saaneet tiedon: »Mitن uutta hنn sanoi?» Nنiden sydنmen Jumala on paaduttanut, ja he seuraavat alhaisia himojaan.
47|17|Mutta niille, jotka seuraavat oikeata suuntaa, Hنn tuo johdatustaan runsaammin ja antaa heille varjeluksensa.
47|18|Mitن muuta epنuskoiset siis odottavat, kuin ettن hetki tulisi heille نkkiن? Nyt ovat todella sen enteet jo tulleet, mutta mitن apua heillن on kehoituksesta, kun hetki on tullut?
47|19|Tiedن siis, ettei ole muuta jumalaa kuin Jumala, ja pyydن anteeksiantoa synneistن itsellesi ja uskoville miehille ja naisille. Jumala tuntee paikan, mihin palaatte ja missن asuntonne on oleva.
47|20|Uskovaiset sanovat: »Miksi ei ole yhtننn suuraa ilmoitettu?» Mutta kun selkeن suura ilmoitetaan ja siinن mainitaan taistelu, nنet kuinka ne, joiden sydنmessن on sairaus, katsovat sinuun niinkuin se, jonka valtaa kuoleman uupumus. Voi heitن silloin!
47|21|Kuuliaisuus ja lempeن sana sopisi heille paremmin; mutta kun asia on pننtضksessن, olisi heille totisesti parempi, jos he pysyisivنt Jumalalle uskollisina.
47|22|Mutta jos teillن olisi valta, tekisitte varmasti ilkitضitن ja katkoisitte sukulaisuussiteenne.
47|23|Nنmن Jumala on kironnut ja saattanut kuuroiksi sekن sokaissut heidنn silmنnsن.
47|24|Eivنtkض he siis tutkistele Koraania? Eivنt, heidنn sydنmensن ovat lukitut.
47|25|Niille, jotka palaavat entiselleen sen jنlkeen, kun selvن johdatus on heille annettu, on saatana totisesti tehnyt sen helpoksi asiaksi, ja Hنn antaa heille vapaat kنdet.
47|26|Sillن he sanovat salaa niille, jotka ylenkatsovat Jumalan ilmoituksia: »Me tahdomme totella teitن joissakin asioissa.» Mutta Jumala tuntee heidنn salaisuutensa.
47|27|Mutta kuinka kنy, kun enkelit tuovat heille kuoleman kنskyn, lyضden heitن kasvoihin ja selkننn?
47|28|Sillن he noudattavat sitن, mikن ei miellytن Jumalaa, vaan on Hنnen tahtoaan vastaan; siksi Hنn on tehnyt tyhjنksi heidنn tekonsa.
47|29|Vai ajattelevatko ne, joiden sydنmessن on sairaus, ettن Jumala ei tuo ilmi heidنn ilkitضitننn?
47|30|Ja jos Me tahtoisimme, niin olisimme voinut asettaa niin, ettن olisit totisesti tuntenut heidنt tuntomerkeistننn; ja totisesti sinن voit tuntea heidنt puheestaan; niin, Jumala tuntee tekonne.
47|31|Totisesti koettelemme teitن siksi, kunnes olemme oppinut tuntemaan teistن ne, jotka ovat urhoollisia ja kestنviن, koettelemme, kunnes asianne on Meille ilmeinen.
47|32|Totisesti, ne, jotka eivنt usko, vaan kننntyvنt pois Jumalan tieltن vastustaen sananjulistajaa, sitten kun johdatus on heille ilmoitettu, ne eivنt voi vahingoittaa Jumalaa millننn tavoin, mutta Hنn tekee tyhjنksi heidنn tekonsa.
47|33|Te, jotka uskotte, totelkaa Jumalaa, olkaa kuuliaisia sananjulistajalle نlkننkن saattako tekojanne raukeamaan!
47|34|Totisesti ne, jotka eivنt usko, vaan hylkننvنt Jumalan tien, kuolevat, koska he ovat epنuskoisia, eikن Jumala anna heille mitننn anteeksi.
47|35|نlkنن siis olko heikkoja anoen rauhaa, sillن te olette voitolla ja Jumala on kanssanne. Hنn ei tee tekojanne mitنttضmiksi.
47|36|Maallinen elنmن on vain turhaa ilvettن ja leikkiن, mutta jos te uskotte ja kartatte pahaa, Hنn antaa teille palkkanne eikن kysy teiltن mitننn tavaraa.
47|37|Jos Hنn vaatisi teiltن sitن, te olisitte itaria ja Hنn saattaisi pahuutenne ilmi.
47|38|Katso, te kuulutte niihin, jotka ovat kutsutut uhraamaan varojansa Jumalan asian edistنmiseksi, mutta teidنn joukossanne on kitsaita; ja jos joku on kitsas, se on vain hنnen oman sielunsa vahingoksi. Jumalalta ei mitننn puutu, mutta te tarvitsette Hنntن, ja jos te kننnnytte pois, asettaa hنn sijaanne toisia, jotka eivنt ole niinkuin te.
48|1|Totisesti olemme antanut sinulle ilmeisen voiton,
48|2|jotta Jumala antaisi sinulle anteeksi syntisi, sekن ne, jotka ovat ennen tehdyt, ettن ne, jotka ovat jنljellن, ja saattaisi armonsa tنydelliseksi sinua kohtaan sekن johtaisi sinut oikealle tielle,
48|3|ja jotta Jumala voisi antaa sinulle mahtavaa apuaan.
48|4|Hنn se lنhetti rauhan uskovien sydنmiin, jotta heidنn uskonsa lisننntyisi - Jumalan ovat taivaitten ja maan sotajoukot, niin, Jumalan on tieto ja viisaus,
48|5|jotta Hنn antaisi uskovain miesten ja naisten pننstن paratiisiin, jonka kautta joet virtaavat, ja asua siellن ikuisesti, ja poistaisi heiltن heidنn pahat tekonsa. Tنmن on suuri autuus Jumalan luona.
48|6|Ja jotta Hنn kurittaisi ulkokullatut ja monia jumalia palvelevat, sekن miehet ettن naiset, ne, joilla on huonoja ajatuksia Jumalasta. Heidنn kنy huonosti; Jumalan viha on heidنn pننllننn, Hنn on kironnut heidنt ja valmistanut heitن varten helvetin. Kurja on se kokoontumispaikka.
48|7|Jumalalle kuuluvat sotajoukot taivaassa ja maan pننllن. Jumala on mahtava, viisas.
48|8|Olemme totisesti lنhettنnyt sinut todistajana, hyvنn sanoman viejنnن ja varoittajana,
48|9|jotta uskoisitte Jumalaan ja Hنnen sananjulistajaansa, tukisitte ja kunnioittaisitte hنntن sekن julistaisitte Hنnen kiitostaan aamuin ja illoin.
48|10|Totisesti, ne, jotka vannovat uskollisuutta sinulle, vannovat vain uskollisuutta Jumalalle. Jumalan kنsi on heidنn kنttensن yllن. Sentنhden, jos joku rikkoo valansa, hنn rikkoo sen vain oman sielunsa vahingoksi, mutta joka tنyttنن sen, mitن on sopinut Jumalan kanssa, sille Hنn antaa suuren palkinnon.
48|11|Ne erنmaan asukkaat, jotka jنivنt retkestن jنlkeen, sanovat sinulle: »Omaisuutemme ja perheemme pidنttivنt meidنt tyضssن, pyydن siis puolestamme anteeksi». He puhuvat kielellننn sellaista, mitن ei ole heidنn sydنmessننn. Sano: »Kuka voi torjua pois teistن mitننn Jumalan pننtضstن, joko Hنn sitten tahtoo vahingoittaa teitن tai tehdن teille hyvنن?» Ei, Jumalalla on tieto teoistanne.
48|12|Niin, te luulitte, ettن sananjulistaja ja uskovat eivنt milloinkaan palaisi omiensa luo, ja tنmن ajatus oli teille mieleinen, mutta te ajattelitte pahasti ja te olette perikatoon tuomittu kansa.
48|13|Jos joku ei usko Jumalaan ja Hنnen sananjulistajaansa, Me olemme totisesti epنuskoisia varten varannut polttavan tulen.
48|14|Jumalan on valta taivaassa ja maan pننllن. Hنn armahtaa ja rankaisee ketن tahtoo; niin, Jumala on anteeksiantava, armollinen.
48|15|Jنlkeen jننvنt sanovat, kun te lنhdette retkelle saalista ottamaan: »Antakaa meidنn seurata teitن.» He tahtovat muuttaa Jumalan sanan. Sano: »Ette suinkaan saa seurata meitن; niin on Jumala sanonut.» Mutta he sanovat: »Ei, te kadehditte meitن.» Heillن on vain vنhنn ymmنrrystن.
48|16|Sano jنlkeen jننneille erنmaan asukkaille: »Teidنt kutsutaan pian taisteluun kansaa vastaan, jonka urhoollisuus on suuri; te taistelette heitن vastaan siksi kunnes he alistuvat. Jos te tottelette, Jumala antaa teille hyvنn palkan, mutta jos kننnnytte pois, kuten ennen, Hنn kurittaa teitن tuskallisella rangaistuksella.»
48|17|Mutta syytضn on, joka sokeuden, rampuuden tai sairauden tنhden jنن kotiin; ja jos joku on kuuliainen Jumalalle ja Hنnen sananjulistajalleen, Hنn ottaa hنnet paratiisiinsa, jossa virrat ovat vuolaat, mutta sitن, joka kننntyy pois, Hنn rankaisee tuskallisella kurituksella.
48|18|Totisesti oli Jumala tyytyvنinen uskoviin, kun he vannoivat sinulle uskollisuutta puun alla; Hنn tiesi, mitن oli heidنn sydنmissننn, ja lنhetti heille rauhan sekن palkitsi heidنt pikaisella voitolla
48|19|ja runsaalla saaliilla, jonka he ottivat. Jumala on mahtava, viisas.
48|20|Jumala lupasi teille paljon saalista, jota tulisitte ottamaan, sitten Hنn antoi tنtن pikaisesti teille ja pidنtti teistن ihmisten kنdet; tنmنn Hنn teki, jotta se olisi merkki uskoville ja jotta Hنn johtaisi teitن oikealla polulla.
48|21|Muutakin saalista, jota vielن ette ole voineet saada, Jumala on varannut; totisesti, Jumala on kaikkivoipa.
48|22|Jos ne, jotka eivنt usko, olisivat taistelleet teitن vastaan, he varmasti olisivat perنytyneet, ja sitten heillن ei olisi ollut ketننn suojelijaa eikن auttajaa.
48|23|Sellainen on Jumalan kنsky, jota on todella noudatettu jo aikaisemminkin, etkن sinن ole lضytنvن Jumalan kنskyن toiseksi muuttuneena.
48|24|Hنn pidنtti heidنn kنtensن teistن ja teidنn kنtenne heistن Mekan laaksossa annettuaan teille voiton heistن; niin, Jumala nنkee, mitن teette.
48|25|Juuri he eivنt uskoneet, vaan pidنttivنt teidنt pyhنstن temppelistن sekن uhrista, joka oli estetty saapumasta mننrنpaikkaansa; ellei heidنn joukossaan olisi ollut uskovia miehiن ja naisia, jotka te tietنmنttضmyydessنnne olisitte saattaneet tallata jalkoihinne ja nنin tahtomattanne tehdن itsenne syypنiksi rikokseen, emme olisi pidنttنnyt kنttنnne heistن. Nنin tapahtui, jotta Jumala saattaisi sulkea armoonsa kenet tahtoo. Jos he olisivat olleet kaukana hajallaan toisistansa, Me olisimme totisesti kurittanut epنuskoisia heidنn joukossaan tuskallisella rangaistuksella.
48|26|Ne, jotka eivنt uskoneet, kantoivat sydنmissننn tietنmنttضmyyden ynseyttن, mutta Jumala lنhetti rauhansa sananjulistajalleen ja uskoville ja kنski heitن pitنmننn sanansa ja karttamaan pahaa, mihin he olivat oikeutettuja ja soveliaita. Jumala on kaikkitietنvن.
48|27|Jumala on antanut sananjulistajansa nنyn tنyttyن. Te tulette varmasti astumaan sisننn pyhننn temppeliin, jos Jumala niin tahtoo, turvassa, pنن ajettuna ja hiukset leikattuina, pelkoa tuntematta, sillن Hنn tietنن, mitن te ette tiedن, ja niin on Hنn hankkinut teille pikaisen voiton.
48|28|Hنn lنhetti sananjulistajansa, mukanaan ohjeet ja totuuden uskonto, saattamaan tنmنn voittoon kaikkien muiden uskontojen rinnalla; niin, Jumala on pنtevن todistaja.
48|29|Muhammed on Jumalan sananjulistaja, ja ne, jotka ovat hنnen kanssaan, ovat jنrkنhtنmنttضmiن uskottomille, mutta laupiaita toisiaan kohtaan. Sinن olet nنkevن heidنn kumartuvan ja polvistuvan, anoen armoa ja suosiota Jumalalta, ja heillن on merkkejن kasvoissaan paljosta maahan kumartamisesta. Niin kuvataan heitن Toorassa. Ja evankeliumissa he ovat kuin siemenkylvض, mikن tyضntنن esiin vesojaan ja sitten voimistuttaa niitن, niin ettن ne tulevat vahvoiksi ja ovat lujasti kiinni varsissa ilahduttaen kylvضmiehiن, jotta se نrsyttنisi epنuskoisia. Jumala on luvannut niille, jotka uskovat ja tekevنt hyvنن, anteeksiannon ja suuren palkinnon.
49|1|Te, jotka uskotte, نlkنن estنkض Jumalan ja Hنnen sananjulistajansa lنsnنoloa, vaan pitنkنن huoli velvollisuudestanne Jumalaa kohtaan. Totisesti, Jumala on kuuleva, tietنvن.
49|2|Te, jotka uskotte, نlkنن korottako ننntنnne profeetan ننnen yli نlkننkن puhuko hنnelle niin ننnekkننsti, kuin puhutte toinen toisillenne, jotta tekojanne ei huomaamattanne tehtنisi tyhjiksi.
49|3|Totisesti ne, jotka alentavat ننnensن Jumalan sananjulistajan edessن, ovat niitن, joiden sydنntن Jumala on koetellut pahan vastustamisessa; he saavat anteeksiannon ja suuren palkinnon.
49|4|Useimmat niistن, jotka kutsuvat sinua pois sisنhuoneista, ovat totisesti ymmنrrystن vailla.
49|5|Ja jos he odottaisivat kنrsivنllisesti siksi, kunnes sinن tulet heidنn luokseen, olisi se varmasti heille parempi; niin, Jumala on anteeksiantavainen, armollinen.
49|6|Te uskovaiset, jos jumalaton ihminen tulee luoksenne tuoden jonkin sanoman, niin tutkikaa sitن tarkoin, ettette tietنmنttنnne vahingoittaisi ihmisiن ja sitten saisi katua, mitن olette tehneet.
49|7|Tietنkنن, ettن keskuudessanne on Jumalan sananjulistaja! Jos hنn tottelisi teitن monessa asiassa, te totisesti joutuisitte ahdinkoon, mutta Jumala on tehnyt uskon teille rakkaaksi ja saattanut sen sydنmissنnne ihanaksi. Hنn on myضs tehnyt teille epنuskon, rikkomuksen ja tottelemattomuuden inhottavaksi, nنmن ovat oikean tien seuraajia
49|8|Jumalan armosta ja suosiosta; Jumalan on tieto, viisaus.
49|9|Ja jos kaksi uskovaisten ryhmنن joutuu riitaan, tehkنن sovinto heidنn vنlilleen. Mutta jos toinen niistن menettelee vننrin toista kohtaan, taistelkaa vننrintekijنن vastaan siksi, kunnes hنn jنlleen mukautuu Jumalan kنskyyn; jos hنn taipuu tنhنn, tehkنن heidنn vنlillننn oikeudenmukainen sovinto ja toimikaa tasapuolisesti. Totisesti, Jumala rakastaa niitن, jotka noudattavat oikeutta.
49|10|Uskovaiset ovat veljiن; tehkنن sentنhden sovinto veljienne kanssa ja huolehtikaa velvollisuudestanne Jumalaa kohtaan, jotta armo tulisi osaksenne.
49|11|Te, jotka uskotte, نlkنن antako ihmisten nauraa toisilleen, olkoonpa, ettن he ovat nنitن parempia; نlkضضt naiset naurako toisille naisille, vaikka olisivatkin parempia kuin nنmن. نlkنن etsikض vikoja toisistanne نlkننkن kutsuko toisianne pilkkanimillن. Kurjaa on joutua huonoon huutoon, uskon omaksumisen jنlkeen, ja ne, jotka eivنt kننnny, ovat jumalattomia.
49|12|Te, jotka uskotte, karttakaa pahoja luuloja, sillن epنileminen on totisesti joissakin tapauksissa synti. نlkنن vakoilko نlkننkن panetelko toisianne! Haluaako joku teistن syضdن kuolleen veljensن lihaa? Sitن kyllن inhoatte. Huolehtikaa velvollisuuksistanne Jumalaa kohtaan! Jumala on armahtavainen ja laupias.
49|13|Ihmiset, Me olemme totisesti luonut teidنt miehestن ja naisesta ja jakanut teidنt heimoihin ja sukuihin, jotta tuntisitte toinen toisenne. Arvokkain teistن Jumalan tykضnن on se, joka parhaiten pitنن huolen velvollisuudestaan. Jumala on totisesti tietنvن, tajuava.
49|14|Erنmaan asukkaat sanovat: »Me uskomme»; sano: »Te ette usko, vaan sanotte: 'Alistumme', mutta usko ei ole vielن voittanut sydنmiنnne. Kuitenkin, jos te tottelette Jumalaa ja Hنnen sananjulistajaansa, Hنn ei ota teoistanne mitننn pois. Totisesti on Jumala anteeksiantava ja laupias.»
49|15|Uskovaisia ovat vain ne, jotka uskovat Jumalaan ja Hنnen sananjulistajaansa eivنtkن epنile, vaan panevat alttiiksi omaisuutensa ja henkensن ponnistellessaan Jumalan tiellن; nنmن ovat vanhurskaita.
49|16|Sano: »Tekض saatatte Jumalan tietoon uskontonne, vaikka Jumala tietنن kaiken, mitن on taivaassa ja maan pننllن? Jumala on kaikkitietنvن.»
49|17|He luulevat saattavansa sinut kiitollisuuden velkaan kننntymنllن muslimeiksi. Sano: »نlkنن sitoko minua velvoituksiin islaamillanne. Ei, pikemmin olette te velkaa Jumalalle siitن, ettن Hنn ohjaa teidنt uskoon, jos rakastatte totuutta.»
49|18|Jumala tuntee totisesti nنkymنttضmنt asiat taivaassa ja maan pننllن; Jumala nنkee, mitن te teette.
50|1|Kaikkivoipa Jumala ja ylevن Koraani.
50|2|He ihmettelevنt, ettن heille on tullut varoittaja heidنn omasta keskuudestaan, ja epنuskoiset sanovat: »Olisi ihmeellistن,
50|3|ettن kuoltuamme ja muututtuamme tomuksi jنlleen ylضsnousisimme. Se olisi ihmeellinen paluu.»
50|4|Mehنn tiedنmme, minkن verran heistن jنن maan omaksi, sillن meillن on kirjoitus, joka sisنltنن kaiken.
50|5|Ei, he hylkنsivنt totuuden, kun se tuli heille, niin ettن he nyt ovat sekasorron tilassa.
50|6|Eivنtkض he siis katso ylضs taivaaseen nنhdنkseen, miten Me olemme sen rakentanut ja koristanut, niin ettن siinن ei ole mitننn vajaata?
50|7|Ja maan Me olemme avartanut sekن sijoittanut siihen vuoria ja kasvattanut siinن kaikenlaisia kauniita kasveja
50|8|antaaksemme ymmنrryksen ja kehoituksen jokaiselle Jumalan puoleen kننntyvنlle palvelijalle.
50|9|Me lنhetنmme myضs pilvistن siunatun sateen ja sillن kasvatamme puutarhat ja viljan, joka korjataan,
50|10|kookkaat palmut, hedelmنkimput oksissa toinen toisensa ylنpuolella
50|11|ravinnoksi palvelijoilleni, ja siten annamme elنmنn kuivaneelle maalle. Sellainen on ylضsnousemus.
50|12|Ennen heitن Nooan kansa, Ar-Rassin asukkaat, Tamuud,
50|13|Aad, Farao ja Lootin veljet hylkنsivنt profeetat;
50|14|ja viidakon asukkaat sekن Tuuban kansa; kaikki he hylkنsivنt sananjulistajani, mutta silloin uhkaukseni kنvi toteen.
50|15|Vنsyimmekض ensimmنisessن luomisessa? Kuitenkin he epنilevنt uutta luomista.
50|16|Totisesti Me olemme luonut ihmisen ja tiedنmme, mitن hنnen sielunsa hنnelle kuiskaa, ja olemme lنhempنnن hنntن kuin hنnen oma elinsuonensa.
50|17|On kaksi kuuntelijaa, jotka istuvat oikealla ja vasemmalla puolella kuunnellen.
50|18|Eikن ihminen lausu sanaakaan hنnen lنhettyvillننn olevan tarkkaajan kuulematta.
50|19|Ja kuoleman hourailu on tuleva ilmaisten totuuden: »Tنmن oli se pنivن, jota kavahditte.»
50|20|Ja pasuunaan puhalletaan; se on uhkausten ja lupauksen pنivن.
50|21|Ja joka sielu on tuleva seurassaan kiihoittaja ja todistaja.
50|22|»Totisesti et ole tنstن pنivنstن vنlittنnyt, mutta nyt olemme poistanut verhon silmiltنsi, niin ettن nنkضsi tنnننn on tarkka.»
50|23|Ja hنnen seuralaisensa sanoo: »Tنssن on se, mitن minulla on valmiina.»
50|24|»Heittنkنن alas helvettiin jokainen kiittنmنtضn ja kapinallinen,
50|25|hyvنn kieltنjن, rajain ylittنjن, epنilijن,
50|26|joka asettaa muita Jumalan rinnalle! Heittنkنن hنnet kauheaan kidutukseen!»
50|27|Hنnen seuralaisensa sanoo: »Herra, en ole vietellyt hنntن, vaan hنn itse oli suuresti eksynyt.»
50|28|Hنn vastaa: »نlkنن kiistelkض Minun luonani! Olen totisesti varoittanut teitن etukنteen.»
50|29|Minun sanani ei muutu, enkن Minن tee vننryyttن palvelijoilleni.»
50|30|Sinن pنivنnن Me sanomme helvetille: »Oletko tنynnن?» ja se vastaa: »Tuleeko vielن lisنن?»
50|31|Ja paratiisi lنhestyy niitن, jotka pahaa karttavat.
50|32|Tنmن on se, mitن teille luvattiin, jokaiselle, joka usein kننntyy Jumalan puoleen ja pitنن Hنnen kنskynsن,
50|33|joka pelkنن laupiasta Jumalaa salaisestikin ja lنhestyy Hنntن katuvaisin sydنmin.
50|34|Astukaa sisننn rauhassa! Tنmن on ikuisuuden pنivن.»
50|35|He saavat siellن mitن toivovat ja Meidنn luonamme vielن enemmنn.
50|36|Kuinka monet sukupolvet ennen heitن tuhosimmekaan, sukupolvet, jotka olivat mahtavampia kuin he. Kiertنkنن maita, niin nنette, onko mitننn turvapaikkaa minun kostoltani.
50|37|Totisesti tنmن on riittنvن muistutus sille, jolla on ymmنrtنvنinen sydنn ja joka kنyttنن kuuloaan ja nنkee omilla silmillننn.<BR> 38. Totisesti Me olemme kuudessa pنivنssن luonut taivaat ja maan ja mitن on niiden vنlillن, eikن vنsymys vنhننkننn vaivannut meitن.
50|38|Totisesti Me olemme kuudessa pنivنssن luonut taivaat ja maan ja mitن on niiden vنlillن, eikن vنsymys vنhننkننn vaivannut meitن.
50|39|Kestن sentنhden kنrsivنllisesti, mitن he sanovat, ja ylistن ja kiitن Herraa ennen sekن auringon nousua ettن sen laskua.
50|40|Ylistن Hنntن yضllن ja rukouksen jنlkeen,
50|41|ja kuunnelkaa sinن pنivنnن, jolloin kutsuja kutsuu lنhellنnne,
50|42|pنivنnن, jolloin he kuulevat totuuden huudon. Se on ylضsnousemuksen pنivن.
50|43|Totisesti, Meistن on elنmن ja kuolema lنhtضisin ja Meidنn luoksemme kaikki palaa.
50|44|Pنivنnن, jolloin maa repeنن heidنn allaan, he kiirehtivنt; silloin tapahtuu kokoaminen, mikن on Meille helppoa.
50|45|Me tiedنmme parhaiten, mitن he sanovat, ja sinن et ole heidنn hallitsijansa. Muistuta siis Koraanin avulla sitن, joka pelkنن uhkaustani.
51|1|Katso niitن, jotka tuhlaavat hajalle viskoen,
51|2|niitن, jotka taakkaa kantavat,
51|3|niitن, joiden kulku on kevyttن,
51|4|niitن, jotka jakelevat mننrنyksiن.
51|5|Se, millن teitن uhataan, on totista totta,
51|6|ja tuomion tنytyy totisesti tulla.
51|7|Katso taivasta, tنhtiratainsa tنyttنmنن.
51|8|Totisesti te riitelette puhuessanne toistenne kanssa.
51|9|Mutta vain se kننntyy uskosta pois, joka tahtoo kننntyن.
51|10|Kirotut olkoot valehtelijat,
51|11|jotka tietنmنttضmyytensن kuilussa eivنt mistننn vنlitن.
51|12|He kysyvنt: »Milloin tulee tuomion pنivن?»
51|13|Se on pنivن, jolloin heidنt tulessa koetellaan.
51|14|Maistakaa nyt rangaistustanne. Tنtن halusitte jouduttaa.
51|15|Totisesti ovat ne, jotka pahaa karttavat, kerran puutarhoissa ja lنhteitten partaalla
51|16|ottaen vastaan, mitن heidنn Herransa heille antaa. Totisesti tekivنt he sitن ennen hyviن tekoja.
51|17|Vنhنn nukkuivat he yleensن yضllن,
51|18|ja aamulla he anoivat anteeksiantoa,
51|19|heidنn omaisuudestaan riitti sopiva osa anojalle ja avuttomalle.
51|20|Maan pننllن on tunnusmerkkejن niille, joilla on varmuus;
51|21|niin myضskin omissa sieluissanne. Ettekض siis nنe niitن?
51|22|Ja taivaassa on ravintonne sekن se, mikن teille on luvattu.
51|23|Taivaitten ja maan Herran nimessن. Tنmن on totisesti totuus, yhtن varma kuin teidنn vakuutuksenne.
51|24|Onko sinulle tullut sanoma Aabrahamin kunnioitetuista vieraista?
51|25|He astuivat sisننn hنnen luokseen ja sanoivat: »Rauha!» Ja hنn vastasi: »Rauha, olette vieraita ihmisiن.»
51|26|Ja hنn hiipi salaa perheensن luokse ja palasi tuoden mukanaan juottovasikan,
51|27|jonka hنn asetti heidنn eteensن sanoen: »Ettekض tahdo syضdن?»
51|28|Ja hنn alkoi pelنtن heitن, mutta he sanoivat: »نlن pelkنن», ja he ilmoittivat hنnelle ilosanoman viisaan pojan syntymنstن.
51|29|Silloin tuli hنnen vaimonsa paikalle suuren murheen vallassa, lضi kasvoihinsa ja sanoi: »Vanha hedelmنtضn nainen.»
51|30|He sanoivat: »Sanomamme on Herraltasi, Hنnen on totisesti viisaus ja tieto».
51|31|Ja Aabraham sanoi: »Mikن on asianne, viestintuojat?»
51|32|He vastasivat: »Meidنt on totisesti lنhetetty syntisten ihmisten luo,
51|33|heittنmننn heidنn pننlleen tiilikiviن,
51|34|jotka Herrasi on varannut jumalattomille,
51|35|ja Me olemme erottanut heistن pois ne, jotka uskoivat,
51|36|Mutta Me emme lضytنnyt enempنن kuin yhden Jumalalle alamaisen suvun.»
51|37|Me jنtimme merkin niitن varten, jotka pelkننvنt tuskallista rangaistusta.
51|38|Kun lنhetimme Mooseksen Faraon luo selvin valtuuksin,
51|39|niin tنmن mahtavuudessaan kننnsi hنnelle selkنnsن ja sanoi: »Noita tai hullu.»
51|40|Me tartuimme hنneen ja hنnen sotajoukkoihinsa ja paiskasimme heidنt mereen, koska hنnen tekonsa oli rangaistava.
51|41|Ja Aadia vastaan Me pننstimme tuhoavan tuulen,
51|42|joka ei sinne, missن puhalsi, jنttنnyt mitننn jنlkeensن, vaan muutti kaiken tuhaksi.
51|43|Ja Tamuudille sanottiin: »Nauttikaa hetkinen!»
51|44|Mutta he kapinoivat Herransa kنskyن vastaan, ja niin iski heihin heidنn nنhtensن ukkonen.
51|45|Eivنtkن he kyenneet nousemaan ylضs eivنtkن puolustautumaan.
51|46|Ja Nooan kansan tuhosimme jo aikaisemmin. Totisesti, he olivat syntisiن ihmisiن.
51|47|Ja taivaan olemme Me voimallamme kohottanut korkealle ja totisesti tehnyt sen laajaksi.
51|48|Maan olemme tehnyt suureksi ja avaraksi. Ja kuinka hyvin olemmekaan sen avartanut!
51|49|Kaikkea olemme luonut kaksittain, jotta ottaisitte vaarin.
51|50|Paetkaa Jumalan luo! Minن olen totisesti Jumalan lنhettنmن julkinen varoittajanne.
51|51|نlkنن asettako Jumalan rinnalle muuta jumalaa. Minن olen totisesti Hنnen teitن varten lنhettنmنnsن julkinen varoittaja.
51|52|Ei yksikننn sananjulistaja ole tullut niiden luokse, jotka ennen heitن elivنt, heidنn sanomattansa: »Noita tai hullu.»
51|53|Ovatko he antaneet tنmنn toisilleen perinnضksi? Totisesti, he ovat vننrنmielisiن ihmisiن.
51|54|Kننnny siis pois heistن, niin ei tنtن lueta sinulle viaksi.
51|55|Ja jatka kehoituksiasi, sillن totisesti muistutus koituu uskovien hyضdyksi.
51|56|Olen luonut henkiolennot ja ihmiset vain palvelemaan Itseنni.
51|57|En halua heiltن mitننn ravintoa enkن vaadi, ettن he ruokkisivat Minua.
51|58|Jumala on totisesti ravinnon jakaja, Herra, jonka on valta ja voima.
51|59|Niin on totisesti jumalattomilla oleva sama osa kuin heidنn kaltaisillaan; heidنn ei sentنhden tarvitse pyytنن Minua jouduttamaan asiaa.
51|60|Voi siis niitن, jotka eivنt usko, sen pنivنn takia, joka heitن uhkaa.
52|1|Nimeen Vuoren
52|2|ja Pyhنn Kirjan,
52|3|joka on kirjoitettu levitetylle pergamentille,
52|4|ja temppelin, johon pyhiinvaelletaan,
52|5|nimeen korkean taivaan laen
52|6|ja aavan meren,
52|7|totisesti, Herrasi rangaistus on tuleva;
52|8|kukaan ei voi sitن vنlttنن.
52|9|Pنivنnن, jolloin taivas vavahtaa paikaltaan
52|10|ja vuoret siirtyvنt,
52|11|voi tuona pنivنnن niitن, jotka hylkننvنt totuuden,
52|12|niitن, jotka ilkamoivat pitنen turhia puheita,
52|13|pنivنnن, jona heidنt vنkisin ajetaan helvetin tuleen!
52|14|»Tنmن on se tuli, jota te piditte keksintضnن.
52|15|Onko se noituutta vai ettekض nنe?
52|16|Kنykنن sinne ja kestنkنن se tai olkaa kestنmنttن, se on teille yhdentekevنن. Te saatte palkan vain siitن, mitن olette tehneet.»
52|17|Totisesti ovat ne, jotka karttavat pahaa, puutarhoissa ja autuudessa
52|18|iloiten Herransa antimista ja siitن, ettن heidنn Herransa pelasti heidنt palavan tulen kidutuksesta.
52|19|Syضkنن ja juokaa iloiten palkaksi siitن, mitن teitte.
52|20|He saavat levنtن riveihin asetetuilla istuimilla, ja Minن yhdistنn heidنt puhtaisiin, tummasilmنisiin neitoihin,
52|21|ja ne, jotka uskovat ja joiden jنlkelنiset seuraavat heitن uskossa, Me yhdistنmme jنlkelنisiiinsن, ja Me emme vنhimmنssنkننn halvenna heidنn tضitننn. Jokainen ihminen on vastuussa siitن, mitن hنn on tehnyt.
52|22|Ja Me varustamme heidنt yltنkyllنisesti hedelmillن ja lihalla heidنn toivomuksiensa mukaan.
52|23|He ojentavat siellن toisilleen pikarin ilman turhaa puhetta ja syntiن,
52|24|ja heidنn ympنrillننn on nuorukaisia, kauniita kuin helmet kuoressaan.
52|25|ja muutamat heistن tekevنt toisilleen kysymyksiن,
52|26|ja he sanovat: »Totisesti pelkنsimme ennen perheittemme vuoksi,
52|27|mutta Jumala on ollut meille armollinen, ja Hنn on pelastanut meidنt polttavan tuulen kurituksesta.»
52|28|Totisesti olemme vain Hنntن kutsuneet avuksi; Hنn on totisesti lempeن, armollinen.
52|29|Jatka sentنhden kehoituksiasi, sillن Herrasi armosta sinن et ole noita etkن hullu.
52|30|Vai sanovatko he: »Runoniekka! Me odotamme mitن aika mukanansa tuo.»
52|31|Sano: »Odottakaa, sillن totisesti kuulun minنkin niihin, jotka odottavat.»
52|32|Kنskeekض heidنn jنrkensن heitن menettelemننn nنin? Vai ovatko he vننrنmielisiن ihmisiن?
52|33|Vai sanovatko he: »Hنn on itse sepittنnyt sen?» Niin, he eivنt usko.
52|34|Antakoot he sitten itse samanlaisen ilmoituksen, jos rakastavat totuutta.
52|35|Onko heidنt luotu tyhjنstن vai ovatko he luojia?
52|36|Tai ovatko he luoneet taivaat ja maan? Ei, heillن ei ole varmuutta.
52|37|Tai onko heillن hallussaan Herransa aarteet, tai onko heille annettu ehdoton valta?
52|38|Tai onko heillن keinot, joilla voivat kuunnella? Tuokoot sitten kuuntelijat selvنn todistuksen.
52|39|Tai onko Hنnellن tyttنriن ja teillن poikia?
52|40|Tai pyydنtkض sinن heiltن palkkaa, niin ettن he kantavat velkojen taakkaa.
52|41|Tai hallitsevatko he nنkymنtضntن, niin ettن he voivat kirjoittaa sen muistiin?
52|42|Tai tahtovatko he sotaa? Mutta juuri ne, jotka eivنt usko. kنrsivنt sodassa tappion.
52|43|Tai onko heillن joku muu kuin Jumala? Kunnia olkoon Jumalalle, joka on kaukana siitن, mitن he asettavat Hنnen rinnalleen.
52|44|Ja jos he nنkisivنt osan taivaasta suistuvan alas, he sanoisivat: »Pilviن pننllekkنin!»
52|45|Jنtن heidنt siis oman onnensa nojaan, kunnes heidنt kohtaa pنivن, jolloin salama iskee heihin.
52|46|Pنivن, jolloin heidنn ponnistelunsa eivنt heitن hyضdytن eikن heillن ole mitننn apua.
52|47|Totisesti kuritetaan jumalattomia muullakin tavalla, mutta useimmat heistن ovat tietoa vailla.
52|48|Odota kنrsivنllisesti Herrasi tuomiota, sillن totisesti valvovat silmنmme sinua, ja kiitن ja ylistن Herraa aamulla noustessasi.
52|49|Myضs yضllن anna Hنnelle kunnia ja samoin tنhtien taivaalta hنlvetessن.
53|1|Kautta tنhden, joka kalpenee taivaalla,
53|2|suojelijanne ei erehdy eikن joudu harhaan;
53|3|ei hنn myضskننn puhu omasta tahdostaan.
53|4|Tنmن on totisesti Jumalan ilmoitus, joka on hنnelle ilmaistu.
53|5|Herra, jolla on valtava voima, on opettanut hنntن.
53|6|Hنnen asemansa sنilyi horjumattomana.
53|7|Hنn (Muhammed) oli taivaan korkeuksissa,
53|8|ja sitten hنn lنhestyi Herraa ja painui alas,
53|9|niin ettن hنn oli kahden jousenkantaman etنisyydellن tai vielن lنhempنnنkin
53|10|ja ilmaisi palvelijalleen sen, mitن ilmaisi.
53|11|Ei hنnen sydنmensن keksinyt sitن, mitن hنn nنki.
53|12|Miksi siis haluatte kiistellن hنnen kanssaan siitن, mitن hنn on nنhnyt?
53|13|Totisesti hنn on nنhnyt Hنnet toisessakin ilmestyksessن,
53|14|lنhellن etنisintن lootuspuuta,
53|15|jonka vieressن on ikiasumusten puutarha,
53|16|kun lootuspuun verhosi se, mikن kykenee verhoamaan;
53|17|katse ei harhaillut eikن pettنnyt;
53|18|totisesti hنn nنki suurimman Herransa tunnusmerkeistن.
53|19|Oletteko sitten ajatelleet al-Latia ja al~Uzzaa
53|20|ja Manatia, kolmatta ja viimeistن?
53|21|Kuuluvatko pojat teille ja Hنnelle tyttنret?
53|22|Mikن nurja jako!
53|23|Nنmن eivنt ole muuta kuin nimiن, joita te olette antaneet heille, te ja esi~isنnne, eikن Jumala ole lنhettنnyt heille mitننn valtuutta. He noudattavat vain arveluja ja viettiensن oikkuja, vaikka Jumala totisesti on lنhettنnyt heille johdatuksen.
53|24|Vai tuleeko ihmisen saada kaikki, mitن hنn haluaa?
53|25|Jumalan on kuitenkin kaikki mennyt ja tuleva.
53|26|Kuinka monta sanansaattajahenkeن (enkeliن) onkaan taivaissa, joiden apu ei hyضdytن ketننn, ellei Jumala anna siihen lupaa sille, joka Hنntن miellyttنن ja johon Hنn on tyytyvنinen.
53|27|Totisesti vain ne, jotka eivنt usko tulevaan elنmننn, kutsuvat nنitن enkeleitن naisten nimillن.
53|28|Mutta heillن ei ole siitن mitننn tietoa; he seuraavat vain arveluja, mutta arvelu ei totisesti kestن totuuteen verraten.
53|29|Kننnny siis pois siitن, joka kننntنن selkنnsن Meidنn kehoituksellemme eikن tavoittele muuta kuin tنmنn maailman elنmنن!
53|30|Tنhنn kaikki heidنn tietonsa tنhtنن. Totisesti Herrasi tietنن parhaiten, kuka on eksynyt Hنnen polultaan, ja Hنn tietنن parhaiten, kuka seuraa ohjausta.
53|31|Jumalan on kaikki, mitن on taivaassa ja maan pننllن, jotta Hنn saisi tuomita pahantekijنt heidنn tekojensa mukaan ja palkita hyvyydellن niitن, jotka tekevنt hyvنن.
53|32|Niille, jotka karttavat suuria syntejن ja rikkomuksia, joskaan eivنt pienempiن hairauksia, niille on totisesti Herrasi anteeksianto avara. Hنn tiesi parhaanne, kun Hنn loi teidنt maan tomusta ja kun lepنsitte نitinne kohdussa. نlkنن siis julistako omaa puhtauttanne. Hنn tuntee parhaiten sen, joka pelkنن Jumalaa.
53|33|Oletko ajatellut ihmistن, joka kننntyy pois,
53|34|antaa vنhنn ja on kovasydنminen?
53|35|Onko hنnellن tietoa salatusta, niin ettن hنn voi nنhdن?
53|36|Tai eikض hنnelle ole ilmoitettu, mitن on Mooseksen kirjoissa,
53|37|ja kuinka Aabraham tنytti kنskyt?
53|38|Tiedن, ettei kukaan kuormaa kantava kanna toisen taakkaa
53|39|ja ettن ihmisen osalle ei tule muuta kuin se, mitن hنn on tavoitellut,
53|40|ettن hنnen pyrkimyksensن saatetaan pنivنnvaloon,
53|41|ettن hنnet sitten palkitaan tنysin mitoin,
53|42|ettن Herrassasi, on kaiken loppu,
53|43|ettن Hنn antaa ihmiselle hymyn ja itkun,
53|44|ettن Hنn antaa elنmنn ja kuoleman,
53|45|ettن Hنn on luonut molemmat sukupuolet - miehen ja naisen -
53|46|istutetusta siemenestن,
53|47|ettن Hنnen huostassaan on tuleva kehitys,
53|48|ettن Hنn antaa rikkauden ja omaisuuden,
53|49|ettن Hنn on Siriuksen Herra,
53|50|ettن Hنn tuhosi muinaisen Aadin
53|51|ja Tamuudin, jota Hنn ei armahtanut
53|52|ja Nooan kansan sitن ennen. Totisesti he olivat mitن jumalattomimpia ja syntisimpiن ihmisiن.
53|53|Hنn hajoitti kukistetut kaupungit
53|54|ja peitti ne sillن, mikن peittنن voi.
53|55|Mitن Herrasi armolahjoja tahdot siis epنillن?
53|56|Tنmن (Muhammed) on entisten varoittajain kaltainen varoittaja.
53|57|Tuleva loppu lنhenee;
53|58|kukaan paitsi Jumala ei voi sitن siirtنن.
53|59|Ihmettelettekض sitten nنitن sanomia,
53|60|nauratteko sensijaan ettن itkisitte,
53|61|houkkioita kun olette?
53|62|Kumartukaa sentنhden Jumalan edessن ja palvelkaa Hنntن!
54|1|Hetki lنhestyy ja kuu jakaantuu.
54|2|Mutta jos he nنkevنt tunnusmerkin, he kننntyvنt syrjننn ja sanovat: »Valtavaa lumousta!»
54|3|ja pitنvنt sitن valheena ja noudattavat halujaan, mutta kaikella on mننrنtty aikansa,
54|4|totisesti ovat he saaneet monta varoittavaa sanomaa,
54|5|tنydellisen viisauden sisنltنviن varoituksia, mutta varoitukset eivنt heitن hyضdytن.
54|6|Kننnny siis pois heistن! Sinن pنivنnن, jolloin kutsuja kutsuu heidنt vastenmieliseen tehtنvننn,
54|7|he astuvat silmنt maahan luotuina esiin haudoistaan kuin hajalle siroteltu heinنsirkkaparvi
54|8|kiiruhtaen pelokkaina kohtaamaan kutsujaa. Epنuskoiset sanovat: »Tنmن on kova pنivن.»
54|9|Nooan kansa ennen heitن kielsi hنnet. Niin, he pitivنt palvelijaamme valehtelijana ja sanoivat: »Hنn on hullu», ja he puhuivat hنnelle ylenkatseellisesti.
54|10|Mutta hنn huusi avuksi Herraansa sanoen: »Minن olen masentunut, auta Sinن minua!»
54|11|Silloin avasimme taivaan portit veden syضstن alas,
54|12|ja maasta pursui joukko lنhteitن, niin ettن kaikki vedet yhtyivنt, mikن oli ennakolta pننtetty.
54|13|Ja Me kannoimme hنntن laudoista ja nauloista kyhنtyllن laivalla,
54|14|joka liikkui silmنimme edessن; se oli palkkio hنnelle, jonka sanoma hylنttiin.
54|15|Totisesti Me jنtimme sen merkiksi. Mutta missن on se, joka ottaa siitن vaarin?
54|16|Millainen oli Minun rangaistukseni ja Minun varoitukseni?
54|17|Me teimme totisesti Koraanin helposti muistettavaksi, mutta missن on se, joka haluaa noudattaa sitن?
54|18|Aad julisti sanansaattajamme valehtelijaksi, ja millainen olikaan Minun rangaistukseni ja Minun varoitukseni!
54|19|Totisesti Me lنhetimme pauhaavan myrskyn heidنn ylitseen katkerana onnettomuuden pنivنnن.
54|20|Se tempasi mukaansa ihmiset kuin maasta juurineen revityt palmunrungot.
54|21|Millainen olikaan Minun rangaistukseni ja Minun varoitukseni!
54|22|Totisesti olemme tehnyt Koraanin helpoksi muistaa, mutta missن on se, joka haluaa totella sitن?
54|23|Tamuud leimasi varoittajat valehtelijoiksi,
54|24|sanoen: »Tuleeko meidنn seurata sellaista, joka on vain meikنlنinen? Totisesti olisimme silloin erhetyksen ja mielettضmyyden vallassa.
54|25|Onko kehoitus annettu tehtنvنksi jollekulle meidنn keskuudestamme? Ei, hنn on suuri valehtelija, itsensن ylentنjن.»
54|26|Huomenna he saavat tietنن, kuka on suuri valehtelija ja itsensن ylistنjن.
54|27|Totisesti Me aiomme lنhettنن naaraskameelin heille koetukseksi. Pidن siis silmنllن heitن ja ole kنrsivنllinen!
54|28|Ilmoita heille, ettن vesi on jaettu heidنn keskensن, niin ettن jokainen on vuorollaan kameelia juottamassa!
54|29|Mutta he kutsuivat toverinsa, ja tنmن veti esiin miekkansa ja teki elنimestن ramman.
54|30|Mutta minkنlainen olikaan Minun lنhettنmنni kuritus ja varoitus!
54|31|Totisesti lنhetimme heille yhden ainoan jyrنhdyksen, ja he olivat kuin vitsoja, joita aidanpunojat kنyttنvنt.
54|32|Totisesti olemme tehnyt tنmنn Koraanin helpoksi muistaa, mutta missن on se, joka tahtoo noudattaa sitن?
54|33|Lootin kansa julisti varoittajat valehtelijoiksi.
54|34|Totisesti Me lنhetimme heille pyضrremyrskyn; mutta Lootin perheen pelastimme aamun koittaessa;
54|35|se oli Meidنn osoittamamme armo. Nنin palkitsemme sen, joka on kiitollinen.
54|36|Totisesti hنn oli varoittanut heitن Meidنn vنliintulostamme, mutta he epنilivنt varoitusta.
54|37|He aikoivat viedن pois hنnen vieraansa, mutta Me sokaisimme heidنn silmنnsن: »Kokekaa siis lنhettنmنni kuritus ja varoitus!»
54|38|Ja totisesti, rangaistus, mikن oli heille mننrنtty, tuli aamulla heidنn osakseen.
54|39|Tulkaa siis kokemaan lنhettنmنni rangaistus ja varoitus!
54|40|Olemmehan tehnyt Koraanin helpoksi muistaa, mutta missن on se, joka haluaa noudattaa sitن?
54|41|Toden totta tulivat varoittajat faraon kansan tykض.
54|42|He pitivنt kaikkia tunnusmerkkejنmme valheena, ja siksi me tartuimme heihin mahtavan, taitavan voimalla.
54|43|Ovatko teidنn aikanne epنuskoiset parempia kuin nنmن? Vai onko Pyhنssن kirjassa poikkeus juuri teidنn hyvنksenne?
54|44|Tai sanovatko he: »Me seisomme lujasti yhdessن, autamme joukolla itseنmme.»
54|45|Pian hajoitetaan tuo joukko, ja he kننntyvنt pakoon.
54|46|Niin, hetki on heille mننrنtty, ja se hetki on mitن kovin ja katkerin.
54|47|Totisesti ovat syntiset harhaan johdettuja ja mielettضmyyden vallassa.
54|48|Sinن pنivنnن, jona heidنt suin pنin raastetaan tuleen, sanotaan heille: »Kokekaa kuumuuden kouria!»
54|49|Olemme totisesti luonut kaiken oman mittansa mukaan,
54|50|ja Meidنn kنskymme on nopea kuin silmنnrنpنys.
54|51|Totisesti olemme kukistanut vertaisenne, mutta onko ketننn, joka tahtoisi noudattaa varoitusta?
54|52|Kaikki, mitن he tekevنt, on Jumalan kirjoissa.
54|53|Kaikki, sekن suuri ettن pieni, on kirjoitettu muistiin.
54|54|Totisesti saavat ne, jotka Jumalaa pelkننvنt, olla puutarhoissa ja virtojen ننrillن,
54|55|totuuden asuinsijoissa, lنhellن Kuningasta, mahtavaa.
55|1|Ar-Rahmنn, alati laupias Armahtaja,
55|2|on ilmaissut Koraanin.
55|3|Hنn on luonut ihmisen.
55|4|Hنn on opettanut tنlle puheen lahjan.
55|5|Aurinko ja kuu kiertنvنt ratojaan,
55|6|ja yrtit sekن puut palvovat Hنntن.
55|7|Hنn on asettanut taivaan korkealle ja saattanut voimaan tasapainon,
55|8|jotta ette tekisi vننrin punnitessanne.
55|9|Kنyttنkنن vaakaa oikeudenmukaisesti نlkننkن vajaasti mitatko.
55|10|Maan Hنn on luonut elنviن olentoja varten
55|11|ja hedelmنt ja taatelit suojaavin verhoin,
55|12|viljan akanoineen ja tuoksuvat kukkaset.
55|13|Minkن Herranne armotyضn siis vنitنtte valheeksi?
55|14|Hنn loi ihmisen maan tomusta kuin saviastian;
55|15|Hنn loi henkiolennot tulen liekistن.
55|16|Minkن Herranne armotyضn siis vنitنtte valheeksi?
55|17|Hنn on idنn Herra ja Hنn on lنnnen Herra.
55|18|Minkن Herranne armotyضn siis vنitنtte valheeksi?
55|19|Hنn on avannut kummallekin merelle vapaan vyضryn, niin ettن ne kohtaavat toisensa,
55|20|vaikka niiden vنlillن onkin raja, jota ne eivنt saa ylittنن.
55|21|Minkن Herranne armotyضn siis vنitنtte valheeksi?
55|22|Niistن molemmista saadaan helmiن, isoja ja pieniن.
55|23|Minkن Herranne armotyضn siis vنitنtte valheeksi?
55|24|Hنnen ovat myضs alukset, jotka kohoavat merestن kuin vuoret.
55|25|Minkن Herranne armotyضn siis vنitنtte valheeksi?
55|26|Jokainen kuolee kerran,
55|27|mutta Herrasi lنsnنolo sنilyy aina kunniassa ja ihanuudessa.
55|28|Minkن Herranne armotyضn siis vنitنtte valheeksi?
55|29|Jokainen, joka on taivaassa ja maan pننllن, huutaa Hنntن avuksi; Hنn on toiminnassa joka hetki.
55|30|Minkن Herranne armotyضn siis vنitنtte valheeksi?
55|31|Me otamme teidنt pian huostaamme, te molemmat vaivatut.
55|32|Minkن Herranne armotyضn siis vنitنtte valheeksi?
55|33|Te henkien ja ihmisten joukot, jos voitte paeta taivaitten ja maan rajojen ulkopuolelle, niin paetkaa! Te ette voi paeta ilman lupaa.
55|34|Minkن Herranne armotyضn siis vنitنtte valheeksi?
55|35|Hنn lنhettنن teitن vastaan tulenliekit ja savun, eikن teillن silloin ole mitننn apua.
55|36|Minkن Herranne armotyضn siis vنitنtte valheeksi?
55|37|Ja kun taivas repeنن ja tulee ruusunpunaiseksi kuin punainen nahka, -
55|38|Minkن Herranne armotyضn siis vنitنtte valheeksi?
55|39|tuona pنivنnن ei kysytن ihmiseltن eikن henkiolennolta hنnen syntejننn.
55|40|Minkن Herranne armotyضn siis vنitنtte valheeksi?
55|41|Syylliset tunnetaan kasvojensa ilmeestن, ja heihin tartutaan otsahiuksista ja jaloista.
55|42|Minkن Herranne armotyضn siis vنitنtte valheeksi?
55|43|Tنmن on helvetti, jonka syntiset vنittنvنt valheeksi.
55|44|He saavat hoippua sen ja kiehuvan veden vنliن.
55|45|Minkن Herranne armotyضn siis vنitنtte valheeksi?
55|46|Mutta niitن varten, jotka pelkننvنt ja kunnioittavat Herransa mahtavuutta, on olemassa kaksi puutarhaa -
55|47|minkن Herranne armotyضn siis vنitنtte valheeksi? -
55|48|kaksi paratiisia lehvنisine puineen -
55|49|minkن Herranne armotyضn siis vنitنtte valheeksi?
55|50|Niissن kummassakin on kaksi pulppuavaa lنhdettن.
55|51|Minkن Herranne armotyضn siis vنitنtte valheeksi?
55|52|Niissن molemmissa on jokaista hedelmنن kahta laatua.
55|53|Minkن Herranne armotyضn siis vنitنtte valheeksi?
55|54|He saavat siellن levنtن matoilla, joiden pننllys on kulta~ ja hopeakangasta, molempien puutarhain sato kنttensن ulottuvilla.
55|55|Minkن Herranne armotyضn siis vنitنtte valheeksi?
55|56|Niissن on ujokatseisia kaunottaria, neitoja, joita ennen ei ihminen eikن dzinni ole koskettanut.
55|57|Minkن Herranne armotyضn siis vنitنtte valheeksi?
55|58|Rubiinien ja helmien kaltaisia.
55|59|Minkن Herranne armotyضn siis vنitنtte valheeksi?
55|60|Onko hyvyyden palkka muu kuin hyvyys?
55|61|Minkن Herranne armotyضn siis vنitنtte valheeksi?
55|62|Paitsi nنitن molempia on myضs kaksi muuta puutarhaa.
55|63|Minkن Herranne armotyضn siis vنitنtte valheeksi?
55|64|Molemmat puutarhat ovat syvنsti tummanvihreitن.
55|65|Minkن Herranne armotyضn siis vنitنtte valheeksi?
55|66|Niissن on kaksi pulppuavaa lنhdettن.
55|67|Minkن Herranne armotyضn siis vنitنtte valheeksi?
55|68|Niissن on hedelmiن, taateleita ja granaattiomenia.
55|69|Minkن Herranne armotyضn siis vنitنtte valheeksi?
55|70|Niissن on hyveellisiن kaunottaria.
55|71|Minkن Herranne armotyضn siis vنitنtte valheeksi?
55|72|Tummasilmنisiن, telttoihin suljettuja.
55|73|Minkن Herranne armotyضn siis vنitنtte valheeksi?
55|74|Heihin ei ole ihminen eikن dzinni koskenut ennen teitن.
55|75|Minkن Herranne armotyضn siis vنitنtte valheeksi?
55|76|Siellن he saavat levنtن vihreillن pieluksilla ja ihanilla matoilla.
55|77|Minkن Herranne armotyضn siis vنitنtte valheeksi?
55|78|Siunattu olkoon Herrasi nimi kunniassaan ja ihanuudessaan!
56|1|Kun Suuri Tapahtuma tulee,
56|2|ei ole ketننn, joka voisi sen kieltنن.
56|3|Se alentaa ja ylentنن,
56|4|kun maa vapisee ankarasti,
56|5|ja vuoret murtuvat sirpaleiksi,
56|6|niin ettن niistن tulee kuin hajoitettua tomua,
56|7|ja teitن tulee olemaan kolmea laatua.
56|8|Ensiksi ne, jotka ovat oikealla; ketkن ovat ne onnelliset, jotka ovat oikealla puolella?
56|9|Ja ne, jotka ovat vasemmalla; ketkن ovat ne onnettomat, jotka ovat vasemmalla puolella?
56|10|Ja ensimmنiset pysyvنt ensimmنisinن.
56|11|Heidنt saatetaan Jumalan lنheisyyteen
56|12|autuuden puutarhoihin -
56|13|suuret joukot niitن, jotka aikaisemmin liittyivنt profeettaan,
56|14|mutta vain pieni mننrن myضhemmin liittyneitن.
56|15|Siellن he saavat levنtن kultakuteisilla istuimilla
56|16|toinen toistaan vastapننtن,
56|17|ikuisesti nuoret pojat palvelevat heitن,
56|18|pikarit, haarikat ja maljat tنynnن puhdasta juomaa,
56|19|josta he eivنt saa pننnkipua eivنtkن pنihdy,
56|20|tarjoten hedelmiن, jotka ovat heille mieluisia,
56|21|ja linnunlihaa, aivan heidنn toivonsa mukaan.
56|22|Siellن on kaunosilmنisiن sulottaria,
56|23|jotka ovat kuin kنtketyt helmet,
56|24|palkaksi siitن, mitن he ovat tehneet.
56|25|Siellن he eivنt saa kuulla turhaa eivنtkن syntistن puhetta,
56|26|vaan he sanovat: »Rauha, rauha!»
56|27|Entن ne, jotka ovat oikealla; keitن ovat ne, jotka ovat oikealla puolella?
56|28|He ovat lootuspuiden keskellن, puiden, joissa ei ole okaa,
56|29|ja banaanien, joissa on terttu tertun pننllن.
56|30|Siellن on avaria varjopaikkoja,
56|31|vuolaasti virtaavaa vesiن
56|32|ja runsaasti hedelmiن,
56|33|jotka eivنt vنhene ja joita ei heiltن evنtن
56|34|Siellن on neitoja ylvنillن lepovuoteillaan.
56|35|Totisesti olemme luonut heidنt omin kنsin
56|36|sallien heidنn pysyن neitseinن
56|37|hellinن ja samanikنisinن,
56|38|niitن varten, jotka ovat oikealla puolella,
56|39|joista lukuisat kuuluivat aikaisimpiin profeetan kannattajiin,
56|40|ja myضhemmin liittyneitن suuri joukko.
56|41|Entن ne, jotka ovat vasemmalla; keitن raukkoja ovat ne, jotka ovat vasemmalla puolella?
56|42|Heitن tukahduttavat kuumat tuulet ja polttaa kiehuva vesi
56|43|sekن pimentنن musta savu,
56|44|joka ei tuo vilvoitusta eikن virkistystن.
56|45|Aikanaan elivنt he totisesti yltنkyllنisyydessن,
56|46|paatuen suurissa synneissننn
56|47|sanoen toisilleen: »Kun olemme kuolleet ja meistن on tullut tomua ja luita, herنtetننnkض meidنt todella kuolleista,
56|48|tai herنtetننnkض esi-isنmme?»
56|49|Sano: »Sekن edelliset ettن jنlkimmنiset
56|50|kootaan yhteen mننrنttynن hetkenن ja pنivنnن.»
56|51|Te harhapoluille joutuneet, jotka selititte totuuden valheeksi,
56|52|totisesti te saatte silloin syضdن Zakkuum-puuta
56|53|ja tنyttنن vatsanne sillن,
56|54|juoda kiehuvaa vettن sen pننlle,
56|55|juoda niinkuin janoiset kameelit.
56|56|Tنssن on heidنn kestityksensن tuomiopنivنnن.
56|57|Me olemme luonut teidنt, miksi siis ette tunnusta sitن totuudeksi?
56|58|Oletteko ajatelleet siementن, joka antoi teille elنmنn?
56|59|Loitteko te sen vai Mekض olemme sen luonut?
56|60|Me olemme asettanut teille kuoleman, eikن mikننn estن Meitن
56|61|luomasta sijaanne toisenlaisia olentoja, antamalla teille muodon, jota ette tunne.
56|62|Olette totisesti tulleet tuntemaan ensimmنisen luomisen, miksi ette ota kehoitusta varteen?
56|63|Oletteko ajatelleet kylvضنnne?
56|64|Tekض saatte sen kasvamaan, vai Mekض sen aikaansaamme?
56|65|Jos Me tahtoisimme, voisimme muuttaa sen kuivuneiksi korsiksi, niin ettن te ihmettelisitte kokonaisen pنivنn ja sanoisitte:
56|66|»Totisesti, velkana on meillن kaikki,
56|67|niin - meillن ei ole mitننn.»
56|68|Mitن ajattelette vedestن, jota juotte?
56|69|Tekض sen vuodatatte alas pilvistن, vai Mekض sen teemme?
56|70|Jos tahtoisimme, voisimme tehdن sen suolaiseksi; miksi siis ette ole kiitollisia?
56|71|Mitن ajattelette tulesta, jonka sytytنtte?
56|72|Tekض olette kasvattaneet puun sitن varten, vai Mekض olemme sen kasvattanut?
56|73|Me olemme asettanut puut erنmaan vaeltajalle kehoitukseksi ja hyضdyksi.
56|74|Ylistن siis suuren Herrasi nimeن,
56|75|Vannon tنhtien aseman nimeen,
56|76|ja se on totisesti suuri vala, jospa sen tietنisitte,
56|77|totisesti tنmن on ylevن Koraani,
56|78|hyvin sنilyneenن kirjassa.
56|79|Sitن saavat koskettaa vain puhtaat.
56|80|Sen lنhetti maailmojen Herra.
56|81|Tahdotteko sittenkin halveksia tنtن Kirjaa
56|82|ja aivan kuin elinkeinoksenne vنittنن sitن valheeksi?
56|83|Mutta kun sielu, henkenne ruumiista paetessa, nousee kurkkuun
56|84|ja te silloin katselette kuolemaa,
56|85|- vaikka olemmehan Me lنhempنnن kuolevaa kuin te, teidنn sitن kuitenkaan nنkemنttن -
56|86|miksi ette te, jotka kiellنtte riippuvaisuutenne Jumalasta,
56|87|voi silloin torjua sitن kننntymننn takaisin, jos totta puhutte?
56|88|Jos kuoleva kuuluu niihin, jotka pننsevنt lنhelle Jumalaa,
56|89|tulee hنnen osakseen onni, kukkien tuoksu ja autuuden puutarhat.
56|90|Jos hنn on niitن, jotka joutuvat oikealle puolelle,
56|91|on hنnen osansa: »Rauha olkoon sinulla ja niillن, jotka ovat oikealla puolella!»
56|92|Mutta jos hنn kuuluu niihin, jotka vنittنvنt totuutta valheeksi, ja kulkee harhateitن,
56|93|on hنnen tervetuliaismaljansa kiehuvaa vettن
56|94|ja hنn palaa ikuisessa tulessa.
56|95|Tنmن on totisesti varma totuus.
56|96|Ylistن siis Herrasi nimeن, suuren.
57|1|Kaikki taivaassa ja maan pننllن julistaa Jumalan kunniaa, sillن Hنn on kaikkivoipa, kaikkitietنvن.
57|2|Hنnen on valta taivaassa ja maan pننllن, Hنn antaa elنmنn ja Hنn sننtنن kuoleman; Hنn voi tehdن kaiken, mitن tahtoo.
57|3|Hنn on ensimmنinen ja viimeinen, nنkyvن ja nنkymنtضn, sillن Hنn tietنن kaikki.
57|4|Hنn on luonut taivaat ja maan kuutena pنivنnن ja sitten asettunut valtaistuimelle. Hنn tietنن, mitن painuu maan sisننn ja mitن siitن versoo esiin, mitن tulee ylhننltن ja mitن nousee ylضs. Hنn on kanssanne, missن tahansa olettekin, sillن Jumala nنkee, mitن teette.
57|5|Hنnen on taivaiden ja maan valtakunta, ja Jumalan luokse kaikki palaa.
57|6|Hنn kنskee yضn valjeta pنivنksi, Hنn vajottaa pنivنn yضhضn, ja Hنn tuntee svdنntemme salat.
57|7|Uskokaa Jumalaan ja Hنnen sananjulistajaansa ja antakaa almuja siitن, minkن haltijaksi Me olemme teidنt asettanut, sillن niitن teistن, jotka uskovat ja jakelevat, odottaa suuri palkinto.
57|8|Miksi epنilisitte? Kehoittaahan Hنnen sananjulistajansa teitن uskomaan Herraanne; onhan Hنn todellakin tehnyt liiton kanssanne, jos olette uskovaisia.
57|9|Hنn lنhettنن selvنt merkit palvelijalleen, jotta tنmن voisi johtaa teitن pimeydestن valoon; sillن totisesti Jumala rakastaa teitن ja on teille armollinen.
57|10|Ja miksi ette uhraisi mitننn Jumalan asian hyvنksi, sillن Jumalalle kuuluu taivaitten ja maan perintضosuus. Ne teistن, jotka uhrasivat varojaan ennen voittoa ja taistelivat, ovat toisenlaisia kuin ne, jotka eivنt niin tehneet. He ovat korkeammassa asemassa kuin ne, jotka uhrasivat vasta jنlkeenpنin, vaikka taistelivatkin. Itse kullekin heistن on Jumala luvannut hyvنن, ja Jumala tietنن, mitن te teette.
57|11|Sille, joka antaa Jumalalle uhrin, Hنn korvaa sen kaksin verroin. Hنnen palkkansa on ihana
57|12|sinن pنivنnن, jolloin olet nنkevن uskolliset miehet ja naiset, valo edessننn ja oikealla puolellaan - »hyvن sanoma lupaa teille sinن pنivنnن puutarhoja, joita virrat vilvoittavat, teidنn asuaksenne niissن; tنmن on suurin autuus» -
57|13|sinن pنivنnن tekopyhنt miehet ja naiset sanovat niille, jotka uskovat: »Odottakaa meitن, jotta saamme valoa teidنn valostanne.» Silloin sanotaan: »Kننntykنن takaisin ja etsikنن valoa!» Ja heidنn vنlilleen kohoaa erottava muuri, jossa on portti. Muurin sisنpuolella on armo, mutta sen ulkopuolella odottaa kuritus.
57|14|Ja he huutavat: »Emmekض me olleet teidنn kanssanne?» Nنmن vastaavat: »Kyllن, mutta te saatoitte sielunne kiusaukseen, odotitte ja epنrضitte, ja turhat halunne pettivنt teitن siihen saakka, kunnes Jumalan tuomio koitti; ja suuri viettelijن sai teidنt tottelemattomiksi Jumalaa kohtaan,
57|15|niin ettن tنnن pنivنnن ei oteta vastaan lunnaita teiltن eikن niiltن, jotka valitsivat epنuskon. Teidنn on oltava tulessa, se on oleva seuralaisenne; kurja on olinpaikkanne.
57|16|Eikض ole aika niiden, jotka uskovat, nضyrtyن sydنmissننn, muistaa Jumalaa ja Hنnen lنhettنmننnsن totuutta, jotta heidنn ei kنvisi kuin niiden, joille Kirjoitus annettiin aikaisemmin, niin ettن heidنn aikansa nنytti pidennetyltن, mutta jotka paaduttivat sydنmensن ja joista useimmista tuli lainrikkojia.
57|17|Tietنkنن, ettن Jumala elvyttنن maan sen kuihtumuksesta. Me olemme totisesti kirkastaneet teille tunnusmerkit ymmنrtننksenne.
57|18|Armeliaille miehille ja naisille ja niille, jotka kantavat Jumalalle hyvنn uhrin, Hنn korvaa sen kaksin verroin, ja heidنn palkkansa on oleva ihana.
57|19|Ne, jotka uskovat Jumalaan ja Hنnen sananjulistajiinsa, ovat todistajia Herransa edessن; he saavat palkkansa ja valonsa; mutta ne, jotka valitsevat epنuskon ja vنittنvنt merkkejنmme valheeksi, joutuvat helvetin asukkaiksi.
57|20|Tietنkنن, ettن tنmنn maailman elنmن on vain leikkiن, ajanvietettن, koreilua ja keskinنistن kerskailua, rikkauden ja perheen kartuttamista. Se on kuin sadekuuro, jonka aiheuttama vihanta kasvullisuus ilahduttaa viljelijضitن, mutta tنmن sitten kuihtuukin, ja sinن nنet sen kellastuvan ja lakastuvan. Tulevassa elنmنssن on kuritus ankara, mutta Jumalan luona myضs anteeksianto ja mielisuosio; niin, maallinen elنmن on pelkkنن pettنvنن nautintoa.
57|21|Kiiruhtakaa kilvan saavuttaaksenne Herranne anteeksiannon ja Paratiisin, jonka avaruus on maan ja taivaan suuruinen ja joka on valmistettu niille, jotka uskovat Jumalaan ja Hنnen sananjulistajiinsa! Tنmن on Jumalan armo. Hنn antaa sen kenelle haluaa, sillن Hنn on Herra, jonka armo on suuri.
57|22|Mitننn ei tapahdu maailmassa eikن teissن itsessنnne, jota ei ole merkitty Pyhننn kirjaan, ennenkuin Me annamme sen tulla ilmi. Tنmن on totisesti helppoa Jumalalle.
57|23|نlkنن siis murehtiko sitن, mitن olette menettنneet, نlkننkن myضskننn kerskuko sen perusteella, mitن Hنn on teille antanut, sillن Jumala ei rakasta rضyhkeنtن ja kerskailevaa ihmistن;
57|24|ei liioin niitن, jotka ovat kitsaita ja kehoittavat muita ahneuteen. Ja jos joku kننntyy pois, niin totisesti Jumala ei hنntن eikن mitننn kaipaa.
57|25|Olemmehan lنhettنnyt sanansaattajamme selvin todistein ja heidنn mukanaan olemme lنhettنnyt Pyhنn kirjan ja mittaperusteet, jotta ihmiskunta saattaisi noudattaa oikeutta; Me olemme myضs antanut raudan, johon on kنtketty suuri voima ja josta on hyضtyن ihmiskunnalle, jotta Jumala tuntisi ne, jotka sydنmestننn auttavat Hنntن ja Hنnen sananjulistajiaan. Totisesti, Jumala on voimakas, mahtava.
57|26|Totisesti olemme lنhettنnyt Nooan ja Aabrahamin ja antanut heidنn jنlkelنisilleen profeetankutsumuksen ja Pyhنn kirjan. Heidنn joukossaan on muutamia, jotka vaeltavat vanhurskaasti, mutta useimmat heistن ovat kنskyjen rikkojia.
57|27|Sitten lنhetimme sanansaattajia seuraamaan heidنn jنlkiننn, ja myضhemmin Me lنhetimme Jeesuksen, Marian pojan, ja Me annoimme hنnelle evankeliumin. Me istutimme myضs rakkauden ja armeliaisuuden niiden sydنmiin, jotka seuraavat hنntن. Luostarilaitoksen he ovat itse keksineet, - Me emme ole antanut heille muuta mننrنystن kuin ettن he etsisivنt Jumalan mielisuosiota, mutta he eivنt noudattaneet sitن niin kuin olisi pitنnyt. Silloin annoimme palkkansa niille heistن, jotka uskoivat, mutta useimmat heistن ovat lainrikkojia.
57|28|Te, jotka uskotte, pelنtkنن Jumalaa ja uskokaa Hنnen sananjulistajaansa; Hنn jakaa teille armoaan kaksin kerroin ja Hنn antaa teille valkeuden, jossa voitte vaeltaa; Hنn on antava teille anteeksi, sillن Jumala on laupias ja anteeksiantavainen.
57|29|Nنin on, jotta nekin, jotka ovat saaneet Kirjan, tietنisivنt, etteivنt he pane rajoja Jumalan armolle, koska Jumalan armo on Hنnen kنdessننn, Hنn sulkee siihen kenet tahtoo; niin, Jumala on valtavan armon Herra.
58|1|Jumala on jo kuullut hنnen vetoomuksensa, joka valitti puolisoansa vastaan, etsien oikeutta Jumalalta, Jumala on kuullut teidنn keskustelunne; Jumala on totisesti kuuleva, nنkevن.
58|2|Jos jotkut teistن hylkننvنt vaimonsa sillن verukkeella, ettن nنmن takaapنin ovat kuin نitinsن, niin eivنthنn he ole heidنn نitejننn. Heidنn نitejننn ovat vain ne, jotka ovat synnyttنneet heidنt, ja heidنn sanansa totisesti ovat ilkeنtن ja valheellista puhetta. Jumala on totisesti armahtava, anteeksiantava.
58|3|Niiden, jotka syrjنyttنvنt vaimonsa verraten heitن نiteihinsن ja sitten haluavat peruuttaa mitن ovat sanoneet, on vapautettava orja, ennenkuin he koskevat toinen toiseensa. Tنhنn teitن kehoitetaan, ja Jumala tuntee tekonne.
58|4|Mutta jos jollakulla ei ole varaa tنhنn, paastotkoon hنn sen asemesta kaksi kuukautta perنkkنin, ennenkuin he koskevat toinen toiseensa. Se taas, jolla ei ole tنhنn voimaa, ruokkikoon kuusikymmentن kضyhنن. Nنin on, jotta uskoisitte Jumalaan ja Hنnen sananjulistajaansa. Tنmن on Jumalan laki, ja epنuskoisia odottaa tuska ja vaiva.
58|5|Totisesti ne, jotka vastustavat Jumalaa ja Hنnen sananjulistajaansa, lyضdننn maahan niinkuin ne, jotka elivنt ennen heitن, ja Me olemme jo lنhettنnyt siitن selvنt todisteet; ja epنuskoisia odottaa hنpeنllinen kuritus.
58|6|Pنivنnن, jolloin Jumala on herنttنvن heidنt kaikki kuolleista, on Hنn ilmoittava heille, mitن he ovat tehneet. Jumala on merkinnyt sen muistiin, vaikka he ovat sen unohtaneet, sillن Jumala nنkee kaiken.
58|7|Etkض huomaa, ettن Jumala tietنن kaiken, mitن on taivaassa ja maan pننllن? Kolmella ei ole salaista keskustelua Hنnen olemattaan siinن neljنntenن, eikن viidellن neuvottelua Hنnen olemattaan kuudentena; olipa heitن vنhemmنn tai enemmنn, Hنn on lنsnن missن tahansa he kokoontuvatkin. Ylضsnousemuksen pنivنnن Hنn on ilmoittava heille, mitن he ovat tehneet. Totisesti Jumala on kaikkitietنvن.
58|8|Etkض ole nنhnyt niitن, joita on kielletty pitنmنstن salaisia neuvotteluja, mutta jotka taas ryhtyvنt siihen, mikن heiltن kiellettiin, ja salaa yllyttنvنt toisiaan kapinaan ja tottelemattomuuteen sananjulistajaa vastaan. Kun he tulevat sinun luoksesi, he tervehtivنt sinua tavalla, jolla Jumala ei sinua tervehdi, ja sanovat itsekseen: »Miksi ei Jumala rankaise meitن puheistamme?» Helvetti riittنن heille rangaistukseksi; sinne he joutuvat, ja se on surkea olinpaikka.
58|9|Te uskovaiset, kun pidنtte yksityistن neuvottelua, نlkنن antako synnin yllyttنن itseنnne kapinaan ja tottelemattomuuteen sananjulistajaa vastaan, vaan pitنkنن neuvottelunne hurskaudessa ja Jumalan pelossa ja tنyttنkنن velvollisuutenne Jumalaa kohtaan, jonka luokse kerran kokoonnutte.
58|10|Salaiset neuvottelut ovat lنhtضisin saatanasta, joka niillن pyrkii tuottamaan murhetta uskoville, mutta hنn ei voi vahingoittaa heitن hituistakaan Jumalan sallimatta, ja Jumalaan uskovaiset luottakoot.
58|11|Te uskovaiset, kun teitن pyydetننn varaamaan tilaa kokouksissanne, varatkaa sitن runsaasti, Jumala on vuorostaan valmistava tilaa teille. Kun teitن pyydetننn nousemaan, nouskaa; Jumala on korottava monta astetta ylemmنksi ne teistن, jotka uskovat, ja ne, joilla on tieto. Jumala tuntee tekonne.
58|12|Te uskovaiset, kun pidنtte neuvoa sananjulistajan kanssa, antakaa uhrilahja ennen neuvotteluanne. Nنin on teille parasta ja oikeinta. Mutta jos teillن ei ole varaa siihen, niin totisesti Jumala on anteeksiantavainen, armollinen.
58|13|Pelkننttekض, ettei teillن ole varaa almuihin ennen neuvotteluanne? Jos siis jنtنtte sen tekemنttن, mutta Jumala kننntyy auttaen puoleenne, niin suorittakaa rukoukset ja antakaa sننdetyt almut sekن totelkaa Jumalaa ja Hنnen sanansaattajaansa, sillن Jumala tietنن, mitن te teette.
58|14|Oletko ajatellut niitن, jotka turvautuvat kansaan, jolle Jumala on vihastunut? He eivنt kuulu teihin ettekن te heihin, vaan he vannovat vننrin vastoin parempaa tietoaan.
58|15|Jumala on heille varannut ankaran rangaistuksen, kauheaa on totisesti se, mitن he tekevنt.
58|16|Valojensa varjolla he vieroittavat muita Jumalan tieltن. Sentنhden heitن odottaa hنpeنllinen rangaistus.
58|17|Heidنn omaisuutensa ja lapsensa eivنt hyضdytن heitن vنhننkننn Jumalan edessن; he joutuvat tuleen ja pysyvنt siinن ikuisesti.
58|18|Sinن pنivنnن, jona Jumala herنttنن heidنt kaikki kuolleista, he vannovat Hنnelle niinkuin ovat vannoneet teille ja luulevat sillن jotakin voittavansa. Eivنtkض he totisesti ole valehtelijoita?
58|19|Saatana on ottanut vallan heissن ja saanut heidنt unohtamaan Jumalan kunnioittamisen; he ovat saatanan omia. Mutta ovathan saatanan omat hنviضضn tuomittuja.
58|20|Totisesti ne, jotka vastustavat Jumalaa ja Hنnen sananjulistajaansa, kuuluvat viheliنisimpien joukkoon.
58|21|Jumala on sanonut: »Totisesti olen Minن voittava, Minن ja sananjulistajani.» Totisesti on Jumala voimakas, mahtava.
58|22|Sellaisten joukosta, jotka uskovat Jumalaan ja viimeiseen pنivننn, et lضydن ihmisiن, jotka rakastavat Jumalan ja Hنnen sananjulistajansa vastustajia, vaikkapa nنmن olisivat heidنn isiننn tai poikiaan tai veljiننn tai sukulaisiaan. Sellaisten sydنmiin Hنn on painanut uskonsa ja vahvistanut heitن hengeltننn. Hنn sallii heidنn pننstن puutarhoihin, joita virrat vilvoittavat ja joissa he saavat asua iankaikkisesti. Jumala on tyytyvنinen heihin ja he Jumalaan. He ovat Jumalan omia. Ja Jumalan omat ovat autuaita.
59|1|Kaikki, mitن on taivaassa, ja kaikki, mitن on maassa, julistaa Jumalan kunniaa, sillن Hنn on kaikkivoipa, viisas.
59|2|Hنn ensimmنisessن maastamuutossa karkoitti kodeistaan ne Pyhنn kirjan saajista , jotka olivat epنuskoisia. Te ette luulleet, ettن he siirtyisivنt pois, ja he uskoivat, ettن heidنn linnoituksensa suojelisivat heitن Jumalaa vastaan, mutta Jumala tuli heidنn luokseen sieltن, mistن he eivنt odottaneet, ja nosti pelon heidنn sydنmiinsن, niin ettن he hنvittivنt talonsa omin kنsin ja uskovaisten avulla. Ottakaa siis tنstن oppiaksenne te, joilla on silmنt.
59|3|Ja ellei Jumala olisi mننrنnnyt heille karkoitusta, Hنn olisi varmasti antanut heille kنrsimyksiن tنssن maailmassa; ja tulevassa elنmنssن heitن odottaa tulen tuska.
59|4|Nنin on, koska he vastustivat Jumalaa ja Hنnen sananjulistajaansa; sillن jos joku vastustaa Jumalaa, on Jumala totisesti ankara rangaistessaan.
59|5|Jos olette kaataneet jonkun palmun tai jنttنneet sen pystyyn juurilleen, on tنmن tapahtunut Jumalan tahdosta ja jotta Hنn saattaisi tottelemattomat hنpeننn.
59|6|Ja noilta ihmisiltن saatua sotasaalista, jonka Jumala antoi sananjulistajalleen, ei saatu siksi, ettن te ahdistitte heitن hevosin tai ratsukameelein, vaan Jumala antaa sananjulistajilleen vallan kenen suhteen tahtoo, sillن Jumala voi tehdن kaiken, mitن haluaa.
59|7|Ja kaupunkien asukkailta otettu saalis, jonka Jumala on antanut sanansaattajalleen, kuuluu Jumalalle ja Hنnen sananjulistajalleen, lنheisille sukulaisille, orvoille, kضyhille ja maankiertنjille, jotta sitن ei jaettaisi niiden kesken teistن, jotka ovat rikkaita. Mitن tahansa sananjulistaja teille antaa, se ottakaa vastaan, ja mitن tahansa hنn teiltن kieltنن, siitن pidنttykنن. Pelنtkنن Jumalaa, sillن Jumala on ankara rangaistuksessaan.
59|8|Osa saaliista on kضyhiن varten, jotka pakenivat, jotka hننdettiin kodeistaan ja joilta riistettiin omaisuus heidنn etsiessننn Jumalan armoa ja mielisuosiota ja auttaessaan Jumalaa ja Hنnen sananjulistajaansa. Nنmن ovat vanhurskaita.
59|9|Ne, jotka ovat saaneet kodin ja uskon ennen heitن, rakastavat niitن, jotka pakenevat heidنn turviinsa, eivنtkن sydنmessننn kaipaa sitن, mitن nنille on annettu. He pitنisivنt nنitن itseننn parempana, vaikka itse elنisivنt puutteessa. Ne, jotka varjelevat sielunsa ahneudelta, ovat onnellisia.
59|10|Ne, jotka tulevat heidنn jنlkeensن, sanovat: »Herra, anna anteeksi meille ja meidنn veljillemme, jotka ovat olleet ennen meitن uskossa, نlنkن salli meidنn tuntea kaunaa sydنmissنmme niitن kohtaan, jotka uskovat. Herra, Sinن olet totisesti lempeن, armollinen.
59|11|Ajattale niitن, joista on tullut teeskentelijضitن. He sanovat veljilleen, jotka kuuluvat Pyhنn kirjoituksen saaneeseen kansaan, mutta ovat epنuskoisia: »Jos teidنt karkoitetaan, niin lنhdemme me totisesti teidنn kanssanne emmekن milloinkaan tottele kenenkننn kنskyjن teidنn suhteenne, vaan jos teitن vastaan taistellaan, niin totisesti autamme teitن.» Mutta Jumala tietنن, ettن he todellisuudessa ovat valehtelijoita.
59|12|Jos nuo karkoitetaan, eivنt he lنhde heidنn kanssaan, ja jos noita vastaan taistellaan, eivنt he auta heitن, ja vaikka ryhtyisivنtkin auttamaan heitن, niin kننntنvنt heille varmasti selkنnsن, eivنtkن he kuitenkaan apua saa.
59|13|Totisesti on heillن sydنmissننn suurempi pelko teitن (muslimeja) kuin Jumalaa kohtaan, sillن he ovat ymmنrtنmنttضmiن ihmisiن.
59|14|He eivنt taistele teitن vastaan joukkona, vaan linnoitetuissa kaupungeissa tai muurien takaa. Heidنn taistelurohkeutensa on suuri. Sinن luulet heitن yksimielisiksi, mutta heidنn sydنmensن ovat jakaantuneet, koska he ovat ihmisiن, joilla ei ole ymmنrrystن.
59|15|He ovat juuri kuin edeltنjنnsن, jotka نsken saivat kokea tekojensa onnettomat seuraukset; heitن odottaa tuska ja vaiva.
59|16|Heidنn laitansa on kuin saatanan, joka sanoi ihmiselle: »نlن usko», mutta kun tنmن luopui uskostaan, hنn sanoi: »Totisesti minulla ei ole mitننn tekemistن sinun kanssasi; totisesti minن pelkننn Jumalaa, kaikkien maailmojen Herraa.»
59|17|Mutta kummankin loppu on se, ettن he joutuvat tuleen ainiaaksi. Tنmن on jumalattomien palkka.
59|18|Te, jotka uskotte, pelنtkنن Jumalaa. Ja katsokoon kukin sielu, mitن panee itselleen tallelle tulevaksi pنivنksi. Pelنtkنن Jumalaa! Sillن totisesti Jumala tietنن mitن teette.
59|19|نlkنن olko niinkuin ne, jotka unohtavat Jumalan, niin ettن Hنn antaa heidنn unohtaa oman sielunsa. Nنmن ovat jumalattomia.
59|20|Eivنt ole toistensa kaltaisia tulen ja paratiisin asukkaat. Paratiisin asukkaat riemuitsevat autuudesta.
59|21|Jos olisimme lنhettنnyt tنmنn Koraanin vuorelta, niin olisit varmasti nنhnyt sen sortuvan ja pirstoutuvan Jumalan pelosta. Nنmن vertaukset lنhetنmme ihmisille, jotta he mietiskelisivنt.
59|22|Hنn on Jumala, ja paitsi Hنntن ei ole muuta jumaluutta; Hنn tuntee salatun ja nنkyvنn. Hنn on laupiain, armollisin.
59|23|Hنn on Jumala, ja paitsi Hنntن ei ole muuta jumaluutta, kuningas, pyhن, rauhantuoja, turvanantaja, kaiken suojelija, kaikkivoipa, korkein, kaiken suuruuden alkulنhde. Kunnia Jumalalle ainoastaan! Hنn on korkealla kaiken ylنpuolella, mitن he Hنnen rinnalleen asettavat.
59|24|Hنn on Jumala, luoja, alkuunpanija, muodostaja; Hنnelle kuuluvat kaikki erinomaiset nimet. Kaikki taivaassa ja maan pننllن ylistنن Hنnen kunniaansa; sillن Hنn on kaikkivoipa, viisas.
60|1|Te, jotka uskotte, نlkنن pitنkض Minun ja omia vihollisianne ystنvinنnne. Tarjoatteko heille rakkautta, vaikka he ovat jo kieltنneet totuuden, joka on tullut heidنn osaksensa; ovat karkoittaneet sananjulistajan samoin kuin teidنt itsennekin sentنhden, ettن uskotte Jumalaan, Herraanne. Jos lنhdette retkelle lujasti taistellen Minun asiani puolesta ja etsien Minun mielisuosiotani, osoitatteko silloin heille ystنvyyttن? Minن tiedنn, mitن salaatte ja mitن ilmaisette, ja jokainen teistن, joka tekee niin, on eksynyt oikealta tieltن.
60|2|Jos he yllنttنvنt teidنt, osoittautuvat he teidنn vihollisiksenne ja suuntaavat teihin kنtensن ja kielensن pahaa tarkoittaen, ja he toivoisivat teidنn olevan uskottomia.
60|3|Ylضsnousemuksen pنivنnن eivنt lنheiset suhteenne, eivنt edes lapsennekaan, hyضdytن teitن vنhننkننn; ylضsnousemuksen pنivنnن teidنt erotetaan toisistanne; Jumala nنkee tekonne.
60|4|Totisesti on teille oivana esimerkkinن Aabraham ja ne, jotka hنneen liittyivنt, kun he sanoivat kansalleen: »Meillن ei ole mitننn tekemistن teidنn ja sen kanssa, jota palvelette Jumalan rinnalla. Me kiellنmme teidنt, teidنn ja meidنn vنlillنmme vallitsee viha aina siihen saakka, kunnes uskotte yhteen Jumalaan.» Mutta isنlleen sanoi Aabraham: »Totisesti tahdon pyytنن puolestasi anteeksiantoa, mutta en voi tehdن mitننn hyvنksesi Jumalan edessن.» Herra, Sinuun luotamme, Sinun puoleesi kننnnymme ja Sinun luoksesi palaamme.
60|5|Herra, نlن aseta meille kiusaukseksi niitن, jotka eivنt usko, ja anna meille anteeksi. Herra, totisesti olet kaikkivoipa, viisas.
60|6|Totisesti ovat he hyvن esimerkki teille jokaiselle, joka pelkنن Jumalaa ja uskoo tulevaan pنivننn, mutta jos joku kننntyy pois, on Hنn, Jumala, totisesti kaikista riippumaton, ylistetty.
60|7|Voi kنydن niin, ettن Jumala aikaansaa ystنvyyden teidنn ja niiden vنlille, joita luulette vihollisiksenne, sillن Jumala on voimallinen, Jumala on anteeksiantava, armollinen.
60|8|Jumala ei kiellن teitن osoittamasta ystنvنllisyyttن ja oikeamielisyyttن niitن kohtaan, jotka eivنt ole taistelleet teitن vastaan uskontonne tنhden eivنtkن karkoittaneet teitن kodeistanne; totisesti, Jumala rakastaa oikeamielisiن.
60|9|Hنn vain kieltنن teitن olemasta ystنvنllisiن niille, jotka ovat taistelleet teitن vastaan uskonne tنhden, karkoittaneet teidنt kodeistanne ja olleet toisille apuna teitن karkoitettaessa. Ne, jotka osoittavat heille ystنvنllisyyttن, ovat totisesti jumalattomia.
60|10|Te uskovaiset, kun oikeauskoisia naisia tulee luoksenne paettuaan kodeistaan, niin tutkikaa heitن. Jumala tuntee heidنn uskonsa parhaiten. Jos sitten havaitsette heidنt uskoviksi naisiksi, niin نlkنن lنhettنkض heitن takaisin uskottomien luo. He eivنt lain mukaan kuulu nنille eivنtkن nنmن heille. Mutta antakaa miehille, mitن he ovat maksaneet. Eikن teissن ole moitteelle varaa, jos naitte heidنt, kun olette maksaneet heille huomenlahjan. نlkنن myضs pitنkض yllن avioliiton siteitن uskottomiin naisiin, vaan vaatikaa takaisin, mitن olette maksaneet, ja uskottomat miehet vaatikoot samoin, mitن he ovat maksuina vaimoistaan suorittaneet. Tنmن on Jumalan pننtضs; Hنn ratkaisee asianne, sillن Jumala on kaikkitietنvن, viisas.
60|11|Jos vaimoistanne joku pakenee uskottomien luokse, niin saalista saatuanne antakaa niille, joiden vaimot ovat karanneet, yhtن paljon kuin he ovat maksuna suorittaneet, ja tنyttنkنن velvollisuutenne Jumalalle, johon uskotte.
60|12|Profeetta, kun uskovat naiset tulevat luoksesi ja lupaavat pyhنsti, etteivنt aseta mitننn Jumalan rinnalle, etteivنt varasta, eivنt tee aviorikosta, eivنt surmaa lapsiaan, eivنt keksi valheita eivنtkن ole tottelemattomia Sinua kohtaan siinن, mikن on kohtuullista, niin ota vastaan heidنn lupauksensa ja ano Jumalalta heille anteeksiantoa; totisesti Jumala on anteeksiantava, armollinen.
60|13|Te, jotka uskotte, نlkنن suosiko ihmisiن, joihin Jumala on vihastunut. Heillن on tulevan elنmنn toivoa yhtن vنhنn kuin uskovat kuolleiden ylضsnousemukseen.
61|1|Kaikki, mitن on taivaassa ja maassa, julistaa Jumalan kunniaa, sillن Jumala on kaikkivoipa, viisas.
61|2|Uskovaiset, miksi lupaatte sanoilla sellaista, mitن ette tee?
61|3|Jumalan silmissن on inhottavaa se, ettن lupaatte sellaista, mitن ette tee.
61|4|Jumala rakastaa totisesti niitن, jotka taistelevat Hنnen retkillننn taistelurintamassa, joka on kuin kivimuuri.
61|5|Muistakaa, kuinka Mooses sanoi kansalleen: »Miksi kiusaatte minua, vaikka tiedنtte, ettن olen Jumalan teitن varten lنhettنmن sananjulistaja?» Mutta kun he halusivat poiketa totuudesta, Jumala antoi heidنn sydنmensن harhautua, sillن Jumala ei ohjaa vننrintekijضitن.
61|6|Ja kun Jeesus, Marian poika, sanoi: »Israelin lapset, totisesti olen sananjulistaja, jonka Jumala on lنhettنnyt teille vahvistamaan Toorasta sen, mikن annettiin ennen minua, ja ilmoittamaan ilosanoman sananjulistajasta, joka on tuleva minun jنlkeeni ja jonka nimi on oleva Ahmad.» Mutta kun Ahmad tuli heidنn luokseen selvin todistein, he sanoivat: »Tنmن on ilmeistن noituutta.»
61|7|Kuka on jumalattomampi kuin se, joka keksii valheen Jumalaa vastaan juuri silloin, kun hنntن kutsutaan islaamiin? Jumala ei kaitse vننrintekijضitن.
61|8|He tahtovat suullaan puhaltaa sammuksiin Jumalan kynttilنn, mutta Jumala tekee valonsa tنydelliseksi, vaikka uskottomat ovat sitن vastaan.
61|9|Hنn on lنhettنnyt sananjulistajansa tuomaan opastuksen ja totuuden uskonnon, jotta Hنn saattaisi sen voittoon kaikkien muiden uskontojen rinnalla, vaikka monijumalaiset ovatkin sitن vastaan.
61|10|Te uskovaiset, osoitanko teille tien, jolla voitte pelastua tuskallisesta kurituksesta?
61|11|Uskokaa Jumalaan ja Hنnen sananjulistajaansa ja asettakaa voimanne, rikkautenne ja henkenne Jumalan asian palvelukseen; nنin on teille parasta, jospa sen ymmنrtنisitte.
61|12|Hنn antaa teille syntinne anteeksi ja sallii teidنn astua puutarhoihin, joiden kautta joet virtaavat, ja ihaniin asuntoihin autuuden puutarhoissa; tنmن on ylin autuus.
61|13|Ja vielن toinen asia, joka on teille mieluinen, teitن odottaa: apu Jumalalta ja lنhellن oleva voitto. Julista ilosanoma uskovaisille!
61|14|Te uskovaiset, tukekaa Jumalan asiaa, niinkuin Jeesus, Marian poika, sanoi opetuslapsilleen: »Ketkن tahtovat olla auttajiani Jumalan asiassa?» Opetuslapset vastasivat: »Me olemme Jumalan auttajia.» Ja osa Israelin lapsista uskoi, mutta osa ei uskonut; silloin Me autoimme uskovia heidنn vihollisiaan vastaan, niin ettن he pننsivنt voitolle.
62|1|Kaikki, mitن on taivaassa ja maassa, julistaa Jumalan, kuninkaan, pyhimmنn, kaikkivoivan, viisaan kunniaa.
62|2|Hنn on oppimattoman kansan keskuudesta lنhettنnyt sananjulistajan, joka esittنن heille Hنnen tunnusmerkkinsن, puhdistaa heidنt ja opettaa heille Pyhنن kirjaa ja viisautta, vaikka he tنtن ennen elivنt ilmeisessن harhassa,
62|3|ja lنhettنن sen toisillekin heistن, jotka eivنt vielن ole heihin liittyneet; Jumala on kaikkivoipa, viisas.
62|4|Tنmن on Jumalan armo. Hنn antaa sen kenelle tahtoo, sillن Jumala on valtavan armon Herra.
62|5|Niiden, joiden vastuulle oli annettu Toora ja jotka eivنt sitن noudattaneet, kنy kuin aasin, joka kantoi kirjakuormaa. Pahoin kنy niille, jotka hylkننvنt Jumalan ilmoitukset, sillن Jumala ei kaitse vننrintekijضitن.
62|6|Sano: »Juutalaiset, jos vakuutatte olevanne Jumalan suosimia ennen muita ihmisiن, niin toivokaa silloin itsellenne kuolemaa, jos totuus on teille kallis.»
62|7|Mutta he eivنt milloinkaan toivo sitن kنttensن tekojen tنhden, jotka heitن tilille odottavat; Jumala tuntee hyvin vننrintekijنt.
62|8|Sano: »Kuolema, jota pakenette, on totisesti kohtaava teidنt, ja silloin teidنt palautetaan Hنnen luokseen, joka tuntee nنkymنttضmنn ja nنkyvنn, ja Hنn on paljastava teille, mitن olette tehneet.»
62|9|Uskovaiset, kun kuuluu kutsu rukoukseen perjantaina, niin kiiruhtakaa palvelemaan Jumalaa ja jنttنkنن kauppatoimet. Tنmن on teille parasta, jos haluatte ymmنrtنن.
62|10|Mutta kun hartaus on pننttynyt, hajaantukaa kukin suunnallenne ja etsikنن Jumalan armoa pitنen Hنnet lujasti mielessنnne, jotta menestyisitte.
62|11|Mutta kun he nنkevنt jossakin kauppaa tehtنvنn tai huviteltavan, he rientنvنt sinne ja jنttنvنt sinut yksin seisomaan. Sano: »Se, mikن on Jumalasta, on parempi kuin huvi ja kaupanteko: niin, Jumala on paras huoltaja.»
63|1|Kun tekopyhنt tulevat luoksesi, he sanovat: »Me todistamme, ettن sinن varmasti olet Jumalan sananjulistaja.» Jumala tietنن, ettن sinن totisesti olet Hنnen sananjulistajansa; samoin Jumala todistaa, ettن tekopyhنt totisesti ovat valehtelijoita.
63|2|He ottavat valansa verhokseen, harhauttaen muita pois Jumalan tieltن; nurjat ovat totisesti heidنn tekonsa.
63|3|Sillن he uskoivat, mutta sitten tulivat epنuskoon, ja senvuoksi on heidنn sydنmensن paatunut, niin ettن heillن ei ole ymmنrrystن.
63|4|Mutta kun katselet heitن, miellyttنن heidنn muotonsa, ja kun he puhuvat, kuuntelet heidنn puhettaan; he ovat kuin tukipylvنitن ja kuitenkin pelkننvنt, ettن jokainen sotahuuto koskee heitن. He ovat vihollisia; varo siis heitن. Jumalan tuomio tulkoon heidنn osakseen! Miksi he ovat pois kننntyneet?
63|5|Ja kun heille sanotaan: »Tulkaa, Jumalan sananjulistaja pyytنن teille anteeksiantoa», he pudistavat pننtنnsن, ja sinن nنet heidنn pضyhkeinن kننntyvنn pois.
63|6|Heille on yhdentekevنن, pyydنtkض heille anteeksiantoa vai et. Milloinkaan ei Jumala anna heille anteeksi, totisesti, Jumala ei kaitse vننrintekijضitن.
63|7|He ovat niitن, jotka sanovat: »نlkنن lahjoittako mitننn niiden hyvنksi, jotka ovat Jumalan sananjulistajan kanssa, ennenkuin he eroavat hنnestن.» Jumalan ovat taivaitten ja maan aarteet, mutta teeskentelijنt ovat ymmنrrystن vailla.
63|8|He sanovat: »Jos me palaamme Medinaan, niin mahtavat varmasti karkoittavat sieltن alhaiset.» Jumalalle kuuluu kuitenkin kaikki mahti, samoin kuin Hنnen sanansaattajalleen ja uskoville, mutta tekopyhنt eivنt sitن tiedن.
63|9|Te, jotka uskotte! نlkنن antako rikkauksienne ja lastenne vieroittaa itseنnne jumalanpelosta. Ne, jotka niin tekevنt, ovat kadotuksen omia.
63|10|Jakakaa keskenنnne, mitن olemme teille antanut, ennenkuin kuolema kohtaa jonkun teistن, niin ettei hنn sanoisi: »Herra, jospa olisit antanut minulle vielن vنhنn elinaikaa, niin olisin tahtonut olla armelias ja kuulua niihin, jotka tekevنt hyvنن.»
63|11|Mutta Jumala ei anna armonaikaa kenellekننn, jonka hetki on tullut; niin, Jumala tietنن, mitن te teette.
64|1|Kaikki, mitن on taivaassa ja maan pننllن, julistaa Jumalan kunniaa. Hنnen on herruus ja Hنnelle kuuluu kiitos, sillن Hنn voi tehdن kaiken tahtonsa mukaan.
64|2|Hنn teidنt on luonut. Muutamat teistن eivنt usko, toiset uskovat. Jumala nنkee, mitن teette.
64|3|Hنn on luonut taivaat ja maan totuudessa; Hنn on luonut myضs teidنt, kaunismuotoisiksi Hنn on teidنt muovaillut. Hنnen tykضnsن kaikki myضs palaa.
64|4|Hنn tietنن, mitن on taivaassa ja maan pننllن; Hنn tietنن myضs, mitن te salaatte ja mitن ilmaisette, sillن Jumala tuntee sydنnten kنtkضt.
64|5|Eikض teille ole kerrottu niistن, jotka ennen teitن uskon hylkنsivنt? He saivat kokea tekonsa surkeat seuraukset, ja heitن odottaa tuskallinen kuritus.
64|6|Sillن heille lنhetetyt sananjulistajat tulivat selvin todistein heidنn luoksensa, mutta he sanoivat: »Kuolevaisetko meitن johtaisivat?» He olivat epنuskoisia ja kننntyivنt pois, mutta Jumala ei heitن kaipaa, sillن Jumala on kaikesta riippumaton, ylistetty.
64|7|Epنuskoiset vنittنvنt, ettei heitن milloinkaan herنtetن kuolleista. Sano: »Totisesti, Herran nimeen, teidنt herنtetننn kuolleista, ja silloin teille osoitetaan, mitن te olette tehneet, sillن tنmن on Jumalalle helppoa.»
64|8|Uskokaa sentنhden Jumalaan, Hنnen sanansaattajaansa ja valoon, jonka Me olemme lنhettنnyt, sillن Jumala tietنن, mitن te teette,
64|9|Pنivنnن, jona hنn teidنt kokoaa, kokoontumispنivنnن, havahdutte harhoistanne. Mutta jokainen, joka uskoo Jumalaan ja tekee hyvنن, saa vapautuksen erehdyksistننn ja pننsee puutarhoihin, joita virrat vilvoittavat, ja hنn saa asua siellن ikuisesti. Tنmن on suurin autuus.
64|10|Mutta niistن, jotka hylkننvنt uskon ja vنittنvنt valheeksi tunnusmerkkimme, tulee ikuisiksi ajoiksi tulen asukkaita. Mikن kurja mننrنnpنن heidنn vaellukselleen!
64|11|Ei mikننn koettelemus kohtaa teitن Jumalan tietنmنttن; ja joka uskoo Jumalaan, hنnen sydنntننn Hنn ohjaa oikeaan, sillن Jumala on kaikkitietنvن.
64|12|Olkaa kuuliaisia Jumalalle ja kuuliaisia sananjulistajalle, mutta jos kننnnytte pois, ei sanansaattajanne ole vastuussa muusta kuin sanoman julistamisesta.
64|13|Ei ole muuta jumaluutta kuin Hنn, Jumala, ja Jumalaan uskovaiset turvautukoot.
64|14|Uskovaiset, varmasti on joku vaimoistanne ja lapsistanne vihollisenne; varokaa siis heitن; jos olette armahtavaisia ja kنrsivنllisiن, silloin totisesti Jumalakin on anteeksiantavainen, armollinen.
64|15|Rikkautenne ja lapsenne ovat teille vain koetuksena, mutta Jumalan luona lopullinen palkkio odottaa.
64|16|Sentنhden tنyttنkنن velvollisuutenne Jumalaa kohtaan kykynne mukaan, ottakaa vaarin, totelkaa ja uhratkaa varojanne; se koituu sielujenne parhaaksi! Ketkن ikinن varjelevat sielunsa ahneudelta, heillن on menestystن.
64|17|Jos omistatte Jumalalle hyvنn uhrin, Hنn palkitsee sen teille kaksin verroin ja antaa teille anteeksi, sillن Jumala on palkitsevainen, lempeن.
64|18|Hنn tuntee nنkymنttضmنn ja nنkyvنn, Hنn on kaikkivoipa, viisas.
65|1|Profeetta, kun eroatte vaimoistanne, erotkaa heistن ensin mننrنtyksi ajaksi, laskekaa heille mننrنtty pنivien luku ja noudattakaa velvollisuuttanne Jumalaa, Herraanne, kohtaan. نlkنن karkoittako heitن kodeistaan! نlkضضt he myضskننn itse poistuko sieltن muutoin, kuin jos ovat syypننt ilmeiseen riettauteen. Nنmن ovat Jumalan sننdضkset, ja se, joka rikkoo Jumalan sننdضkset, tekee totisesti vننrin omalle sielulleen. Et voi tietنن, haluaako Jumala ehkن jنlkeenpنin aikaansaada asiassasi kننnteen.
65|2|Ja kun vaimojenne koeaika on pننttynyt, pitنkنن heidنt luonanne tai erotkaa heistن ystنvنllisesti. Ja ottakaa keskuudestanne kaksi oikeamielistن todistajaa ja nنyttنkنن asia toteen Jumalan edessن. Tنmن kehoitus on annettu jokaiselle, joka uskoo Jumalaan ja tulevaan pنivننn. Sille, joka pelkنن Jumalaa, Hنn ratkaisee pulman
65|3|ja antaa hنnelle elatuksen sieltن, mistن hنn ei voi sitن odottaakaan. Sille, joka Jumalaan luottaa, Hنn on kaikki kaikessa. Totisesti Jumala saavuttaa tarkoituksensa; Jumala on todella antanut kaikelle mننrنnsن.
65|4|Niille vaimoistanne, joiden kuukautiset ovat keskeytyneet, tai jos olette tنstن epنvarmoja, olkoon koekautensa, kolme kuukautta, samoin niille, joille kuukautiset eivنt ole alkaneet; mutta raskailla vaimoilla tنmن aika kestنkضضn aina siihen asti, kunnes he ovat synnyttنneet. Sille, joka noudattaa Jumalan tahtoa, Hنn helposti ratkaisee kaikki pulmat.
65|5|Tنmن on Jumalan kنsky, jonka Hنn on ilmaissut teille, ja sen, joka pelkنن Jumalaa, Hنn vapahtaa pahoista teoista ja suo hنnelle suuren palkinnon.
65|6|Antakaa eroavien vaimojenne asua siellن, missن itsekin asutte, varojenne mukaan, نlkننkن kohdelko heitن kovasti, etteivنt he joudu ahdistukseen. Jos he ovat raskaudentilassa, niin suorittakaa heidنn elatuskulunsa siksi, kunnes he ovat synnyttنneet. Ja jos he imettنvنt teille kuuluvaa lasta, teiltن tulkoon siitن heille korvaus. Jنrjestنkنن sovussa nنmن asiat; mutta jos joudutte erimielisyyksiin, niin antakaa imettنminen jollekulle toiselle naiselle.
65|7|Rikas mies uhratkoon varojensa runsaudesta, ja se, jonka osa on niukempi, jakakoon siitن, mitن Jumala on hنnelle antanut; Jumala ei sنlytن kenenkننn kannettavaksi raskaampaa kuormaa, kuin minkن Hنn on hyvنksi nنhnyt; vaikeuksien jنlkeen Jumala suo huojennuksen.
65|8|Miten moni kaupunki kapinoitsikaan Herransa ja Hنnen sananjulistajansa kنskyن vastaan! Siitن syystن Me ankarasti vaadimme sen tilinteolle ja ojensimme sitن kovalla kurituksella.
65|9|Se sai kokea tekojensa onnettomat seuraukset, ja kaiken lopuksi se joutui perikatoon.
65|10|Jumala on valmistanut heille ankaran kurituksen. Pelنtkنن siis Jumalaa, te, joilla on ymmنrrys ja jotka uskotte! Jumala on toden totta lنhettنnyt teille muistuttajan,
65|11|sananjulistajan, joka ilmoittaa teille Jumalan selvنt tunnusmerkit, jotta ne, jotka uskovat ja hyvنن tekevنt, saisivat johdatuksen pimeydestن valkeuteen. Ken ikinن uskoo Jumalaan ja tekee hyvنن, sille Hنn avaa pننsyn puutarhoihin, joissa purot virtaavat, ja sallii hنnen asua niissن ikuisesti. Jumala on todella valmistanut hنnelle ihanan osan.
65|12|Jumala on luonut seitsemنn taivasta ja yhtن monta maata. Niiden kautta tulee ylhننltن Jumalan kنsky, jotta tietنisitte, ettن Jumalalla on valta kaiken yli ja ettن Jumala sulkee kaiken tietoonsa.
66|1|Profeetta, miksi haluat, ollaksesi vaimoillesi mieliksi, kieltنytyن sellaisesta, minkن Jumala on tehnyt sinulle luvalliseksi? Onhan Jumala anteeksiantava, laupias.
66|2|Onhan Jumala antanut mننrنykset sovitusuhrista, joka valasta vapauttaa ja Jumala on suojelijanne, sillن Hنn on kaikkitietنvن, viisas.
66|3|Kun profeetta salaisuutena ilmoitti jotakin erننlle vaimoistaan, ja kun tنmن sitten ilmaisi sen toisille ja Jumala antoi profeetan kaikesta tietنن, moitti tنmن vaimoansa osasta, mutta vaikeni osasta. Ja kun hنn puhui vaimolleen siitن, tنmن kysyi: »Kuka on ilmoittanut sinulle tنstن?» Hنn vastasi: »Hنn, joka on kaikkitietنvن, on sen minulle ilmoittanut.»
66|4|»Jos te kumpikin, (vaimo) kننnnytte Jumalan puoleen, se on parhaaksenne; ovathan sydنmenne Hنnestن luopuneet; mutta jos te kumpikin pidنtte yhtن puolta hنntن (profeettaa) vastaan, niin on totisesti Jumala hنnen suojelijansa ja samoin Gabriel sekن hurskaat uskovaiset ja lisنksi enkelit hنnen auttajansa.»
66|5|Voi olla, ettن jos profeetta teistن eroaa, hنnen Herransa antaa sijaanne parempia vaimoja kuin te - kuuliaisia, uskollisia, nضyriن, katuvia, Jumalaa palvelevia, paastojen noudattajia, olivatpa he leskiن tai neitsyitن.
66|6|Uskovaiset, varjelkaa itsenne ja perheenne tulelta, joka kuluttaa ihmiset ja kivetkin, jota valvomaan on asetettu enkeleitن, heltymنttضmiن ja mahtavia; he eivنt ole tottelemattomia Jumalan kنskyille, vaan tekevنt mitن heille on mننrنtty.
66|7|Te, jotka ette usko, نlkنن keksikض anteeksipyyntضjن tuona pنivنnن! Te saatte vain tekojenne palkan.
66|8|Uskovaiset, kننntykنن vilpittضmنsti katuen Jumalan puoleen! Ehkن Herranne vapahtaa teidنt pahuudestanne ja sallii teidنn astua puutarhoihin, joita virrat vilvoittavat, sinن pنivنnن, jolloin Jumala ei saata hنpeننn Profeettaa eikن niitن, jotka uskovat hنnen kanssaan; heidنn valonsa vنlkkyy heidنn edessننn ja oikealla puolellaan, ja he sanovat: »Herra, viritن valomme tنydelliseksi ja suojele meitن armossasi, sillن sinن voit totisesti tehdن kaiken, mitن tahdot!»
66|9|Profeetta, taistele sitkeنsti epنuskoisia ja tekopyhiن vastaan ja ole ankara heitن kohtaan; heidنn olinpaikkansa on oleva helvetti. Kurja on moinen mننrنnpنن.
66|10|Niitن varten, jotka eivنt usko, Jumala on asettanut Nooan ja Lootin vaimot esimerkiksi. Nنmن kuuluivat kahdelle hurskaalle miehelle palveliioittemme joukosta, mutta pettivنt miehiننn, ja siksi ei mikننn voinut auttaa heitن Jumalaa vastaan, vaan heille sanottiin: »Astukaa tuleen kaikkien tuomittujen kanssa!»
66|11|Niitن varten, jotka uskovat, Jumala on asettanut esimerkiksi myضs faraon vaimon, joka sanoi: »Herra rakenna minulle huone luoksesi paratiisiin, vapahda minut faraosta ja hنnen teoistaan ja pننstن minut jumalattomista ihmisistن!»
66|12|Esikuvaksi tehtiin myضs Maria, Imraanin tytنr, joka sنilytti puhtautensa ja jonka Me tنytimme hengellنmme. Hنn uskoi Herran ja Hنnen Pyhنn kirjansa sanoihin, sillن hنn kuului nضyrien joukkoon.
67|1|Siunattu on Hنn, jonka kنsissن on valtakunta ja voima yli kaiken olevaisen!
67|2|Hنn, joka loi elنmنn ja kuoleman koetellakseen, kuka teistن osoittautuu parhaaksi teoissa. Hنn on mahtava, laupias.
67|3|Hنn on luonut seitsemنn taivasta toinen toisensa ylنpuolelle. Et voi havaita mitننn vikaa Armahtajan luomistyضssن. Katsele ympنrillesi: voitko huomata mitننn vajavaisuutta?
67|4|Kننnny ylt'ympنri ja katsele yhن edelleen, ja katseesi palaa lنhtضkohtaan pettyneenن ja vنsyneenن.
67|5|Olemmehan koristanut koko alimman taivaan valoilla, joista on tullut aseita paholaisia vastaan, nنille Me olemme valmistanut helvetin tulen tuskat.
67|6|Niitن, jotka eivنt usko Herraansa, odottaa helvetin tuska; kurja on tuo mننrنnpنن.
67|7|Kun heidنt heitetننn sinne, he kuulevat sen pauhun, kun se kiehuu.
67|8|Se on raivoonsa pakahtumaisillaan. Joka kerta, kun sinne heitetننn joukko, sen vartijat kysyvنt nنiltن: »Eikض varoittaja aikanaan tullut luoksenne?»
67|9|Ja he vastaavat: »Kyllن, varoittaja tuli totisesti luoksemme, mutta me torjuimme hنnet ja sanoimme: 'Jumala ei ole sinulle ilmoitustaan antanut, olet suuressa harhassa.'»
67|10|Ja he sanovat: »Jos olisimme ottaneet vaarin ja miettineet, emme olisi joutuneet helvetin asukkaiden joukkoon.»
67|11|Niin he tunnustavat syntinsن, mutta etننlle armosta jننvنt helvetin tulen asukkaat.
67|12|Niitن varten, jotka salassakin pelkننvنt ja kunnioittavat Herraansa, on anteeksiantamus ja suuri palkinto.
67|13|Joko salaatte sanottavanne tai lausutte sen julki, kyllن Herra varmasti tuntee mielenne.
67|14|Eikض Hنn sitن tietنisi, joka kaiken loi? Hنnhنn vنhimmنnkin havaitsee ja kaiken tajuaa.
67|15|Hنn on luonut maan alamaiseksenne, jotta voisitte kنvellن sen teillن ja syضdن sen antimia. Hنnen luokseen johtaa ylضsnousemus.
67|16|Oletteko varmat siitن, ettei Hنn, joka on ylنpuolellanne, anna maan niellن teitن? Katso, se jo vavahtelee!
67|17|Tai oletteko varmat siitن, ettei Hنn, joka on teidنn ylنpuolellanne, lنhetن pننllenne hirmumyrskyن? Saatte kokea, millainen oli minun varoitukseni.
67|18|On kyllن ollut niitن, jotka ennen heitن ovat vنittنneet totuutta valheeksi, mutta millainen olikaan kuritukseni!
67|19|Eivنtkض he nنe, miten linnut heidنn ylنpuolellaan levittنvنt ja kokoovat siipensن? Kuka muu kuin Armahtaja pitنن niitن koholla? Hنn totisesti nنkee kaiken.
67|20|Kuka muu kuin Armahtaja voi teitن auttaa niinkuin suuri sotajoukko? Epنuskoiset ovat sokeita.
67|21|Onko ketننn, joka teitن ravitsisi, jos Hنn ei antaisi teille elatusta? Mutta he vain jatkavat kapinoimistaan ja vastusteluaan.
67|22|Kumpi voi paremmin seurata johdatusta, sekض, joka ryضmii kasvot maata vasten, vai se, joka etenee oikeata tietن pystyssن pنin?
67|23|Sano: »Hنn on teidنt luonut ja antanut teille nنضn, kuulon ja sydنmen. Vنhنinen on teidنn kiitollisuutenne.»
67|24|Sano: »Hنn on teidنt levittنnyt aina maan ننriin asti, ja Hنnen luokseen teidنt kootaan yhteen.»
67|25|He sanovat myضs: »Milloin on tنmن lupaus tنyttyvن, jos puheesi on totta?»
67|26|Sano: »Sen tietنن Jumala yksin, minن olen vain julkinen varoittaja.»
67|27|Mutta kun he nنkevنt tuhon olevan lنhellن, synkkenevنt niiden kasvot, jatka eivنt usko, ja kuuluu sana: »Tنmن on se, mitن te halusitte.»
67|28|Sano: »Mitن ajattelette? Vaikkapa Jumala tuhoaisi minut ja ne, jotka ovat minun kanssani, tai armahtaisi meidنt, kukapa silloinkaan pelastaisi epنuskoiset tuomion kurituksesta?»
67|29|Sano: »Hنn on Armahtaja, Me uskomme Hنneen ja Hنneen Me luotamme; pian saatte tietنن, kuka on ilmeisessن harhassa.»
67|30|Sano: »Mitن ajattelisitte, jos jonakin aamuna vetenne valuisi kuiviin? Kuka teille silloin voisi hankkia kirkasta, juoksevaa vettن?»
68|1|Kynنn ja sen nimessن, mitن kirjoitetaan!
68|2|Sinن et ole, Herrasi armosta, mikننn hourailija,
68|3|vaan totisesti odottaa Sinua ehtymنtضn palkka,
68|4|ja totisesti on siveellinen mielenlaatusi jalo.
68|5|Pian olet nنkevن, ja myضskin he saavat nنhdن,
68|6|ketن teistن riivaa hulluus.
68|7|Totisesti tietنن Herrasi parhaiten, kuka poikkeaa Hنnen tieltننn, ja Hنn tietنن parhaiten, kuka noudattaa johdatusta.
68|8|نlن suostu siis niihin, jotka julistavat totuuden valheeksi!
68|9|He toivovat sinun osoittavan velttoutta, jotta myضs he voisivat olla velttoja.
68|10|نlن tottele ainoatakaan halpamaista vannojaa,
68|11|panettelijaa, joka kulkee ympنri pahaa puhuen,
68|12|joka kieltنن hyvنn, rikkoo lakia ja tekee syntiن,
68|13|joka lisنksi on alhaissyntyinen, rضyhkeن ja ahne,
68|14|siksi, ettن hنnellن on rikkautta ja poikia!
68|15|Kun tunnusmerkkimme luetellaan hنnelle, hنn sanoo: »Muinaisjuttuja.»
68|16|Me painamme pian poltinmerkkimme hنnen nenنkkنisiin kasvoihinsa.
68|17|Totisesti koettelemme heitن, niinkuin koettelimme puutarhan omistajia, kun he vannoivat korjaavansa sadon seuraavana pنivنnن,
68|18|mutta eivنt varanneet mitننn osuutta (kضyhille).
68|19|Silloin Herrasi lنhettنmن koettelemus kohtasi puutarhaa heidنn nukkuessaan,
68|20|niin ettن se oli musta kuin palon jنljiltن.
68|21|Mutta aamulla kutsuivat he toisiaan
68|22|sanoen: »Kunkin on kنytنvن varhain pellolleen, jos mieli korjata sato!»
68|23|Ja he lنhtivنt puhellen hiljaa keskenننn:
68|24|»نlkنن tنnننn salliko kضyhien tulla jنlkikerنykseen.»
68|25|Ja he lنhtivنt matkaan aamulla tنmن itaruus mielessننn,
68|26|mutta kun he nنkivنt mitن oli tapahtunut, he sanoivat: »Varmaankin olemme joutuneet tieltن harhaan.
68|27|Ei, meille tuli kato!»
68|28|Viisain heistن sanoi: »Enkض sanonut teille: 'Ylistنkنن Jumalaa.'»
68|29|He vastasivat: »Kunnia Herralle! Totisesti olimme jumalattomia.»
68|30|Ja sitten jotkut heistن kننntyivنt pنivitellen toistensa puoleen
68|31|ja sanoivat: »Voi meitن! Olemme totisesti rikkoneet;
68|32|ehkن Herra kuitenkin antaa meille jotakin parempaa tنmنn asemesta; totisesti tahdomme sitن Herraltamme anoa.»
68|33|Sellainen oli rangaistus, mutta tulevan elنmنn rangaistus on totisesti oleva vielن suurempi. Jospa he sen kنsittنisivنt!
68|34|Niille, jotka karttavat pahaa, on totisesti valmistettu autuuden puutarhat Herransa luona.
68|35|Onko Meidنn kohdeltava Jumalan alamaisia kuten syyllisiن?
68|36|Miten voitte tuomita siten?
68|37|Vai onko teillن kirja, josta voitte lukea,
68|38|ettن teillن todella on siinن se, mitن pidنtte parhaana?
68|39|Vai onko teillن Meidنn antamamme valalliset vakuutukset, jotka ovat voimassa myضs ylضsnousemuksen pنivنnن, ettن varmasti saatte mitن kuvittelette?
68|40|Kysy heiltن, Muhammed, kuka heistن uskaltaa mennن tنstن takaukseen.
68|41|Vai onko heillن liittolaisia? Anna heidنn nنyttنن liittolaisensa, jos he tarkoittavat totta.
68|42|Pنivنnن, jolloin he ovat suuressa ahdistuksessa, jolloin heidنt kutsutaan rukoukseen lankeamaan, mutta eivنt kykene sitن tekemننn,
68|43|he seisovat katse maahan luotuina ja kasvot hنpeنن uhkuen,koska heidنt kutsuttiin polvistumaan heidنn ollessaan parhaissa voimissaan.
68|44|Siispن jنtن Minun pideltنvikseni ne, jotka vنittنvنt valheeksi nنitن sanomia. Me johdamme heitن askel askeleelta heidنn huomaamattaan,
68|45|ja Minن annan heille aikaa; onhan totisesti suunnitelmani jنrkنhtنmنtضn.
68|46|Vai vaaditko, Muhammed, palkkaa heiltن, niin ettن he velasta rasittuvat?
68|47|Vai onko heillن tieto salatusta, niin ettن he voivat kirjoittaa sen muistiin?
68|48|Odota sentنhden jنrkkymنttضmنnن Herrasi tuomiota نlنkن ole niinkuin kalan nielemن mies, joka huusi murheen vallassa.
68|49|Ellei hنnen Herransa armo olisi tullut hنnen osakseen, hنn olisi hylنttynن varmasti sinkoutunut jollekin autiolle rannalle,
68|50|mutta Hنnen Herransa valitsi hنnet ja asetti hنnet vanhurskaitten joukkoon.
68|51|Ne, jotka ovat vaipuneet epنuskoon, olisivat katseillaan sinut lنvistنneet, kuullessaan kehoituksesi, he sanoivat: »Totisesti, hنn on jنrjiltننn.»
68|52|Mutta Koraani on vain muistutus koko maailmalle.
69|1|Varma tuho!
69|2|Mikن on varma tuho?
69|3|Ja miten saisi sinut kنsittنmننn, mikن varma tuho on?
69|4|Tamuud ja Aad vنittivنt, ettei tuomiopنivنن tule.
69|5|Tamuudin kansan tuhosi نrjyvن ukonilma,
69|6|Aadin tuhosi raivoisa tuuli, joka puhalsi tavattomalla voimalla;
69|7|se raivosi heidنn keskuudessaan seitsemنn yضtن ja seitsemنn pنivنن suurella voimalla, niin ettن olisit voinut nنhdن ihmisten kaatuvan maahan kuin palmujen ontot rungot.
69|8|Nنetkض heistن jنlkeنkننn?
69|9|Farao ja ne, jotka elivنt ennen hنntن, sekن hنvitetyt kaupungit tekivنt myضs syntiن
69|10|ollen tottelemattomia Herransa sananjulistajalle; siksi Hنn kuritti heitن vنkevin ottein.
69|11|Kun vesi tulvi, Me totisesti annoimme laivan kantaa teitن,
69|12|teille ojennukseksi ja jotta kuunteleva korva vaarin ottaisi ja muistaisi sen.
69|13|Kun, puhalletaan yhden ainoan kerran pasuunaan
69|14|ja maa sekن vuoret kohoavat ja sitten yht'نkkiن vaipuvat murskattuina alas,
69|15|sinن pنivنnن on suuri tuho tapahtuva,
69|16|taivas repeنن; sinن pنivنnن se syضksyy alas.
69|17|Enkeleitن on oleva ylt'ympنri, ja kahdeksan heistن kantaa ylنpuolellaan Herrasi valtaistuinta.
69|18|Sinن pنivنnن teidنt tuodaan oikeuden eteen, ja yksikننn salaisuutenne ei voi jننdن kنtkضضn.
69|19|Se, jolle kirja on annettu hنnen oikeaan kنteensن, sanoo: »Tulkaa ja lukekaa kirjani!
69|20|Totisesti uskon, ettن koittaa tilinteon pنivن.»
69|21|Ja hنn on saava mieluisan elنmنn,
69|22|ihanassa puutarhassa,
69|23|jossa hedelmنt ovat kنden ulottuvilla.
69|24|»Syضkنن ja juokaa mielenne mukaan palkaksi siitن, mitن olette tehneet menneinن pنivinن!»
69|25|Ja hنn, jolle kirja on annettu vasempaan kنteen, sanoo: »Oi, jospa en olisi kirjaani milloinkaan saanut,
69|26|ja jospa en olisi koskaan joutunut kokemaan, mitن tilinteko on!
69|27|Oi, jospa kuolema olisi ollut kaiken loppu!
69|28|Rikkauteni ei minua lainkaan hyضdytن,
69|29|valtani on minulta hنipynyt.»
69|30|»Ottakaa hنnet, sitokaa hنnet
69|31|ja heittنkنن sitten helvettiin!
69|32|Kytkekنن hنnet kahleisiin, joiden pituus on seitsemنnkymmentن kyynنrنن!
69|33|Totisesti, hنn ei uskonut Jumalaan, suureen,
69|34|eikن kehoittanut ravitsemaan kضyhiن;
69|35|sentنhden hنnellن ei ole yhtننn ystنvنن tuona pنivنnن
69|36|eikن muuta ruokaa kuin likavesi,
69|37|jota vain jumalattomat nielevنt.»
69|38|Mutta ei! Vannon kaiken sen nimessن, mitن nنette
69|39|ja mitن eivنt silmنnne nنe:
69|40|Totisesti, se on kunnioitettavan sananjulistajan sana
69|41|eikن mitننn runoilijan puhetta - vنhنn te uskotte -
69|42|ei se liioin ole mitننn ennustelijan puhetta - vنhنn te kنsitنtte -
69|43|se on ilmoitus Jumalalta, maailman Herralta.
69|44|Ja jos profeetta olisi sepitellyt runoja Meistن,
69|45|olisimme totisesti tarttunut hنntن oikeaan kنteen
69|46|ja katkaissut hنneltن suuren valtasuonen,
69|47|teidنn kenenkننn voimatta Meitن siitن estنن.
69|48|Tنmن on totisesti muistutus niille, jotka karttavat pahaa.
69|49|Ja Me totisesti tiedنmme, ettن joukossanne on sellaisia, jotka julistavat totuuden valheeksi,
69|50|ja totisesti tuleva tuomio on surkea asia epنuskoisille,
69|51|mutta se on totisesti varma todellisuus.
69|52|Ylistن siis Herrasi, suuren, nimeن!
70|1|Erنs tiedonhaluinen kyseli, millainen on kuritus, joka on tuleva
70|2|epنuskoisten osaksi. Ei kukaan voi sitن estنن.
70|3|Se tulee Jumalalta, nousevain portaitten Herralta.
70|4|Enkelit ja henki nousevat Hنnen tykضnsن pنivنnن, jonka pituus on viisikymmentن tuhatta vuotta.
70|5|Osoita siis jaloa kestنvyyttن!
70|6|He kuvittelevat sen olevan kaukana,
70|7|mutta Me nنemme sen lنheltن.
70|8|Sinن pنivنnن, jolloin taivas on oleva kuin sulaa kuparia
70|9|ja vuoret kuin villaa,
70|10|jolloin ystنvن ei kysy ystنvنن,
70|11|vaikka he nنkevنt toisensa. Syyllinen toivoisi tuona pنivنnن vapautuvansa vaivasta uhraamalla lapsensa,
70|12|vaimonsa ja veljensن,
70|13|sukulaisensa, jotka antoivat hنnelle suojaa,
70|14|jopa kaikki, jotka maan pننlle on luotu, kunhan hنn niiden avulla lunastaisi itsensن.
70|15|Ei mitenkننn! Sillن katso, tنmن on leimuava liekki,
70|16|joka raastaa pois ihon
70|17|ja vaatii omakseen sen, joka kننntyi pois ja pakeni
70|18|ja joka ahnaasti kokosi rikkautta.
70|19|Totisesti on ihminen luotu epنvakaiseksi mieleltننn:
70|20|Kun jokin paha kohtaa hنntن, hنn on kنrkنs valittamaan,
70|21|mutta kun jotakin hyvنن annetaan hنnen osalleen, hنn on kiittنmنtضn,
70|22|lukuunottomatta niitن, jotka rukoilevat,
70|23|jotka uskollisesti suorittavat rukouksensa,
70|24|niitن, joiden rikkaudessa on mننrنtty osa
70|25|kerjنlنistن ja osatonta varten;
70|26|niitن, jotka uskovat tuomion pنivننn,
70|27|ja jotka pelkننvنt Herransa kuritusta
70|28|ei kukaan, totisesti, saata sننstyن kuritukselta, joka on heidنn Herraltansa tuleva,
70|29|sekن lukuunottamatta niitن, jotka hillitsevنt halujaan
70|30|paitsi vaimojensa ja orjattariensa suhteen, koska heissن silloin ei ole moittimista.
70|31|Toisin on niiden, jotka pyrkivنt ylittنmننn tنmنn, sillن ne ovat lain rikkojia.
70|32|Ne, jotka ovat rehellisiن sopimuksissaan ja siinن, mitن heidنn huostaansa on uskottu,
70|33|jotka ovat vilpittضmiن todistaessaan
70|34|ja jotka ahkeroivat hartauden harjoituksissa,
70|35|saavat elنن paratiisin kunniassa.
70|36|Mutta mitن ajattelevat uskottomat, jotka avosilmin rientنvنt sinun edellنsi,
70|37|oikealta ja vasemmalta, ryhmن toisensa jنlkeen?
70|38|Kuvitteleeko heistن kukin pننsevنnsن autuuden puutarhaan?
70|39|Totisesti ei! Totisesti he tietنvنt, mistن Me olemme luonut heidنt.
70|40|Mutta ei! Vannon idنn ja lنnnen Herran nimessن: »Totisesti Me voimme
70|41|nostaa heidنn sijalleen ne, jotka ovat heitن paremmat, eikن Meitن voi tنstن mikننn estنن.
70|42|Anna siis heidنn jننdن turhien puheittensa varaan ja laskea leikkiن, kunnes heitن katsoo silmنstن silmننn se pنivن, joka on heille ennustettu.
70|43|Sinن pنivنnن he tulevat esiin haudoistaan kiirehtien, aivan kuin maalia kohti kiitنen,
70|44|silmنt maahan luotuina, hنpeنn valtaamina. Tنmن on se pنivن, joka heille ennustettiin.
71|1|Totisesti Me lنhetimme Nooan oman kansansa eteen sanoen: »Varoita kansaasi, ennenkuin tuskallinen rangaistus sen yllنttنن!»
71|2|Hنn julisti: »Kansa, totisesti olen julkinen varoittajasi.
71|3|Palvelkaa Jumalaa, tarkoin tنyttنen velvollisuutenne Hنntن kohtaan, ja olkaa kuuliaisia minulle,
71|4|niin Hنn antaa teille syntinne anteeksi ja myضntنن teille armonaikaa. Mutta totisesti, kun Jumalan mننrنaika tنyttyy, ei sitن voida pitkittنن. Kunpa sen uskoisitte!»
71|5|Hنn sanoi: »Herra, katso, olen vedonnut kansaani pنivin ja ضin,
71|6|mutta saarnani on heissن vain lisنnnyt vastahakoisuutta.
71|7|Ja katso, vaikka kuinka usein olisin heitن kutsunut, jotta Sinن voisit antaa heille anteeksi, tukkivat he sormin korvansa ja kietoutuvat vaatteisiinsa torjuen kaiken itsepintaisesti ja paisuen ylpeydessننn.
71|8|Silloin totisesti saarnasin heille ننnekkننsti
71|9|huusin kaikkien kuullen, haastoinpa heille myضs kahden kesken
71|10|sanoen: 'Pyytنkنن Herraltanne anteeksiantoa - Hنn on totisesti armahtavainen -
71|11|Hنn lنhettنن pننllenne pilvet ja runsaan sateen,
71|12|enentنن teille rikkautta ja lapsia sekن luo teitن varten paratiisin virtoineen.
71|13|Miksi ette pyydن armolahjoja Jumalalta?
71|14|Totisesti, Hنnhنn on luonut teidنt eri vaiheiden kautta.
71|15|Ettekض nنe, kuinka Jumala on luonut seitsemنn taivasta toinen toisensa ylنpuolelle?
71|16|Hنn on myضs asettanut niille kuun valoksi ja auringon lampuksi.
71|17|Jumala on kasvattanut teidنt maasta,
71|18|Hنn kنskee teidنn myضskin palata siihen ja antaa teille ylضsnousemuksen.
71|19|Teitن varten Jumala on levittنnyt maan ننret
71|20|vaeltaaksenne sen avarilla teillن.'»
71|21|Nooa sanoi: »Herra, totisesti he ovat olleet minua kohtaan uppiniskaisia ja pitنneet niitن esikuvinaan, joiden rikkaus ja lapset vain lisننvنt heidنn turmelustaan.
71|22|He ovat punoneet monia juonia
71|23|ja sanovat: 'نlkنن suinkaan hylنtkض jumalianne, Waddia ja Suwaa, Jaguutia, Jaukia ja Nasria!'
71|24|Nنin he ovat totisesti johtaneet monia harhaan, ja villitys kنy yhن suuremmaksi jumalattomien keskuudessa.»
71|25|Heidنt hukutettiin vننryyksiensن tنhden, ja heidنn oli kنytنvن tuleen, eikن heillن ollut muita auttajia kuin Jumala.
71|26|Ja Nooa sanoi: »Herra, نlن jنtن maan pننlle ainoatakaan jumalatonta asumaan!
71|27|Totisesti, jos sننstنt heistن ketننn, he johtavat palvelijasi harhaan ja siittنvنt irstaita ja epنuskoisia jنlkelنisiن.
71|28|Herra, anna anteeksi minulle ja vanhemmilleni; niin myضs jokaiselle, joka uskossa astuu talooni, sekن kaikille uskoville, miehille ja naisille! Mutta jumalattomille tuota turmio!»
72|1|Sano: »Minulle on ilmoitettu, ettن osa dzinneistن kuunteli ja sanoi: 'Totisesti olemme kuulleet luettavan ihmeellistن Koraania,
72|2|joka ohjaa oikeaan, ja me uskomme siihen emmekن koskaan tahdo asettaa ketننn muuta Jumalamme rinnalle.
72|3|Totisesti Hنn ei - ننretضn on Herramme majesteetti - ole ottanut vaimoa eikن lasta.
72|4|Vain mielettضmنt joukostamme sepittنvنt sopimattomia asioita Jumalasta;
72|5|totisesti ajattelimme, etteivنt ihmiset eivنtkن dzinnit lausuisi valhetta Jumalaa vastaan,
72|6|ja ettن ihmisten joukosta muutamilla oli tapana paeta erنiden dzinnien turviin, ja nنmن yllyttivنt heitن pضyhkeyteen.
72|7|Totisesti he luulivat aivan niin kuin te, ettن Jumala ei herنtن ketننn kuolleista.
72|8|(ja Koraania kuulleet dzinnit lisنsivنt:) Me todellakin etsimme nousua taivaaseen, mutta havaitsimme sen olevan tنynnن voimakkaita vartijoita ja liekkejن.
72|9|Katso, meillن oli tapana istua muutamilla paikoilla kuullaksemme, mutta se, joka nyt yrittنن kuunnella, kohtaa hنnelle varatun liekin.
72|10|Emmekن todella tiedن, onko se pahaa, mikن on tarkoitettu maan pننllن elنville, vai tarkoittaako heidنn Herransa heille oikeaa ohjausta.
72|11|Totisesti on joukossamme niitن, jotka ovat hyviن, ja myضs sellaisia, jotka eivنt ole; me olemme jakaantuneet eri lahkokuntiin.
72|12|Katso, me uskomme, ettemme milloinkaan voi pننstن Jumalaa pakoon tننllن maan pننllن, emmekن pننse Hنnestن lentنmنllنkننn.
72|13|Totisesti uskoimme johdatukseen, kun saimme kuulla sen; ja sen, joka uskoo Herraan, ei tarvitse pelنtن tappiota eikن yllنttنvنن pahaa.
72|14|Joukostamme ovat erننt totisesti Herralle alistuneita muslimeja, ja toiset jumalattomia. Ne, jotka ovat muslimeja, ovat niitن, joiden pننmننrنnن on vanhurskaus.
72|15|Mitن taasen tulee jumalattomiin, kuluttaa heidنt helvetin tuli.
72|16|(Sano myضs:) Jos he pysyvنt oikealla tiellن, me annamme heille juomavettن runsain mننrin
72|17|koetellaksemme heitن siten; mutta jos joku kننntyy pois unohtaen Herransa, valmistaa Hنn hنnelle loppumattoman vaivan.
72|18|Totisesti, temppelit kuuluvat Jumalalle, نlkنن siis huutako avuksi ketننn muuta kuin Jumalaa!
72|19|Ja kun Jumalan palvelija nousi huutaen Hنnen puoleensa, olivat he vنhنllن tallata hنnet tungoksessa.
72|20|Sano: »Minن kننnnyn vain Herrani puoleen enkن aseta ketننn Hنnen rinnalleen.»
72|21|Sano: »Totisesti, minulla ei ole valtaa tuottaa teille pahaa eikن hyvنن.»
72|22|Sano: »Totisesti, ei kukaan voi puolustaa minua asettuen Jumalaa vastaan, eikن minulla ole muuta turvapaikkaa kuin Hنnen tykضnننn;
72|23|julistan vain Jumalan ilmoituksen ja Hنnen sanomansa.» Jos joku ei noudata Jumalan ja Hنnen sananjulistajansa tahtoa, odottaa hنntن totisesti helvetin tuli, ja hنnen on iنti oltava siinن,
72|24|aina siksi, kunnes ihmiset saavat kokea sen, millن heitن uhattiin, ja tulevat tuntemaan, kumman auttaja on heikompi ja lukumننrنltننn vنhنisempi.
72|25|Sano: »En tiedن, onko jo lنhellن se, millن teitن on uhattu, vai onko Herra siirtنnyt sen mننrنajaksi.
72|26|Hنn tietنن silmiltن salatut, mutta ei ilmoita salaisuuksiaan muille
72|27|paitsi valitsemalleen sananjulistajalle, ja tنlle Hنn asettaa suojelijan kنymننn hنnen edellننn ja samoin hنnen jنljessننn
72|28|ollakseen varma, ettن he todella ovat julistaneet Herransa sanoman; Hنn kنsittنن kaiken, mitن heissن on, ja Hنn pitنن lukua kaikesta.»
73|1|Sinن, joka olet vaippaan kننriytynyt,
73|2|nouse yضllن rukoilemaan levنten vain vنhنn;
73|3|valvo puolet yضstن, tai vنhennن siitن hetkinen,
73|4|tai lisنن siihen vنhنn ja lue selvنsti ja tasaisesti Koraania.
73|5|Totisesti ilmoitamme sinulle tنrkeنn sanan.
73|6|Yضhartaudet ovat totisesti parhain keino itsensن voittamiseen ja paras tapa hallita puhettaan.
73|7|Sillن sinulla on tyضtن pنivنt pitkنt.
73|8|Muista siis Herrasi nimeن ضisin ja antaudu kaikella hartaudella palvomaan Hنntن
73|9|idنn ja lنnnen Herraa, jota paitsi ei ole muuta jumalaa; omaksu siis Hنnet suojelijaksesi!
73|10|Ole myضs jنrkkymنtضn huolimatta siitن, mitن he sanovat, ja karta heitن sopivalla tavalla!
73|11|Jنtن Minun huostaani ne, jotka vنittنvنt totuutta valheeksi ja elنvنt yltنkyllنisyydessن, ja myضnnن heille vنhنn armonaikaa!
73|12|Totisesti, Meillن on heidنn varalleen kahleet ja helvetin tuli,
73|13|ruoka, joka tukkii kurkun, sekن tuskallinen kuritus
73|14|sinن pنivنnن, jolloin maa ja vuoret vapisevat, jolloin vuoret muuttuvat lentنvنksi hiekaksi.
73|15|Totisesti olemme lنhettنnyt luoksenne julistajan, joka todistaa teitن vastaan, niinkuin lنhetimme sananjulistajan faraon tykض.
73|16|Mutta farao ei totellut sanansaattajaa, ja sentنhden tartuimme hنneen kovalla kنdellن.
73|17|Kuinka te uskottomat aiotte pelastaa itsenne, kun ette usko pنivننn, joka saa lastenkin hiukset harmaaksi?
73|18|Sinن pنivنnن taivas repeytyy kappaleiksi, mutta Hنnen lupauksensa tنyttyy.
73|19|Totisesti tنmن on kehoitus, salli siis sen, joka haluaa, lضytنن tie Herransa tykض.
73|20|Totisesti Herrasi tietنن, ettن sinن valvot miltei kaksi kolmannesta yضstن, joskus puolet siitن tai joskus kolmanneksen, ja ettن samoin tekee osa seuraajistasi. Jumala mittaa yضn ja pنivنn. Hنn tietنن, ettن teidنn voimanne ei siihen riitن; siksi Hنn kننntyy puoleenne armollisesti. Lukekaa siis Koraania, sitن, mikن siinن on helppotajuista. Hنn tietنن, ettن jotkut joukostanne ovat sairaita ja toiset ovat vaelluksella etsien Jumalan armoa, ja vielن on toisia, jotka taistelevat Jumalan tiellن. Lukekaa siis, mitن siinن on helppoa, mutta harrastakaa rukoilemista ja antakaa sننdetyt almut sekن Jumalalle mieluisa uhri, sillن kaiken hyvنn, minkن teette sielujenne puolesta, te saatte Jumalalta takaisin parempana ja suurempana. Ja pyytنkنن Jumalalta anteeksiantoa! Jumala on totisesti anteeksiantava, armollinen.
74|1|Sinن, joka olet viittaan kiedottu,
74|2|nouse ja varoita,
74|3|ylistن Herraasi,
74|4|puhdista vaatteesi,
74|5|karta epنpuhdasta,
74|6|نlن jaa antimia saadaksesi ne runsaampina takaisin,
74|7|vaan pysy lujana Jumalan asiassa.
74|8|Sillن kun pasuunaan puhalletaan,
74|9|on se pنivن oleva ankara pنivن,
74|10|epنuskoisille kaikkea muuta kuin otollinen.
74|11|Jنtن Minun huostaani hنnet, jonka olen luonut,
74|12|jolle olen antanut runsaasti rikkauksia
74|13|ja poikia silmien iloksi,
74|14|jonka asioita olen parhain pنin sovitellut
74|15|ja joka vain haluaa yhن enemmنn.
74|16|Mutta totisesti ei! Sillن hنn uhmaa tunnusmerkkejنmme;
74|17|Minن panen hنnen kestettنvنkseen raskaan kurituksen.
74|18|Kyllنpن hنn mietti ja mietti;
74|19|voi, miten hنn harkitsikaan!
74|20|Ja kuinka hنn punnitsi mielessننn!
74|21|Sitten hنn katsahti ympنrilleen,
74|22|sitten rypisti otsaansa ja nنytti tuimalta,
74|23|sitten hنn kننntyi pois ja paisui ylpeydestن
74|24|ja sanoi: »Tنmن on pelkkنن opittua noituutta,
74|25|pelkkiن sanoja kuolevaisen suusta.»
74|26|Minن syضksen hنnet helvetin liekkeihin.
74|27|Mutta kuinka saisin sinut kنsittنmننn, mikن tuo palo on?
74|28|Se ei jنtن jنljelle mitننn eikن sننstن ketننn;
74|29|se kنrventنن kuolevaisen kokonaan,
74|30|ja sen ylنpuolella on yhdeksنntoista.
74|31|Tulen vartijoiksi asetimme vain enkeleitن, ja heidنn lukunsa asetimme vain koetukseksi niille, jotka eivنt usko, jotta ne, joille on annettu Pyhن kirja, olisivat varmoja, ja ne, jotka uskovat, kasvaisivat uskossa; jotta Pyhنn kirjan saaneet sekن uskovaiset eivنt epنilisi, ja taasen ne, joiden sydنmissن on sairaus ja epنusko, sanoisivat: »Mitن tarkoittaa Jumala tنllن vertauksella?» Nنin johtaa Jumala harhaan kenet haluaa ja ohjaa ketن mielii, eikن Herrasi sotajoukkoja tunne kukaan muu kuin Hنn itse, tنmن on vain muistutus kuolevaisille.
74|32|Ei milloinkaan!
74|33|Vakuutan kuun ja valkenevan yضn nimessن
74|34|sekن aamun nimessن, kun sen valkeus sarastaa:
74|35|tنmن on totisesti ankarampia asioista,
74|36|varoitus ihmiselle,
74|37|jokaiselle teistن, joka tahtoo pننstن eteenpنin tai jننdن jنlkeen:
74|38|jokainen sielu on vastuussa teoistaan,
74|39|paitsi ne, jotka ovat (Jumalan) oikealla puolella.
74|40|Ollessaan paratiisissa nنmن kyselevنt toisiltaan
74|41|syntisten kohtaloa:
74|42|»Mikن on saattanut teidنt tulen ruoaksi?»
74|43|Ja nنmن vastaavat: »Me emme kuuluneet niihin, jotka rukoilivat,
74|44|emmekن niihin, jotka ruokkivat kضyhiن,
74|45|vaan haastoimme joutavia niiden kanssa, jotka turhia puhuivat;
74|46|me pidimme puhetta tuomiopنivنstن valheena,
74|47|kunnes kuolema yllنtti meidنt.»
74|48|Niinpن ei heitن enنن hyضdytن puolustajain apu.
74|49|Mutta miksi he kننntyvنt pois muistuttajasta
74|50|kuin sنikkyneet aasit,
74|51|jotka pakenevat kuullessaan leijonan karjunnan?
74|52|Jokainen heistن odottaa erikoiskutsua.
74|53|Mutta eivنthنn he pelkنن tulevaa elنmنن.
74|54|Ei! Tنmن on totisesti varoitus,
74|55|ja kukin halukas voi painaa sen mieleensن.
74|56|Mutta he eivنt tahdo pitنن sitن mielessننn, ellei se ole Jumalan tahto. Hنn ansaitsee kunnioituksen, ja Hنnen on anteeksiantamus.
75|1|Kutsun todistajaksi ylضsnousemuksen pنivنn,
75|2|kutsun todistajaksi omantunnon soimaavan ننnen!
75|3|»Luuleeko ihminen, ettن Me emme kerran voi koota hنnen luitaan?
75|4|Kyllن, Me kykenemme uusimaan tنydellisesti hنnen sormensakin.»
75|5|Ihminen tuudittaa itsensن epنuskoon tulevan elنmنn suhteen.
75|6|Hنn kysyy: »Milloin ylضsnousemuksen pنivن koittaa?»
75|7|Mutta kun se pنivن sumentaa hنnen nنkضnsن
75|8|ja kuu pimenee,
75|9|kun aurinko ja kuu yhdessن sammuvat,
75|10|sinن pنivنnن ihminen on sanova: »Missن on paikka, mihin voisin paeta?»
75|11|Ei! Ei ole pakopaikkaa.
75|12|Sinن pنivنnن on ainoa turvapaikka Jumalan luona.
75|13|Sinن pنivنnن julistetaan ihmiselle, mitن hنn on tehnyt ja mitن laiminlyضnyt.
75|14|Ihminen joutuu todistuskappaleeksi omaa itseننn vastaan,
75|15|vaikkapa hنn miten latelisi puolustelujaan.
75|16|نlن liikuta kieltنsi tyrkyttننksesi heille sitن (Koraania) ennen aikojaan.
75|17|Totisesti Me huolehdimme sen kokoonpanosta ja julkilukemisesta.
75|18|Seuraa siis sitن jنrjestystن, missن Me sen saatamme julki,
75|19|Sillن Meistنhنn sen tulkintakin on lنhtevن.
75|20|Ei, te ihmiset rakastatte nykyistن elنmننnne
75|21|ja lyضtte laimin tulevan elنmنn.
75|22|Sinن pنivنnن sنteilevنt muutamien kasvot
75|23|katsoen kohti Herraa,
75|24|ja sinن pنivنnن synkkenevنt toisten ilmeet,
75|25|kun he tietنvنt, ettن jotakin tuhoisaa heille tapahtuu.
75|26|Ei, kun sydنn nousee kurkkuun
75|27|ja kysytننn: »Kuka taikuri nyt pystyy (kaiken torjumaan)?»
75|28|Ja ihminen uskoo, ettن hنnen lنhtضnsن hetki on tullut
75|29|ja toinen isku tyrmنن hنnet toisensa jنlkeen,
75|30|sinن pنivنnن kنy hنnen tiensن kohti Herraa.
75|31|Sillن hنn ei uskonut eikن rukoillut,
75|32|vaan sanoi totuutta valheeksi ja kننnsi sille selkنnsن,
75|33|kنyden sitten korskeana omiensa luo.
75|34|Voi sinua, voi!
75|35|Ja vielن! Voi sinua, voi!
75|36|Luuleeko ihminen, ettن hنnen sallitaan kuljeksia ilman mننrنnpننtن?
75|37|Eikض hنn (aikanaan) ollut pieni siemenestن kylvetty itu?
75|38|Sitten tuli hنnestن hyytynyttن verta; Jumalahan loi hنnet ja teki hنnet tنydelliseksi
75|39|sekن muodosti kaksi sukupuolta, miehen ja naisen.
75|40|Eikض Hنn kykene herنttنmننn henkiin kuolleita?
76|1|Eikض ole kulunut pitkن aika, ennenkuin ihmisestن tuli jotakin mainitsemisen arvoista?
76|2|Me olemme totisesti luonut ihmisen siemenestن yhdistنen sen toiseen. Me aiomme kasvattaa hنntن, ja niin olemme antanut hنnelle kuulon ja nنضn.
76|3|Totisesti olemme ohjannut hنnet polulle, olkoonpa hنn kiitollinen tai kiittنmنtضn.
76|4|Totisesti olemme valmistanut uskottomille kahleet ja ketjut sekن helvetin tulen.
76|5|Totisesti saavat hurskaat juoda maljasta, johon on kنtketty heidنn (sisنinen) vapautuksensa,
76|6|lنhteestن, josta Jumalan palvelijat juovat runsain mننrin.
76|7|He tنyttنvنt lupauksensa ja pelkننvنt pنivنن, jonka tuho leviنن ylt'ympنri;
76|8|rakkaudesta Hنneen he ruokkivat kضyhنن, orpoa ja vangittua.
76|9|»Me ruokimme teitن vain Jumalan tنhden; me emme vaadi teiltن palkkaa emmekن kiitosta,
76|10|totisesti pelkننmme surun ja murheen pنivنن, jonka Herramme lنhettنن.»
76|11|Siksi Jumala sننstنن heidنt tuon pنivنn tuholta ja antaa heidنn osakseen iloa ja onnea;
76|12|Hنn palkitsee heitن heidنn lujuutensa tنhden paratiisilla ja silkkivaatteilla.
76|13|Nنihin puettuina ja levنten nojakorokkeilla he eivنt tunne hellettن eivنtkن purevaa kylmنن,
76|14|vaan puutarhan varjot lepننvنt tiheinن heidنn yllننn, ja sen hedelmنt ovat kنden ulottuvilla.
76|15|Siellن kiertنvنt hopeamaljat ja kristallipikarit,
76|16|jotka ovat kuin lنpikuultava lasi ja jotka tنytetننn runsain mitoin.
76|17|He saavat juoda inkivننrillن hضystetyn maljan
76|18|lنhteestن, jota siellن kutsutaan Salsabiliksi.
76|19|Ja heidنn ympنrillننn liikkuvat ikinuoret olennot, joita nنhdessنsi sinusta tuntuu, kuin he olisivat ylt'ympنri siroiteltuja helmiن.
76|20|Ja kun saat nنhdن sen, olet nنkevن autuuden ja suuren kuningaskunnan.
76|21|Heidنn vaatetuksenaan on viheriن, hieno silkki ja paksu, kultakudoksinen sametti. He saavat kantaa hopeaisia rannerenkaita, ja heidنn Herransa virvoittaa heitن puhtaalla juomalla.
76|22|Tنmن on totisesti oleva palkkanne, sillن ponnistelunne palkitaan.
76|23|Totisesti olemme lنhettنnyt sinulle tنmنn Koraanin vنhitellen useina ilmoituksina.
76|24|Pysy siis lujana odottaen kنrsivنllisesti Herrasi tuomiota نlنkن tottele ketننn syntistن tai kiittنmنtضntن heidنn joukostaan.
76|25|Ylistن Herrasi nimeن aamuin ja illoin!
76|26|Polvistu yضn aikana Hنntن palvomaan ja ylistن Hنntن myضhننn yضhضn!
76|27|Totisesti muut ihmiset rakastavat tنtن maallista elنmنن eivنtkن pidن lukua turmion pنivنstن.
76|28|Me olemme luonut heidنt ja vahvistanut heidنn jنsenensن, ja jos tahdomme, voimme heidنn sijaansa aikaansaada tنysin heidنn kaltaisiaan olentoja.
76|29|Totisesti tنmن on kehoitus, ja se, joka tahtoo, lضytنن tien Herransa luokse.
76|30|Mutta teitن se ei miellytن, ellei Jumala kuitenkin niin mننrنن; totisesti, Jumalan on tieto, viisaus.
76|31|Hنn sulkee armoonsa kenet haluaa, mutta jumalattomille Hنn on varannut tuskan ja kurituksen.
77|1|Edellن kنyneitten nimessن, jotka hyvنن julistivat,
77|2|niiden nimessن, jotka valhetta loitolle tunkivat,
77|3|niiden, jotka (totuutta) ylt'ympنri kylvivنt,
77|4|joilla on (hyvنn ja pahan) erottamisen kyky,
77|5|jotka kansaa neuvovat,
77|6|joko selittنen tai varoittaen:
77|7|Totisesti sen, mitن teille on ennustettu, tنytyy tapahtua,
77|8|kun tنhdet hنipyvنt,
77|9|kun taivas repeilee,
77|10|kun vuoret raastetaan hajalle, tomuksi,
77|11|ja kun sananjulistajien mننrننmن hetki saapuu
77|12|miksi pنivنksi on tuomio mننrنtty?
77|13|Ratkaisun pنivنksi.
77|14|Miten saada teidنt ymmنrtنmننn myضs, mitن tuomion pنivن sisنltنن?
77|15|Voi tuona pنivنnن niitن, jotka hylkنsivنt totuuden!
77|16|Emmekض ole tuhonnut aikaisemminkin elنneitن sukupolvia?
77|17|Ja sitten annoimme seuraavien sukupolvien astua heidنn sijalleen.
77|18|Nنin menettelemme syyllisten suhteen.
77|19|Voi sinن pنivنnن niitن, jotka totuuden hylkنsivنt!
77|20|Emmekض luonut teitن mitنttضmنstن pisarasta?
77|21|Sen sijoitimme varmaan sنilضضn
77|22|mننrنtyksi ajaksi
77|23|ja sitten kehitimme sitن sopusuhtaisesti. Miten sopusuhtaiset ovatkaan luomistyضmme!
77|24|Voi sinن pنivنnن niitن, jotka hylkivنt totuutta!
77|25|Emmekض ole luonut maan
77|26|kokoamaan helmaansa elنviن ja kuolleita?
77|27|Emmekض ole maahan sijoittanut korkeita vuoria ja antanut teille raitista vettن juotavaksi?
77|28|Voi sinن pنivنnن niitن, jotka totuutta hylkivنt!
77|29|Kنykنن kohti sitن, jota vنititte valheeksi,
77|30|kنykنن kohti synkkنن varjoa, joka ulottuu kolmeen suuntaan,
77|31|joka ei vilvoita eikن torju tulen liekkejن!
77|32|Nنmن sinkoavat ylضs torninkorkuisina,
77|33|hohtavan keltaisina kuin kameelit.
77|34|Voi sinن pنivنnن niitن, jotka totuutta hylkivنt!
77|35|Tنmن on pنivن, jona heidنn ei sallita puhua
77|36|eikن esitellن anteeksipyyntضjن.
77|37|Voi sinن pنivنnن niitن, jotka totuutta hylkivنt!
77|38|Tنmن on tuomion pنivن. Silloin Me kokoamme teidنt yhteen esi~isienne kanssa.
77|39|Jos viekkauteen pystytte, niin yrittنkنن sitن Minua vastaan,
77|40|sillن voi sinن pنivنnن totuuden vننrentنjiن!
77|41|Totisesti saavat ne, jotka pelkننvنt Jumalaa, olla varjossa ja lنhteitten ننrillن
77|42|sekن nauttia hedelmiن mielin mننrin.
77|43|»Syضkنن ja juokaa nautinnoksenne, palkaksi siitن, mitن olette tehneet!»
77|44|Nنin todenteolla palkitsemme niitن, jotka tekevنt hyvنن.
77|45|Voi sinن pنivنnن niitن, jotka sanoivat totuutta valheeksi!
77|46|Syضkنن ja nauttikaa hetken aikaa, te syntiset!
77|47|Voi tuona pنivنnن totuuden vننrentنjiن!
77|48|Ja kun heille sanotaan: »Kumartakaa!» niin he eivنt kumarra.
77|49|Voi sinن pنivنnن niitن, jotka totuutta hylkivنt!
77|50|Mihin sanomaan he tنmنn (Koraanin) jنlkeen voivat uskoa?
78|1|Mitن he kyselevنt toinen toiseltaan?
78|2|Suurta sanomaako,
78|3|josta he ovat eri mieltن?
78|4|Ei, pian he saavat sen tietنن.
78|5|Vielنkin: ei! He tulevat sen pian kokemaan.
78|6|Emmekِ ole luonut maan lakeudeksi
78|7|ja vuoret tukipilareiksi?
78|8|Me olemme luonut teidنt parittain
78|9|ja sننtنnyt unen teille virkistykseksi,
78|10|yِn Me loimme teille verhoksi
78|11|ja pنivنn Me annoimme elatuksen hankkimiseen.
78|12|Ylنpuolellenne olemme asettanut seitsemنn vahvaa henkivaltaa
78|13|ja laittanut valoa sنteilevنn lampun;
78|14|raskaista pilvistن Me lنhetنmme vuolaita virtoja
78|15|kasvattaaksemme viljan ja kasvit
78|16|sekن tiheinن vihannoivat puutarhat.
78|17|Totisesti tuomion pنivن on mننrنtty,
78|18|pنivن, jona puhalletaan pasuunaan ja te nousette joukoittain,
78|19|pنivن, jolloin taivas aukeaa ja siihen ilmenee joukko portteja,
78|20|jolloin vuoret siirtyvنt paikoiltaan ja muuttuvat kuin varjoiksi.
78|21|Totisesti, helvetti silloin omaansa odottaa,
78|22|se on mننrنnpنن syntisiن varten,
78|23|he viruvat siellن vuosikausia,
78|24|saamatta nauttia viileنtن juomaa;
78|25|heidنn juomansa on kiehuvaa tai jننkylmنن,
78|26|se on palkka, joka vastaa heidنn syntejنnsن.
78|27|He eivنt totisesti uskoneet joutuvansa teoistaan tilille,
78|28|vaan sanoivat julistustamme valheeksi, totuutta vننristellen.
78|29|Mutta meillن on kaikki merkittynن muistiin.
78|30|»Maistakaa siis! Me emme lisنن teille muuta kuin kuritusta.»
78|31|Totisesti odottaa voitto niitن, jotka pelkننvنt Jumalaa,
78|32|heidنn ovat hedelmن- ja viinitarhat,
78|33|nuoruutta uhkuvat neidot, heidنn ikنisensن,
78|34|ja puhdasta viiniن tنydet pikarit.
78|35|Ei heille siellن turhuutta puhuta eikن valheita jutella.
78|36|Se on Herrasi antama palkka, ansioiden mukainen lahja,
78|37|Herran, jonka ovat taivaat ja maa ja kaikki niiden vنlisessن avaruudessa, laupiaan Armahtajan, jota he eivنt rohkene puhutella.
78|38|Sinن pنivنnن, jolloin henki ja enkelit seisovat riveissن, eivنt muut saa puhua kuin se, jonka Laupias sallii ja joka lausuu totuuden.
78|39|Tuo pنivن on totuuden pنivن, ja se, joka parhaimman valitsee, turvautuu Herraan.
78|40|Totisesti olemme varoittanut teitن lنhestyvنstن kurituksesta, pنivنstن, jolloin ihminen saa nنhdن, mikن on hنnen kنttensن tyِ, ja epنuskoinen huudahtaa: »Ah, jospa olisin maan tomua!»
79|1|Niiden nimessن, jotka kaikin voimin (jousiaan) jنnnittنvنt,
79|2|niiden (nuolten), jotka vinhasti eteenpنin syضksyvنt,
79|3|niiden (ratsujen), jotka nopeasti laukkaavat,
79|4|ja jotka ensimmنisinن kiitنvنt,
79|5|sekن vihdoin niiden (johtajaan), jotka voiton turvaavat.
79|6|Sinن pنivنnن, jolloin jنrkkyvن maa jنrkkyy
79|7|ja se tapahtuu, minkن tuleman pitنن,
79|8|sinن pنivنnن sydنmet vavahtavat
79|9|ja katseet painuvat alas.
79|10|He arvelevat: »Palautetaanko meidنt todella entiseen tilaamme?
79|11|Kuinka! Kun jo luummekin ovat lahonneet!»
79|12|He sanovat: »Sellainen paluu olisi turmiota tuottava.»
79|13|Mutta kaikki muuttuu pelkنksi huudoksi
79|14|ja katso, he herننvنt!
79|15|Eikض teille julistettu sanomaa Mooseksesta?
79|16|Kuinka hنnen Herransa kahdesti kutsui hنntن pyhنssن laaksossa:
79|17|»Mene faraon luo! Hنn on totisesti synteihin vaipunut.
79|18|Ja sano: 'Tahdotko puhdistua?
79|19|Minن johdan sinut Herrasi luo, jotta pelkنisit Hنntن.'»
79|20|Ja hنn nنytti faraolle suuren tunnusmerkin,
79|21|mutta tنmن hylkنsi totuuden eikن totellut.
79|22|Sitten kننnsi hنn hنnelle نkkiن selkنnsن,
79|23|kokosi joukon ihmisiن ja huusi heille
79|24|sanoen: »Minن olen teidنn ylin herranne.»
79|25|Silloin Jumala yllنtti hنnet rangaisten sekن tنssن ettن tulevassa elنmنssن.
79|26|Totisesti on tنssن varoittava esimerkki sille, joka pelkنن Jumalaa.
79|27|Kumpi on vaikeampi luoda, teidنt vai taivas, jonka Hنn on rakentanut?
79|28|Hنn on sen korkealle kohottanut ja sille muodon antanut:
79|29|yضksi Hنn tنyttنن sen pimeydellن, ja siitن hنn vetنن taas esiin pنivنnvalon.
79|30|Ja sitten hنn ulotti maan avaraksi
79|31|ja kohotti sen vedet pinnalle sekن levitti laitumet;
79|32|vuoret Hنn sijoitti lujasti paikoilleen,
79|33|kaiken tنmنn teidنn ja karjanne hyvنksi.
79|34|Mutta kun valtava tuhon pنivن tulee,
79|35|pنivن, jona ihminen muistaa, mitن hنn on tavoitellut,
79|36|ja helvetti paljastuu nنkevنiselle,
79|37|silloin se, joka vننrintekijن on
79|38|ja pitنن parempana maallista elنmنن,
79|39|saa totisesti helvetin asunnokseen.
79|40|Mutta se, joka pelkنن Herransa tulemista ja hillitsee sielunsa alhaiset himot,
79|41|saa totisesti paratiisin asunnokseen.
79|42|Tuota hetkeن he kysyvنt sinulta; milloin sen pitنن tuleman?
79|43|Mutta kuinka voit sen sanoa?
79|44|Onhan sen tulo Herrasi kنsissن.
79|45|Sinن olet vain varoittaja jokaiselle, joka sitن kavahtaa.
79|46|Pنivنnن, jolloin he saavat nنhdن sen, on heistن kuin he olisivat odottaneet sitن vain illan tai aamun.
80|1|Hنn (profeetta) rypisti otsaansa ja kننntyi pois,
80|2|koska sokea mies tuli hنnen luokseen.
80|3|Mutta mistن sinن tiedنt, eikض hنn olisi halunnut tehdن parannusta
80|4|tai ottaa opetuksesta vaarin, niin ettن se olisi koitunut hنnen hyvنkseen.
80|5|Mutta toisin menettelit rikkaan suhteen, joka ei luullut sinua tarvitsevansa;
80|6|hنntن kunnioittavasti kohtelit,
80|7|vaikka et ollutkaan vastuussa hنnen parannuksestaan.
80|8|Mutta hنnestن, joka tulee luoksesi kovassa tuskassa
80|9|ja pelossa,
80|10|hنnestن et pidن vنliن.
80|11|Totisesti tنmن on kehoitus;
80|12|ottakoon tنmنn varteen se, joka parhaan valitsee.
80|13|Totisesti ovat tنmنn kirjoittaneet arvokkaille lehdille,
80|14|puhtaille ja yleville,
80|15|jalojen ja hurskaitten
80|16|kirjoittajien kنdet.
80|17|Voi ihmistن! Miten kiittنmنtضn hنn onkaan!
80|18|Mistن on Jumala hنnet luonut?
80|19|Pienestن elinidusta! Hنn on luonut hنnet ja kehittنnyt hنnet elinvoimaiseksi
80|20|ja sitten raivannut hنnelle tien, jota on helppo kنydن.
80|21|Sitten antaa Hنn hنnen kuolla ja mننrنن leposijan
80|22|ja aikanaan, oman pننtضksensن mukaan, Hنn herنttنن hنnet kuolleista.
80|23|Mutta ei ihminen ole noudattanut sitن, mitن Hنn on kنskenyt hنnen tehdن.
80|24|Ajatelkoon ihminen edes saamaansa ravintoa!
80|25|Totisesti me lنhetنmme veden vuolaina virtoina,
80|26|Me murramme hنnelle maan kamaran
80|27|ja annamme sen kasvaa viljaa,
80|28|rypنleitن ja yrttejن
80|29|oliiveja ja palmuja,
80|30|tuuheita puutarhoja,
80|31|hedelmiن ja laitumia
80|32|elatukseksi teille ja karjallenne.
80|33|Mutta kun pasuunan mahtava pauhu kuuluu,
80|34|sinن pنivنnن, jolloin mies pakenee veljensن luota,
80|35|نitinsن ja isنnsن luota,
80|36|vaimonsa ja poikiensa luota,
80|37|tuona pنivنnن tulee jokaisen kohdalle asia, joka tنyttنن hنnen mielensن kokonaan.
80|38|Toisten kasvot sinن pنivنnن kirkastuvat,
80|39|hymyilevنt ja sنteilevنt onnea;
80|40|toisten kasvoja sinن pنivنnن peittنن tomu
80|41|ja verhoaa pimeys.
80|42|Nنmن ovat uskottomia ja vننrintekijضitن.
81|1|Kun aurinko menee umpeen,
81|2|kun tنhdet sammuvat,
81|3|kun vuoret jنrkkyvنt,
81|4|kun kantavat kameelit hylنtننn,
81|5|kun pedot peloitetaan muille tienoille,
81|6|kun meret kuohuvat yli نyrنittensن,
81|7|kun sielut ja ruumiit jنlleen yhtyvنt
81|8|ja kun elنvنnن haudatulta naiselta kysytننn,
81|9|minkن synnin vuoksi hنnet surmattiin;
81|10|kun kirjoitukset avataan,
81|11|kun taivaan kansi pyyhkنistننn pois,
81|12|kun helvetin tuli viritetننn
81|13|ja kun paratiisi lنhestyy,
81|14|silloin saa jokainen sielu tietنن, mitن se on itselleen valmistanut.
81|15|Vannon kautta tنhtien,
81|16|jotka kulkevat ratojaan ja katoavat;
81|17|kautta saapuvan yضn
81|18|ja valkenevan aamun:
81|19|»Tنmن on totisesti jalon sananjulistajan sanoma,
81|20|sellaisen, jonka valta tulee voiman Herralta,
81|21|jota on toteltava ja joka ei luottamusta petن.
81|22|Ei teidنn heimolaisenne (profeetta) houraile.
81|23|Totisesti hنn on nنhnyt enkeli Gabrielin kirkkaalla taivaanrannalla,
81|24|eikن hنn ole kitsas nنkymنttضmien asiain salaaja;
81|25|ei tنmن myضskننn ole karkoitetun paholaisen ennustelua.
81|26|Mitن kohti siis kuljette?
81|27|Tنmن ei ole muuta kuin varoitus maailman kansoille,
81|28|jokaiselle teistن, joka tahtoo pysytellن oikealla tiellن.
81|29|Mutta ette te itse tahdo, ellei Jumala, maailmojen Herra,sitن tahdo.»
82|1|Kun taivas rikki repeytyy,
82|2|kun tنhdet hajalle pirstoutuvat,
82|3|kun virrat tulvivat vuolaina,
82|4|ja haudat avautuvat,
82|5|saa jokainen sielu tietنن, mitن on tehnyt ja mitن laiminlyضnyt.
82|6|Oi, ihminen, mikن on vietellyt sinut jaloa Herraasi vastaan,
82|7|joka on luonut sinut, tehnyt sinut tنydelliseksi ja sopusuhtaiseksi?
82|8|Haluamaansa muotoon Hنn on sinut valanut.
82|9|Voi, te sanotte tuomiota valheeksi,
82|10|mutta totisesti on ylنpuolellanne vartijoita,
82|11|jaloja kirjoihin merkitsijضitن,
82|12|jotka tuntevat tekonne.
82|13|Totisesti saavat hurskaat osakseen taivaan autuuden,
82|14|ja totisesti joutuvat jumalattomat helvetin tuleen,
82|15|he joutuvat sinne tuomion pنivنnن
82|16|eivنtkن he voi sitن mitenkننn vنlttنن.
82|17|Kنsitنtkض, mikن Tuomion pنivن on?
82|18|Vielنkin: kنsitنtkض, mikن Tuomion pنivن on?
82|19|Se on pنivن, jona yksikننn sielu ei mahda mitننn toisen hyvنksi. Herran on kaikki valta sinن pنivنnن.
83|1|Voi vننrintekijضitن mitattaessa tai punnittaessa
83|2|jotka vaativat tنyden mitan, kun mittaavat toisilta omaksi hyvنkseen,
83|3|mutta antavat vajaan mitan, kun mittaavat tai punnitsevat muille!
83|4|Eivنtkض nنmن ihmiset usko, ettن heidنt herنtetننn kuolleista
83|5|kohtalokkaana pنivنnن,
83|6|pنivنnن, jona ihmisten on seistنvن maailmojen Herran edessن?
83|7|Ei! Totisesti on jumalattomien nimiluettelo Sidzinissن.
83|8|Mutta tiedنtkض, mikن Sidzin on?
83|9|Se on selkeنsti kirjoitettu kirja.
83|10|Voi sinن pنivنnن niitن, jotka hylkivنt totuutta,
83|11|niitن, jotka pitنvنt valheena Tuomion pنivنن!
83|12|Mutta valheena sitن pitنن vain julkea syntinen,
83|13|joka sanoo, kun ilmoituksemme julistetaan hنnelle: »Vanhojen taruja.»
83|14|Totisesti ei! Heidنn tekonsa ovat kuin ruoste tنrvelleet heidنn sydنmensن.
83|15|Totisesti ei heitن pننstetن Herransa luokse sinن pنivنnن,
83|16|vaan he saavat astua helvetin ahjoon.
83|17|Silloin sanotaan: »Tنmن on se, jota te olemattomaksi vنititte.»
83|18|Mutta hurskaitten nimiluettelo on Illijunissa.
83|19|Tiedنtkض, mikن Illijun on?
83|20|Kirjoitettu kirja korkeuksissa.
83|21|Jumalan valiojoukko sen todistaa.
83|22|Totisesti saavat hurskaat elنن autuudessa,
83|23|katsellen ympنrilleen lepokorokkeiltaan.
83|24|Sinن olet nنkevن autuuden kirkkauden heidنn kasvoillaan.
83|25|He saavat nauttia puhdasta, muilta sinetضityن juomaa,
83|26|jonka sinetti on myskiن - tنtن juomaa kaikki kaivaten kaivatkoot -
83|27|tنmن sekoitus tulee ylhننltن,
83|28|lنhteestن, josta Jumalaa lنhelle pننsevنt juovat.
83|29|Totisesti syntiset nauroivat uskovaisia,
83|30|kun he kulkivat nنiden ohi, iskivنt he toisilleen silmنن;
83|31|palatessaan omiensa luo he olivat tyytyvنisiن
83|32|ja heidنt nنhdessننn he sanoivat: »Totisesti nuo ovat harhateillن.»
83|33|Mutta totisesti emme Me lنhettنnyt tuommoisia heidنn kaitsijoikseen,
83|34|ja sinن pنivنnن saavat ne, jotka uskoivat, nauraa epنuskoisille
83|35|ja katsella ylhنisiltن lepokorokkeilta ympنrilleen.
83|36|Mutta epنuskoiset saavat totisesti tekojensa palkan.
84|1|Kun taivas ratkeaa
84|2|kuullessaan Herransa ننnen ja totellen sitن,
84|3|kun maan ننret tasoittuvat
84|4|ja se suistaa ulos sisuksensa ja tyhjentyy,
84|5|kuullessaan Herransa ننnen ja totellen sitن,
84|6|silloin, oi ihminen, on sinun ponnisteltava Herraasi kohti, ja se on kova ponnistelu, kunnes kohtaat Hنnet.
84|7|Kenelle kirja annetaan oikeaan kنteen,
84|8|hنnen tilintekonsa on oleva helppo,
84|9|ja hنn palaa omiensa luo iloiten;
84|10|mutta toisin on sen, jolle kirja annetaan takaapنin,
84|11|hنn pyytنن itselleen kuolemaa,
84|12|mutta hنn on astuva helvetin tuleen.
84|13|Hنn eli kyllن iloisena omiensa keskuudessa,
84|14|hنn totisesti uskoi, ettei koskaan enنن palaisi (haudasta).
84|15|Mutta hنn olikin alati Herransa nنkضpiirissن.
84|16|Vannon iltaruskon nimessن,
84|17|yضn nimessن ja sen, mitن yضssن liikkuu,
84|18|ja kuun nimessن, kun se tنydeksi kasvaa:
84|19|»Teidنn on totisesti siirryttنvن olotilasta toiseen.»
84|20|Mutta miksi he eivنt usko?
84|21|Eivنtkن kumarra, kun Koraania luetaan heille.
84|22|Niin, epنuskoiset pitنvنt totuutta valheena,
84|23|mutta Jumala tuntee parhaiten heidنn sydنntensن kنtkضt.
84|24|Julista siis heille sanomaa tuskallisesta kurituksesta!
84|25|Mutta ei niille, jotka uskovat ja tekevنt hyviن tضitن; heitن odottaa ehtymنtضn palkka.
85|1|Nimessن taivaan, joka on tنynnن tنhtisikermiن,
85|2|nimessن ennustetun pنivنn,
85|3|nimessن todistajan ja todistetun,
85|4|kirotut olkoot tulikuopan miehet
85|5|polttavan tulen ننrellن,
85|6|kun he istuivat siinن
85|7|ja katselivat, mikن on uskovien osa.
85|8|He kantoivat kaunaa nنitن vastaan vain sentنhden, ettن nنmن uskoivat Jumalaan, kaikkivoipaan, ylistettyyn,
85|9|Hنneen, jonka on valta taivaassa ja maan pننllن; niin, Jumala on kaiken silminnنkijن.
85|10|Totisesti niitن, jotka vainoavat uskovia, miehiن ja naisia, eivنtkن tee parannusta, odottaa helvetin kuritus; niin, heitن odottaa tulen tuska.
85|11|Mutta niitن, jotka uskovat ja tekevنt hyviن tضitن, totisesti odottavat puutarhat vuolaine virtoineen. Tنmن on suuri autuus.
85|12|Totisesti Herrasi voima on vنkevن:
85|13|Hنnen vallassaan on luominen, Hنn herنttنن jنlleen elنmننn.
85|14|Niin, Hنn on anteeksiantava, rakastava.
85|15|Hallitsevan voiman Herra, ylevن,
85|16|mahtava tahtonsa toteuttaja.
85|17|Etkض ole kuullut kertomusta sotajoukoista,
85|18|jotka faraolla ja Tamuudilla oli?
85|19|Niin, epنuskoiset paatuvat hylkimisessننn,
85|20|mutta Jumala saartaa heidنt joka puolelta.
85|21|Totisesti tنmن on ylevن Koraani,
85|22|joka tauluille kirjoitettuna on hyvin sنilynyt.
86|1|Kautta taivaan ja aamutنhden!
86|2|Tiedنtkض, mikن on aamutنhti?
86|3|Se on hنikنisevنn kirkas tنhti.
86|4|Ei ole sielua, jolla ei olisi suojelijaansa.
86|5|Miettikضضn ihminen, mistن hنnet on luotu!
86|6|Hنnet on luotu pienestن, pursuavasta pisarasta,
86|7|joka on lنhtضisin kupeiden ja rintakehنn vنlistن.
86|8|Totisesti, Jumala voi herنttنن hنnet jنlleen eloon
86|9|pنivنnن, jona kaikki, mikن salassa on, tulee ilmi.
86|10|Eikن hنnellن ole silloin voimaa eikن auttajaa.
86|11|Nimessن taivaan, josta sateet tulevat,
86|12|ja maan, joka avaa uumenensa!
86|13|Totisesti tنmن on ratkaiseva sana,
86|14|eikن mitننn joutavaa puhetta.
86|15|Totisesti heillن on juonensa,
86|16|mutta Minulla myضs on suunnitelmani.
86|17|Anna siis aikaa uskottomille; myضnnن heille aikaa hetkiseksi!
87|1|Ylistن Herrasi, Korkeimman, nimeن,
87|2|Hنnen, joka luo ja tekee tنydelliseksi,
87|3|joka mننrنن ja ohjaa,
87|4|joka kasvattaa viheriنn laidunruohon
87|5|ja kuivattaa sen jنlleen tomun harmaaksi.
87|6|Me annamme sinun julkilukea (Koraania), etkن ole mitننn unohtava,
87|7|paitsi mitن Jumala tahtoo: totisesti Hنn tietنن, mitن ilmaistaan ja mikن pidetننn salassa.
87|8|Tahdomme tasoittaa sinun lنhetystiesi.
87|9|Kنy siis eteenpنin varoittaen, totisesti koituu varoituksesta hyvنن:
87|10|se, joka (Jumalaa) pelkنن, ottaa siitن vaarin,
87|11|mutta viheliنinen karttaa sitن,
87|12|hنn joutuu ankarimpaan tuleen,
87|13|jossa hنn ei elن eikن kuole.
87|14|Mutta onnellinen se, joka tekee parannuksen,
87|15|ylistنن Herransa nimeن ja rukoilee.
87|16|Mutta te pidنtte parempana tنmنn maailman elنmنن,
87|17|vaikka tuleva elنmن on parempi ja kestنvنmpi.
87|18|Nنin on totisesti vanhimmissa kirjoituksissa,
87|19|Aabrahamin ja Mooseksen kirjoissa.
88|1|Oletko kuullut sanoman musertavasta tapahtumasta?
88|2|Sinن pنivنnن toisten kasvot nضyrtyvنt;
88|3|vنsyen ja nننntyen
88|4|he kنyvنt polttavaan tuleen
88|5|ja juovat kiehuvasta lنhteestن
88|6|saamatta muuta ruokaa kuin ohdakkeista,
88|7|joka ei lihota eikن vie nنlkنن. -
88|8|Samana pنivنnن toisten kasvot loistavat,
88|9|ja he ovat tyytyvنiset ponnisteluihinsa,
88|10|kun saapuvat ylhنisiin puutarhoihin,
88|11|joissa eivنt kuule turhuuden sanoja.
88|12|Siellن on pulppuavia lنhteitن,
88|13|siellن on korkeita valtaistuimia,
88|14|tنysiن maljoja,
88|15|pieluksia pitkin rivein
88|16|ja levitettyjن mattoja.
88|17|Eivنtkض he nنe, kuinka pilvet on luotu,
88|18|kuinka taivas on kaartunut korkeaksi,
88|19|kuinka vuoret on pystytetty
88|20|ja kuinka maa on avaraksi levitetty?
88|21|Jatka siis varoituksiasi, sinن olet juuri varoittaja,
88|22|etkن ole heidنn kaitsijansa.
88|23|Mutta sitن, joka kننntنن selkنnsن ja jنن epنuskoonsa,
88|24|Jumala kurittaa suurella kنrsimyksellن:
88|25|totisesti he palaavat Meidنn tykضmme,
88|26|ja Meille on heidنn tili tehtنvن.
89|1|Kautta pنivنnkoiton
89|2|ja kymmenen yضn,
89|3|kautta (juhlapنivien) luvun ja epنluvun,
89|4|kautta yضn, jolloin lنhdetننn (kotimatkalle).
89|5|Eikض tنssن kaikessa ole minkن nimeen vannoa, jos kuka sen tajuaa?
89|6|Etkض ole miettinyt sitن, mitن Herrasi teki Aadille
89|7|ja Aramin heimolle, jonka rakennuksia tukivat ylvننt pilarit,
89|8|sellaiset, joiden vertaisia ei rakennettu muissa kaupungeissa,
89|9|(ja mitن tehtiin) Tamuudin kansalle, joka laaksossaan hakkasi asumuksensa suunnattomiin kallioihin
89|10|ja faraolle, sotajoukkojen valtiaalle,
89|11|noille kaikille,jotka harjoittivat irstaisuutta kaupungeissaan
89|12|ja saivat aikaan paljon pahaa.
89|13|Sentنhden Herrasi lنhetti heille kurituksen;
89|14|totisesti Herrasi seuraa valppaasti teidنnkin menoanne.
89|15|Kun ihmisen Herra koettelee hنntن antamalla hنnelle kunniaa ja osoittamalla hنnelle hyvyyttن, niin hنn sanoo: »Herra pitنن minut kunniassa.»
89|16|Mutta kun Hنn koettelee hنntن toisin, niukentaen hنnen elatustaan, silloin hنn sanoo: »Herra halveksii minua.»
89|17|Ei, te ette pidن orpoa missننn arvossa
89|18|ettekن kehoita toisianne ruokkimaan kضyhiن,
89|19|vaan te syضtte olemattomiin kaikki heidنn perintضnsن ettekن mistننn pidن vنliن ahmiessanne,
89|20|ja te rakastatte ylellisyyttن koko sydنmestنnne.
89|21|Ei, kun tنrنhdykset panevat maan luhistumaan,
89|22|kun Herra ilmestyy enkeliparvien seuraamana
89|23|ja paljastaa helvetin, sinن pنivنnن ihminen noudattaisi kehoitusta, mutta miksi hyضdyksi on hنnelle totteleminen enنن?
89|24|Hنn sanoo: »Voi, jospa olisin huolehtinut tulevasta elنmنstنni!»
89|25|Mutta tuona pنivنnن ei kukaan rankaise niinkuin Hنn,
89|26|ei kukaan sido niinkuin Hنn.
89|27|Sinن levon lضytنnyt sielu,
89|28|palaa Herrasi luo saadaksesi Hنnestن lohtusi ja ollaksesi Hنnelle otollinen,
89|29|astu siis Minun palvelijoitteni joukkoon,
89|30|Niin, astu autuuden tarhaan!
90|1|Kautta tنmنn kaupungin
90|2|jossa sinن asut
90|3|-kautta sukumme Alkuunpanijan ja hنnestن syntyneen!
90|4|Me olemme luonut ihmisen todellakin elنmننn vaikeuksissa:
90|5|jottei hنn luulisi, ettن kenellنkننn ei ole valtaa hنnen suhteensa.
90|6|Hنn sanoo: »Olen tuhlannut paljon varoja» (Profeetan vastustamiseen).
90|7|Luuleeko hنn, ettei kukaan nنe hنntن?
90|8|Emmekض ole antanut hنnelle kaksi silmنن,
90|9|kielen ja huulet?
90|10|ja tehnyt hنnelle selvنksi kummankin (hyvنn ja pahan) tien?
90|11|Mutta hنn ei yrittنnyt nousta kaitaa polkua.
90|12|Miten saan sinut kنsittنmننn, mikن kaita polku on?
90|13|Se on samaa kuin vapauttaa orja
90|14|tai ruokkia nنlنn pنivinن
90|15|orpoa ja sukulaista
90|16|tai maahan vaipunutta kضyhنن miestن;
90|17|se on samaa kuin niihin kuuluminen, jotka uskovat ja kehoittavat toisiaan kestنvyyteen ja laupeuteen.
90|18|Nنmن ovat niitن, jotka vaeltavat oikealla puolella.
90|19|Mutta ne, jotka hylkivنt julistamaamme totuutta, kulkevat vasempaa puolta,
90|20|ja heidنt piirittنن tuli.
91|1|Kautta auringon ja sen kirkkauden,
91|2|kautta valonsa lainaavan kuun,
91|3|kautta pنivنn, joka paljastaa kaiken nنkyvنisen,
91|4|kautta yضn, joka sen verhoonsa peittنن,
91|5|kautta taivaan ja Hنnen, joka sen rakensi,
91|6|kautta maan ja Hنnen, joka sen laajaksi levitti,
91|7|kautta sielun ja Hنnen, joka teki sen tنydelliseksi
91|8|ja ilmaisi sille, mikن turmio on totuuden hylkننmisestن ja mikن menestys pahan karttamisesta!
91|9|Totisesti autuas on se, joka sنilyttنن sielunsa puhtaana,
91|10|ja totisesti on tuhon oma se, joka sen turmelee!
91|11|Tamuud teki syntiن ja vنitti totuutta valheeksi.
91|12|Kun kurjimmat heidنn joukostaan ryhtyivنt riettauksiinsa,
91|13|silloin Jumalan sananjulistaja puhui heille Jumalan naaraskameelista ja sen juottamisesta,
91|14|mutta he kohtelivat hنntن kuin valehtelijaa ja katkoivat kameelilta jنsenet, ja heidنn Herransa kukisti heidنt heidنn syntiensن tنhden ja tuhosi heidنt maan tasalle,
91|15|eikن Hنn pelنnnyt seurauksia.
92|1|Kautta verhoonsa vetنytyvنn yضn,
92|2|kautta kirkastuvan pنivنn,
92|3|kautta ihmisen luomisen mieheksi ja naiseksi:
92|4|totisesti ovat pyrkimyksemme erisuuntaisia.
92|5|Joka on antelias ja karttaa pahaa
92|6|sekن rakastaa hyvنن,
92|7|hنntن autamme vنhitellen saavuttamaan onnellisen pننmننrنn,
92|8|mutta toisin on sen, joka on kitsas, itseنnsن tنynnن,
92|9|eikن hyveestن vنlitن,
92|10|hنnen annamme vنhitellen joutua pahan valtaan,
92|11|eikن hنnen rikkautensa hyضdytن hنntن vنhننkننn, kun hنnet tuhotaan.
92|12|Totisesti on Meistن lنhtضisin ohjaus oikealle tielle,
92|13|Meidنn on varmasti sekن tulevaisuus ettن menneisyys,
92|14|sentنhden olen varoittanut teitن leimuavasta tulesta,
92|15|johon joutuvat vain pahat,
92|16|jotka vننristelevنt totuutta ja kننntنvنt sille selkنnsن.
92|17|Mutta Jumalaa pelkننvن pelastuu siitن,
92|18|hنn, joka antaa pois rikkautensa puhdistuakseen,
92|19|eikن tee hyvنن palkkion toivossa,
92|20|vaan etsiنkseen Herransa, korkeimman, mielisuosiota.
92|21|Totisesti, hنn on aikanaan saava palkintonsa.
93|1|Kautta pنivنn varhaishetkien,
93|2|kautta yضn, joka levittنن pimeyttننn!
93|3|Herrasi ei ole sinua hylنnnyt eikن ole sinuun tyytymنtضn;
93|4|totisesti on se, mikن tulee, sinulle parempaa kuin se, mikن on mennyttن,
93|5|ja totisesti on Herrasi aikanaan oleva sinulle antelias, niin ettن olet tyytyvنinen.
93|6|Eikض Hنn lضytنnyt sinut orpona ja antanut sinulle suojaa?
93|7|Hنn lضysi sinut eksyksistن ja ohjasi sinua;
93|8|Hنn tapasi sinut kضyhissن oloissa ja teki sinusta varakkaan miehen.
93|9|Mitن siis orpoon tulee, نlن hنntن sorra,
93|10|mitن kerjنlنiseen, نlن hنntن nuhtele,
93|11|ja mitن Herrasi siunaukseen, kerro siitن edelleenkin.
94|1|Emmekض Me ole avartanut rintaasi?
94|2|Emmekض ole sinulta ottanut pois kuormasi,
94|3|joka raskaana painoi hartioillasi,
94|4|ja korottanut sinun arvoasi?
94|5|Totisesti, helpotus seuraa vastuksia,
94|6|ja vastoinkنymistن seuraa huojennus.
94|7|Kun siis olet vapaa tyضstن, rukoile ahkerasti
94|8|ja palvele Herraasi koko sydنmestنsi.
95|1|Kautta viikunapuun ja oliivin,
95|2|kautta Siinain vuoren
95|3|ja tنmنn pyhitetyn kaupungin.
95|4|Totisesti Me loimme ihmisen parhaaseen muotoonsa,
95|5|mutta Me kyllن alennammekin hنnet alhaista alemmaksi,
95|6|lukuunottomatta niitن, jotka uskovat ja hyvنن tekevنt; niitن odottaa ehtymنtضn palkka.
95|7|Mikن siis saa sinut pitنmننn tulevaa tuomiota valheena?
95|8|Eikض Jumala ole tuomareista parhain?
96|1|Lue julki Herrasi nimeen, joka on luonut,
96|2|luonut ihmisen hyytyneestن verestن.
96|3|Lue! Sillن Herrasi on ylevin;
96|4|Hنn, joka on opettanut kنyttنmننn kynنن,
96|5|opettanut ihmiselle sen, mistن tنmن ei ennen tiennyt.
96|6|Totisesti ihminen tekee syntiن,
96|7|koska hنn kuvittelee elنvنnsن omista ansioistaan,
96|8|mutta totisesti, tie johtaa hنnet jنlleen Herransa luo.
96|9|Oletko nنhnyt sitن, joka kieltنن
96|10|(Jumalan) palvelijaa rukoilemasta?
96|11|Oletko nنhnyt, seuraako hنn itse johdatusta?
96|12|Tai kehoittaako hنn jumalanpelkoon?
96|13|Oletko huomannut hنnen vنittنvنn totuutta valheeksi ja kننntنvنn sille selkنnsن?
96|14|Eikض hنn tiedن, ettن Jumala totisesti kaikki nنkee?
96|15|Ellei hنn herkeن sellaisesta, iskemme hنntن otsaan,
96|16|valheelliseen, syntiseen otsaan.
96|17|Kutsukoon hنn sitten apureitansa!
96|18|Me kutsumme myضs soturimme.
96|19|Ei! نlن tottele hنntن, vaan nضyrry ja lنhesty Jumalaa!
97|1|Totisesti olemme ilmaissut sen siunattuna yضnن.
97|2|Mistنpن tietنisit, mikن Voiman yض on !
97|3|Siunattu yض on arvokkaampi kuin tuhat kuukautta.
97|4|Silloin laskeutuvat enkelit ja suuri henki Herransa kنskyn mukaan kaikenlaisiin tehtنviin.
97|5|Silloin vallitsee rauha ja kestنن aamunkoittoon saakka.
98|1|Uskottomat sekن Kirjoituksen saaneiden ettن pakanain keskuudessa eivنt epنilleet, ennenkuin tuli selvن todistus,
98|2|Jumalan lنhetti, joka luki heille vننrentنmنttضmنt kirjoitukset,
98|3|jotka sisنltنvنt oikeat mننrنykset.
98|4|Ja ne, joille Kirjoitus oli annettu, jakaantuivat lahkokuntiin vasta, kun selvن todistus oli tullut heidنn osakseen,
98|5|eikن heille annettu muuta kنskyن kuin palvella Jumalaa, olla kuuliaisia yksin Hنnelle, vilpittضminن suorittaa rukoukset ja uhrata sننdetyt almut, sillن tنmن on oikea usko.
98|6|Totisesti ne, jotka eivنt usko, sekن Kirjoituksen saaneet ettن pakanat, joutuvat helvetin tuleen ja jننvنt sinne ikuisiksi ajoiksi. Nنmن ovat ihmisistن kurjimpia.
98|7|Ne, jotka uskovat ja tekevنt hyviن tضitن, ovat totisesti parhaita olentoja.
98|8|Heidنn palkkansa heidنn Herransa luona ovat ikiautuuden puutarhat, joita virrat vilvoittavat ja joissa he saavat asua ikuisesti. Heillن on Jumalan mielisuosio, ja heidنn onnensa on Jumalassa. Tنmن on jokaista varten, joka pelkنن Herraansa.
99|1|Kun maa jنrkkyy omasta jنrinنstننn,
99|2|kun se purkaa esiin kuormansa
99|3|ja kun ihminen kysyy: »Mikن sitن vaivaa?»
99|4|sinن pنivنnن on se sanova sanomansa,
99|5|kun Herrasi on antanut siihen kنskyn;
99|6|sinن pنivنnن astuvat (kuolleet) ihmiset esiin erilaisissa ryhmissن nنkemننn tekojaan.
99|7|Silloin se, joka on tehnyt hyvنن hiukkasenkin verran, on sen nنkevن,
99|8|ja se, joka on tehnyt pahaa hiukkasenkin verran, saa sen havaita.
100|1|Kautta korskuvien sotaratsujen,
100|2|joiden kavioniskuista sنkenضi tulta,
100|3|jotka riuhtoutuvat hyضkkنykseen aamulla,
100|4|nostattavat tomupilven ilmaan
100|5|ja syضksyvنt sotalaumojen joukkoon,
100|6|totisesti, ihminen on kiittنmنtضn Herraansa kohtaan,
100|7|hنnen on itsensن myضnnettنvن se.
100|8|Miten ahnaasti hنn himoitseekaan maallista tavaraa!
100|9|Eikض hنn tiedن, ettن tulee hetki, jolloin kaikki haudoista herنtetننn,
100|10|jolloin pنivنnvaloon tulee kaikki, mikن oli poven kنtkضssن.
100|11|Sinن pنivنnن heidنn Herransa totisesti tuomitsee heidنt tietonsa mukaan.
101|1|Vyضryvن tuho!
101|2|Miten hirveن on vyضryvن tuho!
101|3|Ymmنrrنtkض, kuinka kauhea on vyضryvن tuho?
101|4|Pنivن, jolloin ihmiset ovat kuin hajoitettu sننksien parvi,
101|5|ja vuoret kuin keritty villa.
101|6|Sen osana, jonka hyvien tekojen mitta on suuri,
101|7|on elنmن tنynnن tyydytystن,
101|8|mutta toisin kنy sen, jonka hyvنt teot vaa'assa keveiksi havaitaan,
101|9|hنnen asumuksensa on oleva horna.
101|10|Tiedنtkض, mikن horna on?
101|11|Se on polttava tuli.
102|1|Rikkauksien kartuttaminen vieroittaa mielenne (uskosta)
102|2|aina siihen saakka, kunnes eteenne avautuu hauta.
102|3|Totisesti saatte sen nنhdن!
102|4|Ja vielنkin kerran te saatte sen nنhdن.
102|5|Jospa olisitte sen varmuudella tietنneet,
102|6|olisitte ilmielنvنsti nنhneet helvetin.
102|7|Vielن kerran, totisesti saatte nنhdن sen omin silmin.
102|8|Silloin, tuona pنivنnن, teiltن toden totta vaaditaan (aikanaan) annettuja almuja.
103|1|Kautta kuluvan ajan,
103|2|ihminen on totisesti mennyttن,
103|3|lukuunottomatta niitن, jotka uskovat ja hyvنن tekevنt, soveltavat toisiinsa totuutta ja kehoittavat toisiaan kestنvyyteen.
104|1|Voi jokaista parjaajaa, panettelijaa,
104|2|joka kerنن aarteita ja pitنن niitن turvanaan,
104|3|luullen, ettن hنnen rikkautensa on pysyvنistن!
104|4|Hنnet totisesti singotaan murskaavan surman suuhun.
104|5|Kنsitنtkض, mikن tuo surma on?
104|6|Tuli, jonka Jumala on sytyttنnyt,
104|7|joka leimahtaa syntisiن vastaan.
104|8|Se on totisesti piirittنvن heidنt ylt'ympنri
104|9|kuin korkeat pilarit.
105|1|Etkض ole Miettinyt mitن Herrasi teki niille, jotka norsuilla hyضkkنsivنt?
105|2|Eikض Hنn saattanut sekasortoon heidنn sotaretkensن?
105|3|Ja lنhettنnyt heitن vastaan lintuparvia,
105|4|jotka sinkoutuivat heihin kovien kivien lailla.
105|5|Nنin Hنn teki heistن kuin madonsyضmنن pellonsنnkeن.
106|1|(Nنin tapahtui) suosiosta Kureishien heimoa kohtaan,
106|2|suojelukseksi heille matkoiltaan talvella ja kesنllن.
106|3|Palvelkoot he siis tنmنn huoneen Herraa,
106|4|joka sammuttaa heidنn nنlkنnsن
107|1|Mitن ajattelet miehestن, joka sanoo tulevaa tuomiota valheeksi?
107|2|Hنn kohtelee orpoa karkeasti
107|3|eikن kehoita ruokkimaan kضyhiن.
107|4|Voi niitن rukoilevia,
107|5|jotka eivنt sen enempنن rukouksista huolehdi,
107|6|jotka hyvنن tekevنt vain nنضn vuoksi
107|7|ja kitsaasti jنttنvنt almut antamatta!
108|1|Me olemme totisesti jakanut sinulle runsaasti hyvنن.
108|2|Jatka siis rukouksiasi, uhraa Herrallesi.
108|3|Vihollisesi totisesti kuuluu niihin, joilta hyvن riistetننn.
109|1|Sano: »Te, jotka ette usko!
109|2|En palvele sitن, mitن te palvelette,
109|3|ettekن te palvele Hنntن, jota minن palvelen.
109|4|Enkن koskaan aio palvella sellaista, mitن te palvelette,
109|5|ettekن te koskaan Hنntن, jota minن palvelen.
109|6|Teillن on tuomionne ja minulla palkkani.»
110|1|Kun Jumalalta apu ja voitto tulee,
110|2|kun nنet ihmisten suurin joukoin liittyvنn Jumalan uskontoon,
110|3|silloin ylistن Herrasi kunniaa ja ano Hنnen anteeksiantoaan. Totisesti, Hنn palkitsee moninkertaisesti.
111|1|Tuhon omat ovat Abu Lahabin molemmat kنdet, ja tuho perii hنnet itsensن.
111|2|Hنnen rikkautensa ja ansionsa eivنt hنntن vنhننkننn hyضdytن.
111|3|Pian hنn kنrventyy tulen liekeissن,
111|4|ja samoin hنnen vaimonsa, parjaaja,
111|5|jonka kaulaan on heitetty tiukasti punottu kضysi.
112|1|Sano: »Hنn, Jumala on yksi,
112|2|ainoa Jumala, kaikkivaltias.
112|3|Hنn ei ole (toista) synnyttنnyt
112|4|eikن ole (toisesta) syntynyt.
113|1|Sano: »Minن etsin turvaa pنivنnkoiton Herrasta,
113|2|sitن pahaa vastaan, mikن on liikkeelle pantu,
113|3|ja sitن pahaa vastaan, jonka pimeن yض tuo mukanaan,
113|4|niiden pahuutta vastaan, jotka viettelevنt pننtضksessننn lujittuvia,
113|5|sekن pahaa vastaan, joka leviنن kateellisesta, kun hنn kadehtii.»
114|1|Sano: »Minن etsin turvaa ihmisten Herralta,
114|2|ihmisten Kuninkaalta,
114|3|ihmisten Jumalalta,
114|4|hiipijنn pahoja kuiskauksia vastaan,
114|5|hنnen, joka herنttنن pahuutta ihmismielissن,
114|6|olkoonpa hنn paholaisten tai ihmisten joukosta.»